Kolmanteen matkapäivään heräsimme maaseudun hiljaisuudesta ja edellisen päivän pettymykset nollanneina. Majatalossamme oli aivan ihana aamupala: maalaisleipää ja majatalon omistajan itse valmistamia herkullisia hilloja, kylmäsavulohta, mielettömiä juustoja ja herkullista kahvia. Olen edelleen sitä mieltä, että tuo pieni majatalo oli ehdottomasti reissun paras majapaikka!
Majatalolta lähdimme kohti päivän reittiä. Ensimmäisenä meidän piti pysähtyä Seljalandsfoss vesiputouksella, mutta sadekuurosta johtuen päätimme jättää sen hieman riskillä paluumatkalle. Jatkoimme matkaa hieman eteenpäin ja pysähdyimme Skogafossilla ja tuolloin antoi aurinkokin näyttää itsensä. Skogafoss oli ehkä yks mun suosikkiputouksia reissulla ja ihasteltiinkin sitä tovi jos toinenkin. Kiivettiin myös putouksen yläpuolelle ja vaikka rappusia riitti, kannatti kiipeäminen ehdottomasti.
Skogafossilta jatkoimme kohti Vikiä ja ajoimmekin aika pitkän pätkän ja tänään maisemat olivat taas ihan huikeita. Olisimme halunneet käydä katsomassa erästä lentokoneen hylkyä, mutta kävelymatkan pituus hieman arvelutti meitä, sillä tiesimme että päivän aikana tulisi muitakin kohteita, joissa olisi kävelyä ja se ehkä kuormittaisi Alisaa liikaa.
Niinpä jatkoimme ihan Vikiin saakka mustalle hiekkarannalle. Musta hiekka ja valkoisena vaahtoava meri olivat upean näköisiä. Emme uskaltautuneet alas rannalle, sillä olimme kuulleet, että useampikin turisti on joutunut aaltojen syövereihin mennessään liian lähelle rantaa. Meille siis riitti maisemien ihailu ylhäältä.
Ennen paluumatkaa pyörähdimme vielä Vikin pienessä suloisessa kylässä ja ajoimme korkealle kirkon parkkipaikalle katselemaan maisemia. Täällä Islannin etelärannikolla on kyllä todella upeita maisemia ja hienoja levähdysalueita, joissa kannattaa ehdottomasti pysähtyä.
***
Menomatkalla olimme bonganneet paikan, mistä pääsi jäätikölle ja päätimme pysähtyä siellä. Itselläni ei ollut mitään odotuksia, sillä olin ajatellut että parhaimmat jäätiköt löytyvät vasta Vikin jälkeen, jonne emme tällä reissulla ehtineet. Tuonne jäätikölle tehtiin myös vaelluksia, mutta en tiedä onko se ainakaan kyseisessä paikassa mitenkään upea elämys, sillä jää on aika likaista ja mustaa. Koko ajan sulava jäätikkö herätti kieltämättä aika paljon myös ajatuksia. On hämmentävää ja herättelevää miettiä, että tätä en tule tällaisena enää koskaan näkemään, kenties seuraavalla kerralla jäätikön reuna on karannut taas. Valtavana vyöryvä jäätikkö oli kyllä näkemisen arvoinen vaikkei se niin upea ollutkaan kuin mitä muualla Islannissa olisi tarjolla.
Koska mulle oli tullut pakkomielle erilaisista uimapaikoista Islannissa, meidän seuraava pysähdyspaikka oli Seljavallalaugin autio uima-allas kauniissa laaksossa, missä saisimme taas kylpeä kuumassa vedessä. Mulla oli ohjeet, miten paikalle pääsisi ja vaikka kuinka toivoin, ettei kyseessä olisi oikea parkkipaikka, huomasin pian, ettei kyseinen allas ehkä olisikaan niin autio... Parkkipaikka oli täynnä autoja ja ihmiset vaelsivat polkua pitkin kohti uima-allasta. Kävelyä kertyi kilometrin verran ja yksi pieni joki piti ylittää, minä tietysti kastelin kengät.
Matkalla altaalle oli kauniita maisemia ja pian näin kuvista tutun altaan ja pukukopin. Allas on yksi Islannin vanhimpia yleisiä uima-altaita, eikä siellä siis ole mitään palveluita. Pukukopit siivotaan kerran vuodessa talkoovoimin. Edellisistä talkoista taisi olla aika kauan, sillä pukukopit olivat melko sotkuiset. Altaassa ei myöskään ollut kovin montaa ihmistä, sillä monet jatkoivat vaeltamista vielä pidemmälle laaksoon.
