NÄITÄ EN KERTONUT LOMASTA SOMESSA!

Lomasta tulee yleensä kerrottua ja kuvattua someen ne parhaimmat hetket ja silotellut kuvat. Näin tekee varmasti moni muukin. Lomalla kuitenkin aina sattuu ja tapahtuu, ainakin meidän lomilla! Muistelen aina kaikkia lomia kyllä lämmöllä ja harvemmin pienet vastoinkäymiset pilaavat lomaa tai edes laskevat tunnelmaa. Jotta reissuista ei jäisi liian siloteltu kuva, olen yrittänyt kertoa välillä niistä epäonnisistakin hetkistä meidän lomilla. Islannin pahin pettymys löytyykin blogista ja nyt ajattelin kertoa meidän Aasian loman ne vähemmän parhaat hetket.

***

Epätoivoa Dohassa.

Meidän autonkuljettaja jätti meidät Souq Waqif markkinoille ja vannotti tulemaan samaan paikkaan tasan tunnin kuluttua, sillä paikalle ei voinut pysäköidä ja pysähtyminenkin piti hoitaa vauhdilla. Kiertelimme hetken markkinoita, mutta totesimme etteivät ne oikein ollut meidän juttu, etenkin häkeissä pidetyt eläimet tuntuivat tosi pahalta. Päätimmekin suunnata syömään lähelle sitä paikkaa, josta luulimme autonkuljettajan meidän noutavan. Meillä oli vähän kiire, joten tiedustelimme eräästä paikasta, ehtisimmekö saada ruoan siinä ajassa ja meille luvattiinkin sen onnistuvan. Saimme ruoat nopeasti eteemme ja ehdimme syömäänkin hyvin. Meillä oli enää muutama minuutti aikaa siirtyä pysähdyspaikalle ja siirryimmekin sinne vain huomataksemme, että emme todellakaan ole siellä missä pitäisi!

Siinä kohtaa pieni pakokauhu valtasi meidät ja mietimme mitä ihmettä nyt. Samuli nappasi Alisan syliin ja lähdimmekin juoksemaan pitkin aluetta yrittäen muistella mitä kapeita kujia olimme kulkeneet tullessamme. Meillä ei onneksi ollut kiirettä lennolle, mutta mietin jo uuden taksin nappaamista ja ajattelin toiveikkaasti, että ehkä kuskimme ymmärtäisi tulla lentokentälle ja saisimme autossa olevat käsimatkatavarat takaisin.

Reilun viiden minuutin juoksemisen jälkeen löysimme vihdoin oikean aukion. Paikalla pyöri kymmeniä takseja, mutta meidän taksia ei näkynyt! Samuli oli onneksi painanut taksin rekisterinumeron muistiin ja lähti etsimään kyseistä taksia. Mun silmään kaikki autot kuskeineen näytti ihan samalta. 

Hetken odottelun jälkeen oikea taksi löytyi. Kuskimme oli joutunut ajamaan uuden kierroksen, koska ei voinut jäädä odottamaan meitä tai koko liikenne olisi pysähtynyt. Pyysimme sata kertaa anteeksi ja olimme helpottuneita, että löysimme oikean taksin. Kuskimme ei onneksi ollut moksiskaan ja pääsimme turvallisesti  takaisin lentokentälle. Onneksi markkinat olivat viimeinen kohde Dohassa, minä olin nimittäin ihan loppu pienen seikkailun jälkeen. Tällaiset epätoivoiset hetket, jolloin mulla ei ole kaikki langat käsissä, on ihan superhuonoja mun luonteelle. :D

Kiukkukohtaukset.

Lapsen kanssa matkatessa kiukkukohtaukset on ihan normaalia, mutta kieltämättä pari kertaa meinasi itselläkin hermo mennä. Etenkin Singaporessa, jossa tuli enemmän kävelyä. Enemmän hermojen kiristely kohdistui itseeni, koska mun olisi pitänyt ymmärtää, ettei Alisalta voi vielä vaatia samanlaista jaksamista kuin aikuisilta. Tästä taas opittiin seuraavia reissuja ajatellen.

***

Ranta jossa ei voinut uida.

Bintanilla meidän hotellin edustalle oli laitettu tolpat ja jonkinlaisia säkkejä. En oikein tiedä miksi ne siinä olivat, kenties rikkomassa mahdollisia aaltoja? Hotellissa ei ollut korkeasesonki menossa vaan periaatteessa olimme liikenteessä sadekaudella, vaikka reissussa juuri satanutkaan. Vaikka hotellin hiekkaranta oli oikein kiva ja matala, ei siinä oikein voinut tämän aitauksen takia uida. Toisaalta, puolet päivästä vesi oli niin kaukana, ettei siinä oikeastaan muutenkaan olisi päässyt uimaan. Tämä ei kuitenkaan juurikaan meitä haitannut, sillä me kahlasimme melkein päivittäin läheiselle saarelle. Eniten tuossa viritelmässä mua häiritsi se, että se oli pirun ruma!

Uima-allas joka ei ollut käytössä.

Ei siinä mitään, että meressä emme päässeet uimaan, mutta kun Bintanin hotellissa uima-allaskin oli alkuun poissa käytössä. Ilmeisesti siellä tehtiin jonkinlaista remonttia. Ensimmäisinä päivinä tämä ei sinällään haitannut, koska olimme Singaporessa jo ehtineet uiskentelemaan, joten mielellämme teimme kaikkea muuta. Loppulomasta kun uima-allas oli jälleen täytetty, mutta uimakielto lappu pysyi sitkeästi altaalla, aloimme jo vähän harmistumaan, ettemmekö ollenkaan pääse siellä uimaan.

