Yhden aikakauden loppu, uuden alku?

Jotkut teistä seuraajista huomasivat eilen illalla, että bloggaamisessani on yksi aikakausi tullut päätökseen. En enää ole osa Perheblogit.fi -blogiyhteisöä.

Olen ollut osa Perheblogeja koko sen olemassaolon ajan ja melkein koko blogiurani. Perheblogeissa parasta oli ehdottomasti yhteisöllisyys ja mahtavat kanssatyypit! Monen monta hienoa tapaamista ja juttua olemme kokeneet yhdessä parin vuoden aikana.

Viime aikoina olen kuitenkin kaivannut hieman muutosta ja Perheblogit ei enää tuntunut minulta. Mitään sen isompaa dramatiikkaa tilanteeseen ei liity, joskus on vain osattava päästää irti vanhasta, jotta voi mennä eteenpäin.

Uskonkin, että tapaan samoja ihania tyyppejä jatkossakin ja ehkä tulevaisuus tuo itsellenikin jotain huippuja mahdollisuuksia. Mihin tämä kaikki ikinä johtaakaan, sen näyttää vain aika.

Nyt jatkan kuitenkin toistaiseksi itsenäisenä bloggaajana ja olen kiitollinen saamistani blogiystävistä ja tuesta. Vuodet Perheblogeissa ovat täynnä hyviä muistoja, mutta nyt on aika mennä eteenpäin.

Kiitos Sari, Lapsiparkki, Norudemu, Äiti on vähän väsynyt, Isifitness, Kommammaa, Tossavaisen toinen sukka, Marialla ja Tänään kotona, olette kaikki mahtavia! <3 Toivon ja tiedän, että tapaamme vielä.

Te ihanat lukijat, teihin tämä muutos ei vaikuta, Tavismutsi on ja pysyy, sisältö on sitä mitä tähänkin asti, eli kaikkea maan ja taivaan väliltä.

Kevyin askelin kohti viikonloppua ja tulevaa, otathan kiinni kädestäni ja jatkat matkaa kanssani?

<3

Huikea viikonloppu tulossa!

Yksi kevään odotetuimmista viikonlopusta on edessä! Huomenna nappaan kimpsut ja kampsut ja käännän auton nokan kohti Hyvinkään Sveitsiä!

Jälleen on aika Perheblogien kehittämispäivien. Kokonnumme hotelliin keksimään taas tulevia tempauksia, opettelemaan uusia juttuja sekä tietysti rentoutumaan ihanassa seurassa! Tämä on jo aika mones kerta kun tapaamme bloggaajien kesken ja reissut ovat aina olleet todella antoisia ja kivoja.

Etenkin tällä hetkellä oma bloggaamiseni hieman tökkii, joten todellakin toivon, että tapaamisesta saisin paljon uutta potkua blogiin. Yleensä olen näiltä reissuilta palannut into puhkuen, toivotaan siis että tälläkin kertaa käy juuri niin!

***

Kaikki bloggaajamme ovat enemmän ja vähemmän kiireisiä ruuhkavuosien keskellä, joten suon jokaiselle meille tämän hemmottelu ja hauskanpitohetken. Olenkin aistinut koko porukastamme, miten odotettu tämä viikonloppu on.

Koulutuksen ja hyvän seuran lisäksi viikonloppuna herkutellaan ja luvassa on myös erilaisia aktiviteetteja. Kylpylän lisäksi olen itse luvannut kokeilla ratsastusta, kääääk! Olen joskus lapsena ratsastanut muutaman kerran, joten olen todellakin amatööri asiassa.

Nyt on kuitenkin hyvä hetki haastaa itsensä, joten innolla odotan viikonloppua!

Mukana tietysti ihanat:

Lapsiparkki

Norudemu

Äiti on vähän väsynyt

Anniina Jalkanen

Kommammaa

Isifitness

Tossavaisen toinen sukka 

Rakastu arkeen

Marialla

Kandee siis pistää meidän bloggaajien ja Perheblogien somekanavat seurantaan, niihin päivittyy viikonlopun aikana vaikka mitä kivaa! :)

Ihanaa viikonloppua meille ja teille!

Kun ei inspiroi - mistä aiheita blogiin?

