NÄITÄ ODOTAN HUHTIKUULTA

Keväinen Lontoo herätti lopullisesti kaipuun kevääseen ja ihanaa, että nyt on täällä Suomessakin saatu kevät kunnolla käyntiin. Hullun maaliskuun jälkeen mulla on muutamia toiveita alkaneelle huhtikuulle.

***

Pihatyöt

Vaikka alunperin tähän asuntoon muutettaessa ihastuin sen helppohoitoiseen pihaan, iskee muhun joka kevät himo tehdä pihatöitä. Joka kevät olemme tehneet pieniä muutoksia ja istutuksia, niin on tarkoitus tänäkin vuonna. Meidän viereisellä metsätontilla on tehty pientä harvennusta, joten meidän etupihasta on tullut paljon valoisampi, mutta samalla siinä ei enää kauheasti ole näköestettä läheiselle tielle. Huhtikuun aikana aiomme istuttaa hieman näköesteitä, uskon että istutukset samalla ryhdistää meidän etupihaamme. Totta kai aion istuttaa pienen hyötypuutarhan terassille.

Aamukahvit ulkona

Iltapäivisin saattaisi jo tarjeta meidän lasitetulla parvekkeella, mutta odotan niitä kelejä kun voin aamukahvini nauttia terassilla ilman toppavaatteita.

Kevyempää arkea

Maaliskuu oli tosi rankka ja päättyi 10 päivän työputkeen. Lauantaina olin todella väsynyt ja pitkästä aikaa nukuin päiväunet. Tässä kuussa samanlaista putkea ei ole, eikä se ylipäätään ole optimaalinen todellakaan. Muutaman viikon päässä siintää pääsiäisloma, johon ensin suunnittelin matkaa, mutta onneksi suunnitelmat muuttui ja aikaa jää lomalla myös lepäilyyn. 

Työn osalta olen myös osittain uuden edessä kun tällä viikolla pääsen kokeilemaan työskentelyä kotona. Tarkoituksena tehdä muutamia päiviä viikossa etätöitä. Sinänsä itse työ ei muutu, teen ihan samaa työtä kuin toimistolla, mutta kun "turhat" työmatkat jäävät pois, ehdin viettämään enemmän aikaa Alisan kanssa ja yhä useammin voin hoitaa päiväkotimatkat kävellen eli arkiliikuntakin kasvaa. Olen odottenut tätä muutosta pitkään ja vihdoin se on mahdollista.

Parempaa bloggausta

Olen ollut hirveän huono bloggaamaan ja somettamaan. Liikunnan lisääminen arkeen on aiheuttanut sen, etten enää ehdi niin paljon kirjoittamaan ja valokuvaamaan, eikä inspiraatiokaan koko ajan ole ollut kaikista parhain.

Toivon, että kevään tullen löydän taas aikaa ja ideoita bloggaamiseen. Yritän myös itse hyväksyä sen, että ajankäyttöni on muuttunut enkä enää ehdi bloggaamaan ja somettamaan niin paljon kuin aiemmin. Samalla haluan kannustaa itseäni tekemään asiat siten, kuin se musta hyvältä tuntuu. Ehkä huhtikuussa voin olla parempi bloggaaja. Huhtikuussa ainakin valon määrä lisääntyy, joten valokuvaamisesta tulee piirun verran helpompaa.

Juoksulenkkejä puhtaalla asfaltilla

Haluan pitää liikunnan mukana tiukasti myös huhtikuussa. Haluaisin päästä juoksemaan lumettomalla, kuivalla ja hiekattomalla asfaltilla. Täällä kovaa vauhtia asfaltteja jo puhdistetaan, eli tämä ei liene enää kaukana!

Työmatka pyöräillen

Viikonloppuna sovittelimme Samulin kanssa pyöräilykypäriä kaupassa, mutta emme löytäneet sopivia. Kypärät ovat meillä ostoslistalla, nyt kun ensimmäistä kertaa meillä molemmilla on polkupyörät. Itse odotan, että jo tässä kuussa voisin pyöräillä töihin.

Alisa taas odottaa, että päästään pyöräilemään koko perhe yhdessä. Tämän kevään tarkoituksena on myös jättää apupyörät pois Alisalta. Luulen, että tässä kuussa pyöräillään paljon.

Kevään tuoksua

Olen yrittänyt nuuskutella ulkona sitä kevään tuoksua, mutta ihan en ole vielä sitä haistanut. Tiedätkö miltä kevät tuoksuu? En osaa kuvailla sitä, mutta Lontoossa kevät ei tuoksunut samalta kuin Suomessa. Luulen, että kun päivät tästä vähän lämpiää niin kevään tuoksukin saadaan vahvemmin esille.

***

Tällaisia odotuksia itselläni on huhtikuuhun, mitä sinä odotat huhtikuulta?

HULLU MAALISKUU

Heräsin juuri siihen ajatukseen, että tämä maaliskuu on ollut aivan hullu kuukausi! Olen lievästi helpottunut, että tämä kuukausi alkaa olla takana. Miten tästä edes tuli näin hullu kuukausi?

Edeltävästä neljästä viikonlopusta olen ollut kolme töissä ja yhden Lontoossa. Olen tietysti ollut arkena vapaalla Alisan kanssa, mutta yhtään koko perheen yhteistä vapaapäivää meillä ei ole ollut ja sen on kieltämättä huomannut.

Tätähän vähän ennustelin jo silloin kun aloitin viikonlopputyöt, mutta rehellisesti sanottuna tällainen maaliskuun kaltainen tilanne ei ollut mulla päällimäisenä ajatuksina. Oikeastaan, mun ei ollut alkuun tarkoitus tehdä näin montaa työviikonloppua maaliskuussa, mutta pienten sattumusten kautta ajauduin siihen tilanteeseen. 

***

Vaikka sinänsä viikonlopputyöt ovat tuoneet joustavuutta helppoutta arkeen, niin kyllä tämä kuukausi on opettenut, ettei työviikonloppujen maksimointi ole perheen hyvinvoinnin kannalta optimaalisin vaihtoehto. Meidän perhe ainakin kaipaa niitä yhteisiä vapaapäiviä, jolloin ehditään oikeasti tehdä jotain yhdessä. Pelkät yhteiset aamupalahetket tai illat ei ole paras vaihtoehto meille.

Kummasti tähän kuuhun on osunut meille aikuisille myös useampia iltamenoja, on ollut kaikenlaisia kokouksia ja koulutuksia, sekä tietysti niitä omien ystävien kanssa vietettyjä iltoja. Arvostan kyllä omaa aikaa ja ainakin omalla kohdallani ne hetket, jolloin olen saanut omaa aikaa, ovat helpottaneet jaksamaan muuten tätä kuukautta.

Tässä kuussa olen tehnyt kaikki kauppaostokset kauppakassipalvelun kautta. Lisäksi meillä on käynyt siivooja ja isovanhempien apuun on jälleen kerran turvauduttu. Luojan kiitos kaikki edellä mainittu on ollut mahdollista, ollaan saatu edes jossain määrin raavittua kasaan yhteisiä iltoja ja hetkiä.

Ajoimme eilen Hoplopin ohi ja Alisa muisteli kuinka hän pari viikkoa sitten oli siellä isin kanssa. Lopuksi hän totesi, että voitaisiinko mennä sinne joskus koko perhe, sitten kun meillä kaikilla on viikonloppuloma. Tunsin piston sydämessäni.

