Näytetään tekstit, joissa on tunniste haasteet. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste haasteet. Näytä kaikki tekstit

maanantai 22. lokakuuta 2018

ARJEN SANKARIT -HAASTE

Sain siskoltani Sannilta Äiti on vähän väsynyt-blogista Arjen sankarit haasteen. Tässä siis mun arkiset vastaukset! <3





Keitä perheeseesi kuuluu?


Meidän perheeseen kuuluu itseni lisäksi aviomieheni Samuli ja juuri neljä vuotta täyttänyt Alisa. Itse käsitän perheeseemme myös vanhempamme, sekä sisarukset, joiden kanssa olemme tiiviisti tekemisissä.


Miten kuvailisit arkeasi juuri nyt?

Arki on välillä valitettavan kiireistä. Työ- ja päiväkotielämä on hektistä ja välillä uuvuttavaa. Olemme kuitenkin onnistuneet rakentamaan hyvin toimivan arjen, jotta jokaiselle löytyy tarpeeksi myös lepohetkiä ja esimerkiksi lyhempiä päiväkotipäiviä. Nautin meidän arjesta, niin perhe-elämästä kuin työstänikin. Meidän perusarjessa toistuu samat rutiinit, joita on kuitenkin välillä ihana rikkoa!


Parhaat vinkit kiireen taltuttamiseen?

Teen paljon asioita etukäteen: 
  • Suunnittelen kerralla kuukauden ruokalistan ja käyn viikonloppuisin kaupassa, näin mun ei tarvitse ruokaostoksia miettiä kiireessä ja jääkaapin sisältökin on monipuolisempi. 
  • Laitan aina aamuksi vaatteet valmiiksi ja joskus jopa aamupalan. 
Yritän pitää kodin helppohoitoisena ja järjestyksessä, siten ettei siihen mene arjessa ylimääräistä aikaa. Nykyään yritän myös herätä aiemmin, jotta saisin aamuihin enemmän aikaa ja vähemmän kiirettä.

Mulla toimii myös se, että kirjoitan to do -listoja ja yliviivaan aina kun hommat on tehty, se helpottaa asioiden jäsentelyä ja lieventää kiirettä. Joskus on kuitenkin vaan tärkeää unohtaa kiire ja ottaa pieni lepohetki!



3 perheen arkiruokasuosikkia?

Mulla on tällä hetkellä menossa sellainen vaihe, että keräilen uusia reseptejä ja yritän kokeilla mahdollisimman paljon uusia ruokia. Tietysti siellä joukossa on vanhoja lemppareita kuten makaronilaatikko ja laatikkoruoat ylipäätään, ne on helppoja ja riittoisia. 

Lisäksi teen usein keittoja kuten jauheliha- ja lohikeitto. Meillä syödään yleensä samaa ruokaa useampi päivä, joten teen kerralla isompia satseja ruokaa, säästän aikaa, vaivaa ja rahaa.  


Voiko parisuhde kukoistaa myös lapsiperhearjessa?

Ehdottomasti! Meillä kukoistuksen tekee varmasti se, että molemmat osallistuvat tasapuolisesti arjen pyörittämiseen. Arki ei ole vain toisen vastuulla ja siksi varmasti jaksetaan arkea paremmin, eikä tule riideltyä ylimääräisiä.

Meille on tärkeää viettää välillä aikaa myös kahden, välillä se tarkoittaa yhteistä aikaa illalla television ääressä ja välillä kylpyläviikonloppua. Yhteisen ajan lisäksi pidetään balanssissa myös jokaisen oma aika ja perheen yhteinen aika, osittain varmasti tästä syystä myös parisuhde voi niin hyvin.

Olen onnellinen, että mun rinnalla kulkee tuollainen mies, joka on ihan huippu isä ja huomioiva aviomies. <3


Mistä saat energiaa arkeen?

Perheestä ja yhteisestä ajasta, viikonlopuista ja ulkoilusta sekä omasta ajasta. Pienetkin omat hetket antavat energiaa, mulle riittää sekin, että illalla saan katsoa rauhassa lemppari tv-ohjelmaa tai lukea kirjaa kera teen.

Saan energiaa myös harrastuksista, niin autourheilusta, yhteisistä uimakouluhetkistä kuin bloggaamisestakin. Vaikka ne kaikki välillä tuntuvat myös energiaa vieviltä, antavat ne kaikki kuitenkin enemmän kuin ottavat.

Rakastan meidän kotia, joten saan myös siitä energiaa. Tämä on ensimmäinen koti, joka on niin mieleinen, että se aiheuttaa enemmän iloa kuin harmaita hiuksia. Ei koti tietysti täydellinen ole ja siksi sitä on ihanaa hiljalleen rakentaa enemmän ja enemmän mieleiseksi. Mulla on kuitenkin ajatuksena, että tämä olisi meille koti vuosiksi, vaikka ihan vanhuuteen asti.





Mikä on haastavinta lapsiperhearjessa?

Omasta jaksamisesta huolehtiminen. Usein huolehdin vain siitä, että Alisalla on kaikkea ja että hän voi hyvin: liikkuu, syö monipuolisesti ja nukkuu riittävästi. Liian usein unohdan ne kuitenkin omalta osaltani ja se korostaa väsymystä ja kiireen tunnetta arjessa. Väsyneenä taas on vaikeampi hallita hermoja ja pysyä hyvällä tuulella.

