Heipparallaa, täällä vietellään kesäloman ensimmäistä virallista päivää, jee! Heräsin aamulla kuudelta, ihan siis omia aikojani. Voi kun heräisin työarkenakin näin aikaisin. :D
Viikonloppu oli hieman hiljaisempi somerintamalla, koska mulla oli SM-kisat. Suomenmestaruuskisat ovat tietysti meidänkin lajissa usein ne kauden pääkisat mihin tähdätään. Olenkin kertonut aiemmin harrastavani jokkista, eli autourheilua sora- ja asfalttiradoilla.
Itselläni on ollut viimeiset kaksi kautta täynnä epäonnistumisia ja suorastaan vaan todella huonoa tuuria. Kaikki epäonnistumiset ja murheet ovat syöneet itseluottamukseni ihan nollaan. Olen myös alkanut pelkäämään epäonnistumista niin paljon, että pari viikkoa ennen kisoja nukun todella huonosti ja olen aika kiukkuinen. Asenteeni on ollut: miksi lähteä edes yrittämään kun huonosti se menee kuitenkin!? Sanomattakin selvää, että ihan missä tahansa lajissa se on aika tappava asenne. Hermot pitäisi pitää kurissa ja pää kylmänä, mutta takaraivossa jyskyttää, entä jos kaikki taas menee pieleen?
Ei siis ollut ihan paras lähtökohta lähteä tavoittelemaan hyvää sijoitusta SM-kisoista reilun 60 naisen joukossa.
Tiesin kyllä, että isäni ja Samuli olivat apujoukkoineen jälleen kerran rakentaneet hyvän auton minulle ja sen puolesta kilpailuun oli helppo lähteä. Autoon luotin, vaikka itseeni en.
Kaksipäiväinen kisa kuitenkin alkoi parhaalla mahdollisella tavalla kun suhteellisen helposti varmistin suoran jatkopaikan varsinaiseen pääkilpailuun sunnuntaille. Hieman pystyin jo hymyilemään ja ajattelin, että hei, kyllähän mä ihan hyvin tämän homman osaan!
Sunnuntai oli täynnä hyviä suorituksia, todella kovaa yritystä, vauhtia ja vaarallisia tilanteita. Osumilta ei vältytty ja finaalissa jouduinkin keskeyttämään auton rikkouduttua sen verran pahasti.
Kuitenkin SM-kisoissa sijoittuminen on aina kova saavutus itselleni ja SM 12. tuntuu tänään jo oikein hyvältä. Jos olisin päässyt viimeisen lähdön ajamaan ilman osumia, olisi sijoitus hyvällä ajolla ja paremmalla onnella saattanut olla muutaman sijan korkeampi, mutta muuten kisat menivät yli odotusten.
Tärkeintä oli katkaista se epäonninen putki ja surkeiden suoritusten sarja. Samuli sanoikin, että ajoin viikonloppuna parhaimmat lähdöt kahteen vuoteen tai kenties ikinä? Nyt on kurssi käännetty taas ylöspäin ja ehkä se itseluottamuskin sieltä hiljalleen palautuu ja pystyn asettamaan tavoitteeksi vähän vielä paremmat sijoitukset. Helppoa se ei toki ole, sillä kovia naiskuljettajia viivalla kanssani on monia ja aina tarvitaan myös sitä tuuria.
Ensi vuonna pääsen kuitenkin kokeilemaan onneani samalla autolla ja siihen saakka harjoitellaan muissa isommissa ja pienemmissä kisoissa.
Kun vielä paras ystäväni ja kaasoni nappasi SM-mitalin, voin sanoa, että viikonloppu oli todella onnistunut.
Omia kuvia en valitettavasti jännitykseltäni muistanut napata, mutta postauksessa muutamia kuvia ajostani viikonlopulta.
 |
| Kuva: TÄÄLTÄ! |
Ei siis ollut ihan paras lähtökohta lähteä tavoittelemaan hyvää sijoitusta SM-kisoista reilun 60 naisen joukossa.
Tiesin kyllä, että isäni ja Samuli olivat apujoukkoineen jälleen kerran rakentaneet hyvän auton minulle ja sen puolesta kilpailuun oli helppo lähteä. Autoon luotin, vaikka itseeni en.
Kaksipäiväinen kisa kuitenkin alkoi parhaalla mahdollisella tavalla kun suhteellisen helposti varmistin suoran jatkopaikan varsinaiseen pääkilpailuun sunnuntaille. Hieman pystyin jo hymyilemään ja ajattelin, että hei, kyllähän mä ihan hyvin tämän homman osaan!
Sunnuntai oli täynnä hyviä suorituksia, todella kovaa yritystä, vauhtia ja vaarallisia tilanteita. Osumilta ei vältytty ja finaalissa jouduinkin keskeyttämään auton rikkouduttua sen verran pahasti.
Kuitenkin SM-kisoissa sijoittuminen on aina kova saavutus itselleni ja SM 12. tuntuu tänään jo oikein hyvältä. Jos olisin päässyt viimeisen lähdön ajamaan ilman osumia, olisi sijoitus hyvällä ajolla ja paremmalla onnella saattanut olla muutaman sijan korkeampi, mutta muuten kisat menivät yli odotusten.
 |
| Kuva: TÄÄLTÄ! |
Ensi vuonna pääsen kuitenkin kokeilemaan onneani samalla autolla ja siihen saakka harjoitellaan muissa isommissa ja pienemmissä kisoissa.
Kun vielä paras ystäväni ja kaasoni nappasi SM-mitalin, voin sanoa, että viikonloppu oli todella onnistunut.
Omia kuvia en valitettavasti jännitykseltäni muistanut napata, mutta postauksessa muutamia kuvia ajostani viikonlopulta.
Välillä tätäkin puolta mun elämästä täällä blogissa! :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Jätä toki kommenttia! :)