ILTAVIRKKU PYRKII AAMUVIRKUKSI

Monestiko olen täällä manannut miten aamu-uninen olen? Torkutus on mun pahe! Tai oikeastaan en torkuta, vaan laitan herätyskellon soimaan kolmesti, viiden minuutin välein, heräten lopulta vartti viimeisen kellon soiton jälkeen. Aikaa töihin lähtöön oli enimmillään kymmenisen minuuttia. Hullua, tiedän! Onneksi Samuli hoitaa Alisan viennin päiväkotiin, joten minun on pitänyt laittaa vain itseni kuntoon kiireessä. Aamupala kulki kassissa töihin ja pitkään ripsarikin kulki laukussani, en vain ehtinyt kotona laittautua valmiiksi kun olin aina niin kiireellä lähdössä. Pari minuuttia myöhässä optimaalisesta lähtöajasta ja ruuhka työmatka varrella oli huomattavasti pahempi. Eli käytännössä olin joka aamu vähän myöhässä optimiaikataulusta ja siksi jumitin ruuhkassa.

***

Pikku hiljaa mun mielessä alkoi vilahdella, miten kivaa olisi oikeasti olla aamuihminen. Mun salaisissa haaveissa herään aamuisin virkeänä viideltä ja keitän kaffet ja nautin rauhasta, lukisin varmaan lehteä, jos meille sellaisia tulisi. Tykkään hirveästi aamuista, mutta olen toivottoman huono heräämään aamuisin. Kiireiset aamut sitä paitsi kuormittivat mun stressitasoa ja tuntui, että aamut alkoi aina huonosti ja töissäkin olin väsynyt.

Maanantaina heräsin vahingossa vähän kuuden jälkeen. Lieneekö syynä ollut hyvin levätty sunnuntai ja runsas ulkoilu, mutta yllättäen mua ei väsyttänytkään. Hetken mietin kääntäiskö kylkeä ja jatkais unia, Päädyin kuitenkin nousemaan ylös ja kenties ekaa kertaa ikinä söin aamupalan kotona ennen aamuvuoroa, keitin kahvia ja laittauduin rauhassa ilman kiirettä. Ehdin tyhjentää tiskikoneen ja jutella Alisan kanssa ennen lähtöä. Ennenkuulumatonta!

Hämmästynyt oli myös lapseni, sillä hän kysyi "Syötkö sä aamupalan kotona? Mitä sä sitten töissä syöt aamupalaksi?" Itsekin hehkutin aamuista heräämistä eri somekanavissa niin paljon, että työkaveritkin olivat sen pistäneet merkille.

Maanantaiaamu oli yksi parhaista maanantaiaamuista ikinä. Ja nyt en liioittele! Koko päivä meni jotenkin paremmilla fiiliksillä ja oli pakko testata, onko kyse todella aikaisemmasta aamuherätyksestä vai oliko kyseessä sattuma.

Päätin jatkaa testausta seuraavana päivänä ja laitoin kellon soimaan puolituntia normaalia aiemmin (eli siis tuntia aiemmin kun yleensä olen noussut ylös.) Kun tiistaiaamuna kello soitti, tunnustelin varovasti miltä minusta tuntuu. Väsytti, mutta edellisaamuisista fiiliksistä innostuneena päätin jälleen nousta ylös ja maanantaiaamun kaltainen hidas aamu toistui. Ja KYLLÄ, tiistaikin oli päivänä parempi ja virkeämpi! Illalla huomasin, että aloin väsymään hieman normaalia aiemmin, hyvä että jaksoin kirjoittaa tämän postauksen loppuun ennen kuin siirryin sänkyyn lukemaan kirjaa.

***

Väsymyksen tunne on äärimmäisen tervetullut, sillä kuten jo aiemmin kirjoittelin tänne, mulla on ollut vaiheita jolloin en ole väsymystä iltaisin tuntenut ja siten nukahtaminen on ollut vaikeaa. Aiemmin mun nukahtaminen venyi jopa puolilleöin, mutta nyt toivon jatkossa olevani unessa jo ennen yhtätoista.

Nyt kun olen muutamia päiviä testannut tätä, olen ainakin tällä hetkellä sitä mieltä, että ehdottomasti aion yrittää jatkaa rytmini kääntämistä enemmän aamuvirkuksi. Sen yhden tunnin uhraaminen illasta ja siirtäminen aamuun vaikuttaisi sopivan mulle paremmin kuin olisin uskonutkaan. Vai onkohan musta tulossa vanha?

Oletko sä enemmän aamu- vai iltavirkku?

Pilvilinna joka romahti

Tiedättekö, mä halusin kirjoittaa teille positiivisuudesta ja siitä kuinka kaikki on tällä hetkellä niin hyvin. Miten ironista, että pari päivää sitten mietin miten hyvin asiat on just nyt. Sitten kerralla rysähtää...

Ensin sain jonkun kamalan kesäflunssan, en tiedä johtuuko se työpaikan ja auton ilmastoinnista vai mistä, mutta olen nyt pari päivää ollut aika kipeä. Pää on jumissa, kurkku kipeä, ääni mennyt ja hirvittävä nuha. Öisinkin tulee nukuttua aika huonosti, koska saa jatkuvasti yskiä. Kesällä sairastaminen on ehkä vielä inan kurjempaa kuin talvella, onneksi nyt ei kuitenkaan ole enää pahimmat helteet käynnissä.

Juuri kun selvittiin vesikriisistä ja tilanteen piti normalisoitua, meidän tiskikone ottaa ja hajoaa! Kun mun piti ensimmäistä kertaa viikkoon pistää tiskikone päälle, alkoi sieltä valua vettä lattialle! Onneksi olin koneen vieressä ja sain heti kuivattua lattian, vahinko olisi voinut olla huomattavasti suurempi. Tällä hetkellä toivomme, että kyse olisi vain kannen tiivisteen kulumisesta ja tilanne korjaantuisi uudella tiivisteellä. Uuden tiskikoneen hankkiminen ei hirveästi houkuttele. Tiskikoneen pitäisi olla integroitava ja huonosti pesevää konetta en halua. Hyvään koneeseen uppoo kuitenkin useampi satanen... Korjausta odottaessa olen joutunut tiskaamaan käsin. Yök. Tiskaaminen ehkä vielä menisi, mutta meillä ei ole minkäänlaista kuivauskaappia, joten astioiden kuivaaminen on jäätävä homma. Lisäksi meillä on puinen taso, eikä minkäänlaista tiskipöytää, vain pelkkä allas. Tiskatessa vettä roiskuu ympäriinsä ja koko ajan saa olla kuivaamassa. Normaalissa arjessa en näitä juttuja niin kaipaisi, mutta juuri nyt niille olis tarvetta.

Kolmas vastoinkäyminen liittyy matkailuun. Varasimme viime viikolla lennot Singaporeen ja takaisin. Tarkoitus oli olla siellä muutama päivä ja lentää sitten viikoksi Indonesiaan Gili Air -saarelle. Viikonloppuna kuitenkin juuri siellä seudulla on ollut todella paha maanjäristys ja kaikki ihan sekaisin... Oltiin ihan hillittömän innostuneita tästä reissusta ja se tuntui just oikealta päätökseltä. Nyt kuitenkin musta tuntuu, ettei uskalleta lähteä tuonne Gileille. Onneksi ei oltu vielä ehditty varata niitä lentolippuja sinne ja Singaporesta päästään kyllä lentämään muuallekin. Samuli ehdotti, että katselisimme nyt hetken mihin tilanne Gili Airilla kehittyy ja katsomme sitten mitä teemme. Ainahan näitä katastrofeja voi sattua, eikä niitä liiaksi pidä tietenkään pelätä, mut jotenkin just nyt mulla on ajatukset reissun suhteen tosi sekaisin. 

***

Kaikista näistä vastoinkäymisistä selvitään kyllä, mutta pitikö niiden kaikkien tupsahtaa kerralla... Tuli vähän sellainen olo, ettei koskaan kannatakaan ajatella, että kaikki on tosi hyvin just nyt, eikä mikään voisi olla paremmin, sitten kaikki menee kumminkin pieleen... No eipä vissiin, otan nyt ison kupin kahvia ja käperryn sohvalle tutkailemaan erilaisia matkailusivuja. Kyllä se taas iloksi muuttuu! :)

Vuosi 2018 - ei lupauksia, mutta muutoksia

Nyt on vuoden 2018 ensimmäinen päivä! Miten vuosi vaihtui teillä? Meillä oli jälleen aika maltilliset vuoden vaihtumiset. Tänä aamuna heräsimme kaikki kolme olohuoneen sohvilta, hups!

