Kiireisen viikon kiireiset terveiset

Hengissä ollaan! Huh, mikä viikko takana!

Tällä viikolla meillä on harrastettu, tämä siis on kuormittanut meidän perheen miesjaostoa ja valitettavasti tulos ei lopulta kuitenkaan ollut sellainen, mitä me toivottiin. Mutta onneksi kyse on kuitenkin vain harrastuksesta, eikä vakavammasta.

Lisäksi käytiin asuntoesittelyssä ja saa nähdä, mitä tuleva viikko tuo tullessaan. ;)

Jotta viikko ei kävisi liian lepsuksi, lähdimme eilen illalla ajelemaan kohti Pohjanmaata. Viisi tuntia autossa istumista iltaa vasten meillä oli taitettavana. Alisa onneksi nukkui ensimmäisen pysähdyksen jälkeen, jolloin söimme myös iltapalaa, joten hänen osaltaan matka meni helposti. Koska viimeisen parin viikon aikana emme ole Samulin kanssa ehtineet hirveästi näkemään ja puhumaan, oli kivaa ajaa kauniissa auringonlaskussa ja jutella. Nauroimme pitkästä aikaa yhdessä, meillä oli mukava matka. Postauksen kuvat on räpsitty matkalla auton ikkunasta, ilta oli todellakin kaunis.

Olemme nyt siis viettämässä vappua perinteisesti harrastuksen parissa kisoissa. Mulle vappu on ollut jo vuosia samanlainen, aina kisoissa. Se ei kuitenkaan haittaa, täällä on ihania ystäviä mukana ja koko perhe yhdessä. Mukavampaa olisi toki ollut, jos olisin tänään saanut olla muiden mimmien kanssa lähtöviivalla. Aina ei kaikki vain mene sillain kun haluais, mutta ensi kerralla sitten. Onneksi fiilis muuten on kuitenkin hyvä. 

Ensi viikon pitäisi olla hieman rauhallisempi, joten aikaa pitäisi löytyä paremmin bloggaamisellekin. 

Mitäs te touhuilette vappuna?

Kivaa vappua! <3

Järki-ihmisestä tuli hysteerikkomutsi

Minä olen aina pitänyt itseäni järki-ihmisenä enemmän kuin tunneihmisenä. Olen myös mielestäni pystynyt handlaamaan vakavatkin tilanteet ja toimimaan järkevästi tiukassakin paikassa. Mutta mitä tapahtui kun minusta tuli äiti?

Meillä sattui eilen ensimmäinen pahempi kolhu Alisalle. Kävelimme reippaasti päiväkodista kotiin, Alisalla oli kuravaatteet ja reppu tietenkin selässä, sitähän ei saa muut kantaa kuin hän. Into piukassa neiti kulki kohti kotia, kunnes jalat sekosivat... Kädet eivät ehtineet alle kun mentiin mukkelismakkelis. Kuului pahaenteinen rusahdus. Nenä...

Ikuisuudelta tuntuneen sekunnin ajan jään tuijottamaan, kuin patsas. Nostan lopulta taaperon ylös ja näky säikäyttää minut lopullisesti. Musta turvonnut nenä, verta ympäriinsä ja henkeään haukkova lapsi.

Nappaan lapsen syliin ja juoksen. Juoksen kotiin niin lujaa kuin pääsen. Matkalla koitan miettiä, miten toimin. En saa päähäni mitään, kaikki joskus opittu on valunut johonkin mielen syövereihin.

Ensimmäinen mitä saan tehtyä sisällä, on soittaa hysteerinen puhelu Samulille. Minä itken, Alisa itkee, puhun niin nopeasti ettei Samuli saa varmasti mitään selvää. Kuulen kuinka hän sanoo, että tulee heti kotiin ja minä vain pyydän anteeksi.

Miltä näyttää murtunut nenä?

Verenvuoto lakkaa lopulta ja neiti tuntuu olevan suht oma itsensä. Yritän itsekin rauhoittua ja soitan Samulille uudestaan, hieman rauhallisemmissa merkeissä. Soitan myös äidilleni, sillä minulla ei ole hajuakaan mitä pitäisi tehdä. Miltä näyttää murtunut nenä?

Samulikin tulee kotiin ja toteaa nenän olevan turvoksissa. Jonotan puhelimella päivystykseen vartin, enkä saa ketään kiinni. Muistan että meillähän on vakuutus. Mietin mihin pitää mennä tai mihin voin soittaa. En ole ikinä aikaisemmin ollut tilanteessa, että pitäisi päästä nopeasti lääkäriin, olen ihan hukassa. Mieleen tulee se eräs yksityinen sairaala jonka kylttiä päivisin tuijottelen työpaikan ikkunasta. Etsin yhteystiedot, soitan ja selitän sekavasti tilanteen. Mukava hoitaja kehoittaa tulemaan näytille ja varaa meille parinkymmenen minuutin päähän ajan.

Ajamme sairaalalle ja pääsemme heti lääkärin vastaanotolle. Nenä on arka ja ruhjeilla, murtunut se ei kuitenkaan ole. Kuulemani rusahdus oli varmaankin ruston rutinaa. Nenää putsataan ja saamme ohjeet tarkkailla yön aivotärähdyksen varalta. Alisa saa muistoksi käynnistä pienen punaisen liskon.

Kaikki hyvin?

Olen helpottunut, vaikka edelleen kauhuissani. Alisa nukahtaa autoon ja saa minut säikähtämään. Hän on kuitenkin herätessään ihan normaali ja vain uupunut kaikesta itkemisestä ja ramppaamisesta. Yöllä herättelemme häntä muutaman kerran. Kaikki on normaalisti, onneksi.

Ensi kerralla jos kun jotain sattuu, osaanko toimia rauhallisemmin? Olenko edelleen yhtä hysteerinen ja kauhuissani? 

Voi äitiys, miksi teit järki-ihmisestä hysteerikon!

Kuka on hyvä äiti?

Me äidit syyllistymme välillä toistemme arvosteluun, syyllistämiseen ja oman sädekehämme kiillottamiseen. Minä mukana myös, aivan liian usein.

Millainen on hyvä äiti?

Millainen on hyvä äiti? Mitä hyvä äiti käsitteenä tarkoittaa? Olen miettinyt tätä asiaa viime aikoina ja tehny havaintoja asiaan liittyen.

Jonkun mielestä on hyvä äiti jos kasvattaa lapset kouluikään asti kotona, toisen mielestä taas pitää laittaa pienenä hoitoon, jotta lapsi saa sosiaalisia suhteita. Hyvä äiti ei tarvitse vapaa-aikaa, mutta hyvä äiti ei koskaan ole väsynyt. Ruoka, virikkeet, harrastukset, ruutuaika, nukuttaminen, imetys jne... Lista on loputon. Lista asioista, jotka jakaa mielipiteitä ja aiheuttaa kiistaa, miten niissä pitäisi toimia jotta olisi hyvä äiti.

