Onko reippauden ihannointi mennyt yli?

"Ole sitten reippaasti päiväkodissa!"

"Ole reipas tyttö!"

"Muista olla reipas!" 

Reipas, reipas, reipas, reipas! 

Myönnetään, olen sortunut näihin kehoituksiin usein. Olen ollut iloinen siitä, että Alisa on niin reipas. Mutta pitääkö lapsen aina olla niin reipas? Onko aikuiset aina reippaita? Olenko minä aina reipas? Tästä reippauden norsunluutornista oli aika tulla kolinalla pää edellä alas yhtenä iltana.

Kävimme seuraavan keskustelun Alisan kanssa:

- Äiti, XXX töni mua tänään päikyssä.

- Tosi kurjaa, pyysikö XXX anteeksi.

- Pyysi. Ei saa töniä toisia.

- Ei niin, siinä voi sattua ja toiselle tulla paha mieli.

- Mä en saa itkeä päiväkodissa.

- Totta kai saat, jos sinua harmittaa...?

Tämän jälkeen ihan yllättäen Alisa purskahti itkuun, josta ei sitten meinannut tulla loppua.

Ei, en ole huolissani siitä, mitä päiväkodissa on tapahtunut. Todennäköisesti kyse on ollut jostain pienestä tönimisestä, mitä nyt välillä lasten välillä tapahtuu. Enemmän olen huolissani siitä, olenko ymmärtämättäni kannustanut Alisaa sellaiseen reippauteen, ettei hän tohdi itkeä päiväkodissa.

Vaikka Alisa puhuu sujuvasti ja jokseenkin järkeviä, on toki mahdollista, että kaksivuotiaan kertomuksessa on värikynää ja ehkei hän tarkoittanut lausahdustaan kuten sen ymmärsin. En kuitenkaan voi sille mitään, että tunnen huonoa omatuntoa, jos Alisaan on iskostunut, että pitää olla reipas, vaikka harmittaisi ja itkettäisi. Ei toisaalta ole väliä, oliko lausahdus täysin totta vai yrittikö hän sanoa minulle jotain ihan muuta, se sai minut ajattelemaan, miksi aina kehoitan olemaan reipas.

Alisaa on muidenkin toimesta kehuttu reippaaksi ja ylipäätään reippaudesta on tehty jonkinlainen itseisarvo ja absoluuttinen hyve. Lapsella on kuitenkin myös muita ihania luonteenpiirteitä. Lapsuuteen kuuluu myös harmistus ja kyyneleet.

Tästä eteenpäin aion kannustaa tunteiden näyttämiseen, lapsen ei tarvitse aina jaksaa olla reipas. Saa itkeä jos harmittaa. Ei enää ainaista ole reipas-kehoitusta, sen sijaan parempi voisi olla: ole oma  ihana itsesi.

Äitiys on siitä jännä juttu, että aina sitä oppii uutta ja joskus sitä joutuu pettymään itseensä ollakseen taas ehkä lähempänä parempaa äitiyttä.