Sokos Hotel Torni - Viikonloppu äidin kanssa Helsingissä

Kivaa alkanutta viikkoa! :)

Musta on tullut varsinainen reissulissu viime aikoina ja tänä viikonloppuna sain painaa pääni Sokos Hotel Tornin pehmeisiin tyynyihin. Olimme syksyllä jo sopineet äitini kanssa, että lähdemme katsomaan Kirka-musikaalia (josta lisää myöhemmin) Helsinkiin ja viikonloppuna oli vuorossa meidän yhteinen viikonloppu.

Äiti oli varannut meille huoneen legendaarisesta Solo Sokos Hotel Tornista. Ihana vanha hotelli oli tunnelmaltaan tyylikäs ja täynnä kauniita yksityiskohtia. Meillä oli huone kahdella ikkunalla kuudennesta kerroksesta, mutta valitettavasti näkymät olivat viereisistä rakennuksista johtuen hieman rajalliset. Se ei kuitenkaan haitannut, koska kovin paljon emme lauantai-iltana ehtineet nauttimaan hotellihuoneesta, sillä jätimme vain tavarat huoneeseen ja lähdimme kaupungille kiertelemään.

Kiertelimme pitkin Punavuorta ruokapaikkaa etsien. Tunnin lenkkeilyn jälkeen löysimme kivan italialaisen ravintolan, jonka listalta valitsimme tietenkin pizzat. Pizzat eivät pettäneet vaan katosivat vatsoihimme lähes viimeistä murua myöden. Italialainen henkilökunta oli aivan huippua ja ystävällistä, meille jäi todella hyvä fiilis käynnistä.

Loppuillan vietimme Peacockissa, josta palasimme metrolla takaisin Kamppiin ja hotellille. Hauska muuten, miten äitini oli huomattavasti minua etevämpi suunnistamaan oikeaan suuntaan, yleensä homma on toisinpäin! :D 

Kun kerran Tornissa majoituimme, olihan meidän pakko käydä myös 14. kerroksen Ateljee Bar -ravintolassa. Siis vau, mitkä maisemat sieltä avautui Helsingin yli! Yksien juomien jälkeen painuimme huoneeseemme ja itse menin vielä kylpyyn, kun amme kerran huoneestamme löytyi.

Aamulla heräsimme ajoissa aamupalalle ja Tornin aamupala olikin oikein maukas ja saimme nauttia siitä rauhassa. Tarjoilla oli jopa kahvia useampaa sorttia ja valitsinkin tummapaahtoisen kahvin, joka kieltämättä oli oikein hyvää. Jos jotain olisin toivonut lisää, niin jonkinlainen salaatti olisi ollut kiva! Harvalla hotelliaamupalalla ylipäätään on tullut törmättyä kevyisiin salaatteihin.

Aamupalan jälkeen jätimme tavaramme hotelliin säilöön ja lähdimme pienelle kävelykierrokselle. Siis pienelle 17 000 askeleen kävelylle! Punavuoren kautta kävelimme Eiraan geokätköjä etsien. Pitihän meidän poiketa Huvilakadulla, eikun siis Pihlajakadulla, Salkkarimaisemiin. Viikonlopun teemaan sopien bongasimme samalta kadulta myös Kirkan synnyinkodin, kunnon turistit liikenteessä siis. ;D

Eirasta lähdimme rantaa pitkin Ullanlinnaan ja Kaivariin, edelleen kätköjä bongaillen. Kaivarin läpi lähdimme kipuamaan kohti Tähtitorninmäkeä ja sieltä alas kohti Esplanadia.

Aamuteellä poikkesimme Kappeliin, joka hurmasi kauniilla rakennuksella, kristallikruunuineen ja runsaine ikkunoineen. Saimmekin pöydän kauniista pyöreästä kulmauksesta, josta oli kiva katsella aamupäivän liikennöintiä Espalla. Kappelista poikkesimme museon ja lounaan kautta hotellille hakemaan tavaroitamme.

