Haikeutta ilmassa

Joskus joku ihminen kävelee elämään siten, ettei ikinä uskoisi että hän jää siihen pidemmäksi aikaa tai ehkä koko elämän ajaksi. Olen miettinyt, mistä se johtuu että toisista tulee ystäviä ja toisista taas ei. Joku klikki siinä on. Toisten kanssa vaan klikkaa heti.

Viitisen vuotta sitten ystävystyin ihmisen kanssa, kenestä en etukäteen osannut ajatella, että myöhemmin meistä tulisi todelliset sydänystävät. Suuresta ikäerosta ja eri elämäntilanteista huolimatta, meillä on aina ollut yhteinen sävel.

Kun olin äitiyslomalla, ystäväni kävi kylässä usein ja se helpotti elämää silloin kun olin "yksin" uudessa kaupungissa uudessa elämäntilanteessa. Kun aloitin työt ja Alisa päiväkodissa, ystäväni kävi hoitamassa Alisaa ja silloin siitä oli niin suuri apu. Myöhemminkin molemmat ovat auttaneet puolin ja toisin, mutta ei meillä lasketa palvelusten määrää, ne jakautuvat luonnostaan tasaisesti.

Meillä oli usein tapana iltaisin keitellä kahvia tai teetä ja jutella. Emme ehkä olleet päivittäin jutuissa, mutta toisen kanssa oli helppo päästä heti kärryille siitä mihin viimeksi jäätiin.

On kuunneltu huolet ja murheet, iloittu ja oltu onnellisia toisen puolesta.

***

Tänä viikonloppuna ilmassa on haikeutta. Rakas ystäväni muuttaa toiselle paikkakunnalle ja jatkossa välissä on enemmän kilometrejä kuin koskaan aiemmin ystävyytemme aikana. Tiedän, ettei ystävyytemme lopu tähän, ehkä jatkossa keitämme edelleen iltakahvit ja juttelemme Skypessä samoista asioista kuin tähänkin saakka. Autot ja junat kulkee ja harrastukset yhdistää meitä edelleen. Olen itsekkäästi surullinen siitä, että ystäväni muuttaa kauas, toisaalta taas olen vilpittömästi onnellinen hänen onnestaan.

Blogiystävät

Jos seurasitte lauantaina somekanaviani, huomasitte kenties, että olin Perheblogit -yhteisömme kanssa viettämässä kehittämispäivää. Kirjoitan kehittämispäivästämme teille vielä myöhemmin lisää, mutta ensin halusin tarttua aiheeseen, joka minulle tuon kehittämispäivän jälkeen nousi vahvana mieleen.

Ystävyyssuhteet ovat usein olleet mulle hankalia, saatan unohtaa soittaa tai laittaa viestiä. Tunnen huonoa omatuntoa kun olen ollut kiireinen, enkä ole muistanut ottaa yhteyttä. Ystäväpiirini on nykyään suhteellisen suppea, tällä tarkoitan siis niitä henkilöitä joiden kanssa olen viikottain tai edes kuukausittain yhteydessä. On toki ihmisiä, joiden kanssa saattaa olla useampikin kuukausi väliä yhteydenpidossa, mutta kun jälleen tapaa, tuntuu kuin olisi viimeksi eilen nähty. 

Olen kuitenkin huomannut, miten tärkeiksi meidän blogiyhteisön ihmiset on mulle tulleet. Monien kanssa olemmekin jo nähneet useita kertoja. Asumme kaikki aika ympääriinsä Suomea, mutta Whatsapp keskusteluryhmämme on aktiivinen lähes päivittäin. 

Jokaisessa harrastuksessa on omat jipponsa, joita saattaa ulkopuolisten olla vaikeakin ymmärtää. On helpottavaa, kun joku jakaa sun kanssa ajatuksia vaikkapa inspiraation puutteesta tai valokuvaamisen vaikeudesta pimeydessä. 

Bloggaaminen ei ole mulle pelkästään omien ajatusten purkamista tai ideoiden toteuttamista, se on myös yhteisöllisyyttä.  Sehän on parasta melkein missä tahansa harrastuksessa: on mieleistä tekemistä ja löytää myös saman henkisiä ystäviä! Olen kiitollinen siitä, että olen löytänyt tällaisia tyyppejä bloggaamisen kautta! <3

Tyttöjen ilta

Kiireisen ja raskaan arkiviikon jälkeen oli kiva lähteä parhaan ystävän kanssa viettämään perjantai-iltaa kaupungille. Suoraan iltavuorostani vatsa kurnien suuntasimme keskustaan. Päädyimme syömään rentoon ja viihtyisään Fontanaan. Totutusti Fontana oli näin perjantai-iltana suht täynnä, mutta saimme kuitenkin hyvin pöydän rauhallisesta nurkkauksesta. Ruoaksi valitsimme salaatit ja ainakin mun savulohisalaatti oli herkullinen ja ruokaisa. Nälkä lähti kyllä ja olimme ruokaan enemmän kuin tyytyväisiä.