Itse olen yrittänyt lopettaa ajattelemisen, että jokin toimintatapani tekisi minusta automaattisesti paremman äidin kuin jostain toisesta. Enhän minä voi tietää mikä toisen lapselle on parasta, paremmin kuin lapsen oma äiti. Tämä perustuu siihen ehkä naiviinkin uskooni, että jokainen äiti haluaa toimia parhaaksi kokemallaan tavalla omaa lastansa kohtaan.

Omat ratkaisunikin varmasti jakavat mielipiteitä, enkä väitä ollenkaan, että omat ratkaisuni tai toimintatapani olisi automaattisesti kaikkiin perheisiin oikeita. Seison kuitenkin niiden takana ja uskon toimineeni parhaimmaksi katsomallani tavalla.

Onnellisuus hyvän äitiyden mittarina?

Jos yksin toimintavat ei tee meistä suoraan hyviä äitejä niin mikä sitten? Jaa'a. Itse mietin niin, että jos lapseni on onnellinen, olen ehkä jossain määrin onnistunut olemaan hyvä äiti. Eikö se lapsen onnellisuus kuitenkin määrittele enemmän sitä äitinä onnistumista kuin jotkut tietyt teot, joiden ajattelemme tekevän meistä hyviä äitejä. 

Kun peittelen rakkainpani sänkyynsä ja toivotan hyvää yötä, saan vastaukseksi valloittavan hymyn ja sanat: "yätää, akas äitiii. Pusuuu", nuppunen kohottaa otsansa kohti suukkoa ja muistan taas, että kaikessa epätäydellisyydessäni minä olen hyvä äiti. Myös sinä olet hyvä äiti.

Blogivinkit

Linkkaa blogisi! -postauksessa pyysin teitä linkkailemaan omia tai suosikkiblogejanne. Sain todella paljon kivoja linkkauksia, käykää tekin ihmeessä nappaamassa uudet tuttaavuudet listoillenne. Nostin tähän viisi blogia, jotka olivat mulle ihan uusia tuttavuuksia ja päätyivät lukulistalleni.

Ei ihminen pelkällä suolasella elä..

"Blogissani sukelletaan pääni sisään, jääden välillä kellumaan hieman pinnallisempiin aiheisiin, ja joskus taas matkaten vähän syvällisempiinkin juttuihin. Minulle tärkeät ja läheiset asiat sekä minua innostavat jutut ja aiheet ovat tietenkin blogini keskiössä. Mitään tiettyä teemaa ei kuitenkaan ole, joten postausten aiheet vaihtelevat hyvin paljon, juttuja aina pintävesistä syvimpiin suvantoihin asti.  Hyppää mukaan sukellusveneeseen!"

Blogi on juuri niinkuin kuvailussa sanotaan, monipuolinen ja täynnä mielenkiintoisia postauksia. Tykkään todella paljon siitä, että blogista löytyy erilaisia juttuja laidasta laitaan. Sopivassa suhteessa pinnallisia ja syvällisiä juttuja.

10 plussan äiti

"24-vuotias täydellisen epätäydellinen äiti ja 5/15 syntynyt täyden kympin nöppönenä. Arkea ja maailman ihmettelyä ihan uudessa äidin roolissa. Äiti hoitaa ja äiti auttaa, mutta äiti myös opettelee, epäonnistuu ja on välillä ihan hukassa. Tervetuloa seuraamaan meidän elämää!"

Aktiivisesti päivittyvä 10 plussan äiti on lapsiperheblogi parhaimmillaan: täynnä aitoa arkea, kommelluksia, iloja ja syvällisempää pohdintaa. Moni postaus saa mut nauramaan ja toteamaan "niin tuttua!" :D Tykkään!

Napamassu

"Blogi kertoo elämästä 4v Navan ja kohta 1 v Massun kanssa, äitiydestä, äitinä olosta, pienestä kodista ja pullantuoksuisista hetkistä."

Napamassu on myös ihanan aito ja iloinen blogi. Blogi on seikkailuja täynnä, mutta myös kivaa arkea. Tykkään mielenkiintoisista ja hauskoista jutuista, joita tästä blogista kyllä löytyy!

Kotiäidin elämää
"Reilu kolmekymppinen Tellun (-06), Pikkytäryn (-10) ja Onnin (-13) kanssa päivät kotona viettävä äiti. Blogi sisältää lapsiperheen vauhdikasta arkea ja lastenvaatteita, oikeastaan kaikkea mitä nyt kotiäidin elämään voi liittyäkään."

Aktiivisesti ja usein päivittyvästä blogista löytää usein kivaa ja mielenkiintoista luettavaa. Pidän myös ihanista kuvista, joita löytyy blogista paljon. :)

Healthy Style of Living
"Päälle kolmekymppisen juoksuun hurahtaneen kahden lapsen äidin lifestyle-blogi. Elämä ruuhkavuosien keskellä on arjen ja oman ajan tasapainoilua."

Usein erilaiset treeniblogit saavat mut ahdistumaan, mutta ei tämä! Mä jopa inspiroiduin näistä treenijutuista välillä. Siis minä, laiskamutsi ja sohvaperuna. :D Kauniita on myös blogin kuvat!

Kiitos ihan jokaiselle, jotka linkkasivat bloginsa, mahtavia blogeja löytyi useampi!

Käykää kurkkaan nämä blogit sekä muut aikaisemman postauksen kommenttiboxista löytyvät! :)

Ravintola 3. Linja: Brunssi

Eilen olimme siis vapaan lauantain kunniaksi koko perhe brunssilla. Tällä kertaa kohteeksi valikoitui meille ihan uusi tuttavuus Turun satamassa, ravintola 3. linjan brunssipöytä. Olin lukenut paikan brunssista paljon hyvää, joten päätimme kokeilla. Ravintolan sivuilla oleva lista brunssin sisällöstä oli pitkä ja herkullinen, joten se nostatti lisää kiinnostusta tutustua paikkaan.

Kun saavuimme paikalle puolenpäivän aikoihin, ravintola oli täynnä ja saimme juuri viimeisen vapaan pöydän. Syöttötuolikin löytyi Alisalle, vaikka paikalla oli muutama muukin lapsiperhe.

Brunssipöytä oli monipuolinen ja sieltä löytyi paljon erilaisia ruokia: salaatteja, kasviksia, lämpimiä ruokia, kalaa, leipävalikoima... Paljon sellaista ruokaa, josta meillä tykätään. Omia lemppareitani olivat esimerkiksi ravut, toast skagen ja caesarsalaatti.

