tiistai 31. tammikuuta 2017

Miten pärjätä lapsen kanssa kotona kun itse sairastaa?

Viime viikolla olin puolet viikosta kotona koska olin sairaana. Alisan syntymän jälkeen myös oma sairastaminen on muuttunut, Alisa on hoidettava ja ruokittava vaikka itse olisi miten sairaana. Mitä ihmettä te touhuatte lasten kanssa jos itse olette sairaana?

Onneksi olen sairaana todella harvoin. Kopkopkop, kohta varmaan iskee se kamala mahatauti, katsotaan miten hyvin sitten pärjään Alisan kanssa. En voi kieltää, etteikö nytkin olisi muutaman kerran käynyt mielessä, että veisin Alisan päiväkotiin muutamaksi tunniksi, mutta oloni oli sen verran heikko etten jaksanut. Alisastakin kieltämättä huomasi, että hän olisi halunnut mennä päikkyyn, onhan se toki tylsää olla kotona kun ei äidistä oikein ollut leikkiseuraksi.

Alisa on välillä raivostuttavuuteen asti omatoiminen, mutta joskus siitä on ihan hyötyäkin. Vessassa käyminen sujuu hyvin omatoimisesti, samoin vaatteiden pukeminen. Aamulla kun minä en vielä jaksanut nousta ja Alisa halusi saada päivävaatteet, kerroin hänelle peiton alta, mistä vaatteita kannattaisi etsiä. Ensimmäinen asukokonaisuus oli shortsit ja toppi, mutta sen koimme yhdessä hieman liian kesäiseksi. Seuraava asu olikin sitten hieman enemmän vuodenaikaan sopiva. Yhden päivän Alisa kulki yksisarvispuvussaan oikein tyytyväisenä.


Kotona ollessa muistin taas, millaista oli olla kotiäitinä, tuntui kuin koko ajan olisi ollut ruoka-aika. :D Onneksi yksi iso laatikkoruoka kestää hyvin kun itselläni ei oikein ollut ruokahalua.

Kaksivuotias kaipaa jo ohjelmaa päiviinsä, enkä oikein tykkää näyttää Alisalle videoita televisiosta koko päivää. Onneksi Alisa leikkii sujuvasti yksinään tovin jos toisenkin (sillä on laiskat vanhemmat jo ennestään...) Ulkoilukin ratkesi sillä, että laitoin Alisan ulkovaatteissa meidän aidatulle terassille. Olemme ennenkin hieman harjoitelleet  "yksin" ulkoilua. Ilman valvontaahan taaperoa ei todellakaan voi jättää leikkimään pihalle, mutta olohuoneemme sohvalta näkee näppärästi koko terassin. Ei Alisa toki pitkiä aikoja jaksa yksinään pihalla leikkiä, mutta näin kun mun ei ollut mahdollista mennä pihalle, saa hän kuitenkin hieman raitista ilmaa.

Lukeminenkin olisi mukavaa puuhaa, mutta mulla sattui olemaan juuri puhumisen kanssa ongelmia, joten eipä siinä pahemmin Alisalle luettu kirjaa ääneen. Palapelejä, vähän legoilla rakentelua... Onneksi Alisan mielestä kiva leikki oli myös maata peiton alla sohvalla, koska kuulemma "hän on nyt vähän kipee", keltä lie oppinut..

Huh! Onneksi nyt ollaan terveinä taas!

Mitä te touhuilette lasten kanssa silloin kun olette itse sairaana? :)

maanantai 30. tammikuuta 2017

Energiaa uuteen vuoteen - Arvonta

Kuinka moni aloitti uuden vuoden kunniaksi uuden terveellisemmän elämän? Varmaan aika moni.

Mikäli olet aloittanut terveellisemmän elämän jo aikaisemmin tai vaikka et olisi ikinä vielä aloittanutkaan, mulla olisi just sulle nyt potkua arkeen!

Yhteistyössä Perheblogien ja Ruohonjuuren kanssa sain kaksi tuotekassia, joista toisen arvon teille! :)


Tuotepaketissa on suklaista raakagranolaa. Raakagranola on monikäyttöinen, sitä voi nauttia kuumana tai kylmänä, sekoittamalla esimerkiksi smoothieen tai ihan vain herkutella sellaisenaan. Lisäksi paketissa on minttuista raakasuklaata, terveellisempiin herkkuhetkiin. Näiden lisäksi kassissa on iso purkki todellista superfoodia, Moringa-lehtijauhetta. Lehtijauhe on kasviperäinen proteiini, jota voi esimerkiksi hauduttaa teeksi tai nauttia pirtelössä tai nauttia ihan sellaisenaan. Tarkemmin voit tutustua tuotteisiin Ruohonjuuren verkkokaupassa.


Miten sitten osallistut arvontaan?

Liity blogin lukijaksi täällä Bloggerissa, Facebookissa tai Instagramissa!

Kommentoi mitä kautta seuraat blogiani sekä sähköpostiosoitteesi tämän postauksen kommentteihin.

 Sitten vain peukut pystyyn ja toivotaan, että voitto osuu juuri sun kohdalle!

Arvonta päättyy sunnuntaina 5.2.2017 klo. 23.00.

Voittajaan olen yhteydessä henkilökohtaisesti.

Onnea arvontaan! <3

sunnuntai 29. tammikuuta 2017

Ipanahipat 2017

Meillä on ollut varsin vauhdikas viikonloppu ja itselläni on riittänyt ohjelmaa molemmille päiville. Eilen kuitenkin starttailtiin viikonloppua Ipanahippojen merkeissä. Ipanahipat on iso lastentapahtuma täällä Turussa ja me olimme nyt paikalla toista kertaa.


