Äitienpäivän merkitys muuttui kun tulin itse äidiksi. Äitiys on tehtävä jota kannan koko lopun elämääni. Äitiys käänsi myös ajatusmalliani omaa äitiäni kohtaan.
Halusin kovasti etsiä jonkun runon äitiydestä ja äidistä, mutta mikään löytämäni ei tuntunut oikein sopivalta. Minä en ole mikään runoihminen, en lue runoja, enkä tiedä niistä yhtikäs mitään. En todellakaan osaa kirjoittaa runoja. Googlasin sen oikeastaan ainoan runoilijan kenet tiesin ja lopulta löysin sopivan runon. Se ei suoraan kerro juuri äitiydestä, mutta se kuvaa hyvin sitä, miten minä tarvitsen omaa äitiäni, mutta minä tarvitsen myös häntä, joka minua kutsuu äidiksi.
Niimpä tämän Tommy Tabermannin runon omistan etenkin näille kahdelle ihmiselle.
Pieni laulu ihmisestä
Ihminen tarvitsee ihmistä
ollakseen ihminen ihmiselle,
ollakseen itse ihminen.
Lämpimin peitto on toisen iho,
toisen ilo on parasta ruokaa.
Emme ole tähtiä, taivaan lintuja,
olemme ihmisiä, osa pitkää haavaa.
Ihminen tarvitsee ihmistä.
Ihminen ilman ihmistä
on vähemmän ihminen ihmisille,
vähemmän kuin ihminen voi olla.
Ihminen tarvitsee ihmistä.
Vaikken mikään runoihminen olekaan, en ihmettele miksi tämä runo on valittu yhdeksi Tabermannin rakastetuimmista runoista.
Hyvää äitienpäivää!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Jätä toki kommenttia! :)