NÄIN LIIKUIN VIIME VIIKOLLA

Lupasin paljastaa teille miten liikuin viime viikolla ja  keräsin kännykän syövereistä dataa mun viime viikon liikkumisesta. 

Miksi kirjoitan tästä? Halusin tuoda esille sen, että monipuolinen liikunta ei tarkoita tuntien päivittäistä huhkimista tai kalliita salikortteja. Kotona pääsee jo tosi hyvään alkuun ja arkiliikunnan lisääminen on yllättävän helppoa. Toivon, että tämä myös inspiroisi niitä, joille salille tai ryhmäliikuntaan lähteminen on kynnyskysymys tai se ei jostain muusta syystä ole mahdollinen. Julkinen urheileminen sitä paitsi nostaa kynnystä luovuttaa, älkää siis väheksykö toisten sali-selfieitä. ;D Kieltämättä tuntuu vähän kuumottavalta julkaista tämä kirjoitus, koska en todellakaan ole mikään superjumppapirkko, mutta toisaalta kiva, että olen kuitenkin saanut tsempattua itseni liikkeelle.

Haluan korostaa sitä, että ennen mun viikon liikuntasaldo oli pyöreä nolla. Siis ei yhtään mitään liikuntaa. Siihen nähden tuo viime viikon määrä oli jo todella hyvä. En kuitenkaan väitä, että tämä olisi sellainen treeniohjelma, että sillä saavutetaan huikeita fyysisiä tuloksia, mutta mulle just nyt tärkeintä on sen tuoma hyvä olo ja energia.

***

Maanantai:

Aamu: 20min jooga
Ilta: 5km juoksu/kävelylenkki 45min
15min HIIT -treeni (lihaskunto)
15min jooga

Tiistai:
Aamu: 15min jooga
Ilta: Alisan uimakoulu,  koitin itse uida mahdollisimman paljon samalla. Oltiin lisäksi paikalla jo vähän etukäteen, joten yhteensä altaassa tuli oltua noin 40min.
30min rauhallinen jinjooga

Keskiviikko:
Aamu: 15min jooga
Kävelyä noin 5km, piti mennä uimaan, mutta uimahalli oli kiinni. Lisäksi kävelin työmatkoilla kauemmille bussipysäkeille, yhteensä noin 4km.

Torstai:
Aamu: 6.30 uimaan 45min
Ilta: Jooga 20min

Perjantai:
Aamu: Uinti siskon ja lasten kanssa, josta varsinaista uintia ehkä 30min

Lauantai:
Rauhallinen kävelylenkki työmatkalla 20min

Sunnuntai:
Reipas kävelylenkki työmatkalla 20min

***

Huomasin itsekin, että loppuviikkoa kohden pakka alkoi hieman rakoilla ja työviikonlopusta johtuen en ihan hirveästi jaksanut kuntoilla. Huomasin myös, että valvominen ja vähäiset yöunet vaikuttivat viikonloppuna heti, olo tuntui kireältä ja väsyneeltä. Jouduinkin nyt alkuviikosta hieman kirimään univelkaa pienemmäksi ja nyt on taas hiljalleen palattu normaaliin hyvään rytmiin. 

Viime viikolla tuli kyllä uitua enemmän kuin normaalisti. Uimaan oli helppo lähteä kun olin arkena vapaalla. Keskiviikon pettymyksestä sisuunnuin ja kampesin itseni vapaapäivänä hereille kuudelta, jotta ehdin aamulla uimaan ennen kuin Samuli lähti töihin. 

Lihaskunto jäi tällä viikolla vain yhteen superlyhyeen treeniin, vaikka tarkoitus oli vielä loppuviikkoon ujuttaa toinen. Lihaskuntoharjoittelu on mulle itselle ehkä kaikista epämieluisinta ja siksi se jää moneti vähän vähemmälle. Olen kuitenkin huomannut, että HIIT-treeni sopii mulle ja lyhyelle pinnalle parhaiten. Toki välillä joogakin on enemmän fyysistä ja kehittää myös lihaskuntoa.

***

Rahaa näihin kului yhteensä 9,50€ (+ Alisan uimakoulu) ja se koostui kokonaisuudessaan uimahallin pääsylipuista. Pyrin hyödyntämään aamujen halvemmat hinnat ja lisäksi mulla on työsuhde-etuna sporttipassi. Mikäli uiminen tuntuu jatkossakin mielekkäältä, ajattelin hommata 10 kerran kortin, jolla saa lipun vielä vähän edullisemmin.

Jooga ja HIIT -treenit olen toteuttanut ihan netin ja kirjojen pohjalta. Youtube on tosi hyvä väline tähän. Joogassa voisi olla ihan paikallaan joskus käydä jollain ohjatulla tunnilla, että liikkeet tulisi varmasti tehtyä oikein. Tällaiseen kotikuntoiluun nuo videot kyllä käy oikein hyvin ja kynnys on tosi matala, kun kuntoilla voi ihan omassa olohuoneessa.

Jooga sopii tosi hyvin mun aamuihin. Laitan yleensä kaurapuuron ja kahvin hautumaan ja odotellessa joogaan 10-15 minuuttia. Niinä aamuina kun joogaan, musta tuntuu että olen virkeämpi ja kehokin vähemmän jumissa.

Koska olen tässä liikkumisessa suht aloittelija, kuulenkin mielelläni millaista liikuntaa viikkoihin voisi vielä helposti lisätä? Plussana tietysti, jos sitä pystyy harjoittamaan ihan kotona. Olisiko esimerkiksi kahvakuula hyvä hankinta? Nyt kaikki vinkit kehiin!

Kivaa päivää!

