keskiviikko 31. toukokuuta 2017

Yksi tunti, iso merkitys

Parilla viime viikolla mulla on ollut mahis tehdä normaalia myöhempää vuoroa ja viime viikollakin menin aamulla töihin vasta yhdeksään. Nyt Alisan kesäloman alettua tänään, saan heittää hyvästit joka päiväisille aikaisille aamuille ja voin nauttia myöhempien vuorojen hyvistä puolista enemmän.

Mulla on sinänsä hyvä tilanne, kun voin aika pitkälle määrittää etukäteen miten menen töihin, kunhan menen kello kahdeksan ja kahdentoista välillä toimistolle. Vaihtelevat ja joustavat työajat on tosi jees!





Ei uskoisi, miten paljon tuntikin aamulla vaikuttaa koko päivään! En käytä koko aikaa nukkumiseen, sillä nukun yleensä vain vartin normaalia pidempään. Sen sijaan on mahtavaa nauttia hitaammista aamuista ja aamukahvista.

Iltapäivällä toki pääsen tavallista myöhempään kotiin, mutta toisaalta olen paljon reippaampi aamulla ja saan puolet lyhyemmässä ajassa tehtyä sen, mihin illalla menee tupla-aika. Toisaalta taas kun aamulla on saanut rauhassa heräillä ja nauttia aamusta, ei illalla ole ihan niin väsynyt heti työpäivän päätteeksi.

Aamut on kyllä parhaita, mutta ei liian aikaset aamut! Odotan juuri siksi kesälomaa! Lapsiperheessä aika harvoin saa nukkua kovin myöhään, sillä meillä ainakin herätään useimmiten kahdeksan ja yhdeksän välillä ilman herätystä. Tykkään aloittaa touhuamisen heti aamulla, laitan pyykkiä koneeseen tai siivoilen. Huomasin myös yhtenä aamuna, että kaikki tuoksut tuntuvat voimakkaammilta juuri aamulla, päivällä niitä ei niin helposti tule huomattua.

Onko muita, jotka nauttivat aamuista, mutta ei liian aikaisista?

tiistai 30. toukokuuta 2017

7 asiaa joita et tiennyt minusta

Ihana Lapsiparkki -blogin Såfin laittoi liikkelle haasteen paljastaa itsestään 7 sellaista asiaa, joita ette ehkä tienneet aikaisemmin! Tässä tulee mun paljastukset!




1. Olen työskennellyt kaksi viikkoa puhelinmyynnissä. Alle 18-vuotiaana, hieman hämäävän työpaikkailmoituksen perusteella päädyin yhteen lehtifirmaan iltatöihin. Ura sillä saralla jäi aika lyhyeksi, ei ollut ihan mun juttu!


2. Pelkään ilmapalloja. Kyllä. Tai en varsinaisesti niitä palloja vaan sitä, että ne menee rikki! Tämä pelko naurattaa lähipiirissäni, etenkin eräät Samuli ja Alisa nimiset henkilöt mainitakseni, mutta mua ei kyllä naurata yhtään!


3. Olen ihan hillitön penkkiurheilija. Melkein laji kun laji, niin seuraan telkkarista. Tätä kirjoittaessani katson samalla tennistä ja odotan lentopallon alkua. Suosikkilajejani on lentopallo, yleisurheilu, hiihto ja jääkiekko. Hassua silti, rallit ja formulat ei sytytä niin paljon telkkarista katsottuna.






4. Olen raitisilmahullu. Keväästä syksyyn meillä vietetään kotona aikaa ovet auki. Talvellakin tuuletan usein. Etenkin iltaa kohden pidän ovia ja makuuhuoneen ikkunaa auki, ihana nukahtaa raittiiseen ilmaan.


5. Inhoan herätä tai tulla sotkuiseen kotiin. Mun on aina siivottava iltaisin, ja jos olemme pidempään pois.  Inhoan kyllä sotkua muutenkin.


6. Harrastin nuorempana monta vuotta partiota. Olen sinänsä harrastanut vaikka ja mitä, mutta partio oli yksi pitkäaikaisemmista harrastuksista. Osaan siis tehdä ruokaa trangialla, solmia mitä ihmeellisimpiä solmuja, eikä teltassa nukkuminenkaan ole ongelma. Monta hyvää muistoa on partiosta ja kukaties innostutaan Samulin kanssa molemmat uudelleen partiosta Alisan myötä. Eräs toinenkin meidän perheessä on nimittäin vanha partiolainen.




7. En oikeastaan ikinä vastaa outoihin puhelinnumeroihin. Tarkistan numerot aina ensin ja soitan sitten takaisin, mikäli koen tarpeelliseksi. En tiedä miksi mun on niin hankala puhua puhelimessa, tai sitten mä oon vaan niin huono sanomaan ei puhelinmyyjille, etten halua ollenkaan puhua heidän kanssa enää.



Haasteen saa toteuttaa kukin halutessaan! :)


maanantai 29. toukokuuta 2017

Epätoivon hetkellä

Elämä muistuttaa joskus yhtä suurta mustaa aukkoa. Jokainen valittu polku tuntuu päättyvän umpikujaan ja tekisi mieli luovuttaa. Elämällä ei ehkä ole suuntaa ja ahdistaa.




