perjantai 15. helmikuuta 2019

TOISENLAINEN TARINA PÄIVÄKODISTA

Olen huolissani.


Olen huolissani siksi, että jatkuvasti joudun lukemaan huonoista kokemuksista päiväkoteihin liittyen. Mua surettaa, että varhaiskasvatuksessakin halutaan säästää ja ryhmäkokoja kasvattaa. Samalla pelkään, että tämä kaikki tulee vielä kalliimmaksi tulevaisuudessa.

Meillä on Suomessa hyvä ja suhteessa todella edullinen varhaiskasvatus, mutta mielestäni sen suunta on huolestuttava. Tiedän, miten etuoikeutettuja suomalaiset ovat varhaiskasvatuksen kanssa, mutta se ei poista ongelmia, jotka tuntuvat jatkuvasti olevan esillä.

Silti halusin kirjoittaa toisenlaisen tarinan päiväkodista. En kehuskellakseni, vaan kertoakseni miten päivähoito voi parhaimmillaan toimia ja mikä merkitys sillä on arjessa. En ole kasvastusalan ammattilainen, olen vain tavallinen äiti ja tämän postauksen kirjoitan tavallisen äidin näkökulmasta. Asioilla on varmasti monta puolta. Hyvin ja huonosti toimivia yksiköitä on varmasti erilaisia ja eri kokoisia, eikä näihin ongelmiin varmasti ole yhtä yksittäistä ratkaisua.


***


Meidän päiväkodissa on 13 lasta ja 3 aikuista. Suurin osa lapsista on Alisan ikäisiä, eli 4 vuotiaita, mutta pidän siitä että ryhmässä oppii toimimaan eri-ikäisten lasten kanssa. Arvostan meidän päiväkodissa eniten juuri pientä kokoa. Totta kai on olemassa isojakin päiväkoteja, joissa homma toimii erinomaisesti ja lapset viihtyvät, eikä päiväkotiarki kuormita liikaa.

En kuitenkaan äkkiä keksi yhtään asiaa, joka lasten hyvinvoinnin näkökulmasta puhuisi suurien ryhmäkokojen puolesta. Mielestäni suurien ryhmien puolesta puhuu ainoastaan raha ja tehokkuus. Mutta mikä on hintalappu lasten hyvinvoinnille?

En väitä, että kaikki lapset erityisesti kärsisivät suurista ryhmistä. Todennäköisesti oma lapseni pärjäisi isommassakin ryhmässä erinomaisesti. Kaikkien kohdalla näin ei kuitenkaan ole ja luulen että isossa ryhmässä tottelevainen ja kiltti lapseni jäisi todennäköisesti pienemmälle huomiolle, koska hän on ns. pärjääjä, vaikka osaa kyllä pitää puolensa. Mitä hyötyä hänelle olisi isosta ryhmästä? En usko, että mitään.

Pienessä ryhmässä esimerkiksi melutaso on hurjasti matalampi kuin suurissa ryhmissä. En myöskään koe, että päiväkotiarki meillä kuormittaisi Alisaa hurjasti ja siitä olen todella iloinen. Kodinomainen, rauhallinen päiväkoti on onnenpotku. Meidän vanhempien ei tarvitse kantaa huolta päivän sujuvuudesta, sillä luottamus meidän päiväkotiin on sata. Koskaan Alisa ei ole jäänyt itkemään hoitoon ja aina hän on mielellään menossa hoitoon, jopa lomalla. Työpäivän aikana voin keskittyä täysillä työhöni, ilman murehtimista päiväkotiin liittyen.

En väheksy varhaiskasvattajia, en todellakaan. Suurin osa varhaiskasvattajista on huippuja ja lasten parasta ajattelevia. Ongelmat ovat jossain päiväkotien henkilökunnan yläpuolella. Resurssit, joita heille nykyään tarjotaan, tai siis niiden olemattomuus saa mut näkemään punaista. En ihmettele yhtään, että varhaiskasvattajat ovat väsyneitä työhönsä ja moni palaa loppuun tai jopa vaihtaa alaa. Varhaiskasvatusta vaivaa samat ongelmat kuin hoiva-alaa ylipäätään.


