Meillä on pieni ongelma. Mitä tehdä kun lapsi lyö? Alisa on vauvasta asti ollut omapäinen, vaikkakin kiltti lapsi. Nyt olemme kuitenkin huomanneet Alisan käytöksessä merkkejä meidän vanhempien uhmaamisesta, sekä rajojen kokeilusta. Hermostuessa Alisa saattaa läppästä minua tai Samulia. Toistaiseksi nämä läppäisyt kohdistuvat ilmeisesti vain meihin, ainakaan päiväkodissa ongelmaa ei vielä ole ollut.
Ei Alisa varsinaisesti käyttäydy aggressiivisesti tai raivoa, mutta turhautuessaan läppäisee. Vaikka tämä sinällään ei ole vakavaa, haluaisimme kitkeä tämän pois heti, ennen kuin se pahenee. Tiedän kyllä, että käytös on sinänsä normaalia taaperolle, eikä mitenkään epätavallista. Miten sitten toimimme kun lapsi lyö?
Meillä ei vielä ainakaan ole ollut tarvetta jäähyilyyn tai muuhun, mutta mikäli Alisa hermostuessaan heittelee leluja, lelu otetaan kyllä hetkeksi pois. Toistaiseksi keskustelu ja puhuminen on kuitenkin auttanut ja toivon että se ehkä riittäisi jatkossakin, mutta tiedä häntä kuinka pahaksi tilanne kehittyy. Sitten tulee miettiä toimintamalleja uudelleen.
Mulle on tärkeää kommunikoida myös päiväkodin kanssa tällaisissa tilanteissa. Itse ehdottomasti haluan tietää, mikäli Alisa käyttäytyisi päiväkodissa huonosti ja satuttaisi muita. Siksi heiltä suoraan kysyinkin, onko lyömisen kanssa ollut ongelmia. Toivottavasti tulevaisuudessakin kommunikointi pelaa samaan malliin.
Anteeksi pyytäminen kuuluu myös asiaan. Jos satuttaa toista, pitää pyytää anteeksi. Alisa on ihan hienosti sisäistänyt tämän anteeksi pyytämisen. Olen kuitenkin myös sitä mieltä, että Alisan tulisi oppia miksi lyöminen tai muu huono käytös on väärin, että kaikkea ei voi paikata vain pyytämällä anteeksi. Ymmärrättekö mitä tarkoitan? Että ensin läpsitään ja lyödään ja sitten kuitataan homma pyytämällä anteeksi ja sama meno jatkuu. Totta kai anteeksi pitää pyytää ja anteeksi antaa, mutta jotenkin haluaisin kiinnittää Alisan huomion siihen, mitä toisen satuttamisesta seuraa.
Toistaiseksi lyöminen on siis tavallaan hallinnassa ja toivottavasti se ei tästä lähde pahenemaan. Tämä on vissiin taas tämmönen vaihe. Vaihe, jota seuraa seuraava vaihe.
Mutta mites teidän mielestä, mitä tehdä kun lapsi lyö?
Entä riittääkö pelkkä anteeksipyyntö aina?
Mä olen kanssa näitä viime päivinä miettinyt. Tai toki koko ajan taaperon mukana jotenkin, sillä meilläkin on välillä lyöty, tönitty ja purtu.
VastaaPoistaTiistaina olin kuulemassa aggressioillassa, jonka innoittamana olen vähän blogijuttuakin alkanut riipustella.
Se mikä tepsii toiseen lapseen ei tepsi toiseen, kaikki ovat vähän erilaisia. Tärkeää on pukea lapsen tunteet sanoiksi ja auttaa käsittelemään niitä. Ohjata juuri, että pureminen, lyöminen tms. on väärin ja niin ei saa tehdä eikä satuttaa muita (eikä itseään) ja auttaa keksimään aggressiolle jokin muu purkautumistapa, joka ei vahingoita ketään/mitään esim. tyynyn lyöminen. Aggressiivisetkin tunteet ovat ok, ja kuuluvat lapsen hyvään kehitykseen.
