maanantai 24. syyskuuta 2018

Isovanhemmat mukana arjessa

Hetki takana "uutta" arkea. Kohta kaksi kuukautta siitä kun mun vanhemmat muutti Turkuun. Täysin uusi tilanne meille kaikille.

Kuten tiedätte, ollaan saatu alusta asti molempien vanhemmilta superisti apua. Aina kun on tarvittu, ja joskus vaikkei oltais tarvittu, siis silleen hyvällä tavalla. Ennen mun vanhemmat asui reilun sadan kilometrin päässä ja nähtiin noin viikon-kahden välein, tosi usein siis välimatkaan nähden. Nyt sitten nähdään yleensä useamman kerran viikossa.

***

Kun mun vanhemmat sitten päätti hypätä tuntemattomaan ja muuttaa pysyvästi Turkuun, mua jännitti todella paljon. Tunsin hirveästi paineita siitä, että mun täytyy tehdä kaikkeni että mun vanhemmat viihtyy täällä, koska tietysti meidän perhe on osasyyllisiä heidän muuttoonsa.

Isälläni toki oli työ täällä jo ennestään ja tiesin että äitinikin työllistyy täällä kyllä. Mua jännitti kuitenkin se, miten nämä kaksi, koko ikänsä pienellä paikkakunnalla asuneet ihmiset, sopeutuvat isompaan kaupunkiin. Olen vakoillut äitini instastorya ja pistänyt merkille miten paljon kaikkea hän koko ajan touhuaa! Kivi tippui sydämeltäni kun kysyin äidiltäni yhtenä päivänä onko hän viihtynyt täällä ja hän vilpittömästi vastasi myöntävästi. Olen onnellinen siitä, kuinka he nauttivat tästä uudesta elämästä ja samalla onnellinen siitä että saatiin heidät tänne.





Samaan syssyyn vanhempieni muuton kanssa Samuli vaihtoi työpaikkaa ja kuluneen reilun kuukauden aikana ollaan jouduttu turvautumaan joka viikko vanhempieni apuun, ennen kun saadaan hitsattua meidän työajat paremmin päiväkotielämään sopivaksi. Vaikka tiedän, että se on heille ok, joskus mua hävettää kysyä, että voisiko jompikumpi hakea Alisan silloin ja silloin.. Onneksi mun iskä työskentelee aika lähellä meitä ja hän menee niin aikaisin töihin että ehtii kyllä hakea Alisan aina kun tarve. Siitä on ollut niin paljon apua. Puhumattakaan siitä, kun Alisa pari viikkoa sitten sairastui ja me olimme jo varanneet hotelliyön hääpäiväksi, hetken mietin joudummeko perumaan koko reissun. Onneksi äidilleni ei tullut moinen mieleenkään vaan hän piti itsestään selvänä, että Alisa voi mennä heille vaikka hieman sairaana olikin. Itsehän toki luotan äitiini ja tiesin, että he pärjäävät.


***


Vaikka mun on vaikea kuvitella, että meidän kummankaan vanhemmat kieltäytyisivät ottamasta Alisaa hoitoon, pitää kuitenkin aina muistaa, että heillä on omakin elämä ja sitä pitää kunnioittaa. Yritän aina muistaa kertoa hoidon tarpeesta mahdollisimman ajoissa ja tietysti varmistaa, ettei isovanhemmilla ole omia menoja tuolloin.  Olemme tietysti onnellisessa asemassa kun isovanhempia on kaksin kappalein, yleensä aina saamme Alisalle hoitajan, jos tarve iskee.