Juuri nyt en ole käynyt missään erityisessä paikassa, en ole tehnyt mitään erityistä, en askarrellut, kokannut tai ostanut mitään kertomisen arvoista. Tuntuu, etten juuri nyt ole edes oikein mitään mieltä mistään. Mistä repiä aiheita blogiin? Tyhjästä on paha nyhjäistä!

Nyt olen sellaisessa tilanteessa, että tuntuu ettei ole juuri mitään kirjoitettavaa. Ei ole pahemmin tapahtunut mitään normaalista poikkeavaa. Kävin kaupassa, ostin maitoa ja leipää, siinäpä kiinnostava aihe!

***

Syystä tai toisesta inspiraatio kukkii välillä ihan eri tahtiin. Joskus tekstejä syntyy liiaksikin ja joskus taas ei millään. Miten sinä etsit inspiraatiota kirjoituksiin?

Itse selailen luonnoskansiotani, löytyisikö sieltä jotain potentiaalista. (Tällä hetkellä ei!) Usein luonnoksiin kuitenkin kertyy tekstejä, tai aiheita, joista saa pienellä viilauksella vallan loistavia tekstejä. Tästä syystä usein kyllä kirjoitan luonnoksiin ideoita ylös, vaikka en juuri siinä hetkessä ehtisikään niitä työstää loppuun.

Toisten blogien selaaminen on myös hyvä tapa löytää uusia ideoita itselle. En todellakaan kannusta kopioimaan kenenkään tekstejä tai ideaa, mutta selaamalla muiden blogeja voi saada inspiraatiota omiin teksteihin tai aiheisiin. Jos kuitenkin löydät jonkun tosi kivan idean, jonka haluat toteuttaa, olisi kohteliasta mainita mistä idean bongasit. Blogimaailma on kyllä sen verran laaja, että lähes joka aiheesta on joku joskus kirjoittanut, että sinänsä täysin uniikkien ideoiden keksiminen saattaa olla hieman hankalaa.

Mulla toimii joskus myös sellainen, että kirjoitan paperille aiheita, siis ihan mitä vaan mitä mieleen tulee, yhdistelen ideoita tai kehitän niitä eteenpäin, vähän kuin mind map! Joskus sieltä löytyy ihan hyviäkin aiheita.

***

Totta on kuitenkin se, että parhaimmat tekstit syntyvät silloin kun saa jonkun loistavan idean tai ajatuksen ja kirjoittaa tekstin samantien tai pienen kypsyttelyn jälkeen. Parhaimmat tekstit harvemmin tulee pakottamalla, mutta aika harvassa taitaa olla ne bloggajat, joiden kaikki tekstit ovat kuningasideoita?

Käytin itse nyt yhden päivän tekstien suunnitteluun ja ideointiin ja nyt kasassa on taas monta ideaa, joita lähteä työstämään. Kohta on edessä myös reissu, joten sieltäkin varmaan saa useampia postausideoita.

Kyllä niitä ideoita lopulta syntyy kun antaa ajatuksille tilaa ja itselleen rauhan niiden synnyttämiseen. Toki jos juuri sinulla on idea, mistä haluaisit minun kirjottavan niin jätä se ihmeessä kommenttiboksiin tai jos et halua sitä sinne laittaa niin voit laittaa ideoita myös sähköpostiini tai somekanavien inboxeihin! :)

Ihan vaan tavismutsi 2 vuotta

Ennen kuin aloitin Ihan vaan tavismutsi -blogin, olin jo useamman kerran harkinnut blogin aloittamista. Koskaan ne viritelmät eivät kantaneet yhtä postausta pidemmälle. Jotenkin kuitenkin Ihan vaan tavismutsi tuntui lopulta just siltä miltä pitikin. Löysin itsestäni ihan uuden puolen.

Nimi, Ihan vaan tavismutsi, oli ehkä vähän vasurilla keksitty, alkuperäinen idea oli nimittäin Tavismutsi, mutta se oli jo käytössä... Sitten mä päätin olla Ihan vaan tavismutsi. :D En tiedä valitsisinko enää sellaista nimeä, mutta toisaalta en kyllä keksi parempaakaan.

***

Ihan alkujaan blogin piti olla arkinen kuvaus ihan tavallisesta perheestä. Ja aika pitkälti se on sellaisenaan pysynytkin koko ajan. Meidän perhehän on ihan tavallinen!

