ENSIMMÄINEN KERTA SUKSILLA AIKUISIÄLLÄ

Mulla on todella ristiriitainen suhde hiihtoon. Lapsena ja vielä ala-asteella taisin hiihtää ihan mielelläni. Muistan osallistuneeni hiihtokisoihin niin vapaalla kuin koulussakin. Taisin joskus käydä ihan hiihtokoulussakin, jos en väärin muista. Yläasteella alkoi hiihtoviha ja mun mielestä lukiossa ei enää pahemmin taidettu hiihtääkään. Sen jälkeen sukset eivät ole mun jalkoihini eksyneet.

En tiedä miksi olen hiihtoa niin paljon vihannut, kun se kuitenkin urheilulajina on mulle yksi rakkaimpia ja etenkin näin aikuisena ihan suosikkilaji. Olen seurannut hiihtokilpailuja televisiosta niin kauan kuin muistan. Vaikka olen penkkiurheiluhullu vähän joka lajissa niin hiihdon osalta se menee ihan eri sfääreihin kuin muissa lajeissa. Hengitän joka talvi ne onnistumiset ja pettymykset ja kun televisiosta tulee hiihtoa, mua ei kannata häiritä. Vähän aikaa sitten siirsin meidän perhepäivällistä ravintolassa tunnilla sen takia, että voin katsoa hiihtoa. Hih.

***

Pari viime vuotta mulla on kytenyt takaraivossa, että haluaisin käydä taas kokeilemassa hiihtoa. Ei se voi olla niin kamalaa kuin muistan. Halusin hiihtää ihan rauhassa omaan tahtiin, ilman pakkoa. Suurin ongelma tässä oli se, ettei mulla ole suksia.

Jälleen kerran vanhempieni muutto Turkuun siivitti mua eteenpäin tässäkin asiassa. Innokkaana kuntoilijana äitini bongasi netistä, että Turussa on mahdollista vuokrata suksia viikonloppuisin. Enää ei siis ollut mitään tekosyytä kieltäytyä hiihtolenkistä. Onneksi mun äiti on aina valmis lähtemään mukaan tällaisiin juttuihin.

Hiihtäminen tuli ajankohtaiseksi myös Alisan takia. Hiihtäminen on kuulunut mun lapsuuteen, joten mullakin oli tunne, että mun olisi annettava Alisalle mahdollisuus tutustua hiihtoon, ennen kuin se koulussa tulee "pakolliseksi". 

Viime vuonna meillä oli Alisalle vanhat kenkiin kiinnitettävät sukset, mutta niillä ei oikein pääse kunnolla hiihtämään, joten olimme päättäneet, että seuraavat sukset saisivat olla oikeat monosukset. Meidän päiväkodissa ei ole ollut hiihtoa, joten tuntuisi vähän turhalta ostaa uusia suksia, kun emme muutenkaan montaa kertaa ehdi hiihtämään ja kuitenkin sukset ovat sopivat ehkä 1-2 talvea. Heräsin myös vähän liian myöhään ja käytettynäkään ei sopivia suksia löytynyt. Onneksi huomasimme, että myös lasten suksia sai vuokrattua!

***

Eilen menimmekin Turun Impivaaraan, jossa suksivuokraamo sijaitsee. Olimme paikalla heti aamusta ja yllätyin miten paljon suksia siellä oli! Sukset olivat hyväkuntoisia ja oikein voideltuja, eli ihan täydellinen juttu tällaisille satunnaisille hiihtäjille. Vuokraus on kerrallaan kahdeksi tunniksi ja se oli meille oikein riittävä aika, vaikka kävimme välissä kioskilla ostamassa lämmintä mehua ja pullaakin. 

Aurinkoinen kaunis keli, hyväkuntoiset ladut ja hyvin luistavat sukset tekivät hiihtämisestä oikeasti todella mukavaa. En enää vihannutkaan sitä vaan nautin siitä. Vauhti ei päätä huimannut, eikä tyyli ollut kaikista taidokkain, mutta kuntoilusta se kuitenkin kävi. 

Olimme hiihtämässä äitini ja Alisan kanssa. Alkuun Alisakin tuntui vihaavan hiihtämistä ja me kävimme äidin kanssa vuoronperään hiihtämässä lenkkiä samalla kun toinen hiihteli hieman hitaammin Alisan kanssa. Lopuksi Alisa innostui hiihtämisestä siinä määrin, että me olimme jo lopettelemassa niin hän vaati että hiihtäisimme vielä yhden kierroksen.