Joskus tunnen piston sydämessäni, kun Alisa viettää välillä paljon aikaa isovanhempien kanssa. Toisaalta taas hän ikävöi isovanhempia jo muutaman päivän erossa olon jälkeen. Olen ehdottomasti sitä mieltä, että isovanhemmat on rikkaus, eikä heidän kanssaan vietetty aika ole meiltä vanhempina pois. Vierastan ajatusta "lapset pitää itse hoitaa, kun on itse hankittukin." Uskon, että esimerkiksi meidän on helpompi jaksaa arkea, kun saadaan siihen apua. Hyvin jaksavat vanhemmat ovat mielestäni myös lapsen etu. En siis tarkoita, että isovanhempien pitäisi jatkuvasti hoitaa lastani, että minä saisin omaa aikaa, mutta olen kiitollinen kaikesta siitä avusta, mitä saamme. Tiedän ja ymmärrän, ettei kaikilla ole samaa mahdollisuutta. Alisan kannalta näen tämän edelleen vain positiivisena asiana. Monta rakastavaa aikuista ei voi olla huono asia.


***


En siis pistä pahakseni, että vanhempani muuttivat tänne. Alisan lisäksi myös minä itse saan viettää enemmän aikaa vanhempieni kanssa ja sekin on erityisen kivaa. Viimeksi viikonloppuna kävin äitini kanssa elokuvissa ja muutenkin voimme tehdä enemmän asioita yhdessä kuin ennen. Onneksi isovanhemmat ovat mukana meidän arjessa! <3

sunnuntai 23. syyskuuta 2018

Haikeutta ilmassa

Joskus joku ihminen kävelee elämään siten, ettei ikinä uskoisi että hän jää siihen pidemmäksi aikaa tai ehkä koko elämän ajaksi. Olen miettinyt, mistä se johtuu että toisista tulee ystäviä ja toisista taas ei. Joku klikki siinä on. Toisten kanssa vaan klikkaa heti.

Viitisen vuotta sitten ystävystyin ihmisen kanssa, kenestä en etukäteen osannut ajatella, että myöhemmin meistä tulisi todelliset sydänystävät. Suuresta ikäerosta ja eri elämäntilanteista huolimatta, meillä on aina ollut yhteinen sävel.

Kun olin äitiyslomalla, ystäväni kävi kylässä usein ja se helpotti elämää silloin kun olin "yksin" uudessa kaupungissa uudessa elämäntilanteessa. Kun aloitin työt ja Alisa päiväkodissa, ystäväni kävi hoitamassa Alisaa ja silloin siitä oli niin suuri apu. Myöhemminkin molemmat ovat auttaneet puolin ja toisin, mutta ei meillä lasketa palvelusten määrää, ne jakautuvat luonnostaan tasaisesti.

Meillä oli usein tapana iltaisin keitellä kahvia tai teetä ja jutella. Emme ehkä olleet päivittäin jutuissa, mutta toisen kanssa oli helppo päästä heti kärryille siitä mihin viimeksi jäätiin.

On kuunneltu huolet ja murheet, iloittu ja oltu onnellisia toisen puolesta.





***


Tänä viikonloppuna ilmassa on haikeutta. Rakas ystäväni muuttaa toiselle paikkakunnalle ja jatkossa välissä on enemmän kilometrejä kuin koskaan aiemmin ystävyytemme aikana. Tiedän, ettei ystävyytemme lopu tähän, ehkä jatkossa keitämme edelleen iltakahvit ja juttelemme Skypessä samoista asioista kuin tähänkin saakka. Autot ja junat kulkee ja harrastukset yhdistää meitä edelleen. Olen itsekkäästi surullinen siitä, että ystäväni muuttaa kauas, toisaalta taas olen vilpittömästi onnellinen hänen onnestaan.

perjantai 21. syyskuuta 2018

Syksyn isoin urakka takana!

Hups! Minä täällä moi!

Olisin voinut varoittaa, enkä tehdä suoraa katoamistemppua! 


