NÄIN LIIKUIN VIIME VIIKOLLA

Lupasin paljastaa teille miten liikuin viime viikolla ja  keräsin kännykän syövereistä dataa mun viime viikon liikkumisesta. 

Miksi kirjoitan tästä? Halusin tuoda esille sen, että monipuolinen liikunta ei tarkoita tuntien päivittäistä huhkimista tai kalliita salikortteja. Kotona pääsee jo tosi hyvään alkuun ja arkiliikunnan lisääminen on yllättävän helppoa. Toivon, että tämä myös inspiroisi niitä, joille salille tai ryhmäliikuntaan lähteminen on kynnyskysymys tai se ei jostain muusta syystä ole mahdollinen. Julkinen urheileminen sitä paitsi nostaa kynnystä luovuttaa, älkää siis väheksykö toisten sali-selfieitä. ;D Kieltämättä tuntuu vähän kuumottavalta julkaista tämä kirjoitus, koska en todellakaan ole mikään superjumppapirkko, mutta toisaalta kiva, että olen kuitenkin saanut tsempattua itseni liikkeelle.

Haluan korostaa sitä, että ennen mun viikon liikuntasaldo oli pyöreä nolla. Siis ei yhtään mitään liikuntaa. Siihen nähden tuo viime viikon määrä oli jo todella hyvä. En kuitenkaan väitä, että tämä olisi sellainen treeniohjelma, että sillä saavutetaan huikeita fyysisiä tuloksia, mutta mulle just nyt tärkeintä on sen tuoma hyvä olo ja energia.

***

Maanantai:

Aamu: 20min jooga
Ilta: 5km juoksu/kävelylenkki 45min
15min HIIT -treeni (lihaskunto)
15min jooga

Tiistai:
Aamu: 15min jooga
Ilta: Alisan uimakoulu,  koitin itse uida mahdollisimman paljon samalla. Oltiin lisäksi paikalla jo vähän etukäteen, joten yhteensä altaassa tuli oltua noin 40min.
30min rauhallinen jinjooga

Keskiviikko:
Aamu: 15min jooga
Kävelyä noin 5km, piti mennä uimaan, mutta uimahalli oli kiinni. Lisäksi kävelin työmatkoilla kauemmille bussipysäkeille, yhteensä noin 4km.

Torstai:
Aamu: 6.30 uimaan 45min
Ilta: Jooga 20min

Perjantai:
Aamu: Uinti siskon ja lasten kanssa, josta varsinaista uintia ehkä 30min

Lauantai:
Rauhallinen kävelylenkki työmatkalla 20min

Sunnuntai:
Reipas kävelylenkki työmatkalla 20min

***

Huomasin itsekin, että loppuviikkoa kohden pakka alkoi hieman rakoilla ja työviikonlopusta johtuen en ihan hirveästi jaksanut kuntoilla. Huomasin myös, että valvominen ja vähäiset yöunet vaikuttivat viikonloppuna heti, olo tuntui kireältä ja väsyneeltä. Jouduinkin nyt alkuviikosta hieman kirimään univelkaa pienemmäksi ja nyt on taas hiljalleen palattu normaaliin hyvään rytmiin. 

Viime viikolla tuli kyllä uitua enemmän kuin normaalisti. Uimaan oli helppo lähteä kun olin arkena vapaalla. Keskiviikon pettymyksestä sisuunnuin ja kampesin itseni vapaapäivänä hereille kuudelta, jotta ehdin aamulla uimaan ennen kuin Samuli lähti töihin. 

Lihaskunto jäi tällä viikolla vain yhteen superlyhyeen treeniin, vaikka tarkoitus oli vielä loppuviikkoon ujuttaa toinen. Lihaskuntoharjoittelu on mulle itselle ehkä kaikista epämieluisinta ja siksi se jää moneti vähän vähemmälle. Olen kuitenkin huomannut, että HIIT-treeni sopii mulle ja lyhyelle pinnalle parhaiten. Toki välillä joogakin on enemmän fyysistä ja kehittää myös lihaskuntoa.

***

Rahaa näihin kului yhteensä 9,50€ (+ Alisan uimakoulu) ja se koostui kokonaisuudessaan uimahallin pääsylipuista. Pyrin hyödyntämään aamujen halvemmat hinnat ja lisäksi mulla on työsuhde-etuna sporttipassi. Mikäli uiminen tuntuu jatkossakin mielekkäältä, ajattelin hommata 10 kerran kortin, jolla saa lipun vielä vähän edullisemmin.

Jooga ja HIIT -treenit olen toteuttanut ihan netin ja kirjojen pohjalta. Youtube on tosi hyvä väline tähän. Joogassa voisi olla ihan paikallaan joskus käydä jollain ohjatulla tunnilla, että liikkeet tulisi varmasti tehtyä oikein. Tällaiseen kotikuntoiluun nuo videot kyllä käy oikein hyvin ja kynnys on tosi matala, kun kuntoilla voi ihan omassa olohuoneessa.

Jooga sopii tosi hyvin mun aamuihin. Laitan yleensä kaurapuuron ja kahvin hautumaan ja odotellessa joogaan 10-15 minuuttia. Niinä aamuina kun joogaan, musta tuntuu että olen virkeämpi ja kehokin vähemmän jumissa.

Koska olen tässä liikkumisessa suht aloittelija, kuulenkin mielelläni millaista liikuntaa viikkoihin voisi vielä helposti lisätä? Plussana tietysti, jos sitä pystyy harjoittamaan ihan kotona. Olisiko esimerkiksi kahvakuula hyvä hankinta? Nyt kaikki vinkit kehiin!

Kivaa päivää!

Syksyn isoin urakka takana!

Hups! Minä täällä moi!

Olisin voinut varoittaa, enkä tehdä suoraa katoamistemppua! 

***

Fakta on siis se, että viime viikonloppuna oli mun (ja meidän perheen) syksyn isoin ponnistus ja ensin mulla oli vaan niin kiire ja sen jälkeen niin tolkuton väsymys. Viime viikonloppuna oli meidän seuran järjestämät autokilpailut ja niissä on riittänyt jo muutaman kuukauden ajan. Pari viimeistä viikkoa mentiin aika haipakkaa ja kisaviikolla puhelin pirisi koko ajan ja muistettavia asioita oli niin paljon, että mun pää oli aivan täynnä! Mun oli kirjoitettava jokainen asia paperille tai mä olisin unohtanut ne.

Kisa-aamuna kello oli soittamassa 5.15, mutta heräsin reilusti ennen sitä. Unet jäi aika vähiin, kun edellisenä iltana ei uni meinannut tulla millään! Näin jälkikäteen olen huomannut, että ennen kilpailua sain tosi huonosti unta, ehkä kisa-asiat pyöri niin paljon päässä.

Kisapäivä tuli ja meni! Ja hyvin menikin! Olin nyt toista vuotta mukana järjestämässä kisaa ja ehdottomasti tämä toinen oli edeltäjäänsä helpompi, sillä nyt mulla oli käsitys siitä mitä kaikkea pitää tehdä ja ottaa huomioon. Aina on tietenkin parannettavaa, joten ensi vuonna uudestaan!

Kisan järjestäminen on mulle uusin puoli harrastusta ja vaikka se vaatii aika paljon, se on silti tosi kivaa useimmiten. Huomaan olevani aika tunnollinen ja ottavani tällaiset jutut hyvin tosissani, mikä tietysti tavallaan on tosi hyvä juttu, mutta samalla mä stressaan niitä tosi paljon. Siksi mun oli pakko pitää täältä vähän lomaa, en olisi pysynyt edes näin järjissäni, jos olisin stressannut sekä kisa-asioita, että blogin ja somen päivittämistä.