***







Samat ongelmat seuraavat ja heijastuvat mielestäni myös kouluun. Tässä mielestäni alkaa näkyä se hintalappu, mikä kaikella tehostamisella ja pienten yksiköiden alas ajolla on.

Totta kai kaikki on kiinni myös lapsesta, mutta kyllä mä näen lapsestani miten hyvin hän voi päiväkodissa ja sitä pidän yhtenä tärkeimpänä asiana. Koen myös, että meidän päiväkodissa aidosti välitetään lapsista ja pystytään antamaan huomiota jokaiselle lapselle päivän aikana riittävästi.

Olen iloinen ja helpottunut, että me saadaan nauttia näin mahtavasta tilanteesta ja mun ei tarvitse päivähoidosta stressata. Tunnen huolta siitä, että tiedän meidän päiväkodin olevan liipasimella. Se aiotaan todennäköisesti jossain kohtaa tulevaisuudessa ajaa alas. Huolimatta siitä, että mun empiirisen kokemuksen perusteella jokainen lapsi kyseisessä päiväkodissa on erityisen hyvinvoiva ja vanhemmat tyytyväisiä. Päiväkodissa on ollut ongelmatilanteita erityisen vähäisesti koko aikana, enkä keksi pahaa sanottavaa tai huonoa asiaa meidän päiväkodista. Tänä päivänä se tuntuu olevan erittäin poikkeuksellista. Olen tuntenut huolta siitä, että vaikka Alisa todennäköisesti ehtii käydä päiväkodin loppuun kyseisessä päiväkodissa, niin mahdollisesti joskus ehkä tulevat sisarukset tuskin eivät. Todennäköisesti iso päiväkoti on tuolloin ainoa vaihtoehto.

Tähän liittyen olen sanonut monesti, että voisin maksaa vielä enemmän, jos sillä voisin saada pienemmät ryhmäkoot myös tulevaisuudessa. Mutta jos rahalla saa parempaa varhaiskasvatusta niin se tietenkin lisää eriarvoistumista eikä poista ongelmaa tai ole ratkaisu sinällään.



Miksi kaikki pienet yksiköt halutaan ajaa alas? 
Miksi raha ratkaisee meidän lasten hyvinvoinnissa niin paljon? Toimiva, hyvinvoiva ja lapsen etua ajava varhaiskasvatus toimisi yhtenä kannustimena myös työelämään palaamiseen. 

Ikävät otsikot päivähoidosta ja huonosti voivista lapsista eivät ainakaan houkuttele synnytystalkoisiin.

maanantai 11. helmikuuta 2019

HYVÄÄ JUURI TÄNÄÄN

Mun piti alunperin kirjoitella teille tänään Singaporesta, mutta en millään saanut inspiroitua itseäni kirjoittamaan postausta loppuun. Olin viikonlopun töissä, joten ylimääräistä aikaa ei juuri jäänyt. Maanantai tuntuu monelle olevan se viikon vaikein päivä, niin mullekin aina välillä. Tosin ei tänään, koska olen jo perjantaista asti ollut töissä. Mun viikossa mennäänkin siis tavallaan jo jossain keskiviikon tiimoilla.

Tiedättekö, kun joskus on tapana tarttua niihin asioihin, jotka on huonosti juuri nyt? Mä ainakin myönnän välillä olevani todella taipuvainen miettimään vain niitä huonoja asioita juuri nyt. Siksi päätinkin nyt ihan extempore kirjoittaa niistä asioista, mitkä on hyvin juuri tänään!

Energiapiikki! Oi anna sen jatkua! Olen taas jaksanut herätä ajoissa, jo kuudelta aamulla, enkä ole ollut lainkaan väsynyt. Päin vastoin, olen iloisena ponkaissut ylös keittämään rauhassa kahvia. Eilen aamulla ehdimme Alisan kanssa jopa maalaamaan vesiväreillä, siis aamulla ennen työpäivää, mahtavaa! 