***


Fakta on siis se, että viime viikonloppuna oli mun (ja meidän perheen) syksyn isoin ponnistus ja ensin mulla oli vaan niin kiire ja sen jälkeen niin tolkuton väsymys. Viime viikonloppuna oli meidän seuran järjestämät autokilpailut ja niissä on riittänyt jo muutaman kuukauden ajan. Pari viimeistä viikkoa mentiin aika haipakkaa ja kisaviikolla puhelin pirisi koko ajan ja muistettavia asioita oli niin paljon, että mun pää oli aivan täynnä! Mun oli kirjoitettava jokainen asia paperille tai mä olisin unohtanut ne.

Kisa-aamuna kello oli soittamassa 5.15, mutta heräsin reilusti ennen sitä. Unet jäi aika vähiin, kun edellisenä iltana ei uni meinannut tulla millään! Näin jälkikäteen olen huomannut, että ennen kilpailua sain tosi huonosti unta, ehkä kisa-asiat pyöri niin paljon päässä.

Kisapäivä tuli ja meni! Ja hyvin menikin! Olin nyt toista vuotta mukana järjestämässä kisaa ja ehdottomasti tämä toinen oli edeltäjäänsä helpompi, sillä nyt mulla oli käsitys siitä mitä kaikkea pitää tehdä ja ottaa huomioon. Aina on tietenkin parannettavaa, joten ensi vuonna uudestaan!

Kisan järjestäminen on mulle uusin puoli harrastusta ja vaikka se vaatii aika paljon, se on silti tosi kivaa useimmiten. Huomaan olevani aika tunnollinen ja ottavani tällaiset jutut hyvin tosissani, mikä tietysti tavallaan on tosi hyvä juttu, mutta samalla mä stressaan niitä tosi paljon. Siksi mun oli pakko pitää täältä vähän lomaa, en olisi pysynyt edes näin järjissäni, jos olisin stressannut sekä kisa-asioita, että blogin ja somen päivittämistä.


***


En todellakaan tajua, miten olen viime vuonna viikon välein onnistunut järjestämään häät ja kisat. Aikamoinen ponnistus tuolloinkin. Olen kuitenkin aina saanut läheisiltä ihan hirveästi apua. Nytkin kisatouhussa oli mukana mun koko perhe ja vielä anoppikin ja näille kaikille olen ihan superkiitollinen. Puhumattakaan Samulista ja Alisasta... Molemmat auttoivat niin ennen kisaa kuin kisapäivänä ihan hirveästi. Ennen kisaa Alisa sai esimerkiksi auttaa paperihommissa ja kisapaikalla hän sai toimittaa pieniä tehtäviä ja askareita. Onneksi tää on meidän perheen juttu ja ollaan kaikki tässä täysillä mukana! <3





Ehkä olen jotain kuitenkin oppinut, kun tajusin tuon viikonlopun jälkeen vähän himmailla. Lauantai-iltana simahdin jo ysin jälkeen ja unta kertyi kymmenisen tuntia heti kättelyssä. Koko tämän viikon olen muutenkin nukkunut pitkiä yöunia ja keräillyt voimia. Nyt tuntuu taas siltä, että elossa ollaan ja voin ottaa askeleita kohti uusia projekteja. Samoin voin varmasti palata hiljalleen normi rytmiin täällä  bloginkin puolella!



Ihan ensin mä aion kuitenkin nauttia vapaasta viikonlopusta! Hyvää viikonloppua myös teille!

sunnuntai 9. syyskuuta 2018

Ensimmäinen hääpäivä

Aika rientää ja tänään meidän häistä on kulunut yksi vuosi. Yksi vuosi avioparina eli ensimmäinen hääpäivä ja pumpulihäät.

Musta tuntuu, että häät oli ihan just ja edelleen voin muistaa koko päivän ihan kirkkaasti! Aika on mennyt nopeasti, mut niinhän se hyvässä seurassa meneekin. Vuodessa on taas tapahtunut paljon ja omalla kohdallani olen käynyt niin ylhäällä kuin ihan pohjallakin, mutta yksi asia on pysynyt ennallaan: edelleen rinnalla seisoo se sama ihana mies.