Mielestäni anteeksipyyntö on tärkeää. Pienet eivät siitä ehkä kauheasti ymmärrä, mutta ainakin oppivat sen tavan. Tietysti aina parempi, kun on oikeaakin katumusta ja todella ymmärtää, että oli väärin. Tärkeää ainakin, että lapsi tietää miksi joutuu pyytämään anteeksi ja siten ehkä oppii.
Tässä jotain mun iltamietteitä asiasta. Toivottavasti tajusit edes jotain mitä ajoin takaa :)
Olipa monta hyvää mietettä, jään odottamaan sun blogipostausta. :)
Poistaolen au pairina perheessä jossa on 4-vuotiaat kaksospojat. siitä asti kun pojat ovat olleet kaksi, on heillä ollut käytäntö että jokaisesta tarkoituksellisesta lyönnistä/tönimisestä/potkusta istutaan jäähyllä oman iän verran minuutteja. vaatii hermoja ja systemaattista jaksamista, mutta toimii!!
VastaaPoistaTuo varmasti toimii osalle lapsista hyvin, tietysti kaikki keinot eivät sovi kaikille. :)
PoistaYsikytäluvun lapsena aina nauran sitä, että jos olisin itse lapsena lyönyt vanhempiani, multa olisi kiskaistu tukasta niin, että olisi tullut kalju jälki. Ja kyllähän tuo kurittaminen toimi ainakin muhun. En tiedä, miten tuollaista käytöstä pystyy kitkemään jos pidetään lasta pumpulissa :D
VastaaPoistaMun mielestä ruumiillinen kurittaminen ja pumpulissa kasvattaminen eivät ole ainoat vaihtoehdot. Huonoon käytökseen pitää mielestäni puuttua aina, keinot päättäköön jokainen vanhempi itse. En ole vapaan kasvatuksen suosija, mutta kurittaminen ei kyllä omasta mielestäni ole yhtään sen parempi keino, vaikka 90-luvun lapsi olen itsekin. Meillä ainakin puhutaan 2-vuotiaan taaperon läppäiystä, ei varsinaisesti aggressiivisesta hakkaamisesta, joten en ole kokenut ruumiillista kurittamista aiheelliseksi. :)
PoistaMeillä oli meidän nuoremman pojan kanssa ongelma, että hän alkoi heittämään leluja meidän vanhempien päälle (vähän niinkuin sama kuin lyöminen). Meillä ollaan oltu tosi tiukkoina kun näin on käynyt! Olemme toki selittäneet, ettei niin saa tehdä ja että ymmärrämme että häntä kiukuttaa kun ei saanut tahtoaan läpi. Joskus käytös on silti jatkunut. Olemme silloin siirtäneet hänet kauemmaksi meistä ja olleet antamatta hänelle huomiota hetken. Kamalaa, mutta tarpeellista. Meidän vanhempaan poikaan sattui kerran pahemmin päähän kun siihen pikkuveljen toimesta lensi iso lelutraktori ja toisaalta minuunkin on useamman kerran ihan sattunut kun lelut ovat lentäneet. Nyt kun hän on oppinut puhumaan enemmän, ongelma on vähentynyt eikä hän turhaudu yhtä helposti <3 Tsemppiä <3
VastaaPoistaTuo puhumaan oppiminen on kyllä varmasti auttanut hurjasti, kun voi kommunikoida ihan sanallisesti. Tuo huomiotta jättäminen on kyllä varmasti toimiva keino. :)
PoistaMinä alan joskus tekoitkemään jos taapero lyö/puree tms. Olen huomannut usein, että se on tehokkaampi keino kuin pelkkä selittäminen, että tuo sattuu. Toki tämän lisäksi aina sanon että äiti itkee kun äitiä sattui se että sinä löit,purit...
VastaaPoistaToi on kyllä varmasti hyvä keino, pitää ottaa käyttöön, etenkin jos homma vielä pahenee. :)
Poista