MINÄ NYT JA KYMMENEN VUOTTA SITTEN

Lapsena halusin usein katsella mun vanhempien luokkakuvia ja kyselin kuvassa olevien nimiä, mua ihmetti kun mun vanhemmat ei muistanut enää jokaisen nimeä. Mietin silloin, että miten joku ei voi muistaa koulukavereidensa nimiä. Valitettavasti nyt mä huomaan, että olen itse siinä pisteessä, ettei kaikkien nimet enää tulekaan salamana mieleen.

Tätä postausta tehdessäni huomasin yllättävän monen asian kadonneen mielestäni. Mitä tapahtui vuonna 2010 tai 2012? Mikä oli merkittävää elämässäni tuolloin? Kun somessa julkaistiin tuo 10v profiilikuva -haaste, rehellisesti sanottuna ajattelin ensin että enhän minä ole kymmentä vuotta ollut Facebookissa! Tarkastin asian ja olihan se kymmenen vuotta ylittynytkin jo hyvän matkaa.

Liityin Facebookiin 2008 ja FB oli tuolloin hyvä jatkumo IRC-Gallerialle (en halua edes miettiä minä vuonna sinne liityin...) Nykyään mä käytän Facebookia melko vähän. Päivitän sinne mitään todella harvoin, vaikka lähes joka päivä siellä käynkin selailemassa. En jotenkin tykkä Facebookin hengestä enää. Olen jopa pari kertaa harkinnut lakkauttavani tilin, mutta blogin kannalta fb on tärkeä ja ainakin niin kauan kun blogi elää, elää myös Facebook tilini. 

Keräsin kuvia kymmenen vuoden ajalta ja kuvien lisäksi ajattelin kirjoittaa vuosista muutaman sanan.

Alkupään Facebook-kuvista monet olivat vanhoja kuvia ja peruja galtsuajoilta. 2009 vuodelta löytyi kuitenkin pari kuvaa, jotka oikeasti ovat tuolta vuodelta. Ryhti on kyllä yhtä mahtava kuin nykyäänkin! Toisessa kuvassa poseeraan vanhojentansseissa ja tuon päivän muistankin oikein hyvin. Mulla on aika vähän muistoja lukiosta joka jälkikäteen vähän harmittaa. Halusin lukioon Tampereelle ja pääsinkin sisään hyvässä maineessa olevaan lyseon lukioon, jonka vanhoista oppilaista suurin osa on jotain super menestyneitä. Lukio oli rankka, vaikka olin aina ollut hyvä koulussa. Kuljin pitkää koulumatkaa päivittäin ja 2009 aloitin työt koulun ohella. Jälkeenpäin ajatellen olisin valinnut lähilukion, tie olisi ollut helpompi. Tiedän äiti, että yritit sanoa sen sata kertaa...

2009 täytin myös 18 vuotta. Ja sitä päivää odotin hulluna. Mulle tärkeintä oli ajokortin saaminen ja se on myös jäänyt tuolta vuodelta mieleen. Jälkeenpäin mietin myös kuinka aikuinen mä olin olevinani tuolloin. Hahaha!

Toisessa kuvassa olen äidin kanssa Pariisissa ja tajusin just että se on meidän edellinen kahden kesken tehty reissu! Onneksi mennään maaliskuussa kahdestaan Lontooseen, johan oli aikakin!

2010 en ilmeisesti ihan hirveästi ottanut itsestäni kuvia. Huomaa muuten hyvin ettei mulla tuolloin ollut älypuhelinta! Kuvia ei nimittäin ihan hirveästi ole... Tämä kuva on mun lakkiaisista, viimein lukio takana ja kohtalaiset paperit ulkona. Edelleen olen sitä mieltä, että musta olisi ollut enempäänkin, mutta polku kulki sitten vähän eri reittiä.

Aloitin myös välivuoden ja työskentelin edelleen Abc:lla. Muistelen kyllä lämmöllä noilta vuosilta juuri absilla työskentelyä, työkavereita ja asiakkaita. Terkut kaikille teille, jotka luette tätä!

