Tiedätkö mitä sinun lapsesi syö? +Arvonta

Tänä päivänä uutisoidaan todella paljon lasten ja ylipäätään aikuisten ruokailuun liittyvistä aiheista. Mitä on hyvä syödä ja mitä ei. Suositukset vaihtuvat ja perässä ei meinaa pysyä, vanhemmat yrittävät parhaansa tarjotakseen lapsilleen mahdollisimman hyvää ja terveellistä ruokaa.

Äidin potevat huonoa omatuntoa, mikäli antavat joskus purkkiruokaa lapselle. Itsekin olen potenut. Miksi? Miksi purkkiruokaa pidetään huonona vaihtoehtona lapselle? Minulla kävi tuuri ja pääsin blogin kautta tutustumaan Nestlén tehtaalle Turussa ja näkemään ja kuulemaan, miten Piltti-lastenruokaa valmistetaan. Jännä muuten, että juuri kukaan ei myönnä ääneen, että meillä syödään valmiita lastenruokia kun globaalisti Suomessa syödään paljon purkkiruokaa. ;)

Piltti nimellä lastenruokaa on tehty jo vuodesta 1961 alkaen ja Turun tehdas on Suomen ainoa lasten purkkiruokaa valmistava tehdas, mistä vuosittain tulee 80 miljoonaa lastenruokapurkkia. Oli muuten todella jännittävää tajuta, että Piltit tulee 10km päästä meidän kodista..

Piltin väki on ottanut onkeensa äitien mielipiteistä ja vajaa vuosi sitten laitettiin liikkeelle uusien Piltti Ensimaut -tuotteiden kehittely. Äidit toivoivat muun muassa seuraavaa:

*Vain 1-2 raaka-ainetta*

*Luonnollisia aineita*

*Ei lisättyä sokeria*

*Ei lisättyä tärkkelystä*

*Mahdollisimman korkea hedelmä-/vihannespitoisuus*

Ihan kuin minun toiveita! Juuri siihen suuntaan lastenruokien toivoisin menevän jatkossa.

Tiedättekö miten paljon lastenruokia testataan ennen kuin ne päätyvät lautaselle?

Ensin pienemmässä kotikeittiössä testataan makuja ja koostumuksia tuotekehittelijöiden kesken kymmeniä kertoja. Tämän jälkeen tehtaassa tehdään tehdaskokeet ja kun ne ovat lanseerausvaiheessa, tuotteet lähtee vielä Piltin makuraadille arvioitavaksi. Makuraati on lahjomaton ja asiantunteva, kuuluuhan siihen kaikkiaan tuhansia eri-ikäisiä lapsia.

Lastenruoassa kaiken perusta on raaka-aineet. Kaikki raaka-aineet eivät todellakaan sovellu lastenruokaan ja turvallisuustaso aikuisten ja lastenruoassa on ihan eri. Piltillä on omat sopimusviljelijänsä, joilla on tiukat kriteerit ja tarkka valvonta. Suomessa sopimusviljelijöitä on 12 kappaletta ja näillä tiloilla viljellään esimerkiksi perunaa, porkkanaa, hernettä ja sipulia. Toki osa raaka-aineista tulee ulkomailla, esimerkiksi banaania on hiukan hankala kasvattaa täällä Suomessa.

En ollut juurikaan tullut ajatelleeksi lastenruoassa tätä puolta, ennemminkin ajattelin, että se vain tulevat jostain kauppaan. Mutta, että sen Piltin porkkana voidaan jäljittää tietylle pellolle, ties vaikka olis teidän naapurin pellolta. Suuri yllätys oli myös se, että raaka-aineet käydään tehtaassa KÄSIN läpi... Tämän lisäksi pitkin linjaa on tietysti metallinpaljastimia, siivilöitä, magneetteja ja muita laitteita joilla ehkäistään vierasesineiden joutuminen lastenruokiin.

Vierailu tehtaalla oli käsittämättömän mielenkiintoinen näin äitinä. Ehdottomasti yksi kiinnostavimpia juttuja, mihin olen blogin kautta päässyt. Itsekin olen joskus skeptisesti ajatellut lastenruoasta, joten oli hienoa päästä omin silmin näkemään mistä sitä sosetta oikein tulee.

ARVONTA!

