Torstai toivoa täynnä

Mitä meille todella kuuluu? Tällä viikolla postaukset ovat olleet pieniä pintaraapaisuja, suurelta osin positiivisia ja pirteitä. Olisi kuitenkin teidän kaikkien lukijoiden sekä itseni huijaamista, jos jättäisin kertomatta, kuinka väsynyt olen tällä viikolla ollut.

On ollut huonosti nukuttuja öitä, turhaa stressiä, ajoittain kiukkuinen taapero, Samulilla iltamenoja ja mun väsymyksestä johtuen yhteinen aika on ollut nollissa. Itseäni ahdistaa suunnattomasti se, että unohtelen jatkuvasti asioita ja muistini on äärimmäisen huono tällä hetkellä. Tiedostan kyllä, ettei varsinaisesti mikään ole huonosti, oon vaan välillä tämmöinen uneton stressipallo.

Eilen illalla nyyhkytin sohvalla osaamatta kertoa, miksi olen niin alakuloinen. Onneksi Samuli puhalsi pelin poikki ja passitti mut suihkun kautta nukkumaan. Sängyssä vielä juttelimme, että kaikki järjestyy. Itseäni pelottaa se, kuinka jaksan kun työt alkaa ja siihen päälle pitäisi jaksaa kotityöt. Miten käy kun nyt olen kotona ollessa välillä näin väsynyt. Samuli kuitenkin lohdutti, että jaksamiseni saattaa jopa parantua kun saan päivään kunnon rytmin ja muuta ajateltavaa kuin pelkät kotijutut. Toivon, että näin käy.

Vaikka olen ollut suht meneväinen Alisan kanssa, emmekä ole jääneet vain kotiin, on elämä pyörinyt silti vain Alisan ympärillä. Ehkä on ihan hyvä saada vähän omia juttuja elämään, jotta jaksan olla parempi äiti. Päiväkotiin tutustuminen on mennyt hyvin ja olen todella tyytyväinen ja iloinen Alisan ryhmästä. Eikä tässä ole kuin muutama kuukausi jäljellä, kunnes Alisa aloittaa pitkän, muutaman kuukauden kesäloman. Olen niin kiitollinen meidän vahvasta tukiverkostosta, jonka avulla saamme järjestettyä Alisalle kunnon kesäloman, vaikkei itselläni pahemmin lomaa tänä vuonna ole.

Viime yönä nukuin hieman paremmin ja aamulla mieli oli jo valoisampi. Aurinkokin kurkistaa pilvien raosta ja mieli on toiveikas, ehkä tämä tästä taas lähtee ylöspäin! Kunnon aamupala ja asioiden purkamista kalenteriin. Kun tärkeät asiat on kirjoitettuna ylös, mun ei tarvitse stressata, että unohdan jotain. Eilen kirjoittelin myös mun ruokavaliomuutoksista ja uskon, että niilläkin on ollut vaikutusta, koska tällä kertaa väsymystä kesti vain muutaman päivän. Viimeksi mun väsymyskausi kesti yli kuukauden..

Mulle iskee välillä näitä unettomuus ja stressikausia päälle ja silloin mennään aika puolitehoilla. Eilisessä postauksessa totesin, että mun tarkoitus on nyt myös kiinnittää huomiota uneen. Olen sellainen ihminen, jolle yöunet on erityisen tärkeät jaksamisen kannalta. Nyt uskon kuitenkin, että koneet lähtee käyntiin ja täällä on aurinkoisempi bloggari, niimpä palailen vielä myöhemmin kertomaan teille eilisestä päivästä Alisan näkökulmasta!

Torstai on sittenkin toivoa täynnä!