Vielä hetki kävelyä ja oli aika lähteä kohti kotia. Kiersimme viikonlopun aikana Helsinkiä parikymmentä kilometriä ristiin ja rastiin. Mun jalat huutaa vieläkin, mutta meidän reissu oli kyllä todella kiinnostava ja monta uutta paikkaa tuli nähtyä. Olemme äidin kanssa aika samanlaisia, haluamme nähdä erilaisia paikkoja ja tutkia kaupunkia. Siksi äidin kanssa reissaaminen on huippua ja reissuseura mahtavaa. Aloimme jo suunnitella uutta reissua ja ehkä kevään aikana teemme uuden reissun ja otamme Alisankin mukaan. Erosimme Kampissa ja äiti lähti kohti junaa ja minä bussia, Onnibussilla matka taittui molempiin suuntiin onnistuneesti.

Meidän reissusta riittää useampaankin postaukseen, joten pääsette vielä kuulemaan lisää reissustamme lähipäivinä. :)

Teettekö te ikinä äiti-tytär -reissuja? Jos ette, suosittelen! <3

Omanlainen erilainen

Mulla on usein tunne, etten kuulu mihinkään. Olen outolintu, vaikka olenkin ihan vaan tavallinen. Olen ulkopuolinen. En törmää kovinkaan usein ihmisiin, joiden kanssa tuntisin täyttä yhteenkuuluvuutta. Ei sillä, erilaisuus on rikkaus ja niin edespäin, joskus vaan vituttaa perustella omia harrastuksiaan, kiinnostuksen kohteita tai muita toisille ihmisille. Perustella sitä, että tällainen minä olen.

Myönnetään, monet mun harrastukset, etenkin kilpaa ajaminen eivät tunnu olevan niitä yleisesti naisille hyväksyttyjä harrastuksia. On hassua joutua perustelemaan omaa harrastustaan muille, etenkin kun mulle se on ihan tavallinen harrastus ja mulla on monia naispuolisia kavereita lajin parista.

Usein kyselyt ja utelut ovat hyväntahtoisia ja vastaan ja kerron mielelläni harrastuksestani ja taustastani. Joskus tilanne on kuitenkin ihan päinvastainen. Muistan kun varhaisteininä toinen tyttö väitti mun valehtelevan autoharrastuksesta, että olisin poikien mielestä magee. Ou jee. Nyt reilu kymmenen vuotta vanhempana mä oon tajunnut, miten totaalisen väärässä se mimmi oli, monet miehet nimittäin ovat vuosien aikana vaan säikähtäneet kyseisen harrastuksen tullessa puheeksi. 

Onneksi vakka lopulta löysi öljyä ja pärinää pelkäämättömän kantensa.

Kummallisuus ei lopu harrastuksiin, tuntuu että lempisarjani, -elokuvani, -kirjani ja -musiikkini ovat välillä muiden mielestä perin kummallisia tai erikoisia. Ala-asteella kaverit kuunteli Britney Spearsia tai Bäkkäreitä, mä tykkäsin iskelmästä. Ei kovin katu-uskottavaa todellakaan.

Jos teininä en ollut se tavallisin, ei se radikaalisti ole muuttunut näin äitinäkään. Myös äitinä olen joku omituinen outolintu, etten juurikaan ole löytänyt ns. mammakavereita, tuttuja ja kavereita kylläkin, ei siinä mitään. Uskon, etten halua kovin helposti tutustua syvemmin uusiin ihmisiin, koska pelkään taas tuntevani itseni oudoksi.

Kaikenkaikkiaan mä olen aina halunnut seistä mun mieltymysten ja harrastusten takana ylpeänä. Joskus kuitenkin ympärillä ollut paine on pakottanut piilottelemaan niitä todellisia mieltymyksiä ja olen yrittänyt mukautua enemmän siihen yleisesti hyväksyttyyn malliin. Onneksi mua on siunattu suhteellisen hyvällä itseluottamuksella, joka etenkin nykyään suodattaa monet asiat toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos. Nuorempana ivalliset sanat ja se tietty katse loukkasi ja sai mut häpeämään omaa itseäni.

Yhtenä iltana kysyin Samulilta, että eikö häntä haittaa, että olen omituinen. Vastaukseksi sain, että olen juuri paras, koska olen vähän erilainen kuin muut.

Tärkeintä ei ehkä olekaan olla yleisesti hyväksytty ihminen, oikeastaan se riittää, kun joku hyväksyy juuri sellaisena kun on. Omanlaisena erilaisena.