Brunssiruoka oli konstailematonta ja maukasta. Brunssi maistui niin minulle kuin perheen mies- ja lapsijaostolle. Alisa maisteli croissantia, karjalanpiirakkaa, kasviksia ja hedelmiä. Hinta-laatusuhde oli tällä kertaa kunnossa brunssilla, sillä 17€ hintaan löytyi kyllä todella paljon erilaista syötävää. Edullisesti ruoan kylkeen olisi saanut myös lasillisen kuohuvaa, mutta jätimme sen tällä kertaa väliin. Lapset syövät brunssilla edullisesti, sillä hinta oli euron per ikävuosi. 

Kiva yksityiskohta brunssin tarjonnassa oli myös erilaiset makuvedet. Lisäksi juomat olivat kauniisti ja houkuttelevasti esillä.

Sisustukseltaan paikka oli kodikas, hieman toki oli ahdasta, koska ihmisiä oli paljon, mutta sehän vain kielii paikan hyvästä brunssista. Uskon, että 3. linjan brunssipöydästä löytyy kyllä jokaiselle mieleistä syötävää, niin monipuolinen tarjonta oli. Plussaa myös siitä, että henkilökunta piti hyvin huolta siitä, että pöydässä riitti tavaraa ja yleisilme oli siisti.

Olen joskus kuullut valitettavan, ettei lasten paikka ole ravintolassa, koska he häiritsevät muita asiakkaita. Brunssilla oli useampi lapsi, mutta yksikään heistä ei häirinnyt taatusti muita asiakkaita. Mielestäni kovinta mekkalaa aiheuttivat keski-ikäiset kälättävät rouvashenkilöt. :D Omasta mielestäni maailmaan kyllä mahtuu ääntä, eikä ravintolassa tarvitsekaan olla kuten kirkossa, mutta tämä vain välihuomiona. :)

Positiivinen kokemus tämä ravintola 3. linjan brunssi tosiaankin oli, eipä juuri mitään huonoa sanottavaa. Turussa on brunssipaikkoja on paljon, mutta 3. linjan brunssi nousee kyllä omalla listallani todella korkealle. Voisin ehdottomasti mennä uudestaan ja suosittelen muillekin varauksetta! :)

Joskus on vaan niin kivaa!

Arkiviikko on taputeltu taas ja tänään ollaan lauantaitunnelmissa. Eilinen meni tosiaan blogin osalta hieman plörinäksi kun aikaisemmin kirjoittamani postaus oli puoliksi kadonnut kuin tuhka tuuleen. Sen julkaisu siirtyi siis ensi viikolle. Elämä alkaa viimein tasottumaan uomiinsa ja tasapainoilu työn ja kodin välillä on entistä helpompaa ja parempi fiilis puskee väkisin päälle.

Tällä viikolla olen ollut jälleen kiitollinen mun perheestä. Tiistaina mun vanhemmat ajelivat muuten vaan Turkuun ja hakivat Alisan aikaisemmin hoidosta. Illalla menimme vielä kaikki yhdessä asuntonäyttöön. Asunto oli todella kiva ja tykkäsimme siitä, kuten parikymmentä muutakin perhettä, jotka olivat myös näyttöön tulleet. Harkitsimme jopa tarjouksen jättämistä, mutta asunto oli myyty jo seuraavana aamuna. Ehkä se ei vain ollut vielä meitä varten ja olemmekin jo suunnanneet katseet eteenpäin.

Torstaina meillä oli Alisan puolitoistavuotisneuvola. Kasvua oli tapahtunut hyvin, vaikka edelleen Alisa painaa himpun alle 10 kiloa. Kehuja tuli myös Alisan reippaudesta sekä selkeästä puheesta ja puheen ymmärtämisestä.

Torstaina Alisalla oli lyhyt hoitopäivä, koska siskoni haki hänet hoidosta. Siskoni oli meillä yötä ja illalla valmistin hänelle kreikkalaishenkisen iltapalan lihavartaiden ja halloumsalaatin kera.

Siskoni oli meillä perjantaihin, joten Alisa sai olla myös kotona. Mitä tekisinkään ilman mun perhettä? Tällä kertaa siskoni käytti Alisan esimerkiksi passikuvassa (mä en oo muka ehtiny) sekä siivosi ja teki kotitöitä meillä. Aika mahtavaa. Mä en tosiaankaan pärjäis ilman mun perhettä ja tukiverkkoa, eikä mua hävetä myöntää sitä ollenkaan.

Itse olin perjantaina iltaan asti "töissä", meillä oli siis oman tiimin kesken illanvietto. Mukava ilta firman kivoissa saunatiloissa kattoterasseineen. Onneksi olin liikenteessä kuitenkin autolla, sillä lauantaina Alisa herätti meidät seitsemän jälkeen pirteenä kuin peipponen. Aamu oli siitä huolimatta ihana, ensimmäisenä sain kahvia sänkyyn ja saimme muutenkin viettää vapaata aamupäivää.

Aamupäivällä lähdimme myös kaupoille ja kävimme samalla ajelemassa muutaman potentiaalisen asunnon ohi. Muutamia ihastumisia tapahtui ja jotakin karsittiin listalta pois. Kävimme myös brunssilla, mutta siitä lisää huomenna. Brunssin jälkeen suuntasimme vielä pikaisesti Skanssiin ostoksille. Mulla ei ole juurikaan tapana ostella Alisalle leluja, koska niitä tuntuu kertyvän ihan muutenkin. Tällä kertaa kuitenkin marssimme extempore lelukauppaan ja Alisa sai "valita" mieleisen lelun itselleen. Ensin hän oli todella kiinnostunut helmitaulusta ja laski sillä hienosti "ykki, kakki, komme, neejä, viihi", mutta päädyimme kuitenkin lopulta puiseen maatilaan eläimineen. Itse tykkään eniten puisista leluista, ne ovat kestäviä ja ajattomia. Niimpä meillä on ilta mennyt maatilaleikeissä, kun isi vietiin vuorostaan työpaikan keilausiltaan.

Nyt on ollut hyvä viikko ja olo tuntuu onnelliselta, siksi tästä postauksesta tuli tällainen positiivinen kilometripostaus. :) 

Ihanaa viikonloppua! <3

!#%&"!!?

!#%&!?!

*****

Tiedättekö sen tunteen, kun oot kirjottanut ja tehnyt postauksen jostain aiheesta ja kun sitten aamulla 5min ennen kuin pitäisi lähteä töihin huomaat, että puolet siitä postauksesta on kadonnut jonnekin hyvin hyvin hyvin syvälle maan uumeniin.

Ei mulla muuta, ei tule siis blogivinkkejä tai mitään muutakaan tänään.

Harmittaa.

 Onneks on perjantai ja vapaa viikonloppu.