Yhteistyössä Piltin kanssa arvon myös teidän lukijoiden kesken kaksi tuotepakettia, mihin on valittu monipuolisesti Piltin tuotteita. Palkinnosta löytyy myös näitä ihan uusia Ensimaut - sarjan tuotteita!

Osallistumaan pääset joko täällä blogissa tai Facebookissa tai vaikka molemmissa!

Kommentoimalla tätä postausta saat yhden arvan.

Mikäli olet jo tai liityt lukijaksi täällä tai Facessa, saat kaksi arpaa.

Ihan vaan tavismutsin Facebook-sivulta löydät siis toisen arvonnan!

Arvonta päättyy 16.10.2016 klo. 21.00!

Voittajille ilmoitetaan henkilökohtaisesti, jätäthän sähköpostiosoitteesi kommenttiboxiin!

*Postaus toteutettu yhteistyössä Nestlén kanssa*

Helppoa ruokaa arkeen

Kauppareissuissa vaikeinta on yrittää keksiä, mitä meillä syödään tällä viikolla. Usein nostelen vain jotain elintarvikkeita kärryyn, enkä lainkaan suunnittele etukäteen ruokalistaa. Siksi meillä pyörii usein samat ruoat viikosta toiseen. Onko muilla samaa ongelmaa, vai keksittekö päivästä toiseen mitä mahtavimpia arkiruokia?

Monissä mammaryhmissä Facebookissa kysellään ja jaellaan arkiruokareseptejä ja niistä usein saakin tosi hyviä ideoita. Itselleni haastetta lisää se, että ruoan pitäisi olla yleensä nopeasti valmistettavissa, sillä yleensä minulla on ihan max tunti aikaa ruoan valmistumisen odotteluun. Olen myös hyvin laiska, eli ihan joka päivä en jaksaisi uutta ruokaa tehdä, siksi teenkin usein isompia satseja ruokaa tai sitten sellaista ruokaa, mitä on helppo muunnella seuraavana päivänä.

Helpottaakseni mahdollisesti teidän pähkäilyä ruokakaupassa, saatte tästä vinkkiä, mitäs meillä on viimeisen viikon aikana syöty! Konstailematonta arkiruokaa ja kuvatkin on pikaisesti napattuja, lähinnä kännykkäkuvia, minä kun haluan syödä ruokani lämpöisenä...;D

Itse tehdyt lohkoperunat on hyviä ja tosiaankin helppo valmistaa, kunnon pesu perunoille ja lohkoiksi, 225 astetta ja puolisen tuntia niin perunat on valmiita. Itse maustan perunoita hieman oliiviöljyllä, suolalla ja paprikalla. Kaverina lohkoperunoilla oli tällä kertaa lihapullia pakasteesta, joskus täytyy oikoa mutkia suoraksi.

Riista kuuluu mun mielestä ehdottomasti syksyyn, niimpä meillä syötiinkiin riistakäristystä ja pinaatti-perunamuusia yhtenä päivänä. Itse tykkään lisätä perunamuusiin jotain tuomaan makua ja pinaatti on maukas vaihtoehto. Kylkeen puolikkaa niin syksyinen annos on valmis. Taaperolle laitoin puolukat kokonaisina marjoina ja itselleni hillon muodossa. Seuraavana päivänä samoista aineista saa jämälaatikon, nimittäin perunasose-riistalaatikon. Perunamuusia kun löysentää maidon avulla ja lisää joukkoon pari kananmunaa niin laatikko on paistoa vaille valmis. 175 astetta ja 45 minuuttia.

Meillä syödään vähän liikaa pastaa, siksi päätin tällä viikolla panostaa siihen, että syötäisiin jotain muuta. Aika perunapainotteista tuli, mutta eksyi joukkoon myös riisiäkin, maustoin riisin kurkumalla ja siitä tuli kauniin keltaista. Riisin kanssa tein currykanaa. Yleensä vältän valmiiksi maustettuja kermoja, mutta nyt päädyin kokeilemaan currykermaa ja se oli positiivinen yllätys! Saman asian ajaa toki myös jos itse maustaa kerman currylla. Riisin joukkoon heitin myös pakasteesta vihanneksia, jotta ruoassa olisi tarpeeksi kasviksia.

