Viimeiset päivät ennen häitä

Varoitus: kuvat ei sovellu siisteysfriikeille!

Häihin on nyt reilu viikko ja monet asiat kasaantuvat toki näihin viimeisiin päiviin. Vaikka olemmekin tehneet lähes kaiken mahdollisen etukäteen, hääviikon kalenteri näyttää täydeltä.

Vielä ennen hääviikkoa olen käynyt koekampauksessa, josta kuvia myöhemmin. Lisäksi mun pitäisi sovittaa hääpukua, sillä se saapuu vasta tehtaalta. Se onkin yksi ainoita, mitä olen vähän stressannut. Onneksi hääpukuliikkeen ihana omistaja on pitänyt minut ajan tasalla ja vakuuttanut, että kaikki mahdolliset korjaukset ehditään kyllä tehdä ja siihen luotan kyllä täydellisesti. (Edit. puku saapui postauksen kirjoituksen jälkeen ja ehdin jo käydä sovittamassa sitä. <3)

Olen yrittänyt suunnitella hääviikon aikataulun etukäteen mahdollisimman tarkasti, jotta kaikki tulisi tehtyä ja kiire ei pääse yllättämään. Monet vuokralaitteet saamme haettua vasta hääviikolla ja kirkkoharjoituksenkin saimme vasta torstaille. En kuitenkaan usko, että meille tulee kiire. Meillä on aika suuri tiimi tulossa apuun, joten joka päivälle riittää apukäsiä varmasti. Olen tosi kiitollinen, miten hyvin meidän molempien perheet ovat olleet ja tulevat olemaan apuna.

Häiden pitäminen sesongin ulkopuolella tuo muutamia helpotuksia. Saamme avaimet hääpaikalle jo tiistaina, joten järjestely ja koristelu aloitetaan tuolloin. Kesäkaudella avaimen saisi vasta lauantaina, joten kaikki meidän suunnitelmat eivät todellakaan olisi tuolloin toteutettavissa.

Mulla itselläni on vajaa viikko töitä, joten pystyn pari päivää valmistelemaan täyspäiväisesti häitä. Ohjelmassa on kuitenkin kauppareissuja ja mahdollisesti kukkien yms. koristeiden keräämistä luonnosta.

En tiedä, iskeekö hääpaniikki vielä, mutta just nyt mulla on aika seesteinen olo. Olen tyytyväinen valmisteluiden aikataulutukseen. Tuntuu, että se lopulta osui aika nappiin.

Yksi asia, mistä kuitenkin jo toivoisin pääseväni eroon, on tämä kuvissa näkyvä meidän ruokailutilan kaaos! En ymmärrä miten tätä tavaraa on kertynyt näin paljon!

Ole läsnä

Havahduin siihen, että liian monena iltana suustani oli kuulunut "äidin on nyt ihan pakko tehdä tämä, iskä laittaa sut nukkumaan." Liian monta kertaa tein omia muka niin tärkeitä juttujani, enkä ollut täysin läsnä. Kiire oli tehnyt musta hetkeksi sellaisen äidin, millainen en halua olla.

Totta kai olen onnellinen, että nukkumaan oli laittamassa toinen yhtä tärkeä ihminen, isi. Tunsin kuitenkin huonoa omatuntoa siitä, että olin itsekkäästi touhunnut omiani samalla kun pieni lapseni olisi ansainnut enemmän kuin "oliko sulla kiva päikkypäivä?" -kysymyksen. 

Hoen taas itsekseni, että nyt on vaan paljon kaikkea meneillään, kohta helpottaa. En kuitenkaan voi omalle lapselleni sanoa, että kolmen viikon päästä äiti on taas normaali.

Havahduin töissä siihen, että mun vatsaan sattui, mua ahdisti kun en saanut mieleeni mitään asiaa mitä mun pitäisi illalla hoitaa. Päässäni huusi ääni: "mä haluan tehdä kaiken etukäteen, haluan saada kaiken valmiiksi!" Mitään sellaista ei kuitenkaan tullut mieleen, mitä olisin voinut tehdä juuri sinä päivänä. Silloin tajusin, että ehkä tänään ei ole mitään sellaista, mitä pitäisi tehdä. Mä päätin keskittyä olemaan täysillä se äiti, mikä halusinkin olla.

Koska hyvä äitiys ei vaadi sirkushuveja, mitään erikoista en iltapäivälle kehitellyt. Alisa rakastaa metsää. Ja mustikoita. Niinpä kiipesimme talomme läheiselle kalliolle poimimaan mustikoita. Tosin poimijakaverini söi kaikki mustikat, jotka käsiinsä sai. Koko napero oli ihan sininen kun vihdoin olin saanut itse kerättyä tarpeeksi mustikoita.

Meitä molempia nauratti tämä smurffia muistuttava sininen olento, kun pääsimme sisälle. Kerätyistä mustikoista piti totta kai leipoa mustikka-marenkipiirakka, jonka ohje täältäkin löytyy. Piirakka maistui hyvältä kun pitkästä aikaa yhdessä syötiin iltapalaa.

Illalla sain lukea muutaman iltasadun, kertoa tarinan ja laulaa laulun, lapseni oli jo melkein unessa kun hän sanoi: hyvää yötä äiti rakas. Olin jo miltei unohtanut miten hyvältä se tuntuukaan.

Jäikö jotain sitten lopulta tekemättä kuitenkaan? Eipä juuri. Vaikka iltapäivän ja illan käytin täysin Alisaan keskittyen, jaksoin sen varjolla vielä illalla tehdä pikasiivouksen ja kirjoittaa muutaman blogipostauksen, siis enemmän kuin pitkään aikaan olin saanut aikaiseksi. Se jos mikä antoi aihetta ajattelulle.