Tulevalle vuodelle en aio luvata mitään erityistä. Aion kuitenkin tehdä muutoksia, jotta vuosi 2018 olisi edeltäjäänsä parempi.

***

Oma hyvinvointi

Viime aikoina täällä on ollut paljon postauksia, missä aiheena on ollut kiire, ajanpuute yms. Aionkin tänä vuonna muuttaa toimintaani niin, että kiirettä olisi vähemmän, aikaa jäisi välillä ihan vaan oleiluun ja joka ilta en järjestäisi stressiä milloin kotitöistä, milloin blogihommista. Töissä on toki käytävä jatkossakin ja harrastuksia ei ole tarkoitus lopettaa kokonaan. Hyvin paljon on kuitenkin kiinni asioiden priorisoimisesta.

Olen jo aloittanut muutosten tekemisen: luovuin muutamasta sivujutusta ja aion suhtautua blogiinkin rennommin. Luulen, että tätä kautta blogin sisältökin pysyy parempana, kun ei tarvitse väsyneenä pakottaa itseään tuottamaan keskinkertaista sisältöä. Lisäksi arjen pyörittämiseen olen miettinyt pieniä muutoksia  kuten siivouksen osittaista ulkoistamista ja ajankäytön parempaa optimointia..

Tänä vuonna keskittyminen tulee olemaan henkisessä hyvinvoinnissa, fyysinen puoli tulee sitten perässä. Toivottavasti myös fyysiselle hyvinvoinnille olisi tänä vuonna paremmin aikaa.

***

Talous

Raha-asioita on harvemmin helppo muuttaa sormia napsauttamalla ja onhan mulla ollut tällainen talousprojekti jo pidempään. Nyt loppuvuonna kuitenkin käänsin siinä vaihdetta vähän isommalle ja aloin opetella vähän uusia asioita siihen liittyen. 

Tavoite on jatkossakin tarkastella omia kulutustottumuksia ja panostaa määrän sijasta laatuun. Esimerkiksi oma vaatekaappini kaipaa järkeistämistä. Kaapistani löytyy hirveästi epäkäytännöllisiä vaatteita, mutta nyt ajattelin hiljalleen koota järkevän ja käytännöllisen vaatekaapin. Tarkoituksena kuitenkin vaihtaa epäkäytännölliset ja huonolaatuiset vaatteet pikkuhiljaa käyhtännöllisiin ja laadukkaampiin vaatteisiin. Todennäköisesti vaatteiden määrä tulee pienentymään, mutta ehkä sieltä löytyisi jatkossa paremmin päälle puettavaa. Sama pätee jatkossa myös esimerkiksi sisustukseen. Aion myös jatkossa jatkaa ajatuksella vähemmän on enemmän ja välttää turhien hankintojen tekemistä.

Kulutustottumusten järkevöittämisellä yritän tietenkin saada aikaan rahallista säästöä. Olen jo useamman vuoden säästänyt automaattisesti tietyn summan kuukausittain, mutta nyt aion kasvattaa tuota summaa ja lisäksi hankkia ylimääräisiä säästöjä, jotka voin sijoittaa eteenpäin. Tavoite olisi tasapainottaa ja vankistaa omaa taloutta ja järjestellä raha-asioita siten, että isompien ja pienempien unelmien toteuttaminen olisi jollain aikataululla mahdollista.

***

Matkailu

Muutamaan vuoteen ei ole ollut aikaa matkustelulle, ainakaan Tallinnaa kauemmaksi, mutta nyt siihen on tulossa muutos. Parin viikon päässä häämöttää eksoottinen Mauritius, joka on aikuisten reissu. Kesälle kuitenkin on suunnitelmissa jo koko perheen lomareissu. Salaa haaveilen jo reissusta aurinkoon myös vuoden päästä talvella.

Itse koen matkustelun itseen ja omaan perheeseen panostamisena ja siksi haluaisin kasvattaa matkailun määrää meidän perheessä. Toki isommat ulkomaanreissut vaativat rahallista panostamista, mutta toivoisin, että tuon yllä olevan muutoksen myötä myös matkailuun olisi jatkossa käytettävissä enemmän rahaa. Aina matkailu ei tarkoita kuitenkaan kalliita ulkomaanmatkoja vaan matkailla voi pienemmälläkin budjetilla kotimaassa, tätä meidän perhe on harrastanut jo monesti ja varmasti aiomme sitä jatkaa myös tulevaisuudessa.

***

Tässä päällimmäisiä mietteitä tulevasta vuodesta. Kohtalaisen toiveikkain mielin lähden sitä kohti. Tänä aamuna kun heräsin sohvalta ja katselin kahta nukkuvaa ja muistin, että elämän parhaimmat asiat löytyy lopulta aika läheltä kuitenkin.

Mitä parhainta vuotta 2018 ihan jokaiselle! <3

Best nine 2017 ja vuosi pähkinänkuoressa

Pitäisi kai sanoa, että viimeisiä päiviä viedään tästä elämäni vuodesta. Toisaalta olen vähän helpottunut, että tämä vuosi on ohi. 

Ette ehkä ole voineet välttyä Instagramin Best nine 2017 -kuvilta? Oletko itse käynyt tekemässä jo omasi? Omat suosituimmat instakuvani kertovat paljon siitä, mikä tässä vuodessa on ollut ehdottomasti parasta:

Suurin yksittäinen asia oli tietenkin HÄÄT! Best nine 2017 kuviin hääkuvia on valikoitunut yli puolet! Ja en kyllä ihmettele, rakastan meidän hääkuvia! Rakastan meidän häitä!

Häitä suunniteltiin paljon ja itse päivä oli unelmien täyttymys. Olihan niissä työtä, mutta oli se sen arvoistakin. Edelleen meillä on suurinosa kiitoskorteista lähettämättä  (hups!) ja parin viikon päästä lähdetään häämatkalle, joten hääjuttuja on ollut elämässä vielä näin häiden jälkeenkin. 

Muutkin Best nine 2017 -kuvista liittyvät vahvasti perheeseen: päivä Muumimaailmassa, Juhannus mökillä, Alisan syntymäpäivät... Kivasti valikoitunut sellaiset kuvat teidän suosikeiksi, jotka on oikeasti ollut sellaisia ihania ja merkittäviä hetkiä, ei mitään pikaisesti napattuja aamukahvin kuvia..

***

Jos perheeseen liittyvät asiat ovat olleet tänä vuonna niitä parhaita asioita, niin minä itse olen sitten ollut  huono asia. Ihan liian usein onnistuin ajamaan itseni ihan selkä seinää vasten. Olen ollut liikaa sellainen "no mä voin tehdä jos kukaan muu ei tee" -tyyppi. Välillä työmäärä on ollut käsittämättömän suuri ja mitä olen niissä kohdissa tehnyt? Hankkinut vähän jotain lisää! Olen vaatinut itseltäni useimmiten ihan liikaa.

Kun aloin jatkuvasti olla sairaana, piti tehdä jotain. Nyt nämä vuoden viimeiset viikot olenkin käyttänyt pöydän putsaamiseen. Olen luopunut muutamista asioista, rakkaistakin asioista, mutta nyt on ollut pakko. Tiedän jo nyt, että en jaksa toista samanlaista vuotta kuin tämä kulunut. 

Näin vuoden loppuun tilanne näyttää aika hyvältä. Jos osaan olla haalimatta suunnattomasti lisähommia, ensi vuodesta tulee monilta osin helpompi. Monen asian osalta ollaan kuitenkin vähän risteyksessä enkä ole ihan varma mitä kaikkea ensi vuonna tulee tapahtumaan. Toivottavasti kaikkea kivaa! <3

Mitä minun syksyyni kuuluu?

Kaikkien hääpostauksen lomassa ajattelin kirjoitella mitä kaikkea muuta tähän syksyyn kuuluu tai on kuulunut. Olen täällä kirjoitellut kiireestä ja valitellut ajan puutetta. Hetken kaikki tuntuikin suorittamiselta. Suoritin asioita, jotta olisin koko ajan askeleen edellä. Aamulla ajastin pyykit koneeseen, tein ruokaa valmiiksi pakkaseen, yritin tehdä kaiken mahdollisen etukäteen. Pelkäsin, että jossain kohtaa jään jälkeen ja arjesta tulee entistä raskaampaa kun yritän kuroa kaikkea kiinni.

Tässä postauksessa aion kuitenkin paneutua siihen mitä kivaa tämä syksy tuo tai on tuonut tullessaan!