***

En todellakaan tajua, miten olen viime vuonna viikon välein onnistunut järjestämään häät ja kisat. Aikamoinen ponnistus tuolloinkin. Olen kuitenkin aina saanut läheisiltä ihan hirveästi apua. Nytkin kisatouhussa oli mukana mun koko perhe ja vielä anoppikin ja näille kaikille olen ihan superkiitollinen. Puhumattakaan Samulista ja Alisasta... Molemmat auttoivat niin ennen kisaa kuin kisapäivänä ihan hirveästi. Ennen kisaa Alisa sai esimerkiksi auttaa paperihommissa ja kisapaikalla hän sai toimittaa pieniä tehtäviä ja askareita. Onneksi tää on meidän perheen juttu ja ollaan kaikki tässä täysillä mukana! <3

Ehkä olen jotain kuitenkin oppinut, kun tajusin tuon viikonlopun jälkeen vähän himmailla. Lauantai-iltana simahdin jo ysin jälkeen ja unta kertyi kymmenisen tuntia heti kättelyssä. Koko tämän viikon olen muutenkin nukkunut pitkiä yöunia ja keräillyt voimia. Nyt tuntuu taas siltä, että elossa ollaan ja voin ottaa askeleita kohti uusia projekteja. Samoin voin varmasti palata hiljalleen normi rytmiin täällä  bloginkin puolella!

Ihan ensin mä aion kuitenkin nauttia vapaasta viikonlopusta! Hyvää viikonloppua myös teille!

Mitä 4 vuotias harrastaa - syksyn harrastusvalinnat tehty

Vaikka kesähelteitä eletään ihan täysillä, hiljalleen on pakko kääntää ajatuksia myös syksyyn. Harrastuspaikat täyttyvät yleensä nopeasti ja jos mielii syksyllä harrastaa jotain, pitää paikka varata usein etukäteen.

Meidän kohta 4-vuotias on tähän mennessä harrastanut jumppaa ja uintia. Olemme yhdessä valikoineet aina jonkun harrastuksen kevääksi tai syksyksi. Tänä syksynä Alisa osallistuu ensimmäistä kertaa kahteen eri harrastukseen. Alisa käy kuitenkin päiväkodissa ja vietämme muuten aika aktiivista elämää, joten en halua täyttää iltoja vielä harrastuksista näin pienellä, vaikka ehdottomasti olen sitä mieltä, että harrastukset on hyvä juttu.

Itse yritän kannustaa Alisaa erilaisten harrastusten pariin. Aikoinaan aloitimme blogiyhteistyön merkeissä GoKidsGo -tunnit, missä kävimmekin sitten yhteistyön jälkeenkin. Nyt viime keväänä kävimme uimakoulussa, koska uimataito on mielestäni erittäin tärkeä juttu ja koin uimakoulun meille parhaaksi vaihtoehdoksi. Alisa kehittyi parissa kuukaudessa todella hyvin ja luulen, että kohta hän oppii uimaan jo ilman kellukeitakin, etenkin kun olemme päässeet tänä kesänä harjoittamaan taitoja (muuallakin kuin tuossa kuvan altaassa ;D). Tämän takia jatkamme syksyllä uimakoulua parin kuukauden ajan. Ensin suunnittelemani uintiryhmä ehti täyttyä, kun unohdin koko ilmottautumisen, mutta onneksi löysin toisen sopivan ryhmän.

***

Toista harrastusta mietimmekin sitten yhdessä. Alisan toiveena olisi ollut jalkapallo, mutta en löytänyt syksyllä alkavaa näin pienille tarkoitettua jalkapallokerhoa mistään. Yritin etsiä mitä tahansa pallokerhoa, mutta ilmeisesti ne alkavat vasta viisivuotiaasta ylöspäin. Jos sulla on parempaa tietoa Turun alueen jalkapalloilusta näin pienelle niin vinkkaa!

Alisa on aina tykännyt musiikista ja tanssista. Nyt kohdalle osui tanssikerho, missä tarkoituksena on liikkua tanssin keinoin, ei siis varsinaisesti mikään tanssikoulu. Alisa innostui siitä heti ja niin ilmoitin hänet myös tänne. Tanssikerhoon Alisa menee myös ilman aikuista, joten nyt tulee ensimmäistä kertaa opeteltua myös sellaista. Uskon kuitenkin, että Alisa pärjää hyvin ja vanhempien on toki suositeltavaa pysyä tunnin ajan salin ulkopuolella, jos se hätä vaikka pienellä iskee kesken tunnin.

Tällä hetkellä Alisan harrastukset ovat aika liikuntapainotteisia, mutta tanssissa toki mukana on myös musiikki. Olen itse soittanut pianoa monta vuotta ja saimme juuri meille kotiin minun vanhan pianon ja olen ajatellut, että voisin Alisan kiinnostuksen mukaan vähän opettaa hänelle soiton alkeita. Tosin Alisa tuntuu olevan pappansa ja setänsä jalanjäljissä enemmän kiinnostunut rumpujen soitosta kuin pianosta. Muita Alisan ehdottamia soittimia ovat tähän mennessä olleet triangeli ja nokkahuilu, jostain syystä en kuitenkaan ole vielä lämmennyt näille ideoille. ;)

***

Neljävuotias on tosiaan vielä aika pieni, eikä harrastukset ole pakollisia, päiväkotielämä on jo itsessään aika aktiivista. Siksi onkin hyvä, että nämä meidän harrastukset ovat sellaisia muutaman kuukauden juttuja, eivätkä kestä koko syksyä. Yritän tarjota Alisalle monipuolisesti erilaisia harrastuskokemuksia,  joista hän voi sitten joskus ehkä valita sen hänen juttunsa. En erityisesti toivo, että Alisa haluaisi aloittaa minkään tavoitteellisen harrastamisen, mutta toki jos hän joskus siihen päätyisi, niin tietysti se olisi ok.

Totta kai oman harrastuksen kautta olen miettinyt, kiinnostuuko Alisakin moottoriurheilusta. Tällä hetkellä vauhti ja autot ovat Alisaa kiehtovia ja toki meillä on Samulin kanssa käynyt mielessä, pitäisikö Alisaa kannustaa esimerkiksi kartingin pariin. Toistaiseksi emme ole tehneet asian eteen mitään, mutta mietintä sen osalta jatkuu.

Tässä kohtaa kokisin harrastukset enemmän sosiaalisina ja innostavina juttuina. Harrastushetket on ainakin meillä olleet sellaisia, että niitä odotetaan monta päivää etukäteen ja toivon, että sama meininki jatkuu tänäkin syksynä.

Harrastetaanko teillä jotain? :)

Voittajan matkassa sis. VIDEO

Viikonloppu takana ja odotettu kisareissu sai hieman ankean alun kun oma kalusto ei valmistunutkaan ajoissa. Hieman harmitti omasta ja Samulin puolesta. Viimeisen kuukauden työ valui periaatteessa ihan hukkaan. Onneksi sain kuitenkin jännittää parhaan ystäväni ajoa ja lopulta saatiin kuin saatiinkin oikein mahtava viikonloppu!

