Koko perheen metsäretki - makkaraa ja hampaiden kiristelyä

Lauantain penkkiurheilun ja kaappien järjestelyn jälkeen sunnuntaina piti keksi jotain koko perheen tekemistä. Hiihdon ja jääkiekon välissä päätimme lähteä luontopolulle retkelle. Olin valinnut meille entuudestaan tuntemattoman kolmen kilometrin reitin, jonka varrelta löytyi myös laavu ja retkeilymaja.

Alunperin olin ajatellut, että lähtisimme Muumimaailman Muumien taikatalveen, mutta kauniina aurinkoisena talvipäivänä Muumimaailma olisi varmasti ollut hyvinkin täynnä, joten päädyimme sitten toteuttamaan tällaisen oman talvipäivän. Nappasimme mukaan eväät sekä pulkan ja sukset Alisalle.

Ajoimme autolla luontopolun varteen ja lähdimme reitille. Reitti oli hyvin merkitty ja siellä pääsi pulkankin kanssa. Maasto oli tosi vaihtelevaa, välillä metsää, kalliota, pellonreunaa ja pitkospuita. Joka paikassa oli helppokulkea, jopa lapsen. Muutamia ihmisiä tuli vastaan, mutta suurta ruuhkaa ei ollut.

***

Hieman ennen retkeilymajaa polku kulki kaupungin latuverkoston ohitse, joten Alisa pääsi kokeilemaan hiihtoa ladulla. Hiihtäminen sujui jo paremmin kuin edellisellä kerralla, mutta kovin pitkään hiihtäminen ei kiinnostanut.

Saavuimme retkeilymajan pihalle, mistä löytyi myös laavu ja nuotiopaikka. Löysimme laavulta puita ja sanomalehteä, tietenkin ne olivat hiukan kosteita. Yritimme sitkeästi sytyttää nuotiota, koska makkaran paistaminen oli se juttu, miksi retkelle edes lähdettiin. Aika vaivalloisesti kosteat puut paloivat, lähinnä vain sauhuttivat. Alisakin alkoi kysellä, että koskas sitä makkaraa saisi. Onneks eräs ohikulkenut vanhempi mies huikkasi, että liiteristä löytyisi kuivia puita! Vähän hävetti! Kaupunkilaiset luonnonhelmassa...xD Olimme äkkiseltään vain katsoneet, että kaikissa ovissa oli lukot, mutta tämä yksi oli tosiaan avoinna. Kuivilla puilla homma alkoi sujua ja pääsimme vihdoin paistamaan makkaraa ja vaahtokarkkeja.

Yritin siinä samalla kertoilla Alisalle, kuinka äiti on nuorempana partiossa nukkunut samanlaisessa laavussa makuupussin kanssa. Alisa totesi, ettei siellä voisi nukkua kun ei ole ovea ja kysyi oliko minulla ollut sänky mukana... Päätin, että tämä koko ikänsä kaupungissa asunut lapsi pitäisi kyllä isompana laittaa partioon, ettei ihan täysin pääse luonnosta vieraantumaan. :D

***

Vatsat täynnä savulta haisten lähdimme luontopolun loppupätkälle. Liekö ulkoilu väsyttänyt Alisan ja odottelu kylmettänyt sormet ja varpaat, mutta loppureissun saimmekin kuunnella suht väsynyttä ulinaa. Edes mäenlasku ei saanut ulinaa loppumaan. Ulinaa kuunnellessa mietin kyllä muutaman kerran, että minkä takia meidän piti lähteä tälle tyhmälle kierrokselle! Yritin välillä sulkea ulinan mielestäni ja nauttia maisemista ja auringosta. Aina se tuppaa menemään niin, että on hirveän hienot suunnitelmat asioista ja toteutus on sitten vähän erilainen..;)

Pääsimme takaisin autolle ja varmaan kaikki meistä huokaisi, että onneksi se on vihdoin ohi! No ei vaiskaan, yhdessä totesimme, että kaikesta huolimatta meillä oli tosi kivaa ja oli ihana nauttia ulkoilusta koko perheen kera, vaikka loppumatka olikin vähän rankempi. Ensi kerralla vähemmän paikallaan kököttelyä niin Alisakin pysyy lämpöisenä.

Vaihteleva maasto ja pulkassa vedettävä lapsi tekivät reissusta tarpeeksi raskaan meille aikuisillekin, askeleita kertyi mukavasti ja illalla retki tuntui vähän lihaksissakin. Kyllä me varmasti mennään toisenkin kerran! :)