Vaikka aina hoetaan, että pitää olla armollinen itselle, joskus se tuntuu kuitenkin hankalalta noudattaa. Kuitenkin haluan, että Alisalla on paras mahdollinen lapsuus ja siksi mun on huolehdittava myös itsestäni, jotta jaksan olla paras mahdollinen äiti Alisalle.


3 tavaraa, joita ilman et selviäisi arjesta?

Kännykkä, varsi-imuri ja pesukone. 

Kännykkä on välillä mun ainoa linkki sosiaaliseen elämään, pidän sillä yhteyttä ystäviin ja Samuliin. Nykyään kännykässä on niin paljon elämää helpottavia appeja. 

Varsi-imuri on paras väline kodin siisteyden ylläpitämiseen, koska se on meillä aina helposti saatavilla ja käytänkin sitä lähes päivittäin.

Ja pesukone tietysti siksi, että nyrkkipyykki olisi vähän turhan työlästä.


Mitä teet, jos arki tuntuu kaatuvan päälle?

Soitan äidille tai valitan Samulin kainalossa. Hömppähuumori auttaa myös ja siksi meillä on tapana katsoa jotain hauskaa sarjaa tai elokuvaa. Lisäksi menen aikaisin nukkumaan, yhdet kunnon yöunet yleensä helpottavat vähän.


Paras kasvatusvinkkisi?

Kukin kasvattaa kuten parhaaksi näkee, mutta itse liputan sen puolesta, että ollaan oikeasti läsnä. Tehdään ja touhutaan yhdessä ja annetaan huomiota, sillä pääsee jo tosi pitkälle.


Parasta arjessa just nyt?

Perhe ja lähestyvä joulu. Syksy on mun lempi vuodenaika ja rakastan siinä myös sitä lähestyvää jouluhössötystä ja salaa jo suunnittelenkin kaikkia joulujuttuja! <3


Kenet haluat haastaa Arjen sankarit -blogihaasteeseen?

Sinut! Tee postaus blogiin, Facebookiin tai vaikka Instagramiin. Linkkaa tai tägää mut postaukseen, haluan lukea teidän tarinoita! :)

maanantai 8. lokakuuta 2018

33 KYSYMYSTÄ

Viime viikkoina blogeissa on paljon kiertänyt tämä Pupulandia -blogista lähtöisin oleva 33 kysymystä ja vastausta postaus ja tässä mun versio siitä!

***

Avioliittoja: 1
Meidän häitä on puitu täällä blogissakin paljon. Hääpäivästä tuli äskettäin ensimmäinen vuosi täyteen. Edelleen herään aamuisin mielelläni Samulin vierestä ja saman hepun viereen menen mieluiten illalla nukkumaankin.

Kihloissa: Kerran

Yksi varsinainen kerta riitti, Tulin purkaneeksi sen myöhemmin ja toista kertaa en enää halunnut mennä. Me emme siis varsinaisesti kihlautuneet Samulin kanssa sormuksia vaihtamalla, päätimme ainoastaan mennä naimisiin.


Lapsia: 1

Yksi riittää tällä hetkellä. Kuka tietää, ehkä joskus enemmänkin tai sitten ei.
Lemmikkejä tällä hetkellä: 0
Alisa on eläinihminen, minä ja Samuli varsinaisesti ei olla. Ehkä joskus voisin ottaa koiran, mutta en juuri nyt.
Leikkauksia: 0
Olen ollut onnekas ja säästynyt näiltä.
Tatuointeja: 0
En erityisemmin pidä tatuoinneista. Mua mietityttää se niiden lopullisuus tai miltä ne näyttää joskus vuosien päästä. Mulla ei ole oikeastaan koskaan ollut hinkua ottaa tatuointia, joskus satunnaisesti olen miettinyt jonkun pienen kuvan ottamista, mutta oikeastaan ei ehkä tunnu ihan mun jutulta. Joillekn tatuoinnit sopii, mutta mulle en usko sopivan.

Lävistyksiä: 0/1

Vain korvikset. Vähän sama kuin tatuointien kanssa, en koe ihan omaksi jutukseni. Teininä olisin halunnut kaikenmaailman lävistyksiä navasta silmäkulmaan, onneksi äiti kielsi!






Muuttoja: 10

Lapsena Viialan sisällä pari kertaa, sitten Hämeenlinna, Viiala, Tampere ja sieltä Turun suunnalle, missä ollaan nyt asuttu viitisen vuotta ja täälläkin asutaan jo kolmannessa asunnossa. Muutama vuosi sitten tuntui siltä, että muutan jatkuvasti, onneksi nyt on hieman rauhoittunut. Nykyisen kodin toivon olevan pitkäaikainen, ehkä asutaan tässä vielä eläkkeellä. Meidän koti on niin kiva ja juuri sopiva meille.
Ampunut aseella: kyllä
Mummun veli opetti mut ja serkkuni ampumaan ilmakiväärillä. Se oli joskus melkein parikymmentä vuotta sitten, sen jälkeen en ole kokeillut.
Ottanut lopputilin: muutamia kertoja
Ehkä jotain viis kertaa? Olen pari kertaa vaihtanut työpaikkaa ja kerran otin lopputilin koska muutin toiseen kaupunkiin. Nuorena otin lopputilin puhelinmyyjän pestistä, se oli ainoa kerta kun irtisanouduin siksi, etten pitänyt työstä. Muuten olen ollut onnellinen ja saanut työskennellä kivoissa työpaikoissa kivojen ihmisten kanssa, kuitenkaan nämä eivät ole olleet mitään loppuelämän työpaikkoja. Nykyisessä työssä olen ollut kohta kolme vuotta ja just nyt tuntuu, ettei ole kiirettä vaihtaa firmaa ja hyvä niin.

