Meidän näköistä eloa seinille

Seuraan paljon erilaisia sisustuspainotteisia tilejä instagramissa ja surutta ammennan inspiraatiota muiden kodeista. En todellakaan ole mikään suuri sisustaja joka keksii mahtavia uusia sisustusratkaisuja. Siitä huolimatta tykkään valita kotiin myös sellaisia ratkaisuja, jotka näyttää meiltä.

Näytin joskus aikoja sitten Samulille julisteita Desenion valikoimista ja yhtälailla hän tykästyi niihin. Nyt kun olemme saaneet seinät remontoitua uusiksi, oli aika tilata sopivia julisteita tuomaan eloa. Valitsimme yhdessä yhteensä seitsemän julistetta ja mun mielestä onnistuttiin hyvin löytämään meille parhaiten sopivat julisteet. 

Olohuoneeseen haluttiin kaksi isoa julistetta ja toinen sai valita toisen ja toinen toisen. Arvaatteko kumpi on kumman valinta? :)

No timantti on tietysti mun valkkaama ja Frankly my dear I dont't give a damn tietty Samulin. Lausehan on tuttu Tuulen viemää-elokuvasta, mutta se ei suinkaan ole päätynyt seinällemme siksi, että se olisi Samulin lempielokuva. Lause kuitenkin kuvaa meidän elämänasennetta otollisesti. Timantti taas siksi, että ollaan niin kovin timanttista porukkaa. Ja tuleepa tuosta timantista mieleen eräs laulu, joka taas tuo muistoja suhteen alkuajoilta.

Makuuhuoneeseen valittiin kolme rauhoittavaa julistetta. Makkariin tapetoitiin yksi harmaa seinä, mikä mun mielestä rauhoittaa huonetta entisestään. Teemaan sopien valittiin unisieppari, hakuna matata ja sometimes it's okay if the only thing you did today was breathe. Unisieppari sopii mun mielestä ihanasti just makkariin ja nuo kaksi muuta taas ovat hyviä muistutuksia hektisen arjen keskellä, ehkä Samuli ihan mua ajatellen ne valkkas? ;) Makuuhuoneen osalta päädyttiin myös tauluhyllyn asentamiseen, jotta tauluja ja asetelmia voi paremmin vaihdella.

Lastenhuoneeseenkin Deseniolta löytyi monta kivaa ja leikkisää julistetta. Päätettiin kuitenkin ensin kotiuttaa kaksi julistetta. Batman juliste oli ehdoton valinta molempien osalta, olen sitä jo monissa lastenhuonekuvissa ihaillutkin. Samuli taas toivoit tätä toista julistetta ja onhan sekin aika ihana ja hauska. 

Koti näyttää enemmän ja enemmän meiltä ja musta on kiva, että monissa esineissä on joku juju, miksi ne on meille valikoitunut, kuten näissä tauluissa. 

Täällä jatketaan synttärijärkkäilyjä, joten seuraavan kerran palataankin sitten juhlaraportin kera.

Kivaa viikonloppua! <3

Kun sinä pelastit päiväni

Sataa kaatamalla, juoksen töistä autolle ja autolta taas päiväkotiin. Muutamien kymmenien metrien matkalla kastun läpi asti, ai mikä sateenvarjo? Vannon ostavani sen asap.

Tarkoitus oli päiväkodilta lähteä suoraan kauppaan hankkimaan loput synttäritarvikkeet. Märät vaatteet, taapero ja kaatosade ei houkuttele kauppareissulle, joten päätän lykätä kauppareissua johonkin toiseen hetkeen, vaikka tiedän, että sitä on lähes mahdotonta ympätä mihinkään järkevään väliin loppuviikolla.

Itsekkäästi laitan tekstaria Samulille, jos hän voisi tulla aikaisemmin kotiin, vaikka hänellä on illalla työpalaveri. Mun olisi vaan pakko päästä kauppaan.

Vaikka lupasin, etten ottaisi stressiä synttäreistä, pieni peikko hiipii mieleeni, millä hitsillä hanskaan kaiken kun perjantaina on iltavuorokin...

Puhelin piippaa, huomaan nuoremman siskoistani snäpänneen minulle. Varmaan jokin hassun hauska kuva, ajattelen. "Onko teillä kauhea paniikki vai voisinko tulla jo perjantaina avuksi?"

On, on paniikki, mutta tule, tule pliiiiis! Muistan pihatalkoot perjantaina, joihin Samulin pitää osallistua, lastenvahti tulisi kuin taivaasta tähän väliin. Saisin leipoa rauhassa. Melkein tirautan kyyneleen onnesta.

Kello hiipii jo pitkälle yli kahdeksaa ja otsalohkossani tykyttää taas. Samulia ei näy eikä kuulu. Pikaisella vilkaisulla Googlesta mikään isoista kaupoista ei ole yli yhdeksään auki. V*tuttaa. Menen laittamaan Alisaa nukkumaan kun kuulen avaimen vääntyvän lukossa. Samuli syöksyy yläkertaan ja lähettää minut matkaan kuin pikaviestissä konsanaan. Pinkit kumpparit jalkaan ja baanalle.