Aamulla herääminen on kyllä iso juttu, koska ehdin tehdä kotitöitä aamulla, joten työpäivän jälkeen aikaa jää enemmän myös muilla jutuille, lukemiselle ja ihan vaan olemiselle. Kotitöihin liittyen hyvää just nyt on viime viikolla raivatut kaapit, siistit kaapit on ilo omalle silmälle.

Näen tällä viikolla koko perhettäni kun vanhempanikin ovat palanneet reissustaan ja molemmat siskoni saapuvat Turkuun. Kiva nähdä taas kaikkia yli parin viikon tauon jälkeen. Perheen lisäksi hyvää fiilistä tuo lauantaina odottava laivareissu työporukan kanssa. Meidän reissut on yleensä olleet tosi kivoja ja odotan myös hyvää ruokaa.





Ruokaan liittyen mua ilahduttaa myös oma innostukseni ruoanlaittoon. Tulevien viikkojen ruokalistalta löytyy paljon uusia ruokalajeja ja aasialaista vivahdetta. Ruokatrendeihinkin ehdin jo tarttua kun viime viikolla Liemessä-blogista lähtenyt hype saavutti eilen meidänkin keittiön. Rakastan uusia helppoja ja herkullisia reseptejä ja tässä oli todellakin yksi sellainen!

Talviurheilun ystävälle juuri tämä aika on parasta aikaa, kun joka viikonloppu tulee jotakin talviurheilua ja kohta koittaa myös hiihdon mm-kisat. Seuraan sujuvasti lajia kuin lajia, mutta kyllä hiihto on ihan ykkönen!

Koko ajan enemmän valoa. Miten hyvältä tuntuukaan kun iltapäivällä ehtii lähtemään töistä ennen kuin on ihan pilkkopimeää? Joka päivä on enemmän valoa!

Lukutoukkaa ilahduttaa myös uudet kirjalöydöt. Kun löydän uuden (dekkari)kirjasarjan, mistä tykkään, ahmin koko sarjan hetkessä ja kuumeisesti odottelen jatko-osia! Viime viikolla löysin taas uuden hyvän kirjasarjan ja en malta odottaa, että pääsen lukemaan lisää.

Lomamuistot. Edelleen loman muistot lämmittää ja kiitän onnistunutta lomaa siitä että tänäänkin tuntuu hyvältä päivältä. Vaikka lomapostaukset vielä odottavat viimeistelyään, halusin tähän postaukseen liittää yhden mun suosikeista mitä reissukuviin tulee. Se on rakeinen ja laadultaan kehno, mutta sen fiilis. <3



Toivottavasti sinun päivässä on tänään paljon hyvää. <3

torstai 7. helmikuuta 2019

MIKSI LOMALLA KAIKKI ON NIIN PALJON PAREMMIN?

No okei, ei lomalla aina ole kaikki paremmin ja oikeasti oma sänky tuntui pitkien lentojen jälkeen maailman parhaalta kun aikaeron uuvuttamana sinne vihdoin pääsin toissa yönä. Sängyssä huomasin täriseväni, koska mua väsytti niin paljon. Se ei sinänsä ollut ihme, koska kello oli Suomessa hieman puolenyön jälkeen ja Singaporessa jo lähes aamu ja olin nukkunut vain muutaman tunnin koneessa. Lomalla totuin menemään nukkumaan jo noin kymmeneltä ja heräämään aikaisin.

Miksi  lomalla herää pirteenä tosi aikaisin? Aikaero tietysti vaikuttaa ja olen nyt ensimmäiset aamut Suomessakin noussut aikaisin, toivottavasti tämä jatkuisi myös arjessa. Miten paljon paremmin aamut alkavat kun saa nousta rauhassa. Tänäkin aamuna nousin kuudelta, keitin kahvia ja tein appelsiineista mehua koko perheelle ja luin aamupalan yhteydessä kirjaa. Seitsemältä huomasin, että ehtisin tämän kaiken myös työaamuisin, miksi en koskaan tee niin? Ehkä huomenna aloitan.