Päivääkään en vaihtaisi ja edelleen menisin naimisiin saman tyypin kanssa. Samuli tsemppaa ja tasapainottaa mua ja sillon kun mulla on sataviismiljoonaa hommaa menossa, hän auttaa aina  pyytämättä ja vakuuttaa että kaikki järjestyy. Hän on loistava isä ja mahtava aviomies. Me ei olla kaikessa samanlaisia, mutta meillä on samanlainen tapa katsoa asioita.

Ensimmäinen aviovuosi on ollut hyvä ja onnellinen, toivottavasti tulevat vuodet ovat vähintään yhtä onnellisia!


Kuva: Jetro Stavén

Just nyt ollaan viettämässä hääpäivää Porvoossa. Palataan niihin tunnelmiin myöhemmin. <3 Vuoden takaiseen häähumuun voit palata välilehdellä Meidän häät. 

tiistai 4. syyskuuta 2018

Parhaat kesämuistot

Nyt kun elokuu vaihtui syyskuuksi, pitää kai hiljalleen irroittaa kesästä ja asennoitua nauttimaan syksyn tuulista. Kesä oli ihana, sieltä jäi monta hyvää kesämuistoa ja tässä niistä parhaat!


***


Maa, joka vei mun sydämen. Ensimmäinen koko perheen reissu oli aika kunnianhimoinen, mutta ihan kaiken sen vaivan arvoinen. Kokemukset ja ne maisemat sillä reissulla!




Jos nautin Islannin maisemista niin kyllä niistä nautin täällä Suomessakin ja etenkin Itä-Suomen reissulla. Mennessä käytiin Porvoossa ja sinne tehdään Samulin kanssa paluu nopeammin kuin arvaattekaan. Rakastuin Saimaan rantoihin ja nautin ihanasta kylpylälomasta.





Oman pihan sato

Kesän alussa me istutettiin meidän hyötypuutarhaan muutamia juttuja ja kesän aikana ollaankin saatu nauttia niin omista perunoista, tomaateista, basilikasta ja mansikoista. Kuumasta kesästä huolimatta onnistuin pitämään oikeastaan kaikki mun kasvit hengissä ja jo se oli itsessään saavutus. Just nyt haaveilen pienestä kasvihuonekaapista, jotta voisin ensi vuonna laajentaa mun satoa. Musta tuntuu, että olen jäänyt koukkuun!







Meille jo niin tuttu Pello tarjosi tänä vuonna uusia juttuja kun käytiin päivävaelluksella vaaran laella. Huikeat maisemat oli kaiken vaivan ja kipuamisen väärtti.





Aina ei tarvitse mennä kovin kauas löytääkseen jotain uutta ja kivaa tekemistä. Pori oli meille uusi tuttavuus ja päivä siellä meni hujauksessa.





Iltauinnit
Tänä kesänä kävin ensimmäistä kertaa vuosiin uimassa järvessä. Pahimpina helleaikoina kävimme lähes joka ilta uimassa. Ihanan virkistävää!







Tuhannet kilometrit

Tänä kesänä, kuten niin monena vuonna aiemmin olen istunut tuhansia ja taas tuhansia kilometrejä autossa. Olen nähnyt paljon kauniita maisemia, nauttinut auringonnousuista ja -laskuista, istunut hiljaa ja joskus nauranut. Harrastuksen takia tulee ajettua paljon kilometrejä vuodessa, mutta mä myös tykkään siitä. Ja vielä kun keittää kahvit mukaan ja eväät kassiin niin voi pysähtyä nauttiin eväistä ihan just siellä missä on parhaat maisemat tai muuten paras paikka.






Onnelliset hymyt
Tänä kesänä olen nähnyt monien rakkaiden kasvoilla onnellisia hymyjä. Rakkaiden lisäksi olen nähnyt sen myös peilistä. Kesä oli kiva ja onnellinen. Monta iloista muistoa ja lämmintä ajatusta jää tästä kesästä.



maanantai 3. syyskuuta 2018

Kolmevuotiaalla oma tabletti

Meidän kolmevuotiaalla on ollut jo jonkin aikaa oma tabletti. Tarviiko 3-vuotias omaa tablettia?