Mullakin on elämässä ollut sellainen vaihe. Vaihe, missä oli jatkuvasti paha olla. Hetken todella tuntui, että olen niin pahasti umpikujassa, etten koskaan pääse pois. Nyt kun mietin tuota aikaa, en edes pysty kunnolla muistamaan kaikkea, niin tehokkaasti mieli on kätkenyt ikävät asiat syövereihinsä. Ihan kuin olisin ennen elänyt täysin sumussa.


Nyt kun tänään mietin mun elämää, olen saanut paljon niitä asioita, joista ennen vain haaveilin. Tai oikeastaan en edes uskaltanut haaveilla näin paljosta.

Istun lastenhuoneen lattialla ja nauran katketakseni isän ja tyttären leikeille. He hassuttelevat ja pölhöilevät omia juttujaan, kuten niin usein muulloinkin. Nauran onnesta, upea lapseni ja ihana mieheni, miten olenkaan ansainnut kaiken. Entinen on vain tumma läikkä menneisyydessä.




Jos sinulla on just nyt synkkä vaihe elämässä ja jokainen tie tuntuu umpikujalta. Haluan vain sanoa, älä lakkaa uskomasta parempaan huomiseen. Vaikken ole uskovainen, haluaisin uskoa, että meille jokaiselle annetaan juuri sen verran kuin jaksamme kantaa. Se on oikeastaan aika lohduttava ajatus, vaikka sillä mustimmalla hetkellä ei ehkä pysty käsittämään taakan suuruutta ja se tuntuu kohtuuttomalta.


Älä pelkää tehdä isojakin ratkaisuja, jos sitä kautta on mahdollista päästä pois umpikujasta.


Mä tein aikoinaan todella isoja ratkaisuja elämässä, käytännössä käänsin ihan kaiken ylösalaisin, aloitin tyhjästä ja pohjalta. Tänään mä voin sanoa, että ne isot ja pelottavat muutokset oli tämän kaiken arvoisia.

En ole rikas, en menestynyt, en mitenkään erityinen. Oikeastaan todella tavallinen ja elän todella tavallista elämää, mutta kaiken sen synkkyyden ja ikävien asioiden jälkeen se tavallinen elämä tuntuu pirun hyvältä. Mun onnellinen ja tavallinen elämä.





Koska olen käynyt siellä pohjalla, en todellakaan peittele onneani, nyt kun sen olen saanut. Ei onnea mun mielestä pidäkään peitellä, kyllä tässä maailmassa ihan tarpeeksi on sitä kurjuutta.


Jos juuri nyt on huono vaihe elämässä, haluan vain sanoa, että siitä voi selvitä. Yhtenä päivänä hymyilet jälleen, olet onnellinen. <3

sunnuntai 28. toukokuuta 2017

Mutsikoodi

Työpäivä on ohi. Tulen suoraan kotiin. Kotiin jossa on hiljaista. Ei kiljahduksia, ei juoksuaskelia. Lapsi on lomailemassa mummilassa. Ah, lapsivapaa.

Koko päivän töissä mietin menisinkö shoppailemaan yksin vai kenties terassille ja ulos syömään. Ihan mahtavaa päästä vähän tuulettamaan päätä lapsiperhearjen keskellä!



Jäi haaveeksi mansikkamargaritat tällä(kin) kertaa!



Kotona uhraan pari minuuttia pyykkihuollolle ja astianpesukoneelle. Lepäilen sohvalla, ihanaa vain olla!

Googlailen ravintoloita ja viestitän Samulille kyselyä illasta. Terassi, ruokaa, meri, ah miten romanttista siitä tulee!

Hiljalleen huomaan, miten nuokun sohvalla, jos vain ihan hetkeksi ummistan silmät? Samuli tulee kotiin, haukottelen. 


Kerran. Toisen. Kolmannen.



Romanttinen ravintolailta vaihtuu noutopizzaan. Pizzan jälkeen väsymys ottaa vallan ja siirryn suihkun kautta sänkyyn. Ennen kymmentä. Edes arkena en mene nukkumaan niin ajoissa.

Mietin pientä murustani, miten onkaan jo ikävä. Onneksi aamulla nähdään! Melkein toivoisin, että hän olisi siinä nukkumassa. Poikittain. Kuten edellisyönä. Jolloin toivoin, että olisin saanut nukkua rauhassa.

Mikä siinä onkin, että tämä tapahtuu lähes joka kerta kun lapsi on pois kotoa. Tuntuu kuin juuri sinä päivänä iskisi sitten se totaalinen väsymys. Onko tämä jotenkin sisäänrakennettu meihin äiteihin?



Hei koodaaja, miksi teet meille äideille näin? Ihan joka kerta!

torstai 25. toukokuuta 2017

Mekko nurinperin

Meillä oli tällä viikolla päiväkodin kevätjuhla. Odotin kevätjuhlaa innolla, lapset olivat taas harjoitelleet hienoja esityksiä meitä vanhempia varten. Haikeuttakin oli ilmassa, sillä osa lapsista lähtee syksyllä eskariin ja ihana päiväkotiryhmämme tulee hajoamaan.