Mikä siinä on, että lomalla tuntuu voivan niin paljon paremmin? 
Onko se joku psyykkinen juttu? Vai tekeekö sitä lomalla asioita eri tavalla?





Tällä lomalla huomasin selvästi miten paljon paremmin voin! Sanoin Samulille moneen otteeseen, että lomalla mun vatsa oli paljon paremmassa kunnossa kuin arkena. Lepo ja stressitön elämä sekä kenties parempi ruokavalio tekivät tehtäviään.

On aika surullista, jos ihminen voi hyvin vain lomalla. Varsinaista lomaa kun normaalilla työssäkävijällä on reilu kuukausi vuodessa. Ehkä tämä on vähän karrikoitua, mutta itse kuitenkin huomaan eron todella selkeästi. 

Realistinen vaihtoehto ei taida olla ikuinen lomailu, joten ehkä sieltä lomalta täytyy tuoda elementtejä tänne arkeen. Etenkin aion nyt (jälleen kerran) tarttua härkää sarvista ruokailun suhteen, olen taas lipsunut sen osalta. Eilen vietin kaupassa tavallista pidempään aikaa hevi-osastolla, ruoan värikkyys ja monipuolisuus ovat ensimmäinen askel.

Mua ei niinkään vaivaa hankitut kilot vaan juuri se huono olo. Toki näillä asioilla on varmasti yhteys toisiinsa.

Ruoan ja levon lisäksi tuntuu, että arjessa unohdan välillä hemmotella itseäni. Huomasin tämän kun makasin kasvohoidossa lomalla. Miksi hemmottelen itseäni niin harvoin, kun siitä kuitenkin tulee niin hyvä olo? Olen kärsinyt koko talven kuivasta ihosta ja kun pääsin kotiin, aloitin itseni hemmottelun ostamalla uuden hyvän kasvovoiteen, se on jo alku. :D


***


Eikö loma ole aika onnistunut, kun sen jälkeen on täynnä virtaa kotonakin? Eilen pistin nimittäin meidän kaappeja uusiksi ja sain vihdoin käytyä loput Alisan pienistä vaatteista läpi. Monta kassia lähti eteenpäin. Kaappeihin tuli taas monta hyllyllistä tilaa ja huomasin jälleen miten näinkin pieni asia kuin paikoillaan olevat tavarat saavat mut voimaan paremmin.

Loman jälkeen inspiroidun myös hieman kotijutuista. Vaihtelin tavaroiden paikkoja ja innostuin tuunaamaan vanhasta puulaatikosta yöpöytää. Projekti on vielä vähän kesken, mutta kenties saatte nähdä lopputuloksen sitten kun pöytä on valmis.


Lomat ja matkat on ihania ja ette varmasti ylläty, jos kerron etä tulevia matkoja on jo suunniteltu ja lupasinkin itselleni siihen liityen, että kun todennäköisesti vuoden kuluttua on luvassa seuraava kaukoloma, voin silloin paremmin, eikä ero loman ja arjen välillä ole näin suuri!


keskiviikko 6. helmikuuta 2019

LOMA NUMEROINA

Pitkältäkin tuntuvat lomat loppuu aikanaan. Aika meni käsittämättömän äkkiä, mutta silti tuntuu, että olemme olleet ikuisuuden pois kotoa.

Tässä meidän loma numeroina:

1 KOHTALOKAS EKSYMINEN

Dohan  Souq Waqif markkinoilla menimme sekaisin pienistä kujista, emmekä meinanneet löytää takaisin taksin luo. Mietimme jo, millä ilveellä saamme ikinä tavaramme taksista, mutta lopulta oikea auto löytyi.


