Päivä jolloin luulin etten selviä

Dramaattinen otsikko, mutta ei juurikaan liioiteltu. Mä olin oikeesti varma, etten selviä.

Olin viime viikolla alkuviikon tosi tukkoinen ja en ollut ihan varma, oliko kyseessä allergiaa vai flunssaa. Keskiviikkona Samuli sanoi, että mun olis ehkä syytä jäädä kotiin, mutta torstaiaamuna olin vielä normaalisti menossa töihin. Viiden minuutin ylhäälläolon jälkeen totesin, että nyt on kyllä parempi jäädä kotiin.

Aamu meni vielä suht elossa, sain jopa kyhättyä ruoan niin, ettei sitä tarvitsisi loppupäivänä enää miettiä. Katselimme Alisan kanssa leffoja ja Alisa kävi itsekseen terassilla ulkoilemassa, ulkovaatteiden pukeminen sujuu jo sen verran hyvin, ettei mun apua tarvita enää kuin vetoketjun sulkemisessa.

Iltapäivällä mun olo alkoi kuitenkin huonontumaan ja palelin useamman peiton alla. Olin ihmeellisessä tokkurassa ja jossain kohtaa mittasin kuumetta, joka huikenteli lähes 40 asteessa.

Lähtökohtaisesti olen sitä mieltä, että jos olen itse kotona, niin Alisakin on. Kuumeen ollessa korkeimmillaan ja olon heikoimmillaan, musta oikeasti tuntui etten selviä siitä päivästä ja olisi ollut parempi jos Alisa olisi ollut hoidossa. Alisa onnistui kuitenkin ohjeideni mukaan ottamaan kaapista välipalaa ja siinä hän ruokapöydän ääressä istui syömässä nätisti.

Mitään varsinaista hätää meillä ei missään kohtaa ollut, sillä tiesin Samulin ja isäni olevan lähistöllä töissä ja puhelinsoiton päässä. Samuli soittikin työpäivänsä päätteeksi, kun hänen oli tarkoitus lähteä harrastuksiin. En jaksanut itse jutella puhelimessa joten pyysin Alisa sanomaan puhelimeen, että äiti on kipeä, tule iskä kotiin. Hienosti A toisti sanomani ja hetkisen päästä Samuli oli jo kotona. Samuli sai syötettyä mulle Buranaa ja kuume saatiin vähän laskemaan. Illalla pääsin jo sohvalta ylös.

Huh mikä päivä! Meillä oli tuuria kun tukiverkkoa oli lähistöllä, mutta jäin kyllä miettimään, miten esimerkiksi yksinhuoltajat pärjää tuollaisessa tilanteessa? Täysi kunnioitus kaikille ketkä olette olleet lapsen kanssa todella kipeänä. Mulle tää oli ensimmäinen kerta kun olin näin kipeänä Alisan kanssa, kieltämättä vähän säikähdin! Onneksi Alisan kanssa pärjättiin hyvin näin, mutta eihän se todellakaan ole kaksivuotiaan tehtävä "huolehtia" itsestään. Sairastaessa voisi hyvä olla sellainen hätäranneke, jolla kutsua apua. :D

Pari kuukautta sitten kirjoittelin siitä Miten pärjätä lapsen kanssa kun itse sairastaa. Lue sieltä vinkit sairaspäiviin! :)

Onko joskus tuntunut, että sairastaminen ja leikki-ikäinen lapsi on hieman haastava yhtälö? :)