Miniruokah*lvetti

Usein äitien kesken jutustellessa olen huomannut, että ruoka on kiivasta keskustelua herättävä aihe. Tällä hetkellä keskustelua käydään ja mielipiteitä jaetaan muun muassa soseet vs. sormiruokailu, maidon juominen, herkut vs. herkuttomuus. Listaa voisi jatkaa aika pitkälle. Tutkimuksia tehdään jatkuvasti ja monet niistä ovat ristiriidassa neuvolan antaminen ruokasuositusten kanssa. Yritä tässä nyt sitten ruokkia lapsesi oikein ja mahdollisimman hyvin. Aina kun joku keksii ehdottaa esimerkiksi Facebook-ryhmässä jotain ruokaa, niin johan siellä on kymmenen heti lynkkaamassa, koska siinähän on sitä tätä ja tota ja jos sitä syö niin taatusti kuolee ihan heti.

Jos ruokit lapsesi lusikalla sosein (auta armias jos syötät pelkkiä_KAUPAN_soseita), joku sanoo sinun pakottavan lapsesi syömään väkisin ja siis pahimmassa tapauksessa täysin ravinneköyhää sekä kelvotonta ruokaa. Jos taas ruokailette lapsentahtisesti sormin, jonkun mukaan lapsi ei ikinä totu lusikkaan tai saa tarpeeksi ruokaa vatsaansa. Toisen mielestä maito aiheuttaa ja toisen mielestä ehkäisee osteoporoosia ja muita sairauksia. Neuvolasta ohjataan juomaan rasvatonta maitoa, joku toinen sanoo että se on epäterveellistä tiskivettä. Joku antaa herkkuja alle vuosikkaalle, toinen ei kouluikäisellekään. Koska ne kiinteät ruoat sitten pitäisi aloittaa? Toiset sanoo, että allergioita ehkäisevästi jo neljän kuukauden iässä (tai alle!) osa taas liputtaa puolenvuoden täysimetyksen puolesta.

Joskus ruokien suunnittelu on oikeasti ahdistavaa touhua. Kun astelet kauppaan päässä huutaa vaan SOKERI! SUOLA! VÄÄRÄT RASVAT! ARSEENI! ORGANOFOSFAATIT! Tuntuu, että jokaisesta ruoasta löytyy joltain negatiivista sanottavaa. Esimerkkinä juuri tätä tekstiä kirjoittaessani Facebookissa pomppasi silmiini Safkatutkan jakama artikkeli "Tanskalaislehti varoittaa: Klementtiinit haitallisia lapsen ja sikiön kehitykselle." Noniin, taasko meni yksi ruoka kieltolistalle? Tutustuin artikkeliin ja lopussa mainittiin, että suomalaisten asiantuntijoiden mielestä huoli on jokseenkin aiheeton. Huokaisen syvään helpottuneena, onhan meillä syöty jonkin verran klementtiinejä tänä syksynä. Näitä samanlaisia uutisia tulee vastaan tasaisen tappavasti. Jokaisen uutisen kun kahlaa läpi ja lukee keskusteluja eri palstoilta, on ihan sekasin siitä, mitä saikaan syöttää ja mitä ei. Kerran luin erään äidin kommentin erääseen ruokakeskusteluun liittyen, missä hän kertoi tekevänsä ihan kaiken itse, paitsi voita hän ei kirnua, ainakaan joka kerta. Sillä hetkellä tunsin jälleen olevani täysin kykenemätön ja riittämätön äidiksi, turvaudunhan joskus puolivalmisteisiin tai jopa eineksiin, hyi! Harmi, etten tätä postausta varten löytänyt yhtään kuvaa purkkiruokailuhetkistä meidän perheestä. Noh, ei kai niin häpeällisiä hetkiä kukaan haluakaan ikuistaa. Aloin tämän jälkeen miettimään, että ehkä on ihan ok joskus mennä sieltä mistä aita on vähän matalammalla, että ehtisi tehdä muutakin kun ruokaa.