Kasvikset on muuten kanssa yksi harmaita hiuksia aiheuttava asia! Jotenkin meillä aina on lautasella sitä perinteistä kurkkua. Etenkin Alisan takia yritän keskittyä siihen, että ruoassa olisi tarpeeksi kasviksia, Alisa hieman huonosti niitä tuppaa muuten syömään. Hedelmät kyllä menisi, mutta kasvikset ei aina. Sotken Alisalle monesti ruoan joukkoon kasvikset, jotta saisin huijattua hänet syömään niitä. Onneksi nykyään kasvikset maistuvat jo pikkaisen paremmin!

Jauheliha on helppoa ja edullista ruokaa, sen takia meillä sitä syödään viikottain. Jauheliha on juuri niitä elintarvikkeita, mitä tulee ostettua kaupasta ajatuksella "siitä ainakin keksin jotain ruokaa.." Viimeksi meillä syötiinkin jauhelihamureketta, mihin olin lisännyt fetajuustoa tuomaan makua. Murekkeen saa tarvittaessa aikaan tosi helposti, kermaa/kermaviiliä ja korppujauhoja turvottaessa sipuli ja feta silpuksi, lisätään jauheliha ja muutama kananmuna sekä mausteita (suola, pippuri, paprika, valkosipuli...) ja eikun vaivataan sekaisin ja muotoillaan vuokaan tai pellille pötkylä. 200 astetta ja 30-40min. Murekkeen kanssa samalla paistuu viipaleperunat, jotka on myös helppo valmistaa. Huolellinen pesu perunoille ja suht ohuiksi viipalointi, loraus kermaa ja mausteita. Viipaleperunat on kyl yks mun lemppari lisäkkeistä, ei kyllä välttämättä aina se terveellisin..:)

Tässä meidän viikon ruokalista, mitäs teillä syödään tällä viikolla? Tarvitsen lisää ideoita, jotta meillä ei syötäisi aina samoja ruokia! :D

Tasan kaksi vuotta sitten

Viideltä aamuyöstä en enää jaksa. Olen valvonut yli vuorokauden. Herätän Samulin ja sanon, että nyt mennään.

Kivut eivät ole sietämättömät, mutta estävät nukkumisen. Olen istunut suihkussa ja kävellyt, se helpottaa. Nappaan sairaalakassin ja istun autoon. Toisaalta minusta ei tunnu yhtään siltä, että olen menossa synnyttämään, olo on absurdi. Tekstaan äidilleni, että olemme matkalla.

Aamuöinen Turku on täynnä baarista palaavia juhlijoita. Kesken matkan alan epäröimään, pyydän Samulilta, että palaisimme kotiin, ei minua satu tarpeeksi. Käännyttävät minut kuitenkin synnäriltä takaisin. Samuli on kuitenkin sitä mieltä, että mennään vähintään hakemaan lääkettä, että saisin nukuttua.

Ajamme sairaalan parkkipaikalle ja menemme jännityksestä täristen painamaan summeria. Pääsemme sisään ja menemme ilmottautumaan. Edellämme on pariskunta, jolla on moninverroin tuskaisemmat paikat ja nyt olen täysin varma, että meidät nauretaan pihalle.

Siirrymme tutkimustilaan ja makaan käyrillä parikymmentäminuuttia, naureskelemme hermostuneesti. Sitten hoitaja tulee tutkimaan tilannetta ja sen jälkeen tuo karseat sairaalavaatteet. Tilanne on edennyt sen verran, että meidät otetaan sisälle. Olen järkyttynyt. Vähän paniikissakin jopa, se on menoa, mietin.

Menoa se ei kyllä ollut vielä hetkeen. Käyn pari kertaa kuumassa suihkussa, ahtaassa muovikopperossa. Välillä koitamme molemmat hieman nukkua.

Päivän aikana tilanne hieman etenee, seuraan kuitenkin netistä onlinea jokkiskisoista, totta kai.

Iltapäivällä kivut käy sietämättömiksi ja vihdoin saan epiduraalin. Pelkään sen laittoa, mutta lopulta se ei ole kovin kamala operaatio. Epiduraali helpottaa. Tunnen kuitenkin supistuksia tasaisin välein.

Kuulen kun kun joku huutaa viereisessä huoneessa, sitten kuulen juoksuaskeleita. Pelottavaa.

