Eriarvoistuminen lähtee aikuisista

Kummastuin yhtenä päivänä kun silmiini osui uutinen turkulaisesta päiväkodista, jossa kielletään printtikuvioiset ja kuvalliset "viimeistä huutoa olevat" vaatteet. Oletan uutisen perusteella, että näillä tarkoitetaan mm. Frozen ja Ryhmä Hau vaatteita tai mitä näitä nyt lasten keskuudessa pinnalla olevia hahmoja on. Kieltoa perusteltiin muun muassa eriarvoistumisella. Toki kieltoa perusteltiin muun muassa keskittymisen herpaantumisella. Itse henkilökohtaisesti en pidä ajatuksesta, että joku määräisi miten lapseni puen. Lähdin kuitenkin tuon artikkelin pohjalta miettimään tuota eriarvoistumista ja voidaanko se tosiaan välttää vain kieltämällä kaikki.

Paljon puhutaan, että eriarvoistuminen lisää kiusaamista ja niin se varmasti on. Ollaan kuitenkin rehellisiä, maailma ei koskaan tule olemaan täysin tasavertainen mitä tulee tulotasoon ja varallisuuteen. Tästä syystä meidän jokaisen tulee kiinnittää huomiota omiin asenteisiimme. Politikot ja yhteiskunta tehköön osansa, mutta peiliin katsomisen paikka on monella muullakin.

Miten pieni päiväkotilainen tai koululainen voisi tietää mitään tavaroidensa ja vaatteidensa arvosta verrattuna kaveriin, ellei se kaikki lähde meistä aikuisista?

Jopa sellaiset lauseet kuin "älä konttaa niillä housuilla ettei polvet kulu, ne oli kalliit housut" tai "älä mene hiekkalaatikolle ettei uudet kalliit ulkovaatteet mene pilalle" , kertovat lapselle vaatteiden arvokkuudesta.

Puhumattakaan seuraavista kuulemistani lauseista:

"Onkohan naapurin Pertti kateellinen kun meillä on hienot autot, koti ja tavarat?"

"Vain köyhät pukevat lapsensa äitiyspakkauksen vaatteisiin!"

En tiedä teistä, mut mua melkein oksettaa noi lauseet. Se sisäinen rumuus kuuluu noista kauas.

Eniten mä sitä oikeaa asennetta penään hyväosaisilta, hyvin tienaavilta ja varakkailta vanhemmilta. Mun mielestä on ihan jees ostaa kalliit autot, kallis talo ja pelit ja vehkeet jos siihen on varaa. Totta kai, miksei! Pitäisi kuitenkin edes yrittää katsoa sitä maailmaa sen toisen ihmisen silmin, joka ehkä joutuu joka kerta kaupassa laskemaan viimeiset senttinsä, jotta saa perheensä ruokittua. Monesti näitä molempia vanhempia löytyy erilaisista ryhmistä, koululuokista, päiväkodista, harrastuksista.. Siinä pitäisi sitten sovittaa kaksi tulotasoa yhteen retkien ja huvien osalta, sekä tietysti ihan arkisen yhteisen pakertamisen osalta.

Mielestäni tärkeää on rahan arvon opettaminen sekä sen, ettei ihmisen arvoa lasketa rahassa tai mitata varallisuudella. Toisaalta, jossei aikuinen itse näitä ole sisäistänyt, turha kai toivoa, että sitä pystyisi jälkikasvulleen opettamaan? 

Mitä tulee niihin printtivaatteisiin tai tavaraan ylipäätään, mun mielestä lapsen pitää oppia myös, että kaikkea ei voi saada. Toki mä ymmärrän sen vanhempien tuskan, kun ryhmäpaine esimerkiksi koululuokissa voi olla suuri kun puhutaan vaikkapa vaatteista, laukuista tai kännyköistä.

Se, että kielletään printtivaatteet tai vaikka merkkivaatteet ja pyritään estämään eriarvoistumista sillä, on mun mielestä vain todellisen syyn peittelemistä. Syy eriarvoitumiseen on monesti asenteissa, ei niissä vaatteissa.

Toivoisin, että koulukaverien tai naapurien varallisuus ei ole este ystävyydelle, ystävälliselle ja tasavertaiselle kohtelulle. Me vanhemmat ollaan ensiarvoisen tärkeässä roolissa tässä asiassa. Mun mielestä lapsen ei kovin nuorena edes tarvitsisi tietää omien tavaroidensa ja vaatteidensa hintaa, etenkin jos ne ovat jotenkin erityisen kalliit. Missään kohtaa niistä ei mun mielestä edes pitäisi tehdä mitään numeroa. Rahan arvon ja muiden kunnioittamisen voi opettaa muutoin kuin itseään korostamalla.