Siinä missä tyttöjen ilta aikoinaan tarkoitti yökerhoja, korkokenkiä ja aamuun asti juhlimista, nykyisin tyttöjen ilta tarkoittaa hieman rauhallisempia meininkejä, mutta ei missään tapauksessa huonompia.

Syömisen ja istuskelun jälkeen siirryimme Turun yhteen legendaarisimmista ravintoloista, nimittäin Hamburger Börsiin. Rauhallisessa aulabaarissa nautimme jälkkärit, itselläni se tarkoitti kupillista cappuccinoa. Laitoinkin Samulille viestiä, että tuntuu hassulta olla perjantai-iltana kahvilla Börsissä..:D

Vaikka Börsissä oli mukavan rauhallista ja viihtyisää, lähdimme kuitenkin vielä seuraavaan paikkaan. Sen harvan kerran kun tulee käytyä jossain, on mukavaa käydä eri paikoissa. Etenkin kun koko Turun ravintolamaailma on mulle varsin vierasta. Yhtä paljon kuin ravintoloista, nautin myös kaupungilla kävelystä ja jokirannan maisemista.

Illan kolmas paikka oli viihtyisä ja tyylikäs Tiirikkala, jossa sattui olemaan vielä livebändikin. Rauhaksiin nautimme juomat ja kuuntelimme musiikkia. Itse otin Tiirikkalan oman jääteen joka oli kyllä todella hyvää. Nykyään arvostan, että tarjolla on myös hyviä alkoholittomia vaihtoehtoja, eikä aina pelkkää limsaa tai vettä. 

Tiirikkalasta päätimme sitten lähteä jo kotiin hyvissä ajoin vielä perjantain puolella. Hyvä niin, sillä Alisa valvotti yöllä, pahan yskän takia ja aamulla oli taas noustava hyvissä ajoin. Ilta oli kuitenkin onnistunut ja rentouttava. Toivottavasti ehditään taas pian viettämään iltaa! :)

Mukavaa lauantaita! :)

Rotvallin reunalla

Se on nääs semmonen juttu, että Tappara, Hämeenkatu ja mustamakkara. Jumankauta juu nääs Tampere on tämän postauksen aihe. Kuinka moni muuten tietää mikä on rotvalli? Tai nysse? :)

Tampere on mun entinen kotikaupunki. Kaupunki jossa kävin koulua yli viisi vuotta, kaupunki jossa lapsuudessa käytiin maalta shoppailemassa, kaupunki joka on täynnä muistoja. Sitä kaikkea on mulle Tampere.

Kuva Tampereen kaupungin kuvapankista.

Miksi sitten kirjoitan Tampereesta kun istun junassa matkalla Turusta Helsinkiin? Mua odottaa Helsingissä rakkaat ystävät. Tytöt, jotka on mun rakkain muisto Tampereesta. Nykyään me ollaan levittäydytty ympäri Suomea, mutta Tampere yhdistää meitä ikuisesti. 

Tampereella vietetyt ajat olis ollut paljon synkempiä ilman tyttöjä ja tyttöjeniltoja. Tänään on taas kiva vähän kuin palata vanhoihin aikoihin ja viettää tyttöjen iltaa, vaikkakin Helsingissä. Tosin, juuri mikään muukaan ei ole niin kuin ennen, mutta onneksi meidän ystävyys on ja pysyy. :)

Vaikka Turku on nyt mun kaupunki, Tampere on kuitenkin sellainen tuttu ja turvallinen. Tunnen kaupungin aikalailla kuin omat taskuni. Muistan ehkä jokaisen katukiven Hämeenkadulta, sen verran monesti sitä kuljin kouluun ja takaisin. Myös Hakametsä on kovin tuttu, niin monta kautta siellä tuli istuttua lähes jokaisessa Tapparan pelissä. Nykyään tulee seurattua oikeastaan vain netistä. Takinkääntäjäksi musta ei ole, tepsiläistä musta ei saa ikinä! :D Onneksi jääkiekko ei aiheuta meidän perheessä ristiriitoja, vaikka eri leireissä ollaankin.

Tähän loppuun vielä, tiedättekö mikä oli mun lapsuudessa pikaruokaa? Ei ollut meidän kylällä heseä, mäkkiä eikä pizzeriaa, joten aina kun äiti jaksanut tehdä ruokaa, meillä syötiin mustaamakkaraa! Turusta tosi harvoin löytyy tuoreena tätä herkkua, mutta yhtenä päivänä meillä syötiin vakuumipakattua mustaamakkaraa. Eihän se nyt ihan sama ollut, mutta hyvää ja kotoisaa silti! :D

Tamperelaisittain, SE O MORO!