Saan epiduraalia kerran uudelleen, eikä mitään tunnu tapahtuvan. Neljän aikaan iltapäivällä minulle kerrotaan, etten saa enää normaalia kerta-annosta epiduraalia ja vaan minulle laitetaan jokin jatkuva epiduraali, mistä tulee pieniä määriä koko ajan. Enää en muista tarkasti mistä oli kyse. Anestesiahoitajan piti tulla pian, ennen kuin edellisen annoksen vaikutus lakkaa, jossain kuitenkin tarvitaan häntä enemmän, joten hänen tulo viivästyy.

Yhtäkkiä kipu yltyy. Kipu on sietämätön. Ymmärrän, että puudutteen teho on nyt lakannut, vaikka niin ei missään nimessä olisi hoitajan mukaan saanut käydä. Samuli käy pyytämässä apua. Anestesiahoitaja tulee paikalle ja saan kuitenkin ison kerta-annoksen, jotta kipu lakkaisi.

Jäämme Samulin kanssa kahden huoneeseen, mutta äkkiä minulle tulee tunne, että on pakko ponnistaa... Koitan olla ponnistamatta, jotta Samuli ehtii hälyttää apua. Katson kelloa. Kahtakymmentä vaille viisi. Päätän, että viimeistään kuudelta tämä on ohi.

Kätilö tulee paikalle ja kaikki sujuu hyvin. Tai niin luulin. Hetken päästä kätilö poistuu huoneesta ja sen jälkeen muistan huoneen olleen täynnä ihmisiä. En osaa pelätä. Enhän minä tiedä miten normaalin synnytyksen kuuluu mennä. Kuulen sanan imukuppi. Olen vähintäänkin pihalla, mutta teen kuten käsketään.

Sitten kipu loppuu. Kello on vähän yli viisi. Mustahiuksinen itkevä käärö viedään kiireellä pois huoneesta. Ehdin vain kysyä, oliko se tyttö ja onko kaikki hyvin. Joku kertoo, että tyttö on ja hieman hengitys takkuilee. En ehdi saada vauvaa syliin, mutta minulle tullaan näyttämään lämpökaapissa olevaa pientä tummapiirteistä tyttöä. Vauva ja hoitajat lähtevät lasten teholle ja Samuli lähtee heidän mukanaan. Itse jään synnytyssaliin. En vieläkään osaa pelätä, vaikka jälkeenpäin ajatellen tilanne oli pelottava. Olen sen verran lääketokkurassa, että voin mielestäni hyvin.

Samuli tulee takaisin ja viimein minäkin pääsen siirtymään osastolle, tosin pyörätuolilla, sillä meinaan pyörtyä seisomaan noustessa. Pääsemme osastolle ja tiukkasanainen hoitaja sanoo, että pääsen katsomaan vauvaa teholle, mikäli vointini sen sallii ja selviän vessareissusta pyörtymättä.

Saan juuri oven kiinni kun jalat lähtee alta. Pyörryn hetkeksi ja pääni kolahtaa seinään. Havahdun hetkisen kuluttua ja astelen epävarmoin askelin ulos vessasta. Samuli on odottanut oven takana ja katsahtaa kummaksuen, mutta ei sano mitään. Hoitaja sanoo, että olen hieman kalpea, mutta valehtelen voivani hyvin. Samuli lähtee kärräämään minua pyörätuolin kanssa kohti teho-osastoa.

Matkalla Samuli kysyy mitä vessassa oikein tapahtui, kerron, mutta käsken häntä olemaan kertomatta kenellekään. Samuli pyörittelee silmiään, mutta katsoo ehkä parhaaksi totella.

Pääsemme teholle ja pieni käärö makaa piuhojen kanssa saamassa lisää happea. Koneet ja hoitajat tarkkailevat tilannetta. Tunnelma on levollinen ja olo outo. Menee vielä kauan ennen kuin todella ymmärrän mitä on tapahtunut.

..................................................................

Siinäpä muistoja tasan kahden vuoden takaa. Kaikki ei mennyt kuten oppikirjassa, mutta tänään tuo tummatukkainen vauva on jo kaksivuotias. Vaikea käsittää, että tuosta päivästä on jo kaksi vuotta. Elämänmittainen matka jatkuu edelleen.