Mä meinasin pyörtyä häpeästä kun Alisa totesi kerran kaupassa ja muutaman kerran sen jälkeen muuten julkisesti: "mun kotona on paljon rahaa!" Tunsin suurta tarvetta selitellä, että kyseessä on pieni kulho jossa säilytämme pikkuhiluja...:D


Mitä mieltä te olette, tarvittaisiinko Suomeen esimerkiksi päiväkoti- ja koulupuvut vähentämään eriarvoisuutta vai pitäisikö vanhempien vain katsoa peiliin?

Pääsiäiskakku ja ristiäiset

Viime vuoden pääsiäiskakku oli herkullinen suklaaöveri kinder-kakku. Tänä vuonna mulle aukesi sauma kokeilla hieman erilaista pääsiäishenkistä ristiäiskakkua. Viikonloppuna meillä oli ristiäiset ja multa pyydettiin sitä varten sitruuna-lakritsikakku, jonka ohjeen jaan nyt teillekin.

Tämä pääsiäiskakku sisälsi muun muassa kesäkurpitsaa ja ohjeeltaan kakku oli suhteellisen yksinkertainen ja helppo toteuttaa.

Pääsiäiskakku

Pohja:

250g voita

6 dl sokeria

6 kananmunaa

1 sitruuna

8 dl vehnäjauhoja

2 dl perunajauhoja

1 iso kesäkurpitsa
3tl leivinjauhetta
2tl ruokasoodaa

Täyte:

600g sitruunaista lakritsirahkaa

400g sitruunarahkaa

Kuorrutus:

2 dl Flora-vispikermaa

200g sitruunarahkaa

Kuori kesäkurpitsasta vihreä kuori pois ja raasta pieneksi. Pese sitruuna ja raasta kuori kesäkurpitsan joukkoon. Purista sitruunasta mehut myös joukkoon. Vatkaa huoneenlämpöinen voi ja sokeri sekaisin. Lisää kananmunat yksitellen samalla vatkaten. Yhdistä kuivat aineet ja siivilöi muun taikinan joukkoon samalla sekoittaen, älä vatkaa. Kaada voideltuun ja korppujauhotettuun kakkuvuokaan (24cm). Paista 175 astetta noin 50-60min. Anna kakun jäähtyä mielellään jääkaapissa useamman tunnin (5-10, tai yön yli).

Sekoita täytteen rahkat keskenään. Leikkaa kakku kolmeen kerrokseen ja halutessasi kostuta pohja ja reunat, etenkin jos pohjan teosta tarjoiluun on yli 24h. Kuorrutusta varten vispaa kerma tukevaksi vaahdoksi ja lisää rahka joukkoon. Itse pursotin vain päällisen ja jätin reunat paljaaksi, mutta miksei niitäkin voisi kuorruttaa. Jotta pohja ei kuulla kuorrutuksen alta, vedin kuorrutetta ohuelti kakun pintaan. 

Mulla oli sattunut jäämään ylimääräisiä sokerimassapaketteja, joten askartelin niistä ekaa kertaa elämässäni koristeet, aika hassut puput tuli, mutta idea on tärkein. :D Sitruunainen pohja toi tosi paljon makua kakkuun ja pohja oli mehevä, kiitos kesäkurpitsan. Kurpitsan maku ei kuitenkaan puske läpi, joten sitä ei kannata arastella.

Kakut tulivat siis Samulin siskon pojan ristiäisiin, joita vietimme eilen Turun Mikaelin kirkossa. Kauniin kirkkoseremonian jälkeen siirryimme läheiseen ravintolaan kahvitilaisuuteen tarjoiluja maistelemaan. Palmusunnuntaihin sopi mielestäni hyvin tämä juhlakalun äidin toivoma pääsiäiskakku. Komeassa säässä saimme viettää ihanat ristiäiset ja vauva sai komean nimen. <3

Lastentarvikeliike Kuopus sis. alekoodin

Tampereen blogireissulla meillä oli vierailukohteena lastentarvikeliike Kuopus. Team leaderimme Sari oli yllätyksenä järjestänyt meille vierailun tässä ihanassa lastentarvikeliikkeessä. Kuopuksen toinen omistaja otti meidät lämpöisesti vastaan ja kertoi hieman liikkeestään. Pääpaino Kuopuksen valikoimissa on lastenvaatteissa, mutta saatavilla on myös pientarvikkeita, kuten reppuja.