Ostoksia on paljon ja tietenkään minulla ei (taaskaan) ole kolikoita kärryä varten, tyydyn vedettävään koriin. Valmiiksi laadittu kauppalista helpottaa, vaikka kärry on äärilleen täynnä. Tuoreita vadelmia! Kaupassa ei ole tuoreita vadelmia, synttärit on pilalla! Kuka oikeasti olettaa, että kaupassa on tähän aikaan vuodesta tuoreita vadelmia, idiootti. Otan pakkasesta, kelpaahan nekin varmasti.

Menen kassalle muutamaa minuuttia ennen sulkemista. Kassaneidin lemppari asiakas! Lataan hirmuiset ostokset kassalle ja mua hävettää. Hävettää olla näin viime tingassa isojen ostosten kanssa. Kassaneiti ei tervehdi, se vihaa mua kun mulla on nää ostokset. Yhtäkkiä kassaneiti hymyilee ja puhuu iloisesti, mitä ihmettä! Samalla tajuan selvinneeni. Minä ehdin käymään kaupassa, kaikki on ehkä hankittu. Voiko olla niin, että ehdinkin saamaan kaiken valmiiksi?

Pieniä asioita, pieniä tekoja - mutta kun niitä on monta ja monelta ihmiseltä, siitä tulee jotain suurempaa.

Sinä pelastit päiväni.

Meidän tavallinen arkipäivä

Millainen on meidän tavallinen arkipäivä? Miten ihmeessä selviän siitä arjesta, jota joskus niin pelkäsin? Olen täälläkin kirjoittanut pelkääväni ruuhkavuosia. Mites nyt sitten kun eletään työ- ja päiväkotiarkea, kotitöitä ja harrastuksia? Ajattelin kertoa millainen on meidän tavallinen arkipäivä, puhelinkuvilla höystettynä.

Herätyskello soittaa yleensä 6.45 ja välillä nousen heti ja välillä en. En ole yhtään aamuihminen, joten siksi mun aamu on tarkoin jäsenneltyä, teen aina asiat samassa järjestyksessä. Nappaan kaiteelta vaatteet, mitkä olen illalla laittanut valmiiksi. Kylppärissä mulla on aamukori, siis kori mihin olen kerännyt kaikki tarvittavat välineet kasvorasvasta ja ripsarista pompuloihin ja pinneihin. Kaikki tavarat helposti käden ulottuvilla, joten laittautumiseen ei mene kuin kymmenen minuuttia.  Joskus juon kahvia, jos sen on joku minulle valmiiksi keittänyt. Jos olen ollut oikein reipas ja aikaisin herännyt, saatan hieman siivota tai laittaa Alisalle aamupalaa, mikäli hän on hereillä. Teen itselleni yleensä leivän matkaan ja nappaan  Risifrutin tai vastaavan laukkuun.

Töihin lähden 7.20-7.25 ja olen perillä yleensä 7.45-7.50. Liikennevaloissa haukkaan yleensä aamupalaleivän ja kuuntelen Suomipopin Aamulypsyä. Töihin päästessä syön yleensä sen Risifrutin ennen kuin työpäivä varsinaisesti alkaa, samalla selailen meilejä tai muuta työhön liittyvää.

Aamuisin mulla säästyy paljon aikaa, koska mun ei tarvitse huolehtia Alisan aamutoimista. Samuli hoitaa pesut, pukemiset ja syömiset pääsääntöisesti aina. Samuli vie Alisan vuorostaan riippuen 8.30-9.30 päiväkotiin.

Mulla on lounastauko puoliltapäivin sekä pari kahvitaukoa. Tauoilla saatan yleensä jakaa postausta someen, jos olen ajastanut sellaisen aamuksi. Pääsääntöisesti aina ajastan postauksen valmiiksi. Joskus harvoin julkaisen vasta iltapäivällä ja silloin olen yleensä viimeistellyt postauksen juuri ennen. Vastaan myös blogimeileihin tai kommentteihin taukojen aikana.

Työpäivän lopettelen 15.45-16.00 ja viimeistään 16.15 olen hakemassa Alisaa päiväkodista. Yritän käydä kaupassa viikonloppuisin tai iltavuoron jälkeen, mutta joskus käymme Alisan kanssa näin iltapäivälläkin. Yleensä suuntaamme kuitenkin suoraan kotiin, paitsi torstaisin, jolloin on jumppapäivä.

Kotona alkaa ruoanlaitto, ellei edellisen päivän ruokaa ole jäljellä. Pyrin tekemään aina ruokaa pariksi päiväksi kerrallaan, ettei minun tarvitse joka päivä käyttää aikaa kokkailuun. Joskus saatan sortua ihan eineksiinkin jos ei huvita kokata. Alisa touhuilee usein omia leikkejään olohuoneessa ja minä leikin hänen kanssaan tai siivoilen. Kuudelta alkaa Emmerdale, joka on illan ohjelmista ensimmäinen, mitä seuraan sivusilmällä. Usein myös touhuilen Alisan kanssa, paitsi jos Samuli on kotona, saan välillä katsella telkkaria ihan rauhassa. Mainoskatkoilla suoritan pikasiivousta, muutamassa minuutissa ehtii vaikka mitä.

Seitsemältä alkaa Alisan iltapesut, suihku tai kylpy. Laitan myös vaatteet valmiiksi sekä itselleni, että Alisalle. Iltapalan jälkeen saatetaan vielä hengailla hetki, kunnes jompikumpi meistä nukuttaa Alisan. Olemme päätyneet siihen, että nukutamme Alisan omaan sänkyyn. Olisi kai helpompaa, jos nukuttaisi Alisan yksin omaan sänkyyn, mutta toistaiseksi on ihanaa kun saamme makoilla vierekkäin ja tankata läheisyyttä. Nukuttaminen vie yleensä puolisentuntia, eli siihen ei mene koko iltaa. Prinsessa vaatii yleensä viereensä myös Tapsun, Keken, Myyrän ja Herra Hakkaraisen, varsinaisen pehmoleluarmeijan siis.

