Pari sanaa isänpäivästä

Eilinen isänpäivä herätti erilaisia tunteita joten siksi se ansainnee ihan oman pohdiskelupostauksensa.

Meillä isänpäivän aamuun herättiin yhdessä, kaikki kolme samasta sängystä. Samuli vietti eilen myös syntymäpäivää, joten Alisa toivotti isänpäivät ja syntymäpäivät sekä ojensi lahjat isille. Olin tilannut Samulille autoratapaidan lahjaksi, lisäksi Samppa sai Alisan tekemän kortin ja itse askarrellun heijastimen.

Valmistimme myös pienen aamupalan ja sen jälkeen Alisa ja isi leikkivät palapeleillä lattialla. Olin suunnitellut meille mukavaa ohjelmaa ja niinpä lähdimme kohti Ruissalon kylpylää ja pulahdimme kaikki kolme altaisiin. (*liput saatu blogin kautta.*)

Meillä oli hurjan kivaa uimassa ja Alisa nautti uimisesta todella paljon. Kylpylässä oli ihanan rauhallista, joten saimme mukavasti viettää aikaa perheenä. Uimisen ja löylyjen jälkeen menimme kylpylän ravintolaan nauttimaan buffetista ja ruoka oli todella hyvää. Ravintolassa oli lisäksi taustamusiikkina livebändi ja etenkin meitä palvellut tarjoilija oli todella ihana ja huomio Alisankin erityisen hyvin. Samulikin kuulemma tykkäsi järjestämästäni "ylläristä". Iltapäivällä ajoimme vielä Samulin vanhempien luo kahvittelemaan.

Meillä oli oikein kiva isän-/syntymäpäivä, mutta varsinaista pohdintaa aiheutti muutama somekirjoitus, joihin törmäsin päivän aikana.

Ikuinen mielipiteitä jakava aihe tuntuu olevan miten isänpäivää tulisi viettää. Tässä muutamia pohtimiani seikkoja:

* Kenen tulee ostaa kenellekin lahja ja miten kallis lahjan tulee olla?
*Toisen mielestä omien lasten isälle ei pidä ostaa lahjaa koska "Ei ole minun isä" toisen mielestä miehelle taas pitää ostaa 500€ härveli.
*Yksi stressaa monta viikkoa, että isänpäivästä tulee varmasti suuri spektaakkeli.
*Aika moni oli sitä mieltä, että exän luona isänpäivää oli vietetty väärin tai exä ei ansaitse isänpäivää ollenkaan. Eikä sillä, ei kaikki isät ansaitsekaan.
*Mutta entä äiti, joka hoitaa lapset yksin saako hän juhlia myös isänpäivää?
*Saako isänpäivänä käyttää alkoholia?

Miksi tästäkin asiasta on tehty niin hankalaa?

Jokainen viettäköön päivää omalla tyylillään tai olkoon tyystin viettämättä isänpäivää.

Itse lukeudun niihin joille isänpäivä (tai äitienpäivä!) ei ole suurten lahjojen ja spektaakkelien päivä. Oma isäni sai lahjaksi Alisan piirtämän kortin ja suklaalevyn, eikä Samulinkaan lahja kummoinen ollut ja ennemminkin juhlimme syntymäpäivää samalla. Uskon kuitenkin molempien tietävän miten paljon heitä rakastan ja arvostan vuoden jokaisena päivänä.

Mielestäni rakkauden ja arvostuksen näyttäminen on tärkeää joka päivä, ei vain yhtenä päivänä vuodessa. Rakastaminen ja arvostaminen ei ole kalliita lahjoja tai suuria spektaakkeleita, aidoimmillaan se on paljon kaikkea muuta. En minä kuitenkaan tuomitse kalliita ja suuria lahjoja, mutta mielestäni se ei ole päivän ainoa tarkoitus tai mikään edellytys.

Kuka saa viettää isänpäivää ja miten, jääköön jokaisen perheen omaksi päätökseksi, se ei ulkopuolisille kuulu. Mun mielestä joka päivä voi olla juhlapäivä! :)

Toivon, että saitte nauttia isänpäivästä omalla tyylillänne. Turha tehdä kaikesta niin pirun hankalaa. Rakastetaan isejä, puolisoita, äitejä, lapsia ja muita läheisiä myös tänään, vaikka onkin ihan tavallinen maanantai!

Alisan isi

Minkälainen sun isi on?

Höpsö.

Mitä isi tykkää tehdä? 

Hommii, autohommii.

Mitä isi tykkää tehdä sun kanssa? 

Hommii.

Minkälaisia hommia? 

Laittaa ruuveja kasoihin. Me laitettiin äitille uuvet renkaat.

Minkä näköinen sun isi on? 

Työkaluhousut. Ja työkalukengät.

Onko sun isillä semmoset vaatteet?

Joo

Miksi?

Se menee tallille.

Mitä te isin kanssa yleensä leikitte? 

Palapelei. Palikkoja.

Mikä on isin lempiruoka? 

Lillimakkaraa. Penunaa.

Onko isi rakas? 

Joo, minun isi Samuli.

Kävimme pientä keskustelua Alisan kanssa isistä ja tällaisia vastauksia saatiin. Kyllä mua välillä ihmetyttää ja naurattaa kuinka kekseliäs ja tarkkaavainen neiti meillä onkaan. Ihan käsittämätöntä kuinka tavallaan fiksuja juttuja hän pystyi kysymyksiin vastaamaan.

Meillä vietetään tänään sekä isänpäivää, että Samulin syntymäpäivää, joten toivottelen myös teille mukavaa isänpäivää.

Hyvää isänpäivää Alisan isille ja mun omalle iskälle. <3

Isä kotona

Meillä alkoi kotona ihan uusi juttu! Nimittäin seuraavat neljä viikkoa meillä on isä kotona ja päävastuussa Alisan hoidosta. Samulilla alkoi siis kesäloma ja Alisa saa viettää laatuaikaa isin kanssa. Meillä ei tänä kesänä osuneet kesälomat yksiin, kun itse lomailen vasta elokuussa, mutta ei tämä pöllömpää ole näinkään. Onpahan Alisalla mahdollisimman pitkä loma.

Vaikka Samuli onkin paljon ollut aina Alisan kanssa, jännitti mua silti hieman miten täällä sujuu, kun itse olen töissä. Tämä on kuitenkin eka kerta kun Alisa on yhtäjaksoisesti isin kanssa useamman viikon. Totta kai mun olisi alkuun tehnyt mieli kirjoittaa paperille ohjeet, mutta sitten se alkoi tuntumaan hieman hupsulta ajatukselta.

