Fiiliksiä mökillä

Huh olipas raskas viikonloppu! Kaksipäiväinen kisareissu työviikkojen välissä ei aina ole helppo, vaikka harrastuksesta onkin kyse. Jaksamista helpottaaksemme päädyimme yöpymään kaksi yötä mökillä. Hihii, meistä on kyllä kovaa vauhtia tulossa mökki-ihmisiä!

Mökiltä oli niin paljon lyhempi matka kisoihin, että ajatus oli kerrassaan loistava! Paitsi, että olisihan se ollut liikaa vaadittu, että kaikki olisi mennyt suunnitelmien mukaan! Meillä nimittäin venyi molempina iltoina todella myöhään, että pääsimme mökille.

Väsymys ja pieleen menneet suunnitelmat venyttivät meidän molempien pinnaa äärimmilleen ja meinasivat todella käydä hermoille.  

Lopulta kuitenkin kun myöhään illalla mökille pääsimme, oli mökki tietenkin hieman viileä. Onni on kuitenkin ilmalämpöpumppu joka auttoi lämmityksessä tehokkaasti. Sytytimme myös takkaan ja puuhellaan tulet ja pian tupa olikin sopivan lämmin.

Tuli rätisi takassa ja me makoilimme sängyssä vilttien alla villasukat varpaita lämmittämässä. Peittelin Alisan sänkyyn ja kiedoin tiukasti peittoon, ihan kuin hän olisi taas ollut pieni vauva! Toisena yönä Alisa halusi nukkua isin vieressä ja äiti siirtyi nukkumaan viereiseen sänkyyn yksinään. Alisa hymyili unissaan kun kiedoin peittoa tiukemmin hänen ympärilleen.

Ehdimme myös kertaalleen lämmittää saunan ja ulkona kylmässä ja märässä vietetyn päivän jälkeen saunan jälkeinen tunne oli aika mahtava. Lämmin ja rento. Mulla oli sellainen todella raskas ja painava olo, mut ehkä juuri siksi oli ihana vain maata sängyssä nukahtaa kellon tasaiseen raksutukseen.

Liekö syy ohuessa maalaisilmassa vai mökin sopivassa viileydessä, nukuin taas äärettömän hyvin. Kovin pitkiä unia en ehtinyt nukkumaan, mutta sitäkin paremmat. Aamulla herättiin virkeänä! Ensimmäisenä aamuna ikkunasta näkyi maata koristava parin sentin lumikerros, mutta ei annettu sen pahemmin masentaa. Sunnuntaiaamuna herättiin sentään kauniiseen auringonpaisteeseen.

Kaikesta kireydestä ja väsymyksestä huolimatta, oli viikonlopussa paljon onnellisiakin hetkiä. Pitkän talvitauon ja lopettaako vai eikö lopettaa -pohdintojen jälkeen oli kiva käydä hakemassa kilpalun päätteeksi pokaali ja nelisenkymmentä naista jäi taakse. Kisa meni paremmin kuin todellakaan olin kaiken jälkeen odottanut, kiitos siitä tietenkin Samulille, joka jaksaa tsempata silloin kun itse olen jo luovuttanut. <3 ...ja jaksaa ymmärtää mun kiukutteluja... :'D