En uhrannut hirveästi ajatusta sille, mitä kevätjuhlaan puetaan päälle, niinpä kaivoin yhden vanhan neulemekon Alisalle ennen juhlaa. Meillä oli hieman hoppu, koska olimme kotona vasta viideltä ja kuudelta piti taas olla päiväkodilla, toki meiltä ei ole kuin muutamien minuuttien matka päiväkodille.






Alisa puki mekon ja neuleen itse päälle ja lähdimme kohti päiväkotia. Päiväkodille päästessä riisuimme neuleen pois ja lapset lähtivät valmistautumaan esityksiinsä. Teemana juhlassa oli tietenkin Suomi 100-vuotta ja luvassa oli esimerkiksi vanhoja kansanlauluja.

Istuimme Samulin ja äitini kanssa pienen päiväkodimme "olohuoneessa" penkeillä kun pienet esiintyjät astelivat estradille. Ensimmäiset laulut raikasivat ja katselin Alisaa ja mietin, että mekko näyttää jotenkin erilaiselta ja oliko siinä tosiaan napit edessä. Tässä kohtaa en vielä tajunnut mitään!




Vasta istuessamme kahvipöydässä äitini huomasi, että Alisan mekko oli


VÄÄRINPÄIN


Ei sentään saumat nurinpäin, mutta napit olisi pitänyt olla takana ja rusetin edessä. En tiedä huomasiko kukaan asiaa, mutta voi jukra mua hävetti! Olisin voinut vajota maan alle huomattuani asian. Vuoden mutsi täällä hei!

Mutta mitä voikaan odottaa äidiltä, joka samana päivänä kulki töissä paitaa koristaen iso kahvitahra, jonka senkin huomasi äitini kivasti vasta kotona. Noh, ei se ole kai niin vakavaa, kaikenlaista sattuu!


 Ei mennyt niin kuin Strömssössä, ei todellakaan!



Joko teillä on vietetty kevätjuhlia? Koulujen kevätjuhlat taitavat ainakin olla vielä edessäpäin. Katsokaa te nyt kuitenkin juhliin lähtiessänne, että mekot on oikein päin ja paidat puhtaat! :D




Ps. Anteeksi ihan superhuonot kuvat, jouduin vähän rajailemaan ja peittelemään muita lapsia ja näköjään sisällä otetut ja vahvasti zoomatut kuvat eivät sykähdytä muutenkaan laadullaan... Halusin kuitenkin jakaa tämän kömmähdykseni teidän kanssa asiaan kuuluvien kuvien kera...:D

keskiviikko 24. toukokuuta 2017

Suosikit juuri nyt

Mitkä on mun suosikit tällä hetkellä? No se selviää tästä postauksesta!


Madventures
Huippua, että tämä mahtava sarja on taas alkanut uusintana. Katsomme Samulin kanssa sitä yhdessä ja matkakuume vain kasvaa! Jätkät on ihan käsittämättömän inspiroivia tyyppejä, mutta en mä ihan jokaiseen niiden juttuun lähtisi mukaan.



Instagram
Viime aikoina Instagram on ollut mun somekanavista aktiivisin ja ehdottomasti eniten aikaa mulla menee juuri sen ylläpitämiseen ja päivittämiseen. Kesää kohden tahti tuskin ainakaan hiljenee! Olen myös löytänyt paljon uusia ihania ja kauniita tilejä Instagramia selatessani, juuri nyt mun suosikkeja on lapsi-, ruoka- ja sisustusaiheiset tilit. Mun tilin löytää instasta nimellä @ilona_ihanvaantavismutsi.



Reino Nordin
Ihana ihana ihana Reino! En voi sille mitään, mutta biisi kuin biisi, niin kyllä uppoo! Siihen en ota kantaa, mitä heppu muuten sekoilee, mutta musiikki on. <3



Vaaleanpunainen
No se entinen inhokkiväri... Ensin Alisan vaatekaappi ja huone, sitten itselle takki, kodin muu sisustus... Entisestä inhokista on tullut suosikki!






Valokuvaaminen
Tämä menee aika yks yhteen tuon Instagramin kanssa. Tulee räpsittyä enemmän kuvia, kesä ja valo! <3


Sushi
Maistuuuuu! Voisin syödä pelkästään sushia juuri nyt!





Valoisat aamut
Herääminen ei tunnu yhtään niin kurjalta kun saa herätä ihanaan valoon. Parasta on jos ehtii juomaan aamukahvin kotona ja töihin kävellessä paistaa aurinko!



Koti & piha
Kevät ja kesä lisäävät mun innostusta sisustamiseen ja puutarhaan. Useamman kerran viikossa tuleekin toteutettua jokin uusi visio, mahtavaa!






Positiivisten asioiden listaaminen kuulemma lisää onnellisuutta, joten ainaisen negailun ja valittamisen sijaan on kiva hetkeksi keskittyä niihin pieniin positiivisiin asioihin joita elämässä on!