Harmi juttu, että heräsin tähän hiihtoasiaan näin myöhään, sillä tulevat viikonloput menevät töissä, joten seuraava vapaa viikonloppu on vasta kuukauden päästä, enkä oikein usko, että tuolloin enää on latuja. Saatan toki olla väärässä ja toivottavasti olenkin, sillä mielelläni menisin vielä toisenkin kerran tälle talvelle hiihtämään. Viimeistään kuitenkin sitten ensi vuonna!

Omat sukset tietysti vapauttaisivat hiihtelemään vaikka arki-iltaisin, mutta tällä hetkellä suksipaketin vuokraaminen on meille hyvä vaihtoehto, sillä vuokrauksen hinta aikuisten osalta on vitosen ja lasten osalta vain yhden euron. Hinta on mielestäni todella edullinen siihen nähden, että sukset ovat hyvin huollettuja, vaikkei ehkä uusinta mallia olleetkaan. Lisäksi sukset olivat oikein voideltuja ja niillä oli ilo hiihtää. Kiva, että sain vihdoin karistettua hiihtovihan olkapäiltä. Jatkossa mun tavoitteena on käydä sivakoimassa joka talvi!

Ootko sä innokas hiihtäjä vai onko sullakin traumoja kouluhiihdosta?

PS. Anteeksi kamalat kännykkäkuvat. xD

ENSILUMI

Kun maanantai-iltana ajoimme Helsingistä Turkuun päin, meitä odotti ihana yllätys. Kaunis lumipeite oli satanut valostuttamaan marraskuutamme.

Miten paljon voikaan pieni lumipeite tehdä! Iltaisin on valoisamman näköistä ja kaikkialla on niin kaunista.

Mulle just tällainen pieni lumipeite ja muutaman asteen pakkanen olisi unelmien talvikeli. Toki lumi on kivaa, mutta jos sitä on liikaa niin tuntuu hankaloittavan kaikkea ja siksi en lunta tarvitse metritolkulla. Toivon, että jouluna olisi juuri tällainen keli, päivällä pieni auringonpaiste kunnes ilta pimenee.

Myös pieni pakkanen on sopiva talvikeli, ilma on ihanan raikas ja vaatteet pysyvät kuivina, vihaan loskaa! Mun pakkasraja on -10 astetta, sen kylmempi alkaa olla turhan paljon tällaiselle vilukissalle.

Kummasti ensilumi piristi mieltä myös pimeän syksyn jälkeen. Onneksi mulla oli eilen vapaapäivä, joten vietimme aikaa ulkona. Innostuimme Alisan kanssa myös leipomaan korvapuusteja, joten illalla meillä syötiikiin tuoretta pullaa. Arkivapaa oli jälleen paikallaan ja niin kiva että pääsin päivänvalossa kuvailemaan näitä talvisia kuvia Alisasta. Työpäivän jälkeen valoa ei enää ole, joten kuvaaminen on silloin mahdotonta.

Täällä Lounais-rannikolla ei aina saada nauttia valkoisesta joulusta, mutta nyt pidetään peukut ja varpaat ristissä, että tänä vuonna joulu on valkoinen! Vatsassa jo vähän kutkuttaa kun viikonloppuna kuu vaihtuu joulukuuksi, se on lapsesta saakka ollut itselleni sellainen lähtölaukaus jouluun. Sitä se on tänäkin vuonna, vaikka hieman olen jo etukäteen fiilistellyt.

Joko teille on satanut ensilumi?

ULKOILEEKO LAPSENI TARPEEKSI?

Muut perheet ulkoilee päivittäin tuntikausia, miten ne ehtii ja jaksaa!?

Tuolta musta usein tuntuu, miten kaikki muut jaksaa ja ehtii ulkoilla kun itsestäni tuntuu etten aina ehdi nenää näyttää ulkona pientä työmatkakävelyä lukuunottamatta (siis parkkipaikalta töihin...)

Mä en oikeastaan koskaan ole ollut sellainen hiekkalaatikolla kykkijä, Samuli on siinä huomattavasti parempi. Totta kai mäkin joskus käyn Alisan kanssa hiekkalaatikolla, etenkin silloin kun olin vielä kotiäiti, mutta nykyään vähemmän. Eikä se enää ole pelkästä halusta kiinni, musta tuntuu ettei ehditä!