Nyt olen ehtinyt hieman hengähtää. Edes hetken välillä. On mulla edelleen paljon menoja, mutta ei mitään suurta juuri nyt. Huomaan kuitenkin, ettei väsymyksen taltuttaminen ole hetkessä taputeltu. Olen edelleen iltaisin monesti todella väsynyt. Pitkittynyt väsymys näkyy hieman edelleen.

Omasta mielestäni olen ansainnut hemmottelua, koska jaksoin kaiken aika hyvin ja totta puhuen olen ollut aika kovilla. Olen varannut tähän syksylle kaikenlaista kivaa. Olin juuri ulkona työkavereiden kanssa, pitkästä aikaa olin yökerhossa ja vietin kivan illan. Työporukalla risteiltiin eilen myös piknik-risteilyn merkeissä. Meillä on tapana aina muutaman kerran vuodessa risteillä ja meidän reissut on joka kerta olleet ihan huippuja. Mulle reissussa parasta oli tietysti ruoka ja seura. Risteilyn jatkoista en kyllä päässyt nauttimaan sillä lähdimmei Samulin kanssa vielä vanhempieni luokse ja näin sunnuntain kunniaksi kello soitti kuudelta.

Samulin kanssa ehdin myös perjantaina viettää lapsivapaan illan. Meillä oli suunnitelmissa lähteä syömään ja elokuviin, mutta sohva vei voiton. Olimme molemmat hieman ylitöissä ja sen jälkeen kumpikaan ei jaksanut kuin kaatua sohvalle peittojen alle. Tv ja iso lautanen sushia, ihan hyvä perjantai!

Äidin kanssa olen menossa marraskuussa Helsinkiin teatteriin ja hotelliin. Olen varannut meille huoneen Clarionista Hotellista ja uskon, että meillä on taas todella kiva reissu! Näistä teatterireissuista on tulossa jo ihan tapa.

Blogikavereiden kanssa on myös tarkoitus nähdä tässä syksyn aikana, sitäkin odotan todella paljon. Kiva nähdä taas muita Perheblogit.fi bloggaajia.

Alkuvuodesta olisi sitten tarkoitus lähteä sinne häämatkalle. Sillä lomalla keskityn kyllä 100% itseeni ja Samuliin. Mun pitäisi muistaa vain uusia passi ennen Mauritiukselle lähtöä, onneksi tässä on vielä hetki aikaa.

Kaiken harmauden ja väsymyksen keskellä tässä syksyssä on siis paljon kivoja juttuja!  Juhlia, menoja, reissuja... Kaikkea kivaa, kunhan muistaa välillä ottaa ihan iisisti.

Joulunodotuskin alkaa hiljalleen ja ihana päästä fiilistelemään kaikkia joulujuttuja! Mä olen muuten jo ostanut ensimmäiset joululahjat!

Loppuvuosihan kuulostaa vallan mukavalta! Onko teillä varattuna kivoja juttuja loppuvuodelle? :)

Negatiivisuuden keskittymä

Juurihan kirjoitin, että pessimisti ei pety. Ilmeisesti en vielä ollut tarpeeksi pessimisti, sillä negatiivisia asioita tuli eteen enemmän kuin olin todellakaan odottanut. Juuri nyt mietin, että mitähän on vielä edessä, pahat asiat tuntuvat nyt seuraavan meidän perhettä.

Tuskin olimme päässeet hautajaisista vanhempiemme luo kun perheemme koira alkoi voida huonosti. Rakas vanha rouvamme kiidätettiin eläinlääkäriin ja suoraan leikattavaksi. Sanomattakin on selvää, että kaikki meidän perheestä olivat tilanteesta todella huolissaan, etenkin kun kyseessä on jo vanha koira. Itse pelkäsin, etteivät he suostuisi eläinlääkärissä enää nukuttamaan näin vanhaa koiraa.

Tällä kertaa selvisimme ilmeisesti säikähdyksellä ja ripeä leikkauspöydälle pääsy antoi vielä lisää päiviä rakkaan vanhan rouvamme kanssa. Onneksi mieleltään nuori koira on edelleen perusterve ja nytkin tilanteen vakavuuden huomioon ottaen hyväkuntoinen. Kieltämättä ehdin kuitenkin hetken miettiä, että jos joudun aamulla kertomaan Alisalle huonoja uutisia, menee hänen päänsä entistä enemmän solmuun.

Alisa on ymmärrettävästi aika pihalla siitä, mitä kuolema tarkoittaa, mutta olemme ikävä kyllä joutuneet asiasta puhumaan hänen kanssaan viime aikoina. Aihe on todella vaikea, mutta voisin ehkä yrittää kirjoittaa siitä ihan oman postauksensa blogiin myöhemmin.

Koiramme on pitkälle yli 10 vuotta ollut perheenjäsen meille ja erityisen rakas etenkin äidilleni. Kun leikkauksen jälkeen koira haettiin yöllä takaisin kotiin, nukkui äitini sen vieressä lattialla makuupussin kanssa. Ja oikeasti siis _kovalla_ lattialla ilman patjaa. Ei siis ole kahta sanaa siitä, miten tärkeä koira on hänelle.

Vanhempieni koira on myös Alisalle erittäin rakas ja sydämeni olisi särkynyt hänen puolestaan, jos jotain olisi sattunut. Aamulla kun Alisa heräsi ja koiralle oli yön aikana ilmestynyt muovinen kaulus pään ympärille, oli Alisa tietenkin hämmentynyt. Kun juttelimme yön tapahtumista, tulimme siihen tulokseen että urhea koira ansaitsee ylimääräiset rapsutukset sinä aamuna. <3

Melkein haluaisin sanoa ääneen, että toivottavasti tässä oli kaikki paha vähään aikaan, mutta enää en uskalla toivoa, koska pelkään, että jotain kamalaa taas tapahtuu. Hiljaa mielessäni toivon kuitenkin, että tämä viikko on muutamaa edeltäjäänsä parempi. <3

TILT

Kello oli keskiyö kun tätä alkua kirjoitin. Mä olin ihan TILT, loppu, katki, rikki.

Alkuviikosta mulle iski jäätävä flow kaiken suhteen. Järjestelin häitä ja paria muuta juttua ihan täysillä. Sain paljon aikaan.

Yhtäkkiä yhtenä iltana tapahtui jotain. Ihan kun mun päässä olis katkennut jotain, tai ehkä hartioilta? Tuntui, että lysähdin kaiken taakan alla.

Syksyllä on meidän häät ja heti perään yksi toinen iso harrastusjuttu jota olen valmistellut, lisäksi on blogijutut, työjutut, juttujen jutut. On vaan ihan jumalattomasti kaikkea ja nyt mulle jysähti se, että selviänkö kaikesta?

Isäni ja Samuli jäivät alakertaan ihmettelemään kun minä ilmoitin kipakasti meneväni nukkumaan aikaisemmin kuin yleensä. Samuli kiipesi perässäni kysyvästi ja sain vain sanottua, että en jaksa tätä kaikkea...

Vaikka kaikki hommat ovat hyvällä mallilla ja olin juuri saanut taas monta asiaa pois listalta, pyöri mielessäni vain ne asiat, jotka on vielä tekemättä. Kun makasin siinä sängyllä, niin musta tuntui, että ne kaikki tekemättömät työt painoi mun päällä.

Mä myös stressasin siinä keskellä yötä, että mitä jos mä siellä häissä kompastun laiturilla ja putoan mekkoineni järveen. Ehdottomasti siis kannattaa stressata juuri sitä asiaa kuukautta aikaisemmin keskellä yötä!

Vaikka olin mennyt ajoissa sänkyyn, uni ei tullut aikoihin. En saanut mitään asioista pois mielestä. Lopulta kirjoitin kaikki mielessä olleet asiat ylös, se auttoi hieman. Päätin taas seuraavana päivänä hoitaa muutamia asioita taas pois listalta.

Olen varmasti tällä hetkellä herkempi kuin normaalisti, mutta kyllä tällainen "musta hetki" vähän säikäytti. Päätin kuitenkin selvitä. Päätin, että asiat tulevat hoidetuksi ja kaikki järjestyy, hyvässä mallissa tässä ollaan!

Seuraavat päivät ovat jo sujuneet vähän vähemmän stressatessa. Hommiakin on paiskittu ja yöllä kirjoittamani lista lyhentynyt. Montakohan tilttiä tässä kuitenkin ehtii vielä tulla?

Sehän tässä niin kummallista onkin, että hommat on hyvällä tolalla ja silti mä panikoin, että kaikki menee pieleen tai en ehdi tehdä kaikkea. Pessimisti ei pety, vai mitä?