Kuopus sijaitsee mielestäni aika ihanteellisessa paikassa, nimittäin Tampereen Sokoksen yhteydessä kolmannessa kerroksessa. Tilaa on mukavasti ja paikalle pääsee näppärästi vaikka lastenvaunujen kanssa. Aikaisemmin Kuopus sijaitsi erillisessä kivijalkamyymälässä Kehräsaaressa, mutta nyt vajaan vuoden liike on ollut nykyisessä paikassaan. Sokoksella ei muuten enää ole lainkaan lastenvaateosastoa, joten Kuopuksen valikoima on oikein paikoillaan niinkin suureen tavarataloon.

Kuopus oli minulle tuttu entuudestaan ja olen asioinut heidän verkkokaupassaan, oli siis ihanaa päästä paikanpäälle tutustumaan itse liikkeeseen. Kuopus on mulle kuin karkkikauppa: myydäänhän siellä kaikkia mun lempimerkkejä! Gugguu, Vimma, Mini Rodini, Papu, Mainio... Lisänä ainakin Molo, Småfolk, Bangbang Copenhagen, Metsola ja moni muu suosittu lastenvaatemerkki.

Ja no mitäpä luulette, tarttuihan liikkeestä muutamia vaatteita myös ostoskoriin*. Ostin toki samalla myös muutaman lahjan, sillä kummipojallani on nimipäivä tällä viikolla. Tällä kertaa Gugguu ja Vimma veivät sydämeni ja Alisalle ostinkin Vimman Jungle-lettipaidan sekä Gugguun uuden malliston legginsit. Tilaan yleensä vaatteet verkkokaupasta, joten Kuopus oli ihanaa vaihtelua! Kerrankin pääsin hypistelemään vaatteita livenä, eikä meillä täällä Turussa juuri olekaan kivijalkaliikkeitä näille merkeille.

Ihanat kevään värit ja uudet mallistot ovat myös teidän saatavilla, sillä Kuopus tarjoaa blogini lukijoille alekoodin heidän verkkokauppaan.

Alekoodilla "blogiale" saatte -20% kaikista Papun, Gugguun, Mini Rodinin, Mainion ja Bangbang Copenhagenin normaalihintaisista tuotteista. Alekoodi on voimassa sunnuntaihin 9.4. saakka.

Käytä alekoodi hyödyksi heti! :)

Postaus yhteistyössä Perheblogien ja Kuopuksen kanssa. *Osa tuotteista saatu bloginäkyvyyttä vastaan.

Perheblogien luova ja inspiroiva kokous Tampereella

Viime viikonlopun kokous Tampereella oli järjestetty uudessa ja trendikkäässä Solo Sokos Hotel Tornissa. Jopa vanhana tamperelaisena paikka oli mulle täysin uusi, sillä muuttaessani pois Tampereelta,  hotelli oli vasta rakenteilla.

Meillä oli tarkoituksena suunnitella blogiyhteisömme loppuvuoden tapahtumia ja tapaamisia, sekä kehittää yhdessä Perheblogeja. Millainen tila olisikaan ollut inspiroivampi kuin tämä luova huone nimeltä Puisto. Jos kaipaatte erilaista tilaa järjestää kokous Tampereella, suosittelen ehdottomasti tätä kyseistä tilaa! Itselleni huoneen tarinalla oli oikeinkin henkilökohtainen merkitys, huone nimittäin esittelee Pyynikkiä, joka on mulle yksi rakkaimpia kaupunginosia, kävin siellä koulua yli neljä vuotta! Värikkäät seinät ja värikäs sisustus olivat piristäviä ja virkistävä oli myös erillinen viherseinä tuomassa happea tilaan. Huoneen nimeen sopivasti tilassa oli ruohomatto ja puujakkaroita.

Hotellilla on jopa 10 erilaista kokous- ja kongressitilaa, joiden tilavuus vaihtelee 20 hengestä jopa 700 henkeen. Monenlaista ja -kokoista tilaa on siis tarjolla, jos mielessä on järjestää kokous Tampereella keskeisellä paikalla ydinkeskustassa.