Huono äiti häpeää ja koittaa taas olla se hyvä äiti, kun ei se paljoa lopulta vaadi, kunhan muistaa: 

Ole läsnä!

Kaivattu lepohetki

Mä olen sitä mieltä, että jokaisella on hyvä olla paikka missä rentoutua. Koti on totta kai ihanaa pitää sellaisena rentoutumispaikkana, mutta joskus on huippua päästä myös pois kotoa.

Meillä pakopaikkana toimi tälläkin kertaa mökki! Olen useammankin kerran tänä vuonna kirjoittanut miten hyvin viihdymme mökillä.

Tiedättekö, kun teille tarjoutuu ihan odottamatta pieni lepohetki? Vielä leppoisamman mökkeilystä nimittäin teki se, että Samulin äiti kyseli aiemmin viikolla, jos Alisa menisi hänen luokseen ja he menisivät sitten lauantaina yhden maatilan avointen ovien päivään. Me siis saatiin viettää perjantai-ilta ihan kahdestaan mökillä.

Elo päätettiin tehdä mahdollisimman leppoisaksi, joten ruoaksi tehtiin pakastepizzaa ja lämmitettiin sauna.  Saunan jälkeen olikin taas ihana pujahtaa lämpöisen peiton alle muuten hieman viileässä talossa. Makoilu kaikessa rauhassa ja hiljaisuudessa tuntui kaikessa tavallisuudessaan ihanan rentouttavalta. Minä saunanraikkaana:

Aamulla lähdimme kahden kisareissulle, mikä sekin ole mukavaa parisuhdeaikaa ja etenkin ajomatkoilla juttelimme ja nauroimme paljon. Takapenkiltä ei kuulunut litaniaa: mikä toi on, mä en jaksa, kuka laulaa jne....

Voi älkää käsittäkö väärin, rakastan mun lastani yli kaiken ja nautin hänen seurasta mut joskus on ihanaa olla ihan vaan kahden aikuisten kesken. Jokainen vanhempi varmaan ymmärtää mitä tarkoitan. :D

Lauantai-iltana palailtiin taas mökille ja siellä meitä odotti Alisa mamman kanssa:

"Äiti iskä äitiii mä ratsastin hevosellaaaa! Oli kivaa!"

Asuukohan meillä nyt heppatyttö? Ou nou.

Leikittiin, saunottiin ja mentiin koko perhe aikaisin nukkumaan. Luksusta kun kello näyttää kymmenen tuntia heräämiseen. Harvinaista ja kaivattua herkkua.

Vaikka häihin on enää kaksi viikkoa, viime viikonloppuna ei suunnittelun lisäksi tehty mitään hääjuttuja. Tämän lepohetken jälkeen jaksaa vielä muutaman viikon painaa!

Rentouttavaa viikon alkua myös teille! <3

Syksyn tuulahdus

Kyllä se niin on, syksy hiljalleen alkaa tuoksumaan ilmassa. Juurihan kesä oli kauneimmillaan ja kohta jo lehdet kellastuu. Toisaalta, meidän häihin on enää kaksi viikkoa ja nimenomaan syyshääthän me haluttiin.

Aamut on jo välillä viileän kirpeitä, mutta iltapäivällä aurinko vielä lämmittää. Aamuinen ulkoilu kipristelee poskilla ja paleltaa nenänpäässä, vielä tarkenee kuitenkin balleriinat jalassa.

Monille syksy on haikeaa aikaa, kun kesä kuihtuu pois. Mulle alkusyksy on ollut aina yksi mieleisimpiä vuodenaikoja. Se on tietysti vähän mun oma syy, kesä nimittäin on meillä aina hieman kiireisempää aikaa, ei se toki ihan vielä näytä laantuvan, mutta syksyä kohden kuitenkin mulle tulee levollisempi olo.

Kadulla kävellessä tuuli tuivertaa hiuksia. Tuntuu ihan kuin syksyinen tuulahdus puhaltaisi mun sisälle ihan uutta virtaa. Musta tuntuu taas, että tänään jaksan jo paremmin. Syksy tuo aina jotain uutta, tämäkin syksy on erilainen kuin edeltäjänsä. Pitkään niin kaukainen syksy kipristelee nyt mun vatsassa, mua jännittää. Kaksi viikkoa, onko siihen todella niin vähän aikaa enää?

Yhtenä aamuna tällä viikolla käveltiin Alisan kanssa päiväkodille ennen mun iltavuoroa, sillon kyllä tunsin haikeutta. Mun pienestä vauvasta on kasvanut reipas ja ennen kaikkea viisas nuori neiti. Tietä ylitettäessä hän kailottaa ja viittoo: vasen, oikea, vasen, sit mennään! Hän ei enää ihan joka asiassa tarvitse vanhempien apua, vaatteet haetaan kaapista ja puetaan itse, joskus toki nurinperin. Kaikki sujuu ja elämä äitinä on tällä hetkellä todella sujuvaa ja helpompaa, kun Alisa on jo niin iso. Kuitenkin kun pieni käsi pujottautuu mun käden sisään ja kuuluu kuiskaus, ota mua kädestä kiinni, haluaisin sanoa, että mä pidän sua kädestä kiinni aina.

Miksi siis tuntisin haikeutta, kaikkihan on nyt niin hyvin.

Tervetuloa syksy!

Ihanaa viikonloppua!

6 + 1 asiaa mistä tietää, että on väsynyt

Mistä tietää,  että on väsynyt? Minäpä kerron!