Muita panikoijia?

Nostalgiaa

Vimeisten viikkojen aikana on tullut paljon vain seilailtua paikasta paikkaan. En oikein jaksa tehdä mitään suunnitelmia, kotikin keräilee pölyä kun en vaan ole jaksanut siivoilla kun vähän isompia.

Samulin kesäloma alkaa olla ohi ja nyt koittaa paluu siihen normaaliin työ- ja päiväkotiarkeen. Kesää on toki edelleen jäljellä, mutta jotenkin mulla on kovin ristiriitaiset fiilikset. Kuulin radiosta yhden tutun laulun, joka sopi aika hyvin mun tän hetkiseen fiilikseen

Mä ajassa oudosti liidän,

Tää untako on vaiko ei?

Mä paikasta paikkaan näin kiidän

Ja varjoni tunne mua ei.

Viimeisen lomaviikonlopun kunniaksi oli aika yllättää Samuli polttarien merkeissä. Samulin kaverit odottelivat Samulin vanhempien pihassa kun lauantaiaamuna kurvasimme pihalle, muka muuten vaan. Polttarisankarin yllätys onnistui täydellisesti. <3

Me lähdimme Alisan kanssa puolestaan omien vanhempieni luokse ja kaikkiaan siitä kehkeytyi varsinainen nostalgiareissu.

Oli mäntyjen tuoksut ja juhannusyö

Ja äitini lempeä niin;

Oli suolainen ilma ja tähtien vyö;

Ne hetkessä pois pyyhittiin...

Olen aina ollut kiinnostunut historiasta, mutta nyt kaiken tapahtuneen valossa, etenkin oma ja perheeni historia on alkanut mietityttään suuresti. Olen selaillut paljon kaikkia vanhoja valokuvia ja palannut omiin lapsuusmuistoihinikin.

Ehkä osin tästä nostalgiakaipuusta johtuen selailin tällä kertaa vanhempieni vanhoja valokuvia. Teemaan sopivasti myös hääkuvat oli pakko katsoa ja kyllähän ne vajaan kolmenkymmenen vuoden takaa olevat kuvat jo vähän huvitti.

Mä sammaliin sirkuksen laitan

Ja kaarnasta teen mitä vaan.

Mä pahvista leijani taitan;

Sen pilviin mä nousemaan saan...

Nyt teen lumilinnan ja aamulla nään:

Joku maahan sen kaatanut on!

Nyt ennalta aavistaa voin joka sään,

Talvet syksyiksi muuttuneet on.

Halusin myös lähteä pyöräilemään meidän pikkukylän raittia. Lapsena pyöräilin paljon, mutta nykyään se on vähän jäänyt. Näin kesäisin on mukava polkea niitä samoja reittejä kun lapsenakin.

Äitini on hyvää pyöräilyseuraa, sillä hän tykkää myös paljon kertoa kaikista vanhoista jutuista tai omista lapsuusmuistoistaan. Monet niistä olen kuullut vaikka miten monta kertaa, mutta silti niistä tulee aina jotenkin hyvä mieli. Pyöräillessä kylän ympäri sitä huomasi, miten moneen taloon tai paikkaan todella liittyi joku muisto. Samalla Alisa pääsi taas pyörän kyytiin istuimessa ja sekös vasta oli mukavaa!

Tää kaipuuni menneeseen aikaan

Mua piiskaa ja kasvoille lyö.

En uskoa tahtoisi taikaan,

Josta muistuttaa vain joku yö...

Unet kummalliset minut menneisiin vie,

Monet kasvoni peilistä nään;

Jossain kaukana kulkee se kultainen tie,

Jota pysty en ymmärtämään...

Kyllä sitä kieltämättä välillä kaipaa sitä lapsuuden huolettomuutta ja kiireettömyyttä. Kunpa sitä pystyisi tarjoamaan Alisalle yhtä kiireettömän lapsuuden kuin itselläni oli. Aika paljon vain on ajat muuttuneet.

Hassusti sitä muuten on aidat madaltuneet ja sillat kaventuneet sitten lapsuuden, vai olenko minä vain kasvanut? Äiti vei meidät aina lapsena yhteen paikkaan, mistä löytyi aina metsämansikoita. Sinne samaan paikkaan suunnattiin taas Alisankin kanssa. Ja kyllä niitä oli paljon! Mietittiin äidin kanssa käykö ihmiset ylipäätään niitä enää poimimassa kun taas niitä todella oli vaikka miten paljon.

Voin puristaa sormeni nyrkkiin,

Myös lyödä ja murskata voin!

Nyt törmäilen sääntöihin jyrkkiin,

Yhä harvemmin hymyillä voin.

Oi, missä on polkuni, missä on tie,

Jonka reunalta mustikat hain?

Nyt en enää naapuriin piirakkaa vie -

Maxi-Market on naapurinain.

Muuten sitten makoilinkin vanhempieni parvekkeen sohvalla ja kuuntelin sitä satunnaista autojen pörinää, muuten kuului vain lintujen laulua.

Huomasin miettiväni miten hyvin me täällä viihdytään ja salaa kaipasin taas kotiseudulle, kuten viime vuonnakin. Vaikka mä tiedän ettei mun koti enää ole täällä, enkä mä sitä lopulta enää edes haluaisi, on täällä kuitenkin ihana käydä. Lapsuusmuistot tuovat turvallisen tunteen ja on mukava kertoa Alisalle, että tuosta se äiti polki kouluun. Lopulta kuitenkin on pakko puristaa tankoa lujempaa ja katsoa eteenpäin, tulevaisuuteen.

Mutta tiedän mä sen,

että ei ihminen,

yksin muuttaa voi kuin itseään.

Kautta helvettien tiedän kulkevan sen,

joka eilistä jää etsimään...

Suosikit juuri nyt

Mitkä on mun suosikit tällä hetkellä? No se selviää tästä postauksesta!

Madventures

Huippua, että tämä mahtava sarja on taas alkanut uusintana. Katsomme Samulin kanssa sitä yhdessä ja matkakuume vain kasvaa! Jätkät on ihan käsittämättömän inspiroivia tyyppejä, mutta en mä ihan jokaiseen niiden juttuun lähtisi mukaan.

Instagram

Viime aikoina Instagram on ollut mun somekanavista aktiivisin ja ehdottomasti eniten aikaa mulla menee juuri sen ylläpitämiseen ja päivittämiseen. Kesää kohden tahti tuskin ainakaan hiljenee! Olen myös löytänyt paljon uusia ihania ja kauniita tilejä Instagramia selatessani, juuri nyt mun suosikkeja on lapsi-, ruoka- ja sisustusaiheiset tilit. Mun tilin löytää instasta nimellä @ilona_ihanvaantavismutsi.

Reino Nordin

Ihana ihana ihana Reino! En voi sille mitään, mutta biisi kuin biisi, niin kyllä uppoo! Siihen en ota kantaa, mitä heppu muuten sekoilee, mutta musiikki on. <3

Vaaleanpunainen

No se entinen inhokkiväri... Ensin Alisan vaatekaappi ja huone, sitten itselle takki, kodin muu sisustus... Entisestä inhokista on tullut suosikki!

Valokuvaaminen
Tämä menee aika yks yhteen tuon Instagramin kanssa. Tulee räpsittyä enemmän kuvia, kesä ja valo! <3


Sushi
Maistuuuuu! Voisin syödä pelkästään sushia juuri nyt!

Valoisat aamut
Herääminen ei tunnu yhtään niin kurjalta kun saa herätä ihanaan valoon. Parasta on jos ehtii juomaan aamukahvin kotona ja töihin kävellessä paistaa aurinko!



Koti & piha
Kevät ja kesä lisäävät mun innostusta sisustamiseen ja puutarhaan. Useamman kerran viikossa tuleekin toteutettua jokin uusi visio, mahtavaa!

Positiivisten asioiden listaaminen kuulemma lisää onnellisuutta, joten ainaisen negailun ja valittamisen sijaan on kiva hetkeksi keskittyä niihin pieniin positiivisiin asioihin joita elämässä on!

Mitkä on sun suosikit juuri nyt? :)

Pelon hetkiä ostoskeskuksessa

Kello lähestyy neljää iltapäivällä. Kannan ostoskasseja, olen shoppailemassa neljättä tuntia. V*tuttaa. Samulin piti käydä pikaisesti parturissa, ilman ajanvarausta. Siitä on nyt reilu kolme tuntia. Aina niitä miehiä saa odottaa, kiroan. En viitsi poistua enää kauppakeskuksesta, koska ulkona on

kylmä ja sataa. Olen kierrellyt Kauppatorilla ja sen ympäristössä kylliksi.