Onko teissä tai teidän elämässä jotain sellaista, minkä takia koette olevanne toisten mielestä erikoinen? Entä oletteko joutuneet perustelemaan näitä asioita usein muille?

Ruokaremontti - mistä aloittaa?

Voidakseni paremmin, mun oli pakko aloittaa ruokaremontti. Mulla oli pahoja puutteita mun ruokailussa ja niitä olen nyt pyrkinyt petraamaan. Eli jos edessä on ruokaremontti - mistä aloittaa?

Mikä sitten oli ennen pielessä mun ruokailussa?

- Epäsäännöllisyys ja siitä johtuva herkutteluun sortuminen

- Ylensyönti - kohtuullisuudesta ei tietoakaan

- Vähän kasviksia

- Liian vähän vettä

Ensin lähdin korjaamaan mun ruokarytmiä, pyrin syömään viisi ateriaa päivässä. Normaalina työpäivänä tämä onnistuu jo tosi hyvin, mutta välillä mulla on jäänyt esimerkiksi päivällinen välistä ja se tarkoittaa helposti tuhdimpaa iltapalaa.

Pizzaa, heseä, roskaruokaa, viisi lautasellista buffet ruokaa, herkkuja... Mun syöminen meni usein ihan överiksi aikasemmin. Nykyäänkään en kiellä itseltäni herkuttelua kokonaan, mutta pyrin valitsemaan yhä useammin hieman terveellisemmän vaihtoehdon. Paitsi jos kyse on suklaakakusta, josta näittekin kuvaa eilen...;) Kun en kiellä itseltäni herkuttelua, ei ole myöskään tullut repsahdettua syöpöttelyyn niin herkästi.

Kasviksia söin ennenkin esimerkiksi työpaikan lounaalla, jolloin syön salaatin sekä kasviskeiton lähes poikkeuksetta. Muutenkin ruokailujen yhteydessä pyrin täyttämään lautasta kasviksilla ja salaatilla. Iltapalaksi saatan monesti syödä esimerkiksi porkkanaa, kurkkua, kukkakaalia...

Aamu alkaa nykyään isolla vesilasilla ja työpäivän aikana yritän juoda vähintään kerran kahden litran vesipullon. Yritän lisätä vettä hieman joka väliin, jotta se parantaisi aineenvaihduntaa. Olen myös alkanut juomaan vihreää teetä, jotta sekin auttaisi aineenvaihduntaani.

Muita pieniä tekoja:

Salaatinkastikkeilla läträämisen lopettaminen.

Töissä jälkiruoan korvaaminen hedelmillä. Paitsi jos on rahkaa.

Limsojen, energiajuomien, mehun yms juomisen lopettaminen.
Huomion kiinnittäminen myös ruoan laatuun.

Tässä siis muutamia pieniä esimerkkejä...

Missä vielä mättää? 

Olen kevyesti laskeskellut kaloreita erään ohjelman avulla, ottamatta kuitenkaan näistä stressiä. Kalorimäärää enemmän tarkkailenkin ravintoaineita. Huolestuttavasti oma raudan ja kalsiumin saanti tuppaa olemaan vähäistä. Olen yrittänyt lisätä esimerkiksi papuja ja maitotuotteita ruokavalioon, mutta onko teillä muita vinkkejä?

Tässä vielä kurkkaus mun tavallisen päivän syöminkeihin:

07.45 Aamupala: 

Puolukkarahkaa ja runsaskuituinen ohrarieska, vihreää teetä.

11.00 Lounas: 

Palsternakkakeittoa, salaattisekoitus, 100g porsaanfilettä, kikherneitä, papumix, herkkusieniä, omenaa ja kahvia maidolla.

14.00 Välipala:

Banaani.

17.00 Päivällinen: 

Punajuuri - vuohenjuustokeitto, raejuustoa, ruisleipää, juustoa, maitoa.

20.00 Iltapala: 

2kpl kananmunia, 2 porkkanaa, kukkakaalia, hapankorppu ja kaksi palaa raakasuklaata.