Tänään mulla työjuttuja iltaan asti, mutta huomenna palataan!

Parempaa perjantaita teille <3

Nopeita ruokia

Meillä on arkisin iltapäivisin kiire ruokapöytään ja silloin ei ole aikaa kokkailla montaa tuntia. Tällaisia nopeita ruokia tuntuu välillä olevan vaikea keksiä. Olenkin kehitellyt usein erilaisia pastoja tai  muita jääkaapintyhjennysruokia. Tykkään kuitenkin monipuolisesta ruoasta ja mielestäni olen onnistunut rakentamaan hyviä ja helppoja ruokia, jotka on lisäksi nopea valmistaa. Jaankin teille nyt muutaman reseptin, joita olen viime aikoina kokkaillut. Kaikki reseptit on suunniteltu neljälle hengelle, mutta olen aika huono mittailemaan määriä, joten osa on ihan vaan mututuntumalla heitetty.

Kasvispasta

Pastat on siitä kivoja, niihin voi laittaa melkein mitä vaan.

250g nauhapastaa

200g kesäkurpitsaa

10kpl luumutomaatteja

150g parsakaalia

90g pestoa (käytin lidlin valmista)

kevätsipulia

basilikaa

mozzarellaa

Kesäkurpitsat voi itkettää suolalla jos haluaa, omasta mielestäni niistä tulee silloin parempia rakenteeltaan. Pastan kiehuessa vain paistetaan pannulla kesäkurpitsat, parsakaalit, tomaatit ja kevätsipuli. Kun pasta on kypsää, kaadetaan vesi pois ja lisätään pesto ja tuore basilika joukkoon. Lopuksi vielä kasvikset joukkoon ja mozzarellaa päälle.

Nam!

Pulled beef ja pastasalaatti

Välillä tykkään tehdä myös enemmän iltapalan tyyppistä ruokaa ja tämä on yksi hyvä esimerkki. Tämä toimii kyllä myös possusta ja kanastakin. Onneksi on olemassa valmiiksi kypsennetyt lihat, niin näitä herkkuja pääsee nauttimaan myös kiireessä. Käytin Lidlin valmista lihaa, mutta tein itse kastikkeen, johon laitoin barbeque-kastiketta ja hieman coca-colaa. Pastasalaatin valmistus toimii perinteisellä pilko ja yhdistä -taktiikalla. Pastasalaatti on mukailtu anopin reseptistä, joka on kuulemma vielä hänenkin äidin peruja, sukuresepti siis. ;)

Pastasalaatti

Kierrepastaa

Viinirypäleitä

Kermajuustoa

Kurkkua

Jääsalaattia

Kermaviiliä, johon sekoitin hieman currya ja mustapippuria.

Peruna-lehtikaalimunakas

Joskus tulee keitettyä liikaa perunoita ja tässä on hyvä resepti esimerkiksi seuraavan päivän lounaalle. Lehtikaali on edelleen mun suurta herkkua ja tähänkin se sopii loistavasti!

100g lehtikaalia

6-7 perunaa

kevätsipulia

7 kananmunaa

mausteita

Pilko perunat kuutioiksi ja paista lehtikaalin ja sipulin kanssa rusehtavaksi ja rapeaksi. Lisää kananmuna-mausteseos pannulle ja anna hyytyä hieman miedommalla lämpötilalla kymmenisen minuuttia.

Tomaattinen kukkakaali-broileripasta

Tää kuulostaa ehkä eksoottiselta, mutta on oikeesti hyvää. Paistettu kukkakaali on hyvää ja sopii rakenteeltaankin hyvin pastan kanssa.

Penne-pastaa

150g broilersuikaleita

150 g kukkakaalia

3 tomaattia 

1 prk tomaattimurskaa

suolaa, pippuria

Sillä välin kun pasta kiehuu, paista pannulla kuutioidut tomaatit, kukkakaalit ja broilersuikaleet. Lisää pannulle tomaattimurska ja mausteet. Kun pasta on kypsää, kaada keitinvesi pois ja yhdistä kastikkeen kanssa. Meikäläinen nautti lisänä vielä raejuustoa.

Keräsin teille vielä muutamia reseptejä mun blogista, jotka myöskin ovat nopeita ruokia valmistaa:

Tomaattikeitto

Kana-couscous

Pekonipasta

Toivottavasti saitte postauksesta ideoita arkisiin nopeisiin ruokiin. Itse yritän jalostaa ruokavaliota niin, ettei meillä syötäisi näin usein pastaa. Tällä hetkellä se on vain tuntunut helpolta ja nopealta.

Jättäkää ihmeessä vinkkejä ja ehdotuksia jos teiltä löytyy helppoja ja nopeita ruokia takataskusta! :)

Ensimmäinen oma asunto

Otsikossa on meidän suurin tavoite tällä hetkellä. Ensimmäinen oma asunto. Kerroinkin, että meidän nykyinen vuokra-asunto myydään ja meillä loppuu vuokrasopimus kesällä. Meillä on siis edessä ensimmäisen oman asunnon etsintä.

Nyt kun palasin työelämään, päätimme vuokra-asunnon sijaan nyt ostaa oman asunnon. Ehkä nyt vaan on hyvä hetki asettua aloilleen ja mennä naimisiin pankin kanssa.

Niimpä kuluneen kevään aikana on täytetty lainahakemusta ja selailtu kivoja asuntoja etuovesta. Nyt olemme päässeet jopa siihen vaiheeseen, että olemme menossa katsomaan erästä potentiaalista asuntoa.

Kannattaako tyytyä "ihan kivaan"?

Kun aloitimme asuntojen kartoituksen pohdimme muutamia kriteerejä tulevalle asunnolle:

- mielekäs sijainti, on tiettyjä alueita, jonne en ehdottomasti halua. Suurta plussaa on, jossei Alisan tarvitse vaihtaa päiväkotia.

- ei suurta remonttitarvetta, eli siis lähiaikoina remontoitu, mieleinen keittiö ja kylppäri, seinä- ja lattiapinnat olemme valmiita uusimaan

- kohtuulliset asumiskustannukset

- rivi-/paritalo

Lisäksi asunnon tulisi olla muutenkin kiva ja mieleinen. Onhan se todennäköisesti elämän isoin hankinta, joten en halua, että koti on epämieluinen tai vaan ihan kiva. En tarkoita, että sen pitäisi olla viimeisen päälle ja luxus, mutta jotain sellaista siinä pitää olla, että heti tulee se olo, että tämä me halutaan.

Miten muuten väitetään, ettei tällä hetkellä asunnot mene kaupaksi? Kaikki asunnot, joita olemme katsoneet, ovat menneet suht nopeasti. Muutama on jopa jäänyt inan harmittamaan. Onneksi uusia kivoja tulee kuitenkin jatkuvasti myyntiin.