Vuonna 2011 tein ensimmäisen pitkän kaukomatkan ja kävin Sri Lankalla, josta vasemman puoleinen kuva on. Kesällä kävin lentopalloleirillä Italiassa ja olinkin unohtanut kuinka monta vuotta valmennusjutuista jo on. Vaihdoin myös työpaikkaa ja pääsin sisään ammattikorkeakouluun. Luulin, että tiesin mitä haluan tehdä isona... Ekana vuonna en osannut vielä elää opiskelijaelämää, kun halusin vaan olla vastuullinen aikuinen. Onneksi tilanne myöhemmin korjaantui! :D 

2012 oli monien sattumusten summa. Mun elämässä alkoi tuolloin tavallaan aika haasteelliset ajat, vaikka lomakuvissa Thaimaan auringon alla hymyilenkin. Toki tuolloin alkaneet tapahtumat johti lopulta siihen, että tänään mulla menee niin paljon paremmin. 

Loppuvuodesta muutin myös yksiööni Tampereelle, josta tuo mustavalkokuva taitaa olla. Aloin myös hieman elää mun kadotettua nuoruutta ja pääsin kiinni opiskelijaelämään.

2013 on ehkä mun elämän hurjin vuosi! Juhlin silloin paljon, välillä arkenakin. Mulla on kyllä paljon hyviä muistoja kavereiden kanssa. Tein myös hulluna töitä, välillä parissakin paikkaa saman päivän aikana. Tykkäsin kuitenkin mun työstä joten se ei haitannut. Tuolloin vissiin hankin ekan älypuhelimen kun kuviakin (selfieitä) tuolta vuodelta oli paljon aikaisempaa enemmän. ;D

Hurjin juttu oli ehkä se, kun päätin muuttaa Samulin kanssa Turkuun ja hypätä tyhjän päälle. Oma perhe kaukana, ei töitä... Molemmilla oli opinnot kesken, mulla kuitenkin jo loppusuoralla. Nyt kaikki tuo tuntuu tosi hurjalta, mutta onneksi uskalsin tehdä sen päätöksen, koska kaukosuhteilukin olisi pidemmän päälle rassannut.

Kiva huomata, miten lopulta olen rakentanut elämän tänne Turkuun ja nykyään osa perheestäkin on lähellä! 

2014 mullistukset jatkui ja heti alkuvuodesta huomasinkin olevani raskaana. Tein osa-aikatöitä ja valmistelin samalla mun opinnäytetyötä. Sainkin sen valmiiksi ennen kuin Alisa syntyi ja valmistuin kun Alisa oli kuukauden ikäinen. Olin super onnellinen! Loppuvuodesta siirryinkin käyttämään enemmän Instagramia.

2015 vuoden kaikki kuvat ovat alunperin julkaistu Instagramissa. Olin koko vuoden kotona Alisan kanssa. Käytiin kerhoissa ja kaupungilla. Eniten mua näissä kuvissa ihmetyttää kuinka mä oon jaksanut laittautua tuolloin ihan kotonakin.. Pitäisköhän sitä vähän aktivoitua. :D Osasyyllinen voi toki olla myös blogi, jonka aloitin tuolloin. 

2016 vuoden kaikki kuvat ovat alunperin blogikuvia, mutta Facebookista alkaa hyvin huomata, etten enää kovinkaan paljon päivitä sinne mitään. 2016 aloitin myös nykyisessä työpaikassani ja meillä alkoi päiväkotiarki. Elokuussa muutettiin myös tänne meidän omaan kotiin!

Hääthääthäät! Jos 2017 vuodesta joku asia on jäänyt mieleen ja näkynyt Facebookissa niin häät! Koko vuosi taisi olla varsinaista häähumua, mutta ihanaa sellaista. Häät oli ihanat. Rankka vuosi kuitenkin vaati veronsa kun loppuvuodesta olin ihan loppu.

2018 oli ihana vuosi. Pitkästä aikaa mulla oli mahdollisuus matkustella ja viime vuosi olikin supermatkailuvuosi. Myös melkein kaikki mun kuvat Facebookissa oli joltain reissulta. Mauritiuksen matka sytytti taas sen matkailukipinän ja toistaiseksi se ei ole sammumassa.

Yksi iso muutos minkä tajusin näitä kuvia katsellessani on suhtautuminen mun ulkonäköön. Noissa kymmenen vuoden takaisissa kuvissa kuvittelin olevani lihava ja halusin laihtua hirveästi. Olisipa ollut kristallipallo, joka kertoisi että vuonna 2018 (ja 2019) olen paljon lihavampi ja silti pirun onnellinen ja sinut itseni kanssa.

