Eilen meillä oli tädin pikkumiehen suuri päivä, kun hän vihdoin sai nimen. Ristiäisiä vietettiin Pirkkalan seurakuntatalolla ja tilaisuus oli kaunis ja rento.
Minulla ei ole aikaisemmin yhtään virallista kummilasta, vaikka Samulin kummipojalle olenkin ollut "varatäti" ja hän tietenkin on minulle rakas. Joskus kuitenkin salaa toivoin, että minäkin saisin olla ihka oikea kummitäti. Olikin oikein suuri ilahdus kun sisareni pyysi minua pojan kummiksi ja siinä kohtaa ilo tuplaantui kun selvisi, että Samulista tulisi kummisetä. Meidän ensimmäinen yhteinen kummilapsi. Se tuntuu erityisen hyvältä.
Vaikkei asutakaan ihan lähekkäin ja tulla näkemään viikottain, haluan olla kummilapseni elämässä tiiviisti läsnä. Kyllä silmäkulma kostui kun pappi niin kauniisti puhui kummiudesta.
Kummikirjasta poimin muutaman oivan ajatuksen, jotka kolahtivat:
"Lapsi tarvitsee omien vanhempien lisäksi lähelleen muitakin turvallisia aikuisia."
"Kun lahjoittaa taskustaan, lahjoittaa itsensä ulkopuolelta. Kun antaa aikaansa, antaa todella itsestään."
Nämä kuvaavat todella hyvin sitä, miten minä ajattelen niin äitinä kuin nyt kummitätinä. Näiden ajatusten pohjalta toivon myös toimivani jatkossa. Kummius ei ainakaan minulle ole mikään merkityksetön asia, vaan koen sen tärkeänä tehtävänä, johon minut on valittu.
Itse ristiäisten luonne oli mukavan rento, kuten pappikin. Pikku V jaksoi oikein hyvin tilaisuuden, kunhan vain nukahti ensin. Kummitädin pohkeet huutaa edelleen hoosiannaa kun hytkytin ja heijasin pikkuista uneen. Tähän asti olemme kutsuneet poikaa Lateksi ja aika opettelu tässä on kun meidän pitäisi kutsua poikaa ihan eri nimellä. Alisa ihan suuttui, eikä meinannut millään uskoa kun yritimme saada häntä kutsumaan vauvaa oikealla nimellä. :D Alisa on ihan hullaantunut serkustaan.
Sylikummin virka jännitti mua hiukan etukäteen. Näin edellisenä yönä unta, että kastemekko oli niin liukas, että V koko ajan vain liusui sylistäni. Helpotus oli suuri varsinaisissa juhlissa, kun saimme puvun päälle ja se ei ollut ollenkaan liukas. :D
Tarjottavat juhliin oli täytekakkuja lukuunottamatta tehty perheen voimin ja itsekin osallistuin hieman voileipäkakun koristeluun. Ja kyllä juhlissa maistuvat tarjottavat olikin. Oli suolaista ja makeaa kakkua, suolaisia piirakoita, keksejä, suklaata...
Vieraskirja oli toteutettu mielestäni todella hauskalla tavalla ja ainakaan itse en ole aiemmin moiseen törmännyt. Jokainen vieras sai kirjoittaa nimensä bodyyn, josta jää sitten mukava muisto juhlista.
Kauniin nimen poika sai ja ihanat juhlat saimme viettää.
Kiitos vanhemmille tästä suuresta kunniasta ja luottamuksesta. <3
Ihanaa alkanutta viikkoa kaikille, saahan sitä olla vähän höpsähtänyt kummiudesta? :)
❤️
VastaaPoista