Olen antanut Samulille vapaat kädet Alisan kanssa touhuilemiseen, sillä heillä on kuitenkin loma, enkä halua pilata sitä nipottamalla aikatauluista tai muusta. Perusrytmi on kuitenkin kunnossa, joten pienet joustot ja soveltamiset tuskin tekevät pahaa.

Isä kotona, mutta missä on Keke?

Mitähän kaikkea nämä kaksi vielä keksivät? Eilen kun tulin töistä, Alisa selasi Vauhdin Maailma -lehteä ja kyseli "Missä Keke on?" Ihmettelin tovin mitä hän oikein tarkoittaa, kunnes Samuli kertoi opettaneensa Alisan tunnistamaan Keke Rosbergin kuvan lehden sivulta. :D Eli näiden neljän viikon aikana Alisa saattaa oppia oikeastaan ihan mitä vaan, joten sitä odotellessa. :D

Tämä on varmasti Alisallekin erityisen mukavaa, sillä isin kanssa kuitenkin tehdään vähän erilaisia juttuja kuin äidin kanssa. Vaihtelu virkistää ja olen sitä mieltä, että iseille pitää antaa vapaus toimia ja kasvattaa omalla tyylillään. Toki on asioita joita en halua Alisan tekevän tai saavan, mutta niistä olemme onneksi Samulin kanssa samaa mieltä. Luulen Samulinkin nauttivan kun saa touhuta Alisan kanssa omia juttuja rauhassa. Olivat he eilen jo törmänneet pihalla toiseen isi-lapsi pariin leikkikentällä.

On tämä Samulin lomailu mullekin vähän luxusta kun on toinen joka tekee kotitöitä päivisin, pyykkää ja siivoaa. Pääsen itsekin iltaisin helpommalla. Toivottavasti näiden kahden lomaan mahtuu kuitenkin muutakin kuin siivoamista ja pyykkäämistä! :D

Onko muut isit tänä kesänä lomalla ja koti-iseinä? :)

Kiitollinen siunattu onnellinen

Huh, Helsingin reissu takana! Ja todellakin olen kiitollinen, siunattu, onnellinen, että olen nimittäin elossa. Moni ehkä ajattelee nyt, että taisi olla kovin railakas reissu, mutta ei. Kiva reissu oli kyllä, mutta onnistuin sairastumaan vatsatautiin kesken reissun. Tästä johtuen eilinen Helsinki postaus siirtyi ja kommentteihin vastaaminen kestää, anteeksi! 

Tosiaan, sairastuin sitten to-pe yönä mahatautiin ja se kyllä aika tehokkaasti pilasi koko loppureissun. Luojan kiitos, päätimme jäädä viettämään koti-iltaa kavereiden kesken, miettikää miten kiva olisi ollut sairastua jossain Helsingin yökerhossa! 

Oli siinä taudissa tavallaan jotain hyvääkin, tajusin taas kuinka kiitollinen saan olla tuosta ihanasta miehestä. Aamuyöstä viidennen kerran laatattuani laitoin Samulille viestiä, voisiko hän tulla aamulla hakemaan mut Helsingistä, sillä täpötäydessä junassa matkustaminen kotiin ei houkutellut ja ties kuinka monta muuta olisin sairastuttanut samalla. Niimpä uljas prinssini saapui Alisan kanssa hakemaan mua aamupäivällä. Hyvä myös sinänsä, koska aamulla mulle nousi vielä kuume.

Kesken kotimatkan kaiken muun päälle mulle iski vanha tuttu jäätävä päänsärky, kotiin päästessä olin niin loppu, että kaaduin vain sohvalle. Illasta ei ole hirveästi muistikuvia, sillä nukuin aika paljon. Sillä välin täällä oli kuitenkin pesty pyykkiä, ruokittu Alisa ja kun viimein heräsin, kylppäristä kuului iloisia riemunkiljahduksia ja veden kohinaa. 

Jos välillä mietin sitä, etten ole sellainen "kuin luotu äidiksi -tyyppi", niin Samuli on kyllä niin syntynyt isäksi. Välillä olen vähän kateellinen siitä, kuinka Alisa jumaloi isäänsä, mutta näinä hetkinä tajuan taas, että kukapa ei jumaloisi. Jos meillä joskus vielä aihe tulee ajankohtaiseksi, en yhtään ihmettelisi, vaikka Samuli jäisi koti-isäksi.

Anteeksi tällainen ällösöpöpostaus, mutta liian harvoin tulee annettua tunnustusta meidän superiskälle. Ja salaa voin taputtaa myös itseäni olkapäälle, hyvin valittu. ;) Kiitollinen, siunattu, onnellinen tuosta meidän isistä. <3

Täällä jäädään vielä parantelemaan, mutta palataan huomenna 

Helsinki-postauksen kanssa! :)

Oodi iseille

Vaikka mä olen nainen ja äiti, mä oon myös vankkumaton isien oikeuksien puolustaja. Musta on edelleen aika käsittämätöntä, että monissa suhteissa lapsen vanhemmat eivät ole tasavertaisessa asemassa.

Viimeksi kuluneen viikon aikana olen törmännyt keskusteluihin kumman luona lapsi asuu eron jälkeen. Törmään edelleen kommentteihin, joissa painotetaan, ettei äideillä ole mitään hätää, että lapsi määrätään asumaan isän luokse vain siinä tapauksessa, jos äiti on täysin kykenemätön huolehtimaan lapsesta tai lapsen nyt vaan kuuluu asua äidin kanssa, koska synnytys.

Siis mä en voi käsittää miten tämä edelleen on näin. Mikä automaatio se on, että lapsen on parempi äidin luona? Voisiko tähän saada jotain asennemuutosta? Miksi äiti, jonka lapsi/lapset asuvat isällään leimataan lähes automaattisesti huonoksi äidiksi?

Jos minä ja Samuli erottaisiin jostain syystä, mun on pakko sanoa, etten tietäisi välttämättä kumman luona Alisan olisi parempi. Ei siksi, että olisin jotenkin huono äiti mielestäni, vaan siksi, että Samuli on käsittämättömän mahtava isä! Alisa ei ole vain minun lapseni, hän on meidän yhteinen lapsi. Lapsi, joka on molemmille vanhemmilleen tärkeintä maailmassa ja jolle me kaksi olemme tärkeintä maailmassa.