Yhdeksältä alkaa sitten viimeistään "oma aika", silloin kirjoitan blogiin 1-3 postausta tai katson televisiota ja järjestelen Alisan lelut yms pois tieltä. Kolmea postausta en kyllä ehdi tyhjästä kirjoittamaan, eli usein mulla onkin tekstiraakileita valmiina, mitkä sitten viimeistelen valmiiksi. Muokkailen kuvat ja ajastan postaukset. Koska bloggaaminen on osa arkea, blogin sisältökin on nykyään aika arkista, siis meidän tavallista elämää. :)

Suihkun/saunan jälkeen menenkin nukkumaan noin klo. 23. Pyrin siihen, että yössä tulisi se kahdeksan tuntia unta, jotta jaksan. Loppujen lopuksi arki ihan mukavaa ja tietyillä järjestelyillä se ei aina käy liian raskaaksikaan. 

Joskus kaipaan kotiäitiyttä ja sen tuomaa "rauhaa", mutta omat etunsa on tässä "työäitiydessäkin". Onneksi olemme pystyneet hyvin pitämään perhe-elämän etusijalla ja järjestämään arjen niin, että molemmilla on joka päivä aikaa Alisalle. 

Tätä on meidän arkinen arki ja vissiin tässä ollaan jonkin sortin ruuhkavuosissa, mut hei, vielä ainakin onnellisina, suht järjissään ja elossa! ;)

Vanhempainiltojen musta lammas

Meillä oli juuri hetki sitten Alisan päiväkodin vanhempainilta, jota jännitin etukäteen. En jännittänyt siksi, että pelkäisin tädeillä olevan jotain huonoa sanottavaa Alisasta, ei, jännitän siksi että siellä on muita vanhempia. Jännitän usein tilaisuuksia, missä on paljon muita vanhempia.

Pienessä päiväkodissamme monien lapset olivat olleet jo vuosia tai vähintään vanhemmat ovat muuten tuttuja. Paitsi me. Alisa on juuri aloittanut hoidossa, ja paikkakunta on aivan uusi meille. Yhden äidin tunnistin nähneeni hakiessani Alisaa.

Toinen seikka on se, että auttamatta me Samulin kanssa ollaan aina nuorimmat vanhemmat. 25 vuotta ja lähes 28 vuotta eivät kuitenkaan ole mielestäni mitenkään poikkeuksellisen nuoria. Jotenkin olemme vain sattuneet aina sellaiseen porukkaan, että olemme nuorimpia.

Korostan, että hyvin pitkälle tämä on varmasti oman pääni sisällä, tuskin nämä muut vanhemmat meitä pitävän minään mustina lampaina. Luulen, etten ylipäätään ole kovin helposti lähestyttävä vieraiden ihmisten mielestä, niinkuin ei kyllä Samulikaan.  Itse ainakin olen vieraassa seurassa hyvinkin pidättyväinen näin vanhemmiten. Tutussa porukassa olenkin varsin puhelias.

Jännä juttu, miten vanhemmuudessa otan tästä "nuoresta" iästä stressiä, kun taas työelämässä olen tiimimme nuorimpia, mutta sulautunut joukkoon kuin kala veteen. Vanhempana viihdyn kuitenkin ehkä parhaiten saman ikäisten vanhempien kanssa. Poikkeuksia toki on, useimmiten viihdyn ihan minkä ikäisen seurassa tahansa, kunhan vain ensin tutustun. On hassua, että olen ajatellut aina olevani sosiaalinen ihminen, mutta oikeasti taidan olla hieman epäsosiaalinen!

Koskaan ennen Alisan syntymää en ajatellut, että olen jotenkin nuori, tämä kaikki epävarmuus on tullut vasta sen myötä kun olen huomannut, että usein olen se porukan nuorin äiti. Sorrun siis miettimään ajatteleeko MUUT, että olen nuori äiti. Tosin olen myös saanut kuulla monesti näitä "oletpa nuori" kommentteja, vaikka harvemmin ne on mitenkään pahalla kai minulle sanottu.

Olen aina ajatellut, että haluan lapset suht nuorena. En kuitenkaan arvannut, että keskiarvoa nuorempana äidiksi tuleminen näkyisi näin selkeästi elämässäni. Vaikka tiedän meidän molempien olleen valmiita vanhemmiksi ja muutenkin puitteiden olleen koko ajan valmiit ja sopivat, on hassua tuntea itsensä jotenkin erityisen nuoreksi.

Kadehdin ihmisiä, jotka ovat helposti lähestyttäviä ja tutustuvat nopeasti uusiin ihmisiin, ehkä minäkin tutustun täällä vielä muihin vanhempiin kunhan alkujännityksestä päästään. Kuka tietää, ehkä me sitten ala-asteen vanhempainilloissa ollaan kuin kalat vedessä ja tuttuja piisaa...;)

Jännitättekö te ikinä muiden vanhempien edessä, jos kyllä, miksi?