Video tuli totta kai kuvattua reissusta, oli mukava huomata miten hyvin mun edellinen kisavideo otettiin vastaan ja siitä tuli heittämällä kaikista mun tekemistä videoista ehdottomasti suosituin! Kiitos! <3 Tällä kertaa menomatkalla Annin kanssa vitsailimme, että tästä tulee voittajan video, lopulta näin kävi oikeastikin ja ei se toki mikään ihme ole! Videolla pääsette näkemään miten hurjapäisesti yksi Suomen nopeimpia naiskuljettajia ajaa.

Sää oli koko viikonlopun ihanan aurinkoinen ja Alisakin viihtyi kisapaikalla, kiitos pomppulinnan ja karusellin. Koska olimme oikeastaan vain turisteina koko viikonlopun, ehdimme viettämään hyvin aikaa perheen kesken, tästä on kiva jatkaa vapun viettoa!

VIDEOON PÄÄSET TÄSTÄ!

Oikein kivaa vappua kaikille!

PS. Seuraavaksi luvassa muita kuin jokkisjuttuja, mutta palataan näihinkin taas kesän myötä!

Hämmentynyt - Minä kelpaankin omana itsenäni?

Hämmentynyt, se on todellakin se sana, joka mut eilen valtasi. Jaoin tubekanavalleni videon mun kisapäivästä ja hertsyykeli mitä se sai aikaan! Sain omalla mittapuullani ihan hirveesti viestejä ja tykkäyksiä videoon liittyen eri kanavia pitkin ja palaute oli todellakin positiivista! 

Hämmentynyt olin siksi, että olin koko tämän blogijuttuni ajan kuvitellut, ettei jokkis ole välttämättä sitä, mitä tämän blogin lukijat haluavat lukea. Miten väärässä olinkaan! Ja miten tyhmä olinkaan kun olin ajatellut, etten kehtaa laittaa tänne mitään jokkisjuttuja. Tai no olenhan mä joskus jotain pientä täällä kirjoitellut, mutta vähän ehkä peitellen. Huomasin kuitenkin, että se eilinen postaus videoineen oli minua aidoimmillani. Uskon, että se aitous oli se, mikä sai teidät tykkäämään videosta niin paljon. Se ei ollut mitään pintaa vaan ihan just mua.

Joskus on vaikeinta olla julkisesti se ihan aito oma itsensä. Paljon helpompaa olisi yrittää olla kopio jostain toisesta. Halpa kopio voi kuitenkin toimia hetken, mutta itse uskon siihen, että lopulta aito vie aina voiton. En usko, että etenkään bloggaamisessa voisi pärjätä pelkästään muita kopioimalla.

Videon julkaiseminen jännitti, jo ihan aiheen vuoksi, mutta tietysti myös siksi, etten minä ole mikään voitosta voittoon ajava maailmanmestari. Kyselin Samulilta monta kertaa kehtaanko julkaista videon vai pidetäänkö mua ihan vinksahtaneena. Hyvä kuitenkin, että julkaisin sen ja kiitos teille ihanista kommenteista! <3

Kyllä mun blogista jatkossa löytyy ihan niitä perinteisiä perhe- ja arkijuttuja, mutta varmasti voin kuvata teille uudestaankin näitä mun kisajuttuja! Muutenkin videoiden kuvaaminen on ollut hyvä päätös. Bloggaaminen ylipäätään on tuonut mulle paljon enemmän rohkeutta, etenkin videoiden myötä huomaan tulleeni enemmän sinuiksi itseni kanssa, enkä niin paljon häpeile sitä mitä minä olen. Olen huomannut, että minä kelpaankin ihan omana itsenäni!

Mitä on jokkis? Kisapäivä mun silmin VIDEO

Mun harrastus, eli jokkis vilahtelee täällä teksteissä säännöllisesti. Jokkis eli jokamiehenluokka on autourheilua, missä ajetaan kilpaa sora- ja/tai asfalttiradoilla. Avasin kisakauden ajamisen osalta viikonloppuna. Ryttyjä ja pyttyjä tuli siitä kisasta. Kuvasin teille videon päivästä, sisältäen myös auton sisältä kuvattua materiaalia, joten näette mitä kaikkea meikäläinen tötöilee siellä auton ratissa. 

Tubekanavalle ja videoon TÄSTÄ!

Toivottavasti tällainen kisavideo on teistä kiinnostava, vaikkei tämä olekaan mitään yleisintä materiaalia blogeissa. Pöly, kura ja ajohaalarit ei ehkä ole sitä blogimaailman ydintä, mutta se on kuitenkin mun elämää. Muistakaa pistää mun tubekanava myös tilaukseen niin löydätte jatkossa mun videot helposti! :)

Kivaa alkanutta viikkoa!

Taas se aika vuodesta, kestääkö parisuhde?

Sori seuraavat pari viikkoa...

Sanoi Samuli viime viikonloppuna ja tiesin tarkalleen mitä se tarkoittaa. Se on näkynyt meidän perheessä jo tovin, nimittäin alkava kisakausi! Tämä huhtikuu tarkoittaa yleensä sitä, että Samuli viettää kaiken liikenevän ajan tallissa kilpa-autoja tehden.

Se tietää mulle yksinäisiä iltoja, enemmän vastuuta kotitöistä ja Alisasta. Joskus nämä hetket harmitti mua enemmän, mut nykyään olen jo tottunut. En tiedä, olisiko mun vaikeampi hyväksyä tätä kuviota, jos kyseessä ei olisi yhteinen harrastus.

Koskaan mun ei ole tarvinnut Samulia pakottaa talliin, ei todellakaan. Olen jopa sanonut, ettei mun takiani tarvitse, jossei itse halua tai ei jaksa. Mutta se ei ole ollut Samulille vaihtoehto, nimenomaan kilpa-autojen rakentaminen on Samulin harrastus, ei ehkä niinkään se ajaminen.

***

Oma aika on tärkeää. Joskus on kiva olla ilta ihan yksin ja vaikka lukea tai katsoa televisiosta juuri sitä ohjelmaa, mitä haluaa. On kuitenkin aika kuluttavaa parisuhteen kannalta, jos päivän ainoa näkeminen on aamulla hyvää työpäivää huikkaisu peiton alle. Toisaalta toisen kainalo tuntuu entistä paremmalta kun satutaankin yhtäaikaa illaksi kotiin. Niinä iltoina riittää juteltavaa ja nukkumaan meno venähtää kun toisen kanssa haluaa vain jutella. Suhteen alkuaikoina erossa olo tuntui monta kertaa pahemmalta ja silloin sitä vietettiinkin aikaa paljon enemmän yhdessä, jopa siellä tallilla. Nyt perhe-elämän keskellä on pakko luovia ja tehdä kompromisseja. Usein se siis on pois juuri yhteisestä ajasta.

Eniten mua näissä keväissä harmittaa, että Alisa näkee isäänsä vähän harvemmin. Huomaan, että Alisalla on usein Samulia ikävä. Kuitenkin kun Samuli on kotona, hän on 110% läsnä Alisan kanssa ja paikkaa täydellisesti ne poissaolevat illat. Onneksi aamut on Samulin ja Alisan aikaa, silloin he katsovat yhdessä lastenohjelmia ja Samuli tekee Alisalle kampauksen päiväkotiin. Ne jos mitkä on tärkeitä juttuja päivässä!

Vuodenaikana kevät on mun suosikkeja, mutta perhe-elämän ja etenkin parisuhteen kannalta se on hemmetin raskasta. Mutta kyllä, tästäkin keväästä selvitään. Selvitään, kuten on selvitty niistä edellisistäkin. Siitä ei ole epäilystäkään.