Miten ihmeessä te ehditte ulkoilla arkisin kaiken työelämän keskellä?

Meidän arkipäivä menee yleensä siten, että haen Alisan päiväkodista ja kotona olemme noin puoli viisi, sen jälkeen joko teen ruokaa tai ainakin syömme edellisen päivän ruokaa. Äkkiä kello on ehkä puoli kuusi ja illan ainoa potentiaalinen ulkoiluhetki käsillä, toisaalta se on myös hetki jolloin Alisa voi rauhassa leikkiä leluillaan tai voimme pelata yhdessä tai vaikka askarrella. Sitten onkin jo aika mennä iltapalalle ja -pesulle ennen Alisan nukkumaanmenoa. Alisa menee yleensä nukkumaan noin klo. 20.

En toki ole siinä mielessä huolissani, sillä tiedän Alisan ulkoilevan päiväkodissa yleensä useamman kerran päivässä. Minä kuitenkin haluaisin säännöllisesti ulkoilla lapseni kanssa.

On meillä toki viikonloput, jolloin ulkoilua tulee yleensä reippaasti. Kisareissuilla saa olla ulkona koko päivän ja muutenkin meillä on tapana ulkoilla viikonloppuisin. Viikonloppuisinkin mulle ominaisempaa on pienet lenkit ja retkeily, kuin hiekkalaatikolla istuminen.

Olen oikeastaan tyytyväinen siitä, että retkeilystä on tullut meille säännöllisempi tapa, koska se tuntuu olevan koko perheelle sopivin ulkoilu- ja liikuntamuoto. Nyt toki saatiin äitini myötä yksi innokas retkeilijä lisää.

Termari ja pienet eväät mukaan ja täydellinen retki on valmis!

Joskus harmittelen tätä elämän ja arjen hektisyyttä, kun tuntuu, ettei aika riitä kaikkeen siihen mitä haluaisi tehdä. Kuten muutkin, mäkin haluaisin olla hyvä äiti ja jotenkin mun ajatuksissa hyvät äidit ulkoilee lasten kanssa paljon. Yritän paikkailla asiaa viikonloppuisin, mutta riittääkö se?

Joten siis, mistä revitte aikaa ulkoiluun? Saisinko pari lisätuntia tänne, kiitos! <3

Lappiin kesällä!

Kaikki mun ystäväpiirissä tuntuvat reissaavan Lappiin lähes joka talvi, laskettelemaan ja hiihtämään. Eikä tietysti ihme, onhan Lappi profiloitunut juuri talvilomakohteeksi. Mun täytyy myöntää, että vaikka olen käynyt Lapissa useasti, en ole koskaan käynyt siellä talvella. Mun reissut ovat aina olleet kesällä kisareissun yhteydessä.

Tänä kesänä lähdettiin Lappiin mun äitin ja Alisan kanssa. Ajettiin perille Pelloon yhdessä päivässä, mutta kuitenkin todella rauhallisesti mm. Tuurissa ja Iissä pysähtyen. Mennessä menimme myös hieman uusia reittejä, kun kerran aikaa oli. Kesällä kannattaa muuten pysähtyä Tuurissa ja Miljoonativolissa, alle 13-vuotiaat huvittelee siellä ilmaiseksi ja meille se osottautui todella hyväksi pysähdys- ja jaloittelupaikaksi!

Oulun jälkeen alkaa tutut upeat maisemat ja Tornion jälkeen ihasteltiin korkeina kohoavia vaaroja ja seurattiin Tornionjoen kiemurtelua. Mä tykkään Lapista kesäkohteena, maisemat ja luonto ovat siellä upeita kesälläkin.

Tällä reissulla päätettiin tehdä muutakin kuin olla kisoissa ja yhtenä päivänä ajoimmekin parinkymmenen kilometrin päähän luontopolulle. Ensin menimme helppokulkuisia pitkospuita pitkin läpi suon ja matkalla näimme mm. kypsyviä lakkoja. Suon jälkeen lähdimme kipuamaan korkean vaaran laelle ja kipuaminen todella palkittiin upeilla maisemilla.