Ollut saaressa: monesti

Kaikenlaisia saaria on tullut koluttua. Joskus haaveilen omistavani jonkun pienen torpan kesämökkinä saaresta. Toisaalta, en erityisemmin pidä veneilystä, että ehkä tämä olisi vähän huono yhdistelmä.

Autosi: Opel Astra

Vuosi sitten vaihdettiin mun pieni Hondani isoon farmariin, vaikka aina sanoin etten halua farkkua! Vuoden jälkeen olen vaihtanut mielipidettä, enkä enää halua vaihtaa pois farmarista. Ooppeli on meidän ykkösauto ja kilometrejä sillä tuleekin aika paljon. Olen vähän haaveillut uudesta autosta, vaikka nykyisestä tykkäänkin paljon. Meillä yleensä autonvaihtoprosessi kestää aika kauan, kiitos rakkaan autoinsinööri aviomieheni, hän ei yleensä kelpuuta ehdottamiani vaihtoehtoja.

Ollut lentokoneessa: useasti

Kotimaassa en matkusta ikinä lentäen, mutta ulkomaille olen lentänyt useasti. Tykkään olla lentokoneessa! 

Onko joku itkenyt vuoksesi: todennäköisesti.

Ilosta, surusta ja varmaan vihastakin.

Ollut rakastunut: kyllä

Monesti sitä on luullut olevansa rakastunut. Nyt kuitenkin luulen että olen oikeasti ollut rakastunut tasan kerran. Siis Samuliin tietysti!

Ollut ambulanssissa: kyllä

Miten pitkään, että vastaus tähän on ei, mutta päätin sitten vastata kyllä. Mun harrastuksessa pitää käydä ambulanssissa tarkistuksessa kisapaikalla, jos kaataa kilpa-auton katolleen. Mulle on näin käynyt joskus kymmenen vuotta sitten kaksi kertaa ja tuolloin olen käynyt tarkistuksessa. Kummallakaan kerralla vauriot olivat vain henkisiä ja koskaan en ole ambulanssilla mennyt sairalaan tms.

Luistellut: kyllä

Lapsena ihan sikana. Melkein asuin luistinradalla. Nykyään mulla ei ole enää luistimiakaan. Viime talvena Alisa aloitti luistelemaan, ehkä mäkin hänen myötä innostun uudelleen. Luulen, että äitini kätköistä saattaisi löytyä vielä luistimetkin, pysyisinköhän enää pystyssä?

Surffannut: en

Vaikuttaa ihan liian hankalalta. Tai no, olen mä netissä surffannut...;)

Ollut risteilyllä: kyllä
...ja paljon. Lapsena käytiin usein risteilyllä ja kyllä mä nyt aikuisenakin olen muutaman kerran vuodessa käynyt. Eniten Ruotsissa, mutta välillä myös Tallinnassa. Parin viikon päästä mennään taas! Mä tykkään käydä laivalla, tällä hetkellä mun suosikki on Viking Grace.

Ajanut moottoripyörällä: en

Jossei mun punaista moposkootteria lasketa niin en ole itse ajanut. Joskus olen ollut kyydissä kyllä. Samuli hinkuaa välillä moottoripyörää, mutta mä olen kieltänyt moiset hullutukset. Ihan liian vaarallista.

Ratsastanut hevosella: kyllä

Joskus lapsena harrastin hetken ratsastusta, mutta ei ollut mun juttu. Blogiyhteistyön merkeissä pääsin kuitenkin keväällä kokeilemaan ratsastusta aikuisiällä. Fiilis tuosta oli tosi positiivinen ja voisin kyllä mennä uudelleenkin. Voisin käydä vaan ratsastamassa, jos joku muu laittais hepan kuntoon ja tunnin jälkeen purkais varusteet pois. Pelkään hieman hevosiakin, joten ahtautuminen sellaisen kanssa pieneen karsinaan ei houkuttele.

Lähes kuollut: en 

Tässäkin suhteessa olen ollut onnekas ja mitään kovin läheltä piti tilanteita ei ole koskaan käynyt ja hyvä niin.

Ollut sairaalassa: kyllä

En onneksi kovin montaa kertaa. Pisimpään tietysti silloin kun Alisa syntyi. Niin ja joskus ihan pienenä olen ollut jonkin aikaa.

Suosikkihedelmä: banaani

Kuuluu mun aamuun melkein joka päivä.

Aamu vai ilta: ilta

Haluaisin olla aamuihminen ja olen yrittänyt ryhtyä sellaiseksi. Mä olen vaan toivottoman huono heräämään. Musta olis joskus ihana herätä vaikka kuudelta ja nauttia hiljaisuudesta ja aamusta. Työaamuisin nukun niin pitkään kuin suinkin on mahdollista ja eihän se erityisen nautinnollista ole. (Tänä aamuna heräsin jostain syystä hyvissä ajoin, join kahvia ja söin aamupalaa rauhassa, näitä aamuja lisää!!!)

Lempiväri: valkoinen ja musta

Mä olen aina ollut tosi huono sanomaan mikä mun lempiväri on. Ei mulla oikeastaan ole sellaista. Valkoista tykkään käyttää esim. sisustuksessa, mutta ei liikaa ja sitten taas musta on mulla vaatteissa lemppari.