Se mitä mulla kanssasi on

Nousuissa auringon

On enemmän kuin mikään milloinkaan

Ratsastuskokeilu aikuisena - Hyvinkään Ratsastuskeskus

Minä en ole mikään erityinen eläinihminen. Mulla on huonoja kokemuksia ratsastamisesta lapsuusajoilta ja sen jälkeen olen tiukasti pysytellyt pois hevosten läheisyydestä. Viikonloppuna Hyvinkäällä mulle tarjoutui mahdollisuus kokeilla ratsastamista näin aikuisena. Kokeilun meille tarjosi yhteistyönä Hyvinkään Ratsastuskeskus.

Ratsastuskaverinani oli Lapsiparkki -blogin Såfin ja kummallakaan meillä ei ollut mainittavaa kokemusta ratsastamisesta, niitä mun muutamaa ratsastustuntia lukuunottamatta. Olimme molemmat todella jännittyineitä! Eikä tietysti suotta, hevoset ovat kuitenkin isoja eläimiä. Hyvinkään Ratsastuskeskus tarjoaa kuitenkin alkeistunteja ja -ryhmiä myös aikuisille, joilla ei ole lainkaan ratsastustaustaa.

Hyvinkään Ratsastuskeskus esiteltiin meille toisen osakkaan toimesta ja itselleni jäi toiminnasta todella ammattimainen ja eläinystävällinen olo. Jännityskin hieman laantui, koska ratsastusopettajallamme oli vuosien kokemus ja vankka tietotaito. 

Hyvinkään Ratsastuskeskus käsittää suuren maneesin, kentän pihalla sekä talleja ja pihattoja hevosille. Näin talvella ratsastustunnit pidetään pääsääntöisesti maneesissa. Kaksi suurehkoa hevosta talutettiin tallista maneesiin meille ja siinä kohtaa kun oli aika kiivetä satulaan, mietin kuinka kauan mahtaisin hepan satulassa pysyä tippumatta. Tunnin aikana opettelimme käyntiä ja käännöksiä ja jopa kokeilimme ravia. Molemmat meistä pysyi satulassa tippumatta! Saimme itse taluttaa hevoset takaisin talliin tunnin jälkeen ja vastaan tuli ryhmä nuoria hevosien kanssa ja vitsit he näyttivät ammattilaisilta! Itsestänihän varmasti huokui se, että olen aloittelija ja pukeutunut kaiken lisäksi puoliksi Samulin vaatteisiin! :D

 

***

Ratsastuksen ei syyttä sanota olevan myös hyvä liikuntamuoto. Itselläni ainakin ratsastus tuntui tunnin jälkeen myös lihaksissa. Mulle jäi lisäksi todella kiva kuva ratsastuksesta harrastuksena ja sain ihan hyviä näkökulmia siihen liittyen. Monessa liikuntaharrastuksessa kilpaurheilu on se tavoite, mutta ratsastusta on helppo vain harrastella omaksi iloksi ilman sen kummempia tavoitteita. Hyvinkään Ratsastuskeskus siis tarjoaa sekä tavoitteellista ratsastamista, kuin ihan harrasteratsastusta. Ratsastus sopii myös monen ikäiselle, sillä nuorimmat tunneilla kävijät ovat alle kolmevuotiaita! Alisakin siis voisi hyvin jo nyt käydä ratsastustunneilla, täytyy pitää nämä seikat mielessä kun seuraavaa harrastusta Alisalle mietimme.

Kiitos Hyvinkään Ratsastuskeskus tunnista! Ja kuvista kiitos Team leaderimme Sari ja Lapsiparkki -blogin Såfin! <3

Terveiset pohjoisesta!

Kuten aikaisemmin puhuin, kesälomareissua pukkasi taas viikonlopulle. Loman jälkeinen työviikko meni nopeasti, kun torstaina iltapäivällä meillä oli tarkoituksena startata kohti Lappia.

Lappi ja tarkemmin Pello ovat kuuluneet meidän kesäsuunnitelmiin jo monena vuonna siellä ajettavien kisojen vuoksi. Tänä vuonna saatiin jännittää aika pitkään reissun onnistumista, koska ei ollut täysin varmaa saanko lomaa töistä. Perjantai kuitenkin saatiin järjestettyä vapaaksi ja luokka missä itse kilpailen, ajettiin juuri perjantaina.

Torstaina Samuli ja Alisa hakivat mut töistä kyytiin ja lähdimme kohti pohjoista. Matkalla poimimme kyytiin myös äitini, joka myös lähti reissuun mukaan. Isäni ja siskoni perheineen olivat jo lähteneet edeltä, joten lähes koko perhe oli matkalla mukana.

Itse ajoin alkumatkasta kunnes siirryin takapenkille tarkoituksenani nukkua kisakoitosta varten. Matka kesti yli kymmenen tuntia ja perillä olimme vasta aamuyöllä. Kovin hyvin auton takapenkillä ei uni tullut, mutta mökin pehmoisessa sängyssä uni maistui enemmän kuin hyvin sen muutaman tunnin ajan, mitä nukkumiseen enää jäi.

Olimme vuokranneet tuttavien kanssa omakotitalon läheltä kisapaikkaa. Olemme yöpyneet paikassa aikaisemminkin. Pitkien kisapäivien jälkeen ulkosauna teki tehtävänsä ja olinkin joka ilta valmis nukkumaan lähes yhtä aikaa Alisan kanssa.

Itse kisoista ei meille tällä kertaa jäänyt mitään kerrottavaa tekniikkamurheiden ja epäonnen saattelemana, joten enemmän tämä reissu meni lomamatkana. Loukkasin myös käteni hieman kisoissa, mutta onneksi lepo auttoi ja eilen käsi oli jo suhteellisen hyvässä kunnossa.

Loppua kohden kelikin parani ja sain laittaa myös shortsit ja topin päälle. Sunnuntaina oli ajoittain jopa kuuma ja häärusketuskin alkaa olemaan hyvällä mallilla.  Itikat kiusasivat etenkin Alisaa, mutta onneksi allergialääkkeistä saatiin siihenkin apu.

Shoppailtuakin tuli hieman Ruotsin puolella sekä Pellon Vihreällä pysäkillä Seita shopissa. Olen tilannut aikaisemmin heidän verkkokaupastaan tuotteita, mutta ehdottomasti kannattaa poiketa tässä ihanassa kaupassa jos olette ohikulkumatkalla. Itse löysin Alisalle Vimmaa -50% alennuksella ja putiikki oli muutenkin täynnä lastenvaatteita sekä sisustustavaraa. 

Takaisin päin lähdimme ajelemaan jo heti sunnuntaina iltapäivällä, sillä mun oli ehdittävä jo tänään maanantaina töihin puoliinpäiviin. Sen verran päätimme kuitenkin lomareissusta ottaa irti, että Pello-Haaparanta välin ajoimme vaihteeksi Ruotsin puolta, eli ulkomailla tuli käytyä taas! ;) 

Minä ajelin taas alkumatkasta tovin ja loppumatkan vuorottelivat äitini Samulin kanssa. Itse yritin hieman lepäillä takapenkillä, sillä kotona olimme vasta aamuyöllä. Raskaitahan tällaiset reissut ovat, mutta toisaalta, meillä on näihin jo aika hyvin totuttu.

Hieman harmittaa, että reissu toteutettiin tänä vuonna näin tiukalla aikataululla, eikä aikaa jäänyt matkalla pysähtelyyn tai muuhun sen kummemmin. Ensi vuonna kesälomani pitäisi ajottua heinäkuulle, joten toivottavasti ehtisimme tehdä lomareissun Pelloon vähän pidemmällä kaavalla.