Meidän perhe on todella tiivis kolmikko, vietämme aikaa yleensä paljon yhdessä koko perhe. Tässä kuussa olemme viettäneet aikaa pareina, välillä minä ja Alisa, Alisa ja Samuli ja joskus harvoin minä ja Samuli, mutta paria tuntia kauempaa emme ole olleet koko kolmikko yhdessä.

Onneksi tämä kuukausi on lähes ohi ja edessä on yhteinen vapaa viikonloppu. Vähän jotain spesiaalia ollaankin suunniteltu ja ajattelimme ainakin lähteä Heurekaan dinosauruksia katsomaan, onko joku teistä jo käynyt?

Tästä eteenpäin syksyyn saakka olen päättänyt tehdä enintään yhden viikonlopun kuussa töitä, eikä mulla tietysti enempään olisi rahkeitakaan kisakaudella. Vähän jo odotan, että kisakausi alkaa, mutta tiedättekö miksi? Siksi, että ainakin silloin meidän perhe viettää viikonloppuisin aikaa yhdessä!

Keräsin tähän postaukseen kuviksi arkistoista sellaisia kuvia kun meidän perhe on ollut yhdessä. Reissuja, retkiä ja yhteistä aikaa. Toki, joskus ne yhteiset hetket on parhaita vaikka ei tehtäisi yhtään mitään, ne vain harvemmin päätyvät kameraan. Jokainen kuva muistuttaa mua siitä, että niitä ihania yhteisiä päiviä on taas tulossa ja tämä kuukausi on ollut ihan poikkeuksellinen. Jaksan vielä pari päivää.

Hei hei hullu maaliskuu, vähän jo etukäteen, ihan joka hetkeä ei tule ikävä!

OLENKO FIKSU VAI VAAN LAISKA?

Olen luonteeltani touhukas. Sellainen jolla on koko ajan joku projekti ja touhu päällä. Sanon useammin kyllä kun ei. Se tarkoittaa monesti sitä, että olen mukana luvattoman monessa asiassa ja arki on välillä ollut kiireistä. Ei ole salaisuus, että olen välillä ollut todella uupunut.

Musta tuntuu, että uupuneita on oikeastaan todella paljon. Harva sanoo, että arki on ihanan kiireetöntä ja lunkia. Kai me tavallaan eletään myös sellaisessa maailmassa, että ahkeruus ja työteliäisyys on hyve ja kunnia-asia samalla uupumuksesta on tullut tuttu vieras entistä useammalle.

Aina noilla on niin siistiä. 

Miten tuokin jaksaa kokata monta tuntia päivässä?  

Miten hän jaksaa olla kaikessa mukana ja näyttääkin vielä noin upealta?

Myönnän, somessa on helppo vertailla itseään muihin. Ja jos suurin osa (minä mukaanlukien) jakaa someen ne elämän parhaat hetket ja osa hetkistä on vielä lavastettuja niin onko se ihme, että vähän tuntee piston sydämessään kun selaa kuvia verkkareissa sohvalla maaten? Harvemmin itsellekään tulee mieleen, että jaanpa nyt itsestäni kuvan tekstillä "täs mä sohval pieruverkkareissa."

***

Muut tuntuvat aina jaksavan enemmän ja paremmin kuin itse. Jaksaminen on kuitenkin tosi yksilöllistä, eikä omaa jaksamista pitäisi edes vertailla muihin vaan keskittyä ihan siihen omaan jaksamiseen.

Haluaisin, että arki olisi helppoa ja kevyempää. Sellaista, että arki antaisi mahdollisimman paljon voimaa ja iltaisin jaksaisin nauttia elämästä eikä arki ole vain viikonlopun odottamista.

Tällä viikolla tilasin ekaa kertaa kauppatavarat netistä, niin että sain vain yhtenä iltana noutaa ostokset. Kauppakassipalvelu on mahtava keksintö. Pääsin neljältä töistä ja ennen viittä olin jo Alisan kanssa kotona viikon kauppaostosten kera... Ei jäänyt viimeiseksi kerraksi tämä!

Kauppakassipalvelun lisäksi meille tulee tällä viikolla siivooja. Tiedätte, että meillä on aina välillä käynyt siivooja, mutta nyt ajattelin että voisin ottaa ihan kuukausittaisen siivouksen käyttöön. Ihan siksikin, että kohta kalenterini täyttyy kisoista ja arkiapu tulee välillä tarpeeseen.

Samalla kun olen helpottunut näistä apupalveluista, tunnen myös hieman syyllisyyttä. Millainen ihminen ei jaksa käydä kaupassa tai siivota itse kotiaan? Olenko minä vain laiska? 

Toisaalta, olenhan minä ihan fiksukin kun en uuvuta itseäni liiaksi, jotta voin olla paremmin läsnä läheisilleni ja myös itse voida paremmin.

***

Tunsin myös pienen piston sydämessäni, koska olen paasannut säästämisestä ja menojen karsimisesta paljon. Olen toki myös onnistunut siinä, mutta miten tällainen arjen apupalveluihin törsääminen sopii tähän kuvaan?

Kauppakassipalvelu osoittautui odotuksia edullisemmaksi, alle kuuden euron keräilymaksulla säästyin heräteostoksilta, joita yleensä tulee vaikka kuinka tekisi ostokset kauppalistan mukaan. Siivousta on vaikeampaa perustella puhtaasti rahan säästämisellä, mutta voihan siihen hyödyntää kotitalousvähennystä. Kyllä ihmisen pitää mun mielestä pelkän säästämisen lisäksi käyttää rahaa myös mukaviin asioihin, joilla on ehkä muuta kuin rahallista arvoa. Ajattelin, että siivouspalvelu olisi mulle yksi sellainen asia, mihin haluan rahan käyttää ja säästän sitten jossain toisessa asiassa. 

Ja aikaahan ei voi mitata rahassa ja aikaahan nämä molemmat ja monet muut palvelut säästävät.

Toivon, että pystyisin jatkossa olemaan armollisempi itselleni, enkä vertailisi itseäni muihin. Haluan myös antaa itselleni luvan helpottaa arkeani, jos siltä tuntuu. Aina ei ole pakko jaksaa kaikkea. Se ei ole laiskuutta. En myöskään aio häpeillä vaan olla ylpeä siitä, että olen oppinut tuntemaan omat rajani ja antamaan itselleni anteeksi. Aion taputtaa itseäni olalle ja onnitella fiksuudesta, että voin olla parempi ihminen läheisilleni ja keskittyä arjessakin tavoittelemaan ja tekemään niitä asioita, joita haluan ja jotka tekevät mut onnelliseksi.

HYVÄÄ JUURI TÄNÄÄN

Mun piti alunperin kirjoitella teille tänään Singaporesta, mutta en millään saanut inspiroitua itseäni kirjoittamaan postausta loppuun. Olin viikonlopun töissä, joten ylimääräistä aikaa ei juuri jäänyt. Maanantai tuntuu monelle olevan se viikon vaikein päivä, niin mullekin aina välillä. Tosin ei tänään, koska olen jo perjantaista asti ollut töissä. Mun viikossa mennäänkin siis tavallaan jo jossain keskiviikon tiimoilla.

Tiedättekö, kun joskus on tapana tarttua niihin asioihin, jotka on huonosti juuri nyt? Mä ainakin myönnän välillä olevani todella taipuvainen miettimään vain niitä huonoja asioita juuri nyt. Siksi päätinkin nyt ihan extempore kirjoittaa niistä asioista, mitkä on hyvin juuri tänään!

