Pulkkamäkeä ja uusi objektiivi

Olen jo tovin kuvannut Olympus pen e-pl7 kameralla ja ollut siihen ihan tyytyväinen. Kamera on näppärä ja kompakti ja mun käyttöön sopiva. Olen aika amatööri kameran kanssa ja tähän saakka en ole kiinnittänyt huomiota mihinkään objektiiveihin vaan kuvannut kamerapaketissa mukana tulleella M.Zuiko Digital 14-42mm 1:3.5-5.6 objektiivilla. Linssi on toki monikäyttöinen, mutta noh... ....sellainen peruslinssi, mutta ei mikään super.

Kehittämispäivillä blogikollegat Kommammaa- ja Lapsiparkki -blogeista pitivät meille pienen koulutuksen valokuvaamiseen liittyen. Tuon koulutuksen tiimoilta pääsin enemmän syvälle valokuvaukseen ja opin paljon paremmin hyödyntämään kameraani.

Mulla oli jo aiemmin ollut mielessä paremman objektiivin hankkiminen, mutta totuuden nimissä mulla ei ollut mitään käsitystä millainen olisi hyvä ja olisiko mulla sille tarvetta. Nyt kun hieman enemmän innostuin valokuvaamisesta päädyin lukemaan muiden bloggaajien kokemuksia erilaisista objektiiveista Olympukselle ja eniten suosituksia tuntui saavan M.Zuiko Digital 45mm 1:1.8. Niimpä lähdin ostoksille ja kotiutin tuon kyseisen objektiivin.

Kaupasta päästyäni ruuvasin objektiivin jo autossa kiinni runkoon ja hämmennyin todella millaisia kuvia sillä sain otettua! Lähdimme suorilta pulkkamäkeen, joten pääsin testaamaan objektiivia heti tosi toimissa.

Linssin valovoimaisuus hämmästytti todella ja siksi osa kuvista ihan ylivalottui kun en ollut vielä tottunut säätämään asetuksia tuon mukaisesti... :D Ainakin Alisaa kuvatessa tuo objektiivi on loistava! Tausta blurrautuu kuvissa todella kauniisti, mutta varsinainen kohde näkyy terävänä ja selkeänä.

Opettelua vaatii myös se miten paljon tuo linssi zoomaa. On siis otettava askelia taaksepäin jos mielii ottaa laajempaa kuvaa. Laajoihin sisäkuviin objektiivi ei ole helpoin valinta ja siksi musta tuntuu, että jossain kohtaa mun on hankittava vielä M.Zuiko Digital 25mm 1:1.8, jota myös monet bloggaajat suosittelivat. Toistaiseksi kuitenkin ajattelin kuvata laajat kuvat tuolla vanhalla  objektiivilla, sillä kukkaro ei anna heti myöden uusia ihan kaikkea. Odotan sitä hetkeä kun saan leikkiä ammattilaista ja sanoa jossain välissä "odottakaa, mä otan toisella objektiivilla vielä kuvia.." Haha! xD

Vaikka mä muuten yritänkin tulla mahdollisimman vähällä toimeen, niin täytyy kyllä sanoa, että tämä oli ihan nappiostos! Mulla tuli ihan uutta intoa taas koko touhuun ja se tuntuu hyvältä! 

Nyt kun vauhtiin päästiin niin mitä objektiiveja sinä suosittelet Olympukselle?

Kesäaamu maalla

Mun suosikkiasioita kesässä on kyllä ehdottomasti kiireettömät kesäaamut. Etenkin jos on ihan hiljaista ja ainoat äänet mitä kuuluu on luonnonääniä.

Asumme itsekin aika rauhallisella asuinalueella, mutta missään nimessä se ei ole mikään täysin äänetön paikka edes aikaisin aamulla. Onneksi meillä on kuitenkin mökki, jonka hiljaisuudessa saimme sunnuntaina herätä.