En ole mikään ammattilainen näissä ruoka-asioissa, joten en väitä että mun syöminen olisi todellakaan mitenkään esimerkillistä. Ammattilaiset löytävät ruokapäiväkirjastani monta kohtaa joita viilata. Mun tarkoitus ei ole tavoitella maksimaalista painonpudotusta ennätysajassa vaan oppia syömään terveellisesti ja sitä kautta kenties pudottaa muutama kilo. Vaikka prioriteettilistan kärjessä ei olekaan painon pudottaminen, tuntuu silti mukavalta kun haihtuneiden nesteiden jälkeen olo ei ole yhtä turvonnut kuin ennen. Ennen vaatteet kiristivät ja puristivat enemmän kuin nyt.

Näillä askelilla kohti terveempää elämää ja paremmin voivaa minua. Vinkkejä, ideoita tai muita huomioita? Sana on vapaa! :)

Juhlahumua ja kun ei vaan huvittanut kirjoittaa.

Pari päivää venynyt blogihiljaisuus piti sisällään monenlaista juhlaa. Lähipiirissämme on yksi suloinen vauva lisää, lauantaina heräsin itse vuotta vanhempana ja samaan syssyyn olimme vielä yksillä toisilla synttäreillä.

Omat synttärini menivät tänä vuonna taas vähän ohi, 26 vuotta on nyt kuitenkin mittarissa ja hemmoteltiinhan mua heti aamutuimaan esimerkiksi tällä Mbakeryn suklaa-vadelmakakulla, joka oli aika namskis. <3

Lauantaina lähdimme kuitenkin juhlimaan Samulin sedän syntymäpäiviä. Sukulaisten seurassa ilta kului leppoisasti hyvä ruoan ja ohjelman parissa. Päästiin myös kuuleen meidän tulevan hääbändin soitantaa ja päädyinpä itsekin muutaman valssin tanssahteleen appiukon kanssa. En ole kyllä mikään parkettien partaveitsi, mutta pitää hieman harjoitella ennen häitä. Alisa sen sijaan nautti tanssimisesta oikein olan takaa, eikä olisi millään malttanut lähteä pois juhlista, vaikka kello oli jo paljon ja silmät tuskin pysyivät auki.

Sunnuntai ei sitten enää ollut kovin juhlallinen vaan se pyhitettiinkin lähes kokonaisuudessaan siivoamiselle ja olohuoneen uudelleen järjestämiseen. Muutimme ison kulmasohvamme välillä kahden hengen sohvaksi ja erilliseksi divaaniksi. Meidän kodissa on oikeastaan aika vähän vaihtoehtoja huonekalujen paikoiksi, mutta välillä on kiva hieman muuttaa järjestystä. Tulipa myös siivottua koko asunto hieman normaalia perusteellisemmin.

Aluksi mun oli tarkoitus bloggailla myös viikonloppuna, mutta missään kohtaa ei oikein tullut kirjoitusfiilistä ja lopulta päätin pitää pari päivää vähän etäisyyttä bloggaamiseen.

Koko blogin olemassaolon ajan olen kirjoittanut tosi aktiivisesti ja joskus jopa patistanut itseäni kirjoittamaan. Nykyään olen kuitenkin ollut itselleni armollisempi ja tarpeen mukaan pitänyt välipäiviä blogista.

Vaikka blogi on ihana harrastus ja tykkään bloggaamisesta, on kiva välillä pitää vähän etäisyyttä, jotta fiilis bloggaamiseen pysyy hyvänä. Oli kivaa ja erilaista olla ihan ilman kameraa liikenteessä ja tallentaa muistoja vain oman päähän. Siksipä mulla ei viikonlopusta ole kamerassa muita kuvia kun näitä kakkukuvia...

Nyt ollaan kuitenkin bäkissä, joten ei muuta kuin ihanaa viikkoa! :)

Kun lapsi lyö ja pitääkö aina antaa anteeksi?

Meillä on pieni ongelma. Mitä tehdä kun lapsi lyö? Alisa on vauvasta asti ollut omapäinen, vaikkakin kiltti lapsi. Nyt olemme kuitenkin huomanneet Alisan käytöksessä merkkejä meidän vanhempien uhmaamisesta, sekä rajojen kokeilusta. Hermostuessa Alisa saattaa läppästä minua tai Samulia. Toistaiseksi nämä läppäisyt kohdistuvat ilmeisesti vain meihin, ainakaan päiväkodissa ongelmaa ei vielä ole ollut.