Meillä oli kuitenkin mukava porukka reissussa, joten se kyllä teki reissusta varsin kivan. Ystävät, joiden kanssa vuoden mittaan tulee paljon kierreltyä eri puolilla maata, ovat huippuja. Hyvässä seurassa surkea kisamenestystkään ei tunnu niin pahalta. Apua ja kannustusta saa puolin ja toisin.

Ensi kesänä otetaan taas nokka kohti Lappia ja kuka tietää paremmalla onnella!

Väsyneet terkut näin viikon alkuun, mutta kivaa viikkoa kaikille! :)

Pahimmat harrastuskokemukset ikinä

Olen epäilemättä joskus maininnut, että olen tässä elämässä ehtinyt harrastaa jos jonkinlaista lajia. Vaikka olenkin aina ollut kovin monipuolinen ihminen niin mikään multitalentti en kyllä ole ja se kyllä käy tästä postauksesta enemmän kuin hyvin selväksi. Kokosin siis kamalimmat harrastuskokemukset tähän ja hauskintahan tässä on se, että lapsena sitä ei pahemmin tuntenut mitään häpeää vaan anto mennä vaan! :D

Nämä ovat käänteisessä järjestyksessä, joten aloitetaan siitä vähiten noloimmasta.

Englanninkielenkerho

Eka- ja tokaluokkalaisena kävin enkkukerhossa ja siellä sai jokainen englanninkielisen nimen. Mun nimi oli Elaine. Ja mua kutsuttiin alieniksi. :(

Opin siellä kuitenkin pari lausetta ja siinä on oikeastaan kaikki mitä tänä päivänä edes osaan. xD

Zumba

No hei tästä en sano muuta kun et kävin kerran. Ei ollut mun pala kakkua!

Hiihto

Että tätäkin piti sitten harrastaa... Kerran hiihtokilpailuissa eksyin... Samassa viestikisassa ihmettelin kun takaa hiihtänyt poika huusi apua. Ajattelin vaan, että ei tässä nyt jouda auttamaan kun pitää hiihtää maaliin, ihme tyyppi. Joskus jälkeenpäin tajusin, että se huusi latua...

Kerran sain uudet sukset ja mentiin vähän testaileen niitä suksia... Puolituntia koitin päästä yhtä mäkeä ylös, mutta ei vaan onnistunut kun suksi luisti liikaa. Äitini oli jo lähtenyt etsimään mua kun ihmetteli mihin jäin. En sitten tajunnut ottaa suksia pois jaloista kun loppumatka olisi kuitenkin ollut pelkkää alamäkeä...

Loput kolme on satunnaisessa järjestyksessä, koska ne on niin kamalia, etten osannut päättää mikä niistä olisi oikeasti kamalin...

Ratsastus

Lähinnä pelkään kaikkia eläimiä, mutta joskus oli aika kun minunkin oli kokeiltava ratsastusta. Menin ratsastustunneille täysin ummikkona ja no, en ollut erityisen harrastunut hevosia kohtaan.

Kerran ratsastustunnilla mun piti sitten tehdä jotain silmukkaa tai vastaavaa, eikä mulla ollut pienintäkään käsitystä mikä on silmukka, päättelin sen olevan jonkinlainen ympyrä. Ei se vissiin mennyt ihan nappiin kun ratsastusopettaja kehoitti opiskelemaan kirjoista lisää aiheesta. No mielekiinto lopahti myös siinä kohtaa kun sain tallin vikuripäisimmän konin yhdelle tunnille ja se puri mua pakaraan. Jälkeenpäin mietin vaan, et kuka hitto laittaa sellaisen hevosen aloittelijan käsiin.

Kitara & bändi

Olin innokas musisoija nuorempana ja ihan ok menestyksellä pimputtelin vuosia pianoa. Tuli kuitenkin hetki kun minäkin halusin olla rokkistara. Ensin menin kitaratunneille, mutta akustisen kitaran rämpyttely ei ollut mun juttu, enkä mä kyllä tainnut oppia oikeastaan mitään.

Kerran yläasteella päätimme perustaa bändin ja taustani takia mulle lankesi koskettimet (luojan kiitos ei sentään se kitara). Täynnä intoa ryntäsimme bänditunnille kertaakaan harjoittelematta. Ekasta kerrasta jäi mieleen bändiopettajan sanat: soittakaa jotain. Ja mehän soitettiin! Soitettiin nimenomaan jotain! Epämääräistä ja -vireistä älämölöä.

Toiselle tunnille bändiopettajamme ei enää ilmestynyt paikalle. Oli varmaan unohtanut, vai mitä luulette?

Myöhemmin yksi meidän bändiläisistä on voittanut jonkinlaisen laulukilpailun ja muuta, joten hei, olis meissä voinut olla potentiaalia! Paitsi että tämä kyseinen tyyppi ei ollut meidän bändin laulaja. xD

Yleisurheilu

No siis tämä harrastus kesti jopa useamman vuoden ja lähinnä olen vasta näin aikuisena tajunnut miten toivoton olin!

Kuulaa työnsin noin neljä metriä, pituutta hyppäsin kaksi metriä ja maaginen kolmen metrin raja jäi ikuiseksi haaveeksi. Kerran voitin kunnanmestaruuden korkeushypyssä tuloksella 90cm. Keskimäärin se patja on varmaan 90cm kohdalla, joten... Haaveilin hetkellisesti korkeushyppääjän urasta, mutta sitten mulle selvisi mun ikäluokan tulostaso...

Juoksu, tuo kuninkuuslaji. Mulla vähän tota lähdön räjähtävyyttä haittasi kun jouduin lähtemään kädet korvilla... Mä meinaan inhosin sitä starttipistoolin pamausta! Joskus jätin jopa osallistumatta, jos lähetys oli pistoolilla.

Kävin oikeesti jopa kilpailuissa ja yksi muisto on jäänyt mieleen. Jouduin tuuraamaan vanhemman ikäluokan 4 x 100m viestissä kun joku toinen oli sairaana. Olin todennäköisesti se viimeinen vaihtoehto, mutta minkäs teet kun ei muita ollut. Sain vielä kunnian juosta avausosuuden ja muille asennettiin lähtötelineitä, mutta mä lähdin uljaasti seisten! Kädet varmaan korvilla! Muistaakseni saatiin kuitenkin hopeaa, mutta en kyllä ota kunniaa tuosta itselleni.

Nöyrin anteeksipyyntö kaikille, jotka on joutunut todistamaan näitä mun kamalimpia harrastuskokemuksia. Myötähäpeä on takuulla ollut suuri, mutta hei lapsena en oikeastaan tajunnut näitä asioita noloiksi, koska mulla oli rajaton itseluottamus. Näin vanhemmiten mä olen vaan oppinut nauramaan itselleni! :D

Ja hei, jos teiltä löytyy noloja tarinoita niin jakakaa ihmeessä, en halua olla ainut nolo! :D

SM 12.

Heipparallaa, täällä vietellään kesäloman ensimmäistä virallista päivää, jee! Heräsin aamulla kuudelta, ihan siis omia aikojani. Voi kun heräisin työarkenakin näin aikaisin. :D

Viikonloppu oli hieman hiljaisempi somerintamalla, koska mulla oli SM-kisat. Suomenmestaruuskisat ovat tietysti meidänkin lajissa usein ne kauden pääkisat mihin tähdätään. Olenkin kertonut aiemmin harrastavani jokkista, eli autourheilua sora- ja asfalttiradoilla.

