Metsä kehittää motoriikkaa ja mieltä

Myönnetään, että minä en ole se hiekkalaatikolla istuva mamma. Totta kai me käydään välillä hiekkalaatikolla leikkimässä ja keinumassa, mutta mun mielestä se on kamalan tylsää! Paljon mieluummin menen esimerkiksi metsään kävelemään.

Hiekkalaatikkoleikkejä ja keinumisia Alisa toki saa yleensä päiväkodissa, joten ei ehkä ole niin suuri katastrofi ettemme kotona niin jaksa hiekkalaatikolla touhuta. Nyt etenkin keväällä ja kesällä olemme viettäneet aikaa metsää tutkien. Olemme onnekkaita kun sopivan kokoinen metsikkö hyvien polkujen kera avautuu suoraan meidän kotiovelta, se on siistiä!

Tiesittekö, etteivät kaikki lapset nykyään osaa liikkua metsässä tai edes juosta? En itse ole mikään urheilija tai liikuntaexpertti, mutta mun mielestä on huolestuttavaa, ettei moiset perustaidot onnistu kaikilta lapsilta. Siksi koen erityisen tärkeänä opettaa Alisalle liikkumista vaihtelevassa maastossa. Asfaltilla käpöttely ei kehitä liikkumista läheskään yhtä hyvin.

Metsässä liikkuminen on siitä mukavaa, ettei meidän tarvitse erityisesti tehdä mitään. Kävelemme pitkin metsiä, keräämme keppejä, kiviä tai käpyjä. Kiipeilemme kallioilla ja hypimme alas kiviltä. Tasaisemmilla osuuksilla saatamme pistää juoksuksi. Totta kai myös kenkien tulee olla hyvät, meillä suositaan näin kuivalla säällä lenkkareita.

Vaihtelevissa maastoissa Alisasta on tullut taitava liikkuja, hän on ketterä ja omaa hyvän tasapainon, myös kiipeämiset ja pomput sujuvat. Totta kai jyrkimmissä kohdissa kuljetaan käsi kädessä.

Metsässä voi kehittää myös muita taitoja. Yksi tärkeimpiä mitä yritämme opetella tällä hetkellä, on kuunteleminen. Alisa on nimittäin aika äänekäs papupata. Vaikka hänen puheensa on todella hyvin kehittynyttä ja sitä kautta hänen kanssaan pystyy käymään hyviä ja pitkiäkin keskusteluita, haluan opettaa häntä myös kuuntelemaan. Niinpä teemmekin välillä niin, että pysähdymme metsään ja pyydän Alisaa olemaan hiljaa ja kuuntelemaan mitä ympäriltä kuuluu. Viime reissulla koimme hauskan hetken, kun kuuntelimme linnunlaulua ja sitä kuulostelemalla Alisa onnistui bongaamaan kyseisen linnun puusta.

Eikä se metsässä liikkuminenkaan aikuiselle pahaa tee, itselläni ainakin mieli oikein rauhoittuu kun ympärillä ei ole ylimääräisiä ärsykkeitä, välillä toki pysähdyn kuvaamaan. Etenkin näin työpäivien jälkeen pieni rauhoittuminen on tehnyt hyvää.

Metsän ei tarvitse olla iso, eikä siellä tarvitse koko päivää viettää, mutta ei muuta kun metsään kehittämään mieltä ja motoriikkaa! 

Pidetään huoli, että tulevaisuudessa lapset osaavat taas juosta ja liikkua metsässä! :)