Oli todellakin ihan hiljaista, sillä oma pieni termiittimme oli mummilassa yötä. Olimme olleet Samulin kanssa edellisenä iltana syntymäpäiväjuhlissa. Koska juhlat pidettiin lähempänä mökkiä kuin kotiamme, päätimme mennä yöksi mökille.

Hyvässä seurassa aika rientää ja aamuyö oli jo pitkällä kun vihdoin kurvasin automme mökin portista sisään. Vaikka päivä oli ollut kuuma, mökissä oli ihanan viileää. 

Aamupäivällä heräsin kiireettömästi Samulin vielä nukkuessa. Tiesin edeltävien viikkojen olleen raskaita, joten annoin hänen suosiolla nukkua. Laitoin kahvin tippumaan ja muistin, ettei mökillä tietenkään ole maitoa! Ajattelin kuitenkin kahvimakuni olevan nykyään sen verran kehittynyt, että joisin kahvin mustanakin. En ole ollut kahvin suurkuluttaja kovin montaa vuotta vielä.

Hipsin kahvikupin kanssa pihalle ja nautin hiljaisuudesta. Tarkoitus oli tehdä siinä samalla vähän blogijuttuja, mutta yllättäen koneeni ei halunnut toimia, joten päätin käyttää ajan valokuvaamiseen. Mökiltä löytyi paljon kuvattavaa, niin luonnosta kuin esimerkiksi vanhoista tavaroista.

Anoppi oli löytänyt mökin uumenista isoja lasipurkkeja, jotka saamme lainaan häihin ja ne sopivat täydellisesti meidän ajatuksiin. Kaikkea muutakin ihanaa vanhaa tavaraa mökiltä löytyy ja mahdollisesti aiomme niitä lainata häitä varten.

Mulla on paha tapa touhottaa koko ajan eteenpäin. Mietin koko ajan, mitä kaikkea pitää ehtiä tekemään ja stressaan sitä kun loma kohta loppuu kuitenkin. Siksi on kivaa ja tärkeää välillä todellakin pysähtyä ja olla tekemättä mitään.

Samulin herättyä kiertelimme vielä pitkin pihamaata ja kuuntelin Samulin lapsuusmuistoja. Moneen esineeseen liittyi jokin muisto tai tarina. 

Nää on niitä hetkiä, joita sitä vaan välillä tarvitsee. :)

Helpot joulukorttikuvat

Kerroin jo aikaisemmin, että ajattelin tänä vuonna päästä helpolla joulukorttien suhteen. Ajatuksena oli ottaa kiva jouluinen valokuva ja teettää kortit siitä. Helppoa ja nopeaa! Eikun...

Ajatuksen tasolla homma meni näin: vaalea tausta, taljoja, joulupalloja ja valoja. Alisalle tonttulakki päähän ja pari ihanan söppänää kuvaa ja homma bueno.

Todellisuushan oli sitten jotain ihan muuta...

Olin jo pidemmän aikaa odottanut hetkeä, jolloin olisi sopivan valoisaa, että sisälläkin saisi hyviä kuvia. Tarpeeksi valoisaa hetkeä ei koskaan tullut, joten oli pakko yrittää keinovalolla loihtia edes jonkinlaiset kuvausolosuhteet. Vaaleana taustana toimi meidän päiväpeitto. Alisa ei meinannut hetkeäkään pysyä paikallaan, milloin oli suussa sormet tai joulupallo tai kieli ulkona tai muuta hauskaa.

Jouluvalojen johto pilkisti koko ajan jostain tai joulupallot oli väärin aseteltu. Aina jokin pilasi kuvan, vähintään se oli tärähtänyt. Sadannen epäonnistuneen kuvan jälkeen hermo meinasi lievästi sanottuna olla hieman kireällä.

Oli ehkä typerää luulla, että mun valokuvaustaidolla aikaansaataisiin täydelliset joulukorttikuvat. Joka tapauksessa kuva saatiin aikaiseksi ja kortit teetettyä.