Isot lastentapahtumat ei yleensä ole kaikille aikuisille niitä suosikkipaikkoja (ei ainakaan minulle). Jos mun pitäis valita äitiyden huonompia puolia, on se ehkä tavallaan kaikki isot lastentapahtumat ja huvipuistot  sekä muut vastaavat. Ei sillä, etten tykkäisi kyseisistä paikoista, mutta mä en erityisemmin pidä tungoksesta, etuilusta, tönimisestä, jonottamisesta ja mitä kaikkea niihin nyt liittyy. Johtuu ihan siitä, että mä olen todella kärsimätön. Buhaha, olen kyllä niin huono äiti! :D Siksi Ipanahipat oli virkistävää vaihtelua, sisälle pääsi suoraan jonottamatta, samoin oikeastaan kaikkiin vempaimiinkin, vaikka väkeä olikin paljon liikkeellä. Muutenkin meininki oli tosi jees, ei yhtään stressaava, jee!

Onneksi meillä oli kaksi aikuista mukana, vilkkaan lapsosen kanssa tapahtuma ei ehkä yksin olisi ollut yhtä stressitön! Ja kyllä Samulikin tykkäsi salaa kun pääsi karuselleihin ja muihin Alisan varjolla. ;)


Tänä vuonna Alisa oli jo sopivan ikäinen hippoihin, vaikka tapahtumassa on kyllä otettu hyvin huomioon niin isommat lapset kuin pienet lapset. Esimerkiksi pomppulinnoja ja pallomeriä oli jaoteltu hieman iän mukaan. Alisa viihtyi hyvin erilaisissa vempaimissa ja huvituksissa, etenkin karuselleissa, joita paikalla oli useampia erilaisia. Tapahtuma oli vähän kuin sisähuvipuisto jopa.

Tietysti paikalla oli monenlaisia esiintyjiä ja lasten suosikkeja. Alisan lemppareita olivat tietysti Muumipeikko ja Pikku Myy, tosin Alisaa jäi askarruttamaan, että missähän Muumipappa ja Haisuli luurasivat. 




Koska ulkoilukelit eivät ainakaan täällä Turun suunnalla olleet kummoiset, oli mukavaa, että meillä oli vähän spessua ohjelmaa. Alisa ainakin sai hippailtua puhdin pois kun iltapäivällä nukuttiin pitkästä aikaa kunnon päikkärit. 

Meillä oli huisin kivaa Ipanahipoissa! 

Oliko joku teistä paikalla? :)


lauantai 28. tammikuuta 2017

Wedidit - kokemuksia, viikko 2

Toinen viikko WeDidIt-sovelluksen parissa on takana ja kolmatta viedään jo hyvää vauhtia! Viikottaisia tehtäviä on taas hieman enemmän, mutta myös onnellisuusprosenttimme on kuin onkin kasvanut viikkojen aikana.

Vaikka "rakkausprosenttimme" oli jo lähteissä hyvällä korkeudella, olemme onnistuneet pienillä teoilla nostamaan sitä entisestään. WeDidIt-sovellus on toiminut ihan konkreettisestikin ja mun suosikkitehtävä oli Samulin valmistama iltapala. Hän väitti oikein suunnitelleensa asiaa aiemmin päivällä. Meillä siis minä olen se, joka yleensä laittaa ruokaa ja siksi oli ihan huippua kun Samppa valmisti meille iltapalaa. Siitä syystä olin valinnut tuon iltapalan valmistamisen tehtäväehdotukseksi ja Samuli sitä kautta viikkotehtäväkseen.

Tavallisen perjantain parisuhdeterapiana voi toimia vaikka lasi skumppaa sohvalla. <3


Sovellus on jälleen osoittanut todeksi sen, että pienillä teoilla on suuri vaikutus. Tehtävät eivät ole maailmaa isompia vaan varsin yksinkertaisia ja helppoja toteuttaa, silti niistä tulee hyvä mieli ja niiden vaikutuksen arjessa huomaa.

Vaikka tuntuukin, että meidän parisuhteessa asiat on kohdallaan, WeDidIt-sovelluksen avulla olemme kuitenkin huomanneet ja löytäneet osa-alueita, joita kehittää.

Keskustelimme hieman tästä sovelluksesta myös Perheblogien kehittämispäivässä ja huomasimme, että olimme valinneet tahoillamme parisuhteissa varsin erilaisia tehtäviä. WeDidIt siis räätälöityy jokaiseen parisuhteeseen omanlaiseksi ja sopivaksi.


Jos jotain negatiivista sovelluksesta pitää keksiä, tulee mieleeni yksi puute: kirjautuminen joka kerta. Itse laiskana ihmisenä kokisin helpompana, jos sovellus muistaisi kirjautumistietoni, eikä niitä tarvitsisi joka kerta kirjoittaa erikseen. Tai sitten en vain ole osannut käyttää sovellusta oikein. Tämä on kuitenkin ainoa pieni miinus sovelluksessa.

Aikaisemmat WeDidIt-sovellusta koskevat postaukset:

Yhteistyössä Perheblogit.fi ja WeDidIt-sovelluksen kanssa.

Kurkkaa Perheblogien sivuilta myös muiden bloggareiden kokemuksia sovelluksesta!

torstai 26. tammikuuta 2017

Hei hei huonot rintsikat!

Juuri kun kirjoittelin päässeni irti materialismista, tulen kertomaan teille ostoksistani! Tekopyhä bloggaaja - ajatelkaa vaan. Mutta nyt ostin tarpeeseen, tarpeeseen täydellistä!


Muistatteko kun ennen joulua kirjoittelin, että olen yleensä yrittänyt vinkata Sampalle hyviä lahjaidiksiä, ettei hänen tarvitsis miettiä päätään puhki, mitä mulle ostaa. Tänä vuonna en osannut vinkata yhtään mitään, mulle ei tullut mitään mieleen ja jännittyneenä jäin odottamaan, mitä se tällä kertaa keksi. Miksi ihmeessä mä olen ikinä yrittänyt vinkata Sampalle mitään? Miksi, kun se osaa itse ostaa mulle niin paljon parempia lahjoja - lahjoja joita en itse edes tajunnut toivoa! Vittuperkeleitä on aamuisin lennellyt makuuhuoneessa kun meikämutsi pukee alusvaatteita. Millon pilkistää kaarituki, milloin repee olkain, puhumattakaan miten virttyneitä ja venähtäneitä rintaliivejä omistin. Pitkin päivää liivit puristaa, istuu huonosti, sattuu... Joten, mitä tekee mies joka joutuu kuuntelemaan sitä rintsikkanillitystä. No ostaa mulle lahjakortin alusvaateliikkeeseen!