Mitkä on sun suosikit juuri nyt? :)

tiistai 23. toukokuuta 2017

Päivä jolloin inhosin itseäni

Mä olen lihonut. Mä tiedän sen ja mä näen sen. Kymmenen liikakiloa hiipi varkain. En antanut sen niinkään haitata, farkut vaihtui legginseihin. Olin itselleni armollinen, enhän minä ennenkään ollut välittänyt pahemmin miltä näytän.




Tuli jälleen kevät ja lämmin olisi tehnyt mieli pukeutua vähän kevyemmin, ei kaapuihin. Milläs pukeudut kun koko vaatekaapin sisältö oli vaihtunut varkain muistuttamaan munkkiluostarin kaapuvarastoa.

Vaikka olen äiti ja pyöreä nii kyllä minä haluaisin näyttää naiselta. Vaikka Samuli ei koskaan ole pienimmälläkään sanalla tai eleellä viitannut painooni, haluan minä hänen silmissään kuitenkin näyttää edes joskus nätiltä. Siis omasta mielestäni nätiltä.




Tuli päivä kun seisoin vaatekaapin edessä alusvaatteissa ja yritin etsiä jotain puettavaa. Siitä ei vain tullut mitään, koska inhosin niin suuresti itseäni ja sitä kautta ihan kaikkea sitä mitä puin päälleni.

Päätin jälleen kerran, että nyt on aika laihduttaa. Ja joo, varmasti se olisikin hyvä, jo ihan terveydenkin takia. Mutta totuuden nimissä, juuri sillä hetkellä siitä ei ollut mitää apua, minuutissa kun ei voi laihtua.




Pahimmalta tuntui seistä siinä itseään inhoten kun oma lapsi seisoo vieressä. Oli pakko työntää se kaikki oma paha olo pois, tyttärelleni en halua sitä oman kehon inhoamista tartuttaa. En halua hänen oppivan sellaista. Hän on kaunis, täydellinen.

Sitten päätin, nyt riittää. Puin vaatteet, meikkasin ja laitoin hiukset. Tänään en voi olla laihempi, kauniimpi, kiinteämpi... Tulevaisuudessa voin vaikka olla, jos teen töitä sen eteen, mutta en aio käyttää siihen kuluvaa aikaa itseni inhoamiseen. Haluan pitää itsestäni myös tällaisena kuin olen nyt.



Sinä päivänä viihdyin kameran edessä paremmin kuin aikoihin. Ja sen näkee myös tämän postauksen kuvista, näin montaa kuvaa en ole julkaissut itsestäni piiiiiiiitkään aikaan. 

Siitä päivästä tuli päivä jolloin päätin taas rakastaa itseäni.

sunnuntai 21. toukokuuta 2017

Piristysruiske Linnateatterissa

Mulla oli viikolla onni päästä mukaan turkulaisten ja lähiseudun bloggareiden kanssa Linnateatterin järjestämään bloggaajailtaan. Olin niiiin innoissani kutsusta, sillä rakastan teatteria!

Kiirehdin juoksujalkaa suoraan töistä Turun keskustaan Linnakadulle ja noh, olin ihan räjähtäneen näköinen päästessäni perille! Kiva kun mä oon tällainen homssu! Onneksi bongasin heti tuttuja, joten olo hieman helpottui, en ole parhaimmillani kokonaan vieraassa seurassa.

Bloggaajailta alkoi kuohuvalla ja Linnateatterin johtajan Kalle Lambergin tervehdyksellä. Lamberg kertoi meille hieman teatterista ja sen toiminnasta. 


Linnateatteri


Parin postauksen takainen Kesälistani sai hieman jatkoa, sillä meille esiteltiin tulevan kesän kesäteatteriesitys, Haluatko mökkiläiseksi. Suomalaiseen kulttuuriin vahvasti liittyvä mökkeily on tietenkin vahvassa osassa tässä esityksessä ja kuulimme tulevasta esityksestä sen ohjaajan Kari-Pekka Toivosen sekä näyttelijöiden Arttu Kapulaisen ja Valtteri Roihan kertomana. Kapulaisen ja Roihan lisäksi esityksessä näyttelee Minna Kivelä, joka ei tällä kertaa päässyt paikalle, mutta on mun mielestä yksi hauskimmista naisnäyttelijöistä, joten, TAHDON, tahdon nähdä tämän esityksen kesällä!


Kuva: Otto-Ville Väätäinen ja Emmi Gröhn

Haluatko mökkiläiseksi -esityksen lisäksi listalleni päätyivät myös kesällä esitettävä lapsille suunnattu teatteriesitys Herra Hakkarainen ja syksyn Tatu ja Patu. Olemme Alisan kanssa jo muutaman kerran olleetkin teatterissa, joten uskon hänen jaksavan katsoa esitykset helposti. Esitykset on suunnattu yli kolmevuotiaille. 

Aikuisten esityksistä minua kiinnosti etenkin suosittu ja kehuttu Pomo! sekä Muija ja tosimuija, joka tosin valitettavasti osuu meidän hääpäivälle, joten ainakin tällä kertaa se jää näkemättä, mutta kenties joskus toiste? Loppusyksylle on myös luvassa Paskanpalvelun ilta, joka kuulosti niin hullulta ja hauskalta, että sinne on ehkä Samulin kanssa päästävä!