Viimeisin puhelu: Äiti

Puhun eniten puhelimessa äitini kanssa. Useinkaan meillä ei ole mitään asiaa, ainakaan minulla, mutta tykkään muuten vaan jutella äitin kanssa. Muuten olen tosi huono puhumaan puhelimessa muuten kuin töissä, en oikeastaan koskaan vastaa tuntemattomiin numeroihin.

Viimeisin viesti: seurajuttuja

Kuulun meidän autourheiluseuran hallitukseen ja niitä juttuja tulee usein hoidettua viestein. Viestejä tulee päivän aikana yleensä aika paljon ylipäätään, on kaikenlaisia ryhmiä jne. joista viestimäärät on joskus suuria.

Nähnyt jonkun kuolevan: en

Ei ole osunut kohdalleni.

Kahvi vai tee: kahvi

Ennen en juonut kumpaakaan, nykyään pidän molemmista. Kyllä mä silti kuitenkin valitsen hyvän kahvin.

Paras piirakka: omena tai tomaatti-vuohenjuusto

Omena on perus, mutta niiiiin hyvää. En pidä kauheasti suolaisista piirakoista, mutta tomaatti-vuohenjuusto on poikkeus!

Kissa vai koira: koira

Sinänsä molemmat ok, mutta koirista pidän enemmän. Nyt kun vanhemmillani ei enää ole koiraa (Kami<3), suosikkikoirani on siskoni koira Helmi, vaikka sen haukunta saakin mut välillä hulluksi. ;)

Paras vuodenaika: kevät tai syksy

Oikeastaan pidän kaikista vuodenajoista, mutta kevät ja syksy on suosikit ja etenkin nyt syksy!

tiistai 5. kesäkuuta 2018

#olisinpatiennyt

Olisinpa tiennyt, että nuoruudesta kannattaa ennen kaikkea nauttia. Aikuisena ehtii olemaan lopun elämää, mutta sitä nuoruuden huolettomuutta ja keveyttä on enää vaikea saavuttaa. Olisinpa kuitenkin tiennyt, ettei elämä lopu kahteenkymppiin vaan vielä likemmäs kolmikymppisenä olen välillä vähän hukassa ja elämän edessä. Tunnen välillä sen saman keveän tuulenvireen kasvoilla ja suljen silmäni, muistan millaista oli olla nuori minä.



Olisinpa tiennyt, että minä kelpaan omana itsenäni ja lopulta muiden mielipiteillä ei enää ole merkitystä. On tärkeää oppia rakastamaan itseään, jotta voi lopulta saavuttaa onnellisuuden. Voi kunpa olisin tiennyt, miten monta surua ja pettymystä tulisin vielä kohtaamaan ja miten ihan yhtä monta kertaa selviäisin niistä vieläkin vahvempana ja kenties jotain oppineenakin.

Olisinpa tiennyt, että parisuhteessa mun ei koskaan tulisi kestää halveksuntaa tai muutenkaan huonoa kohtelua. Minä ansaitsen parempaa. Haluaisin antaa itselleni repullisen rohkeutta lähteä ajoissa. Lähteä ja aloittaa tyhjästä, koska myöhemmin se oli paras ratkaisu ikinä, vaikkei se ensin helpolta tuntunutkaan. Haluaisin kannustaa itseäni tekemään itse omat päätökset, olisinpa lähtenyt opiskelemaan sitä mitä halusin, sinne minne halusin. Olisinpa elänyt omaa unelmaani, en toisen. Vaikkei koulutus määrittele minua, olisi toiset valinnat ehkä helpottaneet polkuani. Tahdon kuitenkin lohduttaa itseäni, sillä lopulta löytäisin paikkani ja toteuttaisin unelmaani kaikista vääristä valinnoista huolimatta. Ehkä vähän kiertotietä, mutta monta kokemusta rikkaampana. Väärälle polulle astumista ei kannata pelätä, aina voi löytää uusia, oikeita polkuja ja joskus on ok myös kääntyä ja palata takaisin.




Haluaisin sanoa itselleni, että kyllä sinä sen oikean rakkauden sitten tunnistat. Sitä ei tarvitse miettiä, eikä etsiä. Yhtenä päivänä arvaamatta, hän kävelee elämääsi monen sattuman kautta. On siinä, valmiina kulkemaan rinnallasi ja kannattelemassa silloin kun et itse jaksa. Olisinpa tiennyt, että edelleen vuosien jälkeen mahassa kutittaa perhoset kun saan olla sen saman miehen kanssa. Se on jotain paljon enemmän kuin ihastumista. Olisinpa tiennyt, ettei kannata tuhlata aikaa vääriin miehiin. Toisaalta en ehkä arvostaisi nykyistä puolisoani niin paljon kun tänä päivänä, ellen olisi kohdannut ensin niin montaa väärää vaihtoehtoa. Ehkä en itsekään aiemmin ollut valmis rakastamaan koko sydämestäni.

Olisinpa tiennyt, miten hyvin kaikki menee ja miten elämä kyllä kantaa.  Kaikesta huolimatta musta tuli upea ja vahva ihminen ja lopulta myös onnellinen.





31.5. Helsingin Sanomissa oli Maaret Kallion kirjoitus viidestä tunnetusta henkilöstä ja siitä, mitä he sanoisivat nuorelle itselleen. Päätin itsekin tarttua Maaretin #olisinpatiennyt -haasteeseen ja kirjoittaa oman tarinani.

perjantai 23. helmikuuta 2018

Ihania arkikuvia!