Nyt on kuitenkin aika laittaa isompaa vaihdetta silmään ja alkaa tosissaan bongailemaan asuntoja, kesä tulee nopeammin kuin uskoisikaan. Toivotaan että löydämme sen asunnon, mikä olisi juuri se meidän ensimmäinen oma asunto. :)

Päivä mun mukana jokkiskisoissa -video

Nyt kun päästiin alkuun näiden videoiden kanssa niin nyt pääsette mun mukaan mun toisen harrastuksen pariin. Nimittäin lauantaina olin jokkiskisoissa Porissa. Videolla luvassa väsynyttä höpinää, hölmöjä juttuja, kurkistus kulisseihin sekä pörinää ja pölinää. :)

Toivottavasti tykkäsitte. :)

Kivaa alkanutta viikkoa! <3

8 faktaa meidän parisuhteesta

Faktapostaukset ja suuret "paljastuspostaukset" on ollut teidän lukijoiden keskuudessa suosittuja, joten ajattelin taas tehdä teille yhden. No meikäläisistä ei nyt mitään suuria paljastuksia saa aikaiseksi, mutta ajattelin nyt kertoa teille kahdeksan enemmän tai vähemmän randomia faktaa mun ja Samulin parisuhteesta. :D

1. Viestitellään Samulin kanssa edelleen todella paljon. Tosin nyt kun molemmat on töissä, päivisin viestejä lähtee vähän vähemmän. Mun mielestä se on kuitenkin ihana tapa. Vaikka toinen ei koko aikaa oo siinä vieressä niin hän on koko ajan läsnä ja tulee kerrottua kaikki päivän asiat.

2. Jos ollaan kotona molemmat niin mennään lähes poikkeuksetta yhtä aikaa nukkumaan. Välillä käy niin, että jos toinen haluais jo mennä nukkumaan ja toinen katsoa esimerkiksi telkkaria, niin lopulta nukutaan molemmat siinä sohvalla.

3. Ei riidellä juuri koskaan. Meillä on varsinaisia riitoja todella harvoin, mutta tämä kyllä johtuu ihan siitä, että Samuli ei suutu mistään ja on niin leppoisa. Itse olen "hieman" räjähtäväisempää sorttia, mutta Samppa tasoittaa aika hyvin mun luonnetta.

4. Ennen Samulia mulla ei ollut ollenkaan kahvinkeitintä, enkä juonut juurikaan kahvia. Nykyään menee useampi kupillinen päivässä. Samulin takia hankin alkujaan kahvinkeittimen ja sille kahvittelureissulle se sitten jäi. 

5. Ennen Samulia en myöskään ikinä ollut nähnyt yhtään South Parkia, nyt oon nähnyt varmaan kaikki. En kyllä vieläkään ole ihan varma, onko ne mitenkään erityisen hyviä.

6. Meillä on tv-vuorot. On tietyt ohjelmat, jotka toinen saa lähes aina katsoa. Tämä siksi, ettei juurikaan tykätä samoista ohjelmista. :D

7. Luulen, että meidän parisuhteen "salaisuus" on tasavertaisuus. Pyritään aina molemmat osallistumaan kaikkeen, oli kyse sitten kotitöistä, taloudesta, huveista tai ihan mistä vaan. Kuitenkin niin, että kaiken ei tarvitse mennä prikulleen tasan. Kun molemmat osallistuu joustavasti, vältytään typeriltä riidoilta.

8. Tehdään todella paljon asioita yhdessä. Välillä se on aiheuttanut kaveripiirissä ihmetystä, mutta me voidaan yhdessä mennä melkein minne vaan, eikä se ole mikään ongelma. Toinen osallistuu sujuvasti myös asioihin, jotka on toiselle tärkeitä, vaikkei itselle olis niin justiinsa. Toki liian kiinni ei saa olla ja omia juttuja pitää olla. Takertuminen toiseen  ei oo hyvä juttu.

Siinäpä muutama randomfakta meistä! :D

Kivaa sunnuntaita! <3

Perjantain videoterkut

Nyt luvassa erittäin räjähtänyttä, homssuista, väsynyttä ja aika epätarkkaa videomateriaalia. Sain ahaa elämyksen liittyen kameraan, joten siksi saatte nyt katsoa meidän perjantaiterkut videolta. Saattaa olla, että näitä on luvassa joskus myöhemminkin..:D

Bloggaajia väitetään usein pinnallisiksi ja epäaidoiksi, mutta lupaan, että tästä videosta ei aitoutta puutu! :D

Kiitos, anteeks ja näkemiin. :D

Mukavaa viikonloppua!

Kauhukokki ja reseptilukutaidottomuus

No okei, en mä nyt sentään mikään kauhukokki oo, useimmiten teen ihan hyvääkin ruokaa. Yksi suuri vika meikäläisen ruoanlaitossa kuitenkin on: olen ihan toivoton lukemaan reseptejä!

Ei nimittäin ole ollut kerta eikä kaksi kun lukutaidottomuus on aiheuttanut pieniä ongelmia ruoanlaittotilanteessa. Milloin en ole ostanut jotain raaka-ainetta kaupasta tai teen jonkin työvaiheen väärin, koska en ole vaivautunut lukemaa reseptiä yleensä otsikkoa pidemmälle.

Mulla on tietysti paljon kokemusta ravintola-alalta ja osaan tästä johtuen hyvin soveltaa reseptejä. Silti myös oletan liikaa asioita ja usein saan vain todeta, ettei taaskaan mennyt niin kuin Strömssössä.

Annan nyt ihan vaan muutamia esimerkkejä...

Helpot sämpylät:

Mun piti äkkiä leipasta helppoja sämpylöitä, mut eihän meillä ollut tarpeeksi vehnäjauhoja.. En antanut sen häiritä vaan sekoittelin vähän ohra- ja ruisjauhoja sekaan. No joku meni pieleen ja uunista paljastui tadaaa: littanat leipäset! No hei, tosi hyviä oli silti, mut toi ulkonäkö, näyttää vähän oksennukselta...

Tämä on juuri se perinteinen skenaario, syystä tai toisesta sovellan ohjetta, lopputulos on maultaan ihan hyvä, mutta ulkonäkö lähentelee painajaista! :D

Juureslaatikko:

Olin katsonut kivan ohjeen juureslaatikkoon ja yllättäen vähän sovelsin sitä. Pieleen meni tällä kertaa valmistusaika... KAIKKI laatikot kypsyy aina tunnissa... ...paitsi tämä hitsin juureslaatikko, joka vaati ohjeen mukaan kaksi tuntia kypsyäkseen. Kyllähän tämäkin olisi selvinnyt, jos olisin lukenut otsikkoa pidemmälle.