Jos tästä projektista jotain hyvää pitää keksiä niin seuraavat asiat on hyvä ottaa huomioon kun yrittää ottaa jouluisia kuvia:

Visio.

Tässäkin jutussa suunnittelu on puoliksi valmis. Jos visioni kuvista ei olisi ollut niin selkeä, me varmaan otettaisiin niitä kuvia edelleen.

Yksinkertaisuus.

Ellei satu olemaan ammattilainen niin ehkä kuvien toteutus kannattaa pitää suht simppelinä. Loppujen lopuksi aika pienellä saa aikaan jouluiset ja tunnelmalliset kuvat. Mikäli ei jaksa lavastaa varsinaista joulumaailmaa taustalle, nykyisin kuvafirmoilla on sen verran kivoja korttipohjia, että niiden avulla tavallisestakin kuvasta loihtii jouluisen.

Realistisuus ja rentous.

Ellei satu olemaan se ammattilainen, ei ehkä kannata tavoitella kuuta taivaalta vaan olla realistinen kuvien suhteen. Lapsia kuvatessa kaikki ei aina mene nappiin, joten kannattaa lähteä liikkeelle rennolla fiiliksellä. Kyllä niistä sadoista otoksista jokin on käyttökelpoinen. Ehkä.

Olipahan savotta, eikä ihan mennyt kuten suunnittelin, mutta taas yksi asia yliviivattu joulu To Do-listalta. 

Koska tätä blogia lukee moni sellainen, joka kyseisen kortin tänä vuonna saa, ei paljasteta onko joku näistä postauksen kuvista se THE KUVA, ehkä on ehkä ei. ;)

Joko teillä on kortit valmiina? :)

Uusi rakas

Nyt olen ottanut vissiin askeleen lähemmäksi kohti oikeaa bloggaajaa!  Tulin nimittäin ostaneeksi monien bloggaajien hehkuttaman Olympuksen PEN E-PL 7. Kamerahan on viimeiset pari vuotta tuntunut olevan monien bloggaajien työkalu ja kun se hyvällä hinnalla tuli vastaan niin päätin sen itselleni kotiuttaa.

Olen nyt vajaan vuoden kuvannut siskoni Nikonilla, joka oli alunperinkin vain lainassa. Uusi kamera on ollut keväästä alkaen ostoslistallani ja kun sisarenikin alkoi bloggaamaan, on enemmän kuin kohtuullista palauttaa kamera omistajalleen.

Tykkäsin hirveästi Nikonista ja sillä kuvaamisesta. Ehkä se kuitenkin oli vähän liian pro mun käyttöön. Mun ei ole tarkoituskaan valokuvata ammattimaisesti, joten lähdin metsästämään uutta kameraa vähän erilaisilla vaatimuksilla. En nimittäin koskaan oppinut käyttämään lähellekkään kaikkea Nikonilla kuvatessa, ainoastaan perusasiat.

Olympuksessa viehätti ehdottomasti koko. Jatkossa on helpompi kuljettaa kameraa mukana kun sen kuskaamiseen ei tarvita matkalaukkua. Olin myös lukenut sen olevan helppokäyttöinen, joten sopii tällaiselle harrastelijalle.

Parin päivän kokemus on osoittanut, että koostaan huolimatta kameralla saa todella hyviä kuvia. Kosketusnäytöllä toimiva tarkennus on kätevä ja helppo. Kamera on todella yllättänyt itseni, pystyn kuvaamaan sillä vähintään yhtä hyviä kuvia kuin Nikonillakin.  Positiivisia kokemuksia ehdottomasti.

Ainoa mitä olen jäänyt kaipaamaan hieman, on etsin. Senkin kameraan saa lisäosana ja olenkin pohtinut sellaisen hankkimista. Katsotaan nyt hetki kuinka takanäytöltä kuvaaminen alkaa sujua!