Energiapiikki! Oi anna sen jatkua! Olen taas jaksanut herätä ajoissa, jo kuudelta aamulla, enkä ole ollut lainkaan väsynyt. Päin vastoin, olen iloisena ponkaissut ylös keittämään rauhassa kahvia. Eilen aamulla ehdimme Alisan kanssa jopa maalaamaan vesiväreillä, siis aamulla ennen työpäivää, mahtavaa! 

Aamulla herääminen on kyllä iso juttu, koska ehdin tehdä kotitöitä aamulla, joten työpäivän jälkeen aikaa jää enemmän myös muilla jutuille, lukemiselle ja ihan vaan olemiselle. Kotitöihin liittyen hyvää just nyt on viime viikolla raivatut kaapit, siistit kaapit on ilo omalle silmälle.

Näen tällä viikolla koko perhettäni kun vanhempanikin ovat palanneet reissustaan ja molemmat siskoni saapuvat Turkuun. Kiva nähdä taas kaikkia yli parin viikon tauon jälkeen. Perheen lisäksi hyvää fiilistä tuo lauantaina odottava laivareissu työporukan kanssa. Meidän reissut on yleensä olleet tosi kivoja ja odotan myös hyvää ruokaa.

Ruokaan liittyen mua ilahduttaa myös oma innostukseni ruoanlaittoon. Tulevien viikkojen ruokalistalta löytyy paljon uusia ruokalajeja ja aasialaista vivahdetta. Ruokatrendeihinkin ehdin jo tarttua kun viime viikolla Liemessä-blogista lähtenyt hype saavutti eilen meidänkin keittiön. Rakastan uusia helppoja ja herkullisia reseptejä ja tässä oli todellakin yksi sellainen!

Talviurheilun ystävälle juuri tämä aika on parasta aikaa, kun joka viikonloppu tulee jotakin talviurheilua ja kohta koittaa myös hiihdon mm-kisat. Seuraan sujuvasti lajia kuin lajia, mutta kyllä hiihto on ihan ykkönen!

Koko ajan enemmän valoa. Miten hyvältä tuntuukaan kun iltapäivällä ehtii lähtemään töistä ennen kuin on ihan pilkkopimeää? Joka päivä on enemmän valoa!

Lukutoukkaa ilahduttaa myös uudet kirjalöydöt. Kun löydän uuden (dekkari)kirjasarjan, mistä tykkään, ahmin koko sarjan hetkessä ja kuumeisesti odottelen jatko-osia! Viime viikolla löysin taas uuden hyvän kirjasarjan ja en malta odottaa, että pääsen lukemaan lisää.

Lomamuistot. Edelleen loman muistot lämmittää ja kiitän onnistunutta lomaa siitä että tänäänkin tuntuu hyvältä päivältä. Vaikka lomapostaukset vielä odottavat viimeistelyään, halusin tähän postaukseen liittää yhden mun suosikeista mitä reissukuviin tulee. Se on rakeinen ja laadultaan kehno, mutta sen fiilis. <3

Toivottavasti sinun päivässä on tänään paljon hyvää. <3

MIKSI LOMALLA KAIKKI ON NIIN PALJON PAREMMIN?

No okei, ei lomalla aina ole kaikki paremmin ja oikeasti oma sänky tuntui pitkien lentojen jälkeen maailman parhaalta kun aikaeron uuvuttamana sinne vihdoin pääsin toissa yönä. Sängyssä huomasin täriseväni, koska mua väsytti niin paljon. Se ei sinänsä ollut ihme, koska kello oli Suomessa hieman puolenyön jälkeen ja Singaporessa jo lähes aamu ja olin nukkunut vain muutaman tunnin koneessa. Lomalla totuin menemään nukkumaan jo noin kymmeneltä ja heräämään aikaisin.

Miksi  lomalla herää pirteenä tosi aikaisin? Aikaero tietysti vaikuttaa ja olen nyt ensimmäiset aamut Suomessakin noussut aikaisin, toivottavasti tämä jatkuisi myös arjessa. Miten paljon paremmin aamut alkavat kun saa nousta rauhassa. Tänäkin aamuna nousin kuudelta, keitin kahvia ja tein appelsiineista mehua koko perheelle ja luin aamupalan yhteydessä kirjaa. Seitsemältä huomasin, että ehtisin tämän kaiken myös työaamuisin, miksi en koskaan tee niin? Ehkä huomenna aloitan.

Mikä siinä on, että lomalla tuntuu voivan niin paljon paremmin? 

Onko se joku psyykkinen juttu? Vai tekeekö sitä lomalla asioita eri tavalla?

Tällä lomalla huomasin selvästi miten paljon paremmin voin! Sanoin Samulille moneen otteeseen, että lomalla mun vatsa oli paljon paremmassa kunnossa kuin arkena. Lepo ja stressitön elämä sekä kenties parempi ruokavalio tekivät tehtäviään.

On aika surullista, jos ihminen voi hyvin vain lomalla. Varsinaista lomaa kun normaalilla työssäkävijällä on reilu kuukausi vuodessa. Ehkä tämä on vähän karrikoitua, mutta itse kuitenkin huomaan eron todella selkeästi. 

Realistinen vaihtoehto ei taida olla ikuinen lomailu, joten ehkä sieltä lomalta täytyy tuoda elementtejä tänne arkeen. Etenkin aion nyt (jälleen kerran) tarttua härkää sarvista ruokailun suhteen, olen taas lipsunut sen osalta. Eilen vietin kaupassa tavallista pidempään aikaa hevi-osastolla, ruoan värikkyys ja monipuolisuus ovat ensimmäinen askel.

Mua ei niinkään vaivaa hankitut kilot vaan juuri se huono olo. Toki näillä asioilla on varmasti yhteys toisiinsa.

Ruoan ja levon lisäksi tuntuu, että arjessa unohdan välillä hemmotella itseäni. Huomasin tämän kun makasin kasvohoidossa lomalla. Miksi hemmottelen itseäni niin harvoin, kun siitä kuitenkin tulee niin hyvä olo? Olen kärsinyt koko talven kuivasta ihosta ja kun pääsin kotiin, aloitin itseni hemmottelun ostamalla uuden hyvän kasvovoiteen, se on jo alku. :D

***

Eikö loma ole aika onnistunut, kun sen jälkeen on täynnä virtaa kotonakin? Eilen pistin nimittäin meidän kaappeja uusiksi ja sain vihdoin käytyä loput Alisan pienistä vaatteista läpi. Monta kassia lähti eteenpäin. Kaappeihin tuli taas monta hyllyllistä tilaa ja huomasin jälleen miten näinkin pieni asia kuin paikoillaan olevat tavarat saavat mut voimaan paremmin.

Loman jälkeen inspiroidun myös hieman kotijutuista. Vaihtelin tavaroiden paikkoja ja innostuin tuunaamaan vanhasta puulaatikosta yöpöytää. Projekti on vielä vähän kesken, mutta kenties saatte nähdä lopputuloksen sitten kun pöytä on valmis.


Lomat ja matkat on ihania ja ette varmasti ylläty, jos kerron etä tulevia matkoja on jo suunniteltu ja lupasinkin itselleni siihen liityen, että kun todennäköisesti vuoden kuluttua on luvassa seuraava kaukoloma, voin silloin paremmin, eikä ero loman ja arjen välillä ole näin suuri!

VIIKONLOPPUTYÖN PLUSSAT JA MIINUKSET

Nyt kun takana on muutamia viikonloppuja töitä ja yksi työviikonloppu häämöttää edessä, lähdin miettimään sen plussia ja miinuksia.