Onnea Alisa, äidin oma sisupussi. <3

Meidän tiimi

Kello herättää sunnuntaiaamuna 6.30. Samuli vitsaili edellisiltana nukkumaan mennessä, että hänellä on tuo 6.30 ajastettuna ainoastaan viikonlopuille. Niin,  meillä on monesti aikaisempi herätys viikonloppuna kuin arkena. Herätessäni huomaan Alisan taas nukkuvan meidän välissä, hän on hiippaillut siihen yön aikana.

Katselen hetken kahta nukkuvaa. En malttaisi herättää heitä. Kuiskaan hiljaa Samulille ja samalla Alisa herää iloisena. Kerron, että on kisapäivä, ilo senkun kasvaa. Alisa on aina innokas lähtemään kisoihin. Paljon autoja ja tuttuja kasvoja. Heti aamulla Alisa toteaa: On kiva päivä!

Auringon noustessa ajamme usvaisessa aamussa. On kaunista, niin rauhallista. Radiosta soi tuttuja kotimaisia hittejä, yksi lause tarttuu korvaan syvemmin "..mut meidän avaruus on tässä vaikka hiffaa muut ei..."

Eipä tätä harrastusta täysin voi ymmärtää kuin toinen harrastaja.

Kisapaikalla nähdään perhettä, kavereita ja tuttuja. Alisa viihdyttää välillä vaaria, välillä äiti ja isiä ja välillä muita tuttuja. Jauhelihakeitto maistuu erityisen hyvältä kun sen saa syödä raikkaassa ulkoilmassa. Alisa on niin tottunut kisareissuihin, että ruokailut, vaipan vaihdot ja nukkumiset sujuu helposti.

Kisojen jälkeen Alisa palkintojen jaossa Alisa haluaa hakea palkinnon kanssani, ylpeästi esitellen sitä muille ihmisille. Näen hänessä päivä päivältä enemmän itseäni. Olen ollut samanlainen hupsu kuin Alisakin.

Kotimatkalla piipahdamme vielä tallilla, koska Samulilla on pari pientä hommaa. Itsekin sovitan penkin paikkaa tulevaan kilpa-autoon. Syömme Alisan kanssa hieman iltapalaa ja katselemme mitä isi touhuaa. Alisa on kiinnostunut isin touhuista ja haluaisi kovasti jo auttaa..

Auringon laskiessa ajamme kotiin, takapenkki hiljenee vähitellen uneen. Koko pitkä päivä takana, mutta en ole yhtään uupunut. Väsynyt toki, mutta en uupunut. Olen onnellinen, että meidän perhe on näin hyvä tiimi. Tiimi, millä on ihan oma juttunsa.

Kannamme väsyneen taaperon sisälle ja hän toivottaa hyvät yöt ja menee pesun kautta omaan sänkyyn nukkumaan. Lämmitämme Samulin kanssa saunan ja menemme itsekin nukkumaan.

Edessä häämöttävä "yh-viikkokaan" ei tunnu ylitsepääsemättömältä näin kivan päivän jälkeen. Nukahdan onnellisena ja aamulla herään virkeämpänä kuin hetkeen.

Vaaleanpunaiset syntymäpäivät

Tänään juhlittiin meidän kaksivuotissynttäreitä ja ne oli melkoisen vaaleanpunaiset synttärit. Vaikka välillä näytti, että mahdanko selvitä urakasta, saatiin synttärit lopulta juhlittua melko pienellä vaivalla. Leivonnaiset onnistui suhteellisen ok, mutta taas tuli todistettua, ettei kakkujen koristelu ole mun vahvinta alaa.

Teemavärinä juhlissa oli siis vaaleanpunainen ja se näkyi mm. koristeluissa, kertiksissä kuin tarjottavissakin. Koristeina meillä oli pom pomeja ja ”leijuvia ilmapalloja”. Suht yksinkertaisia ja helppoja. Koristeet ja kertikset tilasin siis Pop up kemuista. Ruokakaupasta löytyi sopivan värisiä neilikoita koristamaan juhlapöytää, joten nappasin ne vielä perjantaina mukaan. En ole kovinkaan kekseliäs koristelujen suhteen, mutta saatiin mielestäni pienellä vaivalla teemaan sopivat pirskeet.