NÄISTÄ HUOMASIN OLEVANI RAPAKUNNOSSA - JA NÄIN YRITÄN KORJATA SEN

Mun blogissa näköjään painottuu tällä hetkellä hyvin vahvasti hyvinvointi. Just nyt se on vaan yksi niistä asioista, jotka mua tällä hetkellä inspiroi. Toivottavasti voin jakaa innostusta muille tavallisille tyypeille. En nimittäin ole se ketterin ja solakoin jumppapirkko vaan telttaa muistuttavassa T-paidassa hikoileva ja puuskuttava lenkkipolkujen tuke ja joogasalien kankein rautakanki.

Kaikki sai lopulta alkunsa siitä kun huomasin olevani rapakunnossa.

Ei sinällään, että se olisi tullut yllätyksenä.

Lomakuvat ärsytti, kun näytin isolta ja huonosti voivalta, enkä pelkästään näyttänyt vaan ihan oikeasti olin sitä. Pienetkin kävelyt ja jopa töissä rappusten kiipeäminen toisen kerroksen toimistolle aiheutti hengästymistä.

Jatkuvat niska-hartia-rintakehä kivut olivat sitten lopulta se kaikkein ratkaisevin juttu, hassua kyllä. Säikähdin, kun käteni eivät enää selän takana taipuneet normaalisti tai edes sitä vähää kuin ennen.

Kolmen vuoden istumatyö oli tehnyt tehtävänsä ja samalla menolla kroppa ei kestäisi kovin kauaa. Työllä on suuri merkitys, sillä normaalina työpäivänä istun lähes kahdeksan tuntia tietokoneella ja askeleita koko päivänä saattaa kertyä ehkä maksimissaan 2000. Siis koko päivänä, jos en tee mitään ihmeellistä töiden jälkeen. Vertasin työpäivääni Samuliin, joka liikkui vapaa-ajalla yhtä vähän kuin minä, mutta viettää työpäivän seisten ja askeleiltakin tavallisena työpäivänä tulee jopa se 10 000.

Onhan siinä ero. Tajusin, et mun täytyy tehdä vapaa-ajalla enemmän, jotta pysyn kunnossa.

Mulla on koko ajan ollut ajatuksena tehdä kokonaisvaltainen muutos elämässä: lepo, liikunta ja ruoka. En halunnut kaikkea lähteä kerralla muuttamaan vaan alkuun aloitin aika hitaasti. 

liikunta.

Viime kesän jälkeen aloin lisätä arkiliikuntaa ja kuljin joka viikko mahdollisuuksien mukaan bussilla töihin, jotta samalla saisin vähän enemmän liikuntaa ja askeleita. Samoin aloin viedä Alisan kävellen päiväkotiin niinä aamuina kun oli mun vientivuoro. 

Kuljen edelleen bussilla ja nykyään yritän mahdollisuuksien mukaan pidentää näitä arkikävelyitä ja kävellä esimerkiksi kauemmalle pysäkille tai kävelen viimeiset kilometrit töihin. Pienellä vaivalla ja lähes samalla ajankäytöllä huomaamatta on tullut käveltyä yllättävänkin pitkiä matkoja.

Nykyään mulla on myös askelmittari aktiivisessa käytössä ja tavoitteena on saada se 10 000 askelta päivässä täyteen.

Arkiliikunnan lisäksi olen sitten lisännyt joukkoon erilaisia liikuntajuttuja monipuolisesti. Ajattelin itse asiassa alkuviikosta tehdä teille kirjoituksen mun tämän viikon liikunnoista. Siitä näkee aika hyvin, miten pienellä vaivalla olen saanut liikuttua aika monipuolisesti.

Suht lyhyessä ajassa olen saavuttanut tosi hyviä tuloksia. Ei niinkään, että olisin jotenkin ulkomuodoltani muuttunut yhtäkkiä hoikaksi ja sporttiseksi, mutta olo on todella energinen ja esimerkiksi liikkuvuuteni on huomattavasti parantunut joogaamisen myötä. Olen ymmärtänyt, että kaikki liikunta ei ole mua varten, mutta parhaimmat tulokset saavutan kun teen mulle mieleistä liikuntaa ja siten saan pidettyä mun aktiivisuustasot korkealla. Toki, jos haluaa joskus saavuttaa jotain fyysisiä tuloksia, pitää poistua sieltä mukavuusalueelta. Kuten sanoin, mä etenen todella hitaasti, jotta muutos on pysyvä ja tällä hetkellä mun fokus on siinä, että harrastan liikuntaa ja olen aktiivisempi kuin ennen ja saan tästä kaikesta energiaa.

lepo.

Jännää miten lopulta unen ja levon sovittaminen oikeaksi, mahdollisti aktiivisemman arjen. Olen muuttanut uniaikaani tunnilla ja nykyään pyrin nukkumaan 22-06. Tunnin lisääminen aamuun on antanut paljon enemmän kuin ennen iltaisin television edessä vietetty tunti. Kotitöitä tuntuu olevan vähemmän, kun ehdin tehdä osan jo aamulla, ehdin myös joogaamaan ja syömään aamupalan.

Ruutuaikaa olen yrittänyt muutenkin vähentää ja huomasin nykyään katsovani todella vähän televisiota. Mulle on myös tullut tavaksi kerran viikossa viettää ilta itseni kanssa. Tuolloin menen aikaisin sänkyyn, yleensä siinä kahdeksan jälkeen ja luen kirjaa tai kuuntelen musiikkia, kännykkää en tuolloin enää selaa. Siitä on tullut hyvä rauhoittumiskeino viikkoon. Se on sellainen ilta kun annan itselleni luvan olla tekemättä yhtään mitään ja se tuntuu hyvältä.

ruoka.

Koska mun ensisijainen tarkoitus on elämäntaparemppa, en ole niinkään keskittynyt mihinkään herkkulakkoihin tai kalorien laskemiseen. Muutamana päivänä olen kirjannut ylös syömiseni, jotta voin tarkastella mitä oikeasti syön ja mitä mun ehkä pitäisi vielä viilata. Välillä siinä on tullut ihan hyviä ahaa-elämyksiä, kun olen ajatellut syöneeni terveellisesti ja loppujen lopuksi sisältö ei ehkä ole ollut ihan niin terveellistä kuin olin ajatellut.

