Rotvallin reunalla

Se on nääs semmonen juttu, että Tappara, Hämeenkatu ja mustamakkara. Jumankauta juu nääs Tampere on tämän postauksen aihe. Kuinka moni muuten tietää mikä on rotvalli? Tai nysse? :)

Tampere on mun entinen kotikaupunki. Kaupunki jossa kävin koulua yli viisi vuotta, kaupunki jossa lapsuudessa käytiin maalta shoppailemassa, kaupunki joka on täynnä muistoja. Sitä kaikkea on mulle Tampere.

Kuva Tampereen kaupungin kuvapankista.

Miksi sitten kirjoitan Tampereesta kun istun junassa matkalla Turusta Helsinkiin? Mua odottaa Helsingissä rakkaat ystävät. Tytöt, jotka on mun rakkain muisto Tampereesta. Nykyään me ollaan levittäydytty ympäri Suomea, mutta Tampere yhdistää meitä ikuisesti. 

Tampereella vietetyt ajat olis ollut paljon synkempiä ilman tyttöjä ja tyttöjeniltoja. Tänään on taas kiva vähän kuin palata vanhoihin aikoihin ja viettää tyttöjen iltaa, vaikkakin Helsingissä. Tosin, juuri mikään muukaan ei ole niin kuin ennen, mutta onneksi meidän ystävyys on ja pysyy. :)

Vaikka Turku on nyt mun kaupunki, Tampere on kuitenkin sellainen tuttu ja turvallinen. Tunnen kaupungin aikalailla kuin omat taskuni. Muistan ehkä jokaisen katukiven Hämeenkadulta, sen verran monesti sitä kuljin kouluun ja takaisin. Myös Hakametsä on kovin tuttu, niin monta kautta siellä tuli istuttua lähes jokaisessa Tapparan pelissä. Nykyään tulee seurattua oikeastaan vain netistä. Takinkääntäjäksi musta ei ole, tepsiläistä musta ei saa ikinä! :D Onneksi jääkiekko ei aiheuta meidän perheessä ristiriitoja, vaikka eri leireissä ollaankin.

Tähän loppuun vielä, tiedättekö mikä oli mun lapsuudessa pikaruokaa? Ei ollut meidän kylällä heseä, mäkkiä eikä pizzeriaa, joten aina kun äiti jaksanut tehdä ruokaa, meillä syötiin mustaamakkaraa! Turusta tosi harvoin löytyy tuoreena tätä herkkua, mutta yhtenä päivänä meillä syötiin vakuumipakattua mustaamakkaraa. Eihän se nyt ihan sama ollut, mutta hyvää ja kotoisaa silti! :D

Tamperelaisittain, SE O MORO!