Älä sitten vaan polta itseäsi loppuun!

Älä sitten vaan polta itseäsi loppuun!

Lause jonka olen kuullut todella usein niin rakkaan mieheni suusta kuin äitinikin.

Mulla on nykyään hassu tapa kerätä itselleni kaikenlaisia hommia ja juttuja. Olen mukana monessa asiassa ja mun harrastukset kieltämättä vie paljon aikaa. Uusina juttuina nyt luottamustehtävät urheiluseurassa (joskus sanoin, ettei enää ikinä ja nyt taas!) sekä aktiivisempi osallistuminen meidän blogiyhteisöön ja sen kehittämiseen. Jos Samulilta kysytään, mulla on hommia ja tehtäviä yhden naisen tarpeisiin ja vähän yli.

Miksi ihmeessä mä aina haaveilen lisähommista?

Yhtenä viikonloppuna leipoessani vähän kiireellä, totesin vahingossa ääneen, että joku pitopalvelusysteemi vois olla siistiä, pitäisköhän alkaa. Rakas mieheni katsoi minua silmät säikähdyksestä suurina ja sanoi arasti, että voisinko toistaiseksi unohtaa homman, sillä mulla on jo aika monta hommaa.

Hommia on paljon ja kieltämättä välillä väsyttää. Tällä hetkellä teen kuitenkin oikeastaan pelkästään mieleisiä asioita, nautin niistä asioista mitä teen. Toisaaltahan se on hirveän hyvä tilanne! Mulla on jo pitkään ollut se asenne, että jos joku asia aiheuttaa enemmän mielipahaa kuin -hyvää, siitä on aika luopua. Aina kun olen toooodella väsynyt, käyn keskustelua itseni kanssa, miksi olen väsynyt ja olenko niin väsynyt, että olisi aika luopua jostain. (Demonstroin tätä keskustelua Samulille yhtenä päivänä ja hän piti minua vähän pimeänä... miksiköhän...? ;)) Juuri nyt kuitenkin tuntuu, että kaikki tekemäni asiat ovat ehdottomasti positiivista energiaa tuovia ja kenties juuri siksi jaksankin yleensä ihan hyvin, vaikka työmäärä ulkopuolisen silmin saattaa vaikuttaa suurelta.

Jossainmäärin mä myös uskon, että kaikki tämä tekeminen kantaa hedelmää. Oli sitten mielihyvää, uusia kontakteja ja suhteita, elämänkokemusta, kokemusta erilaisista asioista. Voiko näistä jutuista toisaalta olla mitään haittaakaan, tuskinpa ainakaan niin kauan kun ei vain polta itseään loppuun..:)

Siitä huolimatta, että mä olen touhuava elohiiri, olen onneksi pystynyt joskus ottamaan vähän iisimminkin ja lepäämään, joka toisaalta on tärkeää. Monesti kuitenkin koen, että olen parhaimmillani pienessä touhussa ja kiireessä, kunhan tosiaan muistan levätä säännöllisesti.

Nuorempana muistan kuinka aina valitin äidilleni, kun hän tuntui olevan monessa asiassa mukana ja kaikissa meidän harrastuksissa jossain roolissa. Äiti teki kauheesti kaikkea meidän harrastamisen eteen ja mä mietin, että musta ei kyllä ikinä tuu tommosta. Ja tässä mä nyt oon, vähän kaikessa mukana! :D 

Ehkä on ihan hyvä kuitenkin, että joku joskus muistuttaa:

Älä sitten vaan polta itseäsi loppuun!

PS. Kuvista kiitos rakkaalle siskolleni, jonka blogi muuten löytyy täältä: Äiti on vähän väsynyt.