1 UNOHTUNUT TAVARA

Singaporessa huomasimme, että adapterimme jäi Bintanille. Onneksi hotellissamme lataaminen onnistui ilma  adapteriakin.


1 OSTETTU TULIAINEN

En yleensä ostele matkoilta juuri mitään, en itselle enkä tuliaisia. Äidilleni ostimme kuitenkin perinteisen magneetin tuliaiseksi.


2 LAUTTAMATKAA

Bintanille ja takaisin. Mennessä oli niin kova merenkäynti, että puolet matkustajista oksensi ja tunnin lauttamatka tuntui ikuisuudelta. Takaisin päin meno oli onneksi rauhallisempaa.


2 PIZZAA

Vaikka pääsääntöisesti söimme aasialaista ruokaa, Dohassa ja Singaporessa päädyimme ostamaan pizzat, mutta niistä ei tällä kertaa jäänyt hirveästi muisteltavaa.


2 PEHMOLELUA

Vaikka lelua ja tavaraa on, enkä yleensä osta Alisalle leluja niin reissuilta valitsemme monesti jonkun jutun. Tällä kertaa Universal Studiolta Alisa valitsi Hello Kittyn ja Changin lentokentältä Ryhmä Haun Halti figuurin.





3 MAATA

Qatar, Singapore ja Indonesia. Erilaisia ja kiinnostavia kohteita.


3 HOTELLIA

Kaikki valinnat menivät nappiin. Alkulomasta kiva hotelli kattouima-altaalla varustettuna Singaporesta. Pieni, rauhallinen rantahotelli Bintanilta. Viimeiseksi yöksi hotelli, mistä näkymät Singaporen yli.


3 SADEKUUROA

Olimme varautuneet paljon pahempaan. Näistäkin kaksi oli erittäin vähäisiä emmekä kastuneet kertaakaan.


4 LENTOA

Helsinki - Doha - Singapore ja samaa reittiä takaisin. Kaikki Qatar Airwaysin lentämänä ja meidän kokemus oli erittäin positiivinen ja todennäköisesti ensi talven lomareissu lennetään jälleen Qatarilla.


4 MIELEENPAINUNUTTA MAISEMAA

Ensimmäinen vau-efekti oli Dohassa, kun katselimme Dhow Harbour:sta vastarannalle, missä näkyi "uuden" Dohan pilvenpiirtäjät. Toinen hetki oli ensimmäisenä Singapore iltana hotellin kattoterassilta avautuvat näkymät. Kolmas oli maisemat merelle Bintanilla, ensimmäinen mitä aamulla näki parvekkeelta. Neljäs oli viimeisen illan kaupunkimaisemat hotellin ikkunasta. Sammutettiin huoneesta kaikki valot ja vaan katseltiin kaupungin valoja.






5 KIRJAA

Parhaimpina lepopäivinä meni kirja per päivä. Onneksi omien lisäksi Bintanin hotellilta löytyi lainaan pari suomalaista kirjaa.


5 TÄYDELLISTÄ AAMUA PARATIISISSA

Aurinko, meri ja aikaiset heräämiset. Täyteläinen kahvi ja hyvä aamupala. Veden solina, puutarha ja hiekkaranta.


5 TUNTIA

Aikaero Indonesiassa.


6 TUNTIA

Aikaero Singaporessa.


7 LAITETTA UNIVERSAL STUDIOSSA

Kuulostaa ehkä vähältä, mutta meillä kuitenkin meni koko päivä aluetta ihmetellessä. Kaikkein pisimmät jonotukset (yli 1,5h) ja hurjimmat laitteet jätimme välistä.


10 TUNTIA

Unta keskimäärin per yö.


11 PÄIVÄÄ

Passeli määrä lomapäiviä. Tuntuu että tämä oli just oikea määrä meille.