Synttärijuhlien suunnittelua

Ensi viikonloppuna meillä juhlitaan Alisan 2-vuotissynttäreitä. Viime vuonna käynnistin juhlien suunnittelun hyvissä ajoin, mutta tällä kertaa juhlat pääsivät vähän yllättämään ja olen nyt vasta aloittanut suunnittelun.

Vieraat sentään saatiin kutsuttua, tosin mitään kutsukortteja en askarrellut, perus tekstiviesti toimitti kutsun virkaa. Viime vuonna meillä oli teemavärinä musta-valkoinen ja keltainen. Tänä vuonna arvoin sirkusteeman ja hempeän välillä ja Samulin pienellä avustuksella päädyin hempeän vaaleanpunaiseen. Viimevuonna taisin sanoa, että meille ei mitää vaaleanpunaisia synttäreitä tule, mutta mitenkäs tässä näin kävi...xD

Tykkään järjestää juhlia, kuten täälläkin olen kertonut, mutta en aio ottaa mitään stressiä synttäreistä.

Koristeita tilasin Pop-up kemuista teemaväriin sopivasti. Koristeiden virkaa toimittavat pääasiassa ilmapallot, joten Samulilla on mukavaa puuhaa perjantai-illalle. Suosiolla otin taas myös kertakäyttöiset astiat, koska tiskiä tulee muutenkin.

Tarjottaviksi olen hieman miettinyt tietenkin täytekakkua, ensimmäistä kertaa ajattelin kokeilla sokerimassalla kuorruttamista, mutta varaan kaappiin varmuudeksi kermaa, jotta saan katastrofin häämöttäessä edes jollain koristeltua kakun. Lisäksi mietin jonkun helpon juustokakun ja voileipäkakun tekemistä. Rinnalle jotain valmiita karjalanpiirakoita tai muuta vastaavaa helppoa. Olen itse perjantaina iltavuorossa, joten se rajoittaa aikataulua entisestään. Uskon kuitenkin, että jakamalla leipomista muutamalle päivälle ehdin hyvin valmiselemaan tarjottavat. Siivoushommat ajattelin usuttaa Samulille, vaikka turhaa se on hirveästi puunata, koska juhlien tiimellyksessä siivottavaa syntyy joka tapauksessa.

Jotta juhlien valmistelu olisi mahdollisimman sujuvaa, listasin muutaman kohdan, joita itse pidän tärkeinä:

*Tarvikkeiden listaus, jotta muistaisi ostaa ja hankkia kaiken tarpeellisen.*

*Omalle taitotasolle sopivat tarjottavat.*

*Apujoukot tarvittaessa.*

*Realistiset tavoitteet.*

*Rento meininki.*

Ensi lauantaina nähdään sitten, miten nämä juhlat onnituu! :)

Mitä syksy tuo tullessaan?

Jos katson meidän vuotta 2016 tästä päivästä taaksepäin, voin vain ihmetellä, kuinka me on pysytty vauhdissa mukana? On ollut muuttoa, töihin palaamista, päiväkodin aloitusta... Paljon sellaisia muutoksia, mitä meidän elämässä ei ole aikaisemmin ollut. Uusia asioita, uusia tilanteita, uusia ihmisiä..

Suuria suuria asioita takana, mutta miltä näyttää loppuvuosi? Tällä hetkellä mitään kovin suuria muutoksia ei ole tiedossa, ehkä voisin todeta: onneksi!

Jatkuvassa muutoksessa eläminen on aika raskasta: hektistä ja henkisesti kuormittavaa. Ei sillä, nämä suuret muutokset ovat olleet hyviä ja vieneet elämää eteenpäin.

Ihanaa kuitenkin, että tiedossa on rauhallinen ja tasainen syksy. Joskus se tasainen ja arkinen elämä on tosi jees.

Mitä loppuvuosi sitten tuo tullessaan? No ensimmäisenä edessä on tietenkin Alisan syntymäpäivät, joita juhlitaan viikon päästä. Loppuvuonna juhlitaan myös Samulin syntymäpäiviä, isänpäivää sekä tietysti joulua. Luvassa on muutamat pikkujoulut myös. Oikeastaan siinä on varmaan suurimmat suunnitelmat loppuvuodelle. Ihanan, noh tavallista! Ei mitään suurta ja super erikoista. 

Tänä syksynä Alisa alkaa olemaan jo sen verran isompi, että pääsen todennäköisesti viettämään hieman useammin ihan omaa aikaa. Toki sitä on ollut tähänkin asti ihan hyvin, mutta kuitenkin. On meille luvassa hieman raskaampiakin viikkoja, Samuli nimittäin lähtee ensi kuussa kahteen kertaan koulutukseen eri paikkakunnalle. Luvassa on siis parisen viikkoa "yh-arkea" itselleni. Täytyy kyllä tunnustaa, että ihana siskoni on lupautunut tulemaan meille avuksi, ettei Alisalle tulisi montaa pitkää päivää hoidossa. Kun toinen on pois, se tarkoittaa Alisalle jopa yhdeksää tuntia päiväkodissa. Onneksi näitä päiviä ei ole montaa luvassa.

En tiedä, onko fiilis välittynyt sinne teille asti, mutta pitkästä aikaa mulla on taas todella paljon ideoita blogin suhteen. Pitkään mua on vaivannut kiire, en ole ehtinyt aina keskittymään kirjoittamiseen. Nyt kun elämä on rauhoittunut, mulle suorastaan ilmestyy ideoita päähän, kuin sieniä sateella. Sekin on helpottavaa.