Ei Alisa varsinaisesti käyttäydy aggressiivisesti tai raivoa, mutta turhautuessaan läppäisee. Vaikka tämä sinällään ei ole vakavaa, haluaisimme kitkeä tämän pois heti, ennen kuin se pahenee. Tiedän kyllä, että käytös on sinänsä normaalia taaperolle, eikä mitenkään epätavallista. Miten sitten toimimme kun lapsi lyö?

Me olemme alkaneet systemaattisesti kieltämään kun Alisa lyö. Puhumme tiukasti, mutta emme huuda. En ylipäätään usko huutamalla tai raivoamalla kasvattamiseen. En halua käyttäytyä aggressiivisesti Alisaa kohtaan, ettei hän saa moista mallia. Keskustelemme miksi ei saa lyödä. Kerromme, että lyöminen sattuu ja siitä tulee paha mieli. Alisa tuntuu tämän ihan hyvin ymmärtävän, joten ehkä hiljalleen tämä läpsiminenkin jää pois. Pyrin toiminnassani siihen, etten ole koko ajan vain kieltämässä asioita, vaan niistä keskustellaan ja perustellaan taaperon ymmärrykselle sopivalla tavalla.

Meillä ei vielä ainakaan ole ollut tarvetta jäähyilyyn tai muuhun, mutta mikäli Alisa hermostuessaan heittelee leluja, lelu otetaan kyllä hetkeksi pois. Toistaiseksi keskustelu ja puhuminen on kuitenkin auttanut ja toivon että se ehkä riittäisi jatkossakin, mutta tiedä häntä kuinka pahaksi tilanne kehittyy. Sitten tulee miettiä toimintamalleja uudelleen.

Mulle on tärkeää kommunikoida myös päiväkodin kanssa tällaisissa tilanteissa. Itse ehdottomasti haluan tietää, mikäli Alisa käyttäytyisi päiväkodissa huonosti ja satuttaisi muita. Siksi heiltä suoraan kysyinkin, onko lyömisen kanssa ollut ongelmia. Toivottavasti tulevaisuudessakin kommunikointi pelaa samaan malliin.

Anteeksi pyytäminen kuuluu myös asiaan. Jos satuttaa toista, pitää pyytää anteeksi. Alisa on ihan hienosti sisäistänyt tämän anteeksi pyytämisen. Olen kuitenkin myös sitä mieltä, että Alisan tulisi oppia miksi lyöminen tai muu huono käytös on väärin, että kaikkea ei voi paikata vain pyytämällä anteeksi. Ymmärrättekö mitä tarkoitan? Että ensin läpsitään ja lyödään ja sitten kuitataan homma pyytämällä anteeksi ja sama meno jatkuu. Totta kai anteeksi pitää pyytää ja anteeksi antaa, mutta jotenkin haluaisin kiinnittää Alisan huomion siihen, mitä toisen satuttamisesta seuraa.

Toistaiseksi lyöminen on siis tavallaan hallinnassa ja toivottavasti se ei tästä lähde pahenemaan. Tämä on vissiin taas tämmönen vaihe. Vaihe, jota seuraa seuraava vaihe.

Mutta mites teidän mielestä, mitä tehdä kun lapsi lyö? 

Entä riittääkö pelkkä anteeksipyyntö aina?

Lapsiperheen säästövinkit osa 2

Edellisessä Miten meidän perhe säästää rahaa? -postauksessa kerroin meidän perheen vinkkejä kuinka säästää ruokakustannuksissa ja nyt ajattelin jakaa meidän perheen ihan yleisiä säästövinkkejä arjessa.

Miten meillä siis säästetään arjessa, jotta voidaan kohdistaa rahat itselle mieleisiin asioihin?

Tarjoukset

Vaikken varsinaisesti juokse tarjousten perässä, jos olen ostamassa jotain isompaa, tarkistan kyllä onko sitä saatavilla jostain alennettuun hintaan. Googlailen alekoodeja ja joskus saatan odottaa ei niin akuuteissa ostoksissa, josko ne tulisivat alennukseen myöhemmin. Tietysti tarjousten kyttäämisessä on se vaara, että sortuu ostamaan jotain siksi, että halvalla saa. Mä huomasin, että mun sähköposti täyttyi eri yritysten viikkokirjeistä, joissa oli usein tarjouksia tai muita alennuksia. Järjestelmällisesti olen poistanut kaikki uutiskirjetilaukset, niin ei ainakaan niiden takia tule sorruttua heräteostoksiin.