19 KERROS

Viimeisen illan hotellissa Singaporessa meillä kävi superhyvä tuuri ja saatiin huone ylimmästä kerroksesta. Hehkutan vieläkin sitä, koska se oli vaan jotain niin upeaa. Yleensä meillä on ollut tyyliin kellarikerroksen budjettihuoneita. xD


300 LAJIA SINGAPORE ZOO:SSA

2800 ELÄINYKSILÖÄ SINGAPORE ZOO:SSA

12 293 KILOMETRIÄ

Pisin etäisyys kotiin oli Pulau Bintanin hotellilta.



Mun piti julkaista tämä postaus jo eilen, mutta lentokoneen wifi ei suostunut yhteistyöhön siten, että olisin saanut kuvat ladattua blogiin. Nyt ollaan jo kotona ja hiljalleen alan käydä läpi reissukuvia. Palataan siis jälleen reissukuulumisten kera.

torstai 31. tammikuuta 2019

MAAILMAN TOISELLA PUOLEN

Terveiset tällä hetkellä täältä Indonesiasta!

Mulla ei ole mitään käsitystä mihin aikaan tämä postaus tulee siellä teillä julki. Kello on täällä melko monta tuntia edellä ja olen muutenkin sekaisin kellosta ja viikonpäivistä.

Lomalla ollaan seikkailtu jo Qatarissa ja Singaporessa. Niissä vietettiinkin aika aktiivista lomaa ja puuhailtiin kaikenlaista huvipuistosta eläintarhaan. Ettei koko loma olisi täynnä touhua, Singaporen sykkeestä siirryimme Indonesiaan rentoutumaan.










Meidän hotelli on pieni rantahotelli kaukana saaren resorttialueista paikallisen elämän keskellä. Aamupäivisin laskuveden aikaan voi kahlata läheiselle paratiisisaarelle.

Täällä on todella rauhallista, satunnaisesti ohi kulkee jokin mopo tai auto. Päivisin olemme maanneet rannalla kirjaa lukien ja lisäksi olemme käyneet hieronnoissa ja hoidoissa. Pimeän tultua illallistamme hotellin ravintolassa, missä ruoka on todella hyvää. 







Kovin kummoisia suunnitelmia meillä ei ole tälle lomaosuudelle. Samuli suunnittelee pientä mönkijäretkeä ja itse olen varannut vielä ainakin kasvohoidon. Alisalle tuntuu riittävän ranta ja ulkoleikit. Ihana ottaa rennosti! Lämpötilakin on tosi sopiva, noin 30 astetta, mutta mukava tuuli käy koko ajan, eli ei ole liian kuuma.

Ei meidän loma ole pelkkää auvoa ja onnea ollut, on lomaan mahtunut vähän myös hermojen kiristymistä ja neljävuotiaan uhmaa. Onneksi kuitenkin eniten on ollut hymyä, iloista naurua ja onnea.


Monta matkapäivää on vielä jäljellä, joten nyt palaan taas lomafiiliksiin!

perjantai 25. tammikuuta 2019

MATKAAN LÄHDEN

Oijoi! Nyt matkalle lähtö on jo ihan näppituntumassa. Koko viikko puoli vuotta on mennyt vaan odottaessa, että aika kuluisi. Tämä viikko on myös mennyt pelätessä, toteutuuko pahin matkapainajainen. Tällä hetkellä olemme kaikki terveinä, mutta sehän ei takaa mitään.

Vaikka tämän viikon sairastelu hieman muutti sunnitelmia on kaikki kuitenkin koko ajan ollut hyvällä mallilla, sillä rakastan suunnittelua ja etukäteisvalmisteluita. Matkustaminen on tietysti parasta, mutta tykkään kyllä matkavalmisteluistakin. Selailen melkein viikottain erilaisia lentoja ja hotelleja. Etsin mielenkiintoisia kohteita, luen matkakertomuksia ja blogeja, lasken riittääkö budjetti. Moni kohteista jää "tuonne vielä joskus" -asteelle ja osa pääsee sitten toteukseen.

Kun sitten varaan lennot ja valitsen hotellit, aloitan suunnittelemaan matkoja ihan matkaoppaiden kanssa. Vaikka paljon käytän nettiä niin rakastan lainata kirjastosta matkaoppaita ja selailla kirjoja ihan fyysisesti. Yleensä otan ainakin yhden matkaoppaan myös matkalle mukaan.