Kun katson tätä kymmentä vuotta taaksepäin näen itsessäni ison muutoksen. Vuosiin on mahtunut paljon pahaa, mutta myös hyvää. Olen tehnyt monia huonoja valintoja, mutta enemmän kuitenkin niitä hyviä. Etenkin viimeiset viisi vuotta on mennyt tosi hyvin. Paremmin kuin olisin ikinä uskonut. Olen löytänyt mun paikkani. Vuonna 2009 en olisi voinut kuvitella mulle tällaista elämää kuin mitä nyt elän, koska en tuolloin ehkä tiennyt, että näin hyvää voi olla.

2019 on vielä kysymysmerkki. En ole ottanut itsestäni yhtään julkaistavaa kuvaa tänä vuonna! Korjataan tilanne viimeistään reissulta ja lupaan päivittää taas ne pakolliset matkakuvat Facebookiin. Sitä vaan mietin, että vieläköhän kymmenen vuoden päästä olen Facebookissa? Ehkä. Tai ehkä tilalle on tullut jotain ihan muuta.

Olen ollut ahdistunut somesta

Sosiaalinen media on hyödyllinen työkalu, monipuolinen ja innostava paikka, josta etsiä inspiraatiota ja jakaa omia fiiliksiä. Käytän somea aika paljon, mutta tiedän miten ahdistavaa se voi myös olla.

Mulla ei ole ollut koskaan merkittäviä itsetunto-ongelmia. En vastaa kaikkia yleisiä kauneusihanteita, en ole erityisen värikäs persoona tai omaa mielettömiä valokuvaustaitoja. Pidän kuitenkin itsestäni. Mut on kuitenkin kasvatettu vahvaksi ja uskomaan, että minä olen hyvä. Mulla on rakastava aviomies, joka ei koskaan vähättele tai arvostele vaan saan tuntea itseni aina merkitykselliseksi.

Somessa sitä kuitenkin joskus tulee sokeaksi omalle itselleen. En pysty aina näkemään sitä hyvää ja kaunista itsessäni kun joku tekee kaiken kuitenkin paremmin. Joku ottaa aina paremman kuvan, näyttää paremmalta, kirjoittaa kiinnostavammin. Näin se vaan on, koska kukaan ei ole ylivertainen.

Some on kuitenkin varmasti omiaan tuhoamaan etenkin heikon itsetunnon. Kauniit ihmiset ja kauniit kuvat voivat aiheuttaa kateutta tai paineita omasta ulkonäöstä tai elämästä. On helppo unohtaa, miten someen usein valitaan aina vain ne parhaimmat otokset ja paljon jää julkaisematta. Oma arki näyttää rumalta Instagramkuviin verrattuna. Jopa minä, kenen pitäisi tietää miten some toimii, miten kuvia stailataan ja muokataan, sorrun välillä siihen vertailuun miltä vaikka meidän koti näyttää arjessa verrattuna toisten Instagram-kuviin tai sisustuspostauksiin.

Välillä tunnen painetta kirjoituksista, kuvista ja julkaisuista. Pitäisi olla parempaa ja laadukkaampaa, nasevaa ja iskevämpää tekstiä. Jos sitten onnistut samaan aikaan jotain mihin olet tyytyväinen, hetken päästä huomaat, että joku tekee sen kuitenkin paremmin. 

Ahdistus kasvaa ja yhtäkkiä huomaan, etten ole pitkään aikaan julkaissut mitään ja ahdistus vain kasvaa kasvamistaan, kuten kävi äskettäin. Tunsin pahaa mieltä inspiraationpuutteesta, mutta samalla hoin itselleni, että tämä on ok, ei tarvitse julkaista mitään jos ei tunnu siltä.

Toisaalta myös näillä alkukesän keleilläkin on ollut vaikutuksensa, olen halunnut nauttia näistä päivistä täysillä, kuin peläten, että ne viedään pian pois. Viime päivinä olen myös miettinyt, että olenko ollut aiemmin koko ajan läsnä, vai onko some vienyt liikaa aikaa. Jos hetkiä katsoo vain kameran linssin läpi, ei tule oltua ihan täysin läsnä tilanteessa. Vaikka olen ennenkin yrittänyt luoda tiukan rajan somettamisen ja läsnäolon välille, tuntuu nyt etten ehkä ole siinä aina onnistunut.

Kun pistin kameran hetkeksi kaappiin odottamaan ja heittäydyin täysillä somelomaan, hiljalleen inspiraatio palasi. Kuin silmäni olisivat auenneet ja näin ympärilläni asioita, joita halusin kuvata. Nyt mulla onkin taas varastossa monta kuvaa, joita lähiaikoina julkaista teille.