Siivous

Olen jo vuosia käyttänyt huuhteluaineena etikkaa. En tykkää, että pyykki tuoksuu miltään, mutta huuhteluaineen sijasta käytetty etikka pitää pyykin pehmeänä ja raikkaana. Etikka on aika paljon edullisempaa kuin kalliit huuhteluaineet. Etikkaa voi käyttää myös muussa siivouksessa ja se poistaa tehokkaasti hajuja. Toinen keittiökaapista löytyvä tehokas siivousaine on sooda. Itse käytän soodaa esimerkiksi mikron ja kahvipannun putsaamiseen. Rahaa ja luontoa voi myös säästää kiinnittämällä huomiota talouspaperin käyttöön! Jos jokaisen pikkumurun pyyhkii talouspaperilla, kulutus on todella suurta, ennemmin kannattaa käyttää kestoliinoja.

Vaatteet

Vaatteiden määrän, laadun ja tarpeellisuuden lisäksi kannattaa kiinnittää huomiota niiden huoltamiseen. Esimerkiksi kenkiä kannattaa huollattaa niin kotona kuin ihan suutarillakin. Suutarilla korjauttaminen tulee usein paljon edullisemmaksi kuin uusien kenkien ostaminen. Itse en ole mikään sukanparsija, mutta onneksi anopilta onnistuu monet ompelukset ja korjaukset. Viime talvenakin yhdestä toppatakistani rikkoontui vetoketju, mutta näppärä anoppini vaihtoi uuden vetoketjun ja takki sai monta vuotta lisää aikaa.

Kosmetiikka

Kosmetiikkaan saa menemään hirvittävän määrän rahaa, niin miehet kuin naisetkin. Itse olen ottanut sen kannan, että ostan tuotteita, joita oikeasti tarvitsen ja käytän. Rasvoissa ja yleiskosmetiikassa luotan ihan markettitavaraan (Cien). 

Pikkuostokset

Kuten take away-kahvit, lähdevesipullot, irtonumerot lehdistä... Sellaiset pienet ostokset, joita tulee joskus huomaamatta tehtyä, vuodessa niistä kuitenkin kertyy sievoinen summa.

Mistä asioista mä olen viimeksi säästänyt?

Parkkimaksut

Mun työpaikan pihassa olevat parkkipaikat on maksullisia ja pitkään parkkeerasinkin niihin. Pari kuukautta sitten kyllästyin ja aloin parkkeerata muutaman sadan metrin päässä olevin ilmaisparkkeihin, rahaa säästyy vuodessa n. 400€ aamulla ja iltapäivällä tulee tehtyä pieni happihyppely.

Ripsienpidennykset
Luovuin ripsien pidennyksistä jo tovi sitten ja säästäähän siinä vuoden mittaan isoja summia. Mutta kyllä mä aika usein kaipaan myös sitä huoliteltua ilmettä ja helpoutta.

Ei uusia talvikenkiä
Päätin olla ostamatta uusia talvikenkiä ja kulkea lopputalven vanhoilla kengillä.

Ruokakaupan vaihtaminen
Kun aloimme käydä ruokakaupassa vain Lidlissä, alkoi meillä säästyä huomattava summa raha kuukauden ruokamenoissa. Saamme sieltä kaiken meille oleellisen huomattavasti edullisemmin kuin muualta. En sano, että se kaikkien kohdalla olisi edullisin, mutta meille se kyllä on.

Pienillä valinnoilla voi säästää sievoisenkin summan rahaa. Itse kehoitan kuitenkin käyttämään rahaa itselle tärkeisiin asioihin, mutta säästämään niissä mitkä ei ole itselle niin tärkeitä. Niin ei tunne luopuvansa juuri mistään tai elämän laatu kärsi.

Mistä sä oot viimeksi säästänyt?