Ensin alkuun menin innosta puhkuen eteenpäin, postasin välillä jopa kaksi kertaa päivässä. Kuvat olivat aluksi kännykällä napattuja suttukasoja. Se ei ollut tärkeää, tärkeää oli se into ja inspiraatio tehdä ja kirjoittaa. Kahden vuoden aikana tahti on hieman rauhoittunut, mutta postaan silti keskimäärin 4-5 kertaa viikossa. Se on mielestäni hyvä määrä, sillä bloggaamisen ohella käyn nykyään töissä, pyöritän kotia , olen äiti ja lähes joka ikinen päivä myös blogiyhteisömme saa nauttia huomiostani. Kamerakin on matkan varrella vaihtunut ja nykyinen kumppanini on pieni ja kompakti Olympuksen PEN E-PL 7. En minä kameran kanssa ole lähellekään ammattilainen, eikä mulla siihen ole aina järisyttävän suurta intohimoakaan. Enemmän mä pidän tästä bloggaamisesta kokonaisuudessaan.

***

Kahdessa vuodessa Ihan vaan tavismutsi on kasvanut mitättömästä miniblogista ihan oikeaksi blogiksi. Ei jättiläiseksi tai jättisuureksi, mutta oikeastaan aika sopivan kokoiseksi. Totta kai sitä aina toivoo, että olisinpa suositumpi tai luetumpi, mutta toisaalta olen nyt enemmän paljon enemmän kuin olisin koskaan uskonut. Nykyään mun tekstejä lukee joku muukin kuin mun äiti.

Bloggaaminen on jonkin verran muokannut meidän elämää. Äitin on joskus vaan pakko istua koneella, tai ruokaan ei saa koskea, ennen kuin kuva otettu. Olen kuitenkin nykyään oppinut, että ihan jokaista lounasta ei tarvitse kuvata ja julkaista somessa. On meidän oikea elämä siis yleensä hieman erilaista, kuin miltä pelkän ja somen välityksellä voisi luulla. Toisaalta, pyrin kuitenkin pitämään blogin aina hyvin realistisena ja kirjoitan sekä kuvaan asiat niin kuin ne oikeesti on.

***

Blogin kautta olen päässyt mukaan moniin mielenkiintoisiin projekteihin. En tarkoita pelkästään yhteistöitä vaan esimerkiksi meidän blogiyhteisöä. Matka Perheblogeissa on ollut parhaimpia asioita bloggaamisessa. Koen inspiroivaksi olla yhteisössä, jossa saan itse olla mukana kehittämässä ja viemässä yhteisöä eteenpäin. Olen antanut bloggaamiselle paljon, mutta toivon että jatkossakin se kantaa hedelmää. 

Totta kai myös blogin kasvaminen ja lukijamäärän lisääntyminen on inspiroinut jatkamaan. Vaikka joskus aika on kortilla, koskaan en kuitenkaan ole pohtinut lopettamista kovinkaan tosissani. Edelleen jokainen uusi kommentti tai seuraaja ilahduttaa ja saa hymyn kasvoille.

Kiitos tästä matkasta ja kuten tässä kuvassa, katse on jo eteenpäin!

Totaalinen ähky - kasvukipuilua

Olen visuaalisesti vaativa ja kauniita asioita rakastava nainen. 

Tykkään kuvata blogiini ja instagramiin kauniita asioita elämästäni.

Hahaa, näin mä HALUAISIN itseäni kuvailla.


***

Karkeasti sanottuna blogimaailmassa olisi helpompi pärjätä visuaalisena ihmisenä ja kauniiden kuvien avulla. Kadehdin välillä niitä bloggaajia ja instagrammaajia, jotka saavat kahvitunnilla napatun kitkerän automaattikahvinkin näyttämään upealta ja kauniilta superjuomalta. Totta kai, poikkeuksiakin on, eli niitä, jotka menestyvät puhtaasti kirjoittamalla, mutta kauniit ja hyvälaatuiset kuvatkin pelastavat monesti paljon.

Instagram on täynnä toinen toistaan upeampia vaaleita, valoisia ja kauniita kuvia, viimeisteltyjä ja tarkoin harkittuja otoksia. Pistä siinä sitten niitä omia hämärässä, keinovalossa otettuja kellertäviä kuvia. Paitsi hei! Ainahan ne voi muuttaa mustavalkoisiksi!