Mä en yhtään ihmettele miksi kamera on bloggaajien keskuudessa tosi suosittu. Sillä saa helpolla hyviä kuvia, myös hämärässä! Hämärässä kuvaaminen on näin arkena tosi yleistä mulle, koska päivät menee töissä ja illalla on jo pimeää. Kamerassa on lisäksi hauskoja filttereitä, joten kuvanmuokkaus ei aina ole välttämätöntä tietokoneella jälkikäteen. Myös wifi on mielestäni kiva juttu, kuvat saa nopeasti siirrettyä kännykkään ja sitä kautta someen. Lisäksi olen ymmärtänyt, että kameraa voi käyttää kännykällä, eli esimerkiksi laittaa pöydälle ja laukaista etänä. Tätä en tosin ole vielä testannut, mutta kuulostaa hyvinkin kätevältä ominaisuudelta. :)

Suomenkielinen valikko helpottaa myös käyttöä ja onneksi myös ohjekirja löytyi suomeksi, tosin en ole ihan kaikkiin ominaisuuksiin ehtinyt vielä perehtyä. Tilasin kameraan samalla kertaa myös nahkaisen hihnan kun se sopivasti oli edullisesti tarjolla ja onhan tuo kamera itsessää mielestäni älyttömän kaunis. Vakiona oleva objektiivi riittää itselleni toistaiseksi. Ehkä joskus tulevaisuudessa mikäli edelleen jaksan kuvata ja kehityn kuvaajana, hommaan paremman objektiivin.

Nyt on hieman päivitetty kalustoa ja kiva, että mulla on nyt ihan ikioma kamera. Vielä täytyy vain jaksaa perehtyä ja opetella ottamaan parempia kuvia. Koskahan raaskisin päivittää mun vanhan läppärin uuteen? En ehkä toistaiseksi, pitänee taas hetki säästää ja sitkutella vanhalla. :D

Mielelläni kuulisin jos teiltä löytyy sama kamera, mistä tykkäätte ja mistä ette? Vinkit käyttöön on myös tervetulleita!

Ruissalo

Kirjoitinkin lauantaina, että vietimme päivää Turun Ruissalossa ulkoillen. Suosittelen jokaiselle edes autoilua Ruissalossa, mutta jos vieläkin paremmin haluaa päästä nauttimaan Ruissalon kauniista luonnosta, kannattaa ehdottomasti jalkautua saarelle.

Mulla on monesti näillä ulkoilureissulla yksi pieni taka-ajatus, nimittäin geokätköily! Tykkään kätköillä aina kun sellaisia reitille mukavasti osuu. Syksyllä kollasimme jo Ruissalon keskiosan ulkoilureissulla, nyt oli saaren etelä-kärjen vuoro. Muutamalla kätköllä tulikin käytyä ja nautimme muutoinkin säästä ja maisemista. Onnistuipa Samuli salaa ikuistamaan meikäläisen etsintähommissakin. :D

Puuhailimme hetken myös Saaronniemen uimarannalla ja sen leikkipaikalla. Sanoinkin Samulille, etten oikein ole sellainen hiekkalaatikolla istuskelija, ennemmin tykkään esimerkiksi kävellä ja antaa taaperon tutkia ympäristöä.

Lähdimme uimarannalta vielä kohti eteläisintä kärkeä ja vaikka kärkeen oli noin puolikilometriä matkaa, jaksoi Alisa hienosti kävellä. Oli meillä rattaat mukana, mutta jätimme ne kuitenkin peräkonttiin, koska Alisa tosiaan on melko reipas kulkija. Välillä sai onneksi kerätä voimia isin olkapäillä.

Alisasta oli kivaa keräillä erilaisia kiviä ja niitä löytyikin vaikka millä mitalla. Lisäksi hän tykkäsi hauskuuttaa vastaantulijoita ja meitä vanhempia. Katselimme myös veneitä ja lintuja, niistä riitti juteltavaa.

Me aikuiset nautittiin yhtälailla kiireettömästä kuljeskelusta, säästä ja ihanista maisemista. Näillä reissuilla sitä muistaa taas, kuinka kaunis luonto meillä on. Kevätkin on jo pitkällä ja puut ovat saanet lehdet. Mulle riittäisi tällainen sää vaikka koko kesäksi, en niinkään kaipaa mitään superhelteitä.