Samalla kun kuulimme tulevasta ohjelmistosta, saimme nauttia teatteriravintolan herkuista!

Linnateatteri




Meille oli katettu vaikka mitä herkkuja, jotka oli kaikki todella maistuvia, mutta jos joku pitää erikseen mainita niin alkuruoaksi tarjoiltu savubataattikeitto ja sitrustofu oli aivan törkeän hyvää! Näitä ja monia muita herkkuja on mahdollisuus nauttia aina esitysten yhteydessä.


Linnateatteri

Linnateatteri

Linnateatteri



Ilta päättyi vielä JukkaK & Divet -shown nauruun. Nauroin esityksessä jatkuvasti ja nautin loistavasta showsta. Marko Vainion Divet-shown näin itse aiemmin talvella Tallink Megastarin neitsytmatkalla, mutta tällä kertaa esitys oli eri ja edelleenkin ihan sairaan mahtava!

Tosi kiva muuten katsella miehen sääriä, jotka on kymmenen kertaa paremmat kun sun omat... :D

Kuva: Alex Aalto

Huhhuijaa kuinka hauska ilta meillä oli! Ihana piristysruiske tavalliseen arkeen. Teatterikärpänen puraisi taas kovasti ja kohta on taas mentävä!

Me bloggaajat saimme vielä Huumorin kukat muistoksi illasta ja ehdimmekin jo istuttaa sen Alisan kanssa. Instagramista voitte seurata kukan kasvamista ja kannattaa seurata myös #huumorinkukka niin löydätte muidenkin bloggareiden kukkia!





Kiitos bloggajatutuille seurasta ja Linnateatterin väelle hauskasta illasta, pian nähdään taas!

perjantai 19. toukokuuta 2017

Kesää olohuoneeseen

Alisan takia meidän olohuoneen sisustus meni vähän uusiksi! Ei, tällä kertaa hän ei tuhonnut mitään, mutta shoppaillessani hänelle, tulin vähän uusineeksi meidän sisustusta. Olin tekemässä tilausta verkkokaupassa kun päätin ihan vaan pikaisesti vilkaista, mitä H&M Home tarjoaisi...

Meidän kodissa on tarkoituksella melko hillityt värit: valkoista, mustaa, harmaata... Näin kesää kohden olohuoneemme kaipasi kuitenkin hieman lisää väriä, joten päädyin tilaamaan vähän piristystä! Viime vuonna väri oli keltainen, (hassua muuten katsoa kuvia vuoden takaa meidän vanhasta kodista.) Tänä vuonna väreiksi valikoitui minttu ja vaaleanpunainen, niitä ei ole aikaisemmin meidän olohuoneessa nähtykään.






Jostain kierosta syystä olen nyt vähän ihastunut tuohon vaaleanpunaiseen, jota ennen inhosin. Sitä on hiljalleen hiipinyt niin Alisan vaatekaappiin kuin omaan vaatekaappiini sekä sisustukseen. Heh. Syytän Alisaa! Hänen huoneesta ja vaatekaapista tämä lähti aikanaan! ;D Mintunvihreä ja vaaleanpunainen ovat onneksi sellaisia värejä meillä, että mikäli kyllästyn niihin olohuoneessa, ne sopivat sitten siis Alisan huoneeseen myöskin.

Alisan huoneeseen olin kaipaillut jo pidemmän aikaa uutta valkoista pöytää mohlon keltaisen Lack-pöydän tilalle. Mietteissäni oli samantyylinen pöytä kuin olohuoneessamme ollut pyöreä puinen sivupöytä. Sopivaa ei vain tuntunut löytyvän ja harmittelinkin, etten aikoinaan tajunnut ostaa kahta samanlaista pöytää.

Olohuoneen pöydän siirtäminen Alisan huoneeseen kävi mielessä aikaisemmin, mutta en toisaalta halunnut luopua olohuoneen apupöydästä, siihen sai näppärästi laskettua esimerkiksi kahvikupin tai naposteltavat. Yhtenä päivänä selailin jälleen ruotsalaisen tavaratalon valikoimaa ja iskin silmäni pieneen metalliseen pöytään. Tajusin miten se sopisi täydellisesti yhteen meidän Hay Trayn kanssa. Väri, tyyli ja materiaali olisivat näin yhtenäiset pöydissä, joten päätin lähes samalta istumalta lähteä hakemaan kyseisen pöydän.






Pöytä todella sopii edeltäjäänsä paremmin olohuoneeseen ja Alisan huoneen ilme muuttui vaaleamman ja siromman pöydän myötä ihanan keveäksi. Olohuoneen uusi pöytä ja Alisan huoneen uusvanha pöytä olivat siis oikein hyvä ratkaisu!


Meidän olohuone on taas asteen verran valmiimpi, samoin Alisan huone. Hiljalleen sisustamisessa on kyllä se hyvä puoli, että oma koti pysyy koko ajan kiinnostavana ja kiehtovana. Hiljalleen löytyy myös se oma tyyli, sehän on tärkeintä. Siis, että itse viihtyy kodissaan ja täällä minä kyllä viihdyn! :)


Ihanaa viikonloppua! <3


keskiviikko 17. toukokuuta 2017

Se on päivästä kiinni

Viime aikoina olen entistä enemmän huomannut, että mun mielialat vaihtelee vähän päivän mukaan. Toisena päivänä saatan olla todella tarmokas, toisena päivänä ihan rättiväsynyt.