1. En muista mitään!

Tällä hetkellä unohtelen asioita oikeastaan samantien. Yleensä muistan tosi hyvin, mitä olen esimerkiksi puhunut toisten kanssa, mutta nyt olen törmännyt pari kertaa siihen, että mulla ei ole mitään muistikuvia puhutusta aiheesta.

2. Listat ja listojen listat!

Johtuen edellisestä, mulla on järkyttävä määrä listoja. Niitä on puhelimessa, kalenterissa, post it -lapuilla.. Siitä syystä tarvitsen myös listan siitä, mitä listoja mulla on.

3. Unohdan syödä!

Teen kyllä ruokaa ja laitan Alisalle, mutta illalla huomaan, että olen syönyt viimeksi töissä. Just nyt en edes tunne nälkää ja siksi en muista syödä.

4. Aamulla herääminen!

Herääminen on ollut mulle aina ongelma, mutta nyt olen niin väsynyt ja stressaantunut, että heräilen joka aamu kuuden jälkeen ensimmäisen kerran.

5. Herkkyys!

Pahoitan harvase päivä mieleni jonkun sanomisista tai tekemisistä. Jos on esimerkiksi joku juttu, mihin en vaan ehdi osallistua tai pysty auttamaan, aiheutuu siitä extrasti pahaa mieltä. Yöllä pysähtyminen ennen nukahtamista on ehkä se pahin, väsyneenä ajatukset kiertää kehää.

6. Huono omatunto!

Koko ajan ja ihan kaikesta. Ihan kun en olis muka tehnyt tarpeeks, vaikka oikeesti oon. Blogijutut matelee, vaikka oikeesti on puhdas ihme, että täällä tapahtuu edes jotain. Alisaa yritän huomioida niin paljon kun vain kykenen, valitettavasti Samuli on jäänyt vähemmälle, se harmittaa oikeasti.

6+1. Ympärilläni tapahtuu kummia asioita!

Kaikenlaista kummallista tapahtuu, yhtenä päivänä löysin pesuaineella täytetyn pesupallon, mutta koneessa ei ollut pyykkiä. Mietin vain oliko edellinen koneellinen tullut pestyä pelkällä vedellä vai mitä tapahtui.

Okei myönnetään, nämä pari viikkoa ovat olleet harvinaisen raskaita. Olen ollut niin loppu, etten taas paljoa muista näistä. Onneksi loppua kohden olen saanut hieman paremmin nukuttua niin alkaa hieman helpottaa. Mun oli pakko asettaa itselleni raja, et oli vaan maattava välillä sohvalla, ei voi koko ajan touhuta ja touhottaa. Onneksi tiedän tämän olevan väliaikaista, kohta kiire vähän helpottaa. Hetkittäin kiirettä ja väsymystä kestää, kunhan sitten saa taas levätä. Samuli jo antoi ukaasin, että näiden parin edessä olevan projektin jälkeen ei saa hetkeen ottaa mitään uusia projekteja. :D

Mutta on tässä hetkessä paljon hyvääkin! Meillä on yksi innokas pyöräilijä ja ollaankin iltaisin käyty pienellä lenkillä, se piristää! Postauksen kuvat onkin yhdeltä illalta kun taas tehtiin hieman edellistä pidempi lenkki. Jos jostain nautin täysillä, niin meidän ihanasta perheestä! <3

Lapset häissä

Lapset häissä mukana vai lapsettomat häät? Mielipiteitä on monia. Minun mielestä jokainen pari saa päättää itse kutsuuko lapsia häihin. Minä en loukkaannu, vaikka hääkutsu ei aina koske Alisaa, se on ihan ymmärrettävää mielestäni. Meidän häihin kuitenkin lapsia tulee reilu kymmenkunta ja olemme halunneet jonkinverran panostaa lasten viihtyvyyteen.

Itse olen sitä mieltä, että lasten on hyvä opetella syömään samaa ruokaa aikuisten kanssa ja siksi meillä ei varsinaisesti ole erillistä lastenmenua. Teemme kuitenkin lapsille erillisen noutopöydän, jotta heidän ei tarvitse jonotella vaan saavat ruokaa helposti ja näin ehkä antavat myös aikuisten syödä rauhassa. Lastenpöydässä on samoja ruokia kuin aikuisten pöydässäkin, mutta muutamia lisäyksiä teemme pöytään itse, jotta sieltä löytyisi hyvin syötävää etenkin perheen kaikista pienimmille.

Lisäksi olemme varanneet lapsille tekemistä puuhanurkassa. Puuhanurkasta löytyy kyniä, paperia, värityskirjoja sekä puuhavihkoja. Olen yrittänyt valita tekemistä niin isoille kuin pienemmillekin lapsille.

Sään salliessa pihalta tulee löytymään saippuakuplia ja ehkä muutamia pihaleluja, kuten potkumopoja tai vastaavia. Lisäksi sain myös ajatuksen, että pystyttäisimme pihalle telttakatoksen, jossa olisi lasten disko. Diskossa voisi soida musiikkia Hevisauruksesta Robiniin. Tähän ideaan tarvitsen kuitenkin vähän Samulin apua, jotta saadaan homma onnistumaan. Lapsilla on muutenkin tilaa leikkiä pihalla, mutta disko voisi toimia viihdykkeenä silloin kun otamme esimerkiksi potrettikuvia hääpaikalla.