Sananen ystävyydestä ja maailman parhaat pätkismuffinssit

Usein sanotaan, ettei rakkaus katso ikää, aikaa tai paikkaa. Sama koskee mun mielestä myös ystävyyttä.

Mulla on monen ikäisiä ystäviä ja kavereita. On paljon samanikäisiä, mutta myös monia äitini tai pikkusiskojeni ikäisiä. Erilaiset ihmiset ystävinä on rikkaus, heillä kaikilla on erilaista annettavana.

Hyvä esimerkki on yksi mun läheisimmistä ystävistä A, joka on mua moooonta vuotta nuorempi ja aivan eri elämäntilanteessa. Haittaakse? Ei. Me kahvitellaan useamman kerran viikossa ja ihan normaaleja juttuja jutellaan. Tai no normaaleista tiedä, mutta ihan samanlaisia kun voisin jutella itseni ikäisten kanssa.

A on myös Alisan suuri idoli ja nämä kaks ovat kovin läheisiä keskenään. A on useasti vahtinut Alisaa, jos mulla on ollut jotain menoa. Se on ollut korvaamaton apu, vaikka meillä on hyvä ja tiivis turvaverkko, ei meillä Turussa ole kuin muutama perheenjäsen. Mun töihin lähteminen olis tuplasti hankalampaa, ellen saisi apua A:lta.

A:ssa on myös se ihan parasta, että se on yhtä hullu kun mä! A lähtee mun kanssa pimeänä ja sateisena syksy-yönä geokätköilemään ympäri kaupunkia mitä kummellisempiin paikkoihin. Tai kun se on meillä yötä, niin aamulla se osaa itse mennä jääkaapille ottamaan aamupalaa, ettei mun tarvitse herätä sen takia. Se on tärkeä ominaisuus tällaisen aamu-unisen mutsin kaverilla. :D

A:n lisäksi mulla on kymmenkunta muuta hyvää ystävää, osaan olen tutustunut koulussa, osaan töissä, osaan harrastuksissa ja osa on jo vuosien takaa. Joihinkin näistä pidän häpeällisen vähän yhteyttä, mutta ajattelen heitä useammin kuin he varmaan uskookaan. Olen ollut luokattoman huono ystävä ja laiska. Tiedän kuitenkin, että jos tarve vaatii, saan heiltä aina apua ja samoin itse olen valmiina auttamaan samantien jos pyyntö tulee. 

Ystävänpäivän kunniaksi jaan teille vielä ihan loistavien pätkismuffinssien ohjeen. A laittoi mulle eräänä päivänä viestin: "leivotaanko muffinsseja?" ja tällaisia minttusuklaisia muffinseja syntyi! Tehtiin näihin myös kuorrutus, mutta se ei onnistunut hirveen hyvin, siksi ei otettu kuvia enää siinä vaiheessa. :D Hyviä nämä olis ollu ilman kuorrutettakin, mutta laitan myös sen kuorrutteen ohjeen, jos joku haluaa kokeilla sitä.

Tarvitset:

taikina:

2 kpl  kananmunaa

3 dl sokeria

1 dl maitoa

100 g voita (sulatettu)

3 dl vehnäjauhoja

1 tl leivinjauhetta

1 tl vaniljasokeria

3-4 rkl kaakaojauhetta

täyte:

15 kpl pätkis mini bites

kuorrute:

loput pätkispussista

pieni nokare voita

2-3 rkl kahvia

3-4 rkl kaakaojauhetta

tomusokeria

Lämmitä uuni 200 asteeseen Sekoita sokerit ja munat keskenään vaahdoksi Lisää maito ja sulatettu voi. Lisää kuivat aineet pienissä erissä siivilän läpi ja sekoita, kunnes taikina on tasaisen ruskeaa. Jaa taikina muffinssivuokiin (15kpl)  Paina ja peittele Pätkis-palat vuokiin taikinan sisään. Paista muffinssit uunin keskitasolla n.12-15 min. Paistoaika voi vaihdella uunin mukaan.

Kuorrute (ei pakollinen):

Sulata pätkikset ja hyvin pieni voinokare  kuumaan kahviin. Sekoita kaakaojauhe ja muutama desi tomusokeria keskenään ja lisää kahvipätkisseos joukkoon Lisäile tomusokeria, kunnes koostumus on sopiva. Levitä kuorrutetta muffinssien päälle.

Jos haluat kiiltävän ja tasaisen pinnan, kuorrute kannattaa levittää kun muffinssit ovat vielä lämpimiä.

Jos haluat että kuorrute pysyy muodossaan, kannattaa levittää jäähtyneisiin muffinsseihin.

Näitä muffinsseja kannattaa maistaa myös jääkaappikylmänä, itse tykästyin näihin erityisesti kylmänä! :)

Tää postaus on taas tällainen sillisalaatti, mutta oikeastaan se kuvastaa mun ystäviä hyvin:

Ihanan rakas sekalainen seurakuntani!<3