En aio alkaa kieltämään itseltäni ruokia, vaan mennä ajatuksella kohtuudella kaikkea. Toki olen vähän vähentänyt herkkujen syömistä, mutta ennen herkuttelinkin ihan liikaa.

Muutamalla ihan perusjutulla olen syömisessä löytänyt hyvän tien. Ensinnäkin se, että lisäsin aamupalan mun ruokavalioon ja ylipäätään syön säännöllisemmin. Toki olen yrittänyt lisätä myös kasvisten ja hedelmien osuutta sekä ylipäätään yrittänyt opetella syömään mahdollisimman monipuolisesti.

Nyt olen todella paljon virkeämpi ja energisempi.  En ole ollut sairaana ollenkaan tänä vuonna, joka on aika iso ero viime vuoteen verrattuna.

Kaikissa näissä liikunnassa, ruoassa ja levossa olen yrittänyt löytää ne jutut ja keinot, joista mulle tulee hyvä olo. Olen myös hiljalleen tajunnut miten tärkeä juttu on pitää kaikki kolme asiaa balanssissa. Toivon, että tulevaisuudessa en enää ole rapakunnossa.


Aurinkoista sunnuntaita! Nauttikaa ulkoilusta, itsehän vietän päivän töissä! <3

NÄIN HUIJASIN ITSEÄNI!

Mä en vaan oo semmonen...

Kuinka moni on joskus uskotellut itselleen erilaisia asioita perustelemalla, että mä en vaan ole sellainen ja sellainen ihminen? Mä olen monessakin asiassa! En esimerkiksi ollut kiinnostunut opiskelemaan kieliä, koska eihän mulla ole kielipäätä! Vai oliko se oikeasti niin, että esimerkiksi matematiikka ja muut aineet kiinnosti enemmän? Ei se tainnut olla mikään ominaisuus vaikka mä niin itselleni asian selitin. Tietysti ihmisillä on taipumusta erilaisiin asioihin, toiset tuntuvat helpommilta kuin toiset, mutta kyllä niihin vaikeampiinkin asioihin voi opetella.

Aloin miettiä, että oikeasti mä olen huijannut itseäni aika monessa asiassa. Oikeastaan olen kehitellyt ihan emävalheita itselleni.

***

Mä uskottelin itselleni reilut 27 vuotta, että mä en ole aamuihminen. Toki ihmisellä on monesti taipumusta olla joko aamuihminen tai iltaihminen luonnostaan, mutta ei se tarkoita sitä, etteikö siitä voisi opetella pois. Viime vuoden lopulla aloin ajatella, että olisiko musta kumminkin aamuihmiseksi, kun kuitenkin huomasin rakastavani aamuja. Oikeasti mä vihasin sitä väsymystä. Kukapa ei? Kun aamulla viivytti heräämistä ihan viimeiseen saakka ja sen jälkeen juoksi aamutoimet läpi ja kiireellä töihin, olin väsynyt koko työpäivän ajan.

Lomasta sain lopullisen boostin ja nyt olen ihan uudella asenteella liikkeellä ja nautin hitaammista aamuista nykyään joka aamu. Nyt kun herään aamuisin kuuden ja seitsemän välillä huomaan olevani virkeämpi. Muutamina aamuina kun olen nukkunut esimerkiksi kahdeksaan, huomaan olevani sittenkin jopa väsyneeni niinä päivinä!

Tähän liittyen huijasin itseäni, etten mä ole sellainen tyyppi joka tykkää laittautua töihin. No en kai kun en ennen ehtinyt! Nyt kun olen ehtinyt tehdä edes kevyen meikin ja jonkun muun kun ponnarin niin kas kun olokin on parempi ja itsevarmempi. On varmaan ihan totta, ettei se ulkonäkö ole mulle tärkein asia, mutta kummasti kaunis huulipuna piristää.

Omasta mielestäni en myöskään ennen tarvinnut aamupalaa, mutta nyt huomaan voivani paremmin kun syön sen aamupalan, joka aamu. Entinen inhokkini kaurapuuro on lähes poikkeuksetta mun lautasellani aamuisin. Jos joku olisi mulle vuosi sitten sanonut, että aloitan mun aamun joogalla ja kaurapuurolla niin olisin nauranut itseni kipeäksi. Nyt se tuntuu musta vaan ihan parhaalta tavalta aloittaa aamu.

Joogasta päästään liikuntaan ja siihen miten uskottelin ennen itselleni ja muille, että kiireisenä perheenäitinä mulla ei yksinkertaisesti ole aikaa harrastaa liikuntaa. En tiedä mitä tapahtui, mutta yhtenä iltana mulle tuli olo, että mitä jos hieman jumppaisin ihan vaan kotona. Ehkä se oli se, että joka paikkaan sattui päivittäin ja niska-hartiaseutu tuotti tuskaa... Kokeilin muutamia liikkeitä ja kohta huomasin etsiväni netistä ohjeita kotikuntoiluun. Huomasin, että ihan kehon painolla ja käsipainoilla pääsee aika pitkälle, eikä liikunta aina tarkoita tuntien huhkimista kuntosalilla. 

Lajien kirjo on tuosta jo monipuolistunut ja olen löytänyt lenkkeilyn ja joogan pariin. Lisäksi olen päättänyt säännöllisesti käydä kokeilemassa erilaisia lajeja joihin voin ottaa Alisan mukaan, nyt läpikäytynä on esimerkiksi hiihto ja uinti.