Tietysti pitää olla varasuunnitelma, jos sataakin vettä! Silloin ehkä monipuolistamme puuhanurkkausta entisestään. Oletuksena kuitenkin on, etteivät pienemmät lapset viihdy häissä siihen saakka kun varsinainen vapaampi ohjelma alkaa, joten ihan hirveästi tämän kummempaa emme ole ajatelleet lapsia varten järjestää. Haluamme kuitenkin, että myös perheen pienimmätkin viihtyvät häissämme ja näin ollen myös heidän vanhemmatkin. Toivon, että meidän häistä ajatellaan, että olemme ottaneet myös lapset hyvin huomioon ja lapset ovat meille yhtä tärkeitä vieraita kuin aikuisetkin.

Tuleeko teille ideoita, miten voisimme viihdyttää lapsivieraita lisää? Tai miten olette toteuttaneet sen omissa häissänne?  :)

Minun Turkuni

Ei saa antaa pelolle valtaa. Sitä olen hokenut ennen. Tänään joudun hokemaan sitä vähän useammin. Omassa kotimaassa saati kotikaupungissa tapahtuva silmitön väkivalta, jonka uhrit valikoitui sattumanvaraisesti, herättää pelkoa.

Minulla tai meidän perheellä ei ollut tilanteessa suoranaista hätää, minä olin lukkojen takana töissä vartioidussa rakennuksessa, Samuli ja Alisa olivat eri paikkakunnilla. Silti tieto siitä, että omassa samassa kaupungissa tapahtuu jotain hirvittävää ja epätietoisuus siitä, mitä todella on tekeillä ja missä kaikki ystävät sillä hetkellä ovat. Tilanne tuli kaikille järkytyksenä, vaikka totta kai asia on käynyt mielessä Euroopan tilanteiden velloessa.

Olen kiitollinen työpaikalleni siitä, että meidän hyvinvoinnista huolehdittiin heti. Itseäni aina hieman kammoksuttaa olla iltavuorossa lähes yksin, saati sitten tuona perjantaina. Meillä kuitenkin kiersi illan mittaan ihmisiä varmistamassa kaiken olevan kunnossa ja vartija jopa saattoi mut autolle saakka, kenties vaikutin vähän säikähtäneeltä.

Juttelin illan aikana monen eri ihmisen kanssa ja oli ihan hyvä päästä purkamaan ajatuksia ja pelkoja. Eri mediat täyttyivät heti videoista ja kuvista, jotka olisi itsekin pitänyt jättää huomiotta heti alkuunsa.

Viikonlopun aikana Turku näytti palaavan lähes normaalia muistuttavaan tilaan. Mekin kiersimme lauantaina eri kaupoissa ja keskustan liepeillä, ihmiset olivat liikkeellä. Se on mielestäni hyvä, elämän pitää jatkua, eikä saa alkaa pelätä. Helppoa todeta niin, mutta huomaan itse havahtuvani välillä siihen miten ajatukset harhailevat ja puhdas kauhu valtaa mielen.

Pelottaa myös se kaikki viha mikä nyt tuntuu nostavan päätä entisestään. Viha kaikkea ja kaikkia kohtaan. Se tuntuu pahalta ja hirvittää.Tilanne on meille kaikille ihan uusi, eikä kukaan voi ennustaa mitä tulee lopulta tapahtumaan, mutta edelleen on toivoa!

Oli hieman hankala palata blogin äärelle, sillä tilanteella mässäily ei ole mieleeni, mutta tiesin monien teistä tietävän meidän asuvan täällä. Olisi tuntunut oudolta sivuuttaa täysin koko aihe, mutta halusin antaa pölyn laskeutua edes vähän. Nyt aion taas keskittyä normaaliin arkeen, enkä pelätä. Uusi viikko on täällä. <3

Meal prep - ajan ja rahan säästöä?

Mä yritän hyvin usein tavoitella mahdollisimman vaivatonta arkea. Etenkin tuleva kuukausi tulee kaikkineen olemaan todella tiukka, joten päätin askeleen verran helpottaa sitä.

Törmäsin termiin meal prep yhdessä ruokaryhmässä ja pitihän sitä kokeilla. Kunnianhimoinen tavoitteeni oli suunnitella ja valmistaa kolmen viikon ruoat etukäteen. Otin siis kynän esille ja mietin millaisia ruokia voisin valmistaa. Mitä ruokia voisi pakastaa ja mitä voisi tehdä pelkistä kuivatarvikkeista. Listalle päätyi esimerkiksi lihapullat, tonnikalapasta, makkarakastike, kasvissosekeitto, jauhelihakastike...

Pääruokien lisäksi listasin myös kasviksia ja juureksia, joita pakastin: kukkakaali, kyssäkaali, paprika, bataatti, kesäkurpitsa... Yhdistelin ruokalistalle pääruoat sekä kasvikset ja nyt mulla tosiaan on ruoat kolmelle viikolle valmiina.

Aikaa mulla meni yhtenä viikonloppuna noin kaksi tuntia. Toki en tehnyt kuin keskimäärin 3 ruokaa per viikko, sillä meillä syödään kyllä useampi päivä samaa ruokaa. Paistoin jauhelihaa, tein lihapullataikinan ja raakapakastin pyörykät, pilkoin makkarat ja kasvikset.

Mitä sitten tavoittelen preppauksella? Jo pelkkä listan suunnittelu etukäteen säästää aikaa ja vaivaa. Yhdellä kauppareissulla varauduin useammaksi viikoksi, tulevat kauppareissut ovat sitten helpompia, koska tarvitsee ostaa vain esimerkiksi maitoa, leipää, hedelmiä...