Vaaran päältä aukeavat järvi- ja metsämaisemat olivat todella upeat. Istuimme vaaran laella ja nautimme hiljaisuudesta ja eväistä. Alaspäin laskeutuminen sujui nopeammin, vaikka välillä jouduimme hieman kantamaan Alisaa. Valitsimme suht lyhyen, mutta aika haastavan lenkin, mutta Alisa jaksoi kyllä todella hyvin. Olen viime aikoina tykästynyt erilaisiin vaelluksiin ja päiväretkiin ja odotan innolla, että Alisa hieman kasvaa, silloin voidaan tehdä enemmänkin vaelluksia upeissa maisemissa.

Takaisin luontopolulta ajaessa ihasteltiin maisemia, sillä Pello-Rovaniemi tie on kumpuilevaa ja kaunista seutua vaaroineen. Näimme myös pari poroa, joihin emme niin usein ole näillä reissuilla törmänneet.

Olisi tietysti kiva käydä Lapissa joskus myös talvella, mutta on se upea kohde myös näin kesällä. Kannattaa siis ehdottomasti kokea Lappi myös kesällä! Mulla haaveissa siintää matkan jatkaminen ihan pohjoiseen saakka ja jonain vuonna sen vielä toteutan!

Valintamme välikauteen: Reima välikausihaalari

Vielä mennään kovin talvisia hetkiä, mutta väkisinkin pilkistävä asfaltti ja aurinko herättävät ajatukset hiljalleen jo tulevaan välikauteen ja sen vaatevalintoihin. Aikaisempina vuosina meillä oli Name It softshell välikausihaalari ja se palveli loistavasti puolitoistavuotta. Aluksi mietin, että olisimme tällekin keväälle ostaneet tuon Name It -haalarin, mutta lopulta valintamme oli Reima välikausihaalari.

Meillä välikausihaalari joutuu kovalle koetukselle. Sen pitää kestää niin päiväkodin ulkoilut kuin kisojen vaihtelevat säät. Haalarin pitää siis kestää sadetta ja tuulta, joten teknisiin ominaisuuksiin tulee kiinnitettyä huomiota. Reimaa pidetään yleensä hyvänä suomalaisena merkkinä ja etenkin Reimatec on ominaisuuksiltaan hyvä. Kysyimme hieman Alisan omaa mielipidettä haalariin värin osalta ja erilaista vaihtoehdoista hänenkin valinta oli tämä Reiman pinkki välikausihaalari, missä on myös vahvikkeet takana ja polvissa. Mun mielestä on hyvä, että tuo alaosa on mustaa, ettei se ole niin herkkä likaantumiselle. Alisaa ihastutti myös nuo tähtiheijastimet taskuissa!

Meillä on aiemmin ollut Reimaa välikausitakkina ja toppahaalarina, mutta tämä on ensimmäinen Reima välikausihaalari käytössämme. Olen joskus sovittanut Alisalla jotain Reiman vanhaa mallia olevaa haalaria ja se oli tuolloin ihan liian leveä malliltaan, siksi en ehkä ole osannut ajatella meille Reimaa haalarina. Tämä haalari oli kuitenkin positiivinen yllätys malliltaan, sillä se oli hyvinkin kapeaa ja kivaa mallia, mikä tietenkin sopii hoikalle Alisalle hyvin. Vyötärö on lisäksi säädettävä, joten siitäkin istuvuutta saa säädettyä.

Vesipilari tässä Reiman välikausihaalarissa on 8000mm, eli hyvä. Lisäksi kaikki saumat on teipattu, joten se on todella hyvä. Kieltämättä valintaan vaikutti myös tämä artikkeli myrkkyjä sisältävistä ulkovaatteista. Artikkelissa Reima sai hymynaaman eli myrkkyjäämiä ei löytynyt.

Rukkasia ja kenkiä meiltä löytyy entuudestaan, joten niitä ei välttämättä tarvitse ensimmäisenä hankkia. Pipojakin löytyy kasa, mutta suunnittelin kuitenkin ostavani esimerkiksi Metsolan ja Gugguun pipon haalarin kaveriksi. Olen kuitenkin tyytyväinen, että haalariasiat on jo nyt kunnossa, sillä luulen, että kevät on täällä ihan kohta ja haalari pääsee käyttöön!

Koko perheen metsäretki - makkaraa ja hampaiden kiristelyä

Lauantain penkkiurheilun ja kaappien järjestelyn jälkeen sunnuntaina piti keksi jotain koko perheen tekemistä. Hiihdon ja jääkiekon välissä päätimme lähteä luontopolulle retkelle. Olin valinnut meille entuudestaan tuntemattoman kolmen kilometrin reitin, jonka varrelta löytyi myös laavu ja retkeilymaja.