Olen yllättynyt siitä, miten iso muutos tämä on lopulta ollut. En ehkä itsekään osannut etukäteen ajatella, miten suuri muutos tämä olisi.

***

Plussana viikonlopputyössä on ehdottomasti joustavuus. Pystyn suunnittelemaan pidempiä vapaaputkia esimerkiksi juhlapyhien yhteyteen, kuten nyt itsenäisyyspäivänä kun olin kolme päivää vapaalla. Toistaiseksi olen saanut itse päättää viikonlopputöiden ajankohdan, eli olen töissä silloin kun se parhaiten perheemme aikatauluihin sopii. Tämä mahdollistaa välillä myös pidennettyjä viikonloppuja.

Totta kai pidemmät vapaaputket tarkoittavat myös vähän pidempiä työputkia, kuten nyt kun aloitan tänään kahdeksan päivän työputken. Olen kuitenkin edellisissä työpaikoissa siihen tottunut, eli sinänsä tämä ei ole uutta. Koen, että olen jaksanut tätä kaikkea paremmin nyt kun aamuherätykset ovat viikonlopputyön myötä vähentyneet.

Koska minä olen arkena välillä vapaalla, Alisa on vähemmän hoidossa. Viikonlopputyö ja arkivapaat ovat vähentäneet Alisan hoidon tarvetta ja se on totta kai todella hyvä juttu, vaikka meidän päiväkoti onkin maailman paras. Ollaan Alisan kanssa ehditty esimerkiksi askarrella, leipoa ja leikkiä aiempaa enemmän.

Arkivapaissa on ihan erilaista fiilistä kuin viikonloppuvapaissa. Mulla ainakin on tapana järjestää kaikenlaista ohjelmaa viikonloppuihin ja lepääminen jää ehkä vähän vähemmälle. Arkivapailla pystyn enemmän ottamaan rennosti ja toki silloin on helpompi hoitaa jotain virallisia asioita, lääkärikäyntejä yms., joiden sovittaminen työarkeen on aiemmin ollut hankalampaa.

Työviikonloput ovat kuitenkin edelleen tuntuneet viikonlopuilta. Työ- ja työympäristö ovat rauhallisempia silloin ja jotenkin erilaista kuin arkena. Lisäksi viikonlopuissa on kuitenkin sitä samaa tuntua kun muut perheestä ovat vapaalla. Alisan viikonloput ovat pysyneet hyvinkin samanlaisina ilman minuakin, hän viettää isin kanssa aikaa tai isovanhempien ja puuhailee normaaleja viikonloppujuttuja.

***

Miinusta tulee kuitenkin perheen yhteisestä ajasta, sillä tällä hetkellä me molemmat vanhemmat vietetään paljon aikaa kahdestaan Alisan kanssa, mutta koko perheen yhteinen aika on jäänyt hieman vähemmälle. Onneksi on kuitenkin niitä yhteisiäkin vapaita, jolloin voidaan tehdä niitä koko perheen juttuja.

Välillä mun sydän meinaa vähän särkyä, koska tuntuu että nyt on ollut paljon sellaista, että mulla on illalla töitä/menoa ja viikonlopun olen töissä enkä ehdi aina nähdä Alisaa kuin vilahdukselta. Se ei toki ole pelkästään viikonlopputyön syytä, sillä näin joulun alla vaan on paljon kaikenlaisia iltamenoja. 

Tänään on yksi niistä hetkistä kun mietin milloin näen Alisaa kunnolla seuraavan kerran. Saattelin hänet päiväkotiin ja olen iltaan asti töissä. Olen bussilla kotona yhdeksän aikaan, jolloin Alisa on jo nukkumassa. Huomenna kahdeksalta pitää olla jo pysäkillä ja kotona olen joskus viiden jälkeen. Silloin toki muutama tunti meillä on aikaa, mutta aika pian Alisalla on nukkumaanmenoaika. Sama toistuu sunnuntaina. Kumpa olisin maanantaina sen verran virkeä, että ennen iltavuoroa jaksaisin herätä ajoissa ja olla Alisan kanssa kunnolla. Toki, onhan meillä juuri ollut kolme päivää yhteistä aikaa Alisan kanssa, mutta ehkä ostittain senkin takia tämä tuntuu vähän pahalta nyt.

***

Kaikenkaikkiaan vaikutukset meidän perhe-elämään ovat olleet positiiviset. Arki tuntuu omasta mielestäni rauhallisemmalta ja tunnun jaksavan tätä rytmiä paremmin. Tuleva viikonloppu on viimeinen työviikonloppu ennen joulua eli nyt palataan muutamaksi viikoksi normaaliin rytmiin. 

OLIN UNOHTANUT MITÄ YÖHERÄILY ON!

Yöheräily - tuo tuttu vieras lapsiperheissä, etenkin vauvavuosina. Aika kultaa muistot ja olin jo päässyt unohtamaan millaista se on. Neljävuotiaan vanhempina olimme jo useamman vuoden nukkuneet suht hyvin.

...kunnes tällä viikolla!

Flunssa, nuha ja yskä vaikeuttivat nukkumista ja Alisa on nukkunut erittäin levottomasti. Ja me vanhemmat tietysti siinä sivussa. Vaikka yritimme hieman vuorotella valvomisen suhteen, niin kyllä se silti vaikutti molempiin. Aamuisin töihin raahautuminen on ollut ihan kamalaa. Olen ollut niin väsynyt, että olisin antanut mitä vaan että olisin saanut nukkua edes hetken pidempään. Äitiyslomalla sai sentään yleensä nukkua päiväunet huonon yön jälkeen, mutta nyt ei. 

Olin kyllä totaalisesti unohtanut miten raskasta huonosti nukkuminen on. Minuun huonosti nukkuminen vaikuttaa ainakin siten, että olen huonolla tuulella. Jospa loppuviikko menisi paremmalla tuulella!

En voi pelkästään Alisaa syyttää, viikonloppuna unet jäivät myös hieman vähäisiksi, koska olimme Samulin kanssa laivalla ja sieltä tultua leivoin myöhään yöhön kakkuja Samulin syntymäpäiville. Siihen päälle tämä normaalia huonommin nukuttu alkuviikko ja eilen keskiviikkona olin ihan loppu tähän viikkoon! Onneksi mulla koitti nyt ensimmäiset arkivapaat ja olen tänään ja huomenna kotona ennen viikonloppuna alkavaa työviikkoa.

Tänä aamuna nukuinkin ihan ennätyspitkään ja Alisakin touhusikin omiaan koko aamun. Meidän on nyt tarkoitus vain ja ainoastaan levätä Alisan kanssa, jotta hän terveyhtyisi kokonaan ja minä piristyisin. Jossain määrin ajattelin jo valmistella meidän Berliinin reissuakin, sillä seuraavat vapaat vietetäänkin sitten Berliinissä. Ajattelimme ottaa todella rajallisen määrän matkatavaroita, joten niitä tarvitsee hieman suunnitella etukäteen.

On tällä viikolla kivojakin juttuja ollut, kun kävin kasvattamassa joulufiilistä yhtenä iltana. Huomenna tulossa lisää siitä. Tulehan huomenna kurkkaamaan myös herkullinen alekoodi ihanaan joulukauppaan!

Terveisin: Väsynyt zombiemutsi, huomenna kenties jo oma itsensä!

MIKÄ SAA JAKSAMAAN TÄTÄ PIMEYTTÄ?