Preppaus säästää arkisin aikaa ruoanlaitossa kun vain otan esille aterian osat ja teen lopullisen kypsennyksen ja yhdistelyn. Toki esimerkiksi riisit ja pastat olisi voinut jo keitellä valmiiksi, mutta jätin sen tällä kertaa tekemättä, samoin perunaa ei ehkä kannata keitettynä pakastaa. Kala on myös sellainen, jota itse suosin tuoreena, joten toistaiseksi sitä en ole kokeillut pakastaa. Pitäisi keksiä hyvä keino sen säilömiseen.

Koska teen paljon ruokaa kerralla, voin ostaa isompia paketteja ja sitä kautta säästää rahaa. Lisäksi kaupassa tulee käytyä harvemmin, joten heräteostokset jää minimiin.

Nyt kun tämä on ollut mulla hetken käytössä, olen kyllä sitä mieltä, että yritän ainakin jossain määrin toteuttaa tätä myös silloin, kun kiire vähän helpottaa. Joskus on toki ihanaa kokkailla ajan kanssa, mutta kyllä valmis ruokalista ja puolivalmiit ruoat pakkasessa tuntuvat välillä niin pelastukselta!

Mitä ajatuksia meal prep sussa herättää? Vai oliko ihan uusi juttu sinulle?

Vieraana häissä

Nyt varmaan aika ennen häitä tulee täyttyminen hääpostauksista hyvin pitkälle. Mutta hääthän ovat ihana, kaunis ja iloinen aihe. <3 Me pääsimme viikonloppuna osallistumaan vieraina häihin Samulin serkun astellessa avioon.

Pukukoodina toivottiin rentoa juhlapukeutumista ja meidän kohdalla se oli tällä kertaa tällaista:

Etenkin tykkäsin tuosta Samulin rusetin ja taskuliinan yhdistelmästä. Se sopi mun mielestä tosi hyvin rentoihin iltahäihin.

Oli jännittävää päästä häihin omien häiden kynnyksellä ja vähän jo saatoin tuntea pientä nipistelyä vatsanpohjassa kun hääpari asteli vihittäväksi. Vihkiminen suoritettiin ulkona puiden ympäröimänä. Pieni vesisade juuri ennen vihkimistä ei haitannut ja tilanne oli erittäin kaunis ja tunnelmallinen.

Vihkimisen jälkeen siirryimme varsinaiseen juhlapaikkaan, joka oli suuri valkoinen juhlateltta. Teltassa oli hyvin tilaa kaikille ja sadekaan ei häirinnyt, onneksi sekin kuitenkin loppui iltaa kohden.

Juhlista oli haluttu luoda rennot ja se oli onnistunut valinta. Häissä ei ollut turhaa pönötystä ja se antoi vahvistusta myös itselleni siitä, ettei häiden tarvitse olla pönötysjuhlat. Kiva idea oli myös se, että salaattipöydän jälkeen jokainen sai ulkoa grillistä hakea mieleistään syötävää.

Teltta oli sisältä koristeltu yksinkertaisen kauniisti ja tunnelmaa loivat niin katon valonauhat kuin kynttilät. Ja etenkin iltaa kohden teltta oli upea niin sisältä kuin ulkoa. Myös pihamaata koristi useat kynttilät ja lyhdyt, kaikinpuolin todella kaunista.

Juhlat olivat kauniit ja intiimit. Hääpari oli upea ja onnellisen näköinen. Ilta sai ainakin minut odottamaan vielä enemmän meidänkin juhlia. Onnea vielä hääparille! <3

Hääjuhlapaikan koristelu

Kun häiden suunnittelu oli alkuvaiheissa, kirjoittelin hieman meidän häiden teemasta. Väriteemaksihan valittiin hyvin pitkälle musta-valkoinen. Nyt kun lähes kaikki hankinnat on tehty, voin hieman vilauttaa miltä meidän hääpaikka tulee näyttämään.

Musta on värinä pysynyt meidän matkassa tänne saakka, tosin teemaa on hieman pehmennetty myöhemmin. Mustavalkoisen lisäksi häissämme tullaan näkemään vähän myös rustiikkia, vaikkei sekään kokonaisuutena ollut ihan meidän juttu. Olen selaillut paljon Pinterestiä ja meidän häiden teemaan onkin sekoitettu hieman erilaisia tyylejä. On mustavalkoista, rustiikkia vähän bohoa... Koska mikään näistä ei pelkästään vastannut sitä, minkä tyyliset häät haluamme, olemme sekoitelleet tyylejä huoletta. En kuitenkaan haluan mitään täyttä sekamelskaa, joten tietty linja on hyvä säilyttää.

Alkuperäisissä suunnitelmissa oli hankkia mustat kaitaliinat, mutta mieleisiä ei ikinä löytynyt. Kun vielä pöytien muotokin muuttui, kaitaliinoista luovuttiin kokonaan. Mitä siis pöytiin?

Luotamme hyvin pitkälle erilaisiin lasisiin kynttilä- ja tuikkukippoihin. Niitä meiltä löytyykin jo kasa. Lisäksi hieman kukkia ja puuta. Uskon, että näillä ja näyttävällä kattauksella saamme kauniit pöydät aikaiseksi.

Mustaa tullaan näkemään paljon juuri kattauksessa, sillä servettimme ovat mustat. Servettien taittelu on vielä hieman auki, en välttämättä haluaisi perinteistä kolmiota. Mustaa saattaa vilahtaa kattauksessa muutenkin ja hääkutsujemme tyyliin, myös paikkakortit ovat mustat.