Päätän istahtaa keskusaukion portaalle, paikallisen nuorison tapaan. Paikalle tupsahtaa myös tuttu tyttö kotiseudulta, vaihdamme kuulumisia kunnes hän rientää eteenpäin ja itse katsahdan kännykkää, jonka akku on loppumaisillaan. Päätän istua vielä kymmenen minuuttia ja lähteä sitten kadulle kohti autoa,  arvioin että Samuli voisi tuolloin olla valmis.

Koska en voi näppäillä puhelinta, katselen ohi käveleviä ihmisiä ja mietin, että tänään on paljon ihmisiä liikkeellä. Nuoria, pariskuntia, perheitä... Huomioni kiinnittyy kovaa vauhtia lähestyvään poliisikaksikkoon ja heidän seurassaan olevaan vartijaan. Olen infon vieressä ja näen heidän tutkivan kameroita. Mietin, että varmaan etsivät jotain myymälävarasta.

Poliisit kuitenkin pälyilevät todella kummallisesti pitkin keskusaukiota ja puhuvan radioon kiivaasti. Ensimmäistä kertaa mielessä käy, että onkohan tässä jotain vakavampaa, sen verran epänormaali ja poikkeuksellinen tilanne on.

Toinen poliiseista kävelee ohitseni ja kuulen hänen sanovan jotain, että jos tällainen epäily on, pitää kaikkien partioiden tulla sisälle ja etsiä.

Kaikkien partioiden? Siis onko niitä täällä useampia? Mitä ihmettä nyt tapahtuu! Poliisien toiminta herättää myös muidenkin kiinnostusta. Mietin vain mielessäni, että kai poliisi kehottaisi poistumaan paikalta, jos tilanne olisi sellainen? Mutta joku tässä nyt mättää.

Olen keskellä sitä ostaria, joka uloskäynnille on yhtä pitkä matka. Jos joku haluaisi räjäyttää pommin, paikka olisi varmaan juuri se. Mielessä käy sata asiaa. Laitan Samulille pari viestiä. Päässä jyskyttää, että nyt on paras lähteä ulos, toisaalta taas, olisiko sekään turvallista? Olisiko turvallista poistua suoraan kävelykadulle?

Päätän kuitenkin lähteä ulos, uutiset maailmalta ovat tehneet tehtävänsä, toisaalta on sitä kauppakeskuksissa sattunut kaikenlaista ihan Suomessakin. Rauhallisesti kävelen ulko-oville ja kaukaa nään, että ulkona seisoo kaksi poliisia vartiossa. Kun pääsen oville, molemmilla puolin on parkissa poliisimaijat. Pian näen lisää poliiseja ja poliisiautoja. Nyt olen jo aika varma, että mistään juoksukaljoista tuskin on kyse. Olo on kuitenkin epätodellinen.

Pääsen turvallisen matkan päähän, vaikka olen koko ajan odottanut, että selkäni takana jysähtää. Pääsen auton luo. Puhelimen akku näyttää yhtä prosenttia, saan kuitenkin laitettua Samulille viestin. Taas menee poliisiauto pillit päällä. Kohta toinen.

Äskeinen suuttumus unohtuu kun näen tutut kasvot kävelevän kohti. Ajamme Samulin kanssa läheiselle liikenneasemalle ja edelleen kuuluu hälytysajoneuvojen pillit. Yritän etsiä netistä tietoa, en löydä mitään. Siskoni laittaa viestiä muissa asioissa ja tekstaan, että olemme tulossa ja kummastelen äskeistä episodia.

Myöhemmin kuulin, että poliisit etsivät puukon kanssa heilunutta miestä ja koko kortteli oli eristettynä. Toisaalta helpottavaa, ettei kyse ollut mistään terrori-iskusta. Kummallinen olo koko jutusta kuitenkin jää, olin ensimmäistä kertaa tilanteessa, jossa mietin, että mitenköhän mun käy. Vaikken missään kohtaa siis missään vaarassa ollut, en edes nähnyt ketään puukon kanssa. En mä edelleenkään suostu mitään pelkäämään, mutta mietin vaan, että eihän sitä koskaan tiedä mitä milloinkin käy.

Ensimmäistä kertaa ikinä, olin tällaisessa tilanteessa ja kyllähän se pelotti. Vaikka lopulta kenellekkään ei onneksi mitään käynyt. Oletko joskus ollut samankaltaisessa tilanteessa, mietitkö miten käy, pelkäsitkö?

Toivottavasti tämä viikko on vähän rauhallisempi! :)

Vähän erilainen pääsiäinen

Suomalaiset tuntuvat olevan todella juhlapyhä-orientoituneita ihmisiä. Ihmisille tuntuu olevan tärkeää perinteet, ruoka ja muut juhlallisuudet. Ainakin jos katsoo ihmisten ostoskärryjä aina ennen pyhiä!

Mullakin oli kovat suunnitelmat lammaspaistien ja valkosipuliperunoiden suhteen ja kovalla tohinalla meninkin eilen torstaina ruokakauppaan. Pääsin töistä jo puolenpäivän jälkeen, mutta olimme sopineet hoitajien kanssa, että annetaan Alisan rauhassa nukkua päiväunet ennen kuin haen hänet. Oiva hetki siis rynniä kauppaan tuhansien muiden ihmisten tapaan!

Oikeastaan jo matkalla kauppaan mietin miten ahdistavaa on taas suunnitella pääsiäisen ruokia ja pää löi tyhjää. Huomasin myös olevani aika väsynyt. Nyt kun varsinainen loma alkoi niin jotenkin tuo väsymys iski vasten kasvoja. Olen viime aikoina taas touhuillut kaikenlaista ja mennyt kuin juna.

Suuren marketin sijaan päätin kurvata meidän läheiseen pikkukauppaan. Nappasin kaupasta vain jotain perustarvikkeita, sillä samalla huomasin, että kauppa on auki KOKO PÄÄSIÄISEN! Ei siis mitään tarvetta nyt lyödä lukkoon mitä syö maanantaina, jes!

Päätin kauppareissun jälkeen ajaa auton vielä rauhalliseen ja syrjäiseen paikkaan ja vain istua musiikkia kuunnellen. Siinä hetkessä päätin, etten aio ottaa mitään stressiä näistä pyhistä!

Ainoa varma asia tänä pääsiäisenä on, että huomenna lähdemme kisareissulle Poriin. Jos iltapäivästä jää aikaa, kenties poikkeamme Raumalla, ihan muuten vaan!  Haaveilen myös, että kävisimme "mökillä", rauhallinen maalaisilma voisi tehdä terää. Ehkä grillausta, ehkä joku kiva pääsiäistapahtuma? En tiedä, mennään fiilispohjalta!

Olen kova touhottaja ja tykkään touhuta vapailla (ja muutenkin) kaikenlaista, mutta just nyt koitan lopettaa kaiken suorittamisen ja ottaa rennosti!

Haastan teidätkin unohtamaan juhlastressit ja ottamaan rennosti! :)

Mitäs te aiotte tehdä pääsiäisenä?

Vuosi alkoi sairastellen

Meidän vuodelle tulikin aika lässähtänyt alku kun eilen aamulla herätessä kävi aika selvästi ilmi, että musta ei ollut töihin lähtijäksi vaan parempi on jäädä kotiin.

Se tarkoitti kotipäivää myös Alisalle ja kummasti hänkin valitti pitkin päivää vatsan olevan kipeä. En tiedä oliko vatsa oikeasti kipee, vai matkiko hän vain minua kuten hänellä usein on tapana. Onneksi Alisalla ei mitään isompia oireita ollutkaan.

Sen jälkeen kun Alisa aloitti päivähoidossa, hän on ollut ehkä yhden päivän sairaana, mutta itse sen sijaan olen ollut varmaan jo neljästi kipeänä. Ennen joulua Alisan ryhmässä oli kokolailla kaikki muut kipeänä paitsi Alisa. Hänellä tuntuu olevan harvinaisen hyvä vastustuskyky. Bakteerit hän varmaan kantaa kotiin ja minä sairastun sitten sen takia...:D

Alisan kanssa oli onneksi helppoa olla kotona, vaikka itse makasinkin sohvalla. Alisa leikki itsekseen ja välillä kävi hoivaamassa minua, eli silitti hiuksia ja kysyi olenko pipi. Mä laitoin meille elokuvia ja sarjoja Elisa Viihteestä, joka muuten on ihan mainio juttu makoilupäiviin. Lasten elokuvat on sopivan kevyttä sairastelupäivään ja katsottiinkin ihana Onnelin ja Annelin talvi sekä Me Rosvolat. Niin tai siis minä katselin, Alisa ei jaksanut kerrallaan keskittyä koko elokuvan ajaksi vaan touhusi omiaan.