En edes ymmärrä, miksi minut äitinä pitäisi nostaa jollekin jalustalle. Itse ainakin haluan, jos jollain jalustalla tarvitsee olla, seisoa siellä Samulin kanssa yhdessä. Meidän perheessä ainakin äiti ja isi ovat tasavertaisia, joilla on samat velvollisuudet ja oikeudet. Näin toivon sen olevan jatkossakin. 

Ymmärrän, että ydinperheissä tämän tasavertaisuuden toteuttaminen on helpompaa. Toivoisin kuitenkin, että erotilanteissa tasavertaisuus nimenomaan olisi suuremmassa roolissa. Ymmärrän, että isejä, äitejä ja eroja on erilaisia, mutta toivoisin, että näissä tilanteissa pystyttäisiin laittamaan lapsen etu oman edun edelle. Jos itse joskus joutuisin erotilanteeseen tiedän, että varmasti se aiheuttaisi hankaluuksia ja suuttumusta, mutta en antaisi ikinä itselleni anteeksi jos riistäisin lapseltani oikeuden isään tai hankaloittaisin heidän tapaamisiaan (olettaen, että olisin se lähivanhempi.)

Mutta samoin en myöskään ymmärrä isejä, jotka laittavat esimerkiksi uuden elämän/naisystävän lapsen edelle. Ja toki näitäkin löytyy, jotka hylkäävät ylipäätään lapsensa esimerkiksi juuri eron jälkeen. Ei mene sekään mun jakeluun. Molemmat vanhemmat ovat mielestäni ensisijaisesti lapsen oikeus, ei isän tai äidin velvollisuus lasta kohtaan.

Tilanteita ja perheitä on erilaisia, mutta välillä vaan tuntuu, että äitiä lähivanhempana pidetään liian itsestäänselvyytenä tai vanhempien riidat menevät lasten edun ja oikeuksien edelle ja huomattavasti useammin se on juuri isä, joka jää paitsioon. Onneksi löytyy niitäkin vanhempia, jotka pystyvät erosta huolimatta ajattelemaan lapsen etua ja asettamaan sen etusijalle, arvostan! :) 

Eilisessä Marja Hintikka Live ohjelmessa oli vieraana Jani Toivola, joka on kaksivuotiaan tyttärensä lähivanhempi, musta tämä on äärimmäisen hieno asia ja hyvä, että siitä todella puhutaan. Itsekin tunnen muutamia isejä, jotka ovat lähivanhempia ja oikein mahtavia ja hyviä isejä. Silti se ei tarkoita, että lasten äidit olisivat jotenkin huonoja äitejä. Heidän tapauksissa tuo järjestely vain on ollut sopivampi. :) Tosin tunnen myös etäisejä, jotka ovat loistavia isejä, vaikkeivat ihan päivittäin lastaan näekkään, läsnä voi olla muullakin tapaa. :)

Aina puhutaan miesten ja naisten välisestä tasa-arvosta, esimerkiksi työelämässä, mikä on todellakin tärkeä aihe. Toivoisin vain välillä ajattelua toisinkin päin. Itse kannatan tasavertaisuutta ihan jokaisessa asiassa. Isän pitäisi olla vanhempi siinä missä äidinkin. Lähtökohtaisesti lapsella tulisi olla oikeus kahteen vanhempaan, olivat he sitten yhdessä tai eivät. 

Oodi iseille, jotka hoidatte hommanne!

Ollaanko henkilöitä toisillemme? Sukupuolella vai ilman?

Valtamedioissa on viime päivinä ollut jälleen otsikoita nimilain mahdollisesta muutoksesta sukupuolineutraalimpaan suuntaan. Päätin tarttua taas tähänkin aiheeseen, koska olen havainnut, että nämä mielipidepostaukset tuntuvat jossain määrin teitä kiinnostavan ja ne keräävät usein kommentteja ja herättävät keskustelua muun muassa facebookissa.

Uuden muutoksen myötä oltaisiin siis poistamassa jaottelua tyttöjen ja poikien nimiin, mikä sinänsä on ihan hyvä ajatus ja ihan suotavaa. Mielestäni kuitenkaan ei pitäisi tehdä mahdolliseksi nimetä tyttöä tyyliin Pertiksi tai Keijoksi ja poikaa Marjataksi tai Sannaksi, eli siis selkeästi nimiin jotka voi rinnastaa johonkin sukupuoleen. Näin kärjistettynä esimerkkinä, ymmärtääkseni tämä uudistus koskisi kuitenkin vain uusia nimiä, ei näitä vanhoja, vaikkakin joissain artikkeleissa ja keskusteluissa näin annetaan ymmärtää. Hyviä ja kauniita esimerkkejä sukupuolineutraaleista nimistä on esimerkiksi Kuura ja Valo ja vanhemmista nimistä esimerkiksi Kaino. Tällaiset nimet on ihan fine, tosin on aiheuttanut itsellenikin tilanteina, joissa olen vähän miettinyt, että täytyy olla varovainen puheissaan kun sukupuolta ei suoraan pysty päällepäin ja nimen perusteella sanomaan, mutta ei se sinänsä haittaa, eikä se ole merkittävää. Osa nimilautakunnan asiantuntijoista väittää, että tuskin tulevaisuudessakaan kukaan kuitenkaan haluaa nimetä lastaan täysin ristiriitaiseksi sukupuolen kanssa, itse olen jokseenkin epäileväinen. Uskon kyllä, että jostain saattaisi löytyä vanhemmat jotka haluaisivat nimetä tyttärensä tyyliin Keijoksi tai poikansa Marjataksi. Onhan kuitenkin lasten nimiksi keksitty ehdottaa esimerkiksi Sweethoneybeebambi, Mortem tai Pinkbutterflytaina, joissa ei mielestäni ole järjen hiventäkään, sori nyt vaan.

Sukupuolisensitiivinen kasvatus on mielestäni hyvä juttu ja kannatan enemmän tämän termin käyttöä kuin sukupuolineutraali. Mielestäni jokaisella lapsella on oikeus olla uniikki erilainen yksilö, ilman sukupuolesta johtuvaa jaottelua esimerkiksi siitä mitä voi tehdä tai millaisia vaatteita käyttää. Mielestäni kuitenkin välillä tässä neutraaliudessa mennään vähän turhan pitkälle ja tehdään asiat turhan monimutkaisiksi. Karu fakta kun on se, ettei sukupuolta oikein voi poistaa. Vaihtaa sen toki voi pitkän ja kivisen prosessin jälkeen. On totta, että emme voi itse valita syntyessämme sukupuolta, mutta onneksi siihen on vaihtoehto aikuisena. Kuitenkin trassukupuolisten osuus väestöstä on todella pieni, joten en näe syytä miksi pelkästään sen takia koko maailmasta tulisi tehdä sukupuoleton. Heidän elämäänsä ja tietään helpottamaan on varmasti muitakin keinoja.