Tiedustelimme asiaa hotellin henkilökunnalta ja meille luvattiin, että seuraavana päivänä meidän kuljetettaisiin viereiseen hotelliin uimaan. Tämä oli meille ok ja seuraavana päivänä olimmekin jo odottelemassa kuljetusta toiselle hotellille, kun vihdoin saimme kuulla, että oma altaamme olisikin nyt käytössä. Niinpä vietimme yhden päivän kokonaan altaassa polskien, eikä tästäkään jäänyt huonoa fiilistä. Vaikka hotellissa olikin vähän epäonnea uimisen kanssa, hotelli oli meidän mielestä silti ihan mahtava.

Hotellin huono äänieristys ja rukouskutsut.

Viimeinen hotellimme Singaporessa jäi mieliimme huoneen ikkunasta avautuneesta upeasta näköalasta. Illalla ihailimme kaupungin valoja ja ilotulitusta. Tämä paikkasi paljon ja vaikka hotelli oli muutenkin todella kiva, yksi huono asia siellä oli... Äänieristys oli nimittäin älyttömän huono. Hissin kilahdus kuului huoneeseemme, samoin liikenteen melu ja viereisen minareetin rukouskutsut...

Onneksi meidän perhe on hyviä nukkumaan, eikä nämä äänet meitä sinällään häirinneet, sitten kun olimme uneen päässeet.

***

Yksikään näistä jutuista ei ollut sellainen, että se olisi millään tapaa lomaamme pilannut. Nyt näitä kaikkia juttuja muistelen jo ihan hymyillen, vaikka ehkä juuri niissä hetkissä ei tuntunutkaan kaikista parhaimmalta. Paljon on myös asenteesta kiinni. Me lomaillaan sillä asenteella, ettei anneta tällaisten pilata meidän lomafiiliksiä ja yritetään aina löytää ne hyvät jutut, mutta reissulla huomasin, että jotkut antavat lomansa mennä pilalle vähän pienemmästäkin vastonkäymisestä. Musta on ihan hyvä muistaa, että myös ne vähän vähemmän hienot hetket kuuluu lomaan ja niitä varmaan ihan jokaisella tulee vastaan, vaikkei niitä somessa aina jaetakaan!

ENSIMMÄINEN KERTA SUKSILLA AIKUISIÄLLÄ

Mulla on todella ristiriitainen suhde hiihtoon. Lapsena ja vielä ala-asteella taisin hiihtää ihan mielelläni. Muistan osallistuneeni hiihtokisoihin niin vapaalla kuin koulussakin. Taisin joskus käydä ihan hiihtokoulussakin, jos en väärin muista. Yläasteella alkoi hiihtoviha ja mun mielestä lukiossa ei enää pahemmin taidettu hiihtääkään. Sen jälkeen sukset eivät ole mun jalkoihini eksyneet.

En tiedä miksi olen hiihtoa niin paljon vihannut, kun se kuitenkin urheilulajina on mulle yksi rakkaimpia ja etenkin näin aikuisena ihan suosikkilaji. Olen seurannut hiihtokilpailuja televisiosta niin kauan kuin muistan. Vaikka olen penkkiurheiluhullu vähän joka lajissa niin hiihdon osalta se menee ihan eri sfääreihin kuin muissa lajeissa. Hengitän joka talvi ne onnistumiset ja pettymykset ja kun televisiosta tulee hiihtoa, mua ei kannata häiritä. Vähän aikaa sitten siirsin meidän perhepäivällistä ravintolassa tunnilla sen takia, että voin katsoa hiihtoa. Hih.

***

Pari viime vuotta mulla on kytenyt takaraivossa, että haluaisin käydä taas kokeilemassa hiihtoa. Ei se voi olla niin kamalaa kuin muistan. Halusin hiihtää ihan rauhassa omaan tahtiin, ilman pakkoa. Suurin ongelma tässä oli se, ettei mulla ole suksia.

Jälleen kerran vanhempieni muutto Turkuun siivitti mua eteenpäin tässäkin asiassa. Innokkaana kuntoilijana äitini bongasi netistä, että Turussa on mahdollista vuokrata suksia viikonloppuisin. Enää ei siis ollut mitään tekosyytä kieltäytyä hiihtolenkistä. Onneksi mun äiti on aina valmis lähtemään mukaan tällaisiin juttuihin.

Hiihtäminen tuli ajankohtaiseksi myös Alisan takia. Hiihtäminen on kuulunut mun lapsuuteen, joten mullakin oli tunne, että mun olisi annettava Alisalle mahdollisuus tutustua hiihtoon, ennen kuin se koulussa tulee "pakolliseksi". 

Viime vuonna meillä oli Alisalle vanhat kenkiin kiinnitettävät sukset, mutta niillä ei oikein pääse kunnolla hiihtämään, joten olimme päättäneet, että seuraavat sukset saisivat olla oikeat monosukset. Meidän päiväkodissa ei ole ollut hiihtoa, joten tuntuisi vähän turhalta ostaa uusia suksia, kun emme muutenkaan montaa kertaa ehdi hiihtämään ja kuitenkin sukset ovat sopivat ehkä 1-2 talvea. Heräsin myös vähän liian myöhään ja käytettynäkään ei sopivia suksia löytynyt. Onneksi huomasimme, että myös lasten suksia sai vuokrattua!

***

Eilen menimmekin Turun Impivaaraan, jossa suksivuokraamo sijaitsee. Olimme paikalla heti aamusta ja yllätyin miten paljon suksia siellä oli! Sukset olivat hyväkuntoisia ja oikein voideltuja, eli ihan täydellinen juttu tällaisille satunnaisille hiihtäjille. Vuokraus on kerrallaan kahdeksi tunniksi ja se oli meille oikein riittävä aika, vaikka kävimme välissä kioskilla ostamassa lämmintä mehua ja pullaakin. 

Aurinkoinen kaunis keli, hyväkuntoiset ladut ja hyvin luistavat sukset tekivät hiihtämisestä oikeasti todella mukavaa. En enää vihannutkaan sitä vaan nautin siitä. Vauhti ei päätä huimannut, eikä tyyli ollut kaikista taidokkain, mutta kuntoilusta se kuitenkin kävi. 