Miten täydellistä!

Samuli on pari kertaa aikaisemminkin ehdottanut, että olisiko uusien alusvaatteiden hankkiminen kenties ratkaisu alusvaateongelmaani. Äitini on lisäksi suositellut kunnollisten liivien hankkimista öö viis vuotta? Mutta perinteisenä suomalaisena jääräpäänä en ole raaskinut, ehtinyt, jaksanut ja mitä vielä. Halppiskaupan alelaarista sovittamatta on ollut enemmän mun juttu. 

No joka tapauksessa, nyt lahjakortin myötä lähdin alusvaateostoksille. Miten avuttomalta voikaan naisihminen tuntea itsensä alusvaateliikkeessä. Näytin varmasti todella eksyneeltä, kunnes ihana myyjä tuli ja pelasti. Kerroin, ettei mulla ole tällä hetkellä yksiäkään hyviä liivejä, eikä mulla ole oikeasta koosta mitään käsitystä. Mittanauhan ja harjaantuneen silmän avulla myyjä löysi mulle juuri oikean koon ja parhaimmat mallit. Jännä muuten, kuppikokoni kasvoi aika paljon yhden kauppareissun aikana..;)


Kyllä mä arvailin, että ero kunnollisten liivien ja huonojen liivien välillä on suuri, mutta en mä ajatellut, että se on noin suuri. Taas mä vaan kysyn, että miksei kukaan kertonut tätä aikaisemmin?

Eikun siis, miksi mä en uskonut sitä aikasemmin, vaikka kaikki sitä toitotti? 


Kun sitten sovituskopissa puin lopuksi ne omat vanhat epäsopivat ja kiristävät rintaliivit, päätin sen olevan viimeinen kerta. Kotiin päästyäni pakkasin pois kaikki vanhat liivini, niitä en enää pue päälleni. Oikeasti, kunnon liivit on taivaalliset.

Oodi miehelle, joka tiesi mitä mä oikeesti tarvitsin. 

Enää en kiroile aamuisin alusvaatelaatikolla.

keskiviikko 25. tammikuuta 2017

Hotel Rantapuisto

Viikonloppuna meillä oli Perheblogien kehittämispäivä ja puitteet päivään meille tarjosi Hotel Rantapuisto. Nimensä mukaisesti hotelli sijaitsee meren rannalla Helsingin Vuosaaressa upeissa maisemissa.

Hotel Rantapuisto

Hotel Rantapuisto - aikakautensa tyylinäyte


Hotel Rantapuisto on upea ja tyylikäs rakennus 60-luvulta ja tuo aikakausi edelleen näkyy hotellissa. Hotellissa on myös säilytetty paljon alkuperäisiä valaisimia sekä takkoja ja kattorakenteita. Käytävillä kuljeskellessa tuntui kuin olisi sujahtanut 60-luvulle, niin hyvin aikakausi oli otettu huomioon kaikessa.

Sisustuksessa on käytetty paljon puuta, mikä mielestäni lisää viihtyvyyttä ja tunnelmaa. Myös yksityiskohdat hotellissa ovat niin kauniita, että niitä pysähtyy väkisinkin ihailemaan.

Hotel Rantapuisto

Hotel Rantapuisto

Ideointi ja opiskelu sujui leppoisasti kun meille oli varattu kokoustila jonka suurista ikkunoista avautui upeat maisemat. Kokoustilan parvekkeelta avautuivat maisemat moneen suuntaan.

Koko Hotel Rantapuisto sulautuu kauniisti tähän maisemaan ja luonto on kuin osa sisustusta. Erityisesti ihastuin näihin pitkiin valoisiin lasikäytäviin. Käytävissä paloi kynttilät lyhdyissä koko ajan tunnelmaa luoden. Esillä oli myös taidetta, ihan kuin olisi ollut taidenäyttelyssä.

Hotel Rantapuisto

Hotel Rantapuisto

Hauskana yksityiskohtana saimme tietää, ettei Hotel Rantapuisto ole alunperin ollut hotelli. Alkujaan rakennus on valmistunut pankin koulutuskeskukseksi. Vanhoja yksityiskohtia oli säilytetty muun muassa ovenkahvojen merkeissä.

Hotel Rantapuisto

Ravintola Rantapuisto


Kehittämispäivän lomassa Hotel Rantapuisto henkilökuntineen huolehti viihtymisestämme ja meille tarjoiltiin herkullisia ruokia lounaalla, välipalalla ja illallisella. Palvelu oli koko ajan huippua ja viihdyimme koko porukka todella hyvin. Ravintola Rantapuisto oli viihtyisä ja valoisa suurine ikkunoineen ja kauniine muotoiluineen. Sunnuntaisin Ravintola Rantapuistossa tarjoillaan muuten brunssi, jos liikutte siellä suunnalla, kannattaa käydä testaamassa!

Lounaalla saimme syödäksemme maistuvasta noutopöydästä, jonka tarjottavat olivat maukkaita ja raikkaita. Jokaisella aterialla oli kiinnitetty huomiota myös houkuttelevaan esillelaittoon, esimerkiksi nämä "hillopurkit" olivat käteviä ja kauniita tarjoiluastioita.

Hotel Rantapuisto

Hotel Rantapuisto

Hotel Rantapuisto


Kehittämispäivän päätteeksi meille tarjoiltiin vielä kolmen ruokalajin illallinen. Olin valinnut alkuruoaksi Graavattua siikaa, joka oli todella hyvää. Kala-alkuruoat on mun suosikkeja ja tässä annoksessa erityisesti fenkoli sopi todella hyvin yhteen siian kanssa. Pääruokana söin Ankankoipea sitruskastikkeella ja porkkanapyreellä, tämä ei jäänyt yhtään alkuruokaa huonommaksi. Liha oli mehevää ja maukasta, olisi tehnyt mieli nuolla koko lautanen tyhjäksi, mutta en kehdannut. Koko illallisen kruunasi Jogurttipannacotta, joka yhdessä viikunan ja hunajapähkinöiden kanssa oli maukas lopetus illallemme. Jälkkäri oli raikas, eikä ollenkaan liian makea. Nam!