Vaikka loman pitää olla rentoa ja en halua liikaa tehdä suunnitelmia, haluan kuitenkin aina etukäteen tutustua kohteisiin mahdollisimman hyvin, jotta reissusta saa parhaiten irti ja reissu sujuu mahdollisimman sujuvasti.

Varauksia aktiviteetteihin emme ole pahemmin tehneet etukäteen. Dohaan olemme varanneet neljän tunnin kierroksen autonkuljettajan kera. Haluamme ottaa pitkästä vaihtoajasta kaiken hyödyn irti ja tutustua Dohan kaupunkiin. Kieltämättä mua hieman tökkii muutamat lehtien otsikoissakin olleet asiat kyseisessä kohteessa ja Qatarissa ylipäätään. Lisäksi olemme varanneet lauttaliput Singaporesta Pulau Bintanille. Singaporessa meidän on tarkoitus käydä Universal Studiolla sekä eläintarhassa, mutta näihin hankimme liput vasta periltä, jotta voimme lomailla joustavasti. Pulau Bintanin osuus onkin sitten rauhoitettu kokonaan ilman aktiviteetteja, rentoilun lisäksi käymme ehkä snorklaamassa ja läheisellä paratiisisaarella.

Myönnän kuitenkin olevani hieman neuroottinen suunnitteluni kanssa, pitäisi ehkä joskus kokeilla ihan vaan extemporematkaa ilman MITÄÄN suunnitelmia. Hui, en tiedä olisiko se hyvä juttu vai painajainen!


***


Matkan lähestyessä alan suunnitella mitä kaikkea pakataan mukaan. Tälle reissulle meistä jokainen tarvitsi hieman täydennystä matkavaatteisiin, etenkin Alisa, joka oli kesästä kasvanut niin että melkein kaikki vaatteet ja kengät olivat pieniä! Onneksi aloitin ajoissa suunnittelun niin ehdin tilaamaan tarpeelliset vaatteet reissulle.

Yhdistelmämme Qatar - Singapore - Indonesia aiheutti hieman päänvaivaa matkavaatetuksen suhteen. Mennessä pitää olla sellaista vaatetta, että tarkenemme Suomessa autolta kentälle ja tarpeeksi peittävää Dohan päiväretkelle. Singapore on enemmän kaupunkilomaa ja Indonesiassa rantalomaa, monenlaiselle vaatteelle on siis tarvetta.

Varsinaiset pakkailut aloitin jo reilua viikkoa etukäteen. Ostettiin tätä reissua varten yksi iso matkalaukku ja olin ajatellut että meille riittää yksi iso laukku ja yksi pieni laukku, jonka voi ottaa matkustamoon. Todellisuudessa yksi iso laukku olisi riittänyt, sillä nyt tehokkaasti pakaten ja vaatteet rullaten meidän molempiin laukkuihin jäi rutkasti tilaa. Halusin ottaa tälle reissulle mahdollisimman vähän kannettavaa, koska vaihdetaan maatakin pariin otteeseen kesken loman, joten haluan liikkumisen sujuvan mahdollisimman sujuvasti. Kesävaatteet eivät onneksi suurta tilaa vie.

Toki etenkin Alisalla pitää olla vähän vaihtovaatteita mukana, enkä itsekään halua paria viikkoa kulkea samoissa vaatteissa. Onneksi kaikista meidän hotelleista löytyy pesula, joita aion kyllä tarpeen tullen hyödyntää.

Pakkailu alkaa sujua jo melko rutiinilla, tykkään aloittaa ajoissa, jotta ehdin varmasti pestä kaiken tarpeellisen matkalle. Vaikka lähes kaikki onkin jo sähköisessä muodossa ja kulkee mukana kännykssä, tulosta kuitenkin kaikki asiakirjat edelleen myös paperisena.