Yhdessä keskustelussa eräs kommentoija kommentoi mielestäni melko osuvasti. Kommentin sanoma oli mukaillen, että tulevaisuudessa meillä on täällä poliisihenkilö Siitepöly ja hänen kumppaninsa työhenkilö Tiikeri, jotka kärsii lapsettomuudesta. Kukaan kun ei koskaan muistanut kertoa, ettei kaksi miestä voi saada keskenään biologisesti lapsia. Kärjistetty esimerkki, mutta ei mielestäni millään muotoa tavoittelemisen arvoinen tulevaisuus, jotain rajaa neutraalilla ja täysin sukupuolittomalla kasvatuksellakin. Onneksi tällainen totaalinen sukupuolettomuus taitaa kuitenkin olla todellinen ääripää.

Yksi asia mikä minua myös ihmetyttää, miksi kaikki tarvitsee nykyään nimetä niin kovin hienosti ja joka asiasta tehdä numero? Kyllä mäkin leikin serkkupojan kanssa sotaa lapsena ja samallalailla hän leikki mun kanssa barbeilla ja ei sitä kukaan sen ihmeellisempänä pitänyt. Ja miksi pitäisikään, sehän on ihan tavallista lasten leikkimistä, ilman mitään neutraaleja ja sensitiivisiä sanoja. Nykyään tuntuu olevan trendi olla erilainen ja jokaisesta asiasta koitetaan tehdä erikoinen ja erityistä erilaisuutta oikein tavoitellaan. Lapsen kasvattaminen mahdollisimman neutraalisti on trendi ja tekee sinusta automaattisesti paremman vanhemman. Hyihyi sinua jos puet pojalle sinisen autopaidan, pinkkiä ja kukkia sen pitää olla, koska on trendikästä olla SUKUPUOLINEUTRAALI.  

Meillä Alisa on tyttö. Tyttöyttä ei korosteta, eikä piiloteta. Voidaan pukeutua mekkoon tai voidaan pukeutua serkkupojan vanhaan paitaan, vaikka se on sininen. Meillä on nukkeja, autoja, kirjoja ja kaikkia ihan tavallisia leluja. Tulevaisuudessakin meillä kannustetaan olemaan oma itsensä, vaikka se olisi mitä vaan. Haluan opettaa suvaitsevaisuutta ja erilaisuuden hyväksymistä. Onko joku oikeesti sitä mieltä, että tänä päivänä tyttöjen pitää pukeutua vain tyttöjen väreihin ja leikkiä tyttöjen leikkejä? Ei ole oikeesti tyttöjen tai poikien värejä tai tyttöjen tai poikien leikkejä, on vaan värejä ja leikkejä ja lapsi ei sitä itse ymmärrä muulla tavalla, ellei joku hänelle muuta opeta. Mutta mielestäni sukupuolta ei tule myöskään häivyttää, eikä pakottaa tyttöä leikkimään aseilla tai poikaa barbeilla, jossei hän itse ole kiinnostunut.  Sukupuolettomuus ei mielestäni ole suvaitsevaisuutta, sehän on erilaisuuden poistamista osaltaan. Ei hyväksytä sitä, että meitä on erilaisilla sukupuolilla varustettuja ihmisiä.

Ollaan jooko jatkossa tyttöjä, poikia, lapsia, aikuisia, mutta ennenkaikkea ihmisiä. Sukupuoli on hieno asia, sitä saa korostaa tai olla korostamatta, mutta ei sitä poistaa kannata. Sukupuoli ei saa liiaksi määrittää ihmistä tai mahdollisuuksia. Tyttöjen ja poikien tulisi voida olla samanarvoisia, jokaisen uniikkiutta kunnioittaen. Ollaan vaan ja tehdään niinku ittestä hyvältä tuntuu. Ei tehrä tästä ny numeroo!

Subjektiiviisen päivähoito-oikeuden rajaaminen - kuka sitä vastustaa?

Nyt sohaistaan taas ehkä kunnolla muurahaispesään, mutta niin on tarkoituskin. Toivottavasti tämän postauksen pohjalta syntyisi keskustelua. Keskustelua siksi, että mä haluaisin ymmärtää paremmin. Mulla ei ole vielä oman lapsen kohdalta kokemusta päivähoidosta ja sekö muka poistaisi multa oikeuden olla jotain mieltä asiasta? (Samalla tavalla kun lapsettomat eivät saisi olla lapsiperheitä koskevissa asioissa mitään mieltä, koska eihän ne voi tietää...) Jep...

Mun eka ajatus aiheesta on, että miksi joku pitäisi lasta hoidossa kokoaikaisena jos on itse kotona? Tarkoitus ei ole tuomita, tilanteita on monia. Sosiaalihuollon tukitoimena päiväkodin ymmärrän tai jos se on lapsen kehitykselle välttämätöntä. Mutta en mä kyllä suoraan sanottuna ymmärrä, miksi se lapsi pitäisi pitää päiväkodissa kahdeksan tuntia per päivä, koska sun täytyy siivota tai hakea töitä. Mäkin haen töitä aktiivisesti, mut en mä silti Alisaa hoitoon laittaisi. Jos mietitään, että hakee 8h päivässä töitä, niin se tarkoittaa noin 8-12 kunnollista hakemusta päivässä. Voihan sitä hakea kymmeniin paikkoihin päivässä, mutta en usko, että sillon kovin laadukasta hakemusta saa aikaan, eihän nyt samaa hakemusta voi joka paikkaan laittaa. No kuitenkin, jos haet arkipäivisin kuukauden ajan 8h töitä, kahdeksalla hakemuksella päivässä, se on vajaa 200 hakemusta. Jos niistä mikään ei tärppää, niin suosittelisin pohtimaan uudelleen hakeeko ihan oikeesti sellasiin paikkoihin, joihin on mahdollista päästä ja seuraavaks kannattaa luetuttaa se hakemus jollain toisella. Ihan oikeesti, ei kukaan hae noin aktiivisesti töitä. Tai siivoaminen, jos ei ehdi siivoamaan sillon kun lapsi on osa-aikaisesti hoidossa niin sillon ehkä vois miettiä onko jossain muualla vika?