Kenties juuri innovatiivisen ja inspiroivan tilan myötä, meidän kokous Tampereella oli todella onnistunut ja ideoimme mahtavia juttuja tälle vuodelle. Tilassa oli hyvin otettu huomioon myös työergonomia, johon oman työni takia kiinnitän paljon huomiota. Kokouspöytä oli korkeussäädettävä ja tuolit selälle hyvät sekä muutettavissa myös keinujakkaroiksi, hauskaa! Hauskaa oli myös mahdollisuus PIIRTÄÄ tussilla seinään! Ideoita syntyi ja seinä täyttyi! Välillä piti toki vähän hassutella ja lepuuttaa aivoja, siihenkin tila tarjosi mukavat mahdollisuudet palloineen ja sohvineen. Lisänä toki maistuvat herkut. 

Meidän kokous Tampereella sai arvoisensa lopetuksen kun juhlistimme Perheblogeja hotellin Grill It! -ravintolassa. Skoolasimme kuohuvat illallisen alkajaisiksi ja nautimme herkullisen kolmen ruokalajin illallisen. Mun trio oli aika täydellinen, alkuun kalaa, pääruoaksi pihviä ja jälkkäriksi Crème brûlée, nam!

Tilasta löytyy myös mun kuvaamaa videomateriaalia, pari postausta taaksepäin julkaistusta Perheblogit goes Tampere -postauksesta!

*Postaus toteutettu yhteistyössä Perheblogien ja Solo Sokos Hotel Torni Tampereen kanssa.*

2,5-vuotias

Alisalla tuli juuri 2,5-vuotta täyteen, mihin tää aika oikein menee!? Juurihan mä kannoin pienen nyytin kotiin... Ajattelin koostaa postauksen siitä millainen meidän 2,5-vuotias on!

Hän on kova juoksemaan, hyppimään, höpöttämään ja nauramaan.

Hän osaa seistä yhdellä jalalla ja näyttää sormin kuinka vanha on.

Oppii uusia lauluja viikottain ja lauluvarastoon kuuluu jo kymmeniä lauluja aina Tuiki tuiki tähtösestä Turvasanaan...

Vaipoista luovuttiin jokin aikaa sitten kokonaan kun yövaippakin jäi pois.

Nykyään nukahtaminen onnistuu omaan sänkyyn, mutta joskus aamuyöllä saatetaan hipsiä äidin ja isin väliin.

Ruoka maistuu ja kova yritys olisi osallistua ruoan laittamiseen äidin apuna.

Alisa tykkää auttaa kotitöissä, pyykkien ripustaminen ja kaappiin vieminen sujuu, samoin pienet apuhommat kuten roskien vienti roskikseen tai omien astioiden kattaminen.

Risto Räppääjä on suurin fanituksen kohde.

Osaa värit ja laskee sujuvasti kymmeneen.

Piiloleikki ja palapelit on parasta.

On välillä prinsessa ja joskus prinssi.

On välillä myös tyttö, poika, äijä, miäääs, poromiäs tai koira.

Lempiväri on pinkki.

Haaveammatti autokorjaaja.

Isona hänestä tulee kuulemma suomenmestari, lajista viis.

Haluaisi mennä kouluun, mutta kuulemma siellä ei voi käydä potalla, se on huono juttu.

Osaa myös kiukutella ja osoittaa mieltään.

On omapäinen.

On todellinen hauskuuttaja, mutta myös äärettömän fiksu.

Tykkää vauvoista.

Rakastaa ihmisiä.

On niin koviin rakas. <3

Tavismutsi testaa: Omena-hotelli Tampere

Viikonloppuna tapasimme Perheblogien bloggaajien kanssa Tampereella. Yöpymispaikan meille tarjosi Omena-hotelli Tampere.

Omena-hotelli Tampere sijaitsee ihanteellisen keskeisellä paikalla suoraan Tampereen ydinkeskustassa. Omena-hotelli on edullisuutensa takia etenkin nuorison ja ns. juhlakansan suosiossa, joten itse lähdin matkaan sillä näkökulmalla, miten Omena-hotelli sopisi esimerkiksi perhematkailuun?

Omena-hotelli - simppeliä yöpymistä?

Saapuminen Omena-hotelliin oli vaivatonta, sillä sain etukäteen vain huonenumeron ja ovikoodin puhelimeeni. Mitään varsinaista kirjautumista hotelliin ei tarvitse tehdä, hotellissahan ei ole henkilökuntaa paikalla. Ovikoodin lisäksi ei tarvita myöskään erillistä avainkorttia - niin hyvä, mä hukkaan ne aina!

