Pelon hetkiä ostoskeskuksessa

Kello lähestyy neljää iltapäivällä. Kannan ostoskasseja, olen shoppailemassa neljättä tuntia. V*tuttaa. Samulin piti käydä pikaisesti parturissa, ilman ajanvarausta. Siitä on nyt reilu kolme tuntia. Aina niitä miehiä saa odottaa, kiroan. En viitsi poistua enää kauppakeskuksesta, koska ulkona on

kylmä ja sataa. Olen kierrellyt Kauppatorilla ja sen ympäristössä kylliksi.

Päätän istahtaa keskusaukion portaalle, paikallisen nuorison tapaan. Paikalle tupsahtaa myös tuttu tyttö kotiseudulta, vaihdamme kuulumisia kunnes hän rientää eteenpäin ja itse katsahdan kännykkää, jonka akku on loppumaisillaan. Päätän istua vielä kymmenen minuuttia ja lähteä sitten kadulle kohti autoa,  arvioin että Samuli voisi tuolloin olla valmis.

Koska en voi näppäillä puhelinta, katselen ohi käveleviä ihmisiä ja mietin, että tänään on paljon ihmisiä liikkeellä. Nuoria, pariskuntia, perheitä... Huomioni kiinnittyy kovaa vauhtia lähestyvään poliisikaksikkoon ja heidän seurassaan olevaan vartijaan. Olen infon vieressä ja näen heidän tutkivan kameroita. Mietin, että varmaan etsivät jotain myymälävarasta.

Poliisit kuitenkin pälyilevät todella kummallisesti pitkin keskusaukiota ja puhuvan radioon kiivaasti. Ensimmäistä kertaa mielessä käy, että onkohan tässä jotain vakavampaa, sen verran epänormaali ja poikkeuksellinen tilanne on.

Toinen poliiseista kävelee ohitseni ja kuulen hänen sanovan jotain, että jos tällainen epäily on, pitää kaikkien partioiden tulla sisälle ja etsiä.

Kaikkien partioiden? Siis onko niitä täällä useampia? Mitä ihmettä nyt tapahtuu! Poliisien toiminta herättää myös muidenkin kiinnostusta. Mietin vain mielessäni, että kai poliisi kehottaisi poistumaan paikalta, jos tilanne olisi sellainen? Mutta joku tässä nyt mättää.

Olen keskellä sitä ostaria, joka uloskäynnille on yhtä pitkä matka. Jos joku haluaisi räjäyttää pommin, paikka olisi varmaan juuri se. Mielessä käy sata asiaa. Laitan Samulille pari viestiä. Päässä jyskyttää, että nyt on paras lähteä ulos, toisaalta taas, olisiko sekään turvallista? Olisiko turvallista poistua suoraan kävelykadulle?

Päätän kuitenkin lähteä ulos, uutiset maailmalta ovat tehneet tehtävänsä, toisaalta on sitä kauppakeskuksissa sattunut kaikenlaista ihan Suomessakin. Rauhallisesti kävelen ulko-oville ja kaukaa nään, että ulkona seisoo kaksi poliisia vartiossa. Kun pääsen oville, molemmilla puolin on parkissa poliisimaijat. Pian näen lisää poliiseja ja poliisiautoja. Nyt olen jo aika varma, että mistään juoksukaljoista tuskin on kyse. Olo on kuitenkin epätodellinen.

Pääsen turvallisen matkan päähän, vaikka olen koko ajan odottanut, että selkäni takana jysähtää. Pääsen auton luo. Puhelimen akku näyttää yhtä prosenttia, saan kuitenkin laitettua Samulille viestin. Taas menee poliisiauto pillit päällä. Kohta toinen.

Äskeinen suuttumus unohtuu kun näen tutut kasvot kävelevän kohti. Ajamme Samulin kanssa läheiselle liikenneasemalle ja edelleen kuuluu hälytysajoneuvojen pillit. Yritän etsiä netistä tietoa, en löydä mitään. Siskoni laittaa viestiä muissa asioissa ja tekstaan, että olemme tulossa ja kummastelen äskeistä episodia.

Myöhemmin kuulin, että poliisit etsivät puukon kanssa heilunutta miestä ja koko kortteli oli eristettynä. Toisaalta helpottavaa, ettei kyse ollut mistään terrori-iskusta. Kummallinen olo koko jutusta kuitenkin jää, olin ensimmäistä kertaa tilanteessa, jossa mietin, että mitenköhän mun käy. Vaikken missään kohtaa siis missään vaarassa ollut, en edes nähnyt ketään puukon kanssa. En mä edelleenkään suostu mitään pelkäämään, mutta mietin vaan, että eihän sitä koskaan tiedä mitä milloinkin käy.

Ensimmäistä kertaa ikinä, olin tällaisessa tilanteessa ja kyllähän se pelotti. Vaikka lopulta kenellekkään ei onneksi mitään käynyt. Oletko joskus ollut samankaltaisessa tilanteessa, mietitkö miten käy, pelkäsitkö?

Toivottavasti tämä viikko on vähän rauhallisempi! :)