Tilassa on kaunis katto, mutta laitamme sinne myös pompomeja sekä valot. Olen vuokrannut useammat pitkät hehkulamppuvalot ja lisäksi ostanut muutamat lyhyemmät koristamaan esimerkiksi lavan reunaa tai baaria. Valosarjoja tullaan mahdollisesti käyttämään muutenkin, riippuen hieman miltä tila näiden hehkulamppuvalojen jälkeen näyttää. Tuikkivaa joulukuusta en tilasta kuitenkaan halua.

Valosarjojen lisäksi hääpaikalle tuodaan reilusti suuria lasipurkkeja ja lyhtyjä tuomaan tunnelmaa etenkin pimenevään syysiltaan. Syksyä saatamme laittaa esille myös luonnonantimien muodossa, riippuen siitä mitä kaikkea lopulta on tarjolla, auringonkukkia, pihlajanoksia, osmankääpiä, mustikanvarpuja....

Loppujen lopuksi luotamme aika pitkälle yksinkertaisiin asioihin ilman turhia krumeluureja. Toivon, että näillä saamme loihdittua tunnelmalliset häät. <3

Muumimuseo

Kesäloman yhtenä vierailukohteena oli tänä kesänä avautunut Tampere-talon Muumimuseo. Muumitarinoiden pienoismallit sijaitsivat vuoteen 2013 asti pääkirjasto Metsossa ja siellä olemme vierailleet useasti. Melenkiinnolla lähdimme muumifaneina tutustumaan uuteen museoon, joka muuten on maailman ainoa muumimuseo.

Ajattelen juuri parhaillaan revontulia.
Ei voi tietää, ovatko ne olemassa vai näkyvätkö ne vain.
Kaikki on hyvin epävarmaa, ja juuri se tekee minut levolliseksi.

Tuu-tikki

(lainattu museon nettisivuilta) 

Muumimuseon pienoismallit sijaitsevat parissa kerroksessa, mutta kulku on hissien ja luiskien ansiosta esteetön. Meilläkin oli mukana lastenvaunut ja ne mahtuivat hyvin kulkemaan pitkin väljää tilaa.

Pienoismallit olivat edelleenkin hienoja ja niiden yhteydessä pystyi kuuntelemaan sadun pätkää pienoismallin tapahtumaan liittyen. Lisäksi esillä oli paljon kuvia ja kirjoituksia muumeista ja tarinoista niiden takana. Esillä oli myös alkuvaiheiden luonnoksia hahmoista.

Koska museo pohjautuu lähes kokonaisuudessaan Tove Janssonin alkuperäisiin kirjoihin ja tarinoihin, sanoisinkin museon olevan enemmän aikuisille suunnattu. Meidän muumifani ei nimittäin aina pienoismalleista tunnistanut hahmoja saati tarinaa. Parasta antia Alisalle olikin ne osat, missä oli esillä näitä paremmin lapsille tuttuja nykyajan muumihahmoja.

Erityisesti Alisan suosikkeja olivat hattivattiseinä, jossa salamoi, sekä lattian alle rakennetut pienoismallit esimerkiksi joenpohjasta. Museossa oli mielestäni ihan kivasti hyödynnetty nykyajan tekniikkaa valoineen ja äänineen. Esimerkiksi pyrstötähden pystyi kuulla lähestyvän sekä itse pystyi astumaan taikurinhattuun. Pienten kanssa vierraillessa kannattaa ottaa huomioon, että museossa on hämärä valaistus ja äänet aika voimakkaita. Meidän vajaa 3v ja kummipoika 6kk eivät kuitenkaan museossa pelänneet.

Museossa oli myös kivien näköisiä lepopaikkoja, sekä kaksi erilaista kuvauspistettä. Itse museossa ei saanut kuvata tekijänoikeuksien takia, mutta esimerkiksi museon edessä oli tällainen pienistä veneistä koostunut lasten leikkipaikka, jossa ainakin Alisa viihtyi.

Museon lisäksi Tampere-talosta löytyy muumiaiheinen kirjastonurkkaus, myymälä sekä ravintola Tuhto. Näissä emme kuitenkaan sen enempää tällä kertaa poikenneet, mutta etenkin Ravintola Tuhto näytti viihtyisältä ja poikkeamisen arvoiselta terasseineen.

Tykkäätkö sinä muumeista? Entä oletko vieraillut Muumimuseossa?

Herkät surukakut

Kun oli tiedossa, että perhepiirissämme joudutaan valmistelemaan hautajaisia, lupauduin itse leipomaan kakut hautajaisiin. Oikeastaan ehdottomasti halusin leipoa kakut. Sen lisäksi, että pidän leipomisesta, halusin myös tavallaan kiittää läheistäni lukuisista hyvistä muistoista ja yhteisistä ajoista.

Koska tällä kertaa kakun tekemisellä oli hieman syvempi merkitys, mitkä tahansa kakut eivät tulleet kyseeseen. Niinpä valmistelin kaksi täysin erityistä reseptiä. Surukakkujen maut olivat Daim- ja vadelmatäytteinen kinuskikakku sekä Suklaa-appelsiini eli Fazerina-juustokakku.

Reseptit mukailin jälkeen useammasta eri reseptistä ja täytyy sanoa, että lopputulos oli molemmissa erinomainen. Kakut keräsivät myös muiden kehuja, joten uskallan suositella näitä reseptejä teillekin.

Täytekakkupohjan tein jälleen Kinuskikissan ohjeella, sillä ei voi epäonnistua. Myös vaniljainen Daim-täyte on idealtaan Kinuskikissan. Täyte riitti reilusti yhteen väliin 22cm leveän vuoan kakussa:

2dl kuohukermaa

2dl vaniljakastiketta

Vaniljakreemijauhetta

2 isoa Daim-patukkaa

Kerma vatkataan vaahdoksi ja sekoitetaan joukkoon vaniljakastike ja kreemijauhetta niin, että täyte paksuuntuu. Lopuksi lisätään rouhitut Daim-patukat.