Vaikka olenkin syysihminen, niin onhan tämä marraskuu  aika synkkää aikaa! Rakastan niitä aurinkoisia syyspäiviä, mutta harmaat sumupäivät ottavat koville. Kahdeksasta neljään toimistotöissä tarkoittaa hämärää ennen ja jälkeen työpäivän. Vaatii paljon enemmän työtä pitää yllä positiivista virettä.

Mistä repiä iloa ja positiivisia ajatuksia juuri nyt?

Käpertyminen illalla ajoissa sänkyyn kirjan kanssa ja villasukat jalassa. Mun varpaat palelee aina ja siksi kuljen kotona usein villasukat jalassa ja nukun niiden kanssa. Kirjan lukeminen taas rauhoittaa paremmin kuin kännykän näpyttely.

Kaverit. Olen sopinut erilaisia illanistujaisia ja iltoja eri tyyppien kanssa. Näistä illoista saa paljon energiaa!

Piristystä arkilookiin. Kirkas huulipuna tai kynsilakka tekee mielenkin vähän kirkkaammaksi. Itse otin juuri ripsien pidennykset kun siskoni kouluttautui äskettäin. Ripset on kyllä taas niin kätevät ja olin ihan unohtanut millaista on kun ei tarvitse räpeltää ripsarin kanssa. Tämä ei ole maksettu mainos, mutta siskoni tekee tosiaan nykyään ripsiä, käykää ihmeessä varaamassa aika jos asutte Tampereen lähistöllä.

Jouluiset ajatukset. Mä suunnittelen jo kovaa vauhtia joulua. En hössötä ympäriinsä, mutta suunnittelen ja ostan hiljalleen lahjoja ja valmistelen mielessäni joulumenua. Kävin viikolla kirjastossa etsimässä joulukirjoja, sillä tänä vuonna haluan uppoutua joulufiilikseen kunnolla. Ymmärrän, että joidenkin mielestä joulu alkaa liian aikaisin, mutta mun mielestä joulu tuo valoa tähän synkkyyteen. Ensimmäiset valot palaa jo.

Pikkujoulut. Joulun lähestymiseen liittyy tietysti myös pikkujoulut! Itselläni on ainakin kahdet pikkujoulut marraskuussa. Ensimmäiset ovat jo tulevana viikonloppuna.

Kivaa tekemistä. Etenkin nyt kun ulkona on pilkkopimeää, tuntuu ettei me ulkoilla senkään vertaa iltaisin kuin muulloin. Olen joka viikko ainakin yhtenä iltana tekisimme jotain spesiaalia. Meillä on ollut esimerkiksi lettukestit ja tänään ajattelimme vielä leipoa yhdessä sämpylöitä. Ei sen niin kovin spesiaalia tarvitse olla, lautapelejä tai palapelejä koko perheen kera on jo piristävää.

Kynttilät. Pimeyttä ei voi kokonaan poistaa, mutta kynttilämeri ainakin hieman valaisee sitä. Niinpä meillä palaa runsaasti kynttilöitä päivittäin. Pöly ei myöskään näy kynttilänvalossa, joten.... ;)

Vaikka sää on nyt aika synkkä, toivottavasti sun mieli on valoisa. <3

ARJEN SANKARIT -HAASTE

Sain siskoltani Sannilta Äiti on vähän väsynyt-blogista Arjen sankarit haasteen. Tässä siis mun arkiset vastaukset! <3

Keitä perheeseesi kuuluu?

Meidän perheeseen kuuluu itseni lisäksi aviomieheni Samuli ja juuri neljä vuotta täyttänyt Alisa. Itse käsitän perheeseemme myös vanhempamme, sekä sisarukset, joiden kanssa olemme tiiviisti tekemisissä.

Miten kuvailisit arkeasi juuri nyt?

Arki on välillä valitettavan kiireistä. Työ- ja päiväkotielämä on hektistä ja välillä uuvuttavaa. Olemme kuitenkin onnistuneet rakentamaan hyvin toimivan arjen, jotta jokaiselle löytyy tarpeeksi myös lepohetkiä ja esimerkiksi lyhempiä päiväkotipäiviä. Nautin meidän arjesta, niin perhe-elämästä kuin työstänikin. Meidän perusarjessa toistuu samat rutiinit, joita on kuitenkin välillä ihana rikkoa!

Parhaat vinkit kiireen taltuttamiseen?

Teen paljon asioita etukäteen: 

• Suunnittelen kerralla kuukauden ruokalistan ja käyn viikonloppuisin kaupassa, näin mun ei tarvitse ruokaostoksia miettiä kiireessä ja jääkaapin sisältökin on monipuolisempi. 
• Laitan aina aamuksi vaatteet valmiiksi ja joskus jopa aamupalan. 

Yritän pitää kodin helppohoitoisena ja järjestyksessä, siten ettei siihen mene arjessa ylimääräistä aikaa. Nykyään yritän myös herätä aiemmin, jotta saisin aamuihin enemmän aikaa ja vähemmän kiirettä.

Mulla toimii myös se, että kirjoitan to do -listoja ja yliviivaan aina kun hommat on tehty, se helpottaa asioiden jäsentelyä ja lieventää kiirettä. Joskus on kuitenkin vaan tärkeää unohtaa kiire ja ottaa pieni lepohetki!

3 perheen arkiruokasuosikkia?

Mulla on tällä hetkellä menossa sellainen vaihe, että keräilen uusia reseptejä ja yritän kokeilla mahdollisimman paljon uusia ruokia. Tietysti siellä joukossa on vanhoja lemppareita kuten makaronilaatikko ja laatikkoruoat ylipäätään, ne on helppoja ja riittoisia. 

Lisäksi teen usein keittoja kuten jauheliha- ja lohikeitto. Meillä syödään yleensä samaa ruokaa useampi päivä, joten teen kerralla isompia satseja ruokaa, säästän aikaa, vaivaa ja rahaa.  

Voiko parisuhde kukoistaa myös lapsiperhearjessa?

Ehdottomasti! Meillä kukoistuksen tekee varmasti se, että molemmat osallistuvat tasapuolisesti arjen pyörittämiseen. Arki ei ole vain toisen vastuulla ja siksi varmasti jaksetaan arkea paremmin, eikä tule riideltyä ylimääräisiä.

Meille on tärkeää viettää välillä aikaa myös kahden, välillä se tarkoittaa yhteistä aikaa illalla television ääressä ja välillä kylpyläviikonloppua. Yhteisen ajan lisäksi pidetään balanssissa myös jokaisen oma aika ja perheen yhteinen aika, osittain varmasti tästä syystä myös parisuhde voi niin hyvin.

Olen onnellinen, että mun rinnalla kulkee tuollainen mies, joka on ihan huippu isä ja huomioiva aviomies. <3

Mistä saat energiaa arkeen?

Perheestä ja yhteisestä ajasta, viikonlopuista ja ulkoilusta sekä omasta ajasta. Pienetkin omat hetket antavat energiaa, mulle riittää sekin, että illalla saan katsoa rauhassa lemppari tv-ohjelmaa tai lukea kirjaa kera teen.

Saan energiaa myös harrastuksista, niin autourheilusta, yhteisistä uimakouluhetkistä kuin bloggaamisestakin. Vaikka ne kaikki välillä tuntuvat myös energiaa vieviltä, antavat ne kaikki kuitenkin enemmän kuin ottavat.

