Ehdottomasti ehkä

Mulla ei oo lempiväriä.

- valkoinen, musta, harmaa, punainen... Mikään ei tunnu ehdottomalta lempparilta.

Mulla ei oo lempiruokaa.

- Pizza, pihvi, katkarapusalaatti, makaronilaatikko. Kaikki hyviä, mutta mikään ei ole ehdoton lemppari.

Mulla ei oo lempibändiä.

- Haloo Helsinki, Rammstein, Teflon brothers... En osaa nimetä yhtä, eihän mulla ole yhtä lempi musiikkityyliä.

Monessa asiassa mä olen kaikkiruokainen. En ole oikeastaan juuri missään asiassa ehdoton. Mulla on omat mielipiteet, jotka uskallan sanoa ääneen. En kuitenkaan ole ehdoton asioissa, hyvien perusteluiden johdosta saatan jopa vaihtaa mielipidettäni.

Tultuani äidiksi, havaitsin että äitiys on täynnä ehdottomia mielipiteitä: imetys, sormiruokailu, kantoliinailu, merkkivaatteet ja moni muu... Itse imetin ensimmäisen vuoden, mutta en potenut huonoa omatuntoa, vaikka joskus annoimme korviketta, enkä imettänyt kolmevuotiaaksi asti. Meillä sormiruokailtiin paljon, mutta syötiin myös soseita. Meillä liinailtiin pari kertaa, mutta emme oikein päässeet sinuiksi homman kanssa. Vaatteita meillä löytyy niin merkkiä kun markettiakin. 

Olen siis monessa asiassa varsinainen keskitien kulkija, keskinkertainenko siis? Ehkä siksi tunnen itseni vähän ulkopuoliseksi. Netti on täynnä sivustoja ja ryhmiä, missä ollaan lähes ehdottomasti jotain tiettyä mieltä ja vääräuskoiset kivitetään lähestulkoon. Koska en ole koskaan kuulunut täysin kuuluvani mihinkään tällaiseen ryhmään, olen tuntenut oloni vähän ulkopuoliseksi.

Pohdimme tätä asiaa Samulin kanssa kun keskustelimme siitä, kuinka koko ajan joku pahoittaa mielensä ja ihan hassuista asioista. Ymmärsimme, että ehkä siksi kun emme ole luonteiltamme kovin ehdottomia, emme myöskään pahoita mieltämme niin herkästi. Jos esimerkiksi olisin täysin ehdoton sormiruokailun suhteen ja joku sanoisi siihen liittyen poikkipuolisen sanan, niin ehkä saataisin siitä mieleni pahoittaa.

Joskus kadehdin esimerkiksi bloggaajia, joilla on todella vahvat mielipiteet ja jotka tuovat ne räväkästi esille. Tunnen itseni usein kovin harmaaksi hiirulaiseksi, koska olen juuri sellainen ehdottomasti ehkä ihminen. Toki olen myös huomannut, että joskus ehdottomat mielipiteet vetävät puoleensa myös kritiikkiä, tietysti niiltä jotka ovat ehdottomasti juuri sitä toista mieltä. Mutta ei siinäkään toisaalta mitään pahaa ole.

En ole juurikaan aikaisemmin tullut edes pohtineeksi tätä asiaa, joten hyvä että se tuli esille. Löysin ainakin yhden selityksen sille, miksi oloni välillä on vähän ulkopuolinen. En koe tätä sinänsä negatiivisena asiana, olisihan se hassua yrittää olla jotain muuta kuin mitä on. Olen siis jatkossakin ehdottomasti ehkä.

Mitenkäs teidän laita, oletteko joissain asioissa ehdottomia vai onko kaikki ehdottomasti ehkä?