Eihän se muuten olisi mikään ongelma ollut, mutta aloitin valmistuksen 1,5h aikaisemmin ennen kuin mun ja Alisan piti lähteä kotoa.. Eipä auttanut kuin yrittää silputa juurekset todella ohueksi silpuksi ja vähän nostaa uunin lämpötilaa. Laatikko onnistui kuitenkin suhteellisen hyvin ja se oli oikein syötävää.

Lisukkeeksi tein silloin tuolle juureslaatikolle guacamolea, se sentään onnistui muuten, mutta sipuli oli hieman liian vahvaa. :D

Näitä esimerkkejä on vaikka millä mitalla, tosi harvoin mulla ihan kaikki menee niinkun Strömssössä. Ja aina mä mietin, et minkä ihmeen takia mä en voinu lukea kunnolla sitä reseptiä taaskaan..:D Kuinkakohan monta kertaa mun täytyy vielä mokailla, että opin? Villi veikkaus, etten opi ikinä. :D

Muita joita vaivaa reseptilukutaidottomuus?

Puhelinparkki pelastaa parisuhteen?

Ei, meidän parisuhde ei ole kriisissä. Ei ainakaan vielä. Välillä sitä vaan vaivaa krooninen aikapula.

Puhelin, tuo aikasyöppöjen kuningas, ainakin itselläni hyvin usein näin. Se pahuksen kapula on vissiin liimapintainen,  koska niin herkästi takertuu näppeihin. Olen saanut paljonkin kommenttia kännykän käytöstä monilta ihmisiltä, en vain ole oikeasti tajunnut asiaa ihan täysin.

Monesti illat menee sohvalla vierekkäin, molemmat kännykät kädessä, eri paikoissa surffaillen ja samaan aikaan telkkaria vilkuillen. Sitten sitä illalla ennen nukkumaan menoa miettii,  kuinka ilta menikään nopeasti, eikä toisen kanssa ehtinyt juuri juttelemaan tai viettämään aikaa.

Puhelinparkki ratkaisuna ongelmaan?

Maanantaina meillä oli Samulin kanssa tälläinen läpsystä vaihto, sillä samalla oven avauksella kun Samuli tuli kotiin, itse lähdin ripsihuoltoon. Ei kovin ideaali tilanne taaskaan... Mietin siinä itsekseni, mistä voisin ostaa lisää yhteistä aikaa.

Ratkaisu oli yllättävän lähellä. Kun pääsin kotiin, ehdotin Samulille, että pistäisimme puhelimet pois illaksi. Yllättävän hyvin onnistui, muutaman kerran taisi molemmat vilkaista puhelinta.

Mitään ihmeellistä emme silti tehneet, katselimme Mustia leskiä, juttelimme ja söimme iltapalaa. Oli mukava myös mennä nukkumaan, kun ei tarvinnut pohtia mielessään kuinka taas tuli vietettyä ilta kännykän kanssa. En tiedä oliko sattumaa, mutta sinä yönä meillä nukuttiin hyvin. Toki taaperokin nukkui omassa sängyssä koko yön, joten sekin varmasti vaikutti.

Kokeilu vai pysyvä tapa?

Pienellä hommalla oli yllättävän suuri merkitys. Hämmästyin ja oikeastaan vähän kauhistuinkin tästä kokeilusta. Kännykästä on tullut liian tärkeä itselleni ja olisi parempi tosissaan yrittää vähentää surffailua. Vaikka olen jo vähentänyt kännykän käyttöä Alisan aikana, ei pidä vähätellä sen merkitystä myös parisuhdetta ajatellen. Miksi viettää ne vähäiset yhteiset hetket luuri kourassa, jos ne voisi viettää siihen tärkeään tyyppiin keskittyen. :)

Ehdoton peukku ylöspäin kännykkäparkille, vaikutus parisuhteeseen  on takuulla positiivinen!

Ottakaahan muutkin kokeiluun! :)

Viikonlopun kännykkäräpsyt

Heipsun hei! Te jotka seuraatte mua Facebookissa tai instagramissa @ilonalaine, tiesittekin jo, että pidin viikonlopun vapaata blogista. Suosittelenkin, että seuraatte blogia myös näissä kanavissa, jos haluatte pysyä ajantasalla meikäläisen edesottamuksista paremmin! :)

Tosiaan, kaipasin hieman lomaa raskaan viikon jälkeen. Tein viikolla useampana aamuna ylitöitä. Mulle on tärkeää joustavat työajat ja siksi on kiva kun pystyn välillä tekemään aamuisin ylitöitä, ilman että Alisan päivä hoidossa pitenee. Meillä tosin meni Samulin kanssa aika ristiin työt, mä tein siis aamuisin ylimääräistä ja Samuli iltaisin, ei paljon kerinnyt toiseen kyllästymään.

Perjantaina olinkin aika voipunut kun pääsimme Alisan kanssa kotiin. Kävimme kaupan kautta ja ostin itselleni perjantaiherkun, jonka söin salaa taaperolta. :D Samuli tuli aika pian kotiin ja itse ihmettelin omaa oloani: paleli ja oli hieman huono olo. Pian huomasinkin olevani melko kipeä ja ilta ja yö meni sairastaessa. En oikein tiedä, mikä muhun iski, mutta aamulla olin ihan kuin ei mitään...

Perjantai-iltana harmittelin, että en haluaisi olla kipeä lauantaina. Syynä oli mummuni 75-vuotisjuhlat! Onneksi oloni oli aamulla hyvä ja lähdimme Alisan kanssa Viialaan. Samulilla oli taas työpäivä (meillä taidetaan tehdä tällä hetkellä vähän liikaa töitä.....) Juhlissa oli paljon isäni puoleisia sukulaisia koolla ja äitini oli taikonut juhliin maistuvat tarjottavat. Mummu oli tietenkin muistanut myös Alisan tulon ja hänelle oli varattuna smoothieita ja maissinaksuja. Musta on huippua, että mun ei ikinä tarvitse erikseen kieltää ketään antamasta esim. mehua tai kakkua Alisalle, koska ne eivät kuulu vielä meidän ruokavalioon. Kaikki sukulaiset ovat hyvin ymmärtäneet (ainakin esittäneet hyvin!;D) mun toiveeni ja Alisalle on aina omia herkkuja tarjolla. <3 Keksiä Alisa sai kyllä tällä kertaa maistaa, jotain namia siis hänellekin. :)

