Eilisessä postauksessa jo vähän sivusinkin meidän museoretkeä, mutta halusin kuitenkin kirjoittaa siitä ihan oman postauksensa.
Olen lapsesta asti rakastanut historiaa ja muun muassa pyysin mummua ja vaaria aina "kertomaan historiaa", eli asioita heidän lapsuudestaan. Joskus haaveilin jopa urasta historian parissa, mutta lopulta muut kiinnostuksen kohteet veivät toisaalle. Historia on kuitenkin säilynyt harrastuksissa esimerkiksi kirjojen kautta. Erityisesti pidän Suomen historiasta ja en tiedä onko se juuri pitkä historia, mikä Turussa minuun vetoaa. Turustahan löytyy vaikka minkälaista historiallista kohdetta ja museota. onhan se Suomen vanhin kaupunki.
Sunnuntaina päätin, että voisimme vierailla koko perheen kera Aboa Vetus & Ars Nova -museossa, joka on historian ja nykytaiteen museo Aurajoen rannalla.
Itseäni henkilökohtaisesti kiehtoi juuri tuo Aboa Vetuksen perusnäyttely, maan alla oleva rauniokortteli. Siellä on siis ihan oikeita raunioita, vanhimmat jopa 1300-luvulta asti. Oli aika mielenkiintoista seistä kohdassa, jossa oikeasti on mennyt kuja keskiaikaisessa Turussa. Itselleni vaikuttavimpia olikin juuri sokkeloiset rauniot, jotka olivat mielestäni nyt näin aikuisena todella kiinnostavia. Raunioiden lisäksi vitriineissä oli nähtävillä raunioista löydettyjä esineitä, astioita ja esimerkiksi koruja.
Aboa Vetuksessa oli esillä myös Luutarha, missä oli erilaisten eläinten luita ja luurankoja sekä esillä oli myös niistä kertovaa historiaa.
Lapsen kanssa museoon meneminen ei välttämättä aina kuulosta kovin houkuttelevalta, mutta etenkin Aboa Vetuksen puolella oli otettu lasten viihtyminen todella hyvin huomioon. Ei Alisa erityisen kiinnostunut ollut raunioista tai luurangoista, sillä pienen lapsen mielestä ne saattoivat paikoin olla hieman pelottavia.
Lapsille oli kiinnostavia tehtäväpisteitä, joissa sai esimerkiksi kokeilla kirjoituspuikolla vahatauluun piirtämistä tai pelata keskiajalla suosittua kettupeliä. Lisäksi museossa oli muutamia pienoismalleja, kuten keskiaikasen kauppiaan talosta tehty pienoismalli sekä Aura kylpylaitos pienoismalli, joilla sai leikkiä. Ne kyllä kiinnostivat myös ihan aikuistakin.
Ars Novan puolella oli muutama erilainen taidenäyttely, jotka kävimme läpi. Tällä hetkellä esillä oli Asetelmasta maisemaan sekä Päiviö Pyöttiälä – itseoppinut surrealisti -näyttelyt. Hienossa Rettingin palatsissa minua kiinnosti myös itse rakennus, se kun on entinen asuinrakennus vuodelta 1928. Kieltämättä Päiviö Pyöttilän työt olivat meidän amatöörien mielestäkin kiinnostavia ja hauskoja, niitä olisimme voineet katsella pidempäänkin, mutta Alisa oli jokseenkin eri mieltä, vaikka hän välillä innostui muutamista tauluista, jos niissä oli esimerkiksi tuttu eläin. Itse tykkäsin myös Okko Pöyliön Vartiovuori teoksesta. Vartiovuori on kahdeksanmetrinen lyijykynätyö, joka kuvaa hävityksen kohdannutta Turkua. Voin sanoa, että oli aika kiintoisa, vaikken yleensä mikään taideihminen olekaan.
Olin todella yllättynyt, miten hyvin Alisa jaksoi kanssamme museossa, vaikka hän olikin hieman väsynyt ja vietimme museossa aikaa tovin. Ostimme museokaupasta vielä nätin postikortin muistoksi käynnistä ja luulen, että palaamme tänne uudelleen ja uudelleen, sehän sopii minulle! Raunioissa riittää tutkittavaa toisellekin kerralle. Ehkäpä ensi kerralla piipahdamme myös M Kitchen & Caféssa brunssilla, se on ollut meillä suunnitteilla aikaisemminkin.
Jos liikutte Turun suunnalla, kannattaa ehdottomasti poiketa Aboa Vetus & Ars Nova -museossa! Sieltä löytyy monenlaista mielenkiintoista nähtävää: minä tykkäsin eniten raunioista, Samuli Luutarhasta ja Alisa pienoismalleista. Nyt talvilomalla museosta löytyy muuten vaikka mitä erilaista puuhaa lapsille, kannattaa käydä kurkistamassa!
Me taidetaan ottaa nyt tavaksi käydä säännöllisesti jossain museossa, ne on hyviä kohteita niin aikuisille kuin lapsillekin. Oli oikeasti mielenkiintoinen vierailu, suosittelen! :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Jätä toki kommenttia! :)