Kuva TÄÄLTÄ!

Mä koitan tarjota Alisalle mahdollisimman monipuolista ja laadukasta ruokaa. Teen suurilta osin kaikki ruoat itse ja meillä yritetään välttää eineksiä. Tosin niistäkin löytyy hyviä vaihtoehtoja juuri niihin päiviin, kun ei oikeasti vaan ehdi tai jaksa. Joskus reissuilla turvaudutaan kyllä hyvällä omatunnolla purkkiruokaan. Maitoa meillä juodaan jonkin verran. Olen pyrkinyt vähentämään tavallisen maidon juontia ja lisännyt esimerkiksi juustoa ja maustamatonta jugurttia ruokavalioon. Välillä kuitenkin tarjoan ruoan kanssa tipan kevytmaitoa. Joskus leivon leipää pakkaseen, silloin jätän siitä suolan aika minimiin, muuten meillä syödään kaupan leipää. Yritän kuitenkin usein valita runsaskuituisia vaihtoehtoja. Ruoanvalmistuksessa käytän niukasti suolaa ja olen siirtynyt enemmän muiden mausteiden käyttöön, jotta ruoka maistuu kuitenkin myös meille aikuisille.

Aloitimme kiinteän ruoan Alisalle neljän kuukauden iässä, koska paino nousi niin niukasti. Aloittelimme soseilla. Puolenvuoden paikkeilla otimme mukaan myös sormiruokailun. Koin sormiruokailun todella helpoksi vaihtoehdoksi laiskalle äidille. Syötimme enää lusikalla vain aamu- ja iltapuuron ja pääsääntöisesti Alisa söi muut ruoat itse sormin. 10 kuukauden iässä Alisa alkoi syömään itsenäisesti kaikki ateriat lusikalla. Samalla hän alkoi syömään pääsääntöisesti samaa ruokaa meidän kanssamme. Toki tein hänelle erikseen yleensä vauvojen version, jos päivän ruoka ei sellaisenaan sopinut vauvoille. Nykyään syömme kaikki täysin samaa ruokaa.

En yritä välttää juurikaan mitään muuta kuin sokeria. Meillä ei syödä herkkuja, maustettuja jugurtteja, mehuja jne. Alisa on ihan muutaman kerran saanut maistaa esimerkiksi keksiä, mutta en todellakaan halua, että hän oppii niiden pariin vielä hetkeen. Mehut ja sokerijugurtit yms. olemme poistaneet myös omasta ruokavaliostamme. Tulevaisuudessa, kun Alisa alkaa ymmärtää enemmän, saa hän herkutella satunnaisesti ja maltillisesti. Uskon muutenkin ruokailussa siihen, että on ihan okei syödä kaikkea maltilla. Toistaiseksi meillä siis juodaan esimerkiksi maitoa ja syödään silloin tällöin vaikkapa sitä kovin parjattua riisiä.

Ymmärrän, ettei käytännössä ole mahdollista luoda yksioikoisia ohjeita siitä, mikä on kaikista oikein ja terveellisin ruokavalio. Joskus olisi vaan helpointa saada selkeä ohjelappunen, jossa lukisi se absoluuttinen totuus ja toimia sen mukaan. Tämä on taas kerran niitä asioita vanhemmuudessa, kun joutuu seilaamaan jäätävässä ristiaallokossa. Jokuhan voisi todeta, että onhan sitä ennenkin hengissä pýsytty, mutta sitä ei kannata ääneen sanoa, sillä joku kyllä tulee sinulle kertomaan kuinka hänellä on pikkaisen korkeammat tavoitteet oman lapsensa suhteen. Niimpä niin, ja taas mennään... :)

Onko muita, jotka meinaavat hajota ruokajuttujen parissa? :)

PS. Huomaathan, että teksti on kirjoitettu osin hyvinkin kärjistetysti ja siinä on viljelty onkin verran sarkasmia ja surkeaa huumoria.