Alunperin olin ajatellut, että lähtisimme Muumimaailman Muumien taikatalveen, mutta kauniina aurinkoisena talvipäivänä Muumimaailma olisi varmasti ollut hyvinkin täynnä, joten päädyimme sitten toteuttamaan tällaisen oman talvipäivän. Nappasimme mukaan eväät sekä pulkan ja sukset Alisalle.

Ajoimme autolla luontopolun varteen ja lähdimme reitille. Reitti oli hyvin merkitty ja siellä pääsi pulkankin kanssa. Maasto oli tosi vaihtelevaa, välillä metsää, kalliota, pellonreunaa ja pitkospuita. Joka paikassa oli helppokulkea, jopa lapsen. Muutamia ihmisiä tuli vastaan, mutta suurta ruuhkaa ei ollut.

***

Hieman ennen retkeilymajaa polku kulki kaupungin latuverkoston ohitse, joten Alisa pääsi kokeilemaan hiihtoa ladulla. Hiihtäminen sujui jo paremmin kuin edellisellä kerralla, mutta kovin pitkään hiihtäminen ei kiinnostanut.

Saavuimme retkeilymajan pihalle, mistä löytyi myös laavu ja nuotiopaikka. Löysimme laavulta puita ja sanomalehteä, tietenkin ne olivat hiukan kosteita. Yritimme sitkeästi sytyttää nuotiota, koska makkaran paistaminen oli se juttu, miksi retkelle edes lähdettiin. Aika vaivalloisesti kosteat puut paloivat, lähinnä vain sauhuttivat. Alisakin alkoi kysellä, että koskas sitä makkaraa saisi. Onneks eräs ohikulkenut vanhempi mies huikkasi, että liiteristä löytyisi kuivia puita! Vähän hävetti! Kaupunkilaiset luonnonhelmassa...xD Olimme äkkiseltään vain katsoneet, että kaikissa ovissa oli lukot, mutta tämä yksi oli tosiaan avoinna. Kuivilla puilla homma alkoi sujua ja pääsimme vihdoin paistamaan makkaraa ja vaahtokarkkeja.

Yritin siinä samalla kertoilla Alisalle, kuinka äiti on nuorempana partiossa nukkunut samanlaisessa laavussa makuupussin kanssa. Alisa totesi, ettei siellä voisi nukkua kun ei ole ovea ja kysyi oliko minulla ollut sänky mukana... Päätin, että tämä koko ikänsä kaupungissa asunut lapsi pitäisi kyllä isompana laittaa partioon, ettei ihan täysin pääse luonnosta vieraantumaan. :D

***

Vatsat täynnä savulta haisten lähdimme luontopolun loppupätkälle. Liekö ulkoilu väsyttänyt Alisan ja odottelu kylmettänyt sormet ja varpaat, mutta loppureissun saimmekin kuunnella suht väsynyttä ulinaa. Edes mäenlasku ei saanut ulinaa loppumaan. Ulinaa kuunnellessa mietin kyllä muutaman kerran, että minkä takia meidän piti lähteä tälle tyhmälle kierrokselle! Yritin välillä sulkea ulinan mielestäni ja nauttia maisemista ja auringosta. Aina se tuppaa menemään niin, että on hirveän hienot suunnitelmat asioista ja toteutus on sitten vähän erilainen..;)

Pääsimme takaisin autolle ja varmaan kaikki meistä huokaisi, että onneksi se on vihdoin ohi! No ei vaiskaan, yhdessä totesimme, että kaikesta huolimatta meillä oli tosi kivaa ja oli ihana nauttia ulkoilusta koko perheen kera, vaikka loppumatka olikin vähän rankempi. Ensi kerralla vähemmän paikallaan kököttelyä niin Alisakin pysyy lämpöisenä.

Vaihteleva maasto ja pulkassa vedettävä lapsi tekivät reissusta tarpeeksi raskaan meille aikuisillekin, askeleita kertyi mukavasti ja illalla retki tuntui vähän lihaksissakin. Kyllä me varmasti mennään toisenkin kerran! :)

Ensikosketus luisteluun

Lapsena lähes asuin luistelukentällä, sillä pienellä paikkakunnalla ei ihan hirveästi ollut tekemistä vapaa-ajalla, joten luistelemassa kulutettiin aikaa kavereiden kanssa. Opin hyvin aikaisin luistelemaan, koska äitini vei minua usein ulkojäille. Aikuisiällä ei ole kyllä tullut pahemmin luisteltua, mutta ehkä tulevaisuudessa?