Oikeastaan lenkkeilykin lähti arkiliikunnasta kun päätin alkaa kävellä pidempiä matkoja töihin niinä päivinä kun kuljen muutenkin bussilla. Huomasin, että pitkä kävelylenkki ennen työpäivää ei ollutkaan vastemielistä vaan energiaruisku. Sen jälkeen olen käynyt ihan vapaa-ajallakin juoksemassa. Nyt haaveilen jopa siitä, että keväämmällä kokeilisin pyöräillä töihin. Työmatkani on 12 kilometriä, eli ei missään nimessä mahdoton. Suurin tavoitteeni liikunnan osalta on se, että liikun jatkossa säännöllisesti ja monipuolisesti. Olen nyt jo todistanut itselleni, että pystyn sovittamaan arkeen aikaa liikunnalle, kunhan vain nostan takaliston sohvalta.

***

Suurin valheeni itseäni kohtaan on ollut se, että olen uskotellut itselleni, ettei puhelin ja some ole mulle ongelma. Oikeasti se on kuitenkin ollut. Olen roikkunut nenä kiinni ruudussa myöhään illalla, nipistänyt yöuniani sen takia. Iltaisin olen jämähtänyt puhelin kädessä sohvalle moneksi tunniksi.

Viikon someloman jälkeen aloin tarkemmin tutkia mun puhelimen käyttöä ja huomasin miten paljon tuhlaan aikaa vain ruutuun tuijottamalla. Olenkin alkanut tietoisesti vähentää kännykän käyttöä ja samalla löytänyt sitä kaivattua aikaa niin liikunnalle kuin vaikka lukemisellekin.

Huh. Olempa ollut varsinainen huijari itseäni kohtaan. Jälkeenpäin ajateltuna, moni juttu on ollut ihan vaan tekosyy. Jatkossa tavoitteeni on valehdella itselleni vähemmän ja lopettaa kaikenlaisten tekosyiden keksimisen.

Huippua viikonloppua!

NÄITÄ EN KERTONUT LOMASTA SOMESSA!

Lomasta tulee yleensä kerrottua ja kuvattua someen ne parhaimmat hetket ja silotellut kuvat. Näin tekee varmasti moni muukin. Lomalla kuitenkin aina sattuu ja tapahtuu, ainakin meidän lomilla! Muistelen aina kaikkia lomia kyllä lämmöllä ja harvemmin pienet vastoinkäymiset pilaavat lomaa tai edes laskevat tunnelmaa. Jotta reissuista ei jäisi liian siloteltu kuva, olen yrittänyt kertoa välillä niistä epäonnisistakin hetkistä meidän lomilla. Islannin pahin pettymys löytyykin blogista ja nyt ajattelin kertoa meidän Aasian loman ne vähemmän parhaat hetket.

***

Epätoivoa Dohassa.

Meidän autonkuljettaja jätti meidät Souq Waqif markkinoille ja vannotti tulemaan samaan paikkaan tasan tunnin kuluttua, sillä paikalle ei voinut pysäköidä ja pysähtyminenkin piti hoitaa vauhdilla. Kiertelimme hetken markkinoita, mutta totesimme etteivät ne oikein ollut meidän juttu, etenkin häkeissä pidetyt eläimet tuntuivat tosi pahalta. Päätimmekin suunnata syömään lähelle sitä paikkaa, josta luulimme autonkuljettajan meidän noutavan. Meillä oli vähän kiire, joten tiedustelimme eräästä paikasta, ehtisimmekö saada ruoan siinä ajassa ja meille luvattiinkin sen onnistuvan. Saimme ruoat nopeasti eteemme ja ehdimme syömäänkin hyvin. Meillä oli enää muutama minuutti aikaa siirtyä pysähdyspaikalle ja siirryimmekin sinne vain huomataksemme, että emme todellakaan ole siellä missä pitäisi!

Siinä kohtaa pieni pakokauhu valtasi meidät ja mietimme mitä ihmettä nyt. Samuli nappasi Alisan syliin ja lähdimmekin juoksemaan pitkin aluetta yrittäen muistella mitä kapeita kujia olimme kulkeneet tullessamme. Meillä ei onneksi ollut kiirettä lennolle, mutta mietin jo uuden taksin nappaamista ja ajattelin toiveikkaasti, että ehkä kuskimme ymmärtäisi tulla lentokentälle ja saisimme autossa olevat käsimatkatavarat takaisin.

Reilun viiden minuutin juoksemisen jälkeen löysimme vihdoin oikean aukion. Paikalla pyöri kymmeniä takseja, mutta meidän taksia ei näkynyt! Samuli oli onneksi painanut taksin rekisterinumeron muistiin ja lähti etsimään kyseistä taksia. Mun silmään kaikki autot kuskeineen näytti ihan samalta. 

Hetken odottelun jälkeen oikea taksi löytyi. Kuskimme oli joutunut ajamaan uuden kierroksen, koska ei voinut jäädä odottamaan meitä tai koko liikenne olisi pysähtynyt. Pyysimme sata kertaa anteeksi ja olimme helpottuneita, että löysimme oikean taksin. Kuskimme ei onneksi ollut moksiskaan ja pääsimme turvallisesti  takaisin lentokentälle. Onneksi markkinat olivat viimeinen kohde Dohassa, minä olin nimittäin ihan loppu pienen seikkailun jälkeen. Tällaiset epätoivoiset hetket, jolloin mulla ei ole kaikki langat käsissä, on ihan superhuonoja mun luonteelle. :D

Kiukkukohtaukset.

Lapsen kanssa matkatessa kiukkukohtaukset on ihan normaalia, mutta kieltämättä pari kertaa meinasi itselläkin hermo mennä. Etenkin Singaporessa, jossa tuli enemmän kävelyä. Enemmän hermojen kiristely kohdistui itseeni, koska mun olisi pitänyt ymmärtää, ettei Alisalta voi vielä vaatia samanlaista jaksamista kuin aikuisilta. Tästä taas opittiin seuraavia reissuja ajatellen.