Itselläni on ollut viimeiset kaksi kautta täynnä epäonnistumisia ja suorastaan vaan todella huonoa tuuria. Kaikki epäonnistumiset ja murheet ovat syöneet itseluottamukseni ihan nollaan. Olen myös alkanut pelkäämään epäonnistumista niin paljon, että pari viikkoa ennen kisoja nukun todella huonosti ja olen aika kiukkuinen. Asenteeni on ollut: miksi lähteä edes yrittämään kun huonosti se menee kuitenkin!? Sanomattakin selvää, että ihan missä tahansa lajissa se on aika tappava asenne. Hermot pitäisi pitää kurissa ja pää kylmänä, mutta takaraivossa jyskyttää, entä jos kaikki taas menee pieleen?

Kuva: TÄÄLTÄ!

Ei siis ollut ihan paras lähtökohta lähteä tavoittelemaan hyvää sijoitusta SM-kisoista reilun 60 naisen joukossa.

Tiesin kyllä, että isäni ja Samuli olivat apujoukkoineen jälleen kerran rakentaneet hyvän auton minulle ja sen puolesta kilpailuun oli helppo lähteä. Autoon luotin, vaikka itseeni en.

Kaksipäiväinen kisa kuitenkin alkoi parhaalla mahdollisella tavalla kun suhteellisen helposti varmistin suoran jatkopaikan varsinaiseen pääkilpailuun sunnuntaille. Hieman pystyin jo hymyilemään ja ajattelin, että hei, kyllähän mä ihan hyvin tämän homman osaan!

Sunnuntai oli täynnä hyviä suorituksia, todella kovaa yritystä, vauhtia ja vaarallisia tilanteita. Osumilta ei vältytty ja finaalissa jouduinkin keskeyttämään auton rikkouduttua sen verran pahasti.

Kuitenkin SM-kisoissa sijoittuminen on aina kova saavutus itselleni ja SM 12. tuntuu tänään jo oikein hyvältä. Jos olisin päässyt viimeisen lähdön ajamaan ilman osumia, olisi sijoitus hyvällä ajolla ja paremmalla onnella saattanut olla muutaman sijan korkeampi, mutta muuten kisat menivät yli odotusten.

Kuva: TÄÄLTÄ!

Tärkeintä oli katkaista se epäonninen putki ja surkeiden suoritusten sarja. Samuli sanoikin, että ajoin viikonloppuna parhaimmat lähdöt kahteen vuoteen tai kenties ikinä? Nyt on kurssi käännetty taas ylöspäin ja ehkä se itseluottamuskin sieltä hiljalleen palautuu ja pystyn asettamaan tavoitteeksi vähän vielä paremmat sijoitukset. Helppoa se ei toki ole, sillä kovia naiskuljettajia viivalla kanssani on monia ja aina tarvitaan myös sitä tuuria.

Ensi vuonna pääsen kuitenkin kokeilemaan onneani samalla autolla ja siihen saakka harjoitellaan muissa isommissa ja pienemmissä kisoissa.

Kun vielä paras ystäväni ja kaasoni nappasi SM-mitalin, voin sanoa, että viikonloppu oli todella onnistunut.

Omia kuvia en valitettavasti jännitykseltäni muistanut napata, mutta postauksessa muutamia kuvia ajostani viikonlopulta.

Välillä tätäkin puolta mun elämästä täällä blogissa! :)

Fiiliksiä mökillä

Huh olipas raskas viikonloppu! Kaksipäiväinen kisareissu työviikkojen välissä ei aina ole helppo, vaikka harrastuksesta onkin kyse. Jaksamista helpottaaksemme päädyimme yöpymään kaksi yötä mökillä. Hihii, meistä on kyllä kovaa vauhtia tulossa mökki-ihmisiä!

Mökiltä oli niin paljon lyhempi matka kisoihin, että ajatus oli kerrassaan loistava! Paitsi, että olisihan se ollut liikaa vaadittu, että kaikki olisi mennyt suunnitelmien mukaan! Meillä nimittäin venyi molempina iltoina todella myöhään, että pääsimme mökille.

Väsymys ja pieleen menneet suunnitelmat venyttivät meidän molempien pinnaa äärimmilleen ja meinasivat todella käydä hermoille.  

Lopulta kuitenkin kun myöhään illalla mökille pääsimme, oli mökki tietenkin hieman viileä. Onni on kuitenkin ilmalämpöpumppu joka auttoi lämmityksessä tehokkaasti. Sytytimme myös takkaan ja puuhellaan tulet ja pian tupa olikin sopivan lämmin.

Tuli rätisi takassa ja me makoilimme sängyssä vilttien alla villasukat varpaita lämmittämässä. Peittelin Alisan sänkyyn ja kiedoin tiukasti peittoon, ihan kuin hän olisi taas ollut pieni vauva! Toisena yönä Alisa halusi nukkua isin vieressä ja äiti siirtyi nukkumaan viereiseen sänkyyn yksinään. Alisa hymyili unissaan kun kiedoin peittoa tiukemmin hänen ympärilleen.

Ehdimme myös kertaalleen lämmittää saunan ja ulkona kylmässä ja märässä vietetyn päivän jälkeen saunan jälkeinen tunne oli aika mahtava. Lämmin ja rento. Mulla oli sellainen todella raskas ja painava olo, mut ehkä juuri siksi oli ihana vain maata sängyssä nukahtaa kellon tasaiseen raksutukseen.

Liekö syy ohuessa maalaisilmassa vai mökin sopivassa viileydessä, nukuin taas äärettömän hyvin. Kovin pitkiä unia en ehtinyt nukkumaan, mutta sitäkin paremmat. Aamulla herättiin virkeänä! Ensimmäisenä aamuna ikkunasta näkyi maata koristava parin sentin lumikerros, mutta ei annettu sen pahemmin masentaa. Sunnuntaiaamuna herättiin sentään kauniiseen auringonpaisteeseen.

Kaikesta kireydestä ja väsymyksestä huolimatta, oli viikonlopussa paljon onnellisiakin hetkiä. Pitkän talvitauon ja lopettaako vai eikö lopettaa -pohdintojen jälkeen oli kiva käydä hakemassa kilpalun päätteeksi pokaali ja nelisenkymmentä naista jäi taakse. Kisa meni paremmin kuin todellakaan olin kaiken jälkeen odottanut, kiitos siitä tietenkin Samulille, joka jaksaa tsempata silloin kun itse olen jo luovuttanut. <3 ...ja jaksaa ymmärtää mun kiukutteluja... :'D

Talvipäivä pellolla - kummallinen perhe

Muutama viikko sitten Samuli kyseli saisiko hän osallistua peltoendurancekisaan, joka näin sunnuntaina ajettiin suht lähellä meitä. Ja mikäpä minä olen toisen harrastuksia kieltämään. Niille, jotka ei lajia tunne tiedoksi, että siinä ajetaan ihan vakioautoilla pellolle aurattua rataa ympäri kolme tuntia välillä kuskia vaihtaen. Samulin joukkueessa oli tällä kertaa kolme henkeä ja kisa oli täysin epävirallinen ja "leikkimielinen", mutta tiedättehän miehet ja kilpailuvietin... Vaikka olen ollut monenlaisissa autokisoissa mukana, tätä lajia tämä oli ensimmäinen kerta, mutta ensi kerralla taidan haluta myös ajamaan!