Hotel Rantapuisto

Hotel Rantapuisto

Hotel Rantapuisto

Hotel Rantapuisto


Yö yksin omassa hotellihuoneessa - luksusta!


Todellista hemmoittelua tarjosivat myös Hotel Rantapuiston hotellihuoneet, joissa oli pehmeät sängyt ja hotellin tyyliin sopien koko seinän levyinen ikkuna merelle. Oma hotellihuone ja rauhalliset yöunet on luksusta väsyneille äideille. Rantapuiston väki olivat myös jättäneet meille pienet maistuvat yllätykset huoneisiimme. Itse päätin kyllä ottaa koko ilon irti ja meninkin ajoissa nukkumaan, huippua kun kukaan ei herättanyt yöllä vessahätään tai työntänyt pieniä varpaita suuhuni.

Hotel Rantapuisto

Hotel Rantapuisto

Hotel Rantapuisto

Aamulla heräsin varsin virkeänä. Kaunis auringonnousu avautui ikkunasta ja valaisi ne pitkät upeat käytävät jälleen eri tavalla, hauskaa miten valo ja luonto voivat niin hyvin olla osa sisustusta.

Herkullisen aamupalan jälkeen oli aika lähteä kotiin. Juttua meillä tytöillä olisi riittänyt vielä toisellekin päivälle, mutta toivottavasti nähdään pian uusiksi! Hotel Rantapuistossa olisi ollut mahdollista pulahtaa avantoon tai paljuun rantasaunalla tai kuntoilla kuntosalilla ja nauttia spa-hoidoista tai kokeilla pakohuonetta. Tällä kertaa meille ei jäänyt aikaa näiden testaamiseen, mutta ehkä joku toinen kerta!

Hotel Rantapuisto

Kiitos Hotel Rantapuisto huipusta viikonlopusta, puitteet olivat upeat ja palvelu ensiluokkaista, kiitos kiitos kiitos! 

Kiitos myös upeille tyypeille, joiden kanssa meillä oli loistava viikonloppu:

Toivottavasti ensi kerralla saadaan koko meidän loistava  tiimi kasaan! :)

Yhteistyössä Perheblogit.fi ja Hotel Rantapuisto.

tiistai 24. tammikuuta 2017

Puhekiellossa

Heipparallaa sairastuvalta!

Viikon verran olen kärsinyt ääniongelmista ja kurkkukivusta. Ajattelin sen olevan vain perusflunssaa, mutta tänään oli luovutettava ja mentävä lääkärin puheille. Viime päivinä myös yskä pahentui sen verran, ettei työnteosta meinannut tulla mitään. Kävin töissä aamulla hoitamassa akuutit työasiat, ettei tarvitse niistä stressata kotona.

Mun työ vaatii paljon puhumista, joten voitte kuvitella mitä se on kun ei pysty kunnolla puhumaan. :D Pari päivää yritin tehdä vähän muita töitä, että kurkkuni saisi levätä. Siitä ei kuitenkaan hirveästi apua ollut ja lääkäri määräsikin minut kotiin lepäämään ja lepuuttamaan ääntäni. Nyt pitäisi siis olla hissukseen, aika vaikeaa tälle papupadalle.


Kiltisti tulin kuitenkin kotiin ja päästessäni sisälle, huomasin palelevani hurjasti. Hetken suunnittelin lämmittäväni aamupäiväsaunan, mutta tyydyin kuitenkin kuumaan suihkuun ja nyt onkin hieman lämpöisempi olo! Ehkä tosiaan olen hieman myös vilustunut.

Tunnen hieman huonoa omatuntoa kun en hakenut Alisaa heti kotiin hoidosta. Ajattelin kuitenkin, että olisi parempi antaa hänen nukkua päiväunet päiväkodissa, ettei hänen rytminsä mene ihan sekaisin. Saahan Alisa olla kotona kanssani kunnes palaan taas töihin.

Nyt sitten pari päivää hiljaa ja leväten, onneksi kirjoittaminen ei sentään ole kiellossa. :)

maanantai 23. tammikuuta 2017

Irti ikuisesta materialismista

Nuorempana vaatteet, kengät, laukut ja muu tavara oli mulle tärkeää. Ylimääräiset rahat tuhlasin uusiin vaatteisiin ja tavaraan. Alisan synnyttyä halusin ostaa paljon lastenvaatteita, rakastin pieniä kauniita vaatteita. Kun onnellisuus tulee materiasta, sitä on aina saatava lisää, jotta voi tyydyttää omat mielihalut ja tulla muka onnelliseksi.

Jos Tiina Työkaveri on ostanut uuden kalliin merkkilaukun, alkaa sitä itse pohtimaan, että kyllähän mä tarvitsen samanmoisen. Niilo Naapurilla on uusi magee auto, tottahan mekin sellainen tarvitaan, vaikka työmatkaa on kilometri ja se kuljetaan pyörällä. Kimmo Kaveri osti uuden isomman telkkarin, joten meidän olohuoneeseen tarvitaan vielä isompi, vaikka just äsken ostettiin uusi, mut hei! Sen vanhan voi laittaa vaikka saunaan, tai vessaan kun sieltä vielä puuttuu telkkari. Tai ihan vaan heittää pois.

Aina vaan enemmän ja enemmän. Enemmän materiaa, jotta voi tulla onnelliseksi.

Onneksi mulle tuli stoppi ennen kuin tilanne ihan noin pahaksi yltyi kuin tuossa yllä. Lastenvaatteet, rakastan niitä edelleen, mutta olen onneksi päässyt siitä ostan ostamisen ilosta-mantrasta. Pyrin ostamaan enää vain tarpeeseen, mutta silloin ostan mieleisiä vaatteita. No totta puhuen, joskus lipsun ja ostan muuten vaan. Paras kehu oli kuitenkin se, kun Samuli totesi, että onneksi Alisalla on vain sen verran vaatteita, että kaikkia tulee kuitenkin käytettyä. Kaapit eivät tursuile käyttämättömiä vaatteita ja hyvä niin.