Sinänsä vähän hassua, ettei viikonpäivällä ole merkitystä, joskus saatan olla väsynyt alkuviikosta ja pirteä loppuviikosta, joskus taas päivastoin. Yöunillakaan ei tunnu olevan yksiselitteistä merkitystä, sillä joskus jaksaa lyhyemmillä unilla ja joskus taas väsyttää hyvienkin yöunien jälkeen.






Sen verran olen kuitenkin oppinut ennakoimaan, että niinä hyvinä hetkinä koitan jaksaa tehdä enemmän kotitöitä. On huomattavasti helpompaa hyvänä päivänä pestä pari koneellista pyykkiä, kuin huonona päivänä edes sitä yhtä. Yritän kuitenkin opetella siihen, etten kerralla huhkisi itseäni aina ihan piippuun ja sitten kärsisi väsymyksestä. Yllättävän vaikeaa!

Keskellä kiireisiä vuosia, huomaan sillä väkisinkin olevan vaikutusta myös parisuhteeseen. Ei meillä todellakaan mitään kriisiä ole, mutta välillä illalla sitä huomaa, miten vähälle aika toisen kanssa on jäänyt tai miten vähän sitä on tullutkaan toista huomioitua. Myönnän, että juuri tällä hetkellä tuntuu, että iltaisin istun ihan liikaa nenä kiinni koneessa, enkä muista kysyä toiselta juuri mitään. Se ärsyttää. Siksi yritän löytää tähän kaikkeen sellaisen rytmin, että aikaa jäisi taas tuolle miehellekin. Iltaisin huomaan miettiväni sängyssä, että johan tässä on ikävä ollutkin, kun muutama päivä on mennyt kutakuinkin läpsystä vaihtaen ja aamulla pikaisien hyvää työpäivää -toivotusten jälkeen molemmat omille teilleen.

Lähestyvä kesä ja valo antavat kyllä paljon anteeksi, tuntuu kuin illat olisivat yhtäkkiä pidentyneet ja aikaa on ihan eri tavalla. Yritänkin hyödyntää sitä painamalla Samulin poissa ollessa illalla pitkään blogijuttuja, että voisin höllätä niinä iltoina kun olemme molemmat kotona.




Mä olen myös huomannut, miten toimiva arki on tiimityöskentelyä, toinen kun ei jaksa, toinen kannattelee. Keskellä yötä iskee oksennustauti tai lapsi pissaa sänkyyn tai sattuu joku muu härdelli. Ne on just niitä hetkiä kun miettii, että onneks tuo toinenkin on yhtälailla tässä mukana.

Ja kas näin, väsymyksestä, valosta ja kotitöistä päästiin sujuvasti syvälliseen parisuhdepohdintaan. Nyt on ehkä hyvä lopettaa, ennen kuin alan enemmän ratkomaan esimerkiksi maailman rauhaan liittyviä kysymyksiä tai muuta syvällistä.


Terveisin yksi tuulella käyvä. Joskus hyvällä tuulella ja joskus pahalla tuulella! <3

tiistai 16. toukokuuta 2017

Mustikka-smoothiekakkuset

Ensin tuli smoothiet, sitten smoothiekakut, nyt ajattelin jakaa teille smoothiekakkusten ohjeet. Nämä maistuu superisti vaikka aamupalaksi ja valmistuu helposti yön yli jääkaapissa. Mä tein näitä 3 x noin 2dl jälkiruokakulhoihin.

Nämä on kivaa vaihtelua tavalliselle smoothielle ja vähän juhlavammat ja leivosmaisemmat, mutta kuitenkin terveellisempi vaihtoehto.  




Tarvitset:



4kpl liivatetta
100g mustikoita (pakaste tai tuore)
1 banaani

3dl jugurttia
3tl vettä
puolikkaan limen mehu

koristeeksi pensasmustikoita ja limeä




  • Laita liivatteet likoamaan kylmään veteen.
  • Tee blenderissä tai sauvasekoittimella tavallinen smoothie aineista.
  • Mikäli maku on liian hapan, voi joukkoon lisätä vähän sokeria tarvittaessa, banaani kuitenkin toi omaan makuuni tarpeeksi makeutta.
  • Kun liivatteet on pehminneet, kiehauta vesitilkka ja sulata liivatteet joukkoon.
  • Kaada liivatteet hiljalleen smoothien joukkoon hyvin sekoittaen.
  • Kaada annoskuppeihin ja laita jääkaappiin.
  • Anna jähmettyä useampi tunti, mielellään yön yli.
  • Koristele halutessasi.




Näitä tullaan varmasti näkemään meidän aamupalapöydässä jatkossakin!

Kokeilkaa tekin!

maanantai 15. toukokuuta 2017

Häiden vieraslista - voi mikä urakka!