Omena-hotelli on tyyliltään hyvin pelkistetty, eikä siellä esimerkiksi ole erillistä aulaa tai muita yhteisiä tiloja. Itse huoneet sen sijaan olivat oikeinkin positiivinen yllätys, sillä ne olivat hyvin tilavat ja viihtyisät. Kokonainen perhe olisi hyvin mahtunut yöpymään hotellissa samassa huoneessa. Perhenäkökulmasta katsottuna positiivista oli huoneen jääkaappi, mikro ja vedenkeitin. Esimerkiksi lastenruokien säilytys ja lämmitys olisi hoitunut helposti omassa huoneessa. Itse olen kaivannut muissakin hotelleissa näitä ominaisuuksia.

Kuten eilisestä videosta ehkä huomasittekin, pyörimme jonkin verran ympäri Tampereen keskustaa. Omena-hotelli oli hyvä puolimatkankrouvi, sillä se sijaitsi oikeastaan keskellä liikkumissädettämme. Myös saapuminen junalla tai bussilla on helppoa, kun molemmat asemat ovat kiven heiton päässä Omena-hotellista.

Omena-hotelli sijaitsee yleensä joka kaupungissa erittäin keskeisellä paikalla, siksi se mahdollistaa helpon liikkumisen ympäriinsä ja usein hotellien läheisyydestä löytyy monet hyvät nähtävyydet sekä palvelut, vaikka itse hotellit ovatkin tarkoituksella mahdollisimman riisuttuja.

Keskeisen sijainnin vuoksi aamupalan puuttuminen ei oikeastaan ollut ongelma, sillä Omena-hotelli on hyvin ympäröity erilaisilla kahviloilla ja aamupalapaikoilla, itsekin päädyimme läheisen kahvilan aamupalapöytään, jonne tosin olisi halutessaan voinut varata aamiaisen jo suoraan hotellivarauksen yhteydessä.

Omena-hotelli - pelkkä bilehotelli?

Näin viikonloppuna Omena-hotelli oli toki melko täynnä viikonlopun juhlijoita ja alunperin mietimmekin, että mahtaako hotellissa olla kova melu yöllä. Itselleni ainakin sattui huone suhteellisen rauhalliselta paikalta, etten juurikaan häiriintynyt hotellin muista asiakkaista. Suuret ikkunat huoneesta oli toki kadulle päin ja sieltä kantautui ääniä huoneeseeni, mutta tämä ongelma on kaikissa ydinkeskustahotelleissa. Olen myös sen verran sikeäuninen, etten näistäkään pahemmin häiriinny.

Omena-hotelli sopii hyvin majoittujalle, jonka pääpaino on juuri yöpymisessä. Mielestäni perhe ei tee tässä poikkeusta. Varsinkin arkena voisin kuvitella meidän perheen yöpyvän Omena-hotellissa esimerkiksi kesälomareissulla.

Koska Omena-hotelli ei sisällä mitään lasten leikkihuoneita tai muita, ajan viettäminen itse hotellissa saattaisi olla hieman työlästä. Toki mukaan voi itse varata jotain tekemistä, omassa huoneessani olisi ollut ihan hyvin tilaa leikkiä ja touhuta. Huoneessa oli myös pöytäryhmä, joka sopisi hyvin esimerkiksi piirtämiseen tai muuhun näpertelyyn.

Kaikenkaikkiaan mulle jäi hyvä ja positiivinen fiilis ekasta kerrasta Omena hotellissa ja varmasti saatan yöpyä tulevaisuudessakin.

Oletteko te yöpyneet perheen kanssa Omena-hotellissa? :)

*Yhteistyössä Perheblogien ja Omena-hotellin kanssa.*

Perheblogit goes Tampere -video

Osa teistä jo huomasikin, että olin viikonloppuna Perheblogien tapaamisessa Tampereella. Meillä oli taas kerran ihan mahtava viikonloppu ja siihen sisältyi paljon naurua. Viikonlopusta on tulossa lisää postauksia, mutta päätin tällä kertaa tehdä myös videon reissusta, joten nyt pääsette kurkistamaan meidän reissuun! Aika työn ja tuskan takana tää koko video oli ja pari kertaa meinasin jo luovuttaa, mutta tässä tämä nyt olisi. :)

Kiitos seurasta ihanat leidit!

By Sari Kaariste

Lapsiparkki

Tossavaisen toisen sukka

Kommammaa

Äiti on vähän väsynyt