Mitä tulee omiin vaatteisiini, nykyään ostan todella harvoin uusia vaatteita. Työpaikallani haluan pukeutua siististi, joten työvaatteita mulla on jonkin verran, mutta kotona hiihtelen yleensä verkkareissa. Vaikka olen karsinut vaatekaappiani jo runsaalla kädellä, olisin onnellinen, jos saisin hävitettyä vielä puolet kaapin sisällöstä. Silloin olisin ehkä siinä vaiheessa, että kaapissa ei ole turhia vaatteita. Kun vielä oppisin 100% siihen, etten enää osta niitä "tää on ihan kiva" -vaatteita tai "kyllä mä joskus saatan tätä käyttää."

Yksi ikuinen tavarankerryttäjä lapsiperheessä on tietenkin lelut. Meiltäkin niitä löytyy, ihan yhden lapsen tarpeiksi. Me ei kuitenkaan Samulin kanssa osteta Alisalle leluja kuin ehkä jouluksi ja synttäreinä. Muutenkaan meillä ei hukuta leluihin, mutta en voi väittää, että niillä kaikilla aina leikittäisi. Samat lelut ne tuntuvat aina mieluiten leikkeihin päätyvän, joten miksi ostaa uusiakaan. Ei uudet lelut Alisaa sen onnellisemmaksi tee.


Miten muuten yritän välttää tavaran kertymistä?

Leffat - ne katsotaan nykyään joko Elisa Viihteestä tai aikanaan televisiosta.
Kirjat - omat kirjani lainaan tutuilta tai kirjastosta.
Koristeet - ei ylimääräisiä keräämään pölyä.
Elektroniikka - ei turhia, vain tarpeellisia.
Krääsä - ei, ei ja ei.
Tekstiilit & sisustus - panostaminen ajattomuuteen, ei juoksemista trendien perässä.
Mietin ja harkitsen jokaista ostosta, tarvitaanko sitä juuri meillä?
Luopuminen - jos ostaa uuttaa, luopuu vanhasta. Ylimääräisestä luopuminen.


Mitään täysin askeettista ja alkeellista elämää en tavoittele, vaikka siitä aina hetkellisesti joskus haaveilen. Huomaan kuitenkin, että mitä vähemmän on tavaraa, sen onnellisempi olen. Mulla on monta kertaa viikossa "älä osta mitään-päivä", enkä edes tunne luopuvani mistään.

Mun kohdalla turhasta luopuminen on lisännyt onnellisuutta. Ei enää ylimääräistä tavaraa - ja siivottavaa! Ei huonoa omatuntoa törsäilystä ja tuhlailusta. Materian sijaan olen päättänyt säästää ja panostaa kokemuksiin.

Kyllä, väitän olevani onnellisempi päästessäni eroon turhan tavaran hankkimisesta.

perjantai 20. tammikuuta 2017

Wedidit - ensimmäinen viikko takana

Pääsin siis Perheblogien ja Wedidit-sovelluksen yhteistyön kautta osaksi uniikkia testiryhmää kokeilemaan uutukaista parisuhdesovellusta. Nyt on ensimmäinen viikko takana Wedidit-sovelluksen parissa. Ensimmäiset tehtävät on suoritettu positiivisin mielin. Tässä hieman fiiliksiä ensimmäisestä viikosta! (Edellinen postaus: Wedidit - parisuhdeterapiaa-mobiilisti)

Olimme siis valinneet toisillemme muutamia yksinkertaisia tehtäviä niiltä osa-alueilta, joita haluamme suhteessamme kehittää. Samulin tehtävänä oli muun muassa siivota muutamana päivänä ruokailun jälkeen astiat pois ja minulla taas niska- ja hartiahieronta. Kuten näistä huomaatte, eivät tehtävät ole olleet kovinkaan vaikeita tai monimutkaisia.

Se tässä juuri onkin parasta!

Vaikka parisuhdesovellus on ollut koko viikon käynnissä, se ei vaadi koko ajan huomiota. Toki keskustelimme Samulin kanssa muutaman kerran tehtävistä ja muutaman kerran alkoi oikein naurattaa kun hurrasimme suoritettua tehtävää. :)

Lapsiperheen vanhempien parisuhdeaikaa: illalla sohvalla vierekkäin. :)


Wedidit-sovellus on sopivasti pelimäinen, tehtäviä kuitataan sitä mukaa kun niitä suorittaa ja samalla viikon suoritusprosentti kasvaa. Totta kai pieni kilpailuvietti  kannustaa myös suorittamaan tehtäviä, eihän sitä halua jäädä toista huonommaksi.

Sovellus itsessään on hyvin yksinkertainen ja tehtävät ovat nopeita kuitata ihan normaalin arjen lomassa. Toki viikon päätteeksi vastattavaan yhteenvetoon menee hieman pidempi aika, mutta silloinkin puhutaan vain noin viidestä minuutista. Tulokset viikosta saa heti kun molemmat ovat yhteenvetoon vastanneet. Tämän jälkeen voi lähteä luomaan uutta viikkoa. Tehtävämäärä kasvoi hieman seuraavalle viikolle, eli peli etenee ja kehittyy.

Parasta Wedidit-sovelluksessa on

Helppous
Nopeus
Pelimäisyys
Kannustavuus
Yksinkertaisuus

Joko sä latasit Wedidit-sovelluksen? :)

torstai 19. tammikuuta 2017

9-12 kuukautta ennen häitä

Ajattelin koota muutaman kuukauden välein listaa, mitä kaikkia hääjuttuja ollaan saatu valmiiksi. Samalla se toimii muistilistana itselleni, mutta myös jos ruudun takana on muita häitä järkkääviä morsiamia. Tässäpä listaa mitä meillä on nyt kasassa.

Kirkko
Kirkolla ei sinänsä ollut minulle niin suurta väliä, koska tiesin, että kirkko tulisi joka tapauksessa olemaan minulle vieras. Onneksi kuitenkin saimme Samulin "kotikirkon" hääkirkoksemme.