Rakastan meidän kotia, joten saan myös siitä energiaa. Tämä on ensimmäinen koti, joka on niin mieleinen, että se aiheuttaa enemmän iloa kuin harmaita hiuksia. Ei koti tietysti täydellinen ole ja siksi sitä on ihanaa hiljalleen rakentaa enemmän ja enemmän mieleiseksi. Mulla on kuitenkin ajatuksena, että tämä olisi meille koti vuosiksi, vaikka ihan vanhuuteen asti.

Mikä on haastavinta lapsiperhearjessa?

Omasta jaksamisesta huolehtiminen. Usein huolehdin vain siitä, että Alisalla on kaikkea ja että hän voi hyvin: liikkuu, syö monipuolisesti ja nukkuu riittävästi. Liian usein unohdan ne kuitenkin omalta osaltani ja se korostaa väsymystä ja kiireen tunnetta arjessa. Väsyneenä taas on vaikeampi hallita hermoja ja pysyä hyvällä tuulella.

Vaikka aina hoetaan, että pitää olla armollinen itselle, joskus se tuntuu kuitenkin hankalalta noudattaa. Kuitenkin haluan, että Alisalla on paras mahdollinen lapsuus ja siksi mun on huolehdittava myös itsestäni, jotta jaksan olla paras mahdollinen äiti Alisalle.

3 tavaraa, joita ilman et selviäisi arjesta?

Kännykkä, varsi-imuri ja pesukone. 

Kännykkä on välillä mun ainoa linkki sosiaaliseen elämään, pidän sillä yhteyttä ystäviin ja Samuliin. Nykyään kännykässä on niin paljon elämää helpottavia appeja. 

Varsi-imuri on paras väline kodin siisteyden ylläpitämiseen, koska se on meillä aina helposti saatavilla ja käytänkin sitä lähes päivittäin.

Ja pesukone tietysti siksi, että nyrkkipyykki olisi vähän turhan työlästä.

Mitä teet, jos arki tuntuu kaatuvan päälle?

Soitan äidille tai valitan Samulin kainalossa. Hömppähuumori auttaa myös ja siksi meillä on tapana katsoa jotain hauskaa sarjaa tai elokuvaa. Lisäksi menen aikaisin nukkumaan, yhdet kunnon yöunet yleensä helpottavat vähän.

Paras kasvatusvinkkisi?

Kukin kasvattaa kuten parhaaksi näkee, mutta itse liputan sen puolesta, että ollaan oikeasti läsnä. Tehdään ja touhutaan yhdessä ja annetaan huomiota, sillä pääsee jo tosi pitkälle.

Parasta arjessa just nyt?

Perhe ja lähestyvä joulu. Syksy on mun lempi vuodenaika ja rakastan siinä myös sitä lähestyvää jouluhössötystä ja salaa jo suunnittelenkin kaikkia joulujuttuja! <3

Kenet haluat haastaa Arjen sankarit -blogihaasteeseen?

Sinut! Tee postaus blogiin, Facebookiin tai vaikka Instagramiin. Linkkaa tai tägää mut postaukseen, haluan lukea teidän tarinoita! :)

Kuukauden ruokahaaste!

Meidän kesä täyttyi hyvin pitkälle grillailusta, salaateista ja fiiliskokkailusta. Nyt arjen alettua on ollut pakko taas virittäytyä astetta suunnitelmalliseksi. Kesällä en ehkä kertaakaan muistanut tehdä kauppalistaa, mutta nyt aion jälleen ottaa listat käyttööt!

Istuinkin viikonloppuna hetkeksi koneen äärelle kynän ja paperin kanssa, päätin haastaa itseni ja valita kuukauden ruokalistalle sellaisia ruokia joita meillä ei ole koskaan tehty tai joita ei olla syöty pitkään aikaan. Yllätyin, miten monia ns. perusruokia meillä on jäänyt tekemättä. Ihan liian usein ruokalistalle päätyy samoja ruokia.

Itse pääsen toki aika helpolla, kun me ollaan tällaisia sarjasyömäreitä, eli meillä syödään yleensä useampi päivä samaa ruokaa, joten mun ei tarvitse arkiviikolle suunnitella kuin 2 ruokaa ja viikonlopulle 1-2 ruokaa riippuen siitä miten ollaan kotona.

Ajattelin jakaa teille mun arkiviikon suunnitelmat, jospa niistä olisi apua ja uusia ideoita myös teille! Reseptit on valittu kriteerein helppo, nopea ja edullinen.

Arkisafkat:

Carbonara-pastavuoka

Tuoreherne-parsakaalikeitto

Jauheliha+makaronipata fetalla ja valkosipulidipillä

Sipulikeitto

Lohi-pinaattilaatikko

Italianpata

Nakkistroganoff + peruna

Palermonpasta
Bataattikeitto

Liha-perunasoselaatikko

Pekonipasta

Ai mistä huomaa syksyn lähenevän? No siitä, että pastaruoat lisääntyy ruokalistalla! Mä rrrrakastan erilaisia pastoja ja ne uppoo hyvin myös Samulille ja Alisalle. Lisäksi pastaruokia on helppo tehdä kerralla isompi satsi ja sen maku ei juurikaan muutu lämmitettäessä uudelleen.

Arkiruokien lisäksi suunnittelin myös viikonloppuruokia sekä vähän vaihtelua iltapaloihin. Iltapaloja en suunnitellut joka illalle erikseen ja muistin pari herkullista iltapalaa lapsuudesta. Viikonlopuille suunnittelin sitten vähän erilaisia ruokia. Ihan joka viikonloppu ei olla kotona ja muutenkin meillä on pari kisareissua, eli viikonloppuruokien tulisi olla joko nopeita valmistaa tai sitten tehtävissä etukäteen. Tässä mun suunnitelmat:

Tortillapizzat

Kinkku-ananas pizzakka

Feta-pinaattipiirakka

Vispipuuro

Tomaatti-mozzarella uunileivät
Uuniperunat ja katkaraputäyte

Marjakiisseli + maitokiisseli

Ruokaisa salaatti esim. pastasalaatti tai Nizzansalaatti

Itse tehty perunasalaatti + hot dogit

Grillijuhlat

Helpottavaa, että kuukauden ruokalista on nyt suunniteltu ja voin vain keskittyä ruoanlaittoon. Kiva kokeilla taas vanhoja tuttuja sekä täysin uusia reseptejä. 

Haastan teidät kaikki kokeilemaan ainakin paria ihan uutta reseptiä! Ihanaa vaihtelua!

Edelleen ilman puhdasta vettä

Ootko koskaan laskenut kuinka monta litraa käytät vuorokaudessa vettä?

Aika suruutta minäkin ennen vettä lotrasin. Sitten tuli viime maanantai ja tieto, että Raisiossa on putkirikko ja Raisiossa ja Naantalissa on pula vedestä ja sekin vähäinen vesi pitäisi varmuuden vuoksi keittää....

Asia koskettaa noin 40 tuhatta ihmistä ja meitäkin siis. Meillä vettä onneksi tulee hanasta hyvin, on koko ajan tullut ja lisäksi se on kirkastakin. Kirkas vesi ei toki takaa mitään, siksi olen iltaisin keitellyt juoma- ja ruoanlaittovedet jääkaappiin. Täällä on siis ihan vedenkeittosuositus, joten mistään ylireagoinnista ei ole kyse. Olisi täällä vedenjakelupistekin, mutta toistaiseksi olemme pärjänneet pieniä määriä vettä keittämällä. Vesi todennäköisesti on kyllä juomakelpoista, mutta varmistus asiaan saadaan vasta aikaisintaan tänään illalla. Mitään mahatautia en kuitenkaan tähän helteeseen halua, joten yritän minimoida riskit.