Olimme hiihtämässä äitini ja Alisan kanssa. Alkuun Alisakin tuntui vihaavan hiihtämistä ja me kävimme äidin kanssa vuoronperään hiihtämässä lenkkiä samalla kun toinen hiihteli hieman hitaammin Alisan kanssa. Lopuksi Alisa innostui hiihtämisestä siinä määrin, että me olimme jo lopettelemassa niin hän vaati että hiihtäisimme vielä yhden kierroksen.

Harmi juttu, että heräsin tähän hiihtoasiaan näin myöhään, sillä tulevat viikonloput menevät töissä, joten seuraava vapaa viikonloppu on vasta kuukauden päästä, enkä oikein usko, että tuolloin enää on latuja. Saatan toki olla väärässä ja toivottavasti olenkin, sillä mielelläni menisin vielä toisenkin kerran tälle talvelle hiihtämään. Viimeistään kuitenkin sitten ensi vuonna!

Omat sukset tietysti vapauttaisivat hiihtelemään vaikka arki-iltaisin, mutta tällä hetkellä suksipaketin vuokraaminen on meille hyvä vaihtoehto, sillä vuokrauksen hinta aikuisten osalta on vitosen ja lasten osalta vain yhden euron. Hinta on mielestäni todella edullinen siihen nähden, että sukset ovat hyvin huollettuja, vaikkei ehkä uusinta mallia olleetkaan. Lisäksi sukset olivat oikein voideltuja ja niillä oli ilo hiihtää. Kiva, että sain vihdoin karistettua hiihtovihan olkapäiltä. Jatkossa mun tavoitteena on käydä sivakoimassa joka talvi!

Ootko sä innokas hiihtäjä vai onko sullakin traumoja kouluhiihdosta?

PS. Anteeksi kamalat kännykkäkuvat. xD

SINGAPOREN NÄHTÄVYYDET - HELPPOA MATKAILUA LAPSIPERHEELLE

Singapore on siisti ja turvallinen matkakohde ja helppo kohde lapsiperheelle.  Näillä sanoin mulle markkinoitiin kohdetta, joka ei aiemmin ollut oikeastaan käynyt edes mielessäni.

Me päädyimme Singaporeen vähän kuin vahingossa, meidän piti vain vaihtaa siellä konetta matkalla Indonesiaan. Indonesian osaltahan meillä meni aikoinaan suunnitelmat uusiksi ja aloimme katsoa Singaporea uusin silmin. Huomasimmekin, että sehän voisi olla oiva kohde meille viettää aikaa muutamia päiviä.

Näiden päivien aikana, jotka vietimme Singaporessa, ehdimme käydä läpi monta nähtävyyttä, sillä liikkuminen Singaporessa on tosi helppoa! Käytimme pääsääntöisesti jälleen metroa ja ez-link korttia. Muutamia kertoja matkustimme myös taksilla, koska sekin on Singaporessa turvallista, edullista ja helppoa.

MARINA BAY

Nykyään Singaporen tärkeimmät monumentit löytyvät juuri Marina Bayn ympäristöstä, joka on täynnä monenlaisia erikoisiakin rakennelmia. Marinan alue on vasta viime vuosien aikana rakentunut ja on siksi tyyliltään hyvin moderni ja jopa vähän utopistinen.

Me vierailimme esimerkiksi Gardens by the Bayssa, joka tunnetaan erityisesti sen ihmepuista. Nuo rakennelmat olivat etenkin pimeällä todella hienon näköisiä. Ulkoalueet puistossa on ilmaisia, mutta kasvihuoneet ovat maksullisia. Valitettavasti olimme liikkeellä ensimmäisenä iltana pitkän lennon jälken ja jokainen meistä oli varsin väsynyt ja siksi emme näihin kasvihuoneisiin menneet tällä kerralla. Niitä on kuitenkin kehuttu, joten ehkä ensi kerralla sitten. Samoin olisin halunnut tutustua puihin yläilmoissa kiertävää siltaa pitkin, mutta myös se jäi ensi kertaan.

Marina Bay Sands -hotellin katolla sijaitsee Singaporen tunnetuin ja varmaan upein kattouima-allas, mutta on hotelli itsessäänkin varsin upean näköinen. Meillä oli omassa hotellissa kattoterassi ja uima-allas, joten ei maksettu tällä kertaa siitä, että päästään ihmettelemään Singaporea yläilmoista, mutta oli tuo hotelli muuten näkemisen arvoinen. Oikeastaan sen näkemiseltä tuskin voi välttyä, mikäli kaupungilla liikkuu. Kannattaa ehdottomasti piipahtaa Marinassa myös iltaisella, sillä hotellin edustalla on iltaisin magea valoshow, joka mekin käytiin katsomassa.

Marinan alueelta löytyy myös lukuisat pilvenpiirtäjät, Merlion-patsas ja Singapore Flyer-maailmanpyörä. Samulia kiinnosti lisäksi katsella mistä ne F1-autot oikein menee Singapore gp:n aikaan.

CHINATOWN, LITTLE INDIA JA ARABIKORTTELIT

Singaporesta löytyy monta erilaista puolta ja kaupunginosaa. Koska Singapore on yhdistelmä monia eri kulttuureja, on siellä hauskoja erilaisia kaupunginosia. Löytyy Chinatown, Little India ja Arabikorttelit. Meidän molemmat hotellit olivat lähellä Arabikortteleita ja toisen hotellin ikkunasta näkyi myös pikku-Intia. Chinatownissa kävimme myös kääntymässä.

Omasta mielestäni kiinnostavin oli Chinatown, tosin siellä oli paljon ihmisiä ja kadun varsilla paljon krääsäkauppoja. Koska olimme aivan kiinalaisen uudenvuoden alla Singaporessa, kaikkea siihen liittyvää tavaraa näkyi tietenkin tavallista enemmän. Little India oli meistä ehkä vähän nuhruinen ja Arabikortteli oli aamusta aika hiljainen. Kyllä näissä tietysti kannattaa käydä pyörähtämässä, jos aikaa on. Ja kuten tuosta hotellin ikkunasta otetusta kuvasta huomaa niin kontrasti alueilla on aika iso, etualalla nämä vähän nuhruiset värikkäät talot vieri vieressä ja taustalla kohoaa modernit pilvenpiirtäjät lasiseinineen.