***

Ranta jossa ei voinut uida.

Bintanilla meidän hotellin edustalle oli laitettu tolpat ja jonkinlaisia säkkejä. En oikein tiedä miksi ne siinä olivat, kenties rikkomassa mahdollisia aaltoja? Hotellissa ei ollut korkeasesonki menossa vaan periaatteessa olimme liikenteessä sadekaudella, vaikka reissussa juuri satanutkaan. Vaikka hotellin hiekkaranta oli oikein kiva ja matala, ei siinä oikein voinut tämän aitauksen takia uida. Toisaalta, puolet päivästä vesi oli niin kaukana, ettei siinä oikeastaan muutenkaan olisi päässyt uimaan. Tämä ei kuitenkaan juurikaan meitä haitannut, sillä me kahlasimme melkein päivittäin läheiselle saarelle. Eniten tuossa viritelmässä mua häiritsi se, että se oli pirun ruma!

Uima-allas joka ei ollut käytössä.

Ei siinä mitään, että meressä emme päässeet uimaan, mutta kun Bintanin hotellissa uima-allaskin oli alkuun poissa käytössä. Ilmeisesti siellä tehtiin jonkinlaista remonttia. Ensimmäisinä päivinä tämä ei sinällään haitannut, koska olimme Singaporessa jo ehtineet uiskentelemaan, joten mielellämme teimme kaikkea muuta. Loppulomasta kun uima-allas oli jälleen täytetty, mutta uimakielto lappu pysyi sitkeästi altaalla, aloimme jo vähän harmistumaan, ettemmekö ollenkaan pääse siellä uimaan.

Tiedustelimme asiaa hotellin henkilökunnalta ja meille luvattiin, että seuraavana päivänä meidän kuljetettaisiin viereiseen hotelliin uimaan. Tämä oli meille ok ja seuraavana päivänä olimmekin jo odottelemassa kuljetusta toiselle hotellille, kun vihdoin saimme kuulla, että oma altaamme olisikin nyt käytössä. Niinpä vietimme yhden päivän kokonaan altaassa polskien, eikä tästäkään jäänyt huonoa fiilistä. Vaikka hotellissa olikin vähän epäonnea uimisen kanssa, hotelli oli meidän mielestä silti ihan mahtava.

Hotellin huono äänieristys ja rukouskutsut.

Viimeinen hotellimme Singaporessa jäi mieliimme huoneen ikkunasta avautuneesta upeasta näköalasta. Illalla ihailimme kaupungin valoja ja ilotulitusta. Tämä paikkasi paljon ja vaikka hotelli oli muutenkin todella kiva, yksi huono asia siellä oli... Äänieristys oli nimittäin älyttömän huono. Hissin kilahdus kuului huoneeseemme, samoin liikenteen melu ja viereisen minareetin rukouskutsut...

Onneksi meidän perhe on hyviä nukkumaan, eikä nämä äänet meitä sinällään häirinneet, sitten kun olimme uneen päässeet.

***

Yksikään näistä jutuista ei ollut sellainen, että se olisi millään tapaa lomaamme pilannut. Nyt näitä kaikkia juttuja muistelen jo ihan hymyillen, vaikka ehkä juuri niissä hetkissä ei tuntunutkaan kaikista parhaimmalta. Paljon on myös asenteesta kiinni. Me lomaillaan sillä asenteella, ettei anneta tällaisten pilata meidän lomafiiliksiä ja yritetään aina löytää ne hyvät jutut, mutta reissulla huomasin, että jotkut antavat lomansa mennä pilalle vähän pienemmästäkin vastonkäymisestä. Musta on ihan hyvä muistaa, että myös ne vähän vähemmän hienot hetket kuuluu lomaan ja niitä varmaan ihan jokaisella tulee vastaan, vaikkei niitä somessa aina jaetakaan!

ENSIMMÄINEN KERTA SUKSILLA AIKUISIÄLLÄ

Mulla on todella ristiriitainen suhde hiihtoon. Lapsena ja vielä ala-asteella taisin hiihtää ihan mielelläni. Muistan osallistuneeni hiihtokisoihin niin vapaalla kuin koulussakin. Taisin joskus käydä ihan hiihtokoulussakin, jos en väärin muista. Yläasteella alkoi hiihtoviha ja mun mielestä lukiossa ei enää pahemmin taidettu hiihtääkään. Sen jälkeen sukset eivät ole mun jalkoihini eksyneet.

En tiedä miksi olen hiihtoa niin paljon vihannut, kun se kuitenkin urheilulajina on mulle yksi rakkaimpia ja etenkin näin aikuisena ihan suosikkilaji. Olen seurannut hiihtokilpailuja televisiosta niin kauan kuin muistan. Vaikka olen penkkiurheiluhullu vähän joka lajissa niin hiihdon osalta se menee ihan eri sfääreihin kuin muissa lajeissa. Hengitän joka talvi ne onnistumiset ja pettymykset ja kun televisiosta tulee hiihtoa, mua ei kannata häiritä. Vähän aikaa sitten siirsin meidän perhepäivällistä ravintolassa tunnilla sen takia, että voin katsoa hiihtoa. Hih.

***

Pari viime vuotta mulla on kytenyt takaraivossa, että haluaisin käydä taas kokeilemassa hiihtoa. Ei se voi olla niin kamalaa kuin muistan. Halusin hiihtää ihan rauhassa omaan tahtiin, ilman pakkoa. Suurin ongelma tässä oli se, ettei mulla ole suksia.

Jälleen kerran vanhempieni muutto Turkuun siivitti mua eteenpäin tässäkin asiassa. Innokkaana kuntoilijana äitini bongasi netistä, että Turussa on mahdollista vuokrata suksia viikonloppuisin. Enää ei siis ollut mitään tekosyytä kieltäytyä hiihtolenkistä. Onneksi mun äiti on aina valmis lähtemään mukaan tällaisiin juttuihin.

