perjantai 5. huhtikuuta 2019

NO NE KAVERISYNTTÄRIT!

Meidän perheessä on selkeästi alkanut uusi jännittävä aika. Alisa kyläilee vapaa-ajalla kavereiden luona ja tänä vuonna meille on kulkeutunut tasaiseen tahtiin kutsuja kaverisynttäreille. Sehän on siis kiva asia ja Alisa odottaa synttäreitä aina hirveästi.

Kavereiden synttäreiden lisäksi ymmärsin, että nyt taitaa olla aika meidänkin järjestää ensimmäiset kaverisynttärit. Alisahan oli tästä innostunut sen verran, että yhtenä aamuna yksi lapsi päiväkodissa kysyi minulta, että pääseekö hän sitten Alisan naamiaissynttäreille tänä keväänä. Hetken olin lievästi sanottuna hämmentynyt, mutta Alisa kertoi, että oli jo kutsunut kaikki päiväkotikaverit meille naamiaissynttäreille. Okei, naamiaiset on ihan jees, sopii mulle, mutta rakas lapseni, sinulla on syntymäpäivät vasta lokakuussa...

Tämä on nyt muuten aiheuttanut meillä hieman kipuilua kun Alisalla on synttärit vasta syksyllä. Neljävuotiaamme on ollut hieman vaikeaa ymmärtää, että kevät ja syksy on ihan yhtä usein ja jokaisella on yhtä monta kertaa vuodessa synttärit...








***

Millainen on sopiva lahja?



Kaverisynttärit ovat kieltämättä pyörineet viime aikoina mielessä. Etenkin kun mulla ei ole aiempaa omakohtaista kokemusta näistä äitinä.

Millainen lahja kaverisynttäreille pitää viedä? Tykkään lahjojen ostamisesta, mutta "vieraalle" lapselle lahjan hankkiminen on vähän hankalaa. Mistä lapsi tykkäisi? Mitä sen lahjan pitää maksaa tai mitä se saa maksaa? 

Tein pientä tutkimusta ja havaitsin, että useimpien mielestä kaverilahjalle hyvä hinta on 5-15€, joka on munkin mielestä ihan ok. Voin kuitenkin kuvitella, että joissain perheissä tuo 15e voi olla ihan liikaa, etenkin jos lapsia on useampia ja samalle kuulle osuu useammat synttärit. Ajattelen, että vaikka minulla olisi varaa laittaa se parikymppiä lahjaan, en todellakaan halua aiheuttaa kenellekään ahdistusta, että vastavuoroisesti meidän kaverisynttäreille pitäisi ostaa tarpeeksi kallis lahja, jotta voi osallistua. Saatteko kiinni mitä haen takaa? Hirveän vaikeaa määrittää, mikä olisi sopiva lahja, ettei se ole liian halpa tai liian kallis. (Omasta mielestäni lahja ei voi olla liian halpa, mutta olenkin antimaterialisti.)

Sori vaan kaikki mun vieraat, mutta rehellisesti sanottuna en itse muista yhtäkään lahjaa mitä sain kaverisynttäreillä lahjaksi. Paljon muita asioita kuitenkin muistan mun synttäreiltä ja haluaisin ajatella, ettei niillä lahjoilla koskaan ollut niin suurta merkitystä. Onko sama juttu enää nykyään? 

Hetken harkitsin, että syksyllä kirjoittaisin Alisan kutsuun, että älkää tuoko lahjoja. Olisiko se ratkaisu asiaan? Kenenkään ei enää tarvitsisi miettiä mitä ostaa ja paljonko sen pitää maksaa. Toisaalta, yhden äidin kampanjana se ei varmaan aiheuttaisi kuin pahan mielen omalle lapselleni, että mahtaako se kaiken kieltäminenkään toimia, vaikka tarkoittaisikin hyvää.


Synttärit kotona - noloa?


Olen myös havainnut, että kotona järjestettävät synttärit taitavat olla jo vähän so last season. Monet paikat mainostavat, että heillä voi järjestää synttäreitä; uimahallit, hoplopit, keilahallit, liikuntakeskukset jne. Musta tollaiset on hyvä juttu, voisin kuvitella, että joskus olisi kiva päästä helpommalla ja vaan maksaa vähän enemmän ettei tarvitse järjestää synttäreitä kotona. 

Toisaalta, mennäänkö sillon taas enemmän siihen suuntaan, että perinteiset yksinkertaiset kotisynttärit on jo ihan noloa? Vähintään pitäisi olla taikuri, klovni, popparikone ja suklaaputous.