Makoilupäivä oli omiaan myös hääideoiden selailuun ja kaasoni saikin kärsiä viesti- ja kuvatulvasta ja vähän sulhanenkin. Sulhanen sai myös tehtäväkseen selvittää, mistä hankkisimme hallaharsoa helpoiten ja edullisimmin. Onneksi en kohdannut vastaväitteitä edes siinä kohtaa kun kerroin, että sitä tarvitaan aika paljon. :D Noh, hääinspikseen palataan asap täällä bloginkin puolella.

Onneksi sairastelu ei kestänyt tämän kauempaa, onhan se nyt tylsää olla tavallaan tekemättä mitään. Tai siis kun ei vaan jaksanut tehdä mitään fyysistä. Jospa tämä vuosi jatkuisi terveemmissä merkeissä.

Toivottavasti teillä on selvitty isommilta sairastumisilta. :)

Vuoden 2016 topit ja flopit

Vuoden 2016 viimeisiä päiviä viedään.. Juurihan mä kirjoittelin teille viime vuoden vaihteessa!? Vuosi 2016 on ollut tapahtumarikas ja miten paljon onkaan tapahtunut tämän vuoden aikana! Keräsin tähän postaukseen tämän vuoden parhaimmat sekä huonoimmat asiat.

Vuoden 2016 topit:

* Oma asunto

Elokuusta alkaen meillä on ollut ikioma ihana koti. Olemme hiljalleen tehneet asunnosta mieleisen ja kyllä me täällä niiiiin hyvin viihdytään.

* Uusi työ

Kohta tulee vuosi täyteen uudessa työssä. Nykyään vakituiset kokoaikaiset työpaikat tuntuvat olevan kiven alla, joten siksi kiva työ tuntuu erityisen hyvältä. On toki päiviä jolloin kaipaan kotona viettämääni aikaa, mutta suurimmaksi osaksi olen ollut tyytyväinen. Ja ehtihän Samulikin valmistumaan tänä vuonna oman työnsä ohessa. Keväällä saatiin viettää hienot valmistujaiset.

*Reissut

Reissuja tehtiin enimmäkseen kotimaassa, mutta löydettiin me yhtenä viikonloppuna itsemme Tallinnastakin. Ihania reissuja ja paljon hyviä muistoja. Tallinnan lisäksi mieleen jäi juhannusreissu Ähtäriin ja reissu Provinssiin Seinäjoelle. Aina ei tarvitse lähteä edes kovin kauas reissuun, sen todistaa keväinen päivä Ruissalossa, päivä Muumimaailmassa ja kahdenkeskinen kylpäläreissu Ruissaloon.

*Parisuhde

Vuosia kertyy, mutta edelleen vatsassa nipistelee kun toista odottaa kotiin. Jaksan edelleen yllättyä siitä, kuinka helppoa toisen ihmisen kanssa voi olla. Mutta se kertonee omaa kieltään meidän parisuhteesta. Olemme tänä vuonna ehtineen viettämään myös kiitettävästi parisuhdeaikaa ja hyvä niin. :)

*Siskonpoika

Loppuvuoden kruunu oli tietenkin kun minusta tuli täti. <3

Flopit:

Ei koko vuosi sentään mitään hattaraa ole ollut ja on joukkoon mahtunut huonojakin päiviä ja hetkiä.

*Väsymys

Tänä vuonna on ollut aikaisempia vuosia enemmän väsymystä... Äitiyden, työn, kodin ja kaiken muun yhteensovittaminen tuppaa joskus väsyttämään, mutta onneksi olen välillä saanut levätäkin. 

*Aikapula

Noh, edellisessä kappaleessa mainituista syistä koko vuoden olen kärsinyt aikapulasta. Onhan se aikapula näkynyt täällä blogissakin sitä ei käy kieltäminen. Jonkinnäköinen tahti on onneksi pysynyt ja lähes 270 tekstiä on tänä vuonna julkaistu tässä blogissa. Johan sitä on siinäkin.

* Mielen vuoristorata

Mielialani ovat tänä vuonna risteilleet kenties entistäkin enemmän edes sun taa. Välillä olen todella iloinen ja jaksavainen, mutta joskus mieli on haikea ja jopa surullinen vaikka mitään varsinaista syytä ei olisikaan. Ehkä se liittyy tähän kaikkeen väsymykseen ja kiireeseen.

Vuosi 2016 oli täynnä isoja muutoksia, mutta niistä jokainen vei elämää eteenpäin ja hyvä niin. Vuodet tuntuvat toinen toistaan vauhdikkaammilta ja jotain sellaista on kai odotettavissa vuodelta 2017 myös. Onhan sinne luvassa jo vaikka mitä, mutta siitä ehkä vähän myöhemmin. Kaikenkaikkiaan tämä vuosi on ollut hyvä ja onnellinen, sama buugi jatkukoon ensi vuonnakin ja ehkä ehdin kiinnittää huomiota niiden asioiden parantamiseen, jotka tänä vuonna tuntuivat huonoilta.

Viimeisiä viedään! :)

Mitä minä pelkään?

Mitä minä pelkään? Oikeastaan aika monia asioita. Olen aikaisemmin kirjoittanut, että pelkään koiria. Pelkään myös läheisen menettämistä, sotaa ja jossain määrin kuolemaa. Ne ovat varmasti sellaisia asioita, joita moni teistäkin pelkää. En aio tässä postauksessa paneutua näihin pelkoihin vaan ajattelin kirjoittaa niistä muutamista hieman erilaisista ja peloista ja pohtia, mistä ne pelot mahdollisesti johtuu.

1. Jää ja vesi

Pelkään ihan tosissani jäälle menemistä talvella. Pilkille tai hiihtoretkelle mua ei saa millään keinolla. Jääratakisoihin tai jääradalle ajamaan autolla mut voi saada jotenkuten. Haluan kuitenkin ensin varmistua, että kisapaikalla on jäällä paljon autoja ja traktoreita tai muita isoja ja painavia autoja, jotta voin varmistua siitä, että jää kestää.

Lapsena yhdellä talvisella partioleirillä meidän oli "pakko" hiihtää järven jäällä. Muistan sen hiihtoretken edelleen, koska pelkäsin kuolevani sillä reissulla. En kuitenkaan kehdannut kertoa kenellekään. Hiihdin vain tismalleen muiden perässä.

En myöskään nauti veneilystä tai laivan kannella olemisesta. Tietynlainen vesikammo on jäänyt ja se esiintyy tilanteissa, missä on pienikin mahdollisuus tippua veteen tahtomattaan.

Tiedän tarkalleen, mistä se pelko on tullut. Tiedän sen siksi, koska muistan sen päivän vaikka siitä on lähes 20 vuotta aikaa. Muistan mitä minulla oli päällä, muistan, että menin tarkoituksella kotimme kodinhoitohuoneen ovesta sisälle, ettei äiti suuttuisi kun haalarini olisivat valuttaneet vettä parketille. Muistan äidin kauhistuneen ilmeen sekä sen, ettei äiti nukkunut seuraavana yönä.

Olin ollut kaverini kanssa leikkimässä metsikössä kun sujahdin ohuen jään läpi pieneen metsälampeen. Reilu metriselle kääpiölle lampi oli syvä. Onneksi jää rikkoutui edessäni ja uin sen muutaman metrin matkan rantaan. Onneksi osasin uida! 

En muista, että olisin säikähtänyt tuolloin ja alkanut heti pelkäämään. Uskon, että varsinainen pelko on kehittynyt vasta vuosien saatossa..

2. Linnut

En ole erityisen eläinrakas koska pelkään vähän kaikkia eläimiä, mutta linnut on melkein pahimpia, mitä tiedän. Pelkään isoja lintuja, pelkään pieniä lintuja ja jopa linnunpoikasia! 

Suinkaan kuuluisa elokuva ei ole syy pelkooni vaan tähänkin löytyy syy lapsuudesta. Pahaa aavistamattomana lapsena jouduin käsittämättömän lintuhyökkäyksen kohteeksi.

Istuin yhtenä kesäiltana mummulan pihakeinussa kun yllättäen ja selän takaa iso musta lintu kävi kiinni hiuksiini tai lensi kimppuuni tai jotain.