On satoja vinkkipostauksia kauniiden kuvien ottamiseen ja joo, kyllä mäkin niitä luen ja yritän oppia. Toisaalta mä kyllä vähän inhoon myös sellaisia vinkkipostauksia, missä kerrotaan, miten vaikka pitäisi blogata. Niitä lukiessa mietin aina, että mä postaan ihan väärin, väärään aikaan, väärällä tyylillä ja liian sekalaisesti. Sitten mä yleensä mietin, että havuja perkele! Minä hiihdän ihan omia latuja! Yleensä vastatuuleen ja ylämäkeen...

***

Mulla vaan tuntuu olevan nyt ähky kaikkeen kauniiseen. On siis ihana tavallaan katsella toisten kauniita koteja ja kauniita kuvia, mutta musta tuntuu etten jaksa nyt yhtään innostua uusista lastenvaatteista, kauniista astioista tai sisustusjutuistakaan, en oikeastaan yhtään mistään kauniista. Oikeesti mun melkein tekis mieli kuvata likasia sukkia pölyisellä lattialla. :D Siis oikeesti kaikkea rumaa ja arkista, sellaista arkirealismia.

Mutta totta puhuen, kuka ihme jaksais katsella mun arkirumuutta, jokainen varmasti jossainmäärin kokee sitä ihan omassa arjessaankin. Tai no jos teidän kaikkien kodit aina näyttää siltä kuin niissä instakuvissa niin ihana teille, olen kade. En mä yhtään ihmettele miksi ne kauniit kuvat on niin suosittuja.

Eikä siinä paljon oteta itsestäkään kauniita kuvia kun aamulla on sutaistu ripsiväri vasemmalla kädellä ja tukka on pikaponnarilla pörrössä. Mut kun hei, mä vaan oon tällainen luonnonlapsi harmaahapsi.

Hahaa!

***

Ehkä se on vaan tää synkkä ja pimeä vuodenaika, joka on vähän vienyt multa innostusta valokuvaamisesta. En ole tarpeeksi taitava saadakseni hyviä tai edes käyttökelpoisia kuvia hämärässä ja siksi tyydyn vain katselemaan teidän kauniita kuvia. Lisäksi mulla on menossa joku minimaalisempi vaihe kun kaikenlaiset ylimääräiset tavarat saavat mut ähkyyn! Yh!

Ehkä nämä on myös kasvukipuja. Blogi täyttää ensi viikolla 2 vuotta. Kaksi kokonaista vuotta. Tuo aika on blogimaailmassa minimaalinen, kun osa huitelee jo pitkälle kaksinumeroisissa luvuissa. Mulle se kuitenkin on paljon. Mä olen innostuja. Mä innostun asioista, mutta yleensä ne katkeavat kuin kananlento. Sen takia mä olen ylpeä, että edelleen mä kirjoitan. Mä kirjoitan ja kuvaan mun omalla tyylillä. Se ei ole kaunein, se ei ole visuaalisin, se ei ole kiinnostavin, mutta tämä kaikki on sitä mitä minä olen. Ihan vaan tavismutsi on mun näköinen blogi. En kyllä todellakaan tiedä, miten ihmeessä sain nämä kaikki asiat mahtumaan tähän postaukseen, mutta ehkä tää on just hyvä sillisalaatti kuvaamaan mun blogia.

Ja kai tätä joskus joku lukeekin.

Nyt niitä havuja perkele.

***

Blogiystävät

Jos seurasitte lauantaina somekanaviani, huomasitte kenties, että olin Perheblogit -yhteisömme kanssa viettämässä kehittämispäivää. Kirjoitan kehittämispäivästämme teille vielä myöhemmin lisää, mutta ensin halusin tarttua aiheeseen, joka minulle tuon kehittämispäivän jälkeen nousi vahvana mieleen.