SENTOSA

Sentosa on Singaporen edustalla oleva viihdesaari. Sieltä löytyy vaikka mitä! Pääsaarelta pääsee Sentosalle helposti joko kävellen (tai oikeastaan "liukuhihnaa" pitkin), junalla, bussilla tai kaapelirataa pitkin. Me käveltiin mennessä ja takaisin tultiin junalla, sillä paluu saarelta on ilmainen. Kävelysilta ja juna lähtevät VivoCity ostarilta, jonne oli helppo päästä metrolla.

Meidän pääagenda Sentosalla oli Universal Studio, missä saatiinkin koko päivä kulumaan. Hollywoodin ja New Yorkin kautta Sci-fi Cityyn ja antiikin Egyptiin, sieltä Jurassic park tunnelmissa Shrekin maailman kautta Madagascarille.

Universal Studio oli kiva kokemus, mutta jonottamaan kannattaa varautua! Alle tunnin jonotuksella ei meinannut päästä mihinkään, vaikka olimme maanantaina liikkeellä. Yli kahden tunnin jonoihin emme edes lähteneet. Omia suosikkejani oli erikoistehosteisiin tutustuminen myrskyisässä New Yorkissa sekä 4D Shrek-elokuva.

Sentosalta olisi siis löytynyt vaikka mitä muutakin akvaariosta ja vahakabinetista vesipuistoihin esimerkiksi. Sentosalta löytyy myös rantoja ja me käytiinkin kurkkaamassa Siloso beach. Ihan ok hiekkaranta, tai siis nimenomaan se hiekka. Toisen tarinan mukaan hiekka olisi tuotu Hawaijilta ja toisen tarinan mukaan Indonesiasta ja Malesiasta. Noh oli mistä oli, mutta tekosaaren rannat tosiaan oli ihan ok, mutta uimaan en olisi lähtenyt sillä vähän matkan päässä rannasta näkyi lukuisia öljytankkereita. Jep, ei kovin houkuttelevaa.

Sentosalle jäi vielä kaikenlaista koettavaa ja kyllähän tuolle keinotekoiselle saarelle kannattaa yksi päivä uhrata, etenkin lapsiperheen kanssa matkatessa. Mua itseäni jäi vielä kaivelemaan ettei ehditty tutustua Sentosan (ja Singaporen) sotahistoriaan, sillä Sentosalla olisi ollut yksi merkittävä meripuolustuslinnake eli Fort Siloso.

SINGAPORE ZOO

Yhden päivän kulutimme myös maailman parhaaksi eläintarhaksi tituleeratussa Singapore Zoo -eläintarhassa. Vaikka eläintarhat ulkomailla on välillä hyvin kyseenalaisia, niin Singapore Zoo on onneksi vähän toista luokkaa. Siellä ei ole varsinaisia häkkejä vaan eläinten tarhat on rajattu esimerkiksi vallihaudoin. Eläintarha oli mun mielestä todella viihtyisä ja lajien kirjo oli todella runsas. En ole koskaan noin upeassa ja kiinnostavassa eläintarhassa käynyt.

Alisakin oli tietysti kiinnostunut eläimistä, mutta hänen suosikiksi kohosi kuitenkin keskellä eläintarhaa ollut pieni vesileikkipuisto. Tuo oli hyvä breikki kaikille, sillä puistossa askeleita kertyy.

Me oltiin liikkeellä heti aukeamisen jälkeen ja aamulla eläimet jaksoivat tehdä muutakin kuin maata varjossa. Iltapäivällä kierrellessä huomasikin jo, että eläimet olivat vetäytyneet enemmän varjoon tai piiloihinsa. Näppärimmin eläintarhaan pääsee taksilla keskustasta ja taksi maksaa noin 15€. Kannattaa tutustua myös yösafariin sekä viereiseen River Zoo -puistoon.  

Singaporessa on paljon tekemistä. Meidän mielestä se ei ollut tylsä, vaikka joskus niin olen kuullut sanottavan. Meillä jäi kaikkea kokematta vielä seuraavillekin kerroille. Koska liikkuminen on Singaporessa niin vaivatonta, muutamassa päivässä ehtii halutessaan nähdä paljon. Lapseperheelle se on todellakin helppo ja turvallinen kohde 

OLENKO FIKSU VAI VAAN LAISKA?

Olen luonteeltani touhukas. Sellainen jolla on koko ajan joku projekti ja touhu päällä. Sanon useammin kyllä kun ei. Se tarkoittaa monesti sitä, että olen mukana luvattoman monessa asiassa ja arki on välillä ollut kiireistä. Ei ole salaisuus, että olen välillä ollut todella uupunut.

Musta tuntuu, että uupuneita on oikeastaan todella paljon. Harva sanoo, että arki on ihanan kiireetöntä ja lunkia. Kai me tavallaan eletään myös sellaisessa maailmassa, että ahkeruus ja työteliäisyys on hyve ja kunnia-asia samalla uupumuksesta on tullut tuttu vieras entistä useammalle.

Aina noilla on niin siistiä. 

Miten tuokin jaksaa kokata monta tuntia päivässä?  

Miten hän jaksaa olla kaikessa mukana ja näyttääkin vielä noin upealta?

Myönnän, somessa on helppo vertailla itseään muihin. Ja jos suurin osa (minä mukaanlukien) jakaa someen ne elämän parhaat hetket ja osa hetkistä on vielä lavastettuja niin onko se ihme, että vähän tuntee piston sydämessään kun selaa kuvia verkkareissa sohvalla maaten? Harvemmin itsellekään tulee mieleen, että jaanpa nyt itsestäni kuvan tekstillä "täs mä sohval pieruverkkareissa."