Ihana Såfin Lapsiparkki -blogista haastoi minut jakamaan arkikuvia meidän elämästä ja tässä vastaukseni haasteeseen!

Blogin alkuaikoina kuvailin paljonkin kännykällä, oikeastaan kaikki kuvat, sillä tuolloin minulla ei ollut järjestelmäkameraa. Alun jälkeen kamera on vaihtunut paristi ja nykyään kuvailen oikeastaan kaikki kuvani näppärällä Olympuksellani.

Instagramiin lisäämäni kuvat ovat nykyään ainoastaan kameralla kuvattuja, kiitos erittäin helposti tapahtuvan kuvien siirron kamerasta kännykkään. Viime aikoina olen kuitenkin aktivoitunut instastoryn saralla ja sinne on ihanaa kuvata arkea ihan vaan kännykällä. Tässä onkin muutamia kuvia kuluneelta viikolta...

Ruokakuvat on monesti mun suosikkeja arkikuvattavista, tiedättekö miksi? Ne pysyy paikallaan, joten kuvaaminen  puhelimella onnistuu!

Eka kuva on mun lemppariruoka tältä viikolta: peruna-pinaatti-lohilaatikko! Simppeli, mutta niiiin herkullinen. Pinaattia meillä syötiin tällä viikolla myös salaattina, leivän päällä ja jopa pelkälteen kun se oli Alisan mielestä niin herkkua!




Pientä herkuttelua myös, nimittäin tehtiin pizzoja tortillapohjiin! Ne on helppo täyttää ja makukin on hyvä. Lisäksi jokainen saa tehdä mieleisensä pizzan. Mun pizzassa oli tällä kertaa pekonia, ananasta, sipulia, tomaattia ja mozzarellaa! Slurps!




Pannuleipä on iisi ja herkullinen iltapala tai lisuke esimerkiksi aasialaisen ruoan kera. Kuvat instastoryssa herätti sen verran paljon kyselyä, että huomenna täältä blogista löytyy ohje näihin!




Joskus on kiva kuvata Alisaakin kännykällä, vaikka se usein vaatiikin paikallaan pysymistä. Alisa on hyvin tietoinen tyylistään ja usein vaatevalinnat on oikein hyviä. Tästä asusta oli kyllä pakko ottaa kuva: pinkkiraidalliset housut, sininen tyllihame, goretexit ja vaaleanpunainen kissareppu... xD Oltiin menossa autopesuun, joten Alisa sai pitää asunsa...:D




Viimeiset pari viikkoa meillä on seurattu todella tiiviisti olympialaisia. Mä olen aikamoinen urheiluhullu, etenkin talvilajeja koskien. Arkea piristää myös kukat pöydillä.





Alisa antaa yleensä todella huonosti laittaa hiukset kiinni, vaikka hän kuitenkin haluaa pitää pitkät hiukset. Yritän kuitenkin aina laittaa edes ponnarin vaikka meillä kyllä sujuvasti päiväkodissakin tädit tykkää välillä tehdä lapsille kampauksia. Itse olen huono tekemään mitään sen kummempaa. Yhtenä aamuna Alisa kuitenkin halusi valita lettikirjasta kampauksen ja jotain siihen suuntaan sain toteutettua... Ehkä mä hiljalleen kehityn...:D





Arkikuvia haluaisin seuraavaksi nähdä teiltä:




Ihanaa perjantaita ja alkavaa viikonloppua! <3

keskiviikko 29. marraskuuta 2017

Blogihaaste: 6 kuvaa kesästä

No onkos tullut kesä nyt talven keskelle? No ainakin tämän postauksen verran palataan kesän tunnelmiin! Sain Maatiaiskanasen elämää -blogista blogihaasteen julkaista kuusi kuvaa viime kesästä. Ajattelin ensin mahdanko osata valita kuutta, mutta aika helposti sieltä löytyi ne mun suosikit. Yhteistä näille kuville on myös, se että niihin liittyy myös jokin vahva tunne tai muisto.

Heti kesän alussa kun mulla alkoi loma, me suunnattiin Alisan kanssa Helsinkiin, käytiin Linnanmäellä ja Korkeasaaressa, yövyttiin kahdestaan hotellissa. Meillä oli ihana reissu ja vieläkin Alisa säännöllisesti kyselee milloin mennään taas kahdestaan Helsinkiin.




***

Nämä herkut nautittiin juhannuksena mökillä. Kesällä ehditiin useampaan otteeseen mökkeillä ja grillata. Ihanat rauhalliset aamut mökillä, aamukahvi portailla ja hiljaisuus... Tekee mieli laittaa silmät kiinni ja palata niihin hetkiin.




***

Kesä oli täynnä hääjuttuja ja yhtenä viikonloppuna vietettiin mun ikimuistoisia polttareita! Kaunis kesäpäivä, vauhtia ja kivaa tekemistä, sekä rakkaimmat ystävät. <3




***


Kesän kaunein viikonloppu oli tietysti Ruisrock -viikonloppu ja siellä tuli taas perinteisesti jamiteltua Samulin kanssa. Mieleen jäi etenkin Teflon Brothers ja Ultra Bra.




***

Omien häiden lisäksi päästiin nauttimaan myös toisista häistä vieraana ja kauniit loppukesän häät olivat niin tunnelmalliset ja herkät.