Ystävyyssuhteet ovat usein olleet mulle hankalia, saatan unohtaa soittaa tai laittaa viestiä. Tunnen huonoa omatuntoa kun olen ollut kiireinen, enkä ole muistanut ottaa yhteyttä. Ystäväpiirini on nykyään suhteellisen suppea, tällä tarkoitan siis niitä henkilöitä joiden kanssa olen viikottain tai edes kuukausittain yhteydessä. On toki ihmisiä, joiden kanssa saattaa olla useampikin kuukausi väliä yhteydenpidossa, mutta kun jälleen tapaa, tuntuu kuin olisi viimeksi eilen nähty. 

Olen kuitenkin huomannut, miten tärkeiksi meidän blogiyhteisön ihmiset on mulle tulleet. Monien kanssa olemmekin jo nähneet useita kertoja. Asumme kaikki aika ympääriinsä Suomea, mutta Whatsapp keskusteluryhmämme on aktiivinen lähes päivittäin. 

Jokaisessa harrastuksessa on omat jipponsa, joita saattaa ulkopuolisten olla vaikeakin ymmärtää. On helpottavaa, kun joku jakaa sun kanssa ajatuksia vaikkapa inspiraation puutteesta tai valokuvaamisen vaikeudesta pimeydessä. 

Bloggaaminen ei ole mulle pelkästään omien ajatusten purkamista tai ideoiden toteuttamista, se on myös yhteisöllisyyttä.  Sehän on parasta melkein missä tahansa harrastuksessa: on mieleistä tekemistä ja löytää myös saman henkisiä ystäviä! Olen kiitollinen siitä, että olen löytänyt tällaisia tyyppejä bloggaamisen kautta! <3

Bloggaamisesta katosi ilo

Viime aikoina bloggaaminen on takunnut pahemman kerran. Joka kerta kun avaan blogin niin olen hermoromahduksen partaalla...

Mun tietokone nimittäin sammuilee jatkuvasti! Niiiiiiin raivostuttavaa!

Ei siinä, tekstit pystyn kirjoittamaan kännykällä, mutta viimeistely ja kuvien muokkaaminen..... Parin kuvan käsittelyyn menee ikuisuus kun kone sammuu viisi kertaa ja yhtä monta kertaa joudun sen itse sammuttamaan, jotta se taas toimisi kunnolla.

Mulla on menossa nyt tyhjennys ja päivitys koko koneen osalta, mutta saa nähdä saako siitä kapistuksesta enää toimivaa! Jos ei niin kohta on lähdettävä koneostoksille. Koko koneen päivitys on nyt ainakin auttanut hetkellisesti ja totisesti toivon, että sain sillä jatkoaikaa mun konevanhukselle, juuri nyt olisi muitakin rahareikiä.

Meillä ei konetta juuri muuhun käytetä, mutta bloggaajalle se on aika ehdoton. Toki kännykälläkin pääsisi aika pitkälle, etenkin nyt kun pystyn suoraan kamerasta siirtämään kuvia kännykkään. Jotenkin kuitenkin kaikki tuntuu helpommalta näin tietokoneella tehden. Melkein joka ilta bloggailu päättyy siihen kun painan turhautuneena läppärin kannen kiinni ja totean, että antaa olla sitten!

Totta kai ajatus uudesta tietokoneesta toisaalta myös houkuttaa. Nopeampi ja kenties pienikokoisempi. Olisi kiva jos tietokone mahtuisi kätevästi käsilaukkuun ja sitä voisi tarvittaessa kuljettaa mukana, esimerkiksi silloin kun kuljen blogipalavereissa tai muissa. Tätä nykyistä konetta hankkiessani minulla taisi olla yksi kriteeri: mahdollsimman halpa! Silloin en todellakaan ajatellut, että jossain kohtaa bloggaisin ja tulisin tarvitsemaan konetta lähes päivittäin.

Toivoisin kyllä, että tämä konevanhus kestäisi vielä hetken, mä nimittäin inhoan kaikenlaista tuotevertailua ja ostopäätöksen pohtimista. Etenkin jos kyse on jostain teknisestä laitteesta. Minä en ymmärrä niistä mitään. :)

Mikä kone sinulla on? Onko se hyvä? 

Saa kehua! Jos vaikka joudun koneostoksille. :)

Bloggaaminen itsenäisesti vai yhteisössä?

Olen nyt kokonaisuudessaan vuoden verran bloggaillut meidän ihanassa Perheblogit-yhteisössä ja ajattelin hieman kirjoitella fiiliksiä tästä kaikesta.