Mulla oli taas hartiat aika jumissa ja kesken päivän mulle iski tuttu päänsärky... Muutaman särkylääkkeen jälkeen helpotti kuitenkin hieman. Siskoni myös naksautteli selkääni ja aika hyvä rutina kuului, ehkä sekin auttoi. Sain siskoltani taas kassillisen vaatteita, kiva että hän pitää huolta ettei mun vaatekaappi tyhjene. :D Jätin illalla Alisan mummilaan ja lähdimme isäni kanssa Turkuun. Turussa isäni lähti käymään vielä kaverillaan ja itse painelin kylpyyn. Taisi kuuma kylpy tehdä tehtävänsä sillä nukahdin kahdeksalta ja nukuinkin pitkät ja hyvät unet. :)

Sunnuntaina olikin vuorossa kesäkisojen avaus Laitilassa. Ajokausi ei meidän osalta vielä alkanut, sillä olimme iskän ja Samulin kanssa taas töissä kisoissa. Tästä eteenpäin meidän viikonloput aika hyvin menee harrastuksen parissa, joten varmasti tulen jotain jatkossakin teille mainitsemaan. Päivä oli ihanan aurinkoinen ja lämmin. Sain nauttia Samulin seurasta ja syödä vuoden ekan pehmiksen. :)

Ilta menikin taas lepäillessä ja äitini oli tuonut Alisankin kotiin. Myös Alisan serkku oli meillä leikkimässä ja tämän jälkeen Alisa olikin ihan valmis nukkumaan.

Oli virkistävää olla ilman blogia tai järkkäriä. Nämä kuvat onkin kännykkäräpsyjä, jotka on bloggaamisen aloittamisen jälkeen jääneet vähemmälle, joten siksi halusin käyttää tähän postaukseen näitä räpsyjä. :)

Nyt on levänneempi mieli ja pää täynnä ideoita, mukavaa maanantaita ja uutta viikkoa kaikille! :)

Taaperon unikoulu osa 2

Edelliseen Taaperon unikoulu -postaukseen tuli todella hyviä kommentteja ja neuvoja. Niimpä meillä päätettiin lopulta aloittaa lempeääkin lempeämpi taaperon unikoulu.

Unikoulu aloitettiin ehkä vähemmän lempeissä merkeissä pääsiäislomalla, sillä se ilta oli varsinainen poikkeusten ilta ja lopulta mulle vaan tuli se "nyt riittää" -fiilis ja kannoin taaperon sänkyynsä. Kuten arvata saattaa, yliväsynyt taapero karjui ja raivosi niin että kaikki naapurit sen takuulla kuulivat. Ihan liian kauan kesti itselläni antaa periksi, mutta lopulta sytytettiin yövalo, rauhoituttiin lukemalla satua ja juotiin vettä.

Tämän aikalisän jälkeen A jäi omaan sänkyyn nukkumaan ja heräsi vasta aamulla. Tyhmä minä kun ensin alkuun yritin väkisin.

Siitä eteenpäin olemme iltaisin lukeneet satua tai muuten rauhoituttu, kun huomaan, että Alisa alkaa olemaan väsynyt, vien hänet omaan sänkyyn. Edelleen istun hetken hänen vierellään silittelemässä, mutta kun hän on rauhoittunut kunnolla ja vaipumassa uneen, hiippailen pois. Tarkoitus siis olisi, että hän nukahtaa yksin sänkyyn.

Ihan hyvin siis ollaan päästy tässä taaperon unikoulussa eteenpäin. Eihä  tämä mitään hätäisten hommaa ole, joten arvatkaa vaan sopiiko tällaiselle hätähousulle...:) Pari kertaa Alisa on nukahtanut sohvalle tai muualle, mutta aika hyvin ollaan tuosta omasta sängystä pidetty kiinni, ja hyvä niin. Varmasti tämä tulee tulevina viikkoina helpottamaan entisestään kun Alisa kunnolla tottuu taas omaan sänkyyn nukahtamiseen. 

Seuraava askel suunnitelmissa on pinnasängyn vaihtaminen lastensänkyyn. Muutos on suunnitelmissa ihan tässä muutaman viikon sisään. Saa nähdä, mitä sitten tapahtuu. Ehkä tämä taaperon unikoulu saa vielä jatkoa blogissa. :)

Aikatauluviidakko

Kello hiipii puoli viisi, alan hiljalleen lopettelemaan työpäivää. 16.45 sammutan ohjelmat ja kuittaan itseni ulos talosta.

Alkaa aikataulutettu kotimatka. Päiväkoti sulkeutuu viideltä ja työmatkani on kymmenisen minuuttia. Joka päivä hieman jännitän, jos matkalla sattuukin jotain ennalta arvaamatonta.. Yleensä matka kuitenkin taittuu joutuisasti ja olen muutamaa minuuttia vaille viisi päiväkodissa.

Iloinen taapero juoksee luokseni ja heiluttaa hoitotädille reippaasti. Kävelemme pienen matkan kotiin. Taapero haluaa kävellä itse. Minuutin matkaan menee vartti. Mikäli käymme viereisessä kaupassa, aikaa saattaa vierähtää puolituntia. Vaikka matkan voisi taittaa nopeammin, koitan kuitenkin aina jättää kiireen siihen päiväkodin portille. Jos A haluaa tutkia kiviä, vesilätäkköä tai lehtikasaa, tutkikoon. Ilta on pyhitetty papuselle.

Yritän keskittyä siihen, että kotona teen vain kaiken pakollisen Alisan ollessa hereillä. Eli ruoanlaittoa ja siistimistä tarvittaessa sekä seuraavan päivän tavaroiden valmiiksi laittamista. Jos S on kotona ja leikittää Alisaa, saatan hetken tehdä jotain omiakin juttuja. Alisalla sen sijaan on yleensä paljon asiaa ja hän höpöttää koko illan.

Illat ovat melko vakioita: iltaruoka, leikkiä/muuta puhaa, iltapala ja kylpy. Lopulta taapero nukahtaa.

Itse keskityn tämän jälkeen omiin juttuihin, oli ne sitten blogijuttuja,  internetin selailua tai tv:n katselua. Pian on aika mennä nukkumaan, jotta aamulla jaksaa herätä. Sama toistuu aika tarkkaan joka ilta. Kuulostaa tylsältä ja sitä se tietenkin on osittain, mutta myös ihanan tuttua ja turvallista.

Mietin monesti, miten hienoa oli olla taaperon kanssa kotona, ei aikatauluja vain lähes rajattomasti aikaa. Ei kotiäitiyskään tietysti aina ollut ruusuilla tanssimista. Välillä se oli turhauttavaa, yksinäistä ja vähän tylsääkin. En mä silti voi kieltää etteikö mun välillä olis vähän ikävä sitä aikatauluttomuutta.

