perjantai 17. kesäkuuta 2016

Viikko ilman lasta

Nyt saatte kuulla asiasta, josta ei blogissa hiiskuttu juuri sanakaan. Olen ohimennen maininnut asiasta joskus talvella. Päästin nimittäin lapseni viikoksi Kreikkaan äitini ja siskoni kanssa.

Miksi en maininnut asiasta täällä vaan olin kuin mitään ei olisi? Ehkä olin lopulta itsekin vähän epäileväinen oliko tämä kuinka hyvä idea. 

Taapero ilman vanhempia reissuun?


Kun äitini talvella kysyi, saisiko Alisa lähteä hänen kanssaan lomamatkalle, ensimmäinen ajatukseni oli: "Kuka haluaa vapaaehtoisesti ottaa parivuotiaan taaperon mukaan lomalle!?" Kun äitini oli saanut minut vakuuttuneeksi, että haluaisi ehdottomasti ottaa Alisan mukaan, aloin ajattelemaan, että miksipä ei. Luotan äitiini erittäin paljon kasvatusasioissa, joten jos hän oli sitä mieltä, että Alisa pärjää reissussa, niin uskalsin minäkin varovaisesti luottaa siihen.


Kuitenkin, mitä lähemmäksi matkaa tultiin, sitä enemmän aloin epäilemään, kuinka hyvä idea tämä lopulta oli. Salaa toivoin myös, että heidän lomamatkansa peruttaisiin tai matkatoimisto menisi konkurssiin.

Jos joku olisi minulta kysynyt mielipidettä muutama vuosi sitten, olisin varmaan ollut sitä mieltä, ettei kukaan kunnollinen äiti ole lapsestaan erossa tuntia kauempaa ja ei ainakaan viikkoa. Taas kerran oma rakas lapseni on opettanut minulle niin paljon. Nimittäin kaikki lapset eivät todellakaan voi olla äidistään erossa viikkoa ja siksi tässäkin tarvittiin meidän vanhempia harkintaa. Alisa on kuitenkin osoittanut käsittämättömän reippaaksi lapseksi. Toki Alisa on ollut myös satunnaisesti yökylässä, joten ihan kylmiltään häntä ei lähetetty lomareissulle. Tärkeää oli myös tietenkin se, että hän lähti sinne omien perheenjäsentensä kanssa, eikä vieraiden ihmisten. Meillä nimittäin isovanhemmat ja omat sisaruksemme ovat läheisiä perheenjäseniä ei "vain" pelkkiä sukulaisia.

Ja loistavastihan kaikki meni. Pieni aurinkoni oli reipas ja helppo matkaaja, joka hauskuutti kanssamatkustajia jutuillaan. Juttelimme päivittäin puhelimessa Alisan kanssa, eikä Alisa tuntunut kärsivän suuremmasta ikävästä, toki pientä ikävöintiä etenkin loppulomaa kohden oli ilmassa.


Kaikkiaan loma meni Alisan osalta paremmin kuin olisin uskonut. Itsestäni en voi sanoa samaa, mutta siihen palaan vielä myöhemmin. Onneksi Samulilla alkoi kesäloma, joten nyt Alisa saa olla kotona ja saa extra paljon huomiota, mikä on varmasti hyvä asia pienen erossa olon jälkeen.

Päästäisinkö Alisan uudelleen reissuun? Näiden kokemusten pohjalta kyllä, mutta en ihan heti, sillä viikko erossa oli itselleni todella raskas. Tietenkin välillä mietin, mitä kaikkea olisi voinut sattua, mutta toisaalta koska ja missä vaan voi sattua. Ylenpalttinen pelkääminenkään ei ole hyvä juttu.

Vaikka pystyn hyvin tuomaan omat mielipiteeni julki, enkä juurikaan välitä siitä, mitä muut ajattelevat, mietin hetken tämän postauksen julkaisemista. Tiedän, että aihe jakaa mielipiteitä, mutta toisaalta luotan kyllä itseeni, tunnen lapseni tarpeeksi hyvin, jotta uskalsin luottaa siihen, ettei tällaisesta erossa olosta ole hänelle vahinkoa. Toisaalta, olen myös onnellinen, että meillä on ihmisiä lähellä, joihin voin luottaa näin äärimmäisen paljon. :)

Ihanaa silti, että Alisa on kotona! Nyt paljon pusuja ja haleja! <3



6 kommenttia:

  1. Vaikka itselläni ei omia lapsia ole, niin lapsia työkseni about 10 vuotta hoitaneena, sanoisin, että ihan oikean ratkaisun mielestäni teitte :) Yksi tärkeimmistä asioista, minkä voit lapsellesi opettaa on mielestäni tietynasteinen itsenäisyys - tai siis se se, että lapsi tietää ja luottaa pärjäävänsä ilman vanhempiaan, mutta samaan aikaan tietää ja luottaa heidän aina olevan hänen turvanaan ja tukenaan, jos tarve vaatii. Tämä oli varmasti yksi sellainen asia. En muutenkaan ole ikinä ymmärtänyt mikä siinä on niin hirveää, jos lapsi on jo ihan pienenä silloin tällöin hoidossa jonkun tutun ja turvallisen ihmisen luona. Vanhemmatkin tarvitsevat omaa aikaa niin itselleen kuin parisuhteelle, eikä siinä mielestäni ole mitään väärää! :)

    VastaaPoista
  2. Ihanaa että on niin läheisiä ihmisiä joiden huomaan uskaltaa lapsensa antaa :) Meillä ei moista tilannetta ole tullut vastaan mutta varmasti päästäisin läheisten isovanhempien kanssa reissuun :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olen kyllä kiitollinen, että Alisalla on näin paljon läheisiä ihmisiä. :)

      Poista
  3. Täytyy sanoa, että ihanat isovanhemmat! <3 Ei kyllä kaikki haluaisi pienen lapsen kanssa matkalle.

    Kyllä varmasti lapsen vanhemmat tietävät milloin lapsi voi olla erossa vanhemmista vaikka useammankin päivän ja kenen kanssa. Meillä tuo ei varmaan oikein onnistuisi, kun taapero on sen verran vielä äidissä kovin kiinni (vaikkakaan ei yhtään niin paljon kuin n.6kk sitten) eikä ole ollut pahemmin erossa minusta (paitsi nykyään parina päivänä viikossa päiväkodissa). Meillä kun ei ole ketään ketä ottaisi hoitoon tms. Isovanhemmat asuvat n.1h ajomatkan päässä. Fammo välillä katsoo perään niin päästään esim. saunaan, kun ollaan isovanhempien luona kylässä. Kolmisen kertaa on tainnut olla hänellä muutaman tunnin hoidossa niin ollaan päästy miehen kanssa viettämään yhteistä aikaa johonkin =)

    Muistan kyllä, miten serkkuni lapsi oli aikoinaan meillä hoidossa maalla viikonkin. Ei hän kyllä kovin vanha voinut olla, pieni taapero. Ja hyvin kaikki meni, kun poika oli tottunut sukulaisiinsa ja nähtiin paljon muutenkin. Yksinhuoltaja äiti sai vähän omaa aikaa siinä ja lapsella oli kivaa maalla ja kavereita.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Meillä on kyllä tosi mahtavat isovanhemmat, ei voi muuta sanoa. :) Tosiaankin kaikki lapset eivät ole valmiita olemaan erossa vanhemmista näin pitkään, mutta Alisalle tämä sopi hyvin. Niin paljon juuri lapsesta kiinni! :)

      Poista

Jätä toki kommenttia! :)