Kun ensimmäistä kertaa sain viestiä uuteen blogiyhteisöön liittyen, olin hieman epäileväinen, sillä olin kuullut jonkin verran kauhutarinoita erilaisista yhteisöistä ja portaaleista. Olin lukenut eri blogeja jo vuosia, mutta itse olin blogannut vasta muutaman kuukauden ajan. Olin todella epävarma, mutta kuitenkin todella iloinen ja hämmentynyt saamastani kunniasta.

Koska koko yhteisö oli ihan uusi, kaikki lähti vauhtiin aika rauhallisesti ja hiljalleen. Se toki sopi minulle, koska itsekin vasta rakensin ja rakennan edelleen blogiani. Nyt muutaman viime kuukauden aikana homma on lähtenyt entistä paremmin käyntiin ja olemme saaneet muutaman uuden mukavan blogin joukkoomme,  (suuri kiitos meidän Team Leader Sarille!<3)

Olemme nähneet osan tyttöjen kanssa muutaman kerran ja loppujenkin kanssa tavataan toivottavasti pian! Yhteisössä bloggaamisessa parasta on ollut juuri toisiin bloggaajiin tutustuminen! Aivan mahtavia tyyppejä ja ihanaa jutella kaikesta bloggaamiseen liittyvästä. Meillä on todella hyvä fiilis bloggaajien kesken ja se on mulle todella tärkeää. Musta on ihana kuulua johonkin, olla osa huippua porukkaa.

En oikeastaan koe, että blogiyhteisöön liittyminen olisi tuonut tullessaan kauheasti huonoja asioita. Saan edelleen kirjoittaa mistä tykkään, kukaan ei aseta tavoitteita, joita tarvitsisi stressata. Totta kai yhteiset yhteistyöt haluan hoitaa aina kunnolla ja näin antaa oman panokseni meidän tiimille. Toivottavasti tekään ette ole kokeneet yhteisöbloggaamistani negatiivisena, mielestäni blogini on pysynyt juuri minun näköisenäni. Omasta mielestäni koko bloggaamisesta katoaisi hohto mikäli joku muu sanelisi ehtoja siitä, mistä mun pitäisi kirjottaa. Sattumaa vai mitä lie, mut just kun kirjoitin tuota edellista lausetta kuulokkeista soi Haloo Helsinkiä:

"Ja vitut mähän kirjoitan just sen mitä nään. 

Tajusin, että elämä mun ainut herra on.

Jos sillä ei oo sanottavaa, mä olen sanaton."

Heh, pitäis varmaan useamminkin kuunnella musiikkia kirjoittaessa, pelottavia sattumia sattais osua lisää.

Pidän siitä, että olemme nimenomaan yhteisö, yhteisö täynnä blogeja, joissa aihepiiri on samankaltainen, mutta jokainen on kuitenkin erilainen. On myös helpottavaa tietää, että jos tarvitsen neuvoa esimerkiksi teknisesti, apu on viestin lähetyksen päässä. Helposti saa myös apua muihin bloggaukseen liittyviin pulmiin. Meidän viestikanava on ihanan aktiivinen ja viestittelemme lähes päivittäin. Yhteisössä bloggaaminen on antanut myös enemmän aika itse bloggaamiselle kun kaiken muun bloggaamiseen liittyvän asian kanssa ei tarvitse pakertaa niin paljon.

Mun kokemukset yhteisöbloggaamisesta on positiivisia, eikä kaduta, että tähän aikanaan lähdin. Tiedostan kyllä sen huonot puolet, mutta tällä hetkellä ainakin positiiviset vie ehdottomasti pidemmän korren.

Mun mielestä Perheblogeihin kuuluminen on just huippua ja on kiva, että saadaan tehdä tätä juttua!

Käykää tutustumassa myös muihin Perheblogien blogeihin:

By Sari Kaariste

Lapsiparkki

Kun äiti kelaa

Norudemu

Bubble Bath Time

Tänään kotona

Kotiäidin elämää

Tossavaisen toinen sukka

PS. Meidän joukkoon mahtuu vielä muutama blogi, joten jos joukossa on joku perhebloggailija, käy kurkkaamassa meidän Facebook ja jätä hakemus tämän kuun loppuun mennessä. :)

Miten minä ehdin blogata? Esittelyssä Bloggaajan kalenteri!