Juhlapöydässä meillä oli tarjottavana mm. täytekakku, voileipäkakku, amerikkalainen juustokakku, karjalanpiirakoita ja munavoita, hedelmiä ja keksejä. Täytekakku oli elämäni ensimmäinen sokerimassalla päällystetty kakku ja eihän siitä täydellinen tullut millään mittapuulla, mutta olen tyytyväinen, että kakku ylipäätään saatiin pöytään. Täytteenä oli kinuskia ja vadelmaa. Olen ajatellut tehdä teille tuosta kakkuprojektista tarkemman postauksen vinkkeineen, mikäli täällä on muitakin, ketkä eivät ole niitä superleipureita, jotka loihtivat upeita luomuksia kädenkäänteessä.

Olin ilmeisesti onnistunut tarjottavien määrän suunnittelussa hyvin, sillä jokaista kakkua riitti kaikille ja niitä jäi vielä pienet palat ylikin. Voileipäkakku oli perinteinen lihaversio ilman mitään erikoisuuksia. Amerikkalainen juustokakku oli tuhtia ja sopi todella hyvin syksyisiin juhliin ja oli kivaa vaihtelua liivate-juustokakkuihin, joita yleensä teen. Jos joku haluaa tuota testata myös, niin ohje on napattu suoraan Kinuskikissan resepteistä. Valkkaan hyvin usein reseptit juuri Kinuskikissan sivustolta, koska olen ne niin monesti todennut erittäin toimiviksi, kuten tälläkin kertaa.

Meillä oli tosi huiput synttärit ja vieraita kävi reilu parikymmentä ja kaikki toivottavasti pitivät juhlista. Vaikka juhlien järjestäminen on välillä aika stressaavaa ja rankkaa niin onnistuineiden juhlien jälkeen on kuitenkin hyvä fiilis. Kiitos kaikille vieraille! Erityiskiitos siskolleni sekä Samulille, ilman teidän suunnatonta apua, en todellakaan olisi selvinnyt näistä juhlista! <3

Synttärifiiliksissä palaillaan varmaan vielä ensi viikollakin kun Alisan virallinen syntymäpäivä on. Nyt tämä mutsi kyllä lepää loppuillan!

<3 <3 <3

Meidän näköistä eloa seinille

Seuraan paljon erilaisia sisustuspainotteisia tilejä instagramissa ja surutta ammennan inspiraatiota muiden kodeista. En todellakaan ole mikään suuri sisustaja joka keksii mahtavia uusia sisustusratkaisuja. Siitä huolimatta tykkään valita kotiin myös sellaisia ratkaisuja, jotka näyttää meiltä.

Näytin joskus aikoja sitten Samulille julisteita Desenion valikoimista ja yhtälailla hän tykästyi niihin. Nyt kun olemme saaneet seinät remontoitua uusiksi, oli aika tilata sopivia julisteita tuomaan eloa. Valitsimme yhdessä yhteensä seitsemän julistetta ja mun mielestä onnistuttiin hyvin löytämään meille parhaiten sopivat julisteet. 

Olohuoneeseen haluttiin kaksi isoa julistetta ja toinen sai valita toisen ja toinen toisen. Arvaatteko kumpi on kumman valinta? :)

No timantti on tietysti mun valkkaama ja Frankly my dear I dont't give a damn tietty Samulin. Lausehan on tuttu Tuulen viemää-elokuvasta, mutta se ei suinkaan ole päätynyt seinällemme siksi, että se olisi Samulin lempielokuva. Lause kuitenkin kuvaa meidän elämänasennetta otollisesti. Timantti taas siksi, että ollaan niin kovin timanttista porukkaa. Ja tuleepa tuosta timantista mieleen eräs laulu, joka taas tuo muistoja suhteen alkuajoilta.

Makuuhuoneeseen valittiin kolme rauhoittavaa julistetta. Makkariin tapetoitiin yksi harmaa seinä, mikä mun mielestä rauhoittaa huonetta entisestään. Teemaan sopien valittiin unisieppari, hakuna matata ja sometimes it's okay if the only thing you did today was breathe. Unisieppari sopii mun mielestä ihanasti just makkariin ja nuo kaksi muuta taas ovat hyviä muistutuksia hektisen arjen keskellä, ehkä Samuli ihan mua ajatellen ne valkkas? ;) Makuuhuoneen osalta päädyttiin myös tauluhyllyn asentamiseen, jotta tauluja ja asetelmia voi paremmin vaihdella.