Koska pakkanen laski mukavasti, lähdimme mekin Alisan kanssa päiväksi pellolle katsomaan kilvanajoa. Oikeilla varusteilla ja hyvällä asenteella tällaiset reissut sujuu leikiten. Hyvillä ulkovaatteilla pysyy lämpimänä ja välillä toki autoonkin pääsi lämmittelemään. Kassillinen eväitä takasi niin kylläisen lapsosen kuin äidinkin. Meillä oli jopa potta matkassa mukana! Alisa on nykyään ilman vaippaa yöt ja päivät, mutta pidemmillä ulko- ja autoilureissuilla olemme varulta pitäneet vaippaa. Alisa ei kuitenkaan tykkää enää pissata vaippaan, joten onneksi otimme potankin matkaan, ettei vessa-asiat aiheuttaneet harmia. Tässä tullaankin siihen kohtaan kun tarvitaan oikeaa asennetta, nimittäin kaikkien vaatteiden purkaminen ja pukeminen autossa pottailua varten on välillä hieman haastavaa...:D Onneksi Alisa osaa kertoa hädästä jo hyvissä ajoin, jotta ehdimme ottamaan vaatteet pois ja potalle. Tämä saattaa kuulostaa todella oudolta, jossei ole ikinä ollut vastaavassa tilanteessa ollut, mutta oikeastaan ei se nyt kovin kummallista ollut. :)

Kulkuvälineenä meillä tällä kertaa oli rattaiden sijasta pulkka ja taapero oli innoissaan kun sai välillä itse vetää pulkkaa. Pulkka oli kyllä lumiselle pellolle parempi valinta kuin rattaat. Minun vanha talja piti pepun lämpimänä kun välillä muisti nousta pulkasta kävelemään ja varpaita liikuttelemaan.

Meillä kaikilla oli kiva päivä ja vaikka monet pitää meitä omituisena perheenä kun meillä on välillä tällaisia hassuja reissuja ja outoja harrastuksia. Olen itse tottunut moisiin harrastuksiin jo pienestä alkaen ja nyt kun Alisankin kanssa on menty alusta asti, ei tällaiset reissut ole lainkaan stressaavia. Toki onneksi olimme molemmat mukana niin toinen sai välillä istahtaa autoon lämmittelemään. Alisaa ei nimittäin pieni pakkanen haitannut lainkaan, hän halusi lähes koko ajan vain tallustella ulkona. Paitsi silloin kun sai syödä eväitä!

Omituista tai ei,  yhdessäoloa, raitista ulkoilmaa ja vauhdikasta menoa, siinähän ei ole mitään pahaa. Taas tuli todistettua, että lapsen kanssa onnistuu melkein mikä vaan, eikä sen takia tarvitse jäädä kotiin tai yrittää saada lastenvahtia.  :)

Ulkoilupäivän päälle pistettiin lihapata porisemaan ja saunakin juuri lämpiää, yöunet maistuu tänään varmasti kaikille!

Mukavaa iltaa teillekin! <3

GoKidsGo-tunnit, mitä jäi käteen kaudesta?

Tänä syksynä aloitimme blogiyhteistyön kautta yhteisen harrastuksen Alisan kanssa. Torstai-iltapäivisin kiirehdimme työ- ja päiväkotipäivän jälkeen jumppaan. Monipuolinen ja viihdyttävä ohjelma vei mennessään ja GoKidsGo-tunnit kuluivat silmänräpäyksessä. Tällä viikolla oli kuitenkin viimeiset jumppakerrat, meillä ne tosin ikävästi jäi mun töiden takia väliin.

Pääasiallinen ryhmä, jossa kävimme oli 1-2 vuotiaille. Alisa oli luonnollisesti ryhmän vanhimpia, tunnit oli kuitenkin suunniteltu niin, että ne sopivat sekä sille juuri kävelemään oppineelle kuin isommallekin lapselle. Huiman kehityksen syksyn aikana pystyi näkemään niin Alisassa kuin muissakin lapsissa. Kävimme kokeilemassa kerran myös 2-4 vuotiaiden ryhmää ja myös se tuntui Alisalle sopivalta. Liikkeissä oli haastetta ja ihan kaikki ei vielä Alisalta onnistunutkaan, eikä tarvitsekaan, tärkeämpää oli yhdessäolo ja ilo!

Näin äitinä tykkäsin enemmän 1-2 vuotiaiden ryhmästä, missä oli pieni ryhmäkoko (alle kymmenen) ja rauhallisempi meno kuin 15 lapsen ryhmässä, missä suurin osa 3-4 vuotiaita vauhtihirmuja, mutta ihana ryhmä sekin ja ehkä Alisalle taitotasollisesti varsin oiva.

Syksyn kerrat koostui erilaisista teemoista, palloja, leikkivarjoa, liikenne, tasapainoilua, aisteja ja vaikka mitä muuta! Pääsääntöisesti samaa teemaa oli kaksi kertaa peräkkäin. Kaksi peräkkäistä kertaa on juuri sopiva, lapset ehtii oppimaan uutta paremmin kahdella kerralla, mutta kyllästymistä ei pääse tapahtumaan. Alku- ja loppuleikit pysyivät kuitenkin pääasiallisesti samoina ja ihanasti Alisakin oppi leikit ja lorut syksyn myötä.

Alisa kehittyi mielestäni todella paljon syksyn aikana. Hän oppi uusia temppuja ja liikkumiseen tuli paljon varmuutta, mikä on kotona auttanut esimerkiksi portaiden kiipeämisessä. Myös tasapaino kehittyi huomattavasti. Tunneilla oli paljon välineitä ja virikkeitä, sellaisia joita meiltä ei kotoa löydy ja ne toi tietty extraa tunteihin. :)

Pelkästään liikunnallisesti en harrastustamme kehu, sillä sosiaalinen puoli kasvoi myös hurjasti! Ensimmäisillä kerroilla oltiin todella kiinni äidissä, mutta hiljalleen esimerkiksi nimiringissä juokseminen sujui ihan yksinään. Alisa odotti jumppaa jo alkuviikosta ja oppi kaikkien lasten nimetkin, näitä sitten muisteltiin aina kotonakin. Kun menimme toiseen, ihan vieraaseen jumpparyhmään, ennen harrastuksen aloittamista aina aluksi varauksellinen lapsi sujahti ryhmää  kuin vanha tekijä, olihan ohjaaja sama tuttu kuin omassakin ryhmässä.

Mä olen tosi tyytyväinen, että päästiin Alisan kanssa osallistumaan GoKidsGo-tunneille. Vaikka joskus työpäivän päätteksi väsyttikin kun jumppaa kohti mentiin, Alisan ilo ja innostus oli kuitenkin piristävää, eikä se harrastaminen äidillekään huono asia ollut. Me aiotaan jatkaa harrastusta varmasti myös kevätkaudella, jos vaan saadaan aikataulut natsaamaan.

Nyt kaikki Turun ja lähiseudun vanhemmat huomio! Kevätkauden ilmottautumiset alkaa 20.12. ja useimmat ryhmät tulevat täyteen, joten kannattaa olla heti ensimmäisenä varaamassa paikkaa, että pääsee mieleiseensä ryhmään. Aikataulut löydät TÄÄLTÄ!

GoKidsGo-tuntien lisäksi löytyy uintia, muskaria ja uutuuksina TANSSIA, AKROBATIAA sekä LIIKUNNALLISET SYNTYMÄPÄIVÄT. Tuntikuvaukset löydät TÄÄLTÄ!