Hääpaikka
Tämä oli oikeastaan eka, mistä lähdettiin liikkeelle. Kirkon ei ollut niin väliä kunhan saatiin hääpaikka. Ollaan kyllä päätetty jo kauan sitten, että kyseinen paikka on juuri meidän hääpaikka, ei oikeastaan mietitty muita. Kyseessä on kaunis tanssilava veden äärellä.

Teema
Teema on päätetty, kuten hyvin voitte lukea TÄÄLTÄ. Koristeluiden kasaamisen olen jo aloittanut valojen ja lasipurkkien osalta. Puolisukua on valjastettu purkkeja keräämään, jotta niitä on tarpeeksi

Kuvat: TÄÄLTÄ ja TÄÄLTÄ.

Pitopalvelu
Halusin tutun pitopalvelun, jotta voin olla varma, että ruoka on hyvää. Aluksi kyllä pelkäsin, ettei homma onnistu välimatkan takia, mutta onneksi homma luonaa ja saadaan pitopalvelu mun kotipaikkakunnalta.

Bändi
Tämä homma delegoitiin appivanhemmille, appiukko kun sattuu olemaan muusikko. Sopiva bändi löytyikin hetimmiten, eikä meidän tarvinnut nähdä asian eteen lainkaan vaivaa.

Kaaso
No tämän olin päättänyt jo aikaa sitten, onneksi hän suostui sentään. :D

Valokuvaaja
Samulin siskon kaveri on ammattikuvaaja ja olin jo aikaa sitten ihastellut hänen kuviaan, joten hän oli alusta lähtien ykkösvaihtoehtomme. Onneksi päivä oli vielä hänellä vapaana ja saamme hänet ikuistamaan häämme. Valokuvaaja oli muuten yksi niistä, mistä en halua häissä tinkiä, hyvin ja kauniiden kuvien välityksellä saamme nauttia häistä vielä monta kertaa uudelleen. Meidän hääkuvaajan kuviin pääset tutustumaan TÄSTÄ.

Vihkisormus
Olin selaillut googlesta sormuksia ja tykästynyt muutamiin sormuksiin. Black friday ja vastustamaton tarjous sai mut pienellä riskillä tilaamaan sen mieleisimmän ja se on just eikä melkein! Oli kyllä aika riskaabelia tilata sormus kokeilematta, mutta Samulin tarkka mittaus takasi juuri oikean kokoisen sormuksen.

Kuvat: TÄÄLTÄTÄÄLTÄ ja TÄÄLTÄ.

Vieraslista
Tämäkin oli oikeastaan tehty jo ennen kuin häitä oli edes lyöty lukkoon. Ihan helppo homma se ei kuitenkaan ollut. Kirjoitan tästä viheliäisestä listasta vielä oman postauksensa.

Muutamia muita pikkujuttuja on lisäksi jo hankittuna, kuten esimerkiksi varakengät hääjuhlaan, kakkuntekijältä on alustavasti kyselty kakkua, hääauto on mahdollisesti löydetty ja juomapuolta mietitty . Loppujen lopuksi ollaan saatu todella paljon jo aikaan. Tällä hetkellä näyttää edelleen siltä, että tämä vuoden suunnitteluaika on meille oikein hyvä. Koko ajan on pientä häätouhua mielessä, mutta vielä en ole jaksanut stressata mistään. Oikeastaan kaikki isoimmat varaukset on nyt kunnossa. Ollaan saatu kaikki ne paikat ja tekijät, jotka haluttiinkin. Asiaa varmasti auttaa myös se, että häämme ovat hieman sesonkiajan ulkopuolella, emmekä pidä häitä kaupungissa vaan mieheni kotipaikkakunnalla. 

Seuraavien kuukausien aikana meillä on ohjelmassa häämessuja, hääpuvun osto, kutsujen suunnittelu ja tilaus sekä menun lukkoonlyönti. Palataan taas näiden parissa sen jälkeen. :)

Onko meiltä unohtunut jotain oleellista?

tiistai 17. tammikuuta 2017

Pöyristys kirpputorilla

Pidemmän aikaa olen miettinyt, ettei viime talvena hankitut haalarit ja talvikengät enää menisi koko talvea. Jostain olisi hankittava uusia ja isompia varusteita. Ensiapuna ajattelin lähteä läheiselle lasten kirppikselle tutkimaan, jos sieltä löytyisi meille hyvä haalari ja kenties kengätkin päiväkotiin. Kenkien kanssa olen yleensä vähän skeptinen, sillä toisen jalkaan muotoutuneet kengät voi tehdä hallaa lapsen jalalle.

Alisan ollessa pienempi, ostelin paljonkin kirppiksiltä vaatteita. Vauvanvaatteita saa todella siistejä ja hyviä edullisesti käytettynä. Mitä vanhempi Alisasta on tullut, sitä vähemmän olen löytänyt kirpputoreilta järkevää tavaraa. Onhan se ihan ymmärrettävää, isommalla lapsella vaatteet kuluvat enemmän.


En tiedä, olin varmaan myöhässä toppahaalarin hankintaa ajatellen, sillä tarjonta oli todella todella todella huono. Nekin haalarit, jotka löysin oli ihan järkyttävässä kunnossa. Olisin hyvin suostunut tinkimään ulkonäöstä, kunhan haalari olisi ollut lämmin ja ehjä. Tarkoitus olisi, että Alisa pysyy pihaleikeissä lämpimänä ja kuivana päiväkodissa leikkiessään. Ulkonäöllä ei tässä kohtaa olisi merkitystä.

Huonoa kuntoa enemmän pöyristyin niistä hinnoista! Parikymppiä RIKKINÄISESTÄ ja kuluneesta toppahaalarista, joka on vielä likainen, mun mielestä kohtuutonta. Ihan sama, jos se Reiman haalari on 5 vuotta sitten maksanut enemmän, rikkinäisenä sillä ei oikeasti ole mitään virkaa.

Sama juttu kengissä. 15e kuluneista ja lyttyyn astutuista Kuomista oli liikaa mun kukkarolle  ja mielelle.


