Meillä asuu äitinsä lujan tahdon perinyt omapäinen miniuhmis. Uhmaikä nostaa päätään välillä ja EI kuuluu niin kovaa, että koko rivarimme raikuu.
En ole todellakaan mikään äitiydessä väitellyt maisteri tai supermama, mutta tiedän kuinka kettumainen fiilis se on kaupan parkkipaikalla kun kannat neljää kauppakassia ja vessapaperi pakettia ja taapero alkaa karjumaan, ettei halua kävellä sitä 10 metrin matkaa autolle vaan haluaa syliin. Eikä muuten auta, vaikka lupaat ottaa heti autolla syliin. Tai kun kaupassa ei olekaan autokärryjä ja tavallisiin ostoskärryihin istuminen on ihan täysin poissuljettu vaihtoehto. Tai kun puuro on pahaa ja mikään ei kelpaa, paitsi vesimelooni, jota ei juuri sillä hetkellä ole kaapissa.
Tiedän kuinka neuvoton ja toivoton olo välillä on! Ja meillä ei ole edes paha uhma.. ...vielä! Mä en myöskään ole lukenut kasvatusoppaita, joten en todellakaan tiedä mitä sellaiset sanoo mun neuvoista. Meillä nämä on toimineet, mutta mitään takuuta ei anneta.
1. Juttelu.
Näin selviät kauppareissusta: puhu, höpötä ja kysele niin paljon, ettei taapero ehdi hermostua! Kyllä, ihmiset tuijottaa, mut aivan sama, ne tuijottais myös jos lapsi alkaa karjumaankin. :D Välillä pää lyö tyhjää ja höpötän jotain ihan käsittämätöntä huttua, mutta väljäkös sen kun tenava viihtyy.
2. Kehuminen.
Sillon kun kaikki menee kerrankin hyvin, kannattaa muistaa kehua. Vaikka se olis joku ihan pieni asia, kuten se 10 metrin kävely autolle.
3. Oman raivoamisen välttäminen.
Tämä on välillä vaikeaa, jos on yhtä lyhyt pinna kun mulla! Alkaa ärsyttää ja tekis mieli räjähtää, mutta ei ehkä kovin hyvää esimerkkiä uhmikselle.
4. Syli ja hali.
Meillä monesti uhmailu ajoittuu juuri siihen hetkeen kun et anna huomiota lapselle. Osittainhan uhmailu on huomion hakemista, eikä siihen taida auttaa kuin huomion antaminen. Tällä hetkellä meillä pyritään siihen, että päikkypäivien jälkeen illalla Alisa saisi koko ajan vähintään toiselta vanhemmalta huomiota.
5. Yhdessä tekeminen.
Meillä sujuu jo aika hyvin yhdessä tiski- ja pyykkikoneen tyhjennys, siivoaminen tai vaikka huonekalujen kokoaminen. Kun antaa taaperolle jonkin tärkeän tehtävän, kuten muovikauhan laatikkoon viemiseen, saa itse touhuta hetken rauhassa ja kohta on jo homma tehty.
Aika peruskauraa, mutta ihan toimivia ja hyviä. Toimii meillä ainakin paremmin kuin huutaminen, raivoaminen ja jatkuva ei -sanan viljely.
Kohta nämäkään eivät varmaan meillä enää toimi, joten jakakaa teidän kikkakolmoset uhmiksen käsittelyyn! :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Jätä toki kommenttia! :)