***


Kaikista ihanista hetkistä huolimatta kesä oli äärettömän raskas. Läheisen ihmisen äkillinen sairastuminen ja menettäminen varjosti koko kesää ja suru on edelleen kaikesta ilosta huolimatta läsnä ajatuksissa melkein päivittäin. Tämä kuva on otettu aika pian kaiken jälkeen kun oltiin pyöräilemässä mun kotipaikkakunnalla. Sillä lenkillä tuli mietittyä montaa asiaa.  




***

Haasteen laitan eteenpäin seuraaville blogeille:

Joten olkaatten hyvät: vain kuusi kuvaa kesästä!

tiistai 30. toukokuuta 2017

7 asiaa joita et tiennyt minusta

Ihana Lapsiparkki -blogin Såfin laittoi liikkelle haasteen paljastaa itsestään 7 sellaista asiaa, joita ette ehkä tienneet aikaisemmin! Tässä tulee mun paljastukset!




1. Olen työskennellyt kaksi viikkoa puhelinmyynnissä. Alle 18-vuotiaana, hieman hämäävän työpaikkailmoituksen perusteella päädyin yhteen lehtifirmaan iltatöihin. Ura sillä saralla jäi aika lyhyeksi, ei ollut ihan mun juttu!


2. Pelkään ilmapalloja. Kyllä. Tai en varsinaisesti niitä palloja vaan sitä, että ne menee rikki! Tämä pelko naurattaa lähipiirissäni, etenkin eräät Samuli ja Alisa nimiset henkilöt mainitakseni, mutta mua ei kyllä naurata yhtään!


3. Olen ihan hillitön penkkiurheilija. Melkein laji kun laji, niin seuraan telkkarista. Tätä kirjoittaessani katson samalla tennistä ja odotan lentopallon alkua. Suosikkilajejani on lentopallo, yleisurheilu, hiihto ja jääkiekko. Hassua silti, rallit ja formulat ei sytytä niin paljon telkkarista katsottuna.






4. Olen raitisilmahullu. Keväästä syksyyn meillä vietetään kotona aikaa ovet auki. Talvellakin tuuletan usein. Etenkin iltaa kohden pidän ovia ja makuuhuoneen ikkunaa auki, ihana nukahtaa raittiiseen ilmaan.


5. Inhoan herätä tai tulla sotkuiseen kotiin. Mun on aina siivottava iltaisin, ja jos olemme pidempään pois.  Inhoan kyllä sotkua muutenkin.


6. Harrastin nuorempana monta vuotta partiota. Olen sinänsä harrastanut vaikka ja mitä, mutta partio oli yksi pitkäaikaisemmista harrastuksista. Osaan siis tehdä ruokaa trangialla, solmia mitä ihmeellisimpiä solmuja, eikä teltassa nukkuminenkaan ole ongelma. Monta hyvää muistoa on partiosta ja kukaties innostutaan Samulin kanssa molemmat uudelleen partiosta Alisan myötä. Eräs toinenkin meidän perheessä on nimittäin vanha partiolainen.




7. En oikeastaan ikinä vastaa outoihin puhelinnumeroihin. Tarkistan numerot aina ensin ja soitan sitten takaisin, mikäli koen tarpeelliseksi. En tiedä miksi mun on niin hankala puhua puhelimessa, tai sitten mä oon vaan niin huono sanomaan ei puhelinmyyjille, etten halua ollenkaan puhua heidän kanssa enää.



Haasteen saa toteuttaa kukin halutessaan! :)


lauantai 5. marraskuuta 2016

Joulu ilman stressiä + blogihaaste

Sain Kotiäidin elämää - blogin Nannalta blogihaasteen stressittömämpään jouluun. Sivusin aihetta jo aikaisemmin Miten selvitä joulusta järjissään ja ilman mattia - postauksessani, mutta päätin tässä haastaa nyt eniten itseni.

Olen ehdottomasti syksy- ja jouluihminen. Tai no olen ehkä vuodenaikaihminen, nautin nimittäin jokaisesta vuodenajasta, mutta toki hieman eri tavoin. Syksy on ihanaa aikaa kun saa tunnelmoida rauhassa kynttilöiden ja tunnelmavalojen loisteessa. Meillä onkin jo ensimmäiset tunnelmavalot sytytetty niin pihamaalle kuin sisällekin.


Äitini on myös jouluihminen ja kotonamme on aina tehty joulua pitkän kaavan mukaan. Äitini nauttii joulupuuhista ja hänen joulunsa ei tule ilman touhuamista. Itse olen perinyt ihan samaa meininkiä joulun suhteen.. Muistan erään joulun kun asuin vielä yksinäni pienessä tamperelaisessa yksiössäni. Ennen joulua koristelin hyvissä ajoin kotini jouluiseksi. Meidän oli tarkoitus Samulin kanssa viettää aatto vanhempieni luona ja tulla illaksi minun luokseni. Minun ei pitänyt tehdä varsinaista joulusiivousta tai muutakaan höösäystä joulua varten, mutta niin minä vain aattoa edeltävänä yönä puunasin asuntoani ja valmistin suklaakonvehteja. Parasta siinä joulussa oli kuitenkin fiilistely Samulin kanssa sohvannurkassa jouluelokuvia katsellen, enpä paljon vilkuillut onko sohvan alla villakoiria vai ei.