Meillä onneksi molemmilla työt eri paikkakunnalla ja olemme kaikki pois kotoa päivät, ihan hirveesti meillä ei siis kulu juomavettä. Suihkussa onneksi voi käydä, samoin vessa toimii. Ilman näitä elämä kävisi kyllä aika hankalaksi etenkin lapsiperheessä. Olen tiskannut jotain isompia ja kriittisimpiä astioita käsin, mutta astianpesukonetta ja pyykinpesukonetta en ole toistaiseksi käyttänyt. En tiedä saisiko näitä jo käyttää, mutta olen ajatellut välttää turhaa lotraamista siihen saakka kunnes käyttörajoitus ja keittosuositus on peruttu. Onneksi vanhempani asuvat Turun puolella ja tarvittaessa voimme vaikka heillä käydä pesemässä pyykkiä. Tällä hetkellä tosiaan kaupungilla on ihan erityinen pyyntö minimoida veden kulutusta ja siksi yritämme käyttää sitä niin vähän kuin tässä helteessä on mahdollista.

Tähän saakka en ole hirveästi valitellut helteistä, koska ne eivät ole minua niin haitanneet, kiitos työpaikan ilmastoinnin. Nyt kun uutisoitiin putkirikon mahdollisesti johtuneen juuri kuumudesta jäin pohtimaan, ettei tämmöinen helle kyllä ihan normaalia taida olla. Onko tämä nyt totaalisen poikkeuksellista vai tuleeko tästä uusi normaali? Vai paheneeko tämä vaan vuosi vuodelta? On ollut helppo ummistaa silmänsä, mutta olisiko tosiaan aika avata silmät ja ryhtyä toimenpiteisiin? Mun tarkoitus ei ole saarnata ilmastonmuutoksesta, mutta kieltämättä parina iltana olen miettinyt johtuuko tällainen poikkeustila juuri siitä ja mitä tulevaisuudessa on tulossa...

Meillä on täällä asiat kuitenkin ihan hyvin. Pahimmalta vesikriisiltä on onneksi vältytty ja meillä selvitään ihan hyvin. Ihmisissä on ollut havaittavissa pienoista paniikkia välillä ja pullovesi on laajalta alueelta jatkuvasti kaupoista loppu. Itselleni ei toistaiseksi ole tullut paniikkia ja vedenkeitto menee jo rutiinilla, mutta toki jos tilanne hirveästi pitkittyy, saattaa omakin mieli muuttua ja paniikki hiipiä. Vielä en kuitenkaan koe sitä tarpeelliseksi.

Miten teillä pärjättäisiin ilman puhdasta vettä?

Aika palata päiväkotiin

Mihin meni kaksi kuukautta? Juurihan päiväkoti keväällä loppui ja pesin kuravaatteet ja vaihtovaateet, laitoin tossut varmaan paikkaan talteen...

***

Nyt alkaa elokuu ja Alisan on aika palata päiväkotiin. Kummasti kuravaatteet olivat jääneet pieneksi ja tossujakin metsästettiin tovi sieltä varmasta piilosta. Lopulta ne tossut löytyivät kahdesta eri kaapista ja ei kyllä sieltä mihin olin ne keväällä laittanut. Oikeastaan löysin kolme mustaa tossua, niistä yksi taisi olla joku vanha... Kesähelteet olivat myös hyvä hetki shoppailla kuravaatteita, sillä löysin Prismasta kauniin pilkullisen sadetakin muutamalla eurolla.

Mitä muuta sinne päiväkotiin pitikään pakata? Hiusharja, pastillit, unikaveri... Kaikki uudet vaatteet pitäisi muistaa nimikoida. Taas niin monta muistettavaa asiaa. Samalla pitäisi tarkistaa mitä kaikkia varusteita meiltä vielä puuttuukaan. Onneksi syksykelit eivät ole hetkeen alkamassa. 

Vaikka lähestyvän syksyn ja arjen alkaminen aiheuttaa pientä haikeutta, yritän kuitenkin edelleen muistuttaa itseäni, että nyt alkoi vasta elokuu ja se on kesäkuukausi vielä ihan täysillä. Alisakin saa elokuussa ainakin muutaman vajaamman päiväkotiviikon, kiitos isovanhempien. Iltaisin on vielä valoisaa, joten ehdimme, ja ehkä jaksammekin vielä puuhailla jotain. Toisaalta elokuussa on myös muutama viikonloppu, jolloin meillä ei ole merkittynä YHTÄÄN mitään menoa! Kelien puolesta kesä jatkuu kyllä vielä viikkoja.

Toisaalta vähän huolestuttaa nämä helteet. Toistaiseksi ollaan onnekkaita ja meidän asunnon lämpötila on ollut siedettävä, mutta huomaan koko ajan miten yläkerran makuuhuoneissa lämpötila nousee. Mitä jos kohta meilläkin on niin kuuma öisin, ettei kukaan saa nukuttua? Huonot yöunet on ehkä pahin juttu, koska päiväkodin alkaminen tarkoittaa mulle aikaisempia aamuja, jotta voin aikaisemmin rientää töiden jälkeen päiväkotiin. Väsyneenä arki tuntuu raskaammalta. Helteet mietityttää myös siitä syystä, että se hankaloittaa päiväkodin arkea jonkin verran, etenkin kun nyt Naantalissa ja Raisiossa on ollut pari päivää tätä vesiongelmaa ja juomavesi pitää keittää (jos sitä ylipäätään tulee...) Itse olen töissä Turun puolella ja toimistossa ilmastointi on niin kovalla, että pitkähihaista saa kaivaa, mutta jos tilanne pitkittyy niin päiväkotilaisilla saattaa olla tukalaa..

***

Työvuorojen ja aikataulujen sumplintaa. Sitähän se päiväkotielämä välillä on. Onneksi nyt meillä on parit apukädet lisää. Tämän syksyn aikana minulla ja Samulilla molemmilla vähän muuttuu työajat, joten sekin aiheuttaa omat haasteensa ja helpotuksensa arjelle. Toivon kuitenkin, että kaikkien näiden muutosten myötä, uusi alkava arki olisi helpompaa. Viime syksyn taakat painavat vielä jossain takaraivossa ja toivon, että tämä syksy on lempeämpi.

Alisa odottaa kuitenkin innolla päiväkodin alkua. Alisalla on ihana pieni päiväkoti, missä on vähän lapsia. Lähes kaikki ovatkin tuttuja keväältä, vain yksi uusi lapsi on tulossa ryhmään. Omia fiiliksiäni helpottaa ainakin se, että Alisa lähtee päiväkotiin taas iloisin ja innokkain mielin. 

Jotta oma syksykin tuntuisi kevyemmältä, lähdemme viettämään ensimmäistä hääpäiväämme kahdestaan Samulin kanssa kylpylään. Sen lisäksi talven loma on jo suunnitelmissa, mulla on muutama ylimääräinen lomapäivä ja aiomme talvella lomailla pari viikkoa jossain kauempana palmujen alla, mutta siitä lisää myöhemmin. On kuitenkin parasta, että on jotain mitä odottaa, ei tunnu syksyn sateetkaan sitten niin loputtomilta.

Elokuu ja arki, me ollaan valmiina!

Sunnuntai on arkiviikon tärkein päivä.