No tämä oli se ensimmäinen ajatus tosiaan asiasta, mutta päätin perehtyä asiaan vähän syvemmin, koska edelleen haluan ymmärtää, miksi joku vastustaa tätä lakimuutosta. Tutustuin useisiin artikkeleihin ja teksteihin, mutta valitsin tämän vainkaksikatta.fi sivuston artikkelin 10 tilannetta jolloin subjektiivinen päivähoito-oikeus on tarpeellinen. Kopioin sieltä nämä 10 kohtaa (kursivoitu) ja kirjoitin jokaisen kohdan alle omia ajatuksiani kyseisestä tilanteesta.

1) Työttömäksi jääneen lapsi

"Lasse on jäänyt juuri työttömäksi. Hänen pojallaan Villellä on kokopäiväinen paikka päiväkodissa, jossa hän viihtyy ja hänellä on ystäviä. Koska isä on jäänyt työttömäksi, Villen paikka rajataan puolipäiväiseksi. Kokopäiväpaikalle otetaan uusi lapsi Leevi, ja Ville puolittaa paikkaa toisen osapäivälapsen kanssa. Isälle tarjotaan työvoimatoimistosta kursseja, mutta isä ei pysty ottamaan niitä vastaan Villen hoitoaikasopimuksen tuomien rajoitteiden takia. Näin ollen lapsiryhmän koko kasvaa, sillä kokopäiväinen Leevi ja puolipäiväinen Ville ovat käytännössä suurimman osan ajasta samanaikaisesti päiväkodissa. Kaikki ryhmän lapset kokevat haittoja ryhmän kasvaessa, eivät pelkästään Ville ja Leevi.

Villen isä saa pian uuden työpaikan, mutta Ville joutuu vaihtamaan toiseen päiväkotiin, sillä hänelle ei ole enää tilaa kokopäiväisenä tutussa päiväkodissa. Villeä ahdistaa jättää tutut kaverit ja aikuiset, ja isää harmittavat aikaiset aamuherätykset, kun uusi päiväkoti sijaitsee kaukana kotoa."

En usko, että välittömästi työttömäksi jäädessä tarjotaan kursseja, tai siis ei niille taida päästä ennen kuin on ollut jonkin aikaa työttömänä. Ainakaan minulle ei tarjottu, tietysti eipä mulla mitään kouluttautumistarvetta olekaan tällä hetkellä. No se ei ole tärkeintä tässä. Mitä tulee tähän osa-aikaisten hoitopaikkojen lisääntymiseen ja sitä kautta ryhmäkokojen kasvamiseen, niin eikö niitä voisi sumplia niin, että olisi ns. kahdessa vuorossa. Käsittääkseni tätä ollaan myös ajamassa näin? Ei kaikilla kuitenkaan ole välttämättä tarve olla hoidossa klo. 8-12 joka päivä. Kolmas asia, ensisijaisestihan pyritään järjestämään kokoaikainen siitä tutusta päiväkodista ja ymmärsin, että huomattavan usein se myös toteutuu niin. Päiväkodin vaihto on tietenkin aika raskasta, mutta jos päikkyä täytyy kerran vaihtaa, niin ei se ehkä ole niin paha?  Tarkoitus ei kai kuitenkaan ole jatkuvasti vaihtaa.

2) Keikkatyöläisen lapsi

"Leenan yksinhuoltaja-äiti Liisa tekee sijaisuuksia “tarvittaessa kutsuttava” –sopimuksella. Leenalla on ollut läheisessä päiväkodissa kokopäiväpaikka, koska äidin työt tulevat nopealla varoitusajalla.Silloin, kun äidillä ei ole töitä, Leena saa valita meneekö päiväkotiin vai jääkö äidin kanssa kotiin.

Koska subjektiivista päivähoito-oikeutta rajataan, Leenalla ei ole enää kokopäiväistä päivähoitopaikkaa. Sijaisuuksien vastaanottaminen käy hankalaksi, koska harvassa paikassa on tarjolla töitä vain puoleksi päiväksi ja juuri siihen aikaan, kun Leenan hoitoaikasopimus määrittää. Äidin työt vähenevät huomattavasti ja perheen taloudellinen tilanne käy haasteellisemmaksi. Äiti joutuukin turvautumaan toimeentulotukeen pystyäkseen elättämään itsensä ja tyttärensä. Äiti harkitsee työttömäksi jättäytymistä, koska se luo turvallisemman arjen perheelle."

Niin, keikkatyö on tietysti hieman haasteellinen sovittaa päivähoidon kanssa. Varsinkin, jos keikkatyö on vuorotyötä, käsittääkseni kun vuorohoitoon pääsemiselle on niin tiukat kriteerit. Voisihan sitä yrittää sovitella työt esimerkiksi kolmelle päivälle viikossa, jolloin voi tehdä vähän pidempää päivää. Yksinhuoltajat ovat kyllä melko huonossa raossa tämän asian kanssa, mutta ehkä ainoa järkevä mahdollisuus olisi tehdä säännöllistä päivätyötä, aina se ei tietenkään ole mahdollista.

3) Äitiysloman jälkeen töihin palaavan lapsi

"Erkki on saanut pikkusisaruksen. Hän on ollut päiväkodissa kokopäiväisesti äidin odottaessa perheen toista lasta. Äiti on hiljattain saanut uuden työpaikan, ja aikoo siksi palata töihin heti äitiysloman jälkeen. Perheellä on toiveissa saada lapset samaan päiväkotiin, jossa Erkki on tähänkin asti ollut, jottei Erkin elämään tulisi kerralla monia muutoksia, ja sen takia Erkki käy päiväkodissa vielä sisaruksen synnyttyä. Erkin päivähoitopaikka muuttuu kuitenkin subjektiivisen päivähoito-oikeuden rajaamisen myötä puolipäiväiseksi ja kokopäiväinen paikka luovutetaan toiselle lapselle. Äitiysloman jälkeen perhe saa kuulla, että kokopäivähoitopaikkoja ei ole päiväkodissa vapaana, joten Erkki ja pikkusisarus joutuvat toiseen päiväkotiin kauemmas perheen kodista. Juuri luodut suhteet ja turvallisuuden tunne katkeavat, kaikki on aloitettava alusta uudessa paikassa. Erkki reagoi tähän muutokseen voimakkaasti, koska hän suhtautuu uusiin tilanteisiin varauksella ja on juuri sopeutunut päiväkotiin pitkän totuttelun jälkeen, eikä pikkusisaruksen syntymäkään ollut pienelle Erkille helppo hyväksyä."