Tähän asti syksy ollut mukavan aurinkoinen, toivottavasti sellaisena säilyykin. Pysyy mielikin virkeämpänä kuin vesisateessa.

Rauhaa, arkea ja kaunista säätä, niitä me toivotaan tältä syksyltä! :)

Hyvää viikonloppua! <3

3 asiaa

Tänään ajattelin vastata blogeissa kiertäneeseen 3 asiaa -haasteeseen. Tästä postauksesta saatte ehkä taas tietää hieman lisää asioita musta. Pidemmittä puheitta, 3 asiaa....

3 asiaa, joista pidän

Syksy

Perhe

Hiljaisuus

3 asiaa, joista en pidä

Sotku

Sisäelinruoat

Kiire

3 asiaa, joita tein viikonloppuna

Rentouduin 

Tunsin kiitollisuutta ihanasta miehestäni 

Nautin elämästä

3 asiaa, joita osaan

Keksiä ratkaisuja pulmiin 

Laiskotella

Tehdä ruokaa

3 asiaa, joita en osaa

Oikeaa ja vasenta 

Puhua kieliä

Malttaa

3 asiaa, joita haluaisin osata

Puhua niitä kieliä

Olla stressittömämpi

Meikata

3 asiaa, mitä minun pitäisi tehdä

Varata Alisalle neuvola

Järjestellä Alisan syntymäpäiviä

Kirjoittaa postauksia

3 asiaa, joista stressaan

Tekemättömät asiat

Kiire

Oma jaksamiseni

3 asiaa, jotka saavat minut rentoutumaan

Kiireettömyys 

Hiljaisuus

Liikunta

3 asiaa, joista puhun usein

Blogi 

Jokkis

Alisa

3 asiaa, joita puen mielelläni päälle

Musta

Trikoot

Mukavat vaatteet

3 asiaa, joita en pue päälleni

Napapaita

Liian korkeat korot

Liian matalat housut

3 asiaa, jotka haluaisin hankkia

Uusi kamera

Uusi auto

Musta iso laukku

3 asiaa, joista unelmoin

Matkustelu

Häät

Kiireetön elämä

3 asiaa, joita pelkään

Linnut

Vettä

Yksinoloa pimeässä

3 asiaa, joiden toivon tapahtuvan lähitulevaisuudessa

Kehittyminen bloggaajana 

Matkustelu

Rauhallinen joulu

Tässä mun 3 asiaa, yllätyittekö jostain? :)

Isovanhemmuus - oikeus vai velvollisuus?

Isovanhemmat - nuo automaattiset lastenvahdit tai vaihtoehtoisesti itsekkäät vain omaan elämäänsä keskittyjät. Aika ajoin käydään keskustelua isovanhempien roolista, ilmassa on mummokateutta, onko isovanhemmuus velvollisuus? Mielestäni isovanhemmuus on oikeus, ennen kaikkea lapsen oikeus.

Kaikilla ei tietenkään ole syystä tai toisesta mahdollisuutta olla isovanhempien kanssa. Ei kaikki omista isovanhemmistanikaan ole olleet läsnä minun elämässä, onneksi sentään osa on edelleenkin. Onneksi minullakin oli niitä läheisiä isovanhempia, jotka saattelivat aamulla koulumatkalle tai jonne sai "muuttaa" kun äidin kanssa tuli riitaa. Mummu oli aina lähellä, kymmenen vuotta ihan naapurissa. Vaarin kanssa tehtiin puuhommia: "kolme kottikärryllistä ja mehutauko."

Omissa ja Samulin vanhemmissa olen nähnyt konkreettisesti myös sen, miten paljon isovanhemmuus antaa. Ja miten paljon se antaa lapselle, neljä isovanhempaa rakastavat koko sydämestään, ei lapsella voi ikinä olla liikaa rakastavia ihmisiä lähellä.

Tiedän, että meillä on todella harvinaislaatuinen tilanne isovanhempien suhteen, koska saamme heiltä kaikilta niin paljon apua. Tästä syystä olen kuitenkin myös oppinut arvostamaan heitä enemmän. Ilman isovanhempia meidän elämä olisi moninkertaisesti hankalampaa. Siksi haluan myös vaalia isovanhempien ja Alisan suhdetta ja vahvistaa sitä entisestään. Vanhemmilla on tärkeä rooli siinä, että ylipäätään annetaan mahdollisuus suhteen kehittymiseen. (Tosin on varmasti isovanhempia, jotka ei sellaista mahdollisuutta edes ansaitse.)

Välillä särähtää korvaani kun joku valittaa esimerkiksi anopin tuoneen vääränlaisen lahjan syntymäpäivänä lapselle. En pidä ajatuksesta, että isovanhempia/kummeja/sukulaisia pidetään lahja-automaatteina, jotka kustantavat lapselle mitä kalliimpia lahjoja. Meillä on periaate Samulin kanssa, että me vanhemmat kustannamme Alisalle ne isoimmat ja kalleimmat hankinnat ja lahjat, se ei ole sukulaisten tehtävä. Toivon myös pystyväni siirtämään Alisalle tämän ajatuksen. 