Daim-rouhe toi kivaa vaihtelua täysin sileään täytteeseen, mutta kaveriksi tuo makea täyte vaati ehdottomasti jotain raikasta. Niinpä valitsin toiseksi täytteeksi vadelma-rahkatäytteen.

2dl kermaa

200g maitorahkaa

Ripaus sokeria

200g vadelmia

Vaniljakreemijauhetta

Kerma vatkataan jälleen vaahdoksi ja joukkoon lisätään loput aineet. Muista keittää vadelmat, mikäli et käytä kotimaisia.

Täydellisen kinuskin salat paljastaa myös Kinuskikissa, enkä voi tarpeeksi hehkuttaa sivuston helppoja ja takuuvarmoja ohjeita. Täytekakuissa luotan aina Kinuskikissaan.

Suklaa-appelsiinijuustokakku sen sijaan on hyvin pitkälle ihan oma reseptini, joka syntyi tämän kokeilun myötä. Mulla oli mielessäni tietynlainen koristelu kakkuun, ja sain vision suklaajuustokakusta. Suklaajuustokakku olisi kuitenkin ollut makean täytekakkuni rinnalla liian tuhti yhdistelmä, niinpä lisäsin kevennykseksi appelsiinia.

150g Bastogne-keksejä

75g voita

400g appelsiinituorejuustoa

200g maustamatontatuorejuustoa

2dl vispikermaa

5 liivatetta

100g tummaa suklaata

50g Fazerina-bites

5 liivatetta

Päälle:

50g Fazerina-bites

Vadelmia

Marenkia

Laita liivatteet kylmään veteen. Murenna keksi ja sulata voi. Kaada voisula keksimurskan joukkoon ja sekoita tasaiseksi. Kaada seos irtopohjavuokaan, jonka pohja on vuorattu leivinpaperilla (22cm vuoka). Laita jääkaappiin. Vatkaa kerma vaahdoksi ja vispaa tämän jälkeen tuorejuustot joukkoon. Sulata suklaa vesihauteessa ja sekoita sulanut suklaa kerma-tuorejuustoseokseen. Kaada seos irtopohjavuokaan keksipohjan päälle ja anna hyytyä useampi tunti. Koristele kakku mieleiseksesi.

Tässäpä reseptejä vaikka viikonlopuksi, herkullista viikonloppua! :)

Kuukausi häihin

Kääk! Jännittää! En tiedä voinko uskoa, että meidän häihin on enää kuukausi! Tämä kulunut kuukausi viime katsauksesta on ollut raskas ja niin paljon täynnä surua. Häävalmistelut on kuitenkin pitäneet hieman mun ajatuksia kasassa ja nyt ollaan jo niin lähellä, että pienetkin yksityiskohdat alkaa olla mietitty ja kunnossa. To do -lista alkaa olla tyhjä, mikä on tietenkin hyvä asia. Totta kai on asioita, joita ei vain voi tehdä ennen kuin hääviikolla, mutta etukäteisvalmistelut ovat hyvällä mallilla.

Esteettömyys on todettu, kengät ja korut hankittu, koekampaus tilattu pari viikkoa ennen häitä ja samalla siistitään hiukset ylipäätään. Viimeiset häähankinnat on tehty: servetit, polaroid-filmit, pöytäliinat, maljakot, jääpalakone... Valokuvaajan ja pitopalvelun kanssa käyty läpi yksityiskohtia ja aikataulua. Kukkatilaus on tehty.

Olen myös suunnitellut ohjelmarunkoa ja juontoja, toki seremonianaisemme muotoilee juonnot omaan suuhunsa sopivaksi. Huomenna meillä onkin hääpalaveri, jossa käydään läpi tehtäviä ja yksityiskohtia.

Huomenna loppuu myös ilmottautuminen häihimme ja lähes kaikki ovat jo ilmoittaneet tulostaan. Päädyin teettämään paikkakortit ja muita printtejä samassa paikassa kuin kutsut aikanaan, joten lista nimistä tulisi myös lähettää. Pöytäkartta on jo tehty, toki se viimeistellään nyt kun tiedetään ketkä kaikki varmasti osallistuvat.

Vaikka suuret linjat ovat olleet alusta asti hyvin hallussa, pieniä yksityiskohtien viilauksia ja lisäyksiä on tehty ihan näihin päiviin saakka, mutta en halua pahemmin niitä vielä paljastaa, etteivät vieraat pääse lukemaan niistä etukäteen. Paperilla kaikki näyttää hyvältä ja toivon, että hyvällä suunnittelulla myös toteutus toimii.

Häissämme on jonkin verran perinteisiä juttuja, mutta häiden lähestyessä olemme enemmän löytäneet juuri sitä meidän tyyliä häiden suhteen. Emme ole etikettien ja muiden antaneet liikaa vaikuttaa häihimme, toki jotain juttuja tehdään ihan etiketin mukaan, mutta on myös pyritty löytämään se kultainen keskitie sen suhteen, että häistä tulee ikimuistoiset niin meille kuin vieraillekin.

Samalla kun en malttaisi odottaa hääpäivää, pelkään jo kaiken olevan ohi. Mitenköhän muistaisin nauttia tästä kaikesta? <3

Vähän parempaa burgeria

Viime aikoina meidän perheessä on ollut paljon murhetta, kuten olette ehkä lukeneetkin. Vastoinkäymiset ovat kiristäneet hermoja ja itse olen äyskinyt pahaa oloani myös Samuliin.