Sunnuntait, hitaita aamuja, pitkiä aamiaisia, rentoutumista. Sellainen on ehkä täydellinen sunnuntai, mutta onko sunnuntailla muuta merkitystä? Onko teillä tapana valmistautua sunnuntaina jo arkiviikkoon? Itsestäni tuntuu, että langat ovat paremmin käsissä kun sunnuntaina hoitaa aina tietyt asiat pois. Arkiviikko on itsessään aika hektinen, joten omalla kohdallani pieni ennakointi on vähentänyt arkiviikon stressiä.

Mitä sunnuntaihin sitten kuuluu?

• Onko päiväkotirepussa kaikki tarpeellinen?

• Onko kalenterit ja aikataulut täsmätty, pitääkö pyytää jonain päivänä joku hakemaan Alisaa päiväkodista?

Reissuvihon katson yleensä jo perjantaina, jos on jotain mitä pitää hankkia päiväkotiin kaupasta, kuten pastillit. Sunnuntaina kuitenkin tarkistan, että repussa on kaikki tarvittavat vaihto- ja lisävaatteet. 

• Onko pyykkikori tyhjillään?

• Onko koti suht siisti ja valmis arkiviikkoon?

En ylipäätään pidä sotkuisesta kodista enkä kyllä siivoamisestakaan, joten siksi yritän aina pitää kodin pienillä jutuilla siistinä. Etenkin arkiviikkoon haluan kuitenkin lähteä siistillä kodilla, sillä kun työpäivän jälkeen tulen kotiin, haluan ennemmin rauhoittua kuin väistellä tavararöykkiöitä. Jos ollaan viikonloppu reissussa, yritän aina heti purkaa matkatavarat.

• Onko viikon ruokaostokset tehty?

• Maanantain ruokalista?

Meillä käydään nykyään aina viikonloppuisin kaupassa ja teemme viikon ruokaostokset kerralla. Tämä on osoittautunut meille parhaaksi tavaksi ja säästää sekä aikaa, että rahaa. Mulla on tapana aina palkkapäivänä suunnitella kuukauden budjetti ja siinä samalla kuukauden ruokalista. Sen pohjalta teen kauppareissut. Nykyään meidän kauppalasku on älyttömän pieni ja suunnitelmallisuuden ansiosta syömme paljon monipuolisemmin kuin ennen.

Samuli kuljettaa töissä eväitä, joten sunnuntaisin yritän myös varmistaa, että Samulille olisi ruokaa maanantaille. Monesti saatan tehdä maanantain ruoan jo sunnuntai-iltana, etenkin jos olen itse iltavuorossa maanantaina.

Joo myönnän, olen tosi neuroottinen nykyään tämän suunnitelmallisuuden ja ennakoinnin kanssa, mutta se vaan toimii meidän perheessä. Itse henkilökohtaisesti en ole mukavuusalueellani, jos suunnitelmat muuttuvat lennosta. Siksi yritän tehdä asiat itselleni mahdollisimman helpoksi ja sitä tämä suunnitelmallisuus kuitenkin on.

Juteltiin kerran töissä, miten ihmiset suhtautuvat sunnuntaihin todella eri tavoin. Yksi kertoi sunnuntain olevan erityisen ärsyttävä päivä, koska silloin vaan jo miettii maanantaita ja viikonlopun päättymistä. Itse myötäilin samoilla fiiliksillä. Toinen työkaverini kuitenkin kertoi, kuinka hän yrittää nauttia ihan viimeiseen minuuttiin saakka myös sunnuntaista, eikä mieti lainkaan häämöttävää maanantaita. Mielestäni tässä oli jotain todella kutkuttavaa ja sellaista hetkessä elämistä, mitä kaiken oikeastaan pitäisikin olla. Olen yrittänyt nyt siis kääntää ajatusmaailmaani enemmän myös siihen suuntaan, että nautin sunnuntaista täysin rinnoin, enkä stressaa tulevaa arkiviikkoa. Tietyt jutut kuitenkin on pakko valmistella, koska se tekee taas arjesta helpompaa ja stressittömämpää, enemmän tämä on päänsisäinen juttu.

Valmisteletko sinä sunnuntaina jo arkiviikkoa vai työnnätkö arkiviikon mielen syvimpään sopukkaan ja nautit täysin rinnoin sunnuntaista?

Ihania arkikuvia!

Ihana Såfin Lapsiparkki -blogista haastoi minut jakamaan arkikuvia meidän elämästä ja tässä vastaukseni haasteeseen!

Blogin alkuaikoina kuvailin paljonkin kännykällä, oikeastaan kaikki kuvat, sillä tuolloin minulla ei ollut järjestelmäkameraa. Alun jälkeen kamera on vaihtunut paristi ja nykyään kuvailen oikeastaan kaikki kuvani näppärällä Olympuksellani.

Instagramiin lisäämäni kuvat ovat nykyään ainoastaan kameralla kuvattuja, kiitos erittäin helposti tapahtuvan kuvien siirron kamerasta kännykkään. Viime aikoina olen kuitenkin aktivoitunut instastoryn saralla ja sinne on ihanaa kuvata arkea ihan vaan kännykällä. Tässä onkin muutamia kuvia kuluneelta viikolta...

Ruokakuvat on monesti mun suosikkeja arkikuvattavista, tiedättekö miksi? Ne pysyy paikallaan, joten kuvaaminen  puhelimella onnistuu!

Eka kuva on mun lemppariruoka tältä viikolta: peruna-pinaatti-lohilaatikko! Simppeli, mutta niiiin herkullinen. Pinaattia meillä syötiin tällä viikolla myös salaattina, leivän päällä ja jopa pelkälteen kun se oli Alisan mielestä niin herkkua!

Pientä herkuttelua myös, nimittäin tehtiin pizzoja tortillapohjiin! Ne on helppo täyttää ja makukin on hyvä. Lisäksi jokainen saa tehdä mieleisensä pizzan. Mun pizzassa oli tällä kertaa pekonia, ananasta, sipulia, tomaattia ja mozzarellaa! Slurps!

Pannuleipä on iisi ja herkullinen iltapala tai lisuke esimerkiksi aasialaisen ruoan kera. Kuvat instastoryssa herätti sen verran paljon kyselyä, että huomenna täältä blogista löytyy ohje näihin!

Joskus on kiva kuvata Alisaakin kännykällä, vaikka se usein vaatiikin paikallaan pysymistä. Alisa on hyvin tietoinen tyylistään ja usein vaatevalinnat on oikein hyviä. Tästä asusta oli kyllä pakko ottaa kuva: pinkkiraidalliset housut, sininen tyllihame, goretexit ja vaaleanpunainen kissareppu... xD Oltiin menossa autopesuun, joten Alisa sai pitää asunsa...:D

Viimeiset pari viikkoa meillä on seurattu todella tiiviisti olympialaisia. Mä olen aikamoinen urheiluhullu, etenkin talvilajeja koskien. Arkea piristää myös kukat pöydillä.

Alisa antaa yleensä todella huonosti laittaa hiukset kiinni, vaikka hän kuitenkin haluaa pitää pitkät hiukset. Yritän kuitenkin aina laittaa edes ponnarin vaikka meillä kyllä sujuvasti päiväkodissakin tädit tykkää välillä tehdä lapsille kampauksia. Itse olen huono tekemään mitään sen kummempaa. Yhtenä aamuna Alisa kuitenkin halusi valita lettikirjasta kampauksen ja jotain siihen suuntaan sain toteutettua... Ehkä mä hiljalleen kehityn...:D

Arkikuvia haluaisin seuraavaksi nähdä teiltä:

Maatiaiskanasen elämää

Kotona ja kaupungilla

Ihanaa perjantaita ja alkavaa viikonloppua! <3