Hain eilen mieluisan paketin postista, nimittäin meidän hääkutsut! En ole todellakaan mikään askarteluihminen, joten tilasimme kutsut valmiina ja hyvä niin: ne on täydelliset meidän häihin! Kutsut lähtevät pikapuoliin postiin vieraille, joten ajattelin hieman avata meidän ajatuksia vieraslistan suhteen.




Listan runko on ollut jo iät ja ajat valmiina. Sen viimeistely vain on kesken vähän vieläkin. Aikamoinen urakka on ollut koko lista.

Kuka kutsutaan - ketä ei?

Vieraslista on siitä kovin viheliäinen, että kutsuttavien määrä on pakko rajata johonkin. Meillä sinänsä hääpaikka ei ole rajoittava tekijä, mutta budjettia laatiessamme totesimme, että pyrimme noin sataan vieraaseen, joista toki lähes parikymmentä on lapsia ja osa ihan sylivauvoja.

Sata vierasta tuntui muutoinkin parhaalta vaihtoehdolta. Tärkeintä meille oli kutsua oikeasti läheiset ihmiset, ystävät ja sukulaisia. Halusimme painottaa vieraslistan ihmisiin, joiden kanssa olemme muutenkin tekemisissä. Loppumetreillä tuo lista hieman venyi, mutta ei onneksi liiaksi. Kutsuttavia on kaikkiaan hieman reilu sata.



Meillä ei pahemmin ole tullut erimielisyyksiä siitä ketä kutsutaan ja ketä ei. Olemme olleet aika samoilla linjoilla kutsuttavista ja että esimerkiksi sukulaisten kohdalla raja vedetään serkkuihin. Olen kuullut, että monesti parit haluavat kutsua yhtä monta vierasta molempien suvusta, mutta meillä on niiiiin eri kokoiset suvut, ettei se olisi ollut juuri mitenkään mahdollista. Vaikka minun varsinaisia sukulaisia häissä tulee olemaan huomattavasti vähemmän kuin Samulin, en koe sitä mitenkään häiritsevänä, tuleehan niistä Sampan sukulaisista sinä päivänä muutenkin virallisesti minun sukulaisia kuitenkin.




Meillä on paljon yhteisiä kavereita, joten sinänsä kaveripiiristä kutsuttavat olivat aika selkeitä valintoja. Toki molempien osalta kutsutaan myös niitä omia kavereita.

Monet viettää nykyään lapsettomia häitä, jotka sinänsä on oikein jees ja sallittua ehdottomasti! Meillä on sen verran paljon läheisiä lapsia ja tietenkin Alisa, ettemme edes ajatelleet lasten rajaamista pois juhlistamme, olisihan se ollut aika hassua viettää häitä ilman Alisaa tai niin, että Alisa olisi ollut ainut lapsi. Tarkoitus kuitenkin on, että loppuilta vietetään pääsääntöisesti aikuisten kesken. Meillä ei tosin ole mitään tiettyä kellon aikaa sille, koska alkaa vain aikuisten juhlat, mutta luotan tässä vieraiden arvostelukykyyn omien lasten kohdalla.



Luulen, että lopulta löydettiin hyvä balanssi vieraslistan suhteen. Aina on joku, joka varmasti jää miettimään, miksei ehkä saanut kutsua. Toivon kuitenkin, ettei kukaan lopulta loukkaannu valinnoistamme.

Minkä verran teidän häissä on/oli vieraita ja tuottiko listan teko harmaita hiuksia? 

sunnuntai 14. toukokuuta 2017

Ihminen tarvitsee ihmistä

Äitienpäivän merkitys muuttui kun tulin itse äidiksi. Äitiys on tehtävä jota kannan koko lopun elämääni. Äitiys käänsi myös ajatusmalliani omaa äitiäni kohtaan. 

Halusin kovasti etsiä jonkun runon äitiydestä ja äidistä, mutta mikään löytämäni ei tuntunut oikein sopivalta. Minä en ole mikään runoihminen, en lue runoja, enkä tiedä niistä yhtikäs mitään. En todellakaan osaa kirjoittaa runoja. Googlasin sen oikeastaan ainoan runoilijan kenet tiesin ja lopulta löysin sopivan runon. Se ei suoraan kerro juuri äitiydestä, mutta se kuvaa hyvin sitä, miten minä tarvitsen omaa äitiäni, mutta minä tarvitsen myös häntä, joka minua kutsuu äidiksi.

Niimpä tämän Tommy Tabermannin runon omistan etenkin näille kahdelle ihmiselle.



Pieni laulu ihmisestä

Ihminen tarvitsee ihmistä
ollakseen ihminen ihmiselle,
ollakseen itse ihminen.
Lämpimin peitto on toisen iho,
toisen ilo on parasta ruokaa.
Emme ole tähtiä, taivaan lintuja,
olemme ihmisiä, osa pitkää haavaa.
Ihminen tarvitsee ihmistä.
Ihminen ilman ihmistä
on vähemmän ihminen ihmisille,
vähemmän kuin ihminen voi olla.
Ihminen tarvitsee ihmistä.


Vaikken mikään runoihminen olekaan, en ihmettele miksi tämä runo on valittu yhdeksi Tabermannin rakastetuimmista runoista.