Vesi altaassa oli aika vihertävää. Altaassa on kolme betonistareunaa ja yksi seinä rajoittuu kallioon, jota pitkin valuu myös kuumaa vettä altaaseen. Samuli ilmoitti ensin, että hänen ei olisi pakko päästä uimaan, sillä allas ei varsinaisesti houkutellut. Itsekin vähän epäröin, mutta Alisa oli niin innokkaana menossa uimaan, että päätin mennä hänen kanssaan. Ei vesi lopulta likaista ollut ja uiminen oli ihan mukavaa. Olin odottanut paikkaa todella paljon ja siksi se oli hieman pettymys. Kokemus oli kuitenkin uniikki ja erilainen ja siksi en todellakaan kadu sitä. Itse kuitenkin tykkäsin enemmän ensimmäisen päivän Landbrotalaugin kuumista lähteistä.
Pitkä päivä ja uinti kuumassa vedessä väsyttivät Alisan ja uinnin jälkeen hän nukahtikin. Riskimme jättää Seljalandsfoss paluumatkalle siis hieman kostautui. Emme raaskineet herättää Alisaa ja niinpä ajoimme parkkipaikalle ja kävimme pikaisesti vuoronperään katselemassa putousta. Myös putouksen takana olevaan luolaan olisi päässyt, mutta tällä kertaa se jäi meiltä väliin.
Takaisin päin ajelimme suoraan Reykjavikiin ja näimme taas uusia upeita maisemia. Yksi mieleen jäänyt paikka oli geoterminen alue Hverasvæðið. Pitkin vihreiden vuorien rinteitä nousi höyryä ja paikka oli jotenkin ihan uskomattoman näköinen. Tuosta tuli mieleen, että noin islantilaiset paikan nimet on kyllä jotain ihan jäätävää... Älkää kysykö miten tuokin nimi lausutaan...
Saavuimme Reykjavikiin ja löysimme viimeisen majapaikkamme. Tämä viimeinen guesthouse ei ihan mennyt mun yöpymispaikkojen top 10, mut pienen alkujärkytyksen jälkeen siitäkin selvittiin. Islannissa yöpyminen on todella hintavaa kun vähänkin asiallisempien hotellien hinnat ovat päälle 200 euroa yöltä. Me suosittiin edullisempia majataloja ja kaksi ensimmäistä valintaa olivat todella hyviä, mutta tämä viimeisen yön majoitus oli aika karu. Ei siinä varsinaisesti mitään vikaa ollut, mutta mielestäni sana karu kuvaa sitää aika hyvin.
***
Snæfellsnesin jälkeen tykkäsin tästä Islannin etelä-rannikosta toiseksi eniten ja suosittelen kyllä reissua sinne. Reykjavik - Vik - Reykjavik on mahdollista ajaa ihan päivässäkin. Suosittelen kuitenkin yöpymään myös pääkaupungin ulkopuolella jos aikataulu mitenkään antaa periksi. Tämä oli meidän viimeinen kokonainen matkapäivä Islannissa ja siitä jäi monta hienoa muistoa. Tämä päivä osoitti kyllä hyvin Islannin monipuolisuuden: jäätikköä, mustaa hiekkaa, vuoria, laaksoja, vesiputouksia ja autioita uimapaikkoja, kaikki tämä yhdessä päivässä!
Muut postaukset Islannista:
nuo värit Islannin maisemissa ovat jotenkin huikeita!
VastaaPoistaSiskoni ja keskimmäinen lapseni ovat kumpikin käyneet siellä (eri reissuilla) ja ihmettelin jo heidän kuvissaan vihreän syvyyttä, harmaan harmautta ja ylipäätään jonkinlaista värikästä värittömyyttä maisemassa.
Jotenkin niitä värejä on vähän, mutta ne ovat valtavan runsaita?
Joo niimpä! Tuo vihreän syvyys on huima! Hyvin sanottu tuo värittömyys, mutta värien syvyys, se on juuri siten! :)
PoistaWau, mitä kuvia. Islantiin olisi kyllä niin mukava tehdä itsekin reissu. Ja, söpö kuvaaja teillä ollut matkassa mukana!
VastaaPoistaSuosittelen! Itse haluan ehdottomasti uudelleen sinne joskus. :)
Poista