***

Some on vain pintaraapaisu meidän elämästä, niin kuin varmaan sinunkin. Harva jakaa somessa koko elämäänsä. Kerron ja näytän paljon kuitenkin meidän elämästä. On pelottavaa, että moni teistä tekee johtopäätöksensä minusta ihmisenä, äitinä tai vaikka vaimona sen pohjalta mitä olen somessa. 

Olen aina ehdottomasti minä ja oma itseni, mutta joskus joudun miettimään voinko kirjoittaa tai sanoa jotain ilman, että minut esimerkiksi ymmärretään väärin tai annan itsestäni väärän kuvan.  Viime aikoina on paljon puhuttu vaikuttamisesta sekä bloggaajan vastuusta, sekin saa välillä miettimään mitä näppikseltään päästää. Kuitenkin bloggaaminen on minulle edelleen rakasta, vaikka juuri nyt tuntuu, että olisin ennemmin kitkemässä kukkapenkkiäni kuin kirjoittamassa. Olen niin huumaantunut kesästä, ettei sille meinaa tulla loppua. Pihajuttuja muuten tulossa seuraavaksi ja kuviakin siihen sain karsittavaksi asti, voisi kai siis sanoa, että suunta on oikea.


Itsensä tutkiskelu on tehnyt hyvää ja fiilistellä ympäristöä muutenkin kuin kameran linssin läpi. Muistan jälleen, miten meidän arki on kauneimmillaan juuri tällaisinä aitoina hetkinä, ei instakuvina.

Oletko sinä tuntenut ahdistusta somessa? Mitkä asiat somessa ahdistaa? Kerro pliis kokemuksiasi, en voi olla ainoa!

Ihanaa päivää!

Vuoden kymmenen luetuinta postausta + somesuosikit

Vuoden viimeisiä postauksia viedään, joten listataanpas tämän vuoden luetuimmat postaukset. 

Löytyykö joukosta yllätyksiä?

1. Tiedätkö mitä sinun lapsesi syö? +Arvonta (TÄSTÄ!)

Ylivoimaista ykköstilaa tänä vuonna pitää Piltin kanssa yhteistyössä tehty arvonta ja postaus lastenruoasta. Ylivoimaisuudesta kertoo sekin, että postausta on luettu yli 5000 kertaa ENEMMÄN kuin seuraavaksi suosituinta postausta ja myös arvontaan osallistui ennätysmäärä ihmisiä. Vierailu Piltin tehtaalla on ehdottomasti jäänyt mieleeni tältä vuodelta ja vierailu oli erittäin kiinnostava.

2. Miten meidän perhe säästää rahaa? (TÄSTÄ!)

Rahasta ja säästämisestä kertova postaus oli ilmeisesti teidän mieleen ja mulla on teille hyviä uutisia! Postaus saa jatkoa, todennäköisesti heti alkuvuodesta.

3. Mä olen ihan hajalla! (TÄSTÄ!)

Tämän postauksen suosio oli itselleni hieman yllätys. Selkäkivustani kertova postaus keräsi jonkin verran vertaistukea, mutta ehkä myös raflaavalla otsikolla oli jotain tekemistä postauksen suosion kanssa.

4. Äitiyden vaietut tunteet (TÄSTÄ!)

Äitiys kerää aina paljon kiinnostusta ja mielipiteitä. Yksi blogini henkilökohtaisimmista teksteistä, enkä sinällään ihmettele sen suosiota.

5. Kurkistus uuteen kotiin (TÄSTÄ!)

Havahduin hetki sitten siihen, etten ole teille vielä kunnolla esitellyt kotiamme, mutta tämä pieni kurkistus tuli tehtyä aikoinaan juuri ennen muuttoa. Kenties kattavammalle kotiesittelylle olisi tilausta suosiosta päätellen. :)

6. Ehdottomasti ehkä (TÄSTÄ!)

Ehdottomasti ehkä hyvä postaus omasta luonteestani ja tämä postaus keräsi myös paljon vertaistukea somessa.

7. Vuokralainen, älä tule huijatuksi! (TÄSTÄ!)

Olen kieltämättä tyytyväinen, että tämä postaus nousi luetuimpien joukkoon, sillä aihe on mielestäni tärkeä. Toivottavasti kenellekään ei käy niin kuin meille meinasi käydä muuttaessamme pois vuokra-asunnosta!

