Meistä tuli koiraperhe!

Joku saattaa muistaa, että olen täällä blogissa kirjoittanut, etten ole mikään eläinihminen. Pelkään vähän vieraita koiria, enkä ole koskaan pahemmin haaveillut lemmikin hankkimisesta. Nyt kuitenkin kävi jotain todella yllättävää ja meistä tuli koiraperhe...

...ainakin viikoksi.

Vanhempani lähtivät lomamatkalle ja heidän kultainennoutaja tuli meille hoitoon. Kamilla ikää on jo 13 vuotta, kovin vetreä tämä vanha rouva ei siis enää ole. Hän ei jaksa kovin pitkiä kävelylenkkejä ja lempi puuhaa on makoilla lattialla rapsutettavana. Onneksi helle on vähän helpottanut ja Kamia saa oleilla myös terassillamme varjossa.

En tosiaan ole ollut mikään eläinihminen ja olinkin vähän ihmeissäni, että minut kelpuutettiin koiran hoitajaksi. :D Kami on nimittäin äidilleni erittäin tärkeä ja kaikki kaikessa. Hyvin meillä on kuitenkin mennyt ja olen löytänyt itsestäni pienesti sisäisen koiraihmisen.

Alisa rakastaa Kamia yli kaiken ja Kami on Alisalle todella tärkeä. Kami ei ehkä niin kovin ole välittänyt Alisasta, lähinnä ärsyyntynyt kun meidän elohiiri häiritsee hänen lepäilyä. Nyt kun Kami on ollut meillä, tulee hän Alisankin kanssa paremmin toimeen. Alisa on välillä saanut pieniä matkoja taluttaa Kamia ja on siitä todella ylpeä. Kami on tosiaan niin rauhallinen koira, ettei hän enää jaksa lähteä kiskomaan kummemmin. Alisa on vanhempieni luona saanut myös antaa ruokaa Kamille ja täällä meilläkin se on Alisan kunniatehtävä. Alisa on ylipäätään hyvin eläinrakas ja luulenkin, että rauhallisella ja leppoisalla Kamilla on osuutensa siihen, Alisa on nimittäin vauvasta asti saanut tutustua rauhassa tähän karvakasaan ja sitä kautta tottunut eläimiin.

Koiraperheen plussat ja miinukset

Itsestänikin on aika hauskaa leikkiä koiraihmistä! Aamuisin pieni lenkki piristää ja muutenkin tulee ulkoiltua enemmän, koska kuitenkin Kamin täytyy päästä säännöllisesti ulos. Olen myös aamuisin herännyt ajoissa, kerrankin. On kiva kun Kami iloitsee siitä kun tulemme kotiin. Ennen minusta tuntui, että Kami ei ihan hirveästi minustakaan piitannut, mutta ehkä nyt olen hiljalleen voittanut häntä taas puolelleni. Etenkin nyt kun olen ollut sairaana kotona, on kiva että on toinen seurana täällä, Alisa nimittäin valitsi itse päiväkotiin menon kuin minun kanssa kotiin jäämisen, joten hän on muutaman tunnin päivisin nyt päiväkodissa vaikka olenkin kotona.

Miinuspuolena on sitten hiekan määrä, sitä nimittäin kulkeutuu sisälle koiran myötä tosi paljon. Vaikka Kamista yleensä lähtee paljon karvoja, niitä ei nyt mielestäni ole lähtenyt niin paljon kuin yleensä. Totta kai koira hieman rajoittaa menemistä tai ainakin pitää aikatauluttaa jutut siten, ettei Kamille tulee liian pitkää yksin olemista.  Onneksi tällä viikolla meillä ei ole mitään iltamenoja ja loppuviikosta kun minä palailen todennäköisesti töihin niin Samuli onkin kotona. Normaalisti olemme olleet aika meneväistä sorttia ja siksi olen aiemmin ollutkin sitä mieltä, ettei koira sovi toistaiseksi ainakaan meidän elämään.

***

On hauska leikkiä viikon verran koiraihmistä ja hauskaa miten olenkaan jo tottunut siihen, että meillä on koira. Kamilla on hieman huono kuulo ja yhtenä aamuna hän säikäytti minut todenteolla kun aamulla tulin rappusia alakertaan ja hän ei tuttuun tapaan tervehtinyt minua häntä heiluen vaan makasi vain lattialla. Ilmeisesti hän ei vain ollut kuullut minua ja kun kutsuin häntä vähän kovemmin niin sain tutun tervehdyksen. <3