Meillä oli juuri hetki sitten Alisan päiväkodin vanhempainilta, jota jännitin etukäteen. En jännittänyt siksi, että pelkäisin tädeillä olevan jotain huonoa sanottavaa Alisasta, ei, jännitän siksi että siellä on muita vanhempia. Jännitän usein tilaisuuksia, missä on paljon muita vanhempia.
Pienessä päiväkodissamme monien lapset olivat olleet jo vuosia tai vähintään vanhemmat ovat muuten tuttuja. Paitsi me. Alisa on juuri aloittanut hoidossa, ja paikkakunta on aivan uusi meille. Yhden äidin tunnistin nähneeni hakiessani Alisaa.
Toinen seikka on se, että auttamatta me Samulin kanssa ollaan aina nuorimmat vanhemmat. 25 vuotta ja lähes 28 vuotta eivät kuitenkaan ole mielestäni mitenkään poikkeuksellisen nuoria. Jotenkin olemme vain sattuneet aina sellaiseen porukkaan, että olemme nuorimpia.
Korostan, että hyvin pitkälle tämä on varmasti oman pääni sisällä, tuskin nämä muut vanhemmat meitä pitävän minään mustina lampaina. Luulen, etten ylipäätään ole kovin helposti lähestyttävä vieraiden ihmisten mielestä, niinkuin ei kyllä Samulikaan. Itse ainakin olen vieraassa seurassa hyvinkin pidättyväinen näin vanhemmiten. Tutussa porukassa olenkin varsin puhelias.
Jännä juttu, miten vanhemmuudessa otan tästä "nuoresta" iästä stressiä, kun taas työelämässä olen tiimimme nuorimpia, mutta sulautunut joukkoon kuin kala veteen. Vanhempana viihdyn kuitenkin ehkä parhaiten saman ikäisten vanhempien kanssa. Poikkeuksia toki on, useimmiten viihdyn ihan minkä ikäisen seurassa tahansa, kunhan vain ensin tutustun. On hassua, että olen ajatellut aina olevani sosiaalinen ihminen, mutta oikeasti taidan olla hieman epäsosiaalinen!
Koskaan ennen Alisan syntymää en ajatellut, että olen jotenkin nuori, tämä kaikki epävarmuus on tullut vasta sen myötä kun olen huomannut, että usein olen se porukan nuorin äiti. Sorrun siis miettimään ajatteleeko MUUT, että olen nuori äiti. Tosin olen myös saanut kuulla monesti näitä "oletpa nuori" kommentteja, vaikka harvemmin ne on mitenkään pahalla kai minulle sanottu.
Olen aina ajatellut, että haluan lapset suht nuorena. En kuitenkaan arvannut, että keskiarvoa nuorempana äidiksi tuleminen näkyisi näin selkeästi elämässäni. Vaikka tiedän meidän molempien olleen valmiita vanhemmiksi ja muutenkin puitteiden olleen koko ajan valmiit ja sopivat, on hassua tuntea itsensä jotenkin erityisen nuoreksi.
Kadehdin ihmisiä, jotka ovat helposti lähestyttäviä ja tutustuvat nopeasti uusiin ihmisiin, ehkä minäkin tutustun täällä vielä muihin vanhempiin kunhan alkujännityksestä päästään. Kuka tietää, ehkä me sitten ala-asteen vanhempainilloissa ollaan kuin kalat vedessä ja tuttuja piisaa...;)
Jännitättekö te ikinä muiden vanhempien edessä, jos kyllä, miksi?
Meillä on torstaina ensimmäinen vanhempainilta, jaiks!
VastaaPoistaJännittää kyllä hieman ja juuri eniten ne muut vanhemmat. Koskaan ei tiedä millaista porukkaa siellä on.
Itse olen ehkä se vähän hiljaisempi joka ei sano kaikkia ajatuksiaan ääneen. Toivon, että siellä ei ole mitään kauheaa nipottajaa.