Minua surettaa edellisenkaltainen valitus myös siksi, että jossain on se lapsi, joka toivoisi, että isovanhempi ylipäätään tulisi paikalle. Vaikka olenkin onnekas ja osa isovanhemmistani on ollut elämässäni tiivisti, välillä olen toivonut, että ne syystä tai toisesta puuttuneet isovanhemmat olisivat myös olleet elämässäni.

Ei mielestäni isovanhempia voi velvoittaa olemaan lapsenvahtina tai lapsenlapsen elämässä ylipäätään, mutta itse näenkin sen ennemmin oikeutena. Ensisijaisesti isovanhemmat ovat lapsen oikeus, jokaiselle lapselle toivoisi ympärille mahdollisimman paljon rakastavia aikuisia. Isovanhemmille isovanhemmuus on mielestäni oikeus toimia tärkeässä tehtävässä ja tuntea se rakkaus mitä lapsenlapsi antaa. Kyllä minun täytyy myöntää, etten ymmärrä isovanhempia, jotka eivät halua olla lastenlastensa elämässä. Lastenlapsi usein on syytön esimerkiksi riitoihin aikuisten välillä.

Arvostakaa isovanhempia ja lastenlapsia, heidän välinen suhde on parhaimmillaan kerrassaan upeaa!

Onko teidän mielestä isovanhemmuus oikeus vai velvollisuus?

Viikonloppu Ruissalon kylpylässä - parisuhdeaikaa

Ihan kun elämä ei olisi tarpeeksi hektistä työn, kodin ja harrastusten parissa. Näiden lisäksi pitäisi varmistaa sopiva tasapaino perheajan, oman ajan ja parisuhdeajan välillä. Jos jokin näistä jää vähemmälle, se vaikuttaa muuhun elämään väistämättä. Lapsiperheessä tuo perheaika on (onneksi) suurimmassa roolissa ja tämän jälkeen tulee yleensä oma aika. Sitä kun on helpompi järjestää toisen vahtiessa lasta. Vähimmälle jää lapsiperhessä väistämättä kahdenkeskinen aika.

Kahdenkeskistä aikaa on toki iltaisin kun istumme vierekkäin sohvalla televisiota katsoen tai kisareissuilla, jos Alisa on isovanhemmilla hoidossa. Joskus tekee kuitenkin hyvää viettää ihan spesiaalia laatuaikaa kahden toisen kanssa.

Mainitsin joskus keväällä, että saimme vanhemmiltani lahjakortin Ruissalon kylpylään. Kesä oli aika hektistä aikaa ja viikonloppusin teimme usein reissuja perheenä, joten kahden keskinen kylpyläviikonloppu jätettiin suosiolla syksymmälle. Tänä viikonloppuna meillä oli vihdoin vapaata, joten lauantaina vanhempani tulivat meille lapsenvahdeiksi ja me pääsimme lähtemään kohti Ruissaloa.

Meille oli varattuna minisviitti, joka oli hieman normaalia huonetta isompi ja varustettu suurella parvekkeella. Meillä kävi vielä tuuri ja saimme huoneen, mistä oli näkymä merelle. Muutenkin Ruissalon kylpylä sijaitsee todella kauniilla paikalla keskellä luontoa.

Illallisella saimme taas nauttia kauniista näköalasta merelle kun onnistuimme nappaamaan ravintolan parhaimman pöydän. Ravintolassa oli tarjolla tänä viikonloppuna erityinen sadonkorjuu-noutopöytä. Ruoka oli hyvää ja sitä tuli haettua useamman kerran lisää.

Hotelli on eläkeläisten suosima ja meillehän se sopi! Me nautimme ihan vain olemisesta ja rauhasta. Kävimme toki hetken istumassa aulabaarissa, mutta aika pian lähdimme huoneeseen. Tarkoitus olikin nukkua hyvät yöunet ja rentoutua ja siihen Ruissalon kylpylä tarjosi oikein hyvät puitteet.

Hyvin nukutun yön jälkeen suuntasimme kattavalle ja herkulliselle aamupalalle, jäälleen merinäköalasta nauttien. Aamiaisen jälkeen otimme suunnaksi hotellin allasosaston, joka yllätti positiivisesti rauhallisuudellaan. Sunnuntaiaamu oli otollinen aika nauttia rauhassa kylpylän poreista. Kolmen altaan kylpylä oli meille oikein sopiva, viihdyimme nimittäin isossa porealtaassa oikein hyvin kellumassa lämpimässä vedessä. Ja koko ajan saimme nauttia altaasta ihan vain kaksin, muutenkin uimassa oli vain pari ihmistä. Ison lasiseinän ansiosta saimme nauttia luontomaisemista myös altaasta käsin.

Kävimme lapsena paljon kylpylöissä, mutta nyt se on hieman jo jäänyt, enkä ole muutamaan vuoteen käynyt kylpylöimässä. Ajattelin kyllä, että Ruissaloon voisimme tulla Alisan kanssa joku kerta uimareissulle, vaikkei siellä varsinaista lastenallasta olekaan. Kylpylä on siis avoinna myös muillekin kuin hotellin asukkaille.

Kylpyläviikonlopun jälkeen olo oli rentoutunut, mutta energinen. Oli kivaa viettää aikaa kaksin rauhassa ja ihan vaan olla. Se teki oikeasti hyvää, suosittelen erittäin paljon etenkin väsyneille vanhemmille! Samulikin totesi lauantai-iltana sopivasti: ”Kiva kun saa kerrankin vaan olla!” Kyllä nyt jaksaa taas arjen pyörteissä!

