Kateellisten päivä - verotiedoista ja rahasta

Eilen julkaistiin viime vuoden verotiedot ja osuvasti päivää kuvattiinkin kateellisten päiväksi. Eikä suotta, asia kävi hyvin selväksi Iltasanomien kommentteja vilkaistessa.

"Itsepähän ovat valinneet julkisen ammatin" ja muuta p*skaa. En ihan täysin ymmärrä minkä takia ne verotiedot pitää julkaista. Kuka sillä tiedolla mitään tekee oikeasti? Asiaa perustellaan sillä, että ihmisillä on oikeus tietää. Ymmärrän kyllä, että palkkatietojen ei pitäisi olla mikään tabu ja avoimet palkkatiedot saattaisivat tasapäistää palkkoja. On totta, että Suomessa toinen saattaa saada samasta työstä eri palkkaa kuin toinen, se on totta kai epäreilua, mutta toisaalta, korjaako julkiset verotiedot asiaa jos asenteet ei muutu? Musta tuntuu, että se lisäisi vain tätä kateuden määrää.

Haluaisitko sä, että kaikki naapurit tietäisi kuinka paljon tienaat? Mua ainakin ahdistais, jos joku tekis musta johtopäätöksiä tulojen perusteella. Täällä kun on huono juttu jos tienaa vähän, mutta jos tienaa paljon niin se vasta huono onkin, eikä oikein se keskituloisuuskaan ole hyvä juttu.

Keskustelupalstat repeää lähes liitoksistaan kun ruoditaan kuinka paljon kukin julkkis tai huippubloggaaja tienasi. Keskusteluiden ydin tuntuu olevan, että nämä julkimot ovat tienanneet rahansa tekemättä mitään. 100 000€ sohvalla maaten! Miettikää, ratkaisu köyhyyteen on keksitty! Maataan vaan sohvalla ja rahaa tulee ovista ja ikkunoista. Eiköhän kaikki ruveta siis tienaamaan.

Aika harva tienaa tekemättä MITÄÄN. Tai jos juuri nyt tienaa tekemättä mitään, on ehkä joskus tehnyt jotain ansaitakseen rahaa. Mun oma henkilökohtainen mielipide on, että eiköhän suurin osa ole palkkansa ansainnut ja jos ei ole, niin eipä se multa pois ole.

Mun on aika vaikee laittaa näitä keskusteluita muun kuin kateuden piikkiin, eli perinteinen kateuskortti on heitetty, wuhuu. Meillä on Suomessa sinänsä hyvä tilanne, että kaikilla meillä on tiettyyn pisteeseen asti yhtäläiset mahdollisuudet opiskella. Hyvä koulutus ei takaa huippuansioita, mutta korkeasti koulutetulla on ehkä paremmat mahikset rahakkaisiin virkoihin. Itseäni harmittaa joskus valtavasti, etten opiskellut enempää kuin ammattikorkeakoulututkinnon, mutta se pistettäköön ihan laiskuuden piikkiin, myönnetään! Myöhäistä ei tietenkään ole vieläkään, kynnys vain on hieman suurempi.

Toki on niitä, jotka tienaa hurjat tulot ilman koulutusta, mutta se vaatii varmasti paljon töitä ja tietty ripauksen onnea, niin kuin elämässä yleensäkin.  Mutta monenko menestystarinan on alkanut seuraavasti: "Makasin kotona sohvalla kun ovikello soi. Sitten mua vain tultiin pyytämään kansainvälisen suuryrityksen toimitusjohtajaksi." Ei ehkä kovin monen? 

Jos otetaan vielä esimerkiksi bloggaajat, niin kaikki kunnia heille, jotka elantonsa blogillaan tienaa. Joskus oma palkkatyö tuntuu lastenleikiltä verrattuna tähän mun blogiHARRASTUKSEEN. Saati jos tätä työkseen tekisi. Se joka pitää blogilla tienaamista samana kuin ei tekisi mitään niin ei muuta kuin kokeilemaan! Blogin voi pistää kuka tahansa pystyyn, mutta se, että sillä saavuttaa edes keskituloisen suomalaisen tulot vaatii vähän jo työtäkin.

Kateus on sen verran kuluttavaa homma, että itse en enää jaksa siihen kuluttaa energiaa. Tv-juontajan tai näyttelijän tulojen kadehtimisen sijaan vois keskittyä pohtimaan, että mitenköhän sitä omaa tulotasoa voisi nostaa. Tai vaihtoehtoisesti, mistähän sitä tässä kuussa säästäis. ;) Tai sit voi tietty aina odottaa sohvalla sitä ovikellon soittoa jos se korkeapalkkainen toimarin virka vaikka aukeaisi.

Noh, sanomattakin selvää varmaan, ettei meikäläisen nimeä (kumma kyllä!) tänäkään vuonna suurituloistenlistalta löytynyt ja hyvä niin!

Eipähän tarvitse kenenkään kadehtia. :D