***

Muut tuntuvat aina jaksavan enemmän ja paremmin kuin itse. Jaksaminen on kuitenkin tosi yksilöllistä, eikä omaa jaksamista pitäisi edes vertailla muihin vaan keskittyä ihan siihen omaan jaksamiseen.

Haluaisin, että arki olisi helppoa ja kevyempää. Sellaista, että arki antaisi mahdollisimman paljon voimaa ja iltaisin jaksaisin nauttia elämästä eikä arki ole vain viikonlopun odottamista.

Tällä viikolla tilasin ekaa kertaa kauppatavarat netistä, niin että sain vain yhtenä iltana noutaa ostokset. Kauppakassipalvelu on mahtava keksintö. Pääsin neljältä töistä ja ennen viittä olin jo Alisan kanssa kotona viikon kauppaostosten kera... Ei jäänyt viimeiseksi kerraksi tämä!

Kauppakassipalvelun lisäksi meille tulee tällä viikolla siivooja. Tiedätte, että meillä on aina välillä käynyt siivooja, mutta nyt ajattelin että voisin ottaa ihan kuukausittaisen siivouksen käyttöön. Ihan siksikin, että kohta kalenterini täyttyy kisoista ja arkiapu tulee välillä tarpeeseen.

Samalla kun olen helpottunut näistä apupalveluista, tunnen myös hieman syyllisyyttä. Millainen ihminen ei jaksa käydä kaupassa tai siivota itse kotiaan? Olenko minä vain laiska? 

Toisaalta, olenhan minä ihan fiksukin kun en uuvuta itseäni liiaksi, jotta voin olla paremmin läsnä läheisilleni ja myös itse voida paremmin.

***

Tunsin myös pienen piston sydämessäni, koska olen paasannut säästämisestä ja menojen karsimisesta paljon. Olen toki myös onnistunut siinä, mutta miten tällainen arjen apupalveluihin törsääminen sopii tähän kuvaan?

Kauppakassipalvelu osoittautui odotuksia edullisemmaksi, alle kuuden euron keräilymaksulla säästyin heräteostoksilta, joita yleensä tulee vaikka kuinka tekisi ostokset kauppalistan mukaan. Siivousta on vaikeampaa perustella puhtaasti rahan säästämisellä, mutta voihan siihen hyödyntää kotitalousvähennystä. Kyllä ihmisen pitää mun mielestä pelkän säästämisen lisäksi käyttää rahaa myös mukaviin asioihin, joilla on ehkä muuta kuin rahallista arvoa. Ajattelin, että siivouspalvelu olisi mulle yksi sellainen asia, mihin haluan rahan käyttää ja säästän sitten jossain toisessa asiassa. 

Ja aikaahan ei voi mitata rahassa ja aikaahan nämä molemmat ja monet muut palvelut säästävät.

Toivon, että pystyisin jatkossa olemaan armollisempi itselleni, enkä vertailisi itseäni muihin. Haluan myös antaa itselleni luvan helpottaa arkeani, jos siltä tuntuu. Aina ei ole pakko jaksaa kaikkea. Se ei ole laiskuutta. En myöskään aio häpeillä vaan olla ylpeä siitä, että olen oppinut tuntemaan omat rajani ja antamaan itselleni anteeksi. Aion taputtaa itseäni olalle ja onnitella fiksuudesta, että voin olla parempi ihminen läheisilleni ja keskittyä arjessakin tavoittelemaan ja tekemään niitä asioita, joita haluan ja jotka tekevät mut onnelliseksi.

TOISENLAINEN TARINA PÄIVÄKODISTA

Olen huolissani.

Olen huolissani siksi, että jatkuvasti joudun lukemaan huonoista kokemuksista päiväkoteihin liittyen. Mua surettaa, että varhaiskasvatuksessakin halutaan säästää ja ryhmäkokoja kasvattaa. Samalla pelkään, että tämä kaikki tulee vielä kalliimmaksi tulevaisuudessa.

Meillä on Suomessa hyvä ja suhteessa todella edullinen varhaiskasvatus, mutta mielestäni sen suunta on huolestuttava. Tiedän, miten etuoikeutettuja suomalaiset ovat varhaiskasvatuksen kanssa, mutta se ei poista ongelmia, jotka tuntuvat jatkuvasti olevan esillä.

Silti halusin kirjoittaa toisenlaisen tarinan päiväkodista. En kehuskellakseni, vaan kertoakseni miten päivähoito voi parhaimmillaan toimia ja mikä merkitys sillä on arjessa. En ole kasvastusalan ammattilainen, olen vain tavallinen äiti ja tämän postauksen kirjoitan tavallisen äidin näkökulmasta. Asioilla on varmasti monta puolta. Hyvin ja huonosti toimivia yksiköitä on varmasti erilaisia ja eri kokoisia, eikä näihin ongelmiin varmasti ole yhtä yksittäistä ratkaisua.

***

Meidän päiväkodissa on 13 lasta ja 3 aikuista. Suurin osa lapsista on Alisan ikäisiä, eli 4 vuotiaita, mutta pidän siitä että ryhmässä oppii toimimaan eri-ikäisten lasten kanssa. Arvostan meidän päiväkodissa eniten juuri pientä kokoa. Totta kai on olemassa isojakin päiväkoteja, joissa homma toimii erinomaisesti ja lapset viihtyvät, eikä päiväkotiarki kuormita liikaa.

En kuitenkaan äkkiä keksi yhtään asiaa, joka lasten hyvinvoinnin näkökulmasta puhuisi suurien ryhmäkokojen puolesta. Mielestäni suurien ryhmien puolesta puhuu ainoastaan raha ja tehokkuus. Mutta mikä on hintalappu lasten hyvinvoinnille?