Hiihtäminen tuli ajankohtaiseksi myös Alisan takia. Hiihtäminen on kuulunut mun lapsuuteen, joten mullakin oli tunne, että mun olisi annettava Alisalle mahdollisuus tutustua hiihtoon, ennen kuin se koulussa tulee "pakolliseksi". 

Viime vuonna meillä oli Alisalle vanhat kenkiin kiinnitettävät sukset, mutta niillä ei oikein pääse kunnolla hiihtämään, joten olimme päättäneet, että seuraavat sukset saisivat olla oikeat monosukset. Meidän päiväkodissa ei ole ollut hiihtoa, joten tuntuisi vähän turhalta ostaa uusia suksia, kun emme muutenkaan montaa kertaa ehdi hiihtämään ja kuitenkin sukset ovat sopivat ehkä 1-2 talvea. Heräsin myös vähän liian myöhään ja käytettynäkään ei sopivia suksia löytynyt. Onneksi huomasimme, että myös lasten suksia sai vuokrattua!

***

Eilen menimmekin Turun Impivaaraan, jossa suksivuokraamo sijaitsee. Olimme paikalla heti aamusta ja yllätyin miten paljon suksia siellä oli! Sukset olivat hyväkuntoisia ja oikein voideltuja, eli ihan täydellinen juttu tällaisille satunnaisille hiihtäjille. Vuokraus on kerrallaan kahdeksi tunniksi ja se oli meille oikein riittävä aika, vaikka kävimme välissä kioskilla ostamassa lämmintä mehua ja pullaakin. 

Aurinkoinen kaunis keli, hyväkuntoiset ladut ja hyvin luistavat sukset tekivät hiihtämisestä oikeasti todella mukavaa. En enää vihannutkaan sitä vaan nautin siitä. Vauhti ei päätä huimannut, eikä tyyli ollut kaikista taidokkain, mutta kuntoilusta se kuitenkin kävi. 

Olimme hiihtämässä äitini ja Alisan kanssa. Alkuun Alisakin tuntui vihaavan hiihtämistä ja me kävimme äidin kanssa vuoronperään hiihtämässä lenkkiä samalla kun toinen hiihteli hieman hitaammin Alisan kanssa. Lopuksi Alisa innostui hiihtämisestä siinä määrin, että me olimme jo lopettelemassa niin hän vaati että hiihtäisimme vielä yhden kierroksen.

Harmi juttu, että heräsin tähän hiihtoasiaan näin myöhään, sillä tulevat viikonloput menevät töissä, joten seuraava vapaa viikonloppu on vasta kuukauden päästä, enkä oikein usko, että tuolloin enää on latuja. Saatan toki olla väärässä ja toivottavasti olenkin, sillä mielelläni menisin vielä toisenkin kerran tälle talvelle hiihtämään. Viimeistään kuitenkin sitten ensi vuonna!

Omat sukset tietysti vapauttaisivat hiihtelemään vaikka arki-iltaisin, mutta tällä hetkellä suksipaketin vuokraaminen on meille hyvä vaihtoehto, sillä vuokrauksen hinta aikuisten osalta on vitosen ja lasten osalta vain yhden euron. Hinta on mielestäni todella edullinen siihen nähden, että sukset ovat hyvin huollettuja, vaikkei ehkä uusinta mallia olleetkaan. Lisäksi sukset olivat oikein voideltuja ja niillä oli ilo hiihtää. Kiva, että sain vihdoin karistettua hiihtovihan olkapäiltä. Jatkossa mun tavoitteena on käydä sivakoimassa joka talvi!

Ootko sä innokas hiihtäjä vai onko sullakin traumoja kouluhiihdosta?

PS. Anteeksi kamalat kännykkäkuvat. xD

SINGAPOREN NÄHTÄVYYDET - HELPPOA MATKAILUA LAPSIPERHEELLE

Singapore on siisti ja turvallinen matkakohde ja helppo kohde lapsiperheelle.  Näillä sanoin mulle markkinoitiin kohdetta, joka ei aiemmin ollut oikeastaan käynyt edes mielessäni.

Me päädyimme Singaporeen vähän kuin vahingossa, meidän piti vain vaihtaa siellä konetta matkalla Indonesiaan. Indonesian osaltahan meillä meni aikoinaan suunnitelmat uusiksi ja aloimme katsoa Singaporea uusin silmin. Huomasimmekin, että sehän voisi olla oiva kohde meille viettää aikaa muutamia päiviä.

Näiden päivien aikana, jotka vietimme Singaporessa, ehdimme käydä läpi monta nähtävyyttä, sillä liikkuminen Singaporessa on tosi helppoa! Käytimme pääsääntöisesti jälleen metroa ja ez-link korttia. Muutamia kertoja matkustimme myös taksilla, koska sekin on Singaporessa turvallista, edullista ja helppoa.

MARINA BAY

Nykyään Singaporen tärkeimmät monumentit löytyvät juuri Marina Bayn ympäristöstä, joka on täynnä monenlaisia erikoisiakin rakennelmia. Marinan alue on vasta viime vuosien aikana rakentunut ja on siksi tyyliltään hyvin moderni ja jopa vähän utopistinen.

Me vierailimme esimerkiksi Gardens by the Bayssa, joka tunnetaan erityisesti sen ihmepuista. Nuo rakennelmat olivat etenkin pimeällä todella hienon näköisiä. Ulkoalueet puistossa on ilmaisia, mutta kasvihuoneet ovat maksullisia. Valitettavasti olimme liikkeellä ensimmäisenä iltana pitkän lennon jälken ja jokainen meistä oli varsin väsynyt ja siksi emme näihin kasvihuoneisiin menneet tällä kerralla. Niitä on kuitenkin kehuttu, joten ehkä ensi kerralla sitten. Samoin olisin halunnut tutustua puihin yläilmoissa kiertävää siltaa pitkin, mutta myös se jäi ensi kertaan.