Lapsena olin vakuuttunut, että lintu oli harakka, joka yritti napata "kimaltavan" leikkirannekoruni. Vasta tätä tekstiä kirjottaessani aloin pohtimaan sellaista vaihtoehtoa, että kyseessä olikin lepakko. Mulla taisi nimittäin olla valkoinen t-paita päällä. Nyt ajatellen, se lepakko on ehkä todennäköisempi vaihtoehto, joten olen vissiin kaikki nämä vuodet pelännyt ihan turhaan väärää olentoa...:D

3. Pimeä

Tämä nyt on sinänsä kai melko tavallinen pelko, mutta mun pelko saa välillä vähän koomisia piirteitä...  Vai nukutko sä yleensä kaulin sängyn vierellä? xD Viime viikola nukuin ekaa kertaa vuosiin ihan yksin ja vielä täällä meidän uudessa kodissa. Pimeässä mielikuvitus alkaa laukkaamaan ja sitä näkee ja kuulee ihan mitä sattuu. Mun olo oli niin levoton, että mun oli haettava kaulin, jotta sain nukuttua. Kumma kyllä, seuraavana yönä sain hyvin nukuttua kun Alisa nukkui vieressä.

Pimeällä liikkuminen ei kuulu lempipuuhiini. Kävellen liikkumista yritän pimeällä välttää. Ties kuka tai mikä sieltä pusikosta hyppää. Pimeässä ajamista yritän välttää myös tai ainakin mahdollisuuksien mukaan delegoin ajamisen Samulille. Vuosien aikana mun näkö on huonontunut ja silmälasienkin kanssa musta tuntuu välillä, etten näe pimeässä niin hyvin kuin ennen. Pimeässä ajaminen sinänsä ei pelota, paitsi tietysti loikkivat hirvet ja eläimet, mutta huonosti nähdessä ajaminen on hieman ahdistavaa.

Onneksi me asutaan kaupungissa, nimittäin en tiedä olisiko minusta enää asumaan katuvalojen ulottumiin keskelle metsää, vaikka siitä rauhasta joskus haaveilenkin. Ehkä mun siinä tapauksessa pitäisi hommata pari isoa koiraa ja kulkea pihalla kaulin tanassa... :D



Ihminen pelkää joskus omituisia asioita, mutta aika usein niille on joku looginen selitys, niin kuin munkin peloista osa on ihan selitettävissä. Joskus pelon syy ei välttämättä ole tiedossa tai se on vain tullut jostain. Onneksi kuitenkaan pelot eivät juurikaan rajoita elämääni. Miettikääs jos en lintupelon takia voisi liikkua ulkona, pelkäisin käydä suihkussa ja nukkuisin valot päällä.. Ei sellainenkaan ole kovin kivaa. Toivottavasti teilläkään ei ole elämää rajoittavia pelkoja.

Mitä pelkoja teiltä löytyy?

Kuulumisia ja arvonnan voittaja

Hyvää huomenta ja alkanutta viikkoa!

Viime viikko oli blogia ajatellen mainio,  paljon uusia lukijoita ja seuraajia, niin tänne bloggeriin kuin Facebookiinkin. Kiitos kaikille uusille ja vanhoille lukijoille! <3 Arvonta keräsi paljon osallistujia ja arvoinkin osallistujien joukosta voittajan....

... nimimerkki MIIA! Onnea! Laitan sulle sähköpostia heti kun ehdin. :)

Facebook-arvonnan voittajan julkaisen Facebookissa.

Samuli lähti työreissuun ja itse olen yksin kotona, koska Alisakin on pari päivää syyslomalla mummin luona. Eilen illalla kun Alisa oli viety mummilaan, saimme olla Samulin kanssa ihan kahdestaan kotona. Ensin suunnittelimme menevämme elokuviin, mutta sitten päädyimme ihan vain kotisohvalle.

Oli muuten hassua kun tulin töistä ja Samulikaan ei ollut vielä tullut,niin ensimmäisen tunnin vain lorvailin ja näppäilin puhelinta, ei kiirettä valmistaa päivällistä tai Alisan leikittämistä, ihan vain minä yksin. Kävimme Samulin tultua myös rauhassa kauppareissulla ja hakemassa noutoruokaa. Romanttisen illan kruunasi lattioiden moppaaminen, joka on muuten vähän helpompaa kun jaloissa ei tepastele pientä jalkaparia. 

Loppuilta menikin television parissa ja Samuli testaili uutta tablettia, jonka hän oli kuulemma ihan mua ja mun bloggaamista varten hankkinut, siis näin tämä asia mulle esitettiin, mutta luulen tässä olleen hänelläkin vähän oma lehmä ojassa... :) Tässä nyt kuitenkin kokeilen kirjoittaa tätä postausta tabletin kanssa ja onhan tämä ihan kätsä vehje, varsinkin kun olen tosi huono ottamaan läppäriä esille. 

Kamerakalustoonikin on tulossa päivitystä lähipäivinä, koska tilasin oman kameran. Tähän astihan olen kuvannut siskoni kameralla. Nyt eteen osui kuitenkin sopivan hintainen ja tarpeet täyttävä kamera. Katsotaan mitä mieltä olen kun saan kameran käsiini.

Täytyy kyllä vielä todeta, että onneksi Alisa tulee pian kotiin, vaikka täällä onkin nyt mukavan rauhallista, niin on tämä myös turhan yksinäistä. Tyhjä lastenhuone, liikaa tilaa sängyssä, ei iloista naurua ja laulua.... Vaikka joskus väsyyneenä kaipaakin omaa rauhaa, ei siitä montaa tuntia pysty nauttimaan ilman hirveää ikävää..<3

 Veikkaan, että jokainen vanhempi tietää mistä puhun. :)

Minäkö ailahtelevainen?

Olen nainen ja saan aina muuttaa mieleni, vai kuinka? Voi kun kyse olisikin tällä hetkellä vain mielensä muuttamisesta, sitä olisi jossain määrin helpompi ymmärtää.

Tällä hetkellä mielialani vaihtelevat nimittäin suunnattomasti. Esimerkkinä kulunut viikonloppu: lauantaina olin todella hyvällä tuulella ja meillä oli perheen kanssa kiva päivä Tammisaaressa, mistä nämä postauksen kuvatkin on. Olin niin täynnä tarmoa ja iloa. Olin tulossa teillekin kertomaan hyvästä fiiliksestä ja miten siihen oli päädytty, mulla on nimittäin ollut sellainen projekti oman henkisen hyvinvointini kanssa. Se postaus lentää nyt toistaiseksi kuitenkin romukoppaan! Sunnuntaina olin sitten henkisesti ihan rikki, en tiedä miksi ja mitä oikein tapahtui. Koko maailma näytti mustalta. En ymmärrä.

Siirsin suosiolla niin bloggaamista kuin siivoamista suosiollisempaan hetkeen. Maanantaiaamuna olin jälleen oma itseni ja ennen töihin lähtöä olin pessyt pyykkiä, tyhjentänyt tiskikoneen ja pessyt lattiat, moninkerroin enemmän verrattuna sunnuntaihin.

Alkoi hieman naurattamaan kun tänään aamulla huomasin Facebookin muistoissa olevan erään julkaisun tasan kolmen vuoden takaa. Julkaisussa kirjoitan ystäväni huomauttaneen minun olevan äärimmäisyyksien ihminen, nollasta sataan nanosekunnissa. Tässä on jo hieman koomisia piirteitä, kun olin tälle päivää juuri kirjoittanut tämän postauksen.

Tiedän välillä kuormittavani itseäni liikaa, mutta olen tietoisesti viime aikoina koittanut välttää sitä: ei ylitöitä, ei liikaa blogitapahtumia tai stressiä postauksista, ei liikaa aikatauluja ja tarpeeksi vapaata. Enpä tiedä mistä tämä mahalasku tällä kertaa johtui, ehkä olen vain jokin luonnonoikku. :)

Palatakseni kuitenkin vielä viikonlopun parhaisiin hetkiin, ne koettiin ehdottomasti Tammisaaren kauniissa maisemissa. Kaupunkiin tutustuminen oli aika extempore päähänpisto. Toki olimme jo valmiiksi seudulla ja kun luppoaikaa jäi, päädyimme tallustelemaan kauniiseen kaupunkiin.