Eihän kolmevuotias oikeasti tarvitse tablettia, mutta on siitä ollut hyötyäkin. Alisa sai tabletin viime jouluna joululahjaksi. Ihan tuliuusi tabletti ei tosiaankaan ollut, sillä alunperin Samuli lunasti sen käytettynä vanhasta työpaikastaan ja se oli meillä aikuisilla hetken käytössä, kunnes hommasimme uuden tabletin. Sen jälkeen tämä vanha jäi kaappiin pölyttymään. Alisa sai välillä pelata mun ja Samulin tabletilla, mutta lopulta päätimme antaa vanhan tabletin Alisan käyttöön ja kääräisin sen jouluksi lahjapaperiin.

Oli helppoa kun sai tyhjentää tabletin kaikesta ylimääräisestä ja ladata siihen vain ne jutut mitä Alisa tarvitsee. Pääasiassa Alisa saa pelailla tabletillaan valitsemiamme pelejä. Nykyään on olemassa oikein hyödyllisiä oppimispelejä, joten siinä mielessä tabletti on tosi hyvä juttu. Tablettiin täytyy erikseen laittaa netti päälle, jotta voi katsoa esimerkiksi youtube-videoita, joten joskus Alisa saa katsella myös niitä. Useimmin tabletti on kuitenkin pelikäytössä.






Eniten tabletti on käytössä pitkillä automatkoilla. Tabletti oli supernäppärä niin Islannissa kuin esimerkiksi Lapin reissulla.

Meillä ei ole tällä hetkellä mitään ruutuaikarajoituksia, koska emme ole kokeneet rajoittamista tarpeelliseksi. Tabletti on tosiaankin käytössä eniten automatkoilla, muuten se saattaa välillä maata akku tyhjänä pitkiäkin aikoja. Toki joskus Alisa saa kotonakin pelailla tabletilla, mutta useimmiten kotona kiinnostaa ihan muut leikit. Koska tabletin käyttö on niin epäsäännöllistä, ei meillä ole sen suurempia rajoituksia sen käytön suhteen.

Itse koen, että lapsen on tärkeintä leikkiä ja puuhailla ihan normaaleja leikkejä ja siinä ohella pelailu tai videot tabletilla eivät ole vaarallisia. Meillä tabletista on ollut hyötyä esimerkiksi kirjainten ja numeroiden opettelun kanssa ja nykyäänhän monissa kouluissakin käytetään tabletteja oppimisvälineinä. 

Helpommallahan sitä pääsisi kun antaisi päivät läpensä Alisan katsella tablettia, telkkaria jne., mutta ehkä kohtuus kaikessa. Meillä tabletti toimii epäsäännöllisesti hyvänä viihdyttäjänä ja mun mielestä nämä elektroniset laitteet nyt vain ovat tätä päivää, mutta toivottavasti ne eivät ikinä syrjäytä perinteisiä leikkejä ja pelejä. En usko, että olisimme vartavasten ostaneet uutta tablettia Alisalle, mutta tämä käytetty tabletti on kelvannut enemmän kuin hyvin.

Pelataanko teillä tabletilla? Koetteko sen enemmän hyödyllisenä kuin ongelmana? 

perjantai 31. elokuuta 2018

Tältä näyttää meidän arkinen koti

Blogeissa on nyt ollut liikkeellä kiva postausaihe, nimittäin arkinen koti ilman stailausta tai silottelua! Olen muistaakseni aikaisemminkin kuvannut meidän arkikotia tänne, mutta ajattelin, että olisi kiva jälleen kuvata teille, miltä meillä yleensä näyttää! Nämä kuvat on vielä otettu siten, että en tosiaan ollut jaksanut siivota pariin päivään, koska olin ollut sairaana.