8. Tasan kaksi vuotta sitten (TÄSTÄ!)

Synnytyskertomus parin vuoden taakse keräsi myös paljon lukijoita. Henkilökohtainen teksti ja toisaalta hyvä että tulin aiheesta kirjoittaneeksi.  Synnytys ei kaikilta osin mennyt putkeen ja se vaivaa mieltäni edelleen, kirjoittaminen on hyvää terapiaa aiheen purkamiseksi.

9. Vaihtoehtoisia laulunsanoja (TÄSTÄ!)

Hassun hauskoja lauluja Alisan suusta, erityisesti Petteri Punajuuri on kerännyt suosiota ainakin lähipiirissämme.

10. Täti (TÄSTÄ!)

Postaus viime viikolta, tarvitseeko otsikkoa enempää sanoakaan..:)

Oliko näiden postausten joukossa joku teidän suosikeista? Vai oliko teidän suosikki joku muu? Saa linkittää kommenttiboxiin! :)

Instagramissa suosituimmiksi kuviksi instagramissa nousivat seuraavat kuvat:

Kakkuja, leipomuksia, joulua ja ihana muruseni, aika pitkälle nämä kuvat ovat myös omia suosikkejani. :)

Kiitos kaikille seuraajille, olettehan mukana myös ensi vuonna!

Joulukalenterit somessa

Kuinka moni teistä on osallistunut tänä vuonna somessa järjestettyihin joulukalentereihin? Arvontoja, alennuksia tai jotain ihan muuta. Todella monet yritykset ovat lähteneet tähän mukaan ja osallistujia tuntuu riittävän. Kokosin viime vuonnakin omat lempparini ja tämän vuoden listalta löytyy muutamia samoja, mutta myös uusia kalentereita.

GUGGUU

Gugguu on mun tän hetkinen lemppari lastenvaatemerkki ja heillä onkin tänäkin vuonna ihana joulukalenteri Facebook-sivuillaan. Kalenterista löytyy aina jokin tuote hyvällä alennuksella, sekä arvonta. Käykää osallistumassa! <3

Parisuhteen joulukalenteri

Parisuhteen joulukalenteri on ihan huippu! Me tehtiin tämä Samulin kanssa viime vuonna ja mä niin suosittelen tätä! Pieniä juttuja omaan parisuhteeseen.

Lifelikevino-instagram

Kauniilta ja inspiroivalta instatililtä löytyy joka päivä joku ihana arvonta.

Tuutilulla

Lastentarvikeliike Tuutilullan Facebook-sivuilta löytyy joulukalenteri, jonka luukuista paljastuu arvontoja ja alekoodeja.

Me Naiset-instagram

Me Naisten instagramtililtä löytyy viisaita sanoja lehden sivuilta poimittuna. Näistä tulee hyvä mieli!

Ainu

Perinteisen lastentarvikemerkin Ainun Facebookista löytyy joulukalenteri täynnä arvontoja.

Iloinen Keittiö

Ei aina vaan pelkkiä lastentarvikkeita, sillä Iloinen Keittiö arpoo päivittäin ihania keittiö- ja leivontatarvikkeita.

IsaDora Suomi

IsaDoran Suomen Facebooksivuilta löytyy kosmetiikkaa joka päivälle, eli mikäli meikit yms. kiinnostaa niin käykää osallistumassa IsaDoran arvontaan.

Bambi Designs

Koruja koruja koruja, kauniita käsintehtyjä koruja arvotaan joka päivä.

himassa.fi -instagram

himassa.fi instagramista löytyy upeita DIY-vinkkejä jokaisesta luukusta. Suosittelen kurkkaamaan ja inspiroitumaan! 

Tässä mun vinkit tämän vuoden joulukalentereihin, käykää kurkkaamassa! 

Kertokaa ihmeessä myös omat suosikkinne!

Ihanaa viikonloppua! <3

Uusi aluevaltaus!

Viikonloppuna päätin vihdoin nykyaikaistua, sillä olin pistänyt merkille monien ystävieni sekä pikkusiskojeni käyttävän sovellusta, mistä minulla ei juuri ollut mitään käryä. Sovelluksen lataaminen oli jo kauan kummitellut mielessäni, mutta en vain pystynyt aikaisemmin perustelemaan itselleni kyseisen appsin lataamista.

Vihdoin kuitenkin bambi- ja koirakuvat ottivat vallan ja päädyin lataamaan Snapchatin! Nyt mäkin saan otettua hassunhauskoja kuvia! Siistiä! Noh, tästä on sitten joutunut kärsimään perheenjäsenet, joille kyseisiä otoksia lähettelen.