Tänä talvena meillä odotettiin luistinradan jäädyttämistä enemmän kuin aikoihin! Luistimet oli hankittu Alisalle jo hyvissä ajoin. Toki olisimme voineet mennä jäähalliinkin, mutta hieman arkailin sitä koska:

- Alisa ei vielä osaa luistella

- Jäähallissa aikuinen ei voi olla kengillä jäällä

- Omista luistelukokemuksista on sen verran kauan, että en uskalla opettaa Alisa siten, että itselläni on luistimet jalassa.

Niinpä ilo oli suuri kun vihdoin kaupunki tiedotti lähikenttämme olevan luistelukunnossa. Heti Samulin saavuttua töistä kotiin puimme lämpimästi päälle ja kävelimme muutaman sadan metrin päähän luistinradalle. Olin yllättynyt miten hyvässä kunnossa kenttä ja pukuhuoneet olivat, vaikkei meidän kenttä ole mikään kaupungin pääkenttä.

Opetellaan luistelemaan

Ensimmäisen kerran tarkoituksena oli saada Alisa innostumaan luistelusta, ensimmäinen kerta kun on aina hieman jännittävä. Alisalla ei ollut hirveästi käsitystä siitä mitä luistelu edes on, joten alkuun hieman harjoittelimme luistimilla seisomista ja totuttelimme jäähän. 

Alkuun jännitin, että Alisa heittää hanskat tiskiin kun homma ei sujukkaan, mutta mitä vielä! Samuli piti kiinni ja Alisa huutaa luistellaan lisää! Eihän touhulla vielä ihan hirveästi luistelun kanssa ollut tekemistä, sillä pystyssä pysyminen oli prioriteettilistan kärjessä. Muutamat potkut saatiin kuitenkin aikaiseksi ja vähän ideaa siitä, miten luistelun pitäisi mennä.

Kovin kauaa Alisan jalat eivät luistimissa kestäneet, eikä tietysti ole syytäkään ensimmäisellä kertaa tuntikausia viettää luistimilla. Mikä tärkeintä, Alisa innostui ja harjoittelemme toivottavasti taas pian uudelleen! Seuraavilla kerroilla Alisa toivottavasti oppii luistelemaan tuen kanssa.

***

Vaikka nuorempana olinkin aktiivinen liikkuja, nykyään olen valitettavasti enemmän pullukka sohvaperuna. Toivottavasti nyt Alisan kasvaessa omakin aktiivisuuteni kasvaa, sillä ehdottomasti haluan Alisalle mahdollisuuden liikunnalliseen lapsuuteen ja kannustaa häntäkin aktiivisuuteen. Raikkaassa ilmassa ulkoilu teki itsellenikin terää ja kotiin tullessa luulin kellon olevan väärässä kun se oli niin VÄHÄN! Vähän eri fiilis itselläkin, jotenkin pirteämpi ja jaksavaisempi. Toivottavasti ensi kerralla saisin teille vähän parempia kuvia, nyt oli jo pimeää. Halusin kuitenkin jakaa nämä ensikokemukset teidän kanssa, oli niin kivaa! :)

Joko teillä on ensimmäiset luistelut tehty tälle talvelle?

Metsä kehittää motoriikkaa ja mieltä

Myönnetään, että minä en ole se hiekkalaatikolla istuva mamma. Totta kai me käydään välillä hiekkalaatikolla leikkimässä ja keinumassa, mutta mun mielestä se on kamalan tylsää! Paljon mieluummin menen esimerkiksi metsään kävelemään.

Hiekkalaatikkoleikkejä ja keinumisia Alisa toki saa yleensä päiväkodissa, joten ei ehkä ole niin suuri katastrofi ettemme kotona niin jaksa hiekkalaatikolla touhuta. Nyt etenkin keväällä ja kesällä olemme viettäneet aikaa metsää tutkien. Olemme onnekkaita kun sopivan kokoinen metsikkö hyvien polkujen kera avautuu suoraan meidän kotiovelta, se on siistiä!