Meillä on varsin hektinen arki, työt, harrastukset, perhe, koti ja kaikki muu oheistoiminta. Ihan kuten monessa muussakin perheessä. Joskus ihmiset mun ympärillä ja välillä minä itsekin ihmettelen, kuinka kaiken tämän keskellä ehdin kirjoittamaan tätä blogia. 

Bloggaaminen on aikaa vievää, vaikka sitä tekee vain harrastusmielessä. Varsinaisen blogikirjoituksen rungon laatimiseen ei sinänsä mene välttämättä kauaa. Toki tämä riippuu ihan siitä, kuinka laajasta aiheesta kirjoitan. Pelkän tekstirungon lisäksi, pitää kuitenkin suunnitella ja ottaa kuvat. Näin talviaikaan se on oikeastaan juuri se haasteellisin osuus. Viikolla olen yleensä ainakin yhtenä päivänä iltavuorossa, yritän tuolloin ottaa etukäteen suunnittelemani kuvat. Samoin viikonloppuisin. Jos viikolla illalla tulee jokin hyvä kuvausidea, on vaan pakko pistää se ylös ja toteuttaa kun valo sen sallii.

Mun bloggaamisessa kaikkein tärkeintä onkin suunnitelmallisuus. Koska aika on niin kortilla, mä en voi ns. blogata reaaliajassa. Tai sitten mun postauksia tulisi myöhän illalla aina silloin tällöin. Sain kuitenkin vähän aikaa sitten oivan apuvälineen bloggaamiseen, nimittäin Bloggaajan kalenterin. (saatu blogin kautta.) Tyylikkään mustavalkoinen kalenteri on mainio apu bloggaajan arkipäiviin.

Bloggaajan kalenterissa on oma kohtansa joka päivälle, johon voi merkitä postauksen aiheen, kuvat ja videot ja onko ne esimerkiksi editoitu. Kalenterissa on myös kohdat kuukauden postausideoille, vuosikello, joka on hyvä muun muassa arvontoja miettiessä ja sopiessa. Mainiot bloggaukseen liittyvät mietelauseet piristävät kalenteria.  Lisäksi kalenterissa on taulukko, jota voi täyttää seuratakseen kävijämääriä blogissa, facessa tai vaikka instassa.

Mulla on paljon tekstejä luonnoksissa, joskus kirjoitan pelkän otsikon ylös ja joskus lisäksi muutaman sanan ajatuksia. Bloggaajan kalenteri auttaa mua jäsentelemään postauksia, etteivät ne vain unohdu luonnoskansion perukoille. Sieltä on hyvä tarkistaa, että mitä mä olinkaan ajatellut julkaista ja koska. Kalenteriin pystyy myös merkkaamaan yhteistyöpostaukset, mikä on mulle tärkeä ominaisuus, sillä en halua julkaista yhteistyöpostauksia liian tiheästi. 

Mun bloggaaminen on siis hyvin pitkälle sitä, että aina kun on ylimääräistä aikaa, kirjoitan rungon postaukselle kännykällä, kuvat napsin keskitetysti silloin kun on valoa ja sitten iltaisin kun Samuli on omissa harrastuksissa ja Alisa nukkumassa, muokkaan kuvat ja viimeistelen tekstit, tähän menee oikeasti yllättävän paljon aikaa. Suunnitelmallisuudella ja ideoiden kirjoittamisella ylös, silloin kun niitä tulee, luonnoskansio pysyy täynnä ja postausten julkaisu tasaisena. Ajastan blogijulkaisut yleensä aamuksi ja somessa ne julkaisen yleensä iltapäivällä.

Meidän aikatauluilla reaaliajassa bloggaaminen on mahdotonta, mutta onneksi suunnittelulla ja ajastamisella ollaan selvitty tähän saakka. 

Kirjoitatko sä blogipostaukset ja julkaiset samantien, vai pursuileeko sullakin luonnoskansio, mistä sitten viimeistelet ja ajastat julkaisut? :)

PS. Bloggaajan kalenterin voit ostaa esimerkiksi TÄÄLTÄ!

*Kalenteri saatu blogin kautta, yhteistyössä Perheblogien kanssa.*