Teidän koirat on hirveen sulosia ja ihania. Lemmikit on taatusti teille äärimmäisen rakkaita. Mun vanhemmilla on koira ja samoin toisella siskolla. Tiedän kuinka tärkeitä perheenjäseniä ne ovat. Se ei kuitenkaan poista sitä, että pelkään koiria. Tai no tähän kävisi ihan mikä vaan eläin, arastelen oikeastaan vähän kaikkia eläimiä.
Tuttuja koiria en tietenkään arastele niin paljon kuin vieraita. Tietenkin myös isot koirat ovat pelottavampia kuin pienet. Enää nykyään en pelkään niin paljon kuin joskus ennen, mutta vieras koira saa minut aina hieman jännittyneeksi. Etenkin jos se tulee vastaan irrallaan.
"Ei se tee mitään."
Meidän lähellä koira puri lasta vähän aikaa sitten. Yleisellä ja vilkkaalla polulla, missä itsekin olen joskus kävellyt. Kuulin huhua, ettei se ollut ensimmäinen kerta kyseisen koiran kohdalla. Minun mielestäni koirat eivät kuulu irrallisena yleiselle lenkkipolulle. Ymmärrän, että koira tarvitsee paljon liikuntaa ja vapaasti juosten energiaa saa purettua paremmin, mutta sen voi antaa tehdä paikassa, jossa ei ole muita liikkujia.
Mua ei lohduta sanat "ei se tee mitään." Ei se todennäköisesti teekään, mutta pelkään silti ja sitä pelkoa ei voi muuttaa noin vain. Minä en tunne koiraasi, enkä voi varmaksi luottaa, ettei se tee mitään, vaikka sinä ehkä voit.
Lapsuudessa en uskaltanut kulkea erään talon ohi, koska heidän koira tuli haukkumaan ja hyppimään aitaa vasten. Kiersin suosiolla toista, pitempää kautta. Kerran istuin myös puolituntia autossa koska entisen naapurini koira seurasi autoani pihaan ja hyppi autoa vasten. Tällaiset tilanteet eivät lievennä pelkoani tippaakaan. Onneksi suurin osa koiranomistajista on ajattelevaista porukkaa ja huomioivat myös meidät muut ihmiset. Ei olisi kiva jatkuvasti pelätä ulkona kävellessä.
Pelko äidiltä tyttärelle?
Alisan synnyttyä olen pohtinut, miten en siirrä pelkoani hänelle. Olisi ikävää, jos Alisa omien pelkojeni takia pelkäisi koiria koko loppuelämänsä. Tähän asti se on onnistunut hyvin, kiitos kilttien koirien joiden parissa Alisa on saanut rauhassa tutustua ja oppia käsittelemään niitä. Alisa onkin oikein eläinrakas, mutta myös rauhallinen ja lempeä paijatessaan koiria.
Mielestäni on tärkeää opettaa lapselle, miten koirien kanssa toimitaan ja käyttäydytään. Tietynlainen varovaisuus, etenkin vieraita koiria kohtaan on hyvä olla olemassa.
Pidäthän siis koirasi kiinni jatkossakin, ettei minun tarvitse pelätä ulkoillessani! :)
Onko muita, ketkä pelkäävät koiria tai eläimiä ylipäätään? :)
PS. Muistakaa osallistua arvontaan!
*Osa kuvista sisareni ottamia.*
Voi elämä mikä kuva Helmistä 😂😂
VastaaPoistaEiks vaa...😂
PoistaVoin niin samaistua tähän tekstiin!! Helpottavaa, etten ole ainoa :D..
VastaaPoistaJep, läheisten koirat eivät ole niin pelottavia, kun niihin on saanut rauhassa ajan kanssa tutustua. Ja iän myötä oon huomannut koirapelon muuttuvan lievemmäksi, enää en juokse koiraa itkien pakoon, niin kuin pienempänä! Nykyään kyllä kohtaan koiria, jos tarve, mutta en mielellään jää rapsutteleen ym ym ..
Jännä kyllä, kun en tiedä mistä oma koirapelko on lähtöisin. Ikinä ei oo mikään eläin kuitenkaan tehnyt mitään pahaa. Onko sulla tietoo, mistä sun koirapelko on lähtöisin? :)
Itsekään en onneksi pelkää enää niin paljon kuin ennen. En kyllä myöskään kovin mielelläni ole tekemisissä vieraiden koirien kanssa. Oon yrittänyt miettiä mistä koirapelko johtuu, en ainakaan muista että lapsena olis mikään koira varsinaisesti tehnyt mitään. Jostain se vaan on lähtenyt. :)
PoistaKoiraahan ei saisi käsittääkseni lain mukaan edes vapaana pitää tähän aikaan vuodesta. Vai oliko se niin ellei ole välittömästi kytkettävissä, mutta mistäs eläimistä aina tietää? Meillä kuopus pelkää myös koiria ja ötököitä. Tosi helppoa kun kotonakin koiria on useampi ja ulkona ei ötököiltä voi välttyä:D Ja meidän koirat ei siis ikinä ole mitään kuopukselle tehnyt, se vaan pelkää tällä hetkellä lähes kaikkia paitsi pupuja, hevosia ja lampaita.
VastaaPoistaVoi hyvinkin olla ettei saa, mulla ei oo siitä tietoa. :) Sehän se kun eläimistä ei koskaan voi tietää ihan varmaksi. Ei siihen pelkoon välttämättä tarvitse mitään varsinaista aiheuttajaa, se vain tulee jostain. :)
PoistaMinusta tämmöiset kirjoitukset on aina hyviä. Ne on tarpeellisia, koska on hyvä muistutella meitä koiranomistajia aina välillä siitä, että jotkut ihan oikeesti pelkää. Ei ne pelkääjät ole aina hysteerisesti kiljuvia ja käsiään heiluttavia hiippareita.
VastaaPoistaMulla on kaksi koiraa, jotka rakastaa ihmisiä. Ne on myös energisiä ja toinen on sähäkkä ja toinen vähän häslä. Pahaa ne ei ikinä tarkoita, mutta mistä sinä sen voit tietää, jos satut tulemaan vastaan ja ne päättää tahtoa moikata? Et tasan mistään, ei minun vakuuttelut sulle mitään lupaa. Mutta sen voin luvata, että käsissä ne pysyy. Jos on olemassa vaara, että vastaan tulee ihmisiä, koirat on hihnoissa, etenkin tuo sählä. Paimenkoira tulee vierelle kun pyytää, eikä siitä lähde, mutta irrallaan se on tasan koirapuistossa, omassa pihassa ja metsässä jossa niitä muita ihmisiä ei tule vastaan. Treenatessa asia on täysin eri, ja pidätän itselläni täysin oikeuden treenata koiriani metsissä ja taajamassa irti.
Me treenataan pelastushakua, me voidaan pelastaa jonkun henki. Meidän on pakko treenata mahdollisimman todentuntuisissa tilanteissa ja olosuhteissa. Mutta silloin koirilla on työliivit ja työmoodi päällä, ne ei moikkaile ihmisiä, korkeintaan tarkistavat että ei tuota nyt etsitä.
Ja minäkin pelkään koiria. Mua on vanhempien naapurin mäyräkoira purrut kahdesti ja hyökkinyt pari kertaa täysin puskista, antamatta mitään ennakkovaroitusta. Joten minä väistelen tietynmallin mäyräkoiria. En tasan luota siihen, että se fleksi pitää sen pikkuhirviön paikallaan ja kaukana minusta.
Ja se vielä tämän pitkän vuodatuksen päätteeksi, että on mahtavaa, että opetat lapselle miten koirien ja muiden eläinten kanssa ollaan! On aivan liikaa niitä vanhempia, jotka itse pelkää, ja sitten siirtää sen pelon lapsille. Ei lasten kuulu kulkea peläten asioita joita vanhemmat pelkää. Lasten kuuluu saada tutustua asioihin turvallisesti.
Toivottavasti voitte jatkossa kulkea rauhassa poluilla ja kaduilla, ilman että vastaan tulee irtokoiria jotka "ei tee mitään" (on muuten typerintä ikinä sanoa että ei se tee mitään- mistä sinä sen voit muka tietää!) :)
Kiitos todella hyvästä ja kattavasta kommentista! :) Montaa hyvää pointtia tuli ja tuo pelastustoiminta on hyvä näkökulma ja ymmärrän hyvin, että sellaisen harjoittelu ei onnistu hihnassa. Kiitos! :)
PoistaKuten tuossa jo sanottiinkin, tällaiset postaukset on hyviä muistuttajia. Mutta asiassa on se toinenkin puoli. Kyllä mä pidän koiraani välillä vapaana paikoissa, joissa muita ei ole, koska se ei mihinkään lähde eikä meillä esim ole koirapuistoa. Mutta aina jos ihmisiä bongaan tai tiedän, että kohta voidaan johonkuhun törmätä, otan koiran välittömästi kiinni. En aio jatkossakaan pitää koko ajan kiinni, mutta ymmärrän täysin tuon pelon, sillä itse olen pennusta asti sekä rakastanut että pelännyt koiria. Irrallisia edelleen ja tiedän tasantarkkaan ettei se "se on kiltti, ei tee mitään" vaikuta asiaan. Koira pitäisi mun mielestä *aina* ottaa ajoissa kiinni, että säästyttäisiin kaikki noilta tilanteilta :)
VastaaPoistaMinusta koiraa on ihan ok (ja suotavaakin) pitää välillä irrallaan, kunhan se tosiaan on hallittavissa ja helposti kiinniotettavissa tarvittaessa. Kiitos hyvästä kommentista! :)
PoistaItse en pelkää koiria, mutta ymmärrän silti koirapelkosi täysin. Minulla on itselläni kaksi koiraa, joita pidän irti vain sellaisissa paikoissa joissa on hyvin epätodennäköistä törmätä muihin ihmisiin, ja jos vähänkään epäilen että joku muukin saattaisi alueella juuri silloin liikkua pidän koirani kytkettynä. Vaikkakin koirani ovat ihmisrakkaita, en halua aiheuttaa muille ihmisille pelkotilanteita. Eiväthän tuntemattomat tiedä koirieni olevan kilttejä ja niiden suuri koko jo pelkästään pelottaa monia, eikä siinä tilanteessa auta vakuutella että kilttejä ovat. Kuten ylempänä on jo mainittu useampaan kertaan, on minustakin kirjoituksesi hyvä muistutus meille koiranomistajille :)
VastaaPoista