Mut löytää siis kyseisestä sovelluksesta nimimerkillä:

@ilona_laine

En ole vielä(kään) hiffannut sovelluksen lopullista tarkoitusta, mutta bambi yms kuvat on kivoja! Saa siis vapaasti liittyä seuraamaan. Toivon myös itse löytäväni lisää seurattavaa, jotta kyseisen sovelluksen mahdollisuudet aukenevat itselleni paremmin! :)

Kertauksena muut kanavat mistä mut löytää:

Facebookissa: Ihan vaan tavismutsi.

Instagramissa: @ilonalaine

Blogit.fi TÄÄLTÄ!

Bloglovin TÄÄLTÄ!

Blogipolku TÄÄLTÄ!

Ei muuta kun seuraamaan! :)

Onko kuppisi puoliksi täynnä vai tyhjä, vai kenties kokonaan nurin?

Nykyään kun lukee uutisia, tulee usein vain paha mieli. Kaikkialla tapahtuu tällä hetkellä ikäviä asioita, jotka saavat mietteliääksi. Ikävät tapahtumat harvoin ovat sellaisia mihin yksittäinen ihminen voi kovin paljon vaikuttaa. Miksi täällä on niin paljon pahaa?

Vaikka maailmanrauha olisi kiva juttu, kaikessa mahdottomuudessaan en aio tällä kertaa paasata siitä. Pitäydytään kuitenkin pahuudessa ja negatiivisuudessa, sillä sitä tuntuu täällä internetissä riittävän. 

Bloggaajat kirjoittavat aika ajoin ikävistä kommenteista ja arvostelusta, joiden kohteeksi usein joutuvat. En tiedä, olenko kiinnittänyt viime aikoina enemmän huomiota vai onko tällaista negatiivista ajattelua ja kommentointia tavallista enemmän liikkeellä? Enkä tarkoita pelkästään blogeja vaan ihan ylipäätään.

Ihan sama meneekö harrastefoorumille, Facebookissa mainostettaviin asuntoesittelyihin, iltapäivälehtien kommenttipalstalle vai mihin, niin aina vaan ihmisillä riittää negatiivista puhetta.

Aikuiset ihmiset kirjoittavat toisten kodista miten on hirvittävän ruma sisustus, väärän värinen seinä, ylihintainen mörskä ja hullu välittäjä. Rakentava kritisointi on okei, lyttääminen ja haukkuminen ei. Siitä tulee jopa ulkopuoliselle ikävä fiilis. Vai olenko itse vain tavallista herkempi mielensäpahoittaja?

Mua hatuttaa ihmiset, jotka oikeuttavat suorapuheisuudellaan lyttäämisen. ”No kun mä nyt vain sanon asiat niinkuin ne on..” Suoraan puhuminen ei kyllä oikeuta haukkumista ja lyttäämistä, omat mielipiteet voi esittää myös rakentavasti ja ilman tarpeetonta loukkaamista.

En tiedä mistä kumpuaa ajattelu siitä, että kaikkea mitä on netissä on oikeus julkisesti haukkua ja lynkata. Toki jotkut ihmiset vain ovat lähtökohtaisesti pessimistisempiä kuin toiset, mutta pessimismi ja idiotismi ei ole sama asia. Ja melkoista idiotismia nämä arvostelevat ja haukkuvat aikuiset mielestäni harjoittavat. Itselleni tulee näistä kommentoijista vain fiilis, että onko heidän oma elämä tosiaan niin kurjaa, että on pakko hakea nostetta omaan elämään lyttäämällä muita?

Nyt kun koulut on alkamassa ja puhutaan paljon koulukiusaamisesta, on mielestäni syytä muistuttaa myös aikuisten välisestä kiusaamisesta, joka usein on juuri nettikiusaamista. Miten voi opettaa lapselle kiusaamisen vääryydestä, jos sallitaan aikuisten välinen haukkuminen pitkin nettiä? 

Vaikka elämästä ei taida voida tehdä vaaleanpunaista hattaraa ja ikäviä asioita on ja tulee varmaan aina olemaan, niin pohtimalla hieman pidempään mitä näppäimistötämme päästämme eetteriin voitaisiin säästyä monelta mielipahalta. 

Ennen kuin seuraavan kerran päästät suustasi loukkaavan kommentin, mieti voisiko sen esittää rakentavammin vai olisiko kaikkien kannalta parempi pitää mölyt mahassa. Hyötyykö kommentoinnin kohde kommentistasi? Pidetään kupit pystyssä ja ennemmin edes puoliksi tyhjillään.