Kiitos äitille ja iskälle viikonlopun mahdollistamisesta! :)

Muistakaa viettää riittävästi myös parisuhdeaikaa! :)

Bad mom -haaste

Blogeissa on kiertänyt viime aikoina Bad mom -elokuvan innoittamana haaste paljastaa omat Bad mom -tapansa. Haaste sai alkunsa Yli pyykkivuorten, läpi lasikattojen -blogista. Minäkin ajattelin tähän haasteeseen osallistua, koska todellakaan en ole täydellinen äiti. Olen siis bad mom, koska....

- Joskus esimerkiksi viikonloppuisin tai iltavuoroon mennessä saatan aamulla antaa Alisan katsoa telkkaria tai leikkiä "yksinään" kun itse vielä lepään sohvalla.

- En jaksa joka päivä tehdä uutta ruokaa, eli meillä syödään usein samaa ruokaa useampana päivänä ja tarttuupa joskus kiireessä myös einesruokaa ostoskoriin.

- En silitä Alisan vaatteita. Ei mulla ole edes silitysrautaa! Noloa!

- En muista aina harjata tyttäreni hiuksia.

- En enää pese erikseen Alisan vaatteita  vaan ne pestään kaikkien vaatteita samalla.

- Meillä ei syödä joka aamu puuroa.

- Jos sataa, meillä ei pahemmin ulkoilla. (Onneksi on päiväkoti!)

- En askartele juurikaan Alisan kanssa, koska olen siinä tosi huono. (Tähänkin, onneks on päiväkoti!)

- Vietän hyvällä omalla tunnolla omaa aikaa.

- En myöskään jaksa kymmenen minutin välein tarkistaa miten tyttärelläni menee, jos hän on esimerkiksi isovanhemmilla hoidossa. Enemmän he ovat lapsia kasvattaneet kun meikäläinen.

- Aika harvoin jaksan ylipäätään stressata äitinä olemisesta.

- En ole erityisen pitkä pinnainen tai kärsivällinen ennemminkin päin vastoin.

Mä oon siis tosi bad mom, mutta joskus kai ihan kelvollinenkin. Ainakin on hyvä olla itselleen hieman armollinen, ei sitä niin täydellinen tarvi olla!

Jakakaa teidän bad mom -paljastukset! :)

Mustikka-jogurttipiirakka + viikonloppusuunnitelmia

Tykkään leipomisesta ja kokeilen mielelläni erilaisia reseptejä. Tykkään etenkin leipoa silloin kun meille on tulossa vieraita, jotta mun ei tarvitse syödä kaikkea itse. Niimpä sain eilen hyvän syyn leipoa, kun meille tuli kaveriperhe kyläilemään. Aikataulu oli rajallinen työpäivän jälkeen, joten leipomuksen tuli olla helppo ja nopea valmistaa. Lähdin kehittelemään piirakkaa mustikan ja jogurtin ympärille, mistä lopulta syntyi tämä piirakka.

POHJA

3dl vehnäjauhoja

1dl sokeria

2tl vaniljasokeria

2  tl leivinjauhetta

100g sulatettua voita

2 munaa

1 dl bulgarian jogurttia

TÄYTE

200g mustikoita

1  rkl perunajauhoja

1 muna

2 dl bulgarian jogurttia

½  dl sokeria

1 rkl vaniljasokeria

Pohjan kaava on perus, eli ensin kuivat aineet sekaisin ja tämän jälkeen lisätään joukkoon munat, sulatettu voi ja jogurtti. Taikina on melko löysää kaadettaessa piirakkavuokaan. Myöskään täytteen valmistaminen ei ole mitään rakettitiedettä, ensin sekoitetaan mustikat ja perunajauhot ja kaadetaan pohjan päälle. Lopuksi sekoitetaan loput täytteen aineista ja kaadetaan marjojen päälle. 30min 200 asteessa uunissa ja piirakka on valmis! Helppoa, nopeaa ja takuulla hyvää! :)

Taas on yksi arkiviikko taputeltu ja on viikonlopun aika. Mihin tää aika oikein menee!? Tänä viikonloppuna meillä on kuitenkin luvassa ihan erityistä ohjelmaa. Menemme nimittäin Samulin kanssa kahdestaan kylpylähotelliin yöksi. Toivottavasti olisi hyvä sää, nimittäin kylpemisen ja hyvän ruoan lisäksi haluaisin käydä ulkoilemassa kauniissa Ruissalossa. Kauaksi kotoa emme siis ole lähdössä, mutta pieni irtiotto on kuitenkin luvassa. Alisalla on kotona sillä välin kissanpäivät kun häntä hoitamaan on tulossa mummi ja vaari, sekä pikkusiskoni eli Alisan kummitäti. Tiedän myös, että Alisalle on luvassa yllätys kun mummi tuo hänelle ihan ikioman potkupyörän. Alisa on monessa kaupassa ihaillut potkupyöriä, mutta aikaisemmin ei ole löytynyt hänelle tarpeeksi pientä, mutta nyt vihdoin hän pääsee potkuttelemaan.

Ihanaa viikonloppua! Jos ehditte niin testatkaa tätä raikasta mustikka-jogurttipiirakkaa! :)

Tiedän mitä tein viime kesänä

Ennen kesää tein Tänä kesänä aion -postauksen ja nyt ajattelin katsoa, miten hyvin tämä lista toteutui. Mitä siis tänä kesänä tulikaan tehtyä?