No torstaina sitten nähdään miten meni.
Niin ja toinen mikä jännittää on se, että äitini tulee ensimmäistä kertaa vahtimaan pojua.
Toivottavasti meni hyvin, ja varmasti menikin! :) Äitisikin pärjäsi varmasti hyvin, vaikka itselle se on aina kovempi paikka kun lapsi ekaa kertaa jonkun hoidettavana. :)
PoistaAnna itsellesi aikaa tutustua. Ei kaikkien tarvitse siihen pystyä heti :) Itsekin jännitän aina muiden vanhempien tapaamista, mm. perhekahviloissa jne. Mutta antamalla aikaa voi tutustua mahtaviin ihmisiin ja solmia uusia suhteita muihin vanhempiin :)
VastaaPoistaOlet ihan oikeassa, mekin kävimme pitkään perhekahvilassa ja siellä tutustuin toisiin äiteihin ja lopulta en enää jännittänyt siellä.. :)
PoistaHei, haluan sanoa, että sosiaalisuus ei tarkoita puheliaisuutta tai sitä, että tutustuu nopeasti ja saa helposti ystäviä. Sosiaalisuus on kiinnostusta ihmisiä kohtaan, positiivista suhtautumista ihmisiin, halua olla ihmisten kanssa ja kykyä kommunikoida vastapuoli huomioiden. Joskus sattaa olla niin, että kovin puheliaat ja tunkeilevat ihmiset saattavat olla niitä epäsosiaalisia, sillä heillä ei ole taitoa ottaa toista huomioon.
VastaaPoistaSosiaalisuus ei ole pelkkä taito (on erikseen sosiaaliset taiddot, eli käytöstavat/dialogi/empatia ym.) vaan sosiaalisuus sisäinen kokemus. Meitä sosiaalisia on monenlaisia. Olen itse temperamentiltani ujo ja "hitaasti lämpenevä" ihmisten seurassa. Uskoin nuorempana, että olen epäsosiaalinen koska en luontevasti höpöttele kaikille tai avaudu yhtä nopeasti kuin toiset. Nyt kuitenkin opsikelen sosiaalialaa ja tulen työskentelemään ihmisten parissa. Olen ujoudesta huolimatta ollut aina kiinnostunut ihmisistä ja heidän tarpeistaan. :) En edelleenkään ystävysty helposti, mihin taas liittynee omat ulottuvuutensa; tarvitsen erityistä kemiaa, jotta päästän ketään "ystävyys vyöhykkeelle" ja se vyöhyke ei ole suuri. :D
Olen myös nuori äiti (sain lapsen 20-vuotiaana). En kuitenkaan usko, että kohdallani on kyse iästä mitä tulee päiväkodin muihin vanhempiin tutustumisessa.. Tuntui, että muut tapaa salaa aina jossain, itse olin pitkään ihan pihalla ja "ulkopuolinen" (en tosin ainoa). :D Mutta kun lapsi tuli siihen ikään, että kaverisynttärit alkoi, niin siinä tuli sitten paremmin tutuksi muiden vanhempien kanssa. :) Myös vanhempaintoimikuntaan kuuluminen voisi auttaa tutustumisessa, itsellä tosin ei ole siihen ollut suurta kiinnostusta.
Kiitos, todella hyvä komento ja toit esille tosi mielenkiintoisia asioita, mitä aloin ihan pohtimaan ja näin asia varmasti onkin! :) en siis ehkä olekaan epäsosiaalinen vaan hitaasti lämpiävä! Juuri tässä mietin noita kaverisynttäreitä, että silloin varmasti viimeistään tutustuu muihin vanhempiin. Kiitos vielä! :)
PoistaMe neljänkympin hujakoilla olevat pienten lasten äidit taas mietitään että minähän mummmoina nuo muut meitä pitää :) Ikinä ei ole oikean ikäinen.
VastaaPoista