P*ska mutsi

Lupasin maanantaina hieman avata teille meidän viikonloppuista kynttilänjalkaepisodia. Kävimme siis lauantaina Samulin kanssa Ikeassa ja ostin kaksi kynttilänjalkaa, jotka laitoin kotona nätisti koristamaan tv-tasoa....

Meni noin kolme sekuntia, kunnes jouduin komentamaan Alisaa olemaan koskematta näihin kynttilänjalkoihin. Fiksu äiti olisi tässä kohtaa todennäköisesti nostanut ne kynttilänjalat korkeammalle, pois uteliaan taaperon ulottuvilta.

Minäpä olin kuitenkin tyhmä ja luottavainen, sillä tähän asti Alisa oli totellut pyyntöjä suhteellisen nätisti, eikä meille juurikaan ole sattunut mitään tuhoja. Sillä ratkaisevalla sekunnilla kun päätin kääntää selkäni hetkeksi...

...kuului helisevää lasinsirpaleiden kilinää. Kun ehdin tason luokse, lattia oli täynnä lasinsiruja ja toinen uusista kynttilänjaloistani oli tuhannen päreinä.

Siinä kohtaa mulla katkesi pinna... Raivosin pienelle taaperolle ja samalla yritin pitää hänet kaukana lasinsiruista, jotta saisin ne siivottua, eikä hän satuttaisi itseään niihin.

Tämän jälkeen pieni rakkaani oli (syystäkin!) loukkaantunut minulle, olihan tämä ensimmäinen kerta kun olen tosissani joutunut häntä komentamaan. Paha mieli oli minullakin ja samalla olin vihainen. Pahoillani olin siksi, että olin menettänyt malttini ja vihainen olin lähinnä itselleni, miksi ihmeessä laitoin ne kynttilänjalat tv-tasolle, suoraan Alisan saataville. Eipä meillä myöskään käynyt mielessä, että ne olivat lasia.

Onneksi Alisa ei satuttanut itseään ja onneksi hän on myös leppynyt minulle. Kynttilänjalkoja saa uusia joten niistä en enää jaksa murehtia.

Eniten jäin pohtimaan omaa reaktiotani, tiesin olevani äkkipikainen, mutta mielestäni pinnani on pidentynyt äitiyden myötä. Ehkä itseäni vaivannut väsymys hieman vaikutti ja siksi kävi tälläinen totaalinen flippaus. Ehkä muistan ensi kerralla kun pinna meinaa katketa, ettei ollut kovinkaan kiva fiilis sen jälkeen. 

Eipä ollut äitiyden tähtihetkiä tämä hetki, mutta ehkä tästä jotain opittiin. :)