Olemme päässeet jo ennen avioliittoa näin kokemaan, mitä tarkoittaa myötä- ja vastoinkäymisissä. Vaikeat ajat eivät ole horjuttaneet meitä toistemme vierestä, vaan tässä ollaan entistä vahvempina.

Sunnuntaina halusin kuitenkin jotenkin osoittaa Samulille, miten kiitollinen hänen tuestaan olen. Tykkään ruoanlaitosta ja siksi mulle luonnollisin hemmottelutapa on juuri ruoan tekeminen.

Tällä kertaa päädyin tekemään itse vähän parempia burgereita. Leivoin itse briossisämpylät, tein pihvit, marinoin punasipulin ja uppopaistoin bataattiranskalaiset. Ruoanlaitossa kesti useampi tunti, mutta oli lopputulos kyllä sen arvoista. Ihan äärettömän hyvää!

Burgerin perusta oli ehdottomasti herkullinen briossisämpylä ja jatkossa en kyllä enää mitää muuta leivokaan hampurilaisia varten. Itsessään resepti on helppo, mutta aikaa menee kuitenkin useampi tunti. Tästä ohjeesta tuli kuusi kappaletta sämpylöitä:

1,5 dl maitoa

1/2 tl kuivahiivaa

2 rkl sokeria

1 tl suolaa

4 dl vehnäjauhoja

1 kpl kananmunaa

25 g voita huoneenlämpöisenä

1 kpl kananmuna voiteluun

Lämmitä maito hieman kädenlämpöistä lämpimämmäksi ja sekoita joukkoon hiiva, sokeri ja suola. Anna seoksen tekeytyä muuama minuutti. Lisää joukkoon kananmuna ja hiljalleen jauhot. Vaivaa käsin tai koneella 15min. Loppuvaiheessa vaivaa joukkoon myös voi. Kun taikina on kiinteä ja kimmoisa pallo, sivele pintaan öljyä ja peitä kulho kannella. Anna taikinan kohota huoneenlämmössä pari tuntia, itse kohotan aina mikrossa. Kohottamisen jälkeen painele taikinasta huolella ilma pois jauhoitetulla alustalla. Muotoile tangoksi ja jaa kuuteen osaan. Pyörittele pienet taikinapallot pellille ja anna kohota liinan alla tunti. Riko kananmuna kuppiin ja lisää joukkoon 1 rkl vettä. Voitele sämpyät kananmuna-vesi -seoksella ja ripottele pinnalle seesamin siemeniä. Paista 200 astetta 10-12 minuuttia.

Myös itse tehdyt jauhelihapihvit kuuluvat hampurilaiseen ja ne onkin helppo valmistaa. Itse käytin neljään pihviin 400g jauhelihaa ja lisäsin joukkoon vain suolaa, paprikaa, valkosipulia ja mustapippuria. Näistä aineista muotoilin pihvit ja paistoin öljyssä pannulla. Nam!

Cheddarin, pekonin, salaatin, tomaatin ja aiolin seuraksi halusin marinoitua punasipulia. Sipuli on usein liian vahvan makuista, joten marinointi vie sipulin makua mielestäni parempaan suuntaan. Vaikka aikaa ei ollut kuin muutama tunti, sipulin maku ja rakenne muuttuivat oleellisesti. Tämä on tällainen helppo ja nopea resepti sipulin marinointiin:

1 punasipuli

3 rkl viinietikkaa

1 rkl sokeria

1/2 tl suolaa

0,5 dl öljyä

Marinadin voisi halutessaan kiehauttaa, mutta itse heitin kylmäsi seoksen suoraan sipulien päälle ja annoin marinoitua pari tuntia jääkaapissa. Toki pidempi marinointiaika pehmentäisi rakennetta ja toisi vielä lisää makua, mutta kuten sanoin, lyhyempikin aika paransi lopputulosta merkittävästi.

Hampurilaisten kaverina tarjoilin tällä kertaa uppopaistettuja bataattiranskalaisia. Vaikka uunissakin näistä saa hyviä, niin kyllä uppopaisto toi näihin vielä enemmän makua. Liotin ensin suikaloituja bataatteja vedessä noin tunnin, jonka jälkeen laitoin ranskikset pussiin, missä oli 3rkl maissijauhoja. Ravistelin ranskalaisia niin kauan, että jokaisessa ranskalaisessa oli maissijauhoa tasaisesti. Tämän jälkeen kuumensin reilusti öljyä kattilassa ja paistoin bataattiranuja pienissä erissä muutamia minuutteja. Lopuksi vielä pieni suolaus ja aiolin kanssa lautaselle! Ai jukra!

Ehkä sain vähän tällä hemmoiteltua Samulia ja burgerit maistui meille molemmille. Vaikka itse sanonkin niin tämä kotitekoinen burgeri ei kyllä paljoa hävinnyt parhaille ravintolaburgereillekaan. Ehdottomasti näitä reseptejä käytetään meillä vielä jatkossakin. Jälkiruoaksi valmistin pikaisesti kaikista jämäsuklaista suklaafondantit. Massaan meni niin Fazerinaa, Daimia kuin kirsikkasuklaatakin, mutta maku oli kyllä hyvä ja sisus ihanan suussa sulava. <3

Ruoanlaitto antaumuksella toi hieman piristystä synkkyyteen. Inspiraation iskiessä kokkailu on rentouttavaa ja onhan niistä kokkailun tuloksista ihan mukava nauttia itsekin! :)