En väitä, että kaikki lapset erityisesti kärsisivät suurista ryhmistä. Todennäköisesti oma lapseni pärjäisi isommassakin ryhmässä erinomaisesti. Kaikkien kohdalla näin ei kuitenkaan ole ja luulen että isossa ryhmässä tottelevainen ja kiltti lapseni jäisi todennäköisesti pienemmälle huomiolle, koska hän on ns. pärjääjä, vaikka osaa kyllä pitää puolensa. Mitä hyötyä hänelle olisi isosta ryhmästä? En usko, että mitään.

Pienessä ryhmässä esimerkiksi melutaso on hurjasti matalampi kuin suurissa ryhmissä. En myöskään koe, että päiväkotiarki meillä kuormittaisi Alisaa hurjasti ja siitä olen todella iloinen. Kodinomainen, rauhallinen päiväkoti on onnenpotku. Meidän vanhempien ei tarvitse kantaa huolta päivän sujuvuudesta, sillä luottamus meidän päiväkotiin on sata. Koskaan Alisa ei ole jäänyt itkemään hoitoon ja aina hän on mielellään menossa hoitoon, jopa lomalla. Työpäivän aikana voin keskittyä täysillä työhöni, ilman murehtimista päiväkotiin liittyen.

En väheksy varhaiskasvattajia, en todellakaan. Suurin osa varhaiskasvattajista on huippuja ja lasten parasta ajattelevia. Ongelmat ovat jossain päiväkotien henkilökunnan yläpuolella. Resurssit, joita heille nykyään tarjotaan, tai siis niiden olemattomuus saa mut näkemään punaista. En ihmettele yhtään, että varhaiskasvattajat ovat väsyneitä työhönsä ja moni palaa loppuun tai jopa vaihtaa alaa. Varhaiskasvatusta vaivaa samat ongelmat kuin hoiva-alaa ylipäätään.

***

Samat ongelmat seuraavat ja heijastuvat mielestäni myös kouluun. Tässä mielestäni alkaa näkyä se hintalappu, mikä kaikella tehostamisella ja pienten yksiköiden alas ajolla on.

Totta kai kaikki on kiinni myös lapsesta, mutta kyllä mä näen lapsestani miten hyvin hän voi päiväkodissa ja sitä pidän yhtenä tärkeimpänä asiana. Koen myös, että meidän päiväkodissa aidosti välitetään lapsista ja pystytään antamaan huomiota jokaiselle lapselle päivän aikana riittävästi.

Olen iloinen ja helpottunut, että me saadaan nauttia näin mahtavasta tilanteesta ja mun ei tarvitse päivähoidosta stressata. Tunnen huolta siitä, että tiedän meidän päiväkodin olevan liipasimella. Se aiotaan todennäköisesti jossain kohtaa tulevaisuudessa ajaa alas. Huolimatta siitä, että mun empiirisen kokemuksen perusteella jokainen lapsi kyseisessä päiväkodissa on erityisen hyvinvoiva ja vanhemmat tyytyväisiä. Päiväkodissa on ollut ongelmatilanteita erityisen vähäisesti koko aikana, enkä keksi pahaa sanottavaa tai huonoa asiaa meidän päiväkodista. Tänä päivänä se tuntuu olevan erittäin poikkeuksellista. Olen tuntenut huolta siitä, että vaikka Alisa todennäköisesti ehtii käydä päiväkodin loppuun kyseisessä päiväkodissa, niin mahdollisesti joskus ehkä tulevat sisarukset tuskin eivät. Todennäköisesti iso päiväkoti on tuolloin ainoa vaihtoehto.

Tähän liittyen olen sanonut monesti, että voisin maksaa vielä enemmän, jos sillä voisin saada pienemmät ryhmäkoot myös tulevaisuudessa. Mutta jos rahalla saa parempaa varhaiskasvatusta niin se tietenkin lisää eriarvoistumista eikä poista ongelmaa tai ole ratkaisu sinällään.

Miksi kaikki pienet yksiköt halutaan ajaa alas? 

Miksi raha ratkaisee meidän lasten hyvinvoinnissa niin paljon? Toimiva, hyvinvoiva ja lapsen etua ajava varhaiskasvatus toimisi yhtenä kannustimena myös työelämään palaamiseen. 

Ikävät otsikot päivähoidosta ja huonosti voivista lapsista eivät ainakaan houkuttele synnytystalkoisiin.

HYVÄÄ JUURI TÄNÄÄN

Mun piti alunperin kirjoitella teille tänään Singaporesta, mutta en millään saanut inspiroitua itseäni kirjoittamaan postausta loppuun. Olin viikonlopun töissä, joten ylimääräistä aikaa ei juuri jäänyt. Maanantai tuntuu monelle olevan se viikon vaikein päivä, niin mullekin aina välillä. Tosin ei tänään, koska olen jo perjantaista asti ollut töissä. Mun viikossa mennäänkin siis tavallaan jo jossain keskiviikon tiimoilla.

Tiedättekö, kun joskus on tapana tarttua niihin asioihin, jotka on huonosti juuri nyt? Mä ainakin myönnän välillä olevani todella taipuvainen miettimään vain niitä huonoja asioita juuri nyt. Siksi päätinkin nyt ihan extempore kirjoittaa niistä asioista, mitkä on hyvin juuri tänään!

Energiapiikki! Oi anna sen jatkua! Olen taas jaksanut herätä ajoissa, jo kuudelta aamulla, enkä ole ollut lainkaan väsynyt. Päin vastoin, olen iloisena ponkaissut ylös keittämään rauhassa kahvia. Eilen aamulla ehdimme Alisan kanssa jopa maalaamaan vesiväreillä, siis aamulla ennen työpäivää, mahtavaa! 

Aamulla herääminen on kyllä iso juttu, koska ehdin tehdä kotitöitä aamulla, joten työpäivän jälkeen aikaa jää enemmän myös muilla jutuille, lukemiselle ja ihan vaan olemiselle. Kotitöihin liittyen hyvää just nyt on viime viikolla raivatut kaapit, siistit kaapit on ilo omalle silmälle.