En silti kadu ratkaisuani lähteä takaisin töihin. Se on tuonut paljon uusia ja hyviä asioita.  Osaan arvostaa entistä paremmin aikaa lapseni kanssa. Vaikka aikataulut on tällä hetkellä osa elämää, yritän nauttia tavallista enemmän niistä kiireettömistä hetkistä.  Kun olen Alisan kanssa, yritän olla 100% äiti. Kun taapero kietoo kätensä kaulalleni ja suukottaa, ymmärrän, että hänestä minä olen paras äiti kaikesta huolimatta. Lapselta saatu rakkaus on parasta ja niin aitoa. <3

Haaste: Miksi bloggaan?

Sain ihanalta Kotona ja kaupungilla -blogin Katrilta haasteen kirjoittaa siitä, miksi bloggaan.

Mun blogihan on vielä melko tuore ja sai alkunsa marraskuussa 2015. Tai siis tämä viimeisin versio sai. Olen itse lukenut monia blogeja jo vuosia ja aina välillä päättänyt, että aloitan oman blogin kirjoittamisen. Monta kertaa loinkin pohjan blogille, mutta jotenkin se ei vain ottanut tuulta siipiensä alle, ideat loppui yleensä ensimmäisen postauksen jälkeen. Tietty polte kuitenkin pysyi, halusin kirjoittaa ja tuoda esille omia mielipiteitä ja ajatuksia. Halusin myös jonkun "oman jutun". Niin sitten syntyi eräänä päivänä Ihan vaan tavismutsi. 

Vaikken ole mikään perinteinen äiti, juttua kuitenkin tuntuu riittävän, mitä tulee äitiyteen, vanhemmuuteen, perheeseen ja ihan vaan elämään yleensä. Ehkä juuri siksi lopulta tämä perhe-lifestyle kategoria osoittautui mulle oikeaksi ja eniten inspiroivaksi.

Blogi on mulle harrastus, mutta onhan se ollut mukava huomata, kuinka blogi on kehittynyt näiden kuukausien aikana. Melkoinen kyhäelmä ja amatööriblogi tämä silti on ja sellaisena se tulee pysymäänkin.

Yleensä innostun helposti asioista, mutta usein kiinnostus myös lopahtaa yhtä nopeasti. Bloggaaminen on kuitenkin erittäin koukuttavaa ja motivoivaa, innostun siitä koko ajan vain lisää! Se tässä onkin niin mahtavaa, bloggaaminen on mun juttu! Onneksi silloin marraskuussa uskalsin aloittaa, en kadu hetkeäkään! :)

Merkittäviä hetkiä blogin parissa on ollut hetki, jolloin julkaisin blogini Facebookissa, meinasin pyörtyä siitä kävijämäärästä, sekä tykkääjistä blogisivulla heti ensimmäisenä päivänä, olinhan varautunut noin kymmeneen kävijään. :D Lisäksi ensimmäinen ei tuttu lukija, eka kommentti, yhteistyö, blogitapahtuma... Onhan blogi tarjonnut monta hyvää hetkeä ja mahdollisuutta, toivottavasti näin myös jatkossa. :)

Sen verran olen kuitenkin kunnianhimoinen, että haluan jatkossakin kehittää blogiani. Blogi tarjoaakin hyvät puitteet itsensä haastamiseen ja ilmaisemiseen. Toivottavasti te ihanat lukijat pysytte matkassa mukana, te tuotte bloggaamiseen lisää mielenkiintoa ja innostusta! :) <3

 Haastan mukaan ihanat:

Kädenjälkiä sydämessä - blogin Nean

Our Journey -blogin Tanjan

Willa Lemmelle -blogin Katjan

Kaaos kaksiossa -blogin Emmin

Haaste on avoin kaikille bloggareille (teema voi olla mikä tahansa.) Saat osallistua vasta saatuasi haasteen. (Ja niitähän voi vaikka pyytää, jos tiedät jonkun saaneen sen) Kirjoita ja julkaise oma tarina blogissasi: miten blogisi sai alkunsa, kuinka se on kehittynyt ajan saatossa ja mitkä ovat olleet merkittävimpiä taitekohtia. Haasta mukaan neljä blogia kirjoittamaan oma tarinansa. Mikäli joku kieltäytyy suorilta käsiltä, voit haastaa jonkun toisen. Muista ilmaista tarinasi yhteydessä linkkeineen päivineen, miltä blogilta sait haasteesi ja kenet haastat mukaan. Mikäli olet instagramissa, käy halutessasi lisäämässä jonkin kuvasi yhteyteen tagi #blogisitarina. Näin instagramissa olevat bloggarit näkevät, kenen kaikkien blogeissa nuo tarinat ovat nähtävillä. #Blogisitarina- haasteen käynnisti KOTOTEKO-blogi

Puolitoista

Tänään on minun syntymäpäivä. Täytän tasan puolitoistavuotta.

Minä rakastan kaikkea. Rakastan isiä, äitiä, mummia, vaaria, mammaa, pappaa. Minä rakastan Kamia, Helmiä ja kaikkia muita eläimiä. Tunnistan myös eläimiä äänistä ja osaan myös matkia niitä. Haluaisin aina paijata kaikkia eläimiä, sillä ne ovat niiiiiin ihania.

Päivisin käyn päiväkodissa. Minä tykkään päiväkodista. Siellä on paljon kavereita, kivat tädit ja tosi hyvää ruokaa. Tädit sanoo, että minä olen oikea suursyömäri. Ei kyllä uskoisi päällepäin, sanoo äiti.

Minun erikoistaitojani tällä hetkellä on sanojen matkiminen. Yritän matkia kaiken mitä kuulen. Olen siis vähän kuin papukaija.

Paita: Marimekko

Haalari: saatu Pikkune.fi

Panta: saatu Pikkune.fi

Rakastan myös musiikkia. Haluaisin kuunnella musiikkia aina vaan. Laulan usein puumpahia ja osaan jo laulaa ekan säkeistön laulusta ihhahhaa.

Lempiruokaani on makaroonilaatikko. Syön sitä yleensä kolme lautasellista. Söisin enemmänkin, mutta äiti ei anna.

Tykkään ulkoilusta, enkä meinaa millään saada tarpeekseni siitä, onneksi päikyssä ulkoillaan paljon! Ulkona tykkään kävellä ympäriinsä ja keinua.

Haluan tehdä kaiken itse, pukea, kävellä, syödä, pestä hampaat, yritän jopa vaihtaa vaipan itse. En pidä siitä, että minua yritetään auttaa.

Äiti sanoo, että minä olen omapäinen tuittupää. Iskä taas sanoo, että minä olen vain vähän niin kuin äitikin. Mitähän se sillä tarkoittaa?

Mommmoi vaan kaikki, paljon haleja ja lentopusuja! 

<3: Puolitoistavuotias

 PS. Käykää tsekkaamassa Pikkune.fi uutuudet. Nyt myös lisäksi paljon tuotteita alennuksessa! :)