Kivempaa ja positiivisempaa loppuviikkoa teille! :)

Äiti joutui kiusaamisen kohteeksi kun työnnetään sormea korvaan...

Someoksetukset

Viime aikoina olen törmännyt muutamiin todella raivostuttaviin ja ärsyttäviin asioihin somessa. Ajattelin listata tähän niistä muutaman.

• Toisten haukkuminen. Ai saakeli. Mikä saa aikuisen ihmisen haukkumaan ja arvostelemaan toisia? Näihin törmää facebook ryhmissä, blogeissa jne... Uusin ärsytystä aiheuttanut haukkumispaikka on Etuoven facebooksivu. Sivustolla julkaistuissa asuntoilmoituksissa porukka käy arvostelemassa "hyi mikä sisustus" "sisustuksen kuuluu olla värikäs" "sisustuksen kuuluu olla valkoinen" "sisustuksen kuuluu olla vihreä"... En tiedä onko näille kommentoijille asuntokaupassa tuttua, että harvoin se saakelin sisustus siihen kauppaan kuuluu. Ihan pakko kysyä, että mitä joku saa siitä kun arvostelee ja haukkuu toisia? Mun äiti opetti mulle joskus, et jos ei oo mitään hyvää sanottavaa niin kannattaa olla hiljaa.

• - Dialogi: 
• Eka
• Toka
• Hei daa, vähäks noloo kommentoida noin, urpåt... 

Eka, toka, maikkarin chat, mikähän mahtaa olla viive ja juontaja näytä tissit! Ensinnäkin, ärsyttäviä nuo eka, toka, kolmas kommentit, mut aina löytyy myös se, joka jaksaa huomauttaa siitä. Mun tulee aina maikkarin chatti mieleen. :D

• Mä seuraan instagramissa aika montaa näyttelijää, muun muassa Salkkareista. Joka kerta kun mä erehdyn lukeen heidän kuvien kommentteja niin siellä on joku sekoittanut todellisuuden telkkarin. Ei tää sinänsä oo oksetus, mut pirun ärsyttävää. :D Paras kommentti, jonka oon joskus lukenut oli kirjoitettu Salkkareissa Mariannaa näyttelevän Oonan kuvaan "Marianna sä et oo Heidi! Usko jo senkin hullu!!" Ai hitsi mä putosin kun luin sen..

• Ihmiset, jotka jakaa Facebookissa tai muualla somessa ihan kaiken.. Vaikka mä kirjotan julkista blogia, niin kyllä mä silti jaksan ihmetellä niitä jotka kirjottaa johonkin 30000 hengen ryhmään omia yksityisiä asioitaan. Itse ainakin koitan kirjoittaessa pitää mielessä, että mun blogia/facebookia yms saattaa lukea mun äiti, tädit, mummu, tuntemattomat, työkaveri, naapuri, päiväkodin täti, anoppi jne... Ne on myös hyviä tapauksia, kun joku haukkuu 30000 hengen ryhmässä jotain kaveria/naapuria/randomia tms ja sit ne seuraavalla viikolla ihmettelee, et miten ihmeessä nyt se haukkumisen kohde oli saanut tietää asiasta.. 

• Yleinen mielensä pahoittaminen. Paras esimerkki: Kuuluin yhden tv-ohjelman faniryhmään ja joku pahoitti mielensä kun toinen päivitti iltaisin ryhmään millaisia eväitä hänellä on kun hän katsoo kyseistä sarjaa... Joo, ei muakaan ihan kiinnosta toisen eväät, mutta en mä kyllä jaksais siitä kenellekkään henkilökohtaisesti valittaa. :D

• Lähdekritiikin puute. Kaikki saa tietenkin olla mitä mieltä tykkää, mutta hieman ärsyttää muun muassa Facebookissa totuutena jaetut "uutiset", joissa ei ole totuuden häivääkään. 

Kunnon avautuminen piristää aina. :D

Löytyykö teiltä someärsytyksiä listan jatkoksi? 

Mutsi somettaa

Somessa roikkuvista äideistä ja iseistä on viime aikoina ollut paljon keskustelua. Itsekin huomaan välillä roikkuvani somessa ihan liikaa. Nykyään olen kuitenkin tehnyt itseni kanssa muutamia sääntöjä liittyen aiheeseen.