Tiesittekö, etteivät kaikki lapset nykyään osaa liikkua metsässä tai edes juosta? En itse ole mikään urheilija tai liikuntaexpertti, mutta mun mielestä on huolestuttavaa, ettei moiset perustaidot onnistu kaikilta lapsilta. Siksi koen erityisen tärkeänä opettaa Alisalle liikkumista vaihtelevassa maastossa. Asfaltilla käpöttely ei kehitä liikkumista läheskään yhtä hyvin.

Metsässä liikkuminen on siitä mukavaa, ettei meidän tarvitse erityisesti tehdä mitään. Kävelemme pitkin metsiä, keräämme keppejä, kiviä tai käpyjä. Kiipeilemme kallioilla ja hypimme alas kiviltä. Tasaisemmilla osuuksilla saatamme pistää juoksuksi. Totta kai myös kenkien tulee olla hyvät, meillä suositaan näin kuivalla säällä lenkkareita.

Vaihtelevissa maastoissa Alisasta on tullut taitava liikkuja, hän on ketterä ja omaa hyvän tasapainon, myös kiipeämiset ja pomput sujuvat. Totta kai jyrkimmissä kohdissa kuljetaan käsi kädessä.

Metsässä voi kehittää myös muita taitoja. Yksi tärkeimpiä mitä yritämme opetella tällä hetkellä, on kuunteleminen. Alisa on nimittäin aika äänekäs papupata. Vaikka hänen puheensa on todella hyvin kehittynyttä ja sitä kautta hänen kanssaan pystyy käymään hyviä ja pitkiäkin keskusteluita, haluan opettaa häntä myös kuuntelemaan. Niinpä teemmekin välillä niin, että pysähdymme metsään ja pyydän Alisaa olemaan hiljaa ja kuuntelemaan mitä ympäriltä kuuluu. Viime reissulla koimme hauskan hetken, kun kuuntelimme linnunlaulua ja sitä kuulostelemalla Alisa onnistui bongaamaan kyseisen linnun puusta.

Eikä se metsässä liikkuminenkaan aikuiselle pahaa tee, itselläni ainakin mieli oikein rauhoittuu kun ympärillä ei ole ylimääräisiä ärsykkeitä, välillä toki pysähdyn kuvaamaan. Etenkin näin työpäivien jälkeen pieni rauhoittuminen on tehnyt hyvää.

Metsän ei tarvitse olla iso, eikä siellä tarvitse koko päivää viettää, mutta ei muuta kun metsään kehittämään mieltä ja motoriikkaa! 

Pidetään huoli, että tulevaisuudessa lapset osaavat taas juosta ja liikkua metsässä! :)

Entten tentten, pakkasta vai vettä - ulkovaatefiasko

Voi hyvää päivää tätä Varsinais-Suomen talvea!

Viime viikolla saatiin nauttia ihanista pakkaskeleistä ja lumesta, vielä maanantaina oli kivan talvinen sää ja silloin päätinkin, että en vie tällä viikolla kuravaatteita päikkyyn. Kuvittelin ettei niitä tarvita.

Mutta miten kävi tiistaina aamulla kun kurkistin ikkunasta!? Vettä, märkää, melkein kaikki lumi poissa!

Ei muutakun äkkiä Samulille ohjeistusta, mikä haalari olisi näille keleille paras, mitkä kengät pitää vettä ja missähän ne hemmetin kuravaatteet on!? Seuraavaksi tänne saadaan vissiin lunta ja siihen päälle pakkasta. Luvassa siis liukasta, oikeat pääkallokelit.

Mä en yleensä jaksa murehtia säästä, se on mitä on, mutta päiväkotilaisen kanssa tämä on koko ajan hirveää säätöä kun pitää joka päivä valita ihan eri kamppeet, jotta ulkovaatteet vastaisivat parhaiten säiden vaatimuksiin. Taaperolla pitää olla joka säälle sopivaa vaatetta, onneksi itselleni sentään riittäisi periaatteessa yksi takki ja yhdet kengät kun ei ole niin suuria ulkoiluvaatimuksia.

Mikähän olisi sellainen haalari/kenkäyhdistelmä, mikä menisi joka säässä? Onko sellaista?

En halua raahata päiväkotiin kaikkia varusteita kerralla, joten koko ajan saan olla valppaana, mitkä varusteet juuri sinä päivänä olisi oikeat päiväkotiin. Huh!