Tällä viikolla tänne Etelä-Suomeenkin satoi ensilumi. Ohut, mutta kaunis kerros ilostutti ja valostutti syksyistä maisemaa. Ilmassakin oli jo oikean talven tuntua. Eilen arkiviikon päättymisen kunniaksi päätin hieman fiilistellä syksyä ja sytyttää kynttilöitä. Alisan kummisetä tuli myös käymään, joten leivoin syksyn ensimmäiset tähtitortut kahvipöytään. Perjantai-illan fiilistelyssä oli sitä jotain, mistä haluan nauttia ihan jouluun saakka: rauhaa ja hyvää mieltä.


Keräsin tähän kolme vinkkiä joilla aion saavuttaa stressittömän joulun ja säilyttää fiilistelyn ihan sinne jouluun saakka.

******

Nautin joulutouhuista ja rakastan tehdä joulua, mutta hiljalleen olen alkanut oppia, että stressitön fiilistely tuo paremman joulutunnelman kuin stressintäyteinen väkisin yrittäminen. Vinkkini numero yksi on siis: Fiilistele enemmän kuin stressaat.

Joulu on täynnä erilaisia perinteitä, perinteet vaihtelevat perheestä riippuen. Väkisinkin kaikki perinteet eivät ole jokaiselle yhtä tärkeitä. Olen itse hiljalleen yrittänyt karsia joulusta niitä väkisin väännettyjä perinteitä ja tapoja. Jos ne ei tunnu omilta, niin miksi niitä noudattaa? Vinkkini numero kaksi onkin: Rakenna rohkeasti omanlaisesi joulu.

Jouluisin usein hukutaan lahjoihin ja ruokaan. Lahjat unohtuvat ehkä johonkin kaapin perukoille lopulta ja ruokaa heitetään säkkikaupalla roskiin. Tässä itselläni on taatusti parantamisen varaa, sorrun liikaa ostamiseen usein. Mitä jos tänä jouluna tehdäänkin vähän viisaampia valintoja ja vältetään liiallisesta kuluttamisesta aiheutuva morkkis. Vinkkini numero kolme onkin siis: Vähemmän on enemmän.

******


Minä haastan tähän stressittömään jouluun SINUT! Olit sitten bloggaaja tai et, haastan sinut nauttimaan joulusta ilman stressiä.

Nautitaan tästä omalla tavallaan ihanasta syksystä ja hiljalleen saapuvasta joulusta. Toivon, että tästä joulusta päällimmäisenä jää jokaiselle mieleen ja välittyy se ihana TUNNELMA.

Fiilistellen. <3


torstai 22. syyskuuta 2016

3 asiaa

Tänään ajattelin vastata blogeissa kiertäneeseen 3 asiaa -haasteeseen. Tästä postauksesta saatte ehkä taas tietää hieman lisää asioita musta. Pidemmittä puheitta, 3 asiaa....

3 asiaa, joista pidän
Syksy
Perhe
Hiljaisuus


3 asiaa, joista en pidä
Sotku
Sisäelinruoat
Kiire


3 asiaa, joita tein viikonloppuna
Rentouduin 
Tunsin kiitollisuutta ihanasta miehestäni 
Nautin elämästä


3 asiaa, joita osaan
Keksiä ratkaisuja pulmiin 
Laiskotella
Tehdä ruokaa


3 asiaa, joita en osaa
Oikeaa ja vasenta 
Puhua kieliä
Malttaa


3 asiaa, joita haluaisin osata
Puhua niitä kieliä
Olla stressittömämpi
Meikata


3 asiaa, mitä minun pitäisi tehdä
Varata Alisalle neuvola
Järjestellä Alisan syntymäpäiviä
Kirjoittaa postauksia


3 asiaa, joista stressaan
Tekemättömät asiat
Kiire
Oma jaksamiseni


3 asiaa, jotka saavat minut rentoutumaan
Kiireettömyys 
Hiljaisuus
Liikunta


3 asiaa, joista puhun usein
Blogi 
Jokkis
Alisa


3 asiaa, joita puen mielelläni päälle
Musta
Trikoot
Mukavat vaatteet


3 asiaa, joita en pue päälleni
Napapaita
Liian korkeat korot
Liian matalat housut


3 asiaa, jotka haluaisin hankkia
Uusi kamera
Uusi auto
Musta iso laukku


3 asiaa, joista unelmoin
Matkustelu
Häät
Kiireetön elämä


3 asiaa, joita pelkään
Linnut
Vettä
Yksinoloa pimeässä


3 asiaa, joiden toivon tapahtuvan lähitulevaisuudessa
Kehittyminen bloggaajana 
Matkustelu
Rauhallinen joulu

Tässä mun 3 asiaa, yllätyittekö jostain? :)

lauantai 17. syyskuuta 2016

Bad mom -haaste

Blogeissa on kiertänyt viime aikoina Bad mom -elokuvan innoittamana haaste paljastaa omat Bad mom -tapansa. Haaste sai alkunsa Yli pyykkivuorten, läpi lasikattojen -blogista. Minäkin ajattelin tähän haasteeseen osallistua, koska todellakaan en ole täydellinen äiti. Olen siis bad mom, koska....


- Joskus esimerkiksi viikonloppuisin tai iltavuoroon mennessä saatan aamulla antaa Alisan katsoa telkkaria tai leikkiä "yksinään" kun itse vielä lepään sohvalla.