Bloggaaminen ei oikeastaan ole lisännyt somessa pyörimistä, se on vain muuttanut yleisen selailun kirjottamiseksi. Pelkkä kirjoittaminen ei tietenkää riitä, sillä kuvia pitää suunnitella ja räpsiä, sen lisäksi niitä täytyy muokata ainakin oikean kokoisiksi. Lisäksi postauksia on kiva mainostaa muutamassa eri paikoissa, jotta ne löytäisivät kiinnostuneita lukijoita. Lisäksi päivitän välillä Facebookia ja Instagramia, millä ajalla?

Olen oikeastaan löytänyt aika sopivan rytmin tähän, jotta se ei koko ajan häiritsisi perhe-elämää. Aamupäivällä kun juon aamukahvia ja Alisa jaksaa touhuilla omiaan, saatan viimeistellä jotain postausta tai muokata kuvia tai tehdä jotain muuta pientä. Kerhopäivät on tietenkin erikseen. Alisa nukkuu kuitenkin päikkärit, jolloin yleensä kirjoittelen jonkin verran ja mahdollisesti julkaisenkin jotain, jos siltä tuntuu. Mulla on tähän asti ollut tyyli, että julkaisen yleensä kaksi pientä tai yhden pidemmän postauksen päivässä, riippuen fiiliksestä, välillä tietenkin on päiviä jolloin en julkaise mitään.

Iltapäivä on yleensä pyhitetty Alisalle ja kotitöille ja pyrinkin silloin, etten roikkuisi somessa. Toki myönnän, että tulee välillä katseltua onko tullut kommentteja tai jotain muuta. Illalla julkaisen yleensä aiemmin kirjoittamani postauksen, sillä todella harvoin kirjoitan ja julkaisen yhdeltä istumalta. Joskus toki, jos on painavaa asiaa, joka on ajankohtaista sillä sekunnilla.

Viime aikoina olen pyrkinyt myös iltaisin jättämään somen rauhaan kun kröhöm, rakas mieheni mainitsi asiasta hienovaraisesti ja tottahan se oli! Mulla on kuitenkin lupa somettaa silloin kun telkkarista tulee esimerkiksi Wheeler Dealers tai Fast n' Loud. :D 

Koska sitten oikein kirjoitan, kun kumminkin julkaisen postauksia niin usein? Muutamana iltana viikossa, kun Samuli on tallilla ja Alisa nukkumassa. Kun saan muutaman tunnin keskittyä täysillä kirjoittamiseen, yleensä saan valmisteltua muutamaa postausta. Luonnoskansiossa usein onkin paljon materiaalia, sillä kirjoittelen sinne aiheita ja ajatuksia nopsaan, silloin kun jotain mieleen tulee. Niistä on sitten hyvä työstää valmiita postauksia. 

Oikestaan tää on tosi hyvä näin, bloggaaminen on täyttänyt sen tyhjän aukon mun yksinäisissä illoissa. Saatan toki esimerkiksi viikonloppuisin keskittyä hetken aikaa jonkin postauksen tekemiseen, jos Samuli on kotona ja keskittyy sillä välin Alisan kanssa touhuamiseen.

Tiedän, ettei tää toimi sitten kun joskus aloitan työt. Todennäköisesti se vähän näkyy päivitystiheydessä, mutta eiköhän bloggaamiselle silloinkin aikaa löydy, ainakin ne muutamat illat viikossa, kun Samuli on tallilla. Voihan myös olla, että saan uusia hetkiä kirjoittaa, kuten bussissa työmatkoilla tai jotain. Ehkä se muotoutuu siitä sitten kun sen aika on. :)

Mulla on edelleen paljon kehittymisen aihetta tässä somejutussa. Etenkin haluaisin, ettei se syö mun ja Samulin yhteistä aikaa. Monesti huomaan illalla saavani puhekohtauksen kun pitäisi mennä nukkumaan, siis silloin juuri kun kännykät on laitettu pois ja tv sammutettu. Tähän aionkin nyt jatkossa kiinnittää huomiota, eli kännykkä ja tv pois ja kunnon keskustelu käyntiin! :)

Roikutteko tekin välillä samallalailla somessa? :)

Ps. Käytin tähän postaukseen mun instakuvia ja muita aiemmin otettuja, koska olen nyt ollut päivisin vähän menossa niin en ole ehtinyt kuvailemaan ja se olisi ollut taas pois perheajasta. Toivottavasti päivät vähän valostuu niin innostaa taas kuvaaminenkin. :)