Parempaa arkea

Minun rasittava arki on lapseni lapsuus.

Aika herättävä lause, eikö? Väkisinkin alkusyksyn kiire on pistänyt ajattelemaan, tarjoaako meidän arki tarpeeksi hyvät puitteet onnelliseen lapsuuteen?

Tiedän, että Alisa saa meiltä vanhemmilta paljon rakkautta ja aina pyrimme myös järjestämään mahdollisimman paljon aikaa. Alisalla on myös helposti pitkälle yli kymmenen muuta läheistä ja rakastavaa aikuista ja näiden ihmisten kanssa Alisa viettääkin monesti aikaa. Joskus enemmän, joskus vähemmän.

Jos jostain olen aikuisuudessa yllättynyt niin siitä hektisyydestä. Työelämä ja arki ylipäätään on todella hektistä. Työ on kuitenkin itselleni henkireikä ja hektisyydestä huolimatta se tuo tietynlaista turvaa ja eräänlaista stressittömyyttä elämään.

Olemme siinä mielessä onnellisessa asemassa, että olemme voineet järjestellä työvuoroja Alisan hoitoaikojen lyhentämiseksi ja tiedän ettei se kaikilla ole mahdollista. On siinä omat rasittavuutensakin, kuten mun aikaiset aamuvuorot, joista ole täälläkin valitellut. Mieluiten kuitenkin teen sitä aamuvuoroa kuin pidennän Alisan hoitopäiviä, kun tällainen kerran on mahdollista. Kuitenkin kerran viikossa oleva iltavuoro auttaa mua jaksamaan. Iltavuoron aamu on se kun minä saan nukkua ja sen jälkeen nauttia valmiiksi keitetystä kahvista sohvalla. Olen onnellinen, että tällainen työrytmi mahdollistaa edes vähän parempaa arkea.

Tällä hetkellä tilanne on siis ihan ok, olemme molemmat voineet tehdä täyttä päivää, Alisan siitä liikaa kärsimättä. Koska kuitenkin elämän hektisyys välillä mietityttää, olen kieltämättä haaveillut viime aikoina siirtyväni lyhennetylle työajalle. Asia on siis todellakin vasta ajatuksen tasolla, mutta olen leikitellyt ajatuksella hyvinkin paljon. Tässä asiassa suomalainen työkulttuuri vähän hämmästyttää, sillä aina lyhennetystä työajasta ei ole tehty kovin helppoa. Asiaa täytyy vielä meidän kohdalla pohtia niin kotona kuin työpaikallakin. Pitää myös pohtia mikä vaikutus sillä olisi taloudelliseen tilanteeseen ja mikä painaa vaakakupissa eniten.

Mä yritän aina muistuttaa itseäni, ettei arjen tarvitse olla pelkkää suorittamista, on ihan okei ottaa välillä rennommin. Mä olen nyt ottanut tavaksi iltapäivällä viettää hetkisen vain sohvalla loikoillen. Kun päivällinen on syöty, menen hetkeksi pitkälleni Alisan touhutessa omia leikkejään tai makoillessa kainalossani. Lisäksi Alisan mentyä nukkumaan yritän katsoa edes yhden tv-ohjelman ilman puhelinta. Mulla on paha tapa aina samalla selata puhelinta ja siinä tulee väkisinkin mietittyä jotain blogi, some yms. juttua. Haluan kuitenkin suoda itselleni edes hetken sellaista aivot narikkaan -aikaa.

Oikeastaan siis meidän arki on tällä hetkellä ihan hyvää ja uskon, että Alisan lapsuus tällä hetkellä on onnellinen. Toki, aina arki voisi olla leppoisampaakin, mutta juuri nyt tämä on ihan hyvä. Ajatuksena kuitenkin on tehdä huomisesta parempaa arkea, mitä se sitten ikinä tuokaan tullessaan.

Nautitaan arjesta, toisille se on korvaamaton lapsuus! <3