Lastenhuoneeseenkin Deseniolta löytyi monta kivaa ja leikkisää julistetta. Päätettiin kuitenkin ensin kotiuttaa kaksi julistetta. Batman juliste oli ehdoton valinta molempien osalta, olen sitä jo monissa lastenhuonekuvissa ihaillutkin. Samuli taas toivoit tätä toista julistetta ja onhan sekin aika ihana ja hauska. 

Koti näyttää enemmän ja enemmän meiltä ja musta on kiva, että monissa esineissä on joku juju, miksi ne on meille valikoitunut, kuten näissä tauluissa. 

Täällä jatketaan synttärijärkkäilyjä, joten seuraavan kerran palataankin sitten juhlaraportin kera.

Kivaa viikonloppua! <3

Kun sinä pelastit päiväni

Sataa kaatamalla, juoksen töistä autolle ja autolta taas päiväkotiin. Muutamien kymmenien metrien matkalla kastun läpi asti, ai mikä sateenvarjo? Vannon ostavani sen asap.

Tarkoitus oli päiväkodilta lähteä suoraan kauppaan hankkimaan loput synttäritarvikkeet. Märät vaatteet, taapero ja kaatosade ei houkuttele kauppareissulle, joten päätän lykätä kauppareissua johonkin toiseen hetkeen, vaikka tiedän, että sitä on lähes mahdotonta ympätä mihinkään järkevään väliin loppuviikolla.

Itsekkäästi laitan tekstaria Samulille, jos hän voisi tulla aikaisemmin kotiin, vaikka hänellä on illalla työpalaveri. Mun olisi vaan pakko päästä kauppaan.

Vaikka lupasin, etten ottaisi stressiä synttäreistä, pieni peikko hiipii mieleeni, millä hitsillä hanskaan kaiken kun perjantaina on iltavuorokin...

Puhelin piippaa, huomaan nuoremman siskoistani snäpänneen minulle. Varmaan jokin hassun hauska kuva, ajattelen. "Onko teillä kauhea paniikki vai voisinko tulla jo perjantaina avuksi?"

On, on paniikki, mutta tule, tule pliiiiis! Muistan pihatalkoot perjantaina, joihin Samulin pitää osallistua, lastenvahti tulisi kuin taivaasta tähän väliin. Saisin leipoa rauhassa. Melkein tirautan kyyneleen onnesta.

Kello hiipii jo pitkälle yli kahdeksaa ja otsalohkossani tykyttää taas. Samulia ei näy eikä kuulu. Pikaisella vilkaisulla Googlesta mikään isoista kaupoista ei ole yli yhdeksään auki. V*tuttaa. Menen laittamaan Alisaa nukkumaan kun kuulen avaimen vääntyvän lukossa. Samuli syöksyy yläkertaan ja lähettää minut matkaan kuin pikaviestissä konsanaan. Pinkit kumpparit jalkaan ja baanalle.

Ostoksia on paljon ja tietenkään minulla ei (taaskaan) ole kolikoita kärryä varten, tyydyn vedettävään koriin. Valmiiksi laadittu kauppalista helpottaa, vaikka kärry on äärilleen täynnä. Tuoreita vadelmia! Kaupassa ei ole tuoreita vadelmia, synttärit on pilalla! Kuka oikeasti olettaa, että kaupassa on tähän aikaan vuodesta tuoreita vadelmia, idiootti. Otan pakkasesta, kelpaahan nekin varmasti.

Menen kassalle muutamaa minuuttia ennen sulkemista. Kassaneidin lemppari asiakas! Lataan hirmuiset ostokset kassalle ja mua hävettää. Hävettää olla näin viime tingassa isojen ostosten kanssa. Kassaneiti ei tervehdi, se vihaa mua kun mulla on nää ostokset. Yhtäkkiä kassaneiti hymyilee ja puhuu iloisesti, mitä ihmettä! Samalla tajuan selvinneeni. Minä ehdin käymään kaupassa, kaikki on ehkä hankittu. Voiko olla niin, että ehdinkin saamaan kaiken valmiiksi?

Pieniä asioita, pieniä tekoja - mutta kun niitä on monta ja monelta ihmiseltä, siitä tulee jotain suurempaa.

Sinä pelastit päiväni.