Pikaiseksi ajateltu ostosreissu venähti, kun päätin lähteä ostoskeskukseen, sieltä tiesin löytäväni uuden haalarin ja kengät järkevällä hinnalla. Alennusmyynnit eivät pettäneet, sillä todellakin löysin järkevällä hinnalla sekä haalarin, että kengät. Olisi pitänyt heti marssia kauppaan, ulkovaatteet ja kengät kun ei yleensä ole käytettynä enää niin hyviä.

Meillä on tosi hyviä kokemuksia Name Itin välikausihaalarista, joten päätin käydä kurkkaamassa heidän toppahaalarivalikoimaansa. Ikkunassa mainostettu -50% houkutteli myös. Eikä aikaakaan kun kävelin kaupasta uuden tummansinisen haalarin kanssa. Puoleenhintaan pulitin haalarista 40e, joka on mun mielestä varsin kohtuullinen hinta ehjästä ja uudesta haalarista. Kooltaan haalari on vielä hieman reilu, joten saattaa olla, että se menee vielä ensi talvenakin. Tykkäsin myös haalarin kapeudesta, se istuu paremmin hoikalle Alisalle kuin meillä tällä hetkellä oleva Ticket to heaven.


Parissa kenkäkaupassa katselin uusia Soreleita hyvässä alennuksessa, mutta Alisalle sopivaa kokoa ei löytynyt, joten päätin kurkata Prisman valikoiman, missä tiesin ainakin kuomia myytävän.

Prismassa tosiaan oli Kuomia, joiden hinta uutena oli 30e. 15e hinta käyttökelvottomista Kuomista oli siis todellakin liikaa. Olin jo nappaamassa Kuomat kantoon kunnes päätin vilasta, löytyisikö kuitenkin vaikka niitä Soreleita, Kuomat kun ei kuulemma ole erityisen hyviä lapsen jaloille. Kävikin lopulta niin, että löysin Viking Goretexit puoleen hintaan. Ajattelin, että ne Vikingit olisi tässä kohtaa kyllä paremmat, kun ei hintaakaan jäänyt kuin 40e.


Olen jo aikaisemmin tullut siihen tulokseen, ettei merkkivaatteita kannata ostaa käytettynä, alennusmyynneistä niitä saa halvemmalla. Näköjään sama pätee muihinkin vaatteisiin. Hinnoittelu käytetyissä vaatteissa on mun mielestä karannut ihan hanskasta. Välillä olen tehnyt esimerkiksi paikalliselta Facebook-kirppikseltä löytöjä. Viime talvena käyttämättömät Kuomat 7e ja syksyllä uudenveroiset Viking Goretexit 5e. Kotipaikkakuntani Facebook-kirppikseen voi myös vielä luottaa, sillä jo samana iltana äitini bongasi sieltä uudenkarheat Kuomat vitosella. Vaikka meillä onkin nyt nuo uudet kengät, pääsevät Kuomat hyvin käyttöön toisina kenkinä.

Moni perustelee kalliiden merkkivaatteiden ostamista sillä, että niistä saa myydessäkin hyvän hinnan. Lastenvaatteet ovat kuin sijoitus. Olen itsekin ajatellut näin ja kerran sain tarjouskaupalla yhdestä myymästäni mekosta enemmän kuin olin itse siitä alennusmyynneissä maksanut. Olin kyllä aika hämmentynyt tuolloin, koska en ollut todellakaan ajatellun sen hinnan nousevan niin korkeaksi. Nykyään ajattelen, että vaatteet on ostettu käyttöön, ei sijoituskohteeksi, joten on ihan sama saanko niistä rahaa sitten kun ne on meillä pieneksi jääneet. Käyttökelvottomat vaatteet joutavat kyllä johonkin muuhun uusiokäyttöön, niitä en kehtaa antaa edes ilmaiseksi.

Kierrätys ja kirpputorit on tosi hyvä juttu ja ymmärrän pointin kaiken sen takana. Olen yrittänyt usein hankkia vaatteita juuri käytettynä, että voisi edes hieman tätä materiakeskeistä elämää hillitä. Lisäksi kierrätän vaatteet aina meiltä eteenpäin. Kierrättäminen on kivaa, mutta juuri nyt mä olen tosi turhautunut tähän ylihinnoitteluun. Ei mulla ainakaan ole varaa ostaa käyttökelvotonta tavaraa kirpputorilta, jos kaupasta saa uutta lähes samaan hintaan. Vaikka se epäekologisempaa onkin. 

Tässä ei ole mitään järkeä.

maanantai 16. tammikuuta 2017

Kampaajien kauhu, uudet hiukset kotikonstein

Mä taidan olla kampaajien kauhu kun menen leikkelemään ja värjäilemään hiuksiani ominpäin. Olen tosi saamaton kampaajalla käymisen suhteen ja usein mulle iskee tarve uusille hiuksille kuin salama kirkkaalta taivaalta, yleensä viikonloppuna... Ihan niin kuin tälläkin kertaa.

Uusi liila kynsilakka inspiroi mua kokeilemaan samaa sävyä myös hiuksiin. Mulla ei koskaan aikaisemmin olekaan sitä sävyä hiuksissa ollut. Nyt on!


Sanomattakin on selvää, etten ole erityisen tarkka hiuksistani. Joten sen takia nappasinkin hiukset ponihännälle lähelle otsaa. Ronskisti vain keittiösaksilla kymmenisen senttiä pois ja ponnari auki. Pöh! Hiuksista ei ollut hävinnyt juuri mitään, joten hiukset ponnarille uudelleen ja lisää senttejä pois. Kasa hiuksia lähti, mutta silti pituudessa ei tapahtunut mitään superradikaalia kokonaisuudessaan. Hiukset kyllä ohenivat mukavasti ja yleisilme keveni.

Halusin, että hiuksissa säilyy pituutta niin, että se on laitettavissa joko kokonaan tai sitten puoliksi kiinni, mutta tarvittaessa voisi pitää aukikin. Viime aikoina hiukseni ovat olleet vain raskaan näköisellä ponnarilla, joka sekään ei ole ollut yhtään kivannäköinen epämääräisesti kulahtaneen hiusvärini kanssa.