Palasimme vielä uimarannalle ja sen kahvilaan, joka sijaitsee aika upeassa miljöössä vanhoine kaakeliuuneineen ja lasiverantoineen. 

Suosittelen Ruissaloa ulkoilupaikkana ja nähtävyytenä kaikille turkulaisille ja ulkopaikkakuntalaisille. Ruissalosta ei voi olla pitämättä. Mekin palataan tänne taas viimeistään heinäkuussa, nimittäin Ruisrockiin! :)

Viikonloppu: Hyvää ruokaa, uutuuksia ja pulkkamäkeä!

Yksi viikonloppu on jälleen takana päin. Viikonloppuhan alkoi oikein mahtavilla työuutisilla ja sitä tässä on hieman myös juhlistettukin. :)

Lauantaina saimme mieluisia vieraita, kun kummitätini saapui Espoosta meille vierailulle. Lisäksi äitini, molemmat siskoni sekä toisen siskoni mies tulivat meille.

Sain tädiltäni ihania tuliaisia, nimittäin Iittalan Tanssi-sarjan tarjoilukulhon sekä muumihullulle muumipatakintaan ja patalaput. Olen tuota Tanssi-sarjaa katsellut usein ja nyt sain sysäyksen alkaa kerätä sitä valkoisen ja turkoosin Teeman rinnalle. On siinä vaan niin kaunis kuviointi.  

Täytyihän vieraat ruokkia, joten tällä kertaa meillä oli meidän koko perheen lempparia eli broilerilaatikkoa. Kannattaa ottaa resepti talteen TÄÄLTÄ! Laatikon kaveriksi leivoin tomaatti-valkosipuli focacciaa. Jälkiruoaksi tein omenapullaa suolakinuskilla. Tuosta kuvasta puuttuu päältä kinuski, koska sen kanssa oli hieman *kröhöm* ongelmia, mutta sain sovellettua sen vielä jotenkin ja maku oli kyllä koko kakussa ihan fantastinen. Ihan niin hienoa siitä ei tullut kun tossa Kinuskikissan versiossa johtuen omasta lukutaidottomuudestani muutaman kohdan kanssa. :D Mutta teen siitä taatusti toistekin, sillä se oli omasta mielestäni hyvää ja keräsi paljon kehuja. :) 

Samuli käväisi siskoni miehen kanssa päivällä hakemassa meille uuden kilpurin ja me muutkin touhuttiin vain kotosalla. Alisa ei malttanut nukkua päikkäreitä ollenkaan, niimpä hän meni kiltisti kahdeksalta yöunille. Samuli lähti moikkaamaan kaveriaan vielä illalla ja mä jäin blogijuttujen ja telkkarin pariin.

Sunnuntaina heräiltiin ja juotiin aamukahvit rauhassa, oman kahvini sain oikein sänkyyn tarjoiltuna. Olimme sopineet jo aiemmin viikolla, että menemme kaikki kolme brunssille johonkin. Meillä on tapana käydä aina välillä brunssilla ja testailla turkulaisia ravintoloita. Päätimme kuitenkin mun uuden työn kunniaksi mennä paljon kehutulle uuden Fazer Cafen sunnuntaibrunssille. Kirjoitan teille huomenissa paremman arvostelun paikasta, koska tästä postauksesta tuli muutenkin aika pitkä. :)

Tässä teille kuitenkin asua, jossa lähdin brunssille. Asun piristeenä oli H&M puna-oranssi neule, sekä Pariisista seitsemän vuotta sitten ostamani Naf Naf villakangastakki, joka edelleen on kuin uusi ja väri kirkkaan punainen. :)

Iltapäivällä lähdimme sitten käymään anoppilassa ja pääsimme hieman ulkoilemaan. Alisa pääsi ekaa kertaa pulkan kyytiin ja nauroi kun isi juoksutti ympäri pihaa. Lisäksi tämä hurjapää laski hiekkakasan päältä ja nauraa hekotti samalla. :D Saimme yhden pulkan mukaan myös kotiin, joten nyt päästään testaamaan Turunkin mäkiä. :)

Kaunis päivä huipentui nättiin auringonlaskuun ja illalla ajelimme kohti Turkua.