Näen tällä viikolla koko perhettäni kun vanhempanikin ovat palanneet reissustaan ja molemmat siskoni saapuvat Turkuun. Kiva nähdä taas kaikkia yli parin viikon tauon jälkeen. Perheen lisäksi hyvää fiilistä tuo lauantaina odottava laivareissu työporukan kanssa. Meidän reissut on yleensä olleet tosi kivoja ja odotan myös hyvää ruokaa.

Ruokaan liittyen mua ilahduttaa myös oma innostukseni ruoanlaittoon. Tulevien viikkojen ruokalistalta löytyy paljon uusia ruokalajeja ja aasialaista vivahdetta. Ruokatrendeihinkin ehdin jo tarttua kun viime viikolla Liemessä-blogista lähtenyt hype saavutti eilen meidänkin keittiön. Rakastan uusia helppoja ja herkullisia reseptejä ja tässä oli todellakin yksi sellainen!

Talviurheilun ystävälle juuri tämä aika on parasta aikaa, kun joka viikonloppu tulee jotakin talviurheilua ja kohta koittaa myös hiihdon mm-kisat. Seuraan sujuvasti lajia kuin lajia, mutta kyllä hiihto on ihan ykkönen!

Koko ajan enemmän valoa. Miten hyvältä tuntuukaan kun iltapäivällä ehtii lähtemään töistä ennen kuin on ihan pilkkopimeää? Joka päivä on enemmän valoa!

Lukutoukkaa ilahduttaa myös uudet kirjalöydöt. Kun löydän uuden (dekkari)kirjasarjan, mistä tykkään, ahmin koko sarjan hetkessä ja kuumeisesti odottelen jatko-osia! Viime viikolla löysin taas uuden hyvän kirjasarjan ja en malta odottaa, että pääsen lukemaan lisää.

Lomamuistot. Edelleen loman muistot lämmittää ja kiitän onnistunutta lomaa siitä että tänäänkin tuntuu hyvältä päivältä. Vaikka lomapostaukset vielä odottavat viimeistelyään, halusin tähän postaukseen liittää yhden mun suosikeista mitä reissukuviin tulee. Se on rakeinen ja laadultaan kehno, mutta sen fiilis. <3

Toivottavasti sinun päivässä on tänään paljon hyvää. <3

MIKSI LOMALLA KAIKKI ON NIIN PALJON PAREMMIN?

No okei, ei lomalla aina ole kaikki paremmin ja oikeasti oma sänky tuntui pitkien lentojen jälkeen maailman parhaalta kun aikaeron uuvuttamana sinne vihdoin pääsin toissa yönä. Sängyssä huomasin täriseväni, koska mua väsytti niin paljon. Se ei sinänsä ollut ihme, koska kello oli Suomessa hieman puolenyön jälkeen ja Singaporessa jo lähes aamu ja olin nukkunut vain muutaman tunnin koneessa. Lomalla totuin menemään nukkumaan jo noin kymmeneltä ja heräämään aikaisin.

Miksi  lomalla herää pirteenä tosi aikaisin? Aikaero tietysti vaikuttaa ja olen nyt ensimmäiset aamut Suomessakin noussut aikaisin, toivottavasti tämä jatkuisi myös arjessa. Miten paljon paremmin aamut alkavat kun saa nousta rauhassa. Tänäkin aamuna nousin kuudelta, keitin kahvia ja tein appelsiineista mehua koko perheelle ja luin aamupalan yhteydessä kirjaa. Seitsemältä huomasin, että ehtisin tämän kaiken myös työaamuisin, miksi en koskaan tee niin? Ehkä huomenna aloitan.

Mikä siinä on, että lomalla tuntuu voivan niin paljon paremmin? 

Onko se joku psyykkinen juttu? Vai tekeekö sitä lomalla asioita eri tavalla?

Tällä lomalla huomasin selvästi miten paljon paremmin voin! Sanoin Samulille moneen otteeseen, että lomalla mun vatsa oli paljon paremmassa kunnossa kuin arkena. Lepo ja stressitön elämä sekä kenties parempi ruokavalio tekivät tehtäviään.

On aika surullista, jos ihminen voi hyvin vain lomalla. Varsinaista lomaa kun normaalilla työssäkävijällä on reilu kuukausi vuodessa. Ehkä tämä on vähän karrikoitua, mutta itse kuitenkin huomaan eron todella selkeästi. 

Realistinen vaihtoehto ei taida olla ikuinen lomailu, joten ehkä sieltä lomalta täytyy tuoda elementtejä tänne arkeen. Etenkin aion nyt (jälleen kerran) tarttua härkää sarvista ruokailun suhteen, olen taas lipsunut sen osalta. Eilen vietin kaupassa tavallista pidempään aikaa hevi-osastolla, ruoan värikkyys ja monipuolisuus ovat ensimmäinen askel.

Mua ei niinkään vaivaa hankitut kilot vaan juuri se huono olo. Toki näillä asioilla on varmasti yhteys toisiinsa.

Ruoan ja levon lisäksi tuntuu, että arjessa unohdan välillä hemmotella itseäni. Huomasin tämän kun makasin kasvohoidossa lomalla. Miksi hemmottelen itseäni niin harvoin, kun siitä kuitenkin tulee niin hyvä olo? Olen kärsinyt koko talven kuivasta ihosta ja kun pääsin kotiin, aloitin itseni hemmottelun ostamalla uuden hyvän kasvovoiteen, se on jo alku. :D

***

Eikö loma ole aika onnistunut, kun sen jälkeen on täynnä virtaa kotonakin? Eilen pistin nimittäin meidän kaappeja uusiksi ja sain vihdoin käytyä loput Alisan pienistä vaatteista läpi. Monta kassia lähti eteenpäin. Kaappeihin tuli taas monta hyllyllistä tilaa ja huomasin jälleen miten näinkin pieni asia kuin paikoillaan olevat tavarat saavat mut voimaan paremmin.