Marina Bay Sands -hotellin katolla sijaitsee Singaporen tunnetuin ja varmaan upein kattouima-allas, mutta on hotelli itsessäänkin varsin upean näköinen. Meillä oli omassa hotellissa kattoterassi ja uima-allas, joten ei maksettu tällä kertaa siitä, että päästään ihmettelemään Singaporea yläilmoista, mutta oli tuo hotelli muuten näkemisen arvoinen. Oikeastaan sen näkemiseltä tuskin voi välttyä, mikäli kaupungilla liikkuu. Kannattaa ehdottomasti piipahtaa Marinassa myös iltaisella, sillä hotellin edustalla on iltaisin magea valoshow, joka mekin käytiin katsomassa.

Marinan alueelta löytyy myös lukuisat pilvenpiirtäjät, Merlion-patsas ja Singapore Flyer-maailmanpyörä. Samulia kiinnosti lisäksi katsella mistä ne F1-autot oikein menee Singapore gp:n aikaan.

CHINATOWN, LITTLE INDIA JA ARABIKORTTELIT

Singaporesta löytyy monta erilaista puolta ja kaupunginosaa. Koska Singapore on yhdistelmä monia eri kulttuureja, on siellä hauskoja erilaisia kaupunginosia. Löytyy Chinatown, Little India ja Arabikorttelit. Meidän molemmat hotellit olivat lähellä Arabikortteleita ja toisen hotellin ikkunasta näkyi myös pikku-Intia. Chinatownissa kävimme myös kääntymässä.

Omasta mielestäni kiinnostavin oli Chinatown, tosin siellä oli paljon ihmisiä ja kadun varsilla paljon krääsäkauppoja. Koska olimme aivan kiinalaisen uudenvuoden alla Singaporessa, kaikkea siihen liittyvää tavaraa näkyi tietenkin tavallista enemmän. Little India oli meistä ehkä vähän nuhruinen ja Arabikortteli oli aamusta aika hiljainen. Kyllä näissä tietysti kannattaa käydä pyörähtämässä, jos aikaa on. Ja kuten tuosta hotellin ikkunasta otetusta kuvasta huomaa niin kontrasti alueilla on aika iso, etualalla nämä vähän nuhruiset värikkäät talot vieri vieressä ja taustalla kohoaa modernit pilvenpiirtäjät lasiseinineen.

SENTOSA

Sentosa on Singaporen edustalla oleva viihdesaari. Sieltä löytyy vaikka mitä! Pääsaarelta pääsee Sentosalle helposti joko kävellen (tai oikeastaan "liukuhihnaa" pitkin), junalla, bussilla tai kaapelirataa pitkin. Me käveltiin mennessä ja takaisin tultiin junalla, sillä paluu saarelta on ilmainen. Kävelysilta ja juna lähtevät VivoCity ostarilta, jonne oli helppo päästä metrolla.

Meidän pääagenda Sentosalla oli Universal Studio, missä saatiinkin koko päivä kulumaan. Hollywoodin ja New Yorkin kautta Sci-fi Cityyn ja antiikin Egyptiin, sieltä Jurassic park tunnelmissa Shrekin maailman kautta Madagascarille.

Universal Studio oli kiva kokemus, mutta jonottamaan kannattaa varautua! Alle tunnin jonotuksella ei meinannut päästä mihinkään, vaikka olimme maanantaina liikkeellä. Yli kahden tunnin jonoihin emme edes lähteneet. Omia suosikkejani oli erikoistehosteisiin tutustuminen myrskyisässä New Yorkissa sekä 4D Shrek-elokuva.

Sentosalta olisi siis löytynyt vaikka mitä muutakin akvaariosta ja vahakabinetista vesipuistoihin esimerkiksi. Sentosalta löytyy myös rantoja ja me käytiinkin kurkkaamassa Siloso beach. Ihan ok hiekkaranta, tai siis nimenomaan se hiekka. Toisen tarinan mukaan hiekka olisi tuotu Hawaijilta ja toisen tarinan mukaan Indonesiasta ja Malesiasta. Noh oli mistä oli, mutta tekosaaren rannat tosiaan oli ihan ok, mutta uimaan en olisi lähtenyt sillä vähän matkan päässä rannasta näkyi lukuisia öljytankkereita. Jep, ei kovin houkuttelevaa.

Sentosalle jäi vielä kaikenlaista koettavaa ja kyllähän tuolle keinotekoiselle saarelle kannattaa yksi päivä uhrata, etenkin lapsiperheen kanssa matkatessa. Mua itseäni jäi vielä kaivelemaan ettei ehditty tutustua Sentosan (ja Singaporen) sotahistoriaan, sillä Sentosalla olisi ollut yksi merkittävä meripuolustuslinnake eli Fort Siloso.

SINGAPORE ZOO

Yhden päivän kulutimme myös maailman parhaaksi eläintarhaksi tituleeratussa Singapore Zoo -eläintarhassa. Vaikka eläintarhat ulkomailla on välillä hyvin kyseenalaisia, niin Singapore Zoo on onneksi vähän toista luokkaa. Siellä ei ole varsinaisia häkkejä vaan eläinten tarhat on rajattu esimerkiksi vallihaudoin. Eläintarha oli mun mielestä todella viihtyisä ja lajien kirjo oli todella runsas. En ole koskaan noin upeassa ja kiinnostavassa eläintarhassa käynyt.

Alisakin oli tietysti kiinnostunut eläimistä, mutta hänen suosikiksi kohosi kuitenkin keskellä eläintarhaa ollut pieni vesileikkipuisto. Tuo oli hyvä breikki kaikille, sillä puistossa askeleita kertyy.