...käydä Muumimaailmassa Alisan kanssa.

Muumimaailmassa tuli käytyä äitini ja Alisan kanssa mun kesälomalla. Meillä oli kiva reissu! Tarkemmin voit lukea Päivä Muumimaailmassa -postauksesta.

...nukkua ikkuna auki. Rakastan sitä raitista ilmaa ja aamulla lintujen viserrykseen heräämistä.

...käydä festareilla. Provinssi ja Ruissi, täältä tullaan!

Molemmilla festareilla tuli käytyä, Ruissassa tosin yksi päivä vähemmän kuin aluksi oli suunnitelmissa. Lue meidän festariretkistä Provinssi 2016 ja Ruissi vs. Provinssi -postauksista

...tehdä roadtripin Lappiin Samulin kanssa. Vain pikainen viikonloppureissu, mutta odotan!

Vaan eipä tehtykään! Työkuviot eivät lopulta antaneet myöden. Tämä jäi siis tulevaisuuteen. Autoiltua tuli kyllä muuten harrastettua paljon.

...tuoksutella sateen jälkeistä luontoa.

...kävellä kesäiltana Turun keskustassa.

Ei ihan niin kuin olin ajatellut, sillä olin liikkeellä Alisan kanssa, mutta kivaa se oli silti! :)

...käydä pitkästä aikaa Särkänniemessä.

Päiväkin oli jo sovittuna, meidän loman piti huipentua tähän reissuun, mutta niin vain tulimme kaikki kipeiksi  ja reissu jäi!

...käydä jokilaivassa siiderillä.

...muuttaa.

No se tuli kyllä tehtyä! Uudessa kodissa ollaan nyt oltu reilu kuukausi ja tuntuu mahtavalta! Meidän muutosta ja kodista voit lukee muun muassa näistä postauksista: Terkut muuttokaaoksen keskeltä! Kurkistus uuteen kotiin ja Uusi elämä: oivalluksia, onnea ja pettymyksiä

...grillata oman kodin terassilla.

Hei! Meillä ei ole vieläkään grilliä!! No grillattua tuli onneksi muuallakin.

...tehdä päiväristeilyn.

Kiva reissu tehtiin Viikkarilla heinäkuussa. Reissusta voit lukea Laivalla lapsen kanssa -postauksesta.

...viedä Alisan kotieläinpuistoon.

No varsinaisesti ei käyty kotieläinpuistossa, mutta tehtiin juhannuksena reissu Ähtärin Eläintarhaan. Yövyimme Hotelli Mesikämmenessä ja takaisin tullessa pysähdyimme vielä Tuurin kyläkaupalla. Meijän kivasta kesäreissusta voit lukea kokemuksia ja vinkkejä postauksesta Ähtäri Zoo -postauksesta.

...tehdä geokätköilyreissun valoisassa kesäyössä.

Tää mua aidosti harmittaa! En oo ehtinyt kätköilemään niin paljoa kuin olisin halunnut!

...viettää kesälomaa

Elämäni ensimmäinen kesäloma töistä! Mahtavaa, mutta oli ohi ihan liian nopeasti. Lomailusta voit lukea esimerkiksi Eräs lomapäivä -postauksesta.

...herätä välillä aikaisin ja nauttia kesäaamuista.

...tehdä Alisan kanssa retken metsään.

...juosta paljain jaloin nurmikolla.

...lukea edes yhden kirjan.

Iso BUUUUUUUU! Olisin halunnut ehtiä, mutta miten en löydä aikaa rakkaalle lukuharrastukselle? Otampa tämän tavoitteeksi syksylle!

...pitää juhlat, ihan sama mitkä juhlat.

No eipä tullut pidettyä juhlia! Pian on kuitenkin Alisan synttärit, silloin juhlitaan!

...autoilla aamuyössä, silloin kun kaikki nukkuu.

Tuli muuten tänä kesänä kirjoitettua useampi postaus autoilusta, kuten nämä: Hei sinä perässä ajava! ja Lapsi autossa.

...käydä Ruissalon lintutornissa.

Olimme jo menossa, mutta sitten tuli vesisade!

...kiivetä näköalapaikalle ja katsoa auringonlaskua.

Näköalapaikalle en ehtinyt, mutta monta auringonlaskua tuli katsottua!

...säilyttää hyvän fiiliksen.

No ainakin välillä tässä onnistuin! Toki joukkoon mahtui myös hieman huonompiakin hetkiä.

...nauttia.

...olla onnellinen.

Olipa kiva käydä meijän kesää läpi. Vaikka kaikki listan kohdat eivät ihan toteutuneetkaan niin paljon tuli kuitenkin tehtyä. Pari juttua jäi näköjään syksyllekin, ei huono sekään! Kaikinpuolin kesästä jäi hyvät fiilikset ja ohjelmaa oli sopivasti, mutta aikaa jäi välillä myös lekotteluun. Parhaimpia asioita tässä kesässä oli ehdottomasti Alisan pitkä kesäloma. Olen niin onnellinen, että hän sai olla koko kesän kotona. Toivottavasti pystymme jatkossakin tarjoamaan hänelle pitkät ja rauhalliset kesälomat.

Nyt taitaa olla aika sanoa heipat kesälle ja kääntää katseet syksyyn!

Mitä sinä teit viime kesänä? :)