Parisuhde-sporttiviikonloppu

Kukapa sitä ei haluaisi lauantaiaamuna herätä aamuviideltä ja startata kohti Keski-Suomea? Yllättävän pirteinä sitä kuitenkin taas startattiin vanhempieni luota Alisan kömpiessä mummin viereen takaisin nukkumaan.

Kisareissut alkaa taas hiljalleen ja tällä kertaa kohteena oli Saarijärvi ja kaksipäiväiset kisat. Isäni oli juuri ostanut uuden tilavamman auton, jonka takaosaston valloitin kokonaan itselleni Samulin ja isäni istuessa etupenkeillä. Useamman tunnin matkalla maisema ehti vaihtua muutamaan kertaan ja nautin ikkunan läpi valostuvasta talvisesta aamusta ja sen kauneudesta ja rauhallisuudesta.

Päivä meni perillä tietysti kisatouhuissa, mun ja Samulin nauttiessa kisoista ihan sisätiloissa onneksi. Hyvissä ajoin ennen iltaa pääsimme kuitenkin lähtemään kohti Kylpylähotelli Summassaarta, missä olimme yötä. 

Meillä oli koko viime arkiviikko iltamenoja ristiin, milloin minä olin töissä milloin Samuli ja yhteistä aikaa ei arkipäiviin juuri mahtunut. Ihanaa siis, että saimme viikonloppuna nauttia yhteisestä ajasta ja reissu tuntui pieneltä lomalta, vaikka kisareissulla oltiinkin. Meillä oli mukava kahdenhengen huone, missä oli suuret ikkunat ja kauniit maisemat sekä lähes tuliterä kylpyhuone.

Olimme sopineet Samulin kanssa (lue: minä olin päättänyt), että lauantai-iltana hieman kuntoilemme lenkkeilyn ja uimisen merkeissä, koska oli kerrankin ylimääräistä luppoaikaa ja hyvät puitteet. Summassaari sijaitsee nimestäkin päätellen saaressa ja suuntasimmekin heti rantaan ihailemaan maisemia. Kävelimme hetken rannassa, mutta jäälle emme lähteneet mun pelkoni ja kovan tuulen takia. Päätimmekin suunnata kylpyläosastolle.

Hotellista löytyi yksi hieman isompi ja yksi pienempi allas ja samaan aikaan altailla oli paljon muitakin, joten jouduimme uidessamme hieman väistelemään muita ihmisiä. Onnistuimme kuitenkin uimaan hyvän tovin ja käsistä ja jaloista päätellen uiminen oli ihan hyvää treeniä.

Uimisen jälkeen kävimme vielä illallisbuffetissa, missä oli oikein hyvää ruokaa. Ensimmäistä kertaa ehkä ikinä onnistuin syömään sopivasti, mutta en liikaa. Illalla ei ollut turvonnut ja öklöpöklö olo vaan oikeasti todella hyvä!

Lähdimme ajoissa kohti hotellihuonetta ja katsoimme hetken televisiota kunnes oli pakko todeta, ettei silmät pysy auki. Aamulla heräsimme taas virkeänä aamupalan kimppuun ja kohti kisapaikkaa.Kisat saatiin hyvissä ajoin loppuun kirpeässä pakkasessa ja pääsimme mukavaan aikaan kotimatkalle. 

Viikonlopusta ja hyvä fiilis, yleensä kisaviikonloput on tosi raskaita ja pyrin välttämään näitä kaksipäiväisiä kisoja loma-aikojen ulkopuolella. Nyt täytyy kuitenkin todeta, että tuli ihanasti levättyä, vähän kuntoiltua sekä nautittua Samulin seurasta. Kai se näkyi myös ulospäin, sillä Samuli totesi mun olleen erityisen hyvällä tuulella koko viikonlopun. :D

Oli kyllä jo vähän Alisaa ikävä puheluista huolimatta, onneksi hänellä oli ollut vaikka mitä kivaa laskiaispuuhaa mummilassa! <3

Alkoi kyllä vähän huvittamaan kun viime aikoina on tullut vietettyä useampikin hotelliviikonloppu ja kevään aikana luvassa on vielä pari. Mahtavia irtiottoja jokaikinen. Ihanalla viikonlopulla hyvä startti uuteen viikkoon!