***


Eteisessä tulijaa tervehtii yleensä kenkäröykkiö. Meillä on aika pieni tuo varsinainen eteinen, joka on yhtä tilaa keittiön ja olohuoneen kanssa. Siihen ei mahdu mitään järkevää kenkätelinettä ja vaikka seinustalla onkin runsaasti liukuoven takana kaappitilaa, eivät kaikki kengät aina eksy kaappiin asti...




Eteisestä päästäänkin olohuoneeseen, jossa yleensä on sohvilla tyynyt ja peitot vähän hujanhajan, koska meillä ollaan melkoisia sohvalla norkoojia. Meillä on kaksi sohvaa ja molemmissa runsaasti tyynyjä ja peittoja, niiden väliin me yleensä iltaisin kietoudutaan ja siksi peitot ja tyynyt on yleensä miten sattuu. Vaikka olen aika ehdoton sen suhteen, että käytetyt astiat laitetaan suoraan tiskikoneeseen, sohvan sivupöydällä näkyy usein kahvikuppi, koska juuri se sohvanurkkaus on mun suosikkipaikka nauttia kahvia. Samoin se on mun bloggausnurkkaus, tälläkin hetkellä kirjoitan postausta juuri tuossa nurkassa ja usein tietokone onkin siinä lähellä. Muuten meidän olohuone siistiytyi todella, kun Alisan lelukori kannettiin yläkertaan. Nyt kaikki Alisan lelut ovat vain hänen huoneessaan ja aika kiitettävästi ne myös siellä pysyvät. Olohuoneen kaapista löytyy kuitenkin vähän kirjoja ja lautapelejä, joten aika usein ne ovat levällään olohuoneen lattialla.





Ruokapöytä meillä sitten kielii yleensä siitä, että kyllä täällä lapsiperhe asuu! Pöydällä on milloin mitkäkin askartelut levällään: muovailuvahaa, kyniä, saksia ja muita askartelumateriaaleja. Muutenkin pöydälle eksyy niin laskuja, mainoksia ja muita tärkeitä papereita. Nyt siellä on myös kaikenlaisia tiskikoneen ohjekirjoja ja asennusohjeita sekä pieniä osia ja kiinnikkeitä astianpesukoneeseen liittyen...




Tuttu näky meidän makuuhuoneesta! Meidän sänky on aika usein petaamatta näin arkisin. Koska makuuhuoneet on meillä yläkerrassa ja vähän niin sanotusti poissa silmistä, en jaksa sitä yleensä petailla, ellei sitten ole tulossa vaikka vieraita ja välillä en edes silloin, kun tosiaan yleensä aikaa vietetään alakerrassa.





Lastenhuoneessa vallitseekin sitten lelujen valtakunta! Lastenhuoneessa on milloin koti- ja barbileikit kesken tai nukkekoti ja legoleikit. Vaikka kehoitankin Alisaa aina siivoamaan jälkensä, eikä levittämään useampaa leikkiä kerralla, mun mielestä lastenhuoneessa saakin vähän näkyä lasten leikit eikä sen ole välttämätöntä olla aina täysin sotkuton. Etenkin nyt kun meillä lelut on vaan lastenhuoneessa, en jaksa aina välittää onko lastenhuone sotkuton.





***

Someen lisätyt kuvat eivät useinkaan kerro koko totuutta, koska niihin on helppo siivota ylimääräiset roinat pois ja stailata. Tältä meillä näyttää oikeasti arkisin! Joskus mietin, että onneksi meillä on vain yksi lapsi, joka ei ehdi niiiiin paljoa sotkea, koska mä olen aika laiska siivoamaan, vaikka siististä kodista ehdottomasti tykkäänkin ja tietty yleissiisteys pitää olla, pienet sotkut ei kuitenkaan arkea meillä haittaa! :)

Nauttikaahan viikonlopusta, että taas jaksetaan arkea! <3