Mun äiti lohdutti mua, että perinteiset kaverisynttärit kotona on kohta niin eksoottinen elämys, että se saattaa tuntua lapsista vallan mahtavalta. Jos vaan tekis sen perinteisen pyöreän kermakakun, laittaisi koristeeksi purkkipersikoita ja viinirypäleitä. Sipsi- ja karkkipussit sekä cola ja fanta pöytään, siis sellaiset perinteiset ysärisynttärit. Leikkeinä voitaisiin mennä ehkä peiliä ja pullonpyöritystä. Extrana voisi olla ongintaa, josta jokainen saisi pari pehmotarraa saaliina. 

Mahtaisiko niistä synttäreistä jäädä niitä kauniita lapsuusmuistoja vai jääkö kaikille vain päällimäisenä mieleen, että olipa köyhät juhlat kun ei ollut uniikkia artesaanikakkua, pariakymmentä lajia herkkuja, kalliita vieraslahjoja ja ostettua esiintyjää.

Yritä tässä sitten luovia taas, ettei kenellekkään tule paha mieli tai ahdistusta, tai ettei nolaa omaa lastaan. Samalla pitäisi miettiä, että mitä se oma lompakko kestää vai pitäisikö synttäreitä varten alkaa säästämään jo pari kuukautta ennen.

Mites, oi kokeeneemmat kanssavanhemmat. Kertokaa, miten selvitä kaverisynttäreistä kunnialla?



**Kuvat meidän aiemmilta synttäreiltä**

2 kommenttia:

  1. oivoi! Olen tietysti jo aikoja sitten pudonnut kaverisynttärikelkasta (nuoret 15, 18, 20v) mutta itselleni (en kysynyt lapsilta) ovat jääneet mieleen tällaiset jutut kaverisynttäreiltä:

    paperinen pöytäliina: jokainen vieras on saanut juhlien alussa piirtää ja koristella oman istumapaikkansa. Heitin pöydälle kertakäyttöisen paperiliinan ja liituja. Varsinkin 5-6-vuotiaiden mieleen.
    ARVIO: hauska tapa aloittaa juhlat. Aiheuttaa pientä kriisiä jos värit ovat vesiliukoisia ja joku levittää mehut pitkin pöytää.

    leivonta /koristelu: kouluikäisen synttäreillä (voi kyllä toimia jo pienemmilläkin?) leivottiin yhdessä muffinseja ja sitten koristeltiin ja syötiin ne. Niillä synttäreillä ei ollut kakkua (lapset eivät yleensä ihan hirveästi välitä kakusta). Meillä oli valmista sokeri-mitäsenyttaasonkaan (putkiloissa), strösseleitä, karkkeja. Ensin yksi lapsi söi sitä raakaa muffinsitaikinaa suunnilleen lusikalla. Ja toinen nuoli sokeritahnaa suoraan putkilosta, mutta oli hauskaa.
    ARVIO: kaoottista mutta hauskaa.

    Inkkarisynttärit: mentiin meidän takametsään eväskorin kanssa. Sormiruokaa suoraan kaupan hyllyltä, tai jotain muuta helppoa. Retkipeitot ja pieni lasten ulkoteltta, saippuakuplia ja sipsejä. Olin miettinyt kaikenlaista ohjelmaa kaiken varalta, mutta mitään ei tarvittu, metsä piti huolen ohjelmasta. Tarvittiin kaksi aikuista ja riittävän pieni määrä lapsia turvallisuuden takia.
    ARVIO: älyttömän hauskaa, mutta työlästä, koska tavarat täytyy roudata johonkin suhteellisen turvalliseen paikkaan, vaatii aika tutut lapset joiden käytöstä pystyy ennakoimaan. Säävaraus ja varaohjelma...

    Onginta tai vastaava: olen joskus järjestänyt, toimii kyllä. Koska olen rasittavan tylsä ihminen, meidän onginnasta tuli hammasharjat (synttäriherkkujen jälkeen pitää huolehtia hampaista)!

    Pillimehut, sipsit, karkit, kaikenlainen sormin syötävä tuntuu toimivan. Kakku jää yleensä syömättä. Tai hierotaan pitkin lautasta mössöksi.

    Puolitoista tuntia. Kaksi on melkein liikaa.

    VastaaPoista
  2. Minä olen sitä mieltä että lasten synttäreistä on tehty jotain rakettitiedettä. Kauhean amerikkalaistyylistä että pitäisi olla jotain suurta ja hienoa..

    Meillä on tässä keväällä tulossa 8- ja 7-vuotiaiden kaverisynttärit ja kyllä, aion pitää ne kotona. Jotain pientä ohjelmaa järjestän leikkien merkeissä, mutta olen huomannut että ihan oikeasti ne lapset nauttii ihan vain jo siitä että pääsevät juhliin ja heillä on vain kivaa kavereiden kanssa.

    Rennosti vain:)

    VastaaPoista

Jätä toki kommenttia! :)