Hyvää äitienpäivää!



perjantai 12. toukokuuta 2017

Kesälista 2017

Juuri nyt ei näytä kovin kesäiseltä, mutta käännetään ajatukset jo hieman toiveikkaasti sinne kesään. Tein viime kesänäkin listan asioista, jotka aion toteuttaa ja niin aion tehdä tänä kesänäkin. Kesäloma siintää enää kuukauden päässä, joten nyt on hyvä hetki miettiä mitä sitä ensi kesänä tekisi! Ihan sama, satakoon vaikka lunta, mä nautin silti!

Haluan nukkua ulkona! Teltassa, laavussa tai vaikka vain parvekkeella, mut haluan!

Haluan herätä aikaisin aamulla ja mennä lenkille metsäpolulle!

Haluan mennä rannalle!

Haluan uskaltautua uimaan!


Haluan mennä festareille!

Haluan istua autossa myöhään illalla ikkuna auki ja antaa tuulen tuivertaa kasvoille.

Haluan viettää aikaa mökillä!

Haluan nikkaroida!

Haluan mennä Alisan kanssa torille!

Haluan mennä Luostarivuoren käsityöläiskortteliin!



Haluan mennä kesäteatteriin!

Haluan kulkea kesäyössä!

Haluan mennä jokilaivoille!

Haluan mennä Itä-Suomeen!

Haluan mennä Muumimaailmaan!

Haluan mennä Suomenlinnaan!

Haluan käydä Helsingissä!


Haluan viettää polttarit!

Haluan Lappiin!

Haluan geokätköillä ja päätyä upeisiin paikkoihin!

Haluan nauttia kesäillasta meidän parvekkeella!

Haluan lukea kirjoja!

Haluan valokuvata enemmän!


Mä oikeesti niin odotan kesää! Sovitaanko, että tehdään tästä kesästä taas paras kesä ikinä?

Mitä sä haluat tehdä kesällä? <3

keskiviikko 10. toukokuuta 2017

Treffit kotona

Pari viikkoa sitten meille tarjoutui mahdollisuus olla Samulin kanssa kahdestaan kotona, ilman että meillä oli mitään suunniteltua menoa. Äitini kaipaili Alisaa yökylään, joten lähetimme Alisan isäni mukana mummilaan ja jäimme kotiin miettimään mitä sitä oikein tekisi näin lapsivapaalla.

Ensin mietimme kaikenlaisia ravintolaa, leffaa, juhlimista tai jotain muuta mihin ei kovin usein ole kaksin mahdollisuutta, päätimme kuitenkin jäädä ihan vaan kotiin! Meillä oli siis treffit kotona!

treffit kotona


Meillä on siinä mielessä hyvä tilanne, että Alisalle järjestyy hoitopaikka aina kun sellaiselle on tarve, mutta yleensä meillä on silloin aina jokin meno tai esimerkiksi kisat mihin emme viitsi Alisaa ottaa mukaan. Aika harvoin tulee pidettyä ihan muuten vaan lapsivapaata. Hektisen työ- ja päiväkotiarjen keskellä on toisaalta aika iso kynnys laittaa Alisa enää viikonloppuna hoitoon ilman syytä. Vaikka ei Alisa missään hoidossa ole vaan viettämässä aikaa isovanhempien kanssa, mikä on kyllä tärkeää minun mielestäni.

Vaikka Alisan kanssa ihanaa onkin, pakko kuitenkin myöntää, että kyllä sitä välillä kaipaa omaa aikaa. Ja tietenkin sitä aikaa oman puolison kanssa!


treffit kotona

treffit kotona


Se kuinka usein ja miten viettää lapsivapaata, on jokaisen oma asia. Mä kuitenkin nykyään käytän sen vapaan ajan ennemmin rentoutumiseen, kuin esimerkiksi juhlimiseen. Tosin joskus on ihan kiva käydä ulkona, mut enemmän mä taidan nauttia näitä koti-illoista.

Töistä tullessani kävin uudessa Sushi Pandassa Raisiossa ja nappasin meille mukaan sushilajitelman. En nimittäin halunnut käyttää aikaa lainkaan kokkailuun! Sushien kylkeen "sopivasti" mansikoita, nachoja, patonkia, suklaata ja kylmää juotavaa. Ei siis mikään tarkoin harkittu illallinen vaan ostin kaupasta just sitä mitä sattui tekemään mieli! :D

Täytyy kyllä kehua Sushi Pandan sushia, se on aivan taivaallista! Tykkään tehdä sushia itse, koska on ollut vaikea löytää ravintolaa, mistä saa mun makuun sopivaa sushia, mutta täältä saa! Aivan T-Ö-R-K-E-Ä-N hyvää!


treffit kotona

treffit kotona


Käytiin me sentään välissä moikkaamassa Samulin vanhaa kaveria pikaisesti, mutta muuten vietettiin ilta aika tiukasti sohvaan naulittuna. Telkkaria ja naposteltavaa, rentoilua ja olemista. Treffit kotona oli ihan parhaat. Aamulla rauhassa aamukahvia ja nokka kohti mummilaa. <3

Taas jaksaa!