Kuten kotona värjätessä usein tapahtuu, tyvi on vaaleamman liila kuin latvasta. Latvaa kohden liila tummenee ja syvenee. Tykkään väristä ja se on kivaa vaihtelua, vaikka ensin mietinkin, että tuliko värjättyä liian raju väri, mutta ei sentään. Vaikka en kovin usein jaksa olla kiinnostunut ulkonäöstäni niin kyllä uusi hiusväri aina piristää, oli se sitten kampaajan tai ihan itse värjäämä. Saattaa olla, että värjään hiukset uudelleen tällä sävylle, ellen sitten kyllästy ennen sitä. Kotona värjäämisessä on tietysti se etu, että tulee hieman edullisemmaksi värjätä hiuksia, mikäli sattuu kyllästymään.

Pelolla odotan kuitenkin sitä päivää kun onnistun mokaamaan hiusteni kanssa jotain, mutta toisaalta, ainahan sitä kasvaa lisää. Mulle vähän liikaakin. No, sitä päivää odotellessa kun joku epäonninen kampaaja vielä joutuu korjailemaan mun jälkiä. ;)

Mukavaa alkanutta viikkoa! :)



sunnuntai 15. tammikuuta 2017

Teeleivät - valmista vartissa ja helposti

Käykö teille ikinä niin, että illalla/aamulla huomaatte, että leipä on loppu ja juuri sillä hetkellä ei jaksa/pysty/kykene lähtemään kauppaan uutta hakemaan. Meillä näin käy harvase viikko. Silloin iskee tarve itse leivotulle leivälle.

Yhtenä iltana kun leipä oli jälleen loppu, tuli mieleeni eräs resepti yläasteajoilta. Taidettiin teeleipiä tehdä kokolailla ensimmäisellä köksäntunnilla aikoinaan. En ollut teeleipiä tehnyt pitkiin aikoihin ja koska ne olivat niin herkullisia niin niitä on tullut leivottua toistekin. Leipien teossa pystyy auttamaan myös meidän minileipuri, joka onkin aina halukas kun leipomisesta on kyse.


Perusresepti on simppeli, aineet löytyvät aina kaapista. Itse olen tuunaillut leipää esimerkiksi kaurahiutaleilla, juusto- tai porkkanaraasteella. Jos laittaa jotain näistä leipiin mukaan niin jauhojen määrää voi hieman vähentää.

1,5 dl kylmää maitoa
4 dl vehnäjauhoja
1 tl sokeria
1/2 tl suolaa
2 tl leivinjauhetta
2-3 rkl öljyä

Kaikessa yksinkertaisuudessaan kuivat aineet sekoitetaan keskenään, ja tämän jälkeen lisätään kylmä maito sekä öljy. Itse olen vain taputellut taikinan tämän jälkeen pellille ja tökkinyt haarukalla reikiä leipiin.  Leivät paistuvat 225 asteessa noin vartin. Leivistä tulee ihanan rapsakoita ja parhaimmillaan ne ovat tuoreena hieman vielä lämpimänä. Mun mielestä leivät on niin hyviä, ettei ne tarvitse edes voita. 

Leivät maistuvat hyvin esimerkiksi iltapalaksi ja eilen illalla me leipastiinkin Alisan kanssa yksi satsi mansikkarahkan kaveriksi. Ja miksei nämä sopisi hyvin aamupalapöytäänkin! :)

Maukasta sunnuntaita! :)

lauantai 14. tammikuuta 2017

Tyttöjen ilta

Kiireisen ja raskaan arkiviikon jälkeen oli kiva lähteä parhaan ystävän kanssa viettämään perjantai-iltaa kaupungille. Suoraan iltavuorostani vatsa kurnien suuntasimme keskustaan. Päädyimme syömään rentoon ja viihtyisään Fontanaan. Totutusti Fontana oli näin perjantai-iltana suht täynnä, mutta saimme kuitenkin hyvin pöydän rauhallisesta nurkkauksesta. Ruoaksi valitsimme salaatit ja ainakin mun savulohisalaatti oli herkullinen ja ruokaisa. Nälkä lähti kyllä ja olimme ruokaan enemmän kuin tyytyväisiä.



Siinä missä tyttöjen ilta aikoinaan tarkoitti yökerhoja, korkokenkiä ja aamuun asti juhlimista, nykyisin tyttöjen ilta tarkoittaa hieman rauhallisempia meininkejä, mutta ei missään tapauksessa huonompia.

Syömisen ja istuskelun jälkeen siirryimme Turun yhteen legendaarisimmista ravintoloista, nimittäin Hamburger Börsiin. Rauhallisessa aulabaarissa nautimme jälkkärit, itselläni se tarkoitti kupillista cappuccinoa. Laitoinkin Samulille viestiä, että tuntuu hassulta olla perjantai-iltana kahvilla Börsissä..:D

Vaikka Börsissä oli mukavan rauhallista ja viihtyisää, lähdimme kuitenkin vielä seuraavaan paikkaan. Sen harvan kerran kun tulee käytyä jossain, on mukavaa käydä eri paikoissa. Etenkin kun koko Turun ravintolamaailma on mulle varsin vierasta. Yhtä paljon kuin ravintoloista, nautin myös kaupungilla kävelystä ja jokirannan maisemista.


Illan kolmas paikka oli viihtyisä ja tyylikäs Tiirikkala, jossa sattui olemaan vielä livebändikin. Rauhaksiin nautimme juomat ja kuuntelimme musiikkia. Itse otin Tiirikkalan oman jääteen joka oli kyllä todella hyvää. Nykyään arvostan, että tarjolla on myös hyviä alkoholittomia vaihtoehtoja, eikä aina pelkkää limsaa tai vettä. 

Tiirikkalasta päätimme sitten lähteä jo kotiin hyvissä ajoin vielä perjantain puolella. Hyvä niin, sillä Alisa valvotti yöllä, pahan yskän takia ja aamulla oli taas noustava hyvissä ajoin. Ilta oli kuitenkin onnistunut ja rentouttava. Toivottavasti ehditään taas pian viettämään iltaa! :)

Mukavaa lauantaita! :)