Perheitä on erilaisia, mutta jos tällainen tilanne osuisi omalle kohdalle, niin ottaisin vanhemman lapsen ehkä kokonaan pois päiväkodista siksi aikaa kun olen itse kotona. Äitiysloman aikana vanhempi sisarus voisi käydä esimerkiksi seurakunnankerhoissa tai ohjatussa leikkipuistossa. Yhdessä voisimme käydä sitten toisenlaisissa kerhoissa. Jos vanhempi lapsi saa myös olla paljon äidin ja vauvan kanssa, niin ehkä hän ei olisi niin kateellinen pikkusisarukselle ja asian hyväksyminen olisi helpompaa? Äitiysloman jälkeen sisarukset voisivat mennä sitten päiväkotiin ja sopeutua sinne. En tiedä, itselläni ei ole kokemusta muuten, mutta itse jäin pois päiväkodista kun siskoni syntyi ja ihan normaali ja sosiaalinen musta kasvoi.

4) Erityistä tukea tarvitsevan perheen lapsi

"Helena sairastui synnytyksen jälkeiseen masennukseen esikoisensa Taavin syntymän jälkeen. Perhe oli lastensuojelun asiakas, mutta nyttemmin asiakkuus on purettu Helenan voinnin kohenemisen myötä. Helena odottaa perheen toista lasta ja tuntee itsensä ajoittain uupuneeksi. Mieliala on alkanut uudelleen vaihdella, ja joinain päivinä Helenasta tuntuu, että hän ei jaksa. Helena on yhä kotona, mutta perhe on hakenut Taaville kokopäivähoitopaikan päiväkodista Helenan jaksamisen tueksi. Helenaa pelottaa synnytyksen jälkeisen masennuksen uusiutuminen, ja hän tuntee, että hänelle olisi huomattavaa hyötyä siitä, että tarvittaessa perheen isä voi viedä ja hakea Taavin päiväkodista. Asiaa ei kuitenkaan ole helppo kertoa perheen ulkopuolisille. Perheen toinen lapsi syntyy. Vauva valvottaa öisin, ja päivisin Helena ei ehdi levätä, koska juuri vauvan päiväunien aikaan iltapäivällä pitää hakea Taavi hoidosta. Taaviakin harmittaa, kun äiti ei jaksa leikkiä hänen kanssaan, ja hän alkaa kiusata vauvaa, mikä taas kiristää Helenan hermoja. Helenan mielialat alkavat pahaenteisesti mustua."

No ehkä tässä tapauksessa kannattaisi solmia uudestaan asiakkuus lastensuojelun kanssa. Vaikka se iso mörkö onkin, niin tekemällä itse itsestään ilmoituksen, varmaan saa helpoiten apua. Jos tunnistaa itsessään piirteitä, ettei jaksa, paras keino selviytyä olisi varmasti hankkia apua. Tukitoimenpiteenähän voisi olla sitten kokoaikainen päivähoito tai jokin muu keino, esim. kotiapu.

5) Erityistä tukea tarvitseva lapsi

"Juulin vanhemmilla oli lapsen syntymästä asti aavistus, että Juuli on hiukan erityinen. Hän ei ota kontaktia samalla tavalla kuin muut lapset, vaatii erityisen tarkkoja rutiineja joka päivä, ja turhautuu helposti samanikäisten lasten kanssa. Juulin tutkimukset ovat kesken, eikä hänellä ole diagnoosia, mutta oletettavasti hän tarvitsee jatkossakin paljon tukitoimia. Juuli on päiväkodissa kokopäiväpaikalla, vaikka hänen äitinsä onkin tällä hetkellä työttömänä. Tämä on tukitoimi sekä Juulille, että vanhempien jaksamisen tueksi. Tilanne on vertaisryhmän ja varhaiskasvatuksen tukitoimien myötä parantunut huomattavasti. Nyt Juulin paikka muuttuu puolipäiväiseksi, ja Juulin vanhempia kauhistuttaa ajatus kasvavasta ryhmästä – riittääkö kasvattajilla aikaa kohdata Juuli ja Juulin tarpeet? Äitiä huolettaa myös elämän järjestyminen, sillä mahdollisuus Juulin pidempään päivään on ollut työnhaun ja jaksamisen kannalta joinain päivinä hänelle hyvin tärkeä."

Ehkä edellisen kohdan toimenpiteet voisivat auttaa tässäkin, jos jaksaminen todella on kortilla. Tämä on tietenkin hieman hankala tilanne, mutta voisiko olla mahdollista hakea siirtoa pienempään ryhmään, jos selkeitä erityistarpeita on havaittavissa?

6) Päiväkodissa lastensuojelun tukitoimena oleva lapsi

"Riinan perheellä on ollut ongelmia, isä on katkaisuhoidossa ja äidillä on mielenterveysongelmia. Riinalla on hyvä olla päiväkodissa, missä on lämmin ruoka joka päivä, sekä tutut ja turvalliset aikuiset, joilla on hänelle aikaa.

Riina saa lastensuojelun tukitoimena jatkaa kokopäiväisenä, mutta äitiä hävettää, kun nyt kaikki tuntuvat tietävän heidän ongelmistaan. Hän pelkää myös Riinan leimautumista. Myös Riinan kaverit kyselevät miksei hänen äitinsä hae häntä samaan aikaan kuin muiden lasten kotona olevat äidit."

Jep, tässä kohtaa ymmärrän kokopäiväisen päivähoito-oikeuden, mutta muuten kohdan pointti menee vähän ohi. Siis ihanko tosissaan joku päiväkoti-ikäinen tietää onko toisen lapsen vanhemmat töissä vai kotona? Siis tokihan lapsi saattaa kertoa hoidossa kavereilleen, ettei äiti ole töissä, mutta osaako ne kaverit siitä sitten yhdistää, että perheessä on jotain ongelmia? En kyllä usko, aliarvioinko mä lapset tosiaan näin pahasti? Se on sitten eri asia jos sille omalle Kerttu-Sepolle kerrotaan, että Riinan perhe on vähän huono ja sen vanhemmat on vähän huonoja. Siitä ei kyllä voida sitten mielestäni enää tätä subjektiivisen päivähoito-oikeuden rajoittamista syyttää, vaan ihan niitä Kerttu-Seppojen typeriä ja ajattelemattomia vanhempia.