Alisa ja äiti kiittää yhteistyöstä ja jatkaa innoissaan uutta harrastusta, toivottavasti blogin lukijoitakin eksyy mukaan, meiltä ainakin iso peukku! :)

Aikaisemmat kirjoitukset aiheesta:

Lapsen harrastaminen

GoKidsGo - kivaa yhdessä lapsen kanssa

Temppuillen ja kokeillen taitavaksi

*Yhteistyössä GoBabyGo:n kanssa.*

Temppuillen ja kokeillen taitavaksi

Varovasti nyt!

Älä kiipeä sinne, kohta sattuu!

Alas heti!

No niin kato nyt, mitä äiti just sano!

Kuullaanko teillä näitä lauseita joskus? Niin meilläkin. Mua vähän ärsyttää kuulla nuo sanat omasta suustani.

Pyrin olemaan sellainen äiti, että annan Alisan kokeilla erilaisia, välillä hieman haastaviakin asioita. Hän on saanut kotona kiipeillä sohvalle, tuoleille, kulkea rappusia, hyppiä, pomppia ja temppuilla. Totta kai aina turvallisuus edellä ja valvotusti.

Joskus huomaan silti olevani kuitenkin liian suojelevainen, sillä isin kanssa tehdään vielä hurjempia temppuja. Turvallisesti toki silloinkin. Meillä äideillä taitaa olla isejä herkemmin tarve ylisuojella lapsia.

Uskon kuitenkin, että juuri tästä temppuilusta johtuen Alisasta on tullut todella taitava liikkuja. Hän kulkee rappuset todella hyvin ja varmasti, liikkuu vaivatta metsässä, nousee ketterästi ylös paksut talvitamineet niskassa, suoriutuu hypyistä ja esimerkiksi seisoo yhdella jalalla vakaasti.

Tänä syksynä kun olemme käyneet GoKidsGo-tunneilla, Alisan liikkuminen on kehittynyt entisestään. Vaikka lapsen on hyvä liikkua ihan kotioloissakin, on mukavaa kun yhtenä iltana viikossa temppujen keksiminen on ulkoistettu ammattilaiselle. Minä en ainakaan olisi keksinyt kaikkia niitä liikkeitä, joita olemme tunneilla tehneet.

Erityisen kiva Alisan mielestä oli kerta, kun sai hyppiä trampoliinilla, kiivetä puolapuita ja tasapainoilla jumppapallon päällä. Itselläni on vielä opettelemista siinä, että annan Alisan hyppiä ilman, että pidän koko ajan kiinni tai annan rohkeasti kiivetä niitä puolapuita. Lapsi kyllä oppii, kunhan hänen antaa kokeilla rajojaan turvallisessa ympäristössä.

Syyskausi kääntyy kohta loppua kohden, vaikka vielä onkin monta jumppakertaa jäljellä. Blogiyhteistyö päättyy jouluna, mutta olen suunnitellut, että jatkaisimme harrastamista edelleen kevätkaudella. Saattaa olla, että kokeilemme kevätkaudella vaihtelun vuoksi jotain muuta ryhmää, vaikka syksyn aikana saman ryhmän vanhemmat ja lapset ovat tulleet mukavan tutuiksi.

Tänä päivänä tutkimusten mukaan lapset liikkuvat liian vähän. Siksi pidän harrastuksia entistä tärkeämpänä. Sopivassa suhteessa kuitenkin. Pieni lapsi ei välttämättä harrastusta tarvitse, mutta ei siitä kyllä mitään haittaakaan ole, että yhtenä iltana käy harrastuksessa.

Muistatteko muuten vielä tämän hurjan VIDEON temppuilevista lapsista? (pahoittelut, en saanut sitä upotettua tähän.)

Aika hurjaa menoa, mutta ihan käsittämättömän taitavia lapsia. Video on mun mielestä hyvä osoitus siitä, miten taitavaksi kehittyy kunhan vain annetaan kokeilla ja temppuilla, eikä koko ajan olla nostamassa tai auttamassa. Mulla on kyllä vielä vähän tekemistä, että pystyisin yhtä kylmähermoisesti seuraamaan sivusta lapseni hurjia temppuja.

Jatketaan siis vielä temppuilua niin kotona kuin harrastuksissa!

Harrastetaanko teillä? :)

Käykää muuten tykkäämässä GoBabyGo:n Facebook-sivuista niin pysytte kärryillä minkälaisia uutuuksia kevätkaudelle on tulossa! 

*Postaus on osa blogiyhteistyötä GoKidsGo:n kanssa.*

Lue meidän aikaisempia kokemuksia GoKidsGo-tunneilta.

Meidän tiimi

Kello herättää sunnuntaiaamuna 6.30. Samuli vitsaili edellisiltana nukkumaan mennessä, että hänellä on tuo 6.30 ajastettuna ainoastaan viikonlopuille. Niin,  meillä on monesti aikaisempi herätys viikonloppuna kuin arkena. Herätessäni huomaan Alisan taas nukkuvan meidän välissä, hän on hiippaillut siihen yön aikana.

Katselen hetken kahta nukkuvaa. En malttaisi herättää heitä. Kuiskaan hiljaa Samulille ja samalla Alisa herää iloisena. Kerron, että on kisapäivä, ilo senkun kasvaa. Alisa on aina innokas lähtemään kisoihin. Paljon autoja ja tuttuja kasvoja. Heti aamulla Alisa toteaa: On kiva päivä!

Auringon noustessa ajamme usvaisessa aamussa. On kaunista, niin rauhallista. Radiosta soi tuttuja kotimaisia hittejä, yksi lause tarttuu korvaan syvemmin "..mut meidän avaruus on tässä vaikka hiffaa muut ei..."

Eipä tätä harrastusta täysin voi ymmärtää kuin toinen harrastaja.

Kisapaikalla nähdään perhettä, kavereita ja tuttuja. Alisa viihdyttää välillä vaaria, välillä äiti ja isiä ja välillä muita tuttuja. Jauhelihakeitto maistuu erityisen hyvältä kun sen saa syödä raikkaassa ulkoilmassa. Alisa on niin tottunut kisareissuihin, että ruokailut, vaipan vaihdot ja nukkumiset sujuu helposti.

Kisojen jälkeen Alisa palkintojen jaossa Alisa haluaa hakea palkinnon kanssani, ylpeästi esitellen sitä muille ihmisille. Näen hänessä päivä päivältä enemmän itseäni. Olen ollut samanlainen hupsu kuin Alisakin.

Kotimatkalla piipahdamme vielä tallilla, koska Samulilla on pari pientä hommaa. Itsekin sovitan penkin paikkaa tulevaan kilpa-autoon. Syömme Alisan kanssa hieman iltapalaa ja katselemme mitä isi touhuaa. Alisa on kiinnostunut isin touhuista ja haluaisi kovasti jo auttaa..

Auringon laskiessa ajamme kotiin, takapenkki hiljenee vähitellen uneen. Koko pitkä päivä takana, mutta en ole yhtään uupunut. Väsynyt toki, mutta en uupunut. Olen onnellinen, että meidän perhe on näin hyvä tiimi. Tiimi, millä on ihan oma juttunsa.

Kannamme väsyneen taaperon sisälle ja hän toivottaa hyvät yöt ja menee pesun kautta omaan sänkyyn nukkumaan. Lämmitämme Samulin kanssa saunan ja menemme itsekin nukkumaan.

Edessä häämöttävä "yh-viikkokaan" ei tunnu ylitsepääsemättömältä näin kivan päivän jälkeen. Nukahdan onnellisena ja aamulla herään virkeämpänä kuin hetkeen.