Loman jälkeen inspiroidun myös hieman kotijutuista. Vaihtelin tavaroiden paikkoja ja innostuin tuunaamaan vanhasta puulaatikosta yöpöytää. Projekti on vielä vähän kesken, mutta kenties saatte nähdä lopputuloksen sitten kun pöytä on valmis.


Lomat ja matkat on ihania ja ette varmasti ylläty, jos kerron etä tulevia matkoja on jo suunniteltu ja lupasinkin itselleni siihen liityen, että kun todennäköisesti vuoden kuluttua on luvassa seuraava kaukoloma, voin silloin paremmin, eikä ero loman ja arjen välillä ole näin suuri!

LOMA NUMEROINA

Pitkältäkin tuntuvat lomat loppuu aikanaan. Aika meni käsittämättömän äkkiä, mutta silti tuntuu, että olemme olleet ikuisuuden pois kotoa.

Tässä meidän loma numeroina:

1 KOHTALOKAS EKSYMINEN

Dohan  Souq Waqif markkinoilla menimme sekaisin pienistä kujista, emmekä meinanneet löytää takaisin taksin luo. Mietimme jo, millä ilveellä saamme ikinä tavaramme taksista, mutta lopulta oikea auto löytyi.

1 UNOHTUNUT TAVARA

Singaporessa huomasimme, että adapterimme jäi Bintanille. Onneksi hotellissamme lataaminen onnistui ilma  adapteriakin.

1 OSTETTU TULIAINEN

En yleensä ostele matkoilta juuri mitään, en itselle enkä tuliaisia. Äidilleni ostimme kuitenkin perinteisen magneetin tuliaiseksi.

2 LAUTTAMATKAA

Bintanille ja takaisin. Mennessä oli niin kova merenkäynti, että puolet matkustajista oksensi ja tunnin lauttamatka tuntui ikuisuudelta. Takaisin päin meno oli onneksi rauhallisempaa.

2 PIZZAA

Vaikka pääsääntöisesti söimme aasialaista ruokaa, Dohassa ja Singaporessa päädyimme ostamaan pizzat, mutta niistä ei tällä kertaa jäänyt hirveästi muisteltavaa.

2 PEHMOLELUA

Vaikka lelua ja tavaraa on, enkä yleensä osta Alisalle leluja niin reissuilta valitsemme monesti jonkun jutun. Tällä kertaa Universal Studiolta Alisa valitsi Hello Kittyn ja Changin lentokentältä Ryhmä Haun Halti figuurin.

3 MAATA

Qatar, Singapore ja Indonesia. Erilaisia ja kiinnostavia kohteita.

3 HOTELLIA

Kaikki valinnat menivät nappiin. Alkulomasta kiva hotelli kattouima-altaalla varustettuna Singaporesta. Pieni, rauhallinen rantahotelli Bintanilta. Viimeiseksi yöksi hotelli, mistä näkymät Singaporen yli.

3 SADEKUUROA

Olimme varautuneet paljon pahempaan. Näistäkin kaksi oli erittäin vähäisiä emmekä kastuneet kertaakaan.

4 LENTOA

Helsinki - Doha - Singapore ja samaa reittiä takaisin. Kaikki Qatar Airwaysin lentämänä ja meidän kokemus oli erittäin positiivinen ja todennäköisesti ensi talven lomareissu lennetään jälleen Qatarilla.

4 MIELEENPAINUNUTTA MAISEMAA

Ensimmäinen vau-efekti oli Dohassa, kun katselimme Dhow Harbour:sta vastarannalle, missä näkyi "uuden" Dohan pilvenpiirtäjät. Toinen hetki oli ensimmäisenä Singapore iltana hotellin kattoterassilta avautuvat näkymät. Kolmas oli maisemat merelle Bintanilla, ensimmäinen mitä aamulla näki parvekkeelta. Neljäs oli viimeisen illan kaupunkimaisemat hotellin ikkunasta. Sammutettiin huoneesta kaikki valot ja vaan katseltiin kaupungin valoja.

5 KIRJAA

Parhaimpina lepopäivinä meni kirja per päivä. Onneksi omien lisäksi Bintanin hotellilta löytyi lainaan pari suomalaista kirjaa.

5 TÄYDELLISTÄ AAMUA PARATIISISSA

Aurinko, meri ja aikaiset heräämiset. Täyteläinen kahvi ja hyvä aamupala. Veden solina, puutarha ja hiekkaranta.

5 TUNTIA

Aikaero Indonesiassa.

6 TUNTIA

Aikaero Singaporessa.

7 LAITETTA UNIVERSAL STUDIOSSA

Kuulostaa ehkä vähältä, mutta meillä kuitenkin meni koko päivä aluetta ihmetellessä. Kaikkein pisimmät jonotukset (yli 1,5h) ja hurjimmat laitteet jätimme välistä.

10 TUNTIA

Unta keskimäärin per yö.

11 PÄIVÄÄ

Passeli määrä lomapäiviä. Tuntuu että tämä oli just oikea määrä meille.

19 KERROS

Viimeisen illan hotellissa Singaporessa meillä kävi superhyvä tuuri ja saatiin huone ylimmästä kerroksesta. Hehkutan vieläkin sitä, koska se oli vaan jotain niin upeaa. Yleensä meillä on ollut tyyliin kellarikerroksen budjettihuoneita. xD

300 LAJIA SINGAPORE ZOO:SSA

2800 ELÄINYKSILÖÄ SINGAPORE ZOO:SSA

12 293 KILOMETRIÄ

Pisin etäisyys kotiin oli Pulau Bintanin hotellilta.

Mun piti julkaista tämä postaus jo eilen, mutta lentokoneen wifi ei suostunut yhteistyöhön siten, että olisin saanut kuvat ladattua blogiin. Nyt ollaan jo kotona ja hiljalleen alan käydä läpi reissukuvia. Palataan siis jälleen reissukuulumisten kera.