7) Maahanmuuttajaperheen lapsi

"Azanin perhe on asunut Suomessa vasta muutaman vuoden. Azanin on ollut vaikea oppia suomen kieltä, kun kotona puhutaan somaliaa, eikä perhe ole vielä tutustunut suomalaisiin. Päiväkodissa hän on oppinut muutamia sanoja, ja ymmärtää puhetta, mutta äiti ja isä eivät ymmärrä suomea. Nyt kuitenkin äiti ja isä ovat päässeet suomenkielen kurssille, mutta Azanin hoito on ongelma, sillä hänellä on subjektiivisen päivähoito-oikeuden rajaamisen myötä enää oikeus puolipäiväiseen paikkaan, ja kurssi kestää tätä aikaa kauemmin. Äiti joutuu jättämään kurssille osallistumisen, ja jää päivisin yksin kotiin, jotta pääsee hakemaan Azanin ajallaan kotiin."

Mun mielestä tässäkin kohtaa voitaisiin hakea ratkaisua jostain muualta. Eikö tommosia kursseja järjestetä osa-aikaisena tai onko mitään muuta keinoa, esim. kurssi kolmena päivänä viikossa? Luulen, että tähänkin voisi löytyä ratkaisu.

8) Eroperheen lapsi

"Veetin äiti ja isä ovat äskettäin muuttaneet erilleen ja Veeti asuu vuoroviikoin vanhempiensa luona. Isä on työtön, mutta äidillä on kokopäivätyö. Veeti on saanut jatkaa omassa päiväkodissaan, mutta subjektiivisen päivähoito-oikeuden rajaamisen myötä hän asuu nyt suurimman osan ajasta isänsä kanssa, koska Veetin päivähoito-oikeus on isän työttömyyden takia enää puolipäiväinen. Äiti ei siis työssäkäyvänä ehdi hakemaan häntä ajallaan päiväkodista.

Äiti harkitseekin nyt osapäiväisen työn tekemistä, vaikka se tarkoittaisikin tulojen putoamista niin, että Veetin lapsuudenkoti pitäisi myydä ja etsiä uusi pienempi asunto. Isä etsii myös työtä, mutta koska päiväkodin ryhmät ovat jo täynnä, joutuisi Veeti vaihtamaan sellaiseen päiväkotiin, missä olisi kokopäiväinen paikka vapaana. Kumpikaan vanhemmista ei sitä toivo, sillä Veetin elämässä on ollut tarpeeksi muutoksia viime aikoina muutenkin."

No tämä oli siinä mielessä vähän hankalampi. Mietin pitkään, mitä tähän vastaisin, mutta kyllähän isä on vanhempi siinä missä äitikin. Ymmärrän kuitenkin äitiäkin. Jos asutaan samalla paikkakunnalla, niin eikö isä voi hakea äidin puolesta lapsen hoidosta sillon kun äiti on töissä? Äiti voisi sitten lapsen hakea isältä. Ehkä voisi näin jollain tapaa vakiinnuttaa olosuhteet, ehkä se päiväkodin vaihtokin sitten jossain kohtaa voisi onnistua, jos isä saa uuden työpaikan.

9) Äitiyslomalla opiskelevan lapsi

"Jaakon ja Miran äiti Maija opiskelee. Jaakko on 4-vuotias ja pieni Mira 3 kuukautta.Virallisesti Maija on äitiyslomalla, mutta aikoo kirjoittaa gradunsa ja viimeistellä opintonsa äitiysloman aikana. Hänelle on alustavasti jo luvattu koulutusta vastaava työtehtävä hänen omassa työpaikassaan, jos hän valmistuu ajoissa. Mira on hyvin nukkuva vauva, ja Jaakolla on kokopäivähoitopaikka läheisessä päiväkodissa, jossa hän oli jo ennen siskon syntymää.

Järjestely on toiminut hyvin. Jaakko on vaihtelevia päiviä opintojen mukaisesti päiväkodissa, jossa viihtyy hyvin. Äidin opinnot ovat edenneet, ja hän uskoo valmistuvansa suunnitellussa aikataulussa. Nyt kuitenkin subjektiivisen päivähoito-oikeuden rajaamisen myötä Jaakon paikka muuttuu puolipäiväiseksi. Maijan opiskelu hidastuu, ja valmistuminen viivästyy, koska osa luennoista, joilla hän on Mira-vauvan kanssa käynyt, on Jaakon päivähoitoajan ulkopuolella. Gradua on myös vaikea kirjoittaa energisen pojan pyöriessä jaloissa. Äiti stressaantuu, koska toivottu oman alan työpaikka näyttää liukuvan jollekin toiselle. Hän jää monen naisen tavoin äitiyden hidastamaksi, vaikka halua edetä työelämään olisi."

Tähän tekisi mieli alkuun todeta, että onko kaikista fiksuin ajatus opiskella äitiyslomalla kahden lapsen kanssa? Olisihan vauvalla voinut olla vaikka koliikki tai muuten hankalaa. Vaikka mä lähtökohtaisesti oon sitä mieltä, että jokainen saa tehdä lapsensa sillon kun haluaa, niin ehkä tässä helpoin vaihtoehto olisi opiskella sen mitä pystyy ja laittaa lapset päiväkotiin äitiysloman jälkeen ja opiskella loppuun. Saattaa olla, että just se työpaikka menee sivu suun, mutta ehkäpä jostain tulee uusi? Äitinä oleminen on välillä täynnä valintoja, enkä väitä, että se olisi aina tasapuolista tai reilua.

10) Moniongelmaisen perheen lapsi

"Jimi on kolmilapsisen perheen nuorin, juuri täyttänyt viisi vuotta. Jimin äiti Tiina on elänyt risaisen elämän, joka ei ole saanut tasaista alkua. Tukiverkko on hänellä olematon. Tiinalla on lisäksi kaksi kouluikäistä tyttöä, Janna ja Mimmu. Tiinan elämänhallinta on ollut tolaltaan ja he ovat eristäytyneet maailmasta elämään sosiaaliavun turvin. Jimi on ollut päiväkodissa täydet päivät, saanut siellä ruokaa ja turvaa. Päivähoito-oikeuden rajaamisen myötä Jimin päivät tipahtavat puolikkaiksi. Jimin äiti ei jaksa taistella vastaan, vaan hakee Jimin aina ajallaan. Kotona olot kuitenkin ovat epämääräiset. Päiväkodin henkilökunnalla kestää aikansa huomata Jimin kotiolojen kurjuus."