Meillä nyt kenkiä käytössä Viking goretexit ja kumpparit märällä säällä ja kovemmilla pakkasilla kuomat tai huopikkaat. Haalareitakin on isommille pakkasille ja pienemmille pakkasille sekä vielä suojasäälle. On kuravaatetta, toppakinnasta, ohuempaa hanskaa, välikerrosta, villahaalaria...

Hohhoijaa, yksi toimiva yhdistelmä minulle kiitos!

Jotain hyvää tässä vesikelissä on, nimittäin meillä on tällä viikolla talonmiesvuoro, ja vielä ei ole tarvinnut paljoa lumia kolata! :D

Muita jotka tuskailee saman ulkovaaterumban keskellä? :)

Talvipäivä pellolla - kummallinen perhe

Muutama viikko sitten Samuli kyseli saisiko hän osallistua peltoendurancekisaan, joka näin sunnuntaina ajettiin suht lähellä meitä. Ja mikäpä minä olen toisen harrastuksia kieltämään. Niille, jotka ei lajia tunne tiedoksi, että siinä ajetaan ihan vakioautoilla pellolle aurattua rataa ympäri kolme tuntia välillä kuskia vaihtaen. Samulin joukkueessa oli tällä kertaa kolme henkeä ja kisa oli täysin epävirallinen ja "leikkimielinen", mutta tiedättehän miehet ja kilpailuvietin... Vaikka olen ollut monenlaisissa autokisoissa mukana, tätä lajia tämä oli ensimmäinen kerta, mutta ensi kerralla taidan haluta myös ajamaan!

Koska pakkanen laski mukavasti, lähdimme mekin Alisan kanssa päiväksi pellolle katsomaan kilvanajoa. Oikeilla varusteilla ja hyvällä asenteella tällaiset reissut sujuu leikiten. Hyvillä ulkovaatteilla pysyy lämpimänä ja välillä toki autoonkin pääsi lämmittelemään. Kassillinen eväitä takasi niin kylläisen lapsosen kuin äidinkin. Meillä oli jopa potta matkassa mukana! Alisa on nykyään ilman vaippaa yöt ja päivät, mutta pidemmillä ulko- ja autoilureissuilla olemme varulta pitäneet vaippaa. Alisa ei kuitenkaan tykkää enää pissata vaippaan, joten onneksi otimme potankin matkaan, ettei vessa-asiat aiheuttaneet harmia. Tässä tullaankin siihen kohtaan kun tarvitaan oikeaa asennetta, nimittäin kaikkien vaatteiden purkaminen ja pukeminen autossa pottailua varten on välillä hieman haastavaa...:D Onneksi Alisa osaa kertoa hädästä jo hyvissä ajoin, jotta ehdimme ottamaan vaatteet pois ja potalle. Tämä saattaa kuulostaa todella oudolta, jossei ole ikinä ollut vastaavassa tilanteessa ollut, mutta oikeastaan ei se nyt kovin kummallista ollut. :)

Kulkuvälineenä meillä tällä kertaa oli rattaiden sijasta pulkka ja taapero oli innoissaan kun sai välillä itse vetää pulkkaa. Pulkka oli kyllä lumiselle pellolle parempi valinta kuin rattaat. Minun vanha talja piti pepun lämpimänä kun välillä muisti nousta pulkasta kävelemään ja varpaita liikuttelemaan.

Meillä kaikilla oli kiva päivä ja vaikka monet pitää meitä omituisena perheenä kun meillä on välillä tällaisia hassuja reissuja ja outoja harrastuksia. Olen itse tottunut moisiin harrastuksiin jo pienestä alkaen ja nyt kun Alisankin kanssa on menty alusta asti, ei tällaiset reissut ole lainkaan stressaavia. Toki onneksi olimme molemmat mukana niin toinen sai välillä istahtaa autoon lämmittelemään. Alisaa ei nimittäin pieni pakkanen haitannut lainkaan, hän halusi lähes koko ajan vain tallustella ulkona. Paitsi silloin kun sai syödä eväitä!

Omituista tai ei,  yhdessäoloa, raitista ulkoilmaa ja vauhdikasta menoa, siinähän ei ole mitään pahaa. Taas tuli todistettua, että lapsen kanssa onnistuu melkein mikä vaan, eikä sen takia tarvitse jäädä kotiin tai yrittää saada lastenvahtia.  :)

Ulkoilupäivän päälle pistettiin lihapata porisemaan ja saunakin juuri lämpiää, yöunet maistuu tänään varmasti kaikille!

Mukavaa iltaa teillekin! <3