- En jaksa joka päivä tehdä uutta ruokaa, eli meillä syödään usein samaa ruokaa useampana päivänä ja tarttuupa joskus kiireessä myös einesruokaa ostoskoriin.

- En silitä Alisan vaatteita. Ei mulla ole edes silitysrautaa! Noloa!

- En muista aina harjata tyttäreni hiuksia.


- En enää pese erikseen Alisan vaatteita  vaan ne pestään kaikkien vaatteita samalla.

- Meillä ei syödä joka aamu puuroa.

- Jos sataa, meillä ei pahemmin ulkoilla. (Onneksi on päiväkoti!)

- En askartele juurikaan Alisan kanssa, koska olen siinä tosi huono. (Tähänkin, onneks on päiväkoti!)

- Vietän hyvällä omalla tunnolla omaa aikaa.


- En myöskään jaksa kymmenen minutin välein tarkistaa miten tyttärelläni menee, jos hän on esimerkiksi isovanhemmilla hoidossa. Enemmän he ovat lapsia kasvattaneet kun meikäläinen.

- Aika harvoin jaksan ylipäätään stressata äitinä olemisesta.

- En ole erityisen pitkä pinnainen tai kärsivällinen ennemminkin päin vastoin.

Mä oon siis tosi bad mom, mutta joskus kai ihan kelvollinenkin. Ainakin on hyvä olla itselleen hieman armollinen, ei sitä niin täydellinen tarvi olla!

Jakakaa teidän bad mom -paljastukset! :)

tiistai 5. huhtikuuta 2016

Haaste: Miksi bloggaan?

Sain ihanalta Kotona ja kaupungilla -blogin Katrilta haasteen kirjoittaa siitä, miksi bloggaan.

Mun blogihan on vielä melko tuore ja sai alkunsa marraskuussa 2015. Tai siis tämä viimeisin versio sai. Olen itse lukenut monia blogeja jo vuosia ja aina välillä päättänyt, että aloitan oman blogin kirjoittamisen. Monta kertaa loinkin pohjan blogille, mutta jotenkin se ei vain ottanut tuulta siipiensä alle, ideat loppui yleensä ensimmäisen postauksen jälkeen. Tietty polte kuitenkin pysyi, halusin kirjoittaa ja tuoda esille omia mielipiteitä ja ajatuksia. Halusin myös jonkun "oman jutun". Niin sitten syntyi eräänä päivänä Ihan vaan tavismutsi. 

Vaikken ole mikään perinteinen äiti, juttua kuitenkin tuntuu riittävän, mitä tulee äitiyteen, vanhemmuuteen, perheeseen ja ihan vaan elämään yleensä. Ehkä juuri siksi lopulta tämä perhe-lifestyle kategoria osoittautui mulle oikeaksi ja eniten inspiroivaksi.

Blogi on mulle harrastus, mutta onhan se ollut mukava huomata, kuinka blogi on kehittynyt näiden kuukausien aikana. Melkoinen kyhäelmä ja amatööriblogi tämä silti on ja sellaisena se tulee pysymäänkin.

Yleensä innostun helposti asioista, mutta usein kiinnostus myös lopahtaa yhtä nopeasti. Bloggaaminen on kuitenkin erittäin koukuttavaa ja motivoivaa, innostun siitä koko ajan vain lisää! Se tässä onkin niin mahtavaa, bloggaaminen on mun juttu! Onneksi silloin marraskuussa uskalsin aloittaa, en kadu hetkeäkään! :)

Merkittäviä hetkiä blogin parissa on ollut hetki, jolloin julkaisin blogini Facebookissa, meinasin pyörtyä siitä kävijämäärästä, sekä tykkääjistä blogisivulla heti ensimmäisenä päivänä, olinhan varautunut noin kymmeneen kävijään. :D Lisäksi ensimmäinen ei tuttu lukija, eka kommentti, yhteistyö, blogitapahtuma... Onhan blogi tarjonnut monta hyvää hetkeä ja mahdollisuutta, toivottavasti näin myös jatkossa. :)

Sen verran olen kuitenkin kunnianhimoinen, että haluan jatkossakin kehittää blogiani. Blogi tarjoaakin hyvät puitteet itsensä haastamiseen ja ilmaisemiseen. Toivottavasti te ihanat lukijat pysytte matkassa mukana, te tuotte bloggaamiseen lisää mielenkiintoa ja innostusta! :) <3



 Haastan mukaan ihanat:


Haaste on avoin kaikille bloggareille (teema voi olla mikä tahansa.) Saat osallistua vasta saatuasi haasteen. (Ja niitähän voi vaikka pyytää, jos tiedät jonkun saaneen sen) Kirjoita ja julkaise oma tarina blogissasi: miten blogisi sai alkunsa, kuinka se on kehittynyt ajan saatossa ja mitkä ovat olleet merkittävimpiä taitekohtia. Haasta mukaan neljä blogia kirjoittamaan oma tarinansa. Mikäli joku kieltäytyy suorilta käsiltä, voit haastaa jonkun toisen. Muista ilmaista tarinasi yhteydessä linkkeineen päivineen, miltä blogilta sait haasteesi ja kenet haastat mukaan. Mikäli olet instagramissa, käy halutessasi lisäämässä jonkin kuvasi yhteyteen tagi #blogisitarina. Näin instagramissa olevat bloggarit näkevät, kenen kaikkien blogeissa nuo tarinat ovat nähtävillä. #Blogisitarina- haasteen käynnisti KOTOTEKO-blogi