Tällaisia tilanteita on varmasti ja ehkä tosiaan tämän lapsen paikka ei edes olisi kotona.. En kyllä tiedä onko sillä kauheasti vaikutusta jos lapsi on osa-aikaisesti hoidossa, kai sillonkin yhtälailla voidaan päiväkodissa huomata jos jokin on hullusti. Aika jännä mielestäni, jos tällainen perhe ei olisi jo lastensuojelun asiakas ennestään.

Huh, tulipas pitkä juttu. Päällimmäisenä tästä jäi itselleni ajatus, että joo tilanteita on monia ja perheet erilaisia. En mä siltikään oikein vielä ymmärrä miksei se osa-aikainen päivähoito riittäisi. Ymmärrän toki päivähoidon tukitoimena jos se lapselle tai vanhemmalle on tarpeen. Itse en pitäisi lasta hoidossa, ainakaan kokoaikaisesti, jos olisin itse kotona. Päiväkodissa oleminen on kuitenkin melko raskasta lapselle, vaikka siellä tykkäisi ollakin. Mun arki on kuitenkin mun lapseni lapsuus. Nykyään on kuitenkin myös paljon erilaista kerhotoimintaa, jossa sosiaalisia suhteita voi synnyttää ja hoitaa.

Säästötoimenpiteenä tämä on mielestäni edelleen aika hyvä. Toki se jossain tilanteissa ehkä aiheuttaa vähän ongelmia, mutta uudelleen järkeistämällä varmaan hoidettavissa. Vanhemmuus on valintoja, mun valinta on tällä hetkellä yksi lapsi, jotta voin olla paras mahdollinen äiti ja jatkossa haluan myös jaksaa viettää lapseni kanssa aikaa mahdollisimman paljon. Jokainen tekee kuitenkin omat valintansa ja mielestäni lapsen etu on kaikista tärkein. Mikä se etu sitten on, sen tietää parhaiten vanhemmat.

Toivottavasti en loukannut ketään, kerrothan toki oman mielipiteesi asiaan, haluan ymmärtää! :)

Asiaa meidän perheen työnjaosta

Meillä on nyt reilu vuosi vietetty niin sanotusti perhe-elämää. Perheen muodostaa äiti, isi ja Alisa 1v. Minä ja mieheni olemme molemmat omien perheidemme esikoisia ja molemmilta löytyy nuorempia sisaruksia, joita olemme joutuneet saaneet hoitaa. Ehkä siitäkin johtuen meille oli heti alusta asti selvää, että hoidamme Alisaa yhdessä ja tasapuolisesti. Niin on myös toimittu ja hyvin on sujunut.

Kun Alisa oli muutaman kuukauden ikäinen, minulla oli asuinalueemme äitien pikkujoulut, jotka kestivät muutaman tunnin. Ennen pikkujouluja minulle sanottiin, että voin ottaa Alisan ihan hyvin mukaan kun hän on niin pieni, vaikkei tilaisuus sinänsä ollut lapsille tarkoitettu. Tunsin siinä kohtaa olevani erittäin huono äiti, koska olin jo aikaisemmin pyytänyt, että mieheni katsoisi lastamme sen aikaa, eikä mielessäni ollut edes käynyt, että ottaisin hänet mukaan. Minulta on myös kysytty joskus "Pystyykö ja suostuuko miehesi hoitamaan vauvaa sen aikaa?" Sopersin vain hämmentyneenä, että mieheni pärjää kyllä ihan hyvin. Oli tavallaan outoa huomata, että sitä pidettiin jotenkin kummallisena, että mies osallistuu lapsensa hoitamiseen.

Ennen ehkä olikin tapana, että äidit hoitivat lapset pääsääntöisesti ja isä jäi ehkä hieman etäisemmäksi. Olen kuitenkin tyytyväinen, että nykyään yhä useammin myös isät ottavat osaa lasten hoitamiseen. Samuli on kyllä Alisan hoitamisessa vähintään yhtä hyvä kuin minäkin ja heillä on Alisan kanssa todella läheiset välit. Isi on Alisan lemppari varmaan myös siksi, että äitiä näkee koko päivän kun isi on töissä ja illalla isi jaksaa hassutella ja hömpötellä Alisan kanssa. 

Isi jaksaa leikkiä.

Alisa herää yleensä kahdeksan ja yhdeksän väliin, jolloin myös Samuli lähtee töihin. Yleensä hän laittaakin Alisalle aamupalan ja minä nousen sitten vähän myöhemmin kun on pakko, aamu-unisuuteni ei ole äitiyden mukana hävinnyt minnekään. :D Myös iltaisin kun Samuli tulee töistä, saattaa hän hoitaa Alisan iltatoimet, riippuen vähän minunkin jaksamisestani.  Jos olemme molemmat kotona, tai olemme reissussa koko perhe, hoidamme Alisaa vuorotellen. Tosin yleensä jos olemme esimerkiksi jommankumman vanhempien luona, ei meidän sattuneesta syystä tarvitse itse hoitaa Alisaa, vapaaehtoisia hoitajia löytyy jonoksi asti yleensä.

Isi nukuttaa.

Olen saanut Samulilta aina paljon apua ja se on osaltaan helpottanut myös minunkin jaksamistani. Mielestäni äidin tärkeyttä korostetaan monissa asioissa vähän liikaakin. Esimerkiksi kun Alisa joutui heti synnyttyään teho-osastolle muutamaksi päiväksi saamaan lisähappea, en saanutkaan häntä syliini ennen kuin vasta vuorokaudenikäisenä ja silloin sairaalassa pidettiin tärkeänä, että juuri minä pidän vauvaa sylissäni. Kun siirryimme tavalliselle osastolle, Samuli otti Alisan heti syliin ja tajusin, ettei hän ollut tosiaan saanut vielä pitää lastamme sylissä, kun oli ollut vain niin tärkeää, että lapsi on äidin sylissä. Ensimmäiset kuukaudet tietenkin äiti on vauvalle läheisempi, mutta siitä huolimatta halusimme rakentaa läheistä suhdetta näiden kahden välille heti.

Vaikka olenkin äiti, pidän isien oikeuksia tärkeinä. Varsinkin esimerkiksi erotilanteissa usein isä on se, joka joutuu enemmän taistelemaan oikeuksiensa puolesta. Mielestäni vanhempia pitäisi kohdella tasavertaisesti. Kannustankin äitejä antamaan myös isille vastuuta ja isejä ottamaan sitä vastuuta. Kliseisesti, jaettu ilo on paras ilo. :)

Isi on kakkunsa ansainnut. :)