Mukana oli Samulin ja Alisan lisäksi vanhempani. Nautimme kauniista rakennuksista ja ulkoilmasta, yksi geokätkö tuli myös noukittua matkalla. Ihana sääkin meille sattui sopivasti. Onneksi näitä kauniita syyspäiviä on ennusteiden mukaan vielä luvassa! Tällä hetkellä istun viimeistelemässä tätä tekstiä meidän terassilla ja kaunis ilta-aurinko lämmittää mukavasti. :)

Nyt täällä ollaan jokseenkin palauduttu omaksi iloiseksi itseksi ja toistaiseksi en ole diagnosoinut itselleni sen kummempaa kuin, että olen erityisen ailahtelevainen naikkonen. :D Hassua muuten, etten koskaan Alisan vauva-aikana kokenut mitään tällaista uupumusta, mutta kyllä mä tämän pirulaisen selätän, hitaasti mutta varmasti. Olemme Samulin kanssa menossa viikonloppuna kahdestaan kylpylälomalle, ei voisi parempaan saumaan tulla! Tekee varmasti hyvää!

Muita ailahtelevaisuuteen taipuvia? :)

Ihanan aurikoista viikkoa teille kaikille! <3

PS. Tämän postauksen julkaisu viivästyi entisestään, kun viimein sain kirjoitettua tekstin niin tietenkään kuvat eivät suostuneet latautumaan. Tää on niin tätä! :D

Vuokralainen, älä tule huijatuksi!

Ostimme äskettäin siis ensimmäisen omistusasuntomme, jota edeltävät vuodet asuimme vuokralla. Itselläni on aina ollut yksityinen vuokranantaja ja olen ollut hirvittävän tyytyväinen...

...paitsi nyt viimeisimmällä kerralla jäi loppumetreillä valitettavasti aika p*ska maku. Siksi päätin aiheesta kirjoittaa, luettuani aiheesta huomasin, että huolestuttavan monilla on ollut samanlainen tilanne.

Meillä oli siis yksityinen vuokranantaja, mutta välitys- ja sopimusasiat hoiti kiinteistönvälitysfirma. Kaikki sujui oikein hyvin siihen saakka kun tuli avainten luovutus..

Kun vuokranantajamme tuli muuttoa edeltävänä iltana hakemaan yhtä asunnon avaimista, kysyin häneltä kuinka takuuvuokran kanssa toimitaan. Takuuvuokran olimme tallettaneet asiaa hoitaneen kiinteistönvälitysfirman tilille. Vuokranantaja vakuutti kaiken olevan ok ja raha kyllä palautettaisiin meille.

Muutostamme kului reilut kaksi viikkoa, eikä takuuvuokraa näkynyt tilillämme. Asia alkoi jo hieman ärsyttää, onneksi emme olleet suunnitelleet tämän rahan käyttämistä vielä mihinkään sen suuremmin, vaikka uuteen kotiin muuttaessa olikin useita rahareikiä. Kyse oli joka tapauksessa huomattavasta summasta. Päätin soittaa välitysfirmaan suoraan.

Yhteyden saaminen oikeaan henkilöön vaati muutaman puhelinsoiton, mutta sain asiasta jotain tietävän henkilön kiinni. Vastaus oli, että heille ei ole tullut tietoa mistään, että tämän rahan saisi palauttaa.. Oookooo... Seuraavaksi MINUA pyydettiin laittamaan sähköpostia, missä ilmoitan, että rahan saa siirtää MINULLE, sekä tilinumero. Ajattelin tämänkin olevan vain hyvin outo toimintamalli, mutta en ennättänyt takertua aiheeseen kun jysähti todellinen pommi!

Minulle kerrottiin, että *vuokrantajan puoliso* on ilmoittanut meidän rikkoneen asunnossa lavuaarin, joten se tultaisiin vähentämään takuuvuokrasta.

Tässä kohtaa mulla meinasi mennä kuppi nurin, ensinnäkin joudun itse soittamaan rahojen perään, emme ole saaneet MITÄÄN ilmoitusta vuokranantajalta ja itselläni ei ollut mitään käsitystä mistä koko hommassa on kyse. Kyselin paniikissa mistä lavuaarista on kyse ja miten se on rikki, mutta kuulemma he eivät tienneet. Lupasivat ehkä selvittää asiaa.. Mainitsin lavuaarissa olleen jotakin jälkiä jo silloin kun muutimme asuntoon (vuokranantajan jälkeen), sain vain nasevan vastauksen "No kirjoititteko te sitä siihen tarkastusraporttiin?!" Vastasin, etten millään voi muistaa vuoden taakse, mutta muistelisimme, että kirjoitin koska syynäsimme asunnon tarkkaan tuolloin. Sain tähänkin tylyn vastauksen, että he nyt sitten kaivelevat arkistoja jos sieltä kyseinen paperi löytyisi. Eikö se hemmetin paperi ole juuri näitä tilanteita varten? Ilmeisesti olimme lavuaarista maininneet lomakkeessa, koska emme paperia ikinä saaneet nähdä.

Puhelun jälkeen naputtelin firmaan vielä pyydetyn sähköpostin ja runoilin kiistävämme lavuaarin rikkoutumisen ja pyysin päästä asuntoon omin silmin asian toteamaan, koska totta kai, mikäli olisimme lavuaarin vahingossa rikkoneet, olisimme sen ehdottomasti korvanneet. Tyhjästä en kuitenkaan halunnut alkaa maksamaan.

Taas odotimme lähes pari viikkoa ilman mitään vastausta, kunnes Samuli päätti soittaa firmaan. Kas kummaa, asia oli juuri sinä päivänä selvinnyt ja kun vuokranantajalta oli pyydetty tarkempaa selvitystä aiheeseen, hän ei enää vaatinutkaan meiltä korvausta. Rahat oli kuulemma laitettu maksuun tilillemme. 

Tästä odottelimme kuitenkin reilun viikon ja kerran jouduin laittamaan muistutusviestin sähköpostilla, mutta lopulta tällä viikolla rahat ilmestyivät tilillemme. Yhteensä odotimme siis kuukauden rahojamme, käsittämätöntä toimintaa viralliselta yritykseltä.

Vaikka asia lopulta kääntyi oikein päin ja saimme rahat takaisin, jätti tämä kyllä todella pahan mielen. Etenkin se, ettei ennen niin mukava vuokranantajamme soittanut meille suoraan, kuten aikaisemmin. Olisimme voineet hoitaa asian paljon helpommin. Nyt meille jäi vain kuva, että meitä yritettiin huijata. Todennäköisesti meidät "pelasti" se tarkoin täytetty pöytäkirja, jossa oli mustaa valkoisella lavuaarista jo ennen meidän muuttamista asuntoon.

Jäin vain miettimään, jos tämä olisi ollut esimerkiksi ensimmäinen vuokra-asuntomme, emmekä ehkä olisi osanneet vaatia oikeuksiamme vaan olisimme kiltisti antaneet pidättää muutaman sata euroa vakuudestamme?  Minä menetin hetkellisesti uskoni rehellisiin vuokranantajiin, vaikka aikaisemmat kokemukseni ovat olleet todella hyviä, eikä ole ollut mitään ongelmia. Rehellisille ja tunnollisille ihmisille tuollaiset syytökset ottavat oikeasti koville ja oloni oli useamman päivän todella kurja.

Muista vuokratessa!

Kokosin tähän vielä muutaman muistisäännön, jotka kannattaa muistaa vuokratessa asuntoa:

* Kannattaa tehdä yhteinen kierros vuokranantajan kanssa asunnon kunnosta ennen muuttoa asuntoon. Lisäksi ehdottomasti pöytäkirja puutteista ja vioista, lisäksi vioista kannattaa ottaa kuvat ja vaikka videomateriaalia. *

* Pöytäkirjasta kopio ehdottomasti MOLEMMILLE osapuolille. *

* Samanlainen kierros kannattaa tehdä myös pois muuttaessa. Lisäksi kuvat ja esimerkiksi videota tyhjästä asunnosta, mistä käy ilmi esim. siivoukset yms. *

* Vakuuden pidättämisen syistä pitää vaatia tarkka KIRJALLINEN selvitys ja pyytää päästä toteamaan puutteet omin silmin. *

* Vuokrasopimus ehdottomasti, ei ikinä ilman! *

* Vuokrasopimukseen kannattaa kirjata, missä ajassa vuokranantajan tulisi palauttaa vakuus, kohtuullinen aika on kaksi viikkoa. Tätä ei säätele mikään laki tarkasti, joten siksi se kannattaa kirjata sopimukseen. *

* Tavanomaiset elämisen jäljet eivät ole syy vakuuden pidättämiseen. *

Toivottavasti en enää ikinä joudu vuokraamaan asuntoa, aika kammo jäi! Pari juttua tuli kyllä opittua kantapään kautta.

Onko teillä huonoja kokemuksia vuokranantajista?