Olimme vähän aikaa sitten eräässä lapsille suunnatussa tapahtumassa. Tapahtumassa oli lelujenvaihtopiste, eli paikka missä lapset voivat vaihtaa leluja keskenään. Itse suhtaudun tällaisiin yleensä hieman skeptisesti, koska helposti tuollaiset menevät sellaiseksi krääsänvaihtopisteiksi ja itse yritän välttää sitä krääsää loppuun saakka.
Kiinnitin kuitenkin jo tapahtuman alussa huomiota erääseen vanhempaan, joka kovaan ääneen kyseli, missä on se lelujenvaihtopiste, itse kuulin tämän kysymyksen vähintään kolme kertaa, joten siksipä se jäi mieleen. Noh kuinkas sattuikaan, tapasimme lelujenvaihtopisteen vierellä jälleen ja tällä kertaa kuulin tämän vanhemman sättäävän kuinka surkea _valikoima_ siellä oli leluja!? Ehkä kaupassa voi valitella huonoa valikoimaa, mutta ei mielestäni lasten ilmaistapahtuman lelunvaihtopisteellä.
No tämän vanhemman lapsi oli ehkä vähän harmissaan, mutta olisi kuitenkin halunnut vaihtaa yhden leluistaan. Tässä kohtaa vanhempi kuitenkin ilmoitti, ettei käy vaan huomenna mennään lelukauppaan ja ostetaan ennemmin kolme uutta. Tässä vaiheessa minä käännyin pois paheksuen mielessäni ja pohdin etten ikinä ratkaisisi moista tilannetta noin...
Noh, pari päivää tästä huomaan missanneeni Alisan päiväkodin ulkolelupäivän. Siis päivän jolloin saa viedä hoitoon oman ulkolelun. Tunsin itseni erityisen huonoksi äidiksi, miten voin unohtaa ulkolelupäivän! Hyvittääkseni tämän sanoin taaperolle, että huomenna mennään lelukauppaan ja hän saa valita mieleisen ulkolelun, jonka voi sitten ensi kerralla viedä ulkolelupäivään.
Aloin hetken päästä pohtimaan, että olikohan tämä nyt se oikea ratkaisu, sillä en usko puolitoistavuotiaan ymmärtävän vielä ulkolelupäivistä ja muista. En myöskään usko, että sen unohtumisesta aiheutui suurta pettymystä.
Onko minusta siis hyvää vauhtia tulossa curling-vanhempi? Siloitan kaikki olemattomatkin kuopat ja mäet lapseni edeltä, ettei hän koskaan joudu kokemaan pettymyksiä. Toivottavasti ei.
Kukapa ei haluaisi lapselleen täydellistä onnellisuutta ilman pienintäkään pettymystä, valitettavasti onneksi se ei ole mahdollista, pettymykset kuulukoon lapseni elämään jatkossa.
Opin näistä tapahtumista kaksi asiaa:
- Älä paheksu toisten vanhempien ratkaisuja -seuraavassa hetkessä mokaat kuitenkin itse.
- Älä pety lapsesi puolesta - auta lasta käsittelemään omat pettymyksensä.
Ehkei tuo nyt ollut ihan pahimmasta päästä :) Mutta onhan noita tilanteita kun on paheksuvinaan toisen käytöstä ja pian on itse samoissa puuhissa ;D
VastaaPoistaNo ehkei tosiaan onneksi, mutta pistipä kuitenkin pohtimaan tämä koko juttu..:) Juu en aio enää paheksua muita tämän jälkeen..:D
PoistaHyvät ohjeet! Allekirjoitan kummankin. :)
VastaaPoistaHih, kiva kuulla,kiitos! :)
PoistaHyviä ajatuksia :)
VastaaPoistaMutta kyllä tuo kuvailemasi tapaus lasten tapahtumassa olisi saanut myös mun karvat pystyyn. Oot niin fiksu ja jalat maassa että en usko että tuohon curling vanhemmuuteen olet ihan heti ajautumassa :D <3
Kiitos, ihanasti sanottu ja lohduttaa kuulla! :D <3
PoistaVaikka olenkin sitä mieltä että pettymykset kuuluvat lapsen kasvuun niin kyllä tuo lasten lelunvaihtopisteen vanhempi olisi saanut vereni kiehumaan! Lapset ovat kuitenkin alkujaan avarakatseisia ja juuri tuollaiset vanhemmat kasvattavat lapsistaan kaikkea muuta.
VastaaPoistaRupesi ihan suututtamaan! :)
Muakin jäi harmittamaan, että selvästi lelunvaihtopisteestä oli jo kotona tehty suuri numero ja sitten lapsi ei saanutkaan lopulta vaihtaa yhtään lelua. :/
PoistaHyviä ajatuksia Ilona! :)
VastaaPoistaMä en voi ymmärtää tuota tapahtuman tapausta! Joskus lapselle voi se krääsäkin olla kallein aarre tai miksi ihmeessä yhtä pettymystä pitäisi kolmella uudella hyvitellä? Eriasia on jos äiti jotain unohtaa. Silloin mun mielestä pyydetään lapselta anteeksi ja ostetaan ehkä se yksi uusi lelu hyvitykseksi. Onhan lelupäivä kuitenkin lapselle tärkeä juttu, etenkin jos muilla on lelut muistuneet mukaan.
VastaaPoistaNiin, uskon että lapsi olisi ollut tyytyväinen yhteen uuteen kierrätettyyn leluun, vaikkei se ehkä juuri ollut se uusin ja hienoin lelukaupan lelu..:) ja tuo lelupäivä juttu on ihan totta, siksi se mua harmittikin, kun unohdin! Onneksi tässä tapauksessa ei kuitenkaan suurta vahinkoa tapahtunut, koska Alisa on niin pieni, luulen ettei hän oikeastaan edes huomannut asiaa. Eli taisin tehdä itse unohduksesta suuremman numeron kuin mitä se taaperolle oli..:)
Poista