***


En ole ajastanut matkan ajaksi postauksia ainakaan vielä. Luulen, että päivitän jotain pientä reissusta, vaikka olenkin päättänyt olla koko reissun stressaamatta yhtään mistään. Tietokonetta en raahaa mukana, mutta jotain kuulumisia varmasti saatte lukea. Kannattaa myös pistää mun Instagram @ilona_ihanvaantavismutsi viimeitään nyt seurantaan, sillä sinne ajattelin kyllä päivittää niin kuvia kuin storyakin aina välillä. Reissun jälkeen on sitten varmasti luvassa taas monta postausta matkaan liittyen.


Palataan seuraavan kerran maailman toiselta puolelta!

torstai 24. tammikuuta 2019

PAHIN MATKAPAINAJAINEN TOTEUTUMASSA?

Perinteiset lähtöaamuna pommiin nukkumiset ja vanhaksi mennyt passi tuntuisivat nyt lastenleikiltä siihen verrattuna, millainen tikittävä aikapommi meillä tällä hetkellä kytee..


***


Kun matkaan oli vajaa viikko jäljellä, luin Instagramista, että kummipoikamme oli mahataudissa. Vatsassani muljahti ikävästi, sillä olimme viettäneet aikaa yhdessä viikonloppuna. Töissä vitsailin mahataudista ja mielessäni hermoilin,  että ei kai vaan... 

Kaikki vaikutti ihan hyvältä kunnes tiistai-iltana Samuli sai sen mahataudin. 




PANIIKKI! SOS! HELP! APUAAAAA!




Eristin Samulin meidän makuuhuoneeseen ja itse nukuin vierashuoneessa. Toki tiesin, että todennäköisesti me olimme Alisan kanssa altistuneet jo taudille, jos niikseen oli. Onneksi tauti helpotti vähän yhden yön jälkeen.


Keskiviikon Samuli oli kotona ja itse panikoin jokaista vatsan muljahdusta ja vähänkin poikkeavaa tuntemusta. Työpäivän jälkeen ravasin apteekkiin hakemaan sopivia kapseleita tautia vastaan ja kaupasta raijasin kaikenlaisia vatsaa rauhoittavia jogurtteja ja tehoshotteja. En todellakaan tiedä, onko niistä apua, mutta olen valmis vaikka poppakonsteihin.

Kotona hinkkasin vielä vessat ja pyykkäsin pyyhkeet ja lakanat. Olen yrittänyt kaikkeni, että minä ja Alisa vältettäisiin tauti.

Yritän uskotella itselleni, että kyllä se olisi jo tullut jos olisi tullakseen, mutta silti mä olen ihan varma että viimeistään lentokoneessa se iskee. Miettikää  jos jompi kumpi meistä sairastaa monta tuntia siellä pienessä purkissa. HUH. HYI. YÖK.

Tämä on niin mun pahin painajainen, että matka joko peruuntuu taudin takia tai iskee lennolla. Totta kai meillä on matkavakuutukset kunnossa, että sinänsä en stressaa matkan peruuntumista, mutta kyllä se tuntuisi hirveältä kaiken odotuksen jälkeen.


Tällä hetkellä näyttää vielä ihan hyvältä ja terveeltä, mutta kyllä takaraivossa silti jyskyttää, että mitä jos....


En voi lakata ajattelemasta sitä, että ylipäätään juuri tämä reissu on hieman vastustanut. Osa varmaan muistaa miten meidän alkuperäiset suunnitelmat kariutuivat kun maanjäristys tuhosi lomakohteemme. Olkaa kilttejä ja pitäkää peukkuja, että me oikeasti päästään reissulle. Laitan tähän loppuun vielä pari kuvaa vuoden takaiselta reissulta Mauritiukselle ja haluan edelleen uskotella, että pian olen jälleen tropiikissa, ilman vatsatautia. Tulen vielä huomenna kertoilemaan viime hetken tunnelmat, ellen halaile vessanpönttöä!