Me oltiin liikkeellä heti aukeamisen jälkeen ja aamulla eläimet jaksoivat tehdä muutakin kuin maata varjossa. Iltapäivällä kierrellessä huomasikin jo, että eläimet olivat vetäytyneet enemmän varjoon tai piiloihinsa. Näppärimmin eläintarhaan pääsee taksilla keskustasta ja taksi maksaa noin 15€. Kannattaa tutustua myös yösafariin sekä viereiseen River Zoo -puistoon.  

Singaporessa on paljon tekemistä. Meidän mielestä se ei ollut tylsä, vaikka joskus niin olen kuullut sanottavan. Meillä jäi kaikkea kokematta vielä seuraavillekin kerroille. Koska liikkuminen on Singaporessa niin vaivatonta, muutamassa päivässä ehtii halutessaan nähdä paljon. Lapseperheelle se on todellakin helppo ja turvallinen kohde 

OLENKO FIKSU VAI VAAN LAISKA?

Olen luonteeltani touhukas. Sellainen jolla on koko ajan joku projekti ja touhu päällä. Sanon useammin kyllä kun ei. Se tarkoittaa monesti sitä, että olen mukana luvattoman monessa asiassa ja arki on välillä ollut kiireistä. Ei ole salaisuus, että olen välillä ollut todella uupunut.

Musta tuntuu, että uupuneita on oikeastaan todella paljon. Harva sanoo, että arki on ihanan kiireetöntä ja lunkia. Kai me tavallaan eletään myös sellaisessa maailmassa, että ahkeruus ja työteliäisyys on hyve ja kunnia-asia samalla uupumuksesta on tullut tuttu vieras entistä useammalle.

Aina noilla on niin siistiä. 

Miten tuokin jaksaa kokata monta tuntia päivässä?  

Miten hän jaksaa olla kaikessa mukana ja näyttääkin vielä noin upealta?

Myönnän, somessa on helppo vertailla itseään muihin. Ja jos suurin osa (minä mukaanlukien) jakaa someen ne elämän parhaat hetket ja osa hetkistä on vielä lavastettuja niin onko se ihme, että vähän tuntee piston sydämessään kun selaa kuvia verkkareissa sohvalla maaten? Harvemmin itsellekään tulee mieleen, että jaanpa nyt itsestäni kuvan tekstillä "täs mä sohval pieruverkkareissa."

***

Muut tuntuvat aina jaksavan enemmän ja paremmin kuin itse. Jaksaminen on kuitenkin tosi yksilöllistä, eikä omaa jaksamista pitäisi edes vertailla muihin vaan keskittyä ihan siihen omaan jaksamiseen.

Haluaisin, että arki olisi helppoa ja kevyempää. Sellaista, että arki antaisi mahdollisimman paljon voimaa ja iltaisin jaksaisin nauttia elämästä eikä arki ole vain viikonlopun odottamista.

Tällä viikolla tilasin ekaa kertaa kauppatavarat netistä, niin että sain vain yhtenä iltana noutaa ostokset. Kauppakassipalvelu on mahtava keksintö. Pääsin neljältä töistä ja ennen viittä olin jo Alisan kanssa kotona viikon kauppaostosten kera... Ei jäänyt viimeiseksi kerraksi tämä!

Kauppakassipalvelun lisäksi meille tulee tällä viikolla siivooja. Tiedätte, että meillä on aina välillä käynyt siivooja, mutta nyt ajattelin että voisin ottaa ihan kuukausittaisen siivouksen käyttöön. Ihan siksikin, että kohta kalenterini täyttyy kisoista ja arkiapu tulee välillä tarpeeseen.

Samalla kun olen helpottunut näistä apupalveluista, tunnen myös hieman syyllisyyttä. Millainen ihminen ei jaksa käydä kaupassa tai siivota itse kotiaan? Olenko minä vain laiska? 

Toisaalta, olenhan minä ihan fiksukin kun en uuvuta itseäni liiaksi, jotta voin olla paremmin läsnä läheisilleni ja myös itse voida paremmin.

***

Tunsin myös pienen piston sydämessäni, koska olen paasannut säästämisestä ja menojen karsimisesta paljon. Olen toki myös onnistunut siinä, mutta miten tällainen arjen apupalveluihin törsääminen sopii tähän kuvaan?

Kauppakassipalvelu osoittautui odotuksia edullisemmaksi, alle kuuden euron keräilymaksulla säästyin heräteostoksilta, joita yleensä tulee vaikka kuinka tekisi ostokset kauppalistan mukaan. Siivousta on vaikeampaa perustella puhtaasti rahan säästämisellä, mutta voihan siihen hyödyntää kotitalousvähennystä. Kyllä ihmisen pitää mun mielestä pelkän säästämisen lisäksi käyttää rahaa myös mukaviin asioihin, joilla on ehkä muuta kuin rahallista arvoa. Ajattelin, että siivouspalvelu olisi mulle yksi sellainen asia, mihin haluan rahan käyttää ja säästän sitten jossain toisessa asiassa. 

Ja aikaahan ei voi mitata rahassa ja aikaahan nämä molemmat ja monet muut palvelut säästävät.

Toivon, että pystyisin jatkossa olemaan armollisempi itselleni, enkä vertailisi itseäni muihin. Haluan myös antaa itselleni luvan helpottaa arkeani, jos siltä tuntuu. Aina ei ole pakko jaksaa kaikkea. Se ei ole laiskuutta. En myöskään aio häpeillä vaan olla ylpeä siitä, että olen oppinut tuntemaan omat rajani ja antamaan itselleni anteeksi. Aion taputtaa itseäni olalle ja onnitella fiksuudesta, että voin olla parempi ihminen läheisilleni ja keskittyä arjessakin tavoittelemaan ja tekemään niitä asioita, joita haluan ja jotka tekevät mut onnelliseksi.