Toistan itseäni: ihana viikonloppu, jälleen. Taas jaksaa yhden arkiviikon.

Palataan taas arkena<3

Ylös-alas-ylös-alas

Aurinkoista torstaita<3 Tämä viikko on ollut kyllä semmosta vuoristorataa ylös-alas-ylös-alas. Perässä ei meinaa pysyä! Tänään kuitenkin on hyvä päivä. Aamulla aurinko pilkisti verhojen välistä ja lumisade oli lakannut, meillä oli siis ihana ulkoilusää!

Aurinkoista aamupäivää vietettiinkin pihalla lumessa touhuten. Alisan kanssa ulkoilu on koko ajan mukavampaa, kun hän pystyy jo paremmin liikkumaan ulkovaatteissakin, vaikka välillä meno on edelleen ylös-alas kaatuilua ja nousemista. Ollaan oltu todella tyytyväisiä tuohon Ticketin haalariin! Kenkinä meillä on Kuomat ja ne tuntuvat olevan hyvät jalkaan ja pitävän varpaat lämpöisenä. :)

Tällä viikolla olen tosiaan ollut välillä hieman allapäin ja välillä niin innostunut asioista. Tämmöinen tuuliviiri mä vaan oon. :) Tänään onneksi aurinko ja blogijuttuja koskeva sähköposti toivat kaivattua piristysruisketta ja taas ollaan tarmoa täynnä! Mielessä pyörii kaikenlaisia juttuja teihinkin liittyen.

Aikuisuus on muuten siitä kiva juttu, että ei oo noloo pukeutua toppahousuihin! Nykyään tuntuis ehkä nolommalta olla pukeutumatta ja palella! :D Hyi, muistan oikein kuinka reisiä nipisteli kouluaikana kovilla pakkasilla, koska farkut oli ainoa vaihtoehto housuiksi. Sori äiti! Onneks oon nykyään fiksumpi! :) Pipo oli kanssa semmonen, että sitä ei voinut pukea nuorena päähän. Ennemmin paleltiin hiukset kohmeessa. Hah! Ihanaa olla aikuinen ja nauttia ulkoilusta pakkasillakin ilman, että kaikista raajoista katoaa tunto!

Hyvät punat saatiin poskille ihan vaan pihapiirissä pyöriessä. Meidän asuinalue on kyllä huippu! Suoraan kun ovesta tullaan ulos on metsää, kallioo, leikkikenttää ja lenkkeilymaastoja. Silti kauppa on lähellä ja busseja kulkee jatkuvasti keskustaan. Varsinkin nyt kun Alisan kanssa päivittäin tulee ulkoiltua, arvostan sitä, että päästään leikkiin tässä ihan lähellä, ettei aina tarvitse lähteä johonkin puistoon. :) Muutenkin asuinalueemme on ihanan nättiä ja luonnonläheistä, ilman että asutaan jossain korvessa.

Alisan serkku tulee meille illaksi leikkimään, joten mulla on kaksi nappulaa paimennettavana. Heillä on aika tarkkaan vuosi ikäeroa, mutta silti he leikkivät kivasti yhdessä ja touhuilevat välillä pitkiäkin aikoja ilman vahtimista. Tosin välillä näillä hurjapäillä meno yltyy sen verran kovaksi, että joutuu hieman toppuuttelemaan. Silti on kuitenkin kiva, että perhepiiriistä löytyy samanikäistä seuraa. :)

Tämmösiä kuulumisia meille. Palataan taas huomenna!

Onko teillä hyvät ulkoilukelit? :)