NÄIN LIIKUIN VIIME VIIKOLLA

Lupasin paljastaa teille miten liikuin viime viikolla ja  keräsin kännykän syövereistä dataa mun viime viikon liikkumisesta. 

Miksi kirjoitan tästä? Halusin tuoda esille sen, että monipuolinen liikunta ei tarkoita tuntien päivittäistä huhkimista tai kalliita salikortteja. Kotona pääsee jo tosi hyvään alkuun ja arkiliikunnan lisääminen on yllättävän helppoa. Toivon, että tämä myös inspiroisi niitä, joille salille tai ryhmäliikuntaan lähteminen on kynnyskysymys tai se ei jostain muusta syystä ole mahdollinen. Julkinen urheileminen sitä paitsi nostaa kynnystä luovuttaa, älkää siis väheksykö toisten sali-selfieitä. ;D Kieltämättä tuntuu vähän kuumottavalta julkaista tämä kirjoitus, koska en todellakaan ole mikään superjumppapirkko, mutta toisaalta kiva, että olen kuitenkin saanut tsempattua itseni liikkeelle.

Haluan korostaa sitä, että ennen mun viikon liikuntasaldo oli pyöreä nolla. Siis ei yhtään mitään liikuntaa. Siihen nähden tuo viime viikon määrä oli jo todella hyvä. En kuitenkaan väitä, että tämä olisi sellainen treeniohjelma, että sillä saavutetaan huikeita fyysisiä tuloksia, mutta mulle just nyt tärkeintä on sen tuoma hyvä olo ja energia.

***

Maanantai:

Aamu: 20min jooga
Ilta: 5km juoksu/kävelylenkki 45min
15min HIIT -treeni (lihaskunto)
15min jooga

Tiistai:
Aamu: 15min jooga
Ilta: Alisan uimakoulu,  koitin itse uida mahdollisimman paljon samalla. Oltiin lisäksi paikalla jo vähän etukäteen, joten yhteensä altaassa tuli oltua noin 40min.
30min rauhallinen jinjooga

Keskiviikko:
Aamu: 15min jooga
Kävelyä noin 5km, piti mennä uimaan, mutta uimahalli oli kiinni. Lisäksi kävelin työmatkoilla kauemmille bussipysäkeille, yhteensä noin 4km.

Torstai:
Aamu: 6.30 uimaan 45min
Ilta: Jooga 20min

Perjantai:
Aamu: Uinti siskon ja lasten kanssa, josta varsinaista uintia ehkä 30min

Lauantai:
Rauhallinen kävelylenkki työmatkalla 20min

Sunnuntai:
Reipas kävelylenkki työmatkalla 20min

***

Huomasin itsekin, että loppuviikkoa kohden pakka alkoi hieman rakoilla ja työviikonlopusta johtuen en ihan hirveästi jaksanut kuntoilla. Huomasin myös, että valvominen ja vähäiset yöunet vaikuttivat viikonloppuna heti, olo tuntui kireältä ja väsyneeltä. Jouduinkin nyt alkuviikosta hieman kirimään univelkaa pienemmäksi ja nyt on taas hiljalleen palattu normaaliin hyvään rytmiin. 

Viime viikolla tuli kyllä uitua enemmän kuin normaalisti. Uimaan oli helppo lähteä kun olin arkena vapaalla. Keskiviikon pettymyksestä sisuunnuin ja kampesin itseni vapaapäivänä hereille kuudelta, jotta ehdin aamulla uimaan ennen kuin Samuli lähti töihin. 

Lihaskunto jäi tällä viikolla vain yhteen superlyhyeen treeniin, vaikka tarkoitus oli vielä loppuviikkoon ujuttaa toinen. Lihaskuntoharjoittelu on mulle itselle ehkä kaikista epämieluisinta ja siksi se jää moneti vähän vähemmälle. Olen kuitenkin huomannut, että HIIT-treeni sopii mulle ja lyhyelle pinnalle parhaiten. Toki välillä joogakin on enemmän fyysistä ja kehittää myös lihaskuntoa.

***

Rahaa näihin kului yhteensä 9,50€ (+ Alisan uimakoulu) ja se koostui kokonaisuudessaan uimahallin pääsylipuista. Pyrin hyödyntämään aamujen halvemmat hinnat ja lisäksi mulla on työsuhde-etuna sporttipassi. Mikäli uiminen tuntuu jatkossakin mielekkäältä, ajattelin hommata 10 kerran kortin, jolla saa lipun vielä vähän edullisemmin.

Jooga ja HIIT -treenit olen toteuttanut ihan netin ja kirjojen pohjalta. Youtube on tosi hyvä väline tähän. Joogassa voisi olla ihan paikallaan joskus käydä jollain ohjatulla tunnilla, että liikkeet tulisi varmasti tehtyä oikein. Tällaiseen kotikuntoiluun nuo videot kyllä käy oikein hyvin ja kynnys on tosi matala, kun kuntoilla voi ihan omassa olohuoneessa.

Jooga sopii tosi hyvin mun aamuihin. Laitan yleensä kaurapuuron ja kahvin hautumaan ja odotellessa joogaan 10-15 minuuttia. Niinä aamuina kun joogaan, musta tuntuu että olen virkeämpi ja kehokin vähemmän jumissa.

Koska olen tässä liikkumisessa suht aloittelija, kuulenkin mielelläni millaista liikuntaa viikkoihin voisi vielä helposti lisätä? Plussana tietysti, jos sitä pystyy harjoittamaan ihan kotona. Olisiko esimerkiksi kahvakuula hyvä hankinta? Nyt kaikki vinkit kehiin!

Kivaa päivää!

Koko perheen metsäretki - makkaraa ja hampaiden kiristelyä

Lauantain penkkiurheilun ja kaappien järjestelyn jälkeen sunnuntaina piti keksi jotain koko perheen tekemistä. Hiihdon ja jääkiekon välissä päätimme lähteä luontopolulle retkelle. Olin valinnut meille entuudestaan tuntemattoman kolmen kilometrin reitin, jonka varrelta löytyi myös laavu ja retkeilymaja.

Alunperin olin ajatellut, että lähtisimme Muumimaailman Muumien taikatalveen, mutta kauniina aurinkoisena talvipäivänä Muumimaailma olisi varmasti ollut hyvinkin täynnä, joten päädyimme sitten toteuttamaan tällaisen oman talvipäivän. Nappasimme mukaan eväät sekä pulkan ja sukset Alisalle.

Ajoimme autolla luontopolun varteen ja lähdimme reitille. Reitti oli hyvin merkitty ja siellä pääsi pulkankin kanssa. Maasto oli tosi vaihtelevaa, välillä metsää, kalliota, pellonreunaa ja pitkospuita. Joka paikassa oli helppokulkea, jopa lapsen. Muutamia ihmisiä tuli vastaan, mutta suurta ruuhkaa ei ollut.

***

Hieman ennen retkeilymajaa polku kulki kaupungin latuverkoston ohitse, joten Alisa pääsi kokeilemaan hiihtoa ladulla. Hiihtäminen sujui jo paremmin kuin edellisellä kerralla, mutta kovin pitkään hiihtäminen ei kiinnostanut.

Saavuimme retkeilymajan pihalle, mistä löytyi myös laavu ja nuotiopaikka. Löysimme laavulta puita ja sanomalehteä, tietenkin ne olivat hiukan kosteita. Yritimme sitkeästi sytyttää nuotiota, koska makkaran paistaminen oli se juttu, miksi retkelle edes lähdettiin. Aika vaivalloisesti kosteat puut paloivat, lähinnä vain sauhuttivat. Alisakin alkoi kysellä, että koskas sitä makkaraa saisi. Onneks eräs ohikulkenut vanhempi mies huikkasi, että liiteristä löytyisi kuivia puita! Vähän hävetti! Kaupunkilaiset luonnonhelmassa...xD Olimme äkkiseltään vain katsoneet, että kaikissa ovissa oli lukot, mutta tämä yksi oli tosiaan avoinna. Kuivilla puilla homma alkoi sujua ja pääsimme vihdoin paistamaan makkaraa ja vaahtokarkkeja.

Yritin siinä samalla kertoilla Alisalle, kuinka äiti on nuorempana partiossa nukkunut samanlaisessa laavussa makuupussin kanssa. Alisa totesi, ettei siellä voisi nukkua kun ei ole ovea ja kysyi oliko minulla ollut sänky mukana... Päätin, että tämä koko ikänsä kaupungissa asunut lapsi pitäisi kyllä isompana laittaa partioon, ettei ihan täysin pääse luonnosta vieraantumaan. :D

***

Vatsat täynnä savulta haisten lähdimme luontopolun loppupätkälle. Liekö ulkoilu väsyttänyt Alisan ja odottelu kylmettänyt sormet ja varpaat, mutta loppureissun saimmekin kuunnella suht väsynyttä ulinaa. Edes mäenlasku ei saanut ulinaa loppumaan. Ulinaa kuunnellessa mietin kyllä muutaman kerran, että minkä takia meidän piti lähteä tälle tyhmälle kierrokselle! Yritin välillä sulkea ulinan mielestäni ja nauttia maisemista ja auringosta. Aina se tuppaa menemään niin, että on hirveän hienot suunnitelmat asioista ja toteutus on sitten vähän erilainen..;)

Pääsimme takaisin autolle ja varmaan kaikki meistä huokaisi, että onneksi se on vihdoin ohi! No ei vaiskaan, yhdessä totesimme, että kaikesta huolimatta meillä oli tosi kivaa ja oli ihana nauttia ulkoilusta koko perheen kera, vaikka loppumatka olikin vähän rankempi. Ensi kerralla vähemmän paikallaan kököttelyä niin Alisakin pysyy lämpöisenä.

Vaihteleva maasto ja pulkassa vedettävä lapsi tekivät reissusta tarpeeksi raskaan meille aikuisillekin, askeleita kertyi mukavasti ja illalla retki tuntui vähän lihaksissakin. Kyllä me varmasti mennään toisenkin kerran! :)

Tavismutsin sporttivartti

Mulla on tapana innostua asioista. Aika usein vähän liikaa.

Kävipä kerran keväällä niin, että lupauduin lähtemään työporukan kanssa Runfest 2017 -juoksutapahtumaan. Juuri ennen lupautumista olin onnistunut käymään muutaman kerran putkeen lenkillä ja ajattelin, että samaa tahtia kun jatkan niin vaikka puolimaratoni menee tosta noin vaan.

Nyt sitä ei sitten tiedä, olisinko tuon puolimaratoonin jaksanut juosta treenauksen jälkeenkään, en nimittäin ole sitten sen kevään jälkeen enää käynyt lenkillä!

Onneksi juoksutapahtumassa oli mahdollisuus juosta myös 4,2 kilometrin lenkki. Ei paha, ajattelin. Kai mä sen jaksaisin?

Juoksutapahtuman lähestyessä mua alkoi kyllä aika paljon jännittää ja sen sai tiimikaveritkin huomata, sori siitä! Mietin vähän jos olisin jättänyt koko homman väliin, mutta en sitten kehdannut.

Kyseessähän on ihan leikkimielinen ja tapahtuma ja silleen?

Paitsi, että kun menin tapahtumapaikalle Kupittaanpuistoon, huomasin miten kaikki muut näytti ihan juoksijoilta. Viimeisen päälle trendikkäät juoksuvaatteet ja mageet juoksukengät. Ne näytti ihan ammattilaisilta kun siinä verryttelivät ja teippasivat jalkojaan.

Itsehän olin siis ottanut kaapista ne siskon vanhat ja todellakin ikivanhat lenkkarit sekä vähän liian kireät juoksucaprit, ne kun on ostettu silloin 15-vuotiaana ja -15kg sitten. Työpaikan puolesta meille oli tilattu tekniset juoksupaidat ja onnistuin sitten siitäkin valkkaamaan vähän liian pienen koon.

Olin siis enemmän kuin tiukassa kunnossa! Vaatteet meinaan puristivat röllykkäni tooooodella kauniisti kuin makkarankuori konsanaan!

Lähtölaukaus pamahti ja sadat juoksijat säntäsivät matkaan, minä muiden mukana! Olin päättänyt juosta niin paljon kuin mahdollista, onneksi osa myös käveli, joten se tsemppas mua hirveesti! Olen kyllä todella kilpailuhenkinen ja vähän otti päähän kun monet juoksivat niin lujaa, siinä tulee itsellekin vähän sellainen vauhtisokeus.

Jossain kohtaa ajattelin, että nyt meidän on pakko olla kohta puolivälissä, kyllä me niin kauan on juostu! No eikös kohta tule kyltti: 1 kilometri takana, joko on lämmin? Sanoisin, että aikamoista kettuilua ihmiselle joka oli jo siinä kohtaa aika piipussa ja kokonaiskierroshan oli sen 4,2km.

Jollain ihmeenkaupalla mun onnistui roikkua parin meidän tiimiläisen matkassa ja maaliin juostiin tietysti täysiä!

Sitten alkoi tapahtuman paras osuus, firma oli nimittäin varannut meille oman teltan juomineen ja ruokineen. Siinä sitten syötiin maistuvat pöperöt ja hiljalleen lähdin kotia kohti.

Oikeasti oli aika voittajafiilis, tuuletin mahtavaa suoritustani äidille ja Samulille, jotka tunnollisesti kannustivat mua. :D

Illalla saunoin yksin rauhassa kunnolla ja voi jestas kun oli hyvä fiilis. Hyvä fiilis koska:

• ylitin itseni osallistumalla mihinkään liikuntaan viittaavaan tapahtumaan.
• pääsin maaliin, eikä mua haettu ambulanssilla.
• en ollut viimeinen maalissa. Saattoi tosin johtua siitä, et osa juoksi useamman kierroksen. ;)
• liikunta tekee iloiseksi.
• oli hauskaa!

Vaikka kesken matkan luvattiin työkaverin kanssa, että ei enää ikinä, saattaa kuitenkin olla että ensi vuonna olen paikalla taas. Lupaan kuitenkin hommata vähän paremmat varusteet. ;)

Mutta kyllä, oli todellakin kivaa! Eikä se nyt niin ammattilaisten touhua ollut vaikka osa hienosti vetikin hirveetä kyytiä. Huoli pois kuitenkin, oli meitä taviksia siellä vaikka millä mitalla ja kaikki sai mennä omaa tahtia! Ens kerralla en jännitä enää niin paljon!

Sporttimutsi

Nyt on kulkaa maailmankirjat sekaisin!  Tässä teille tämän blogin sporttivartti.

Viime viikolla sain puhelinsoiton, että olen voittanut viikon ilmaisen kuntosalikokeilun turkulaiseen kuntoilumaailmaan. Ensin mua vähän huvitti, mutta vähän innostuin ja päätin kokeilla, koska miksipäs ei! Kaikki ilmainen pitää käyttää hyväksi.

Päätin ottaa sporttailun heti tähän vikalle kesälomaviikolle, koska Alisakin olisi muutamana päivänä aamupäivän totuttelemassa uuteen päivähoitopaikkaansa. Niinpä sitten suunnistin pelipaikalle ja jostain syystä mua nauratti ihan hirveesti. En edes tiedä miksi, mutta mielestäni koko homma oli varsin koominen.

Sain opastuksen tiloihin ja kulkukortin, päätin alottaa sporttailun lämmittelemällä 10min. Crossailin siinä sitten kevyesti ja mietin vaan, että kuinka mä voin olla niin huonossa kunnossa. Olenhan mä ennen harrastanut lentopalloa aktiivisesti 10 vuotta ja ollut tuolloin hyvässä kunnossa fyysisesti...

...jaa niin juu, tästä taitaakin olla aikaa likemmäs kymmenen vuotta jo.

Siirryn sulavasti (kuin valas) suorittamaan superpumppailujani ja ahdistun hieman kun en oikein tiedä mitä kaikissa laitteissa tehdään. Olis pitänyt mennä sinne toiselle, rauhallisemmalle puolelle, mutta enhän mä enää kehtaa. Teen siinä sitten muutamia tuttuja juttuja ja teen kuolemaa samalla.

Äkkiä tunnen kuinka verensokerini laskee järisyttävästi, tuttu tunne, en kuule mitään enkä oikein ymmärräkkään. Ryntään pukukoppiin, sillä painajaiseni olisi pyörtyä bodypenttien ja jumppapirkkojen eteen.

Kokoilen itseäni pukukopissa ja pohdin, että olisikohan pitänyt syödä aamupalaa ennen salille lähtöä? Niin, olisikohan kannattanut...

Päädyn ratkaisuun lähteä kotiin. Suunnistan autolle ja syön banaanin, olo helpottaa. 

Nolottaa.

Tekstaan Samulille, etten aio enää ikinä mennä salille.

Pääsen kotiin ja iltapäivällä olo on erilainen kuin ennen. Jotenkin hyvä.  Mietin jos sittenkin menisin vielä kokeilemaan sporttailua. Seuraavana aamuna valmistan kunnollisen aamupalan ja Samuli naurahtaa "päätit sitten kumminkin mennä uudestaan".

Vien Alisan päiväkotiin ja kävelen hieman epävarmoin askelin salille, voisko vaan lähteä kotiin sittenkin? Mut sitten mietin et salin henkilökunta varmasti katsoo kuinka monta kertaa mä tällä ilmaisviikolla olen käynyt ja olishan se noloa jos siellä olisi vain se yksi kerta..

Vaihdan treenivaatteet, ja menen salin rauhallisemmalle puolelle. Teen tuttuja liikkeitä, salaa vilkuilen muilta vähän mallia. Hikoilen, hengästyn, mutta en kuole, en edes pyörry. Salaa olen vähän ylpeä, että tulin uudestaan vaikka edellinen kerta oli fiasko.

Olo on pitkästä aikaa hyvä. Mietin jopa josko viikon jälkeen ottaisin 10 kerran kortin, saattaisinhan mä kerran viikossa ehtiä salille. Mistään fitfit-jutuista en edes haaveile, mutta jos omaksi iloksi ja ei se kai pahitteeksi olisi jos maallinen elopainoni pienenisi hieman. Toisaalta, ei ne ulkonäölliset seikat, niistä mä en oo ikinä välittänyt, mutta jos olo olisi parempi kuin ennen? Salin markkinointikikka siis toimi, ilman ilmaisviikkoa en todellakaan olisi salille eksynyt, meidän sohva olis kulunut entisestään.

No joo, ehkä mä annan sporttailulle vielä mahdollisuuden! ;)