Ähtäri Zoo

Meidän juhannusreissumme suuntautui siis Ähtärin Eläinpuistoon. Olemme molemmat käyneet aikaisemmin Ähtärissä, joten oli kiva viedä myös Alisa tutustumaan Suomen vanhimpaan luonnonmukaiseen eläinpuistoon. Omasta mielestäni puiston tekee mielenkiintoiseksi se, että siellä suurinosa sellaisia eläimiä, jotka asuvat suomalaisissa metsissä luonnostaankin. Toki Ähtärissä on myös eksoottisempia lajeja lisänä.

Puisto on laaja ja sen opastettu reitti oli noin kolme kilometriä. Alisa käveli puolet matkasta, jonka jälkeen väsy alkoi vaivata ja loppureitti kuluikin rattaissa istuen. Eläinpuistossa oli saatavilla vedettäviä kärryjä, mutta meillä oli omat matkarattaat mukana. Rattailla pääsi hyvin liikkumaan puistossa. Puolivälissä oli kioski ja taukopaikka, jossa mekin pysähdyimme syömään eväitä. Reitin varrella oli myös useampi grillipaikka vapaassa käytössä.

Puistossa oli paljon nähtävää niin lapsille kuin aikuisillekin. Alisalle mielekkäintä oli tietenkin eläimet, mutta myös kulkeminen luonnossa. Reitti oli hyvin merkattu ja hyvin hoidettu, joten kulkeminen oli helppoa. Luonnonmukaisuus kyllä viehätti puistossa kulkiessa. 

Saapuessamme puistoon, siellä oli jo melko paljon ihmisiä. Lähimmät parkkialueet olivat täynnä, kauempaa toki löytyi vielä hyvin tilaa. Itse puisto oli kuitenkin niin laaja, ettei siellä juurikaan ollut tungosta.

Puistossa on yli 50 eläinlajia, mutta omia suosikkejani olivat villisiat (etenkin nuo minit), sudet ja karhut. Sudet siksi, että olihan ne melkoisen mahtavia eläimiä kaikessa pelottavuudessaan. Karhut taas olivat hellyytäviä kun oikein esittelivät meille taitojaan ruokinta-aikaan. Päivä oli lämmin ja satuimme olemaan puistossa kuumimpaan aikaan, joten osa eläimistä nukkui ja muutamia emme nähneet laisinkaan. Muun muassa ilvestä emme nähneet, ne taisivat olla koloissaan jäähdyttelemässä.

Aina kun on eläinpuistoista kyse, tulee väkisinkin mieleen millaiset olot eläimillä on. Ähtärin Eläinpuistosta jäi kuitenkin hyvä fiilis, sillä vaikka eläimet olivat aitauksissa, heillä oli suuret tilat ja luonnonmukaiset olot. Linnut olivat ainoita, joiden kohdalla mietin, että onko niiden tilat riittävät ja pääsevätkö ne ikinä lentelemään kunnolla. En kuitenkaan ole mikään eläintietäjä ja luotan (ehkä sokeastikin) siihen, että Suomessa eläintarhoissa on varmistettu hyvät olot eläimille. Näin aikuisena eläintarhoihin osaa suhtautua myös erilailla ja tajusin, että näissä tarhoissa tehdään paljon hyviä asioita eläinlajien säilymisen eteen. 

Puistossa oli tarjolla myös paljon faktatietoa eläimistä, mutta niistä oli hyötyä tällä kertaa ainoastaan meille aikuisille. Tulevaisuudessa kun Alisa on isompi, hänelle onkin helpompi opettaa eläintietoutta. Tällä kertaa reissu meni eläinten nimeämiseen ja kommentointiin, muun muassa susi oli Alisan mielestä "iso koira" ja no, ihan oikeassahan hän siinä oli.

Eläinpuiston viereen on avattu tänä vuonna erikseen kotieläinpiha, jossa olisi ollut lisää nähtävää, mutta tällä kertaa jätimme sen väliin. Ja totta puhuen, ei Alisa olisi jaksanut enää kiinnostua eläimistä enempää, tuo varsinainen eläinpuiston puoli oli juuri sopiva taaperolle. Meillä onkin suunnitelmissa tehdä erillinen retki johonkin kotieläinpihaan täällä Varsinais-Suomessa tänä kesänä.

Ähtärin Eläinpuisto oli kiva matkakohde lapsiperheelle ja tarjosi hyvin nähtävää ja koettavaa niin aikuisille kuin lapselle. Olimme tyytyväisiä, että valitsimme Ähtärin reissukohteeksi! :)

Tietoja lainattu